Full download ebook at ebookgate.

com

Biomimetic Robotics Mechanisms and Control

1st Edition Ranjan Vepa

https://ebookgate.com/product/biomimetic-robotics-
mechanisms-and-control-1st-edition-ranjan-vepa/

Download more ebook from https://ebookgate.com

More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Flight Dynamics Simulation and Control For Rigid and

Flexible Aircraft 1st Edition Ranjan Vepa

https://ebookgate.com/product/flight-dynamics-simulation-and-
control-for-rigid-and-flexible-aircraft-1st-edition-ranjan-vepa/

Automatic Control of Bioprocesses Control Systems

Robotics and Manufacturing 1st Edition Denis Dochain

https://ebookgate.com/product/automatic-control-of-bioprocesses-
control-systems-robotics-and-manufacturing-1st-edition-denis-
dochain/

Production Scheduling Control Systems Robotics and

Manufacturing 1st Edition Pierre Lopez

https://ebookgate.com/product/production-scheduling-control-
systems-robotics-and-manufacturing-1st-edition-pierre-lopez/

Cell Cycle Control Mechanisms and Protocols 1st Edition

Tim Humphrey

https://ebookgate.com/product/cell-cycle-control-mechanisms-and-
protocols-1st-edition-tim-humphrey/
Flexibility and Robustness in Scheduling Control
Systems Robotics and Manufacturing 1st Edition Jean-
Charles Billaut

https://ebookgate.com/product/flexibility-and-robustness-in-
scheduling-control-systems-robotics-and-manufacturing-1st-
edition-jean-charles-billaut/

Introduction to Robotics Analysis Control Applications

2nd Edition Saeed B. Niku

https://ebookgate.com/product/introduction-to-robotics-analysis-
control-applications-2nd-edition-saeed-b-niku/

New Mechanisms in Glucose Control 1st Edition Anthony

H. Barnett

https://ebookgate.com/product/new-mechanisms-in-glucose-
control-1st-edition-anthony-h-barnett/

Transseptal Catheterization and Interventions 1st

Edition Ranjan Thakur

https://ebookgate.com/product/transseptal-catheterization-and-
interventions-1st-edition-ranjan-thakur/

Aqueous Lubrication Natural and Biomimetic Approaches

1st Edition Nicholas Spencer

https://ebookgate.com/product/aqueous-lubrication-natural-and-
biomimetic-approaches-1st-edition-nicholas-spencer/
This page intentionally left blank
 BIOM IM ETIC ROBOTICS

This book is written as an initial course in robotics. It is ideal for the

study of unmanned aerial or underwater vehicles, a topic on which
few books exist. It presents the fundamentals of robotics, from an
aerospace perspective, by considering only the field of robot mech-
anisms. For an aerospace engineer, three-dimensional and parallel
mechanisms – flight simulation, unmanned aerial vehicles, and space
robotics – take on an added significance. Biomimetic robot mecha-
nisms are fundamental to manipulators and walking, mobile, and flying
robots. As a distinguishing feature, this book gives a unified and inte-
grated treatment of biomimetic robot mechanisms. It is ideal prepa-
ration for the next robotics module: practical robot-control design.
Although the book focuses on principles, computational procedures
are also given due importance. Students are encouraged to use com-
putational tools to solve the examples in the exercises. The author has
also included some additional topics beyond his course coverage for
the enthusiastic reader to explore.

Ranjan Vepa has been with Queen Mary and Westfield College in
the Department of Engineering since 1984, after receiving his Ph.D.
from Stanford University. Dr. Vepa’s research covers, in addition to
biomimetic robotics, aspects of the design, analysis, simulation, and
implementation of avionics and avionics-related systems, including
nonlinear aerospace vehicle kinematics, dynamics, vibration, control,
and filtering. He has published numerous journal and conference
papers and has contributed to a textbook titled Application of Arti-
ficial Intelligence in Process Control. He is active in learning-based
design education and the utilization of modern technology in engineer-
ing education. Dr. Vepa is a Chartered Engineer, a Member of the
Royal Aeronautical Society (MRAeS) London, and a Fellow of the
Higher Education Academy.
Biomimetic Robotics

mechanisms and control

Ranjan Vepa
Queen Mary, University of London
CAMBRIDGE UNIVERSITY PRESS
Cambridge, New York, Melbourne, Madrid, Cape Town, Singapore, São Paulo

Cambridge University Press

The Edinburgh Building, Cambridge CB2 8RU, UK
Published in the United States of America by Cambridge University Press, New York

www.cambridge.org
Information on this title: www.cambridge.org/9780521895941
© Ranjan Vepa 2009

This publication is in copyright. Subject to statutory exception and to the

provision of relevant collective licensing agreements, no reproduction of any part
may take place without the written permission of Cambridge University Press.
First published in print format 2009

ISBN-13 978-0-511-50691-8 eBook (EBL)

ISBN-13 978-0-521-89594-1 hardback

Cambridge University Press has no responsibility for the persistence or accuracy

of urls for external or third-party internet websites referred to in this publication,
and does not guarantee that any content on such websites is, or will remain,
accurate or appropriate.
To my father, Narasimha Row, and mother, Annapurna
 Contents

Preface page xiii

Acronyms xv

1. The Robot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
1.1 Robotics: An Introduction 1
1.2 Robot-Manipulator Fundamentals and Components 5
1.3 From Kinematic Pairs to the Kinematics of Mechanisms 12
1.4 Novel Mechanisms 13
1.4.1 Rack-and-Pinion Mechanism 14
1.4.2 Pawl-and-Ratchet Mechanism 14
1.4.3 Pantograph 15
1.4.4 Quick-Return Mechanisms 15
1.4.5 Ackermann Steering Gear 16
1.4.6 Sun and Planet Epicyclic Gear Train 17
1.4.7 Universal Joints 17
1.5 Spatial Mechanisms and Manipulators 18
1.6 Meet Professor da Vinci the Surgeon, PUMA, and SCARA 20
1.7 Back to the Future 23
exercises 24

2. Biomimetic Mechanisms . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25
2.1 Introduction 25
2.2 Principles of Legged Locomotion 27
2.2.1 Inchworm Locomotion 29
2.2.2 Walking Machines 30
2.2.3 Autonomous Footstep Planning 31
2.3 Imitating Animals 31
2.3.1 Principles of Bird Flight 33
2.3.2 Mechanisms Based on Bird Flight 34
2.3.3 Swimming Like a Fish 37

vii
viii Contents

2.4 Biomimetic Sensors and Actuators 39

2.4.1 Action Potentials 43
2.4.2 Measurement and Control of Cellular Action Potentials 46
2.4.3 Bionic Limbs: Interfacing Artificial Limbs to Living Cells 47
2.4.4 Artificial Muscles: Flexible Muscular Motors 51
2.4.5 Prosthetic Control of Artificial Muscles 53
2.5 Applications in Computer-Aided Surgery and Manufacture 55
2.5.1 Steady Hands: Active Tremor Compensation 56
2.5.2 Design of Scalable Robotic Surgical Devices 58
2.5.3 Robotic Needle Placement and Two-Hand Suturing 60
exercises 61

3. Homogeneous Transformations and Screw Motions . . . . . . . . . . . . 62

3.1 General Rigid Motions in Two Dimensions 62
3.1.1 Instantaneous Centers of Rotation 64
3.2 Rigid Body Motions in Three Dimensions: Definition of Pose 64
3.2.1 Homogeneous Coordinates: Transformations of Position
and Orientation 65
3.3 General Motions of Rigid Frames in Three Dimensions: Frames
with Pose 66
3.3.1 The Denavit–Hartenberg Decomposition 66
3.3.2 Instantaneous Axis of Screw Motion 67
3.3.3. A Screw from a Twist 69
exercises 70

4. Direct Kinematics of Serial Robot Manipulators . . . . . . . . . . . . . . 74

4.1 Definition of Direct or Forward Kinematics 74
4.2 The Denavit–Hartenberg Convention 74
4.3 Planar Anthropomorphic Manipulators 76
4.4 Planar Nonanthropomorphic Manipulators 78
4.5 Kinematics of Wrists 80
4.6 Direct Kinematics of Two Industrial Manipulators 81
exercises 86

5. Manipulators with Multiple Postures and Compositions . . . . . . . . . . 89

5.1 Inverse Kinematics of Robot Manipulators 89
5.1.1 The Nature of Inverse Kinematics: Postures 91
5.1.2 Some Practical Examples 95
5.2 Parallel Manipulators: Compositions 99
5.2.1 Parallel Spatial Manipulators: The Stewart Platform 101
5.3 Workspace of a Manipulator 105
exercises 107
 Contents ix

6. Grasping: Mechanics and Constraints . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 111

6.1 Forces and Moments 111
6.2 Definition of a Wrench 112
6.3 Mechanics of Gripping 112
6.4 Transformation of Forces and Moments 114
6.5 Compliance 115
6.5.1 Passive and Active Compliance 116
6.5.2 Constraints: Natural and Artificial 116
6.5.3 Hybrid Control 117
exercises 118

7. Jacobians . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 120
7.1 Differential Motion 120
7.1.1 Velocity Kinematics 123
7.1.2 Translational Velocities and Acceleration 124
7.1.3 Angular Velocities 127
7.2 Definition of a Screw Vector: Instantaneous Screws 127
7.2.1 Duality with the Wrench 129
7.2.2 Transformation of a Compliant Body Wrench 130
7.3 The Jacobian and the Inverse Jacobian 131
7.3.1 The Mobility Criterion: Overconstrained Mechanisms 133
7.3.2 Singularities: Physical Interpretation 134
7.3.3 Manipulability: Putting Redundant Mechanisms to Work 136
7.3.4 Computing the Inverse Kinematics: The Lyapunov
Approach 137
exercises 140

8. Newtonian, Eulerian, and Lagrangian Dynamics . . . . . . . . . . . . . 142

8.1 Newtonian and Eulerian Mechanics 142
8.1.1 Kinetics of Screw Motion: The Newton–Euler Equations 145
8.1.2 Moments of Inertia 146
8.1.3 Dynamics of a Link’s Moment of Inertia 147
8.1.4 Recursive Form of the Newton–Euler Equations 149
8.2 Lagrangian Dynamics of Manipulators 152
8.2.1 Forward and Inverse Dynamics 154
8.3 The Principle of Virtual Work 156
exercises 158

9. Path Planning, Obstacle Avoidance, and Navigation . . . . . . . . . . . 164

9.1 Fundamentals of Trajectory Following 164
9.1.1 Path Planning: Trajectory Generation 165
9.1.2 Splines, Bézier Curves, and Bernstein Polynomials 167
9.2 Dynamic Path Planning 172
x Contents

9.3 Obstacle Avoidance 174

9.4 Inertial Measuring and Principles of Position and
Orientation Fixing 180
9.4.1 Gyro-Free Inertial Measuring Units 188
9.4.2 Error Dynamics of Position and Orientation 189
exercises 193

10. Hamiltonian Systems and Feedback Linearization . . . . . . . . . . . . 198

10.1 Dynamical Systems of the Liouville Type 198
10.1.1 Hamilton’s Equations of Motion 199
10.1.2 Passivity of Hamiltonian Dynamics 202
10.1.3 Hamilton’s Principle 203
10.2 Contact Transformation 204
10.2.1 Hamilton–Jacobi Theory 205
10.2.2 Significance of the Hamiltonian Representations 206
10.3 Canonical Representations of the Dynamics 207
10.3.1 Lie Algebras 208
10.3.2 Feedback Linearization 210
10.3.3 Partial State–Feedback Linearization 213
10.3.4 Involutive Transformations 214
10.4 Applications of Feedback Linearization 215
10.5 Optimal Control of Hamiltonian and Near-Hamiltonian Systems 223
10.6 Dynamics of Nonholonomic Systems 225
10.6.1 The Bicycle 228
exercises 236

11. Robot Control . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 242

11.1 Introduction 242
11.1.1 Adaptive and Model-Based Control 242
11.1.2 Taxonomies of Control Strategies 252
11.1.3 Human-Centered Control Methods 252
11.1.4 Robot-Control Tasks 257
11.1.5 Robot-Control Implementations 258
11.1.6 Controller Partitioning and Feedforward 259
11.1.7 Independent Joint Control 260
11.2 HAL, Do You Understand JAVA? 261
11.3 Robot Sensing and Perception 263
exercises 269

12. Biomimetic Motive Propulsion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 272

12.1 Introduction 272
12.2 Dynamics and Balance of Walking Biped Robots 272
12.2.1 Dynamic Model for Walking 272
12.2.2 Dynamic Balance during Walking: The Zero-Moment Point 277
 Contents xi

12.2.3 Half-Model for a Quadruped Robot: Dynamics and Control 279

12.3 Modeling Bird Flight: Robot Manipulators in Free Flight 281
12.3.1 Dynamics of a Free-Flying Space Robot 282
12.3.2 Controlling a Free-Flying Space Robot 284
12.4 Flapping Propulsion of Aerial Vehicles 285
12.4.1 Unsteady Aerodynamics of an Aerofoil 287
12.4.2 Generation of Thrust 294
12.4.3 Controlled Flapping for Flight Vehicles 299
12.5 Underwater Propulsion and Its Control 301
exercises 304

Answers to Selected Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 309

Appendix: Attitude and Quaternions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 317

Bibliography 335
Index 339
 Preface

This book is intended for a first course in a robotics sequence. There are indeed a
large number of books in the field of robotics, but for the engineer or student inter-
ested in unmanned aerial or underwater vehicles there are very few books. From the
point of view of an aerospace engineer (flight simulation, unmanned aerial vehicles,
and space robotics) three-dimensional and parallel mechanisms take on an added
significance.
The fundamentals of robotics, from an aerospace perspective, can be very well
presented by considering just the field of robot mechanisms. Biomimetic robot
mechanisms are fundamental to manipulators and to walking, mobile, and flying
robots. A distinguishing feature of the book is that a unified and integrated treat-
ment of biomimetic robot mechanisms is offered.
This book is intended to prepare a student for the next logical module in a
course on robotics: practical robot-control design. Throughout the book, in every
chapter, are introduced the most important and recent developments relevant to
the subject matter. Although the book’s primary focus is on understanding princi-
ples, computational procedures are also given due importance as a matter of course.
Students are encouraged to use whatever computational tools they consider appro-
priate to solve the examples in the exercises.
When writing this text, I included the topics in my course and some more for
the enthusiastic reader with the initiative for self-learning.
Thus, Chapter 1 gives an overview of robotics, with a focus on generic robotic
mechanisms, whereas Chapter 2 is about biomimetic mechanisms. Chapter 3 draws
attention to the integrated representation of displacement and rotation. Chapters 4
and 5 are about direct and inverse kinematics. Chapter 6 is about the mechanics of
grasping, and Chapter 7 provides a gentle introduction to Jacobians. Dynamics of
mechanisms is introduced in Chapter 8, and path planning and trajectory following
are discussed in Chapter 9. Chapter 10 is dedicated to the techniques of transform-
ing the dynamics to simpler forms that are useful for such tasks as control synthesis.
Chapter 10 also considers the ever-important problem of the dynamics of nonholo-
nomic systems with the archetypal example of the bicycle.

xiii
xiv Preface

Chapter 11 on robot control and Chapter 12 on biomimetic motive propulsion

are unique elements of this book. Most books dive straight into the mathematics of
robot-control synthesis. Here the student is introduced to important concepts in the
preceding chapters and is thus better prepared. Additionally, the problem of robot
control is inherently different from other applications of control engineering in that
it is patently nonlinear. Thus, Chapter 11 introduces the strategies for robot control
from a broad application perspective, keeping in mind the real-world and nonideal
situations faced on a routine basis. The book concludes with a unique and lively
chapter on biomimetic approaches to thrust generation in robots and robot vehicles.
All chapters feature exercises designed to reinforce the chapter content and
ensure the student has sufficient background to address the subsequent chapters.
The appendix provides a basic introduction to attitude representation, dynamics,
and control.
Any general text draws heavily on the work of countless engineers and scien-
tists. It is not possible to include references to the whole body of published work in
the field. Yet those books and papers that were consulted in the preparation of the
manuscript are referenced, along with selected texts and papers that are appropriate
for the reader to obtain more detail and breadth.
I would like to thank my colleagues in the Department of Engineering at Queen
Mary, for their support in this endeavor. I would also like to express my special
thanks to Peter Gordon, Senior Editor, Aeronautical and Mechanical Engineering,
Cambridge University Press, New York, for his enthusiastic support for this project.
I would like to thank my wife, Sudha, for her love, understanding, and patience.
Her encouragement was a principal factor that provided the motivation to complete
the project. Finally, I must add that my interest in the kinematics of mechanisms was
inherited from my late father many years ago. It was, in fact, he who brought to my
attention the work of Alexander B. W. Kennedy and of Denavit and Hartenberg,
as well as countless other related aspects, a long time ago. To him I owe my deepest
debt of gratitude. This book is dedicated to his memory.

R. Vepa
London, UK, 2008
 Acronyms

ATP adenosine triphosphate

BCF body or caudal fin
CNS central nervous system
CP caudate and putamen
CVG Coriolis vibratory gyroscope
DCM direction cosine matrix
DH Denavit–Hartenberg
DOF degree of freedom
DTG dynamically tuned gyroscope
DVT deep vein thrombosis
ECG electrocardiogram
EEG electroencephalogram
EMF electromotive force
EMG electromyogram
ENG electroneurogram
FET field-effect transistor
FOG fiber-optic gyroscope
GOD glucose oxidase
GPpe globus pallidus pars externa
IMU inertial measuring unit
INS inertial navigation system
I/O input/output
IRS inertial reference system
ISFET ion-selective field-effect transistor
IUPAC International Union of Pure and Applied Chemistry
LASER light amplification by stimulated emission of radiation
LED light-emitting diode
MPF median or paired fin
MRAC model reference adaptive control
MRI magnetic resonance image
OS operating system

xv
xvi Acronyms

OSI open system interconnection

PD proportional-derivative
PI proportional-integral
PUMA Programmable Universal Machine for Assembly
PVDF poly-vinylidene fluoride trifluoroethylene
QCM quartz crystal microbalance
RF radio frequency
RLG ring-laser gyroscope
ROV remotely operated vehicle
RTOS real-time operating system
SCARA Selectively Compliant Assembly Robot Arm
SMA shape memory alloy
SNpc substantia nigra pars compacta
STN subthalamic nucleus
TCP tool center point
UAV unmanned aerial vehicle
UT Universal Time
VDT virtual device table
VOR vestibulo-ocular reflex
 1

The Robot

1.1 Robotics: An Introduction

The concept of a robot as we know it today evolved over many years. In fact, its
origins could be traced to ancient Greece well before the time when Archimedes
invented the screw pump. Leonardo da Vinci (1452–1519) made far-reaching con-
tributions to the field of robotics with his pioneering research into the brain that
led him to make discoveries in neuroanatomy and neurophysiology. He provided
physical explanations of how the brain processes visual and other sensory inputs
and invented a number of ingenious machines. His flying devices, although not
practicable, embodied sound principles of aerodynamics, and a toy built to bring
to fruition Leonardo’s drawing inspired the Wright brothers in building their own
flying machine, which was successfully flown in 1903. The word robot itself seems
to have first appeared in 1921 in Karel Capek’s play, Rossum’s Universal Robots,
and originated from the Slavic languages. In many of these languages the word
robot is quite common as it stands for worker. It is derived from the Czech word
robitit, which implies drudgery. Indeed, robots were conceived as machines capa-
ble of repetitive tasks requiring a lower intelligence than that of humans. Yet today
robots are thought to be capable of possessing intelligence, and the term is probably
inappropriate. Nevertheless it is in use. The term robotics was probably first coined
in science fiction work published around the 1950s by Isaac Asimov, who also enun-
ciated his three laws of robotics. It was from Asimov’s work that the concept of
emulating humans emerged. A typical robot arm based on the anatomy of humans
is illustrated in Figure 1.1.
The evolution of a robot has a long and fascinating history, and this is traced in
Table 1.1. Apart from the down-to-earth inventors, a number of high-flying thinkers
contributed to its development by imagining the unimaginable. Although there were
many such philosophers, some of the recent thinkers who contributed to the evolu-
tion of robotics are identified in Table 1.2. In fact, the late Werner von Braun, the
legendary head of the U.S. space agency, NASA, used Arthur C. Clarke’s book,
Exploration of Space (1951), to persuade President John F. Kennedy to commit the
United States to going to the Moon. According to Arthur C. Clarke, Cyrano de

1
2 The Robot

elbow
(can rotate about
shoulder
a horizontal axis)
(can rotate about
a horizontal axis)

lower arm
upper arm

wrist and hand

(gripper assembly)

Body or capstan
(can rotate about a vertical axis)

Figure 1.1. A typical robot arm.

Bergerac must be credited both for first employing the rocket in space travel and
for inventing the ramjet in the 1650s. These inventions, however, became a reality
300 years later.
What then is a robot? An industrial robot in its simplest form is a programmable
multifunctional manipulator designed to move materials, parts, tools, or specialized
devices through a sequence of programmed motions to perform a variety of tasks.
Some of the earliest developments in the field of robotics were concerned with car-
rying out tasks in environments that were either patently dangerous for humans to
enter or simply inaccessible. A classic example is the handling of nuclear fuel rods
in the environment of a nuclear reactor. Another, the American program to land on
the Moon, was supported in no small measure by developments in robotics, particu-
larly the Apollo Lunar Module. It was a remarkable vehicle that allowed the astro-
nauts to descend softly onto the lunar surface, carry out a number of experiments
on it, and return to the command and service modules in lunar orbit. Examples of
robots today include the Space Shuttle’s satellite manipulator, the Martian rover,
unmanned aerial vehicles (UAVs), and autonomously operated underwater vehi-
cles for ocean exploration. A broad taxonomy of robots is introduced in Figure 1.2.
Although a true robot would be an intelligent, autonomous mobile entity, capable of
interacting with its environment in a meaningful, adaptive, and intelligent manner,
no such entities exist at the present time.
An intelligent autonomous vehicle does indeed possess a number of capabilities
not found in a common machine, however ingenious it may be. Yet such intelligent
machines are only evolving at the present time. Considering the impressive range
of human achievements in the last century, it is fair to say that the development of
 1.1 Robotics: An Introduction 3

Table 1.1. Evolution of robots [remotely operated vehicles (ROVs),

unmanned aerial vehicles (UAVs)]: The chronology

Year Invention Inventor

The pre-1900 period

200 b.c.e. Screw pump Archimedes
1440 c.e. Printing press Johannes Gutenberg
1589 Knitting machine William Lee
1636 Micrometer William Gascoigne
1642 Calculating machine Blaise Pascal
1725 Stereotyping William Ged
1733 The flying shuttle John Kay
1765 Steam engine James Watt
1783 Parachute Louis Lenormand
1783 Hot air balloon Montgolfier Brothers
1785 Power loom Edward Cartwright
1793 Cotton gin Eli Whitney
1800 Lathe Henry Maudslay
1804 Steam locomotive Richard Trevithick
1816 Bicycle Karl von Sauerbronn
1823 Digital calculating machine Charles Babbage
1831 Dynamo Michael Faraday
1834 Reaping machine Cyrus McCormick
1846 Sewing machine Elias Howe
1852 Gyroscope Leon Foucault
1852 Passenger lift Elisha Otis
1858 Washing machine William Hamilton
1859 Internal combustion engine Jean-Joseph-Etienne Lenoir
1867 Typewriter Christopher Scholes
1868 Motorized bicycle Michaux Brothers
1876 Carpet sweeper Melville Bissell
1885 Motorcycle Edward Butler
1885 Motor car engine Gottlieb Daimle/Karl Benz
1886 Electric fan Schuyler Wheeler
1892 Diesel engine Rudolf Diesel
1895 Wireless Guglielmo Marconi
1898 Submarine John P. Holland

The post-1900 period

1901 Vacuum cleaner Hubert Booth
1903 Airplane Wright Brothers
1911 Combine harvester Benjamin Holt
1926 Rocket Robert H. Goddard
1929 Electronic television Vladimir Zworykin
1944 Automatic digital computer Howard Aiken
1949 Transistor Team of American engineers
1955 Hovercraft Christopher Cockerell
1957 Satellite Team of Russian engineers
1959 Microchip Team of American engineers
1962 Industrial robot manipulator George Devol, Unimation
1960s Automated assembly line Team of American engineers
1971 Microprocessor Team of American engineers
1981 Space Shuttle Team of American engineers
4 The Robot

Table 1.2. Dreamers, thinkers (eccentrics) who imagined the unimaginable

Year Thinker/writer Contribution

1510 Leonardo da Vinci Conceptual painting of a helicopter

1648 Cyrano de Bergerac Histoire comique des Estats et Empires de la Lune
(book)
1831 Mary Wollstonecraft-Shelley Frankenstein or, The Modern Prometheus (book)
1864 Jules Verne From Earth to the Moon, Journey to the Centre of
the Earth, Twenty Thousand Leagues Under the
Sea (books)
1901 H. G. Wells The Time Machine, The First Men on the Moon
(books)
1921 Karel Capek Rossum’s Universal Robots (play)
1930 Edgar Rice Burroughs The Martian Tales (a series of 11 books published
between 1911 and 1930)
1945 Arthur C. Clarke Concept of geostationary communication satellites
1948 Norbert Weiner Cybernetics or Control and Communication in the
Animal (book)
1950 Isaac Asimov I Robot (book)
1954 Jules Verne Twenty Thousand Leagues Under the Sea (Disney
film)
1955 Walt Elias Disney Robots for entertainment in the Disneyland theme
park
1968 Arthur C. Clarke, Stanley 2001: A Space Odyssey (book, film), HAL
Kubrick (computer)
1977 George Lucas Star Wars (films), R2D2, C3P0 (robots).

these machines may be effected in the not-so-distant future. For our part, the study
of industrial robotics is best initiated by considering the simplest of these creatures:
the robot manipulator. The manipulator is indeed the basic element in a walking
robot, which in turn could be considered to be a primary component of an intelligent
autonomous robot.

Machine

Dexterity Manipulator

Vision & Mobility Mobile Robot

Spatial Awareness ROV

Figure 1.2. Taxonomy of robots.
Autonomy & Unmanned
Adaptability Autonomous V.

Communication & Community of

Interaction UAVs

Interdependence & Intelligent

Coordination Autonomous V.
 1.2 Robot-Manipulator Fundamentals and Components 5

Table 1.3. Types of links

Type of link Illustration

Nullary

Unary

Binary

Ternary

Quaternary

N-ary
.

1.2 Robot-Manipulator Fundamentals and Components

Manipulation involves not only the motion, location, orientation, and geometry of a
real physical object but also the procedures for changing these attributes as well as
the physical design of a mechanical system that can effectively perform the manipu-
lation functions. A robot manipulator is essentially a kinematic system that is an
assemblage of a number of kinematic components. Although these components
could in general be flexible, we shall restrict our attention to rigid components. The
basic rigid-component elements are referred to as kinematic links or simply links.
The basic interconnections between these links are referred to as kinematic joints or
simply joints.
The simplest of kinematic arrangements is made up of two links. Thus we
may consider two rigid bodies or links, one of which is free to move in three-
dimensional space. Six independent parameters are required for completely spec-
ifying the motion of the free body in space, relative to the fixed body. The rela-
tive motion itself may be uniquely expressed in terms of the relative position of the
center of gravity of the body in Cartesian space in the surge (forward and back-
ward), sway (sideward), and heave (up and down) together with the orientation of
the body. The orientation of the body is defined by its attitude and specified as a
sequence of three successive rotations about the surge, sway, and heave directions
in terms of a roll, a pitch, and a yaw angle, respectively. The six independent param-
eters or degrees of freedom (DOFs), as they are referred to by dynamicists, of the
rigid body are the displacements of the center of gravity of the rigid body in the
surge, sway, and heave directions and the sequence of roll, pitch, and yaw rotations
about these directions.
We may classify the links on the basis of the number of joints used to intercon-
nect them to each other, as illustrated in Table 1.3. Thus a nullary link is a rigid body
that is not connected to any other link, and a unary link is one that is connected
to just one other link by a single joint. A binary link is one that is connected to
6 The Robot

two other links by two distinct and separate joints. In a similar manner we define
a ternary link as one that is connected to three other links at three distinct points
on it by separate joints and a quaternary link as one that is connected to four other
links at four distinct points on it by separate joints. In general, an N-ary link has N
independent joints associated with it. Each link could be of arbitrary shape and the
joints not only located at arbitrary points but also of arbitrary shape.
A joint itself is then defined as a connection between links that allows certain
relative motion between links. At the outset such joints as welds, rigid connections,
or bonded joints are excluded. Joints may then be classified, irrespective of their
nature, based on the number of links associated with each. A binary joint connects
two links together, ternary joints connect three links together, and in general an
N-ary joint connects N links together.
In defining an N-ary link we associate N joints with it. It is sometimes more con-
venient to define an N-ary link as one that is connected to N other links. The two
definitions are equivalent when every joint is a binary joint. A kinematic system is
then a collection of kinematic links connected together by an associated set of kine-
matic joints. A typical robot manipulator is such an assemblage or kinematic chain,
transmitting a definite motion. When one element of such a kinematic chain is fixed,
the kinematic chain is a mechanism. From the point of view of robot manipulators,
the objective is to investigate and synthesize kinematic chains to produce mecha-
nisms that can transmit, constrain, or control various relative motions. This is the
notion of kinematic structure.
The kinematic structure of a robot manipulator must satisfy two essential
requirements:

1. First, it must have the ability to displace objects in three dimensions, operate
within a finite workspace, have a reasonable amount of dexterity in avoiding
obstacles, be able to reach into confined spaces and thus be able to arbitrarily
alter an object’s position and orientation from one to another;
2. Second, once positioned, the manipulator must have the ability to grasp with
optimum force arbitrary or custom objects and hold them stationary irrespective
of the other forces and moments they are subjected to.

Considering the first of these requirements, the primary design problem re-
duces to one of kinematic design. In general, to operate in three-dimensional space,
a kinematic mechanism must possess at least six DOFs in order to function without
any constraints. The DOFs are removed as one applies kinematic constraints to the
assemblage.
To understand the kinematic design problem, the synthesis of a component sys-
tem in a constrained kinematic mechanism so that it has a finite number of relative
DOFs may first be considered. To ensure that the complete sets of feasible designs
are finite in number, we need to consider the constraints that must be imposed. First,
we consider the number of connected planar systems that can be put together from
purely topological considerations. Considering four different links, we may identify
 1.2 Robot-Manipulator Fundamentals and Components 7

Table 1.4. Four-link kinematic systems and their interchange

graphs

Four-link kinematic system Interchange graph

two “open-loop” arrangements, two “single-loop” arrangements, and two multiloop

arrangements, as shown in Table 1.4. Also shown is a graph-theoretic representation
of the kinematic structure in the form of an interchange graph in which a link in the
physical mechanism is modeled as a node and a physical binary joint as an edge.
One of the open-loop arrangements has three branches, and one of the closed-loop
arrangements includes a branch in addition to the loop. Only one of these arrange-
ments has all its links connected serially, whereas another has all links connected
in a single loop. The former is a classic serial manipulator structure shown in Fig-
ure 1.3, which we will consider extensively in later sections. Also shown in the figure
is an end-effector in the form of wrist and gripper. Without the wrist the manipulator
would at most have the capability to approach a certain object from a single angle.
The wrist gives the manipulator the mechanical flexibility to perform real tasks. Yet
there are still a number of other limitations as the range of movement of each joint is
8 The Robot

wrist and hand

(gripper assembly)
Figure 1.3. A typical robot serial manipulator including an end-effector (wrist-and-gripper
assembly).

limited. As a result, the workspace, which is the space of positions and orientations
reachable by the robot’s end-effector, is still severely limited. But within this limited
workspace it is the wrist that gives the end-effector the capability to point toward
an arbitrary direction. The most common types of wrists are quite analogous to the
human wrist, with three or more spatial (nonplanar) DOFs. The latter single-loop
chain is the classic four-link kinematic chain, and when one of its links is fixed, one
obtains the well-known four-bar mechanism shown in Figure 1.4. Link OA is the
driving link or the crank, and link AB is the coupler link or coupler.
The path traced by a point on the coupler link BA is referred to as a coupler
curve. Generally moving the point to different locations on the coupler would gen-
erate different coupler curves. A basic task is to be able to predict the geometry
of the coupler curve generated by the point on the coupler. Coupler curves can be
surprisingly complex. The corresponding design problem consists of synthesizing a
mechanism for generating a specific coupler curve (for example, the shape of an
aerofoil or a ship’s hull). In the generic case, a coupler curve of a four-bar mecha-
nism is an algebraic curve of degree six. Different shapes of coupler curves that can
arise from four-bar and other mechanisms have been cataloged by several authors.
It is interesting to observe that there exist at least two other four-bar mechanisms
that can generate the same coupler curve as the one generated by a four-bar mech-
anism.

B
A
Figure 1.4. A four-bar linkage, with an exam-
ple of a coupler curve generated by a point on
the coupler.

O
O'
 1.2 Robot-Manipulator Fundamentals and Components 9

Table 1.5. (a) Kinematic chains with L links and J joints (shaded links are ternary
links); (b) kinematic mechanisms derived from the chains in (a)

(a)

Watt (1)

Watt (2) Stephenson (1) Stephenson (2)

Stephenson (3)

(b)

The basic four-link kinematic chain and the chains made more complex by the
further addition of links are illustrated in Table 1.5(a). To transmit motion, a prac-
tical mechanism may be obtained by fixing one of the links in a kinematic chain.
Thus from an n-link chain one may derive as many as n mechanisms. Some of the
10 The Robot

Table 1.6. A seven-link kinematic chain and

its velocity graphs

(a) (b)

(c) (d)

mechanisms derived may be identical to each other in a kinematic sense. Such mech-
anisms are said to be isomorphic. To find the number of distinct mechanisms that
may be derived from a kinematic chain, it is essential that isomorphic mechanisms
be counted just once. The mechanisms in Table 1.5(b) are obtained by fixing one of
the links in the kinematic chains in Table 1.5(a).
Graph-theoretic representations of kinematic mechanisms are used to detect
isomorphic mechanisms. Although these representations are by no means unique,
they are useful in the analysis of the kinematic geometry of a mechanism. One
method, for example, is based on clearly incorporating the effect of fixing a link
in the corresponding graph representation of the mechanisms. Thus one obtains the
graphical pattern by substituting a fixed link in a kinematic chain by a direct pin con-
nection. Such substituted pin connections are indicated with an additional rectangle
overlaid on the pin. The resulting diagram is known as a velocity graph. Thus the
problem of detecting isomorphic mechanisms is reduced to one of detecting isomor-
phisms in the graph-theoretic representations.
A graph is characterized by a certain number of vertices or nodes, a certain
number of edges, the adjacency matrix, with entries of ones and zeros, and the dis-
tance matrix with integer entries. The matrices are both square matrices with one
row and one column for each node. A nonzero element of the former, the adjacency
matrix, indicates that the vertices corresponding to the row and column numbers are
connected. It records information about every edge except when there are parallel
edges. An element of the latter, the distance matrix, indicates the minimum number
of edges between the vertices corresponding to the row and column numbers. The
distance matrix may be computed from the adjacency matrix. Thus two graphs may
be considered to be isomorphic, provided the numbers of nodes and edges and the
adjacency matrices are identical.
Considering, for example, the seven-link chain in Table 1.6(a), there are seven
possible theoretical mechanisms one could associate it with. However, considering
the velocity graphs, there are only three possible nonisomorphic velocity graphs.
 1.2 Robot-Manipulator Fundamentals and Components 11

Table 1.7. Some of the mechanisms formed when a link is

replaced with a slider

The three nonisomorphic velocity graphs are also shown in Table 1.6, thus indicat-
ing that only three nonisomorphic mechanisms may be derived from the seven-link
kinematic chain in Table 1.6(a).
Often one may fix an alternative link in the same kinematic chain and thus
obtain a different nonisomorphic mechanism. This process is referred to as the pro-
cess of kinematic inversion. The slider–crank mechanism in Table 1.7 is obtained by
the replacement of one of the links in the four-bar mechanism with a slider. The joint
between the fixed link and the slider is a sliding joint. Alternatively the slider may
be a collar that is pinned to the fixed link and permitted to slide over the coupler.
Other mechanisms obtained by this process of kinematic inversion or by replacing a
link with a slider are shown in Table 1.7.
When a mechanism is designed to have a single relative DOF, its motion must
be completely determined by prescribing a single input variable. For design pur-
poses, it is essential that all the distinct systems possible and their structures are
identified so an optimum choice may be made. The general solution to the preced-
ing problem results in an infinite number of possibilities. Yet, when certain restric-
tions are imposed, the number of possibilities reduces to a finite set. If one restricts
one’s attention to planar kinematic systems with a maximum of eight components
or links, so that all components move in parallel planes, and imposes the follow-
ing four constraints, the number of possibilities reduces to only 19 essential distinct
systems:

1. all kinematic joints are of the same type (for example a pin joint);
2. the system should be kinematically closed loop so disconnecting any one joint
will not separate the system into two parts;
3. the system should not have a separating component whose removal would
reduce the system to two independent and uncoupled subsystems;
4. no connected subsystem consisting of two or more components should have
zero DOFs (i.e., immobile).
12 The Robot

Table 1.8. Number of closed-loop kinematic chains with eight

or fewer links

Joints Binary links Ternary links Quaternary links Chains

4 4 0 0 1
7 4 2 0 2
10 4 4 0 9
10 5 2 1 5
10 6 0 2 2

When these conditions, which are not really restrictive from a practical stand-
point, are imposed on a kinematic system, the number of possible systems satisfying
all of the constraints is finite in number (Table 1.8). A number of properties of these
subsystems can be deduced from their interchange graphs. Moreover, it is possible
to synthesize large spatial kinematic systems by assembling basic modules whose
interchange graphs are not only known but also satisfy certain specific properties.

1.3 From Kinematic Pairs to the Kinematics of Mechanisms

So far in our consideration of kinematic systems, we have restricted our attention
to a single type of joint, whatever it may be. In practice, however, there are several
types of binary joints of all shapes, sizes, and designs. One of the simplest joints is
the revolute joint, which interconnects the two links in such a way that the free link
is constrained to rotate only about a single axis. Each revolute joint introduces five
constraints on a connecting link and thus permits it with one additional rotational
DOF. It is one of three one-DOF-lower kinematic pairs or binary joints, character-
ized by a surface contact (identified by the German kinematician Franz Reuleaux
in 1876), two of which are essentially nonrevolute with only a translational DOF.
Reuleaux also identified three other lower kinematic pairs, characterized by surface
contact binary joints and representing basic practical kinematic joints.
Franz Reuleaux, who is regarded as the founder of modern kinematics and as
one of the forerunners of modern design theory of machines, was born in Esch-
weiler (near Aachen), Germany, on September 30, 1829. Reuleaux, who taught
first at the Swiss Federal Polytechnic Institute in Zurich and then at the Technis-
che Hochschule at Charlottenburg near Berlin, wrote a seminal text on theoretical
kinematics that was translated into English in 1876 by another famous kinematician,
Professor Alexander B.W. Kennedy of Great Britain. In the book the notion of a
kinematic pair was first defined. When one element of a mechanism is constrained
to move in a definite way by virtue of its connection to another, then the two form a
kinematic pair.
Higher kinematic pairs are characterized by line contact. The ball-and-socket
joint, a spherical pair, is characterized by three rotational DOFs, the planar pair
by one rotational and two translational DOFs. and the cylindrical pair by one
translational and one rotational DOF. The spherical pair introduces three transla-
tional constraints on the motion of the rigid body, thereby implying that only three
 1.4 Novel Mechanisms 13

additional parameters are required for describing the motion of the body linked to a
free body in space by such a joint. The planar pair also introduces three constraints
whereas the cylindrical pair introduces four constraints. All other lower kinematic
pairs introduce five constraints on the motion of the rigid body so only one addi-
tional independent parameter is required for describing the relative motion of the
rigid body linked to another by such a pair. However, the joints with maximal prac-
tical import are the one-DOF binary joints, the revolute joint with one rotational
DOF, and the screw and parallel joints with one translational DOF each, which
could be actuated by in-parallel rotating (the first two) and translational motors,
respectively. Whereas the revolute permits a rotation only through an angle and the
prismatic permits translation only through a distance, the screw allows a screw dis-
placement involving a simultaneous coupled translation only through a distance and
rotation through an angle that are related by the pitch of the screw.
Inspired by a former professor at Karlsruhe, F. J. Redtenbacher, Franz
Reuleaux embarked on a systematic method to synthesize kinematic mechanisms.
To this end, he created in Berlin a collection of over 800 models of mechanisms
based on his book. These were cataloged and classified by another German engi-
neer, Gustav Voigt. Apart from the lower and higher kinematic pairs and simple
kinematic chains, they include a variety of pump mechanisms, screw mechanisms,
slider–crank mechanisms, escapement mechanisms, cam mechanisms, chamber and
chamber-wheel mechanisms, ratchet mechanisms, planetary gear trains, jointed cou-
plings, straight-line mechanisms, guide mechanisms, coupling mechanisms, gyro-
scopic mechanisms, and a host of other kinematic mechanisms.
An industrial robot manipulator may be modeled as an open-loop articulated
chain with several rigid links connected in series by revolute or prismatic joints,
driven by suitable actuators, Motion of the joints results in the motion of the links
that position and orient the manipulator’s end-effector. The kinematics of the mech-
anism facilitates the analytical description of the position and orientation of the end-
effector with reference to a fixed reference coordinate system in terms of relations
between the joint coordinates. Two fundamental questions are of interest. First, it
is desirable to obtain the position and orientation of the end-effector in the refer-
ence coordinate system in terms of the joint coordinates. This is known as the direct
or forward kinematics of the manipulator. Second, it is often essential to be able to
express the joint coordinates in terms of the position and orientation of the end-
effector in the reference coordinate system. This is known as inverse kinematics. In
most robotic applications it is relatively easy to find the one, usually the forward
kinematics, but it is the other, the inverse kinematics, that must be known because
the task is usually stated in the reference coordinates and the variables that could
be controlled are the joint coordinates.

1.4 Novel Mechanisms

Although James Watt is credited with the invention of the steam engine, his singular
contribution was not so much the synthesis of a coal-fired steam boiler to drive the
14 The Robot

Pinion

Figure 1.5. Rack-and-pinion mechanism.

Rack

piston in a cylinder by properly operating a set of pressure release valves; rather, it

was the successful application of the slider–crank mechanism to convert the recip-
rocating linear motion of the piston to a sustained and continuous rotary motion. It
was indeed one of a novel and practical set of inventions that triggered the industrial
revolution in Europe. Considering Gustav Voigt’s collection of kinematic mecha-
nisms, one could identify a basic set of novel mechanisms that serves as building
blocks of other mechanisms and machines. A sample of these mechanisms is briefly
discussed in this section.

1.4.1 Rack-and-Pinion Mechanism

The rack-and-pinion mechanism illustrated in Figure 1.5 is a common mechanism

used to convert circular motion of the toothed pinion into the linear motion of the
rack that is designed to continuously mate with the pinion.

1.4.2 Pawl-and-Ratchet Mechanism

When rotary motion is not required to be continuous or if it is causing the motion

in one direction only while preventing it in the other, the pawl and ratchet in Fig-
ure 1.6 is a suitable mechanism. The toothed wheel known as the ratchet may be
rotated clockwise without any difficulty as the finger known as the pawl merely slips
over the ratchet. However, when rotated in the counterclockwise direction, the pawl
obstructs the ratchet, and rotation in this direction is not permitted.

Pawl
Ratchet

Figure 1.6. Pawl-and-ratchet mechanism.

 1.4 Novel Mechanisms 15

C D
Figure 1.7. The planograph.
Q

B A O

1.4.3 Pantograph

The pantograph was used by James Watt in his steam engine to exactly enlarge the
reciprocating motion of the piston in the cylinder. One form of the pantograph, the
planograph, is illustrated in Figure 1.7. The links are pin jointed at A, B, C, and
D. The links AB and DC are parallel to each other, and the links AD and BC are
parallel to each other. The link BA is extended to the fixed pin O. The point Q on
the link AD and the point P on the extension of the link BC both lie on a straight
line that passes through O. It can be shown that under these circumstances the point
P will reproduce the motion of point Q to an enlarged scale; alternatively, point Q
will reproduce the motion of the point P to a reduced scale.

1.4.4 Quick-Return Mechanisms

It is often necessary to convert rotary motion into reciprocating motion, and the
slider–crank mechanism, driven by the crank, is commonly used. Moreover, what is
often necessary in practice is for the forward stroke of the reciprocating motion to
be slow and controlled because of the need for the mechanism to do work during
this stroke. On the return stroke no work is done, and therefore it is desirable that it
be completed as quickly as is possible. Thus the reciprocating motion is necessarily
asymmetric.
A suitable mechanism to meet these requirements is the crank and slotted lever
quick-return mechanism. In this mechanism, instead of the connecting rod being
driven directly by the crank pin, it is attached to one end of a slotted link, which in
turn is driven by the crank. In Figure 1.8 the crank pin O rotates at uniform speed
about the center of rotation, C, and as it slides over the link PQ, it causes this link

Q
R

O
Figure 1.8. The crank and slotted lever quick-return
mechanism. C

P
16 The Robot

Q
R
O
Figure 1.9. Whitworth quick-return
mechanism.
C

to rock from side to side about the pivot at P. The connecting rod QR, which is
attached to the rocker PQ at Q, transmits the rocking motion to the slider at R.
The forward stroke begins with OC being perpendicular to PQ, with the slider at
O located to the right of C and rotating counterclockwise. The forward stroke is
completed when OC is again perpendicular to PQ, with the slider at O located to
the left of C. During the forward stroke the slider at O traces the arc of a circle,
which in turn subtends an angle greater than 180◦ at the center of rotation C. Thus
the forward stroke takes a relatively longer time to complete within one cycle of
rotation of the crank pin O, in comparison with that of the return stroke.
Another type of quick-return mechanism is the Whitworth quick-return mecha-
nism, as illustrated in Figure 1.9. In this mechanism, the crank pin P also slides over a
link, although in this case the link does not merely rock but completes a full rotation
about a center, O, that is different from the center of rotation, C, of the crank. Thus
the link OQ will be slowed down and speeded up alternately as the driving crank
exerts first a large moment and then a small moment about the center O. Thus the
quick-return motion is a direct consequence of the eccentricity between C and O.

1.4.5 Ackermann Steering Gear

The Ackermann steering gear is one of the simplest mechanisms invented for the
purposes of exerting directional control over the motor car; it is illustrated in Fig-
ure 1.10. This steering gear is based on the four-bar mechanism in which the fixed

A C
B D

K L

Figure 1.10. The Ackermann steering-gear

mechanism.

P
 1.4 Novel Mechanisms 17

Planet Annulus

Figure 1.11. Sun and planet gear wheels meshing with an

Planet
internal gear, the annulus. carrier
Sun

link, AC, and link KL are unequal but the links AK and LC are equal. In the sym-
metric state the parallelogram AKLC is a trapezium. In this configuration the fixed
link, AC, and link KL are parallel, whereas links AK and LC are inclined to the
vertical at same angle in magnitude to the longitudinal axis.
To steer the car, link CL is turned so the angle it makes to the longitudinal
axis increases while link KL rotates and translates such that the angle that link AK
makes to the longitudinal axis decreases. As a consequence, link AB turns through
an angle that is less than the angle of turn of the link CD. That is, the left front axle
turns through a smaller angle than the right front axle, and consequently the center
of rotation is located at point to the right of the car and not at infinity. Thus the car
is able to turn smoothly without slipping.

1.4.6 Sun and Planet Epicyclic Gear Train

Figure 1.11 illustrates a typical epicyclic gear train incorporating the Sun and planet-
type gears. In the figure, the central gear wheel is the Sun, and the gear wheel mesh-
ing with it, which not only rotates about a pin mounted on the carrier link but also
revolves about the central gear wheel in a circular orbit, is the planet. The planet
also meshes with the internal annulus. When the planet carrier is held stationary
and not allowed to rotate, the planet wheel acts as an idler and the gears form a
simple gear train with the Sun wheel rotating the annulus. On the other hand, when
the Sun wheel is rotated, say, clockwise, the planet wheel is driven about its axis in a
counterclockwise direction while rolling inside the annulus and carrying the planet
carrier in the clockwise direction. Between these two extreme modes of operation
there are an infinite number of other modes in which this epicyclical train could be
operated, depending on the speed of the Sun and the planet carrier. Thus the con-
cept may be applied to a host of applications in bicycles, aircraft engines, automobile
rear-wheel drives, and a number of machine tools.

1.4.7 Universal Joints

The universal joint is essentially a binary link comprising two revolute joints, with
the axes of these joints being two skewed, nonintersecting, and nonparallel lines. A
universal joint is used to couple two shafts in different planes. Universal joints have
various forms and are used extensively in robot-manipulator-based equipment. An
elementary universal joint, sometimes called a Hooke’s joint (Figure 1.12) after its
18 The Robot

Figure 1.12. Illustration of a Hooke’s joint.

inventor Robert Hooke, consists of two U-shaped yokes fastened to the ends of the
shafts to be connected (Figure 1.13). Within these yokes is a cross-shaped part that
couples the yokes together and allows each yoke to bend, or pivot, in relation to
the other. With this arrangement, one shaft can drive the other even when the two
shafts are not in alignment.
A variant of the universal joint is a gyroscope-like suspension illustrated in Fig-
ure 1.14. This is a two-DOF system in which the twin-gimbaled system takes the
form of a Hooke’s joint that couples the wheel to the motor driveshaft. The axis of
rotation of the wheel need not be aligned to the axis of the driveshaft, which could
be flexible.

1.5 Spatial Mechanisms and Manipulators

Several kinematicians have analyzed the geometrical arrangements of a number
of in-parallel actuated spatial mechanisms and manipulators recently and estab-
lished the principles of design of such systems. Thus three links linked together by
a Hooke’s joint could be supplemented by either two revolute joints, a revolute and
a prismatic joint, or by two prismatic joints, thereby synthesizing a spatial manipu-
lator either with three rotational DOFs and an additional optional translation DOF
or one with two rotational and two translational DOFs. By the late 1960s spatial
manipulators with three rotational DOFs in roll, pitch, and yaw and three transla-
tional DOFs in surge, sway, and heave were used in a range of applications. These
were based on the Stewart platform, which was developed in 1965.
The six-DOF Stewart platform, illustrated in Figures 1.15(a) and 1.15(b), is
also the one parallel kinematic manipulator configuration incorporating multiple
closed loops that has been used in a number of recent motion and suspension sys-
tem designs.
The Stewart platform typically consists of a movable platform connected to a
rigid base through six identically jointed and extensible struts. These struts support
the platform at three locations by six universal joints. They are also attached and

Figure 1.13. U-shaped yoke and cross pin in a typical

transmission system.
 1.5 Spatial Mechanisms and Manipulators 19

Figure 1.14. Gyroscopic gimbal-like suspension system.

(a) (b)
Figure 1.15. (a) The Stewart platform and its variants, including the hexapod; (b) a cable-
actuated version of the Stewart platform.
20 The Robot

Figure 1.16. (a) A typical cable-mounted

and actuated wind-tunnel model; (b) a
(a) spatial manipulator with three revo-
lute and three prismatic actuated joints:
Eclipse II.

(b)

supported at three locations on a fixed rigid base on a ground surface by six addi-
tional universal joints. No two struts are jointed to the platform or to the fixed rigid
base at more than one location. Thus the struts form a kinematic mechanism con-
sisting of a variable triangulated frame, which controls the position of the platform
with six DOFs. Although there are a number of advantages as all the actuators are
essentially linear, the kinematics and the algorithms for controlling the posture of
the platform are essentially nonlinear.
Figure 1.16 illustrates a typical cable-actuated suspension system of an aircraft
model in a wind tunnel and the spatial mechanism being developed for industrial
applications. The latter is the Eclipse II manipulator with six actuated joints, three
of which are double joints (revolute and slider) while the other three are prismatic
joints moving along a fixed, horizontal circular guide ring. The vertical guide ring is
free to rotate about a vertical axis and the platform is mounted on ball joints.

1.6 Meet Professor da Vinci the Surgeon, PUMA, and SCARA

The da VinciTM manipulator was developed to assist in the operating theater and is
designed to eliminate the tremor in the hands of surgeons. With the state-of-the-art
da Vinci manipulator, the surgeon uses a three-dimensional computer vision sys-
tem to manipulate robotic arms. These robotic arms hold special surgical instru-
ments that are inserted into the abdomen through tiny incisions. The robotic arms
can rotate a full 360◦ , allowing the surgeon to manipulate surgical instruments with
 1.6 Meet Professor da Vinci the Surgeon, PUMA, and SCARA 21

elbow
(can rotate about
shoulder
a horizontal axis)
(can rotate about
a horizontal axis)

upper arm lower arm

wrist

Body or capstan
(can rotate about a vertical axis)

Figure 1.17. Schematic drawing of the Unimation PUMA 560 manipulator.

greater precision and flexibility. Furthermore, the robot’s pencil-thin arms and del-
icate grippers may be inserted through holes as narrow as 8 mm. Two of the hands
are used to wield surgical tools that follow finger and wrist movements made by an
operator sitting at a nearby console. A third arm carrying a miniature camera is also
inserted to track the motions of the surgical tools wielded by the other two.
The da Vinci manipulator has been used, among other tasks, to assist in a suc-
cessful kidney transplant. Its primary role was in removing the existing kidney from
the patient’s body, and conventional surgery was then used to implant the new
kidney.
Another robot, known as the Penelope Surgical Instrument Server, assisted in
the removal of a benign tumor on the forearm of a patient on June 16, 2005. Pene-
lope is now giving doctors at New York-Presbyterian Hospital an extra hand, as the
doctors might put it.
Penelope is really a robotic arm equipped with voice-recognition technology
that understands commands from doctors and nurses in the operating room. A sur-
geon can ask for any instrument, a scalpel for example, and Penelope then hands it
over.
The Unimation PUMA 560 (PUMA stands for Programmable Universal
Machine for Assembly) is a robot manipulator whose joints are all revolute joints
and it has six DOFs. It is shown in Figure 1.17 and should be compared with the
manipulator illustrated in Figure 1.1. There are three DOFs in the wrist, and a gear-
ing arrangement couples these three DOFs. The nature of the coupling plays an
important role in the derivation of the kinematics. Thus the number of joints is not
the same as the number of independent actuators. The brief technical specifications
of the PUMA 562, a member of the PUMA 560 family, are given in Table 1.9.
22 The Robot

Table 1.9. Brief technical specifications of the Puma 562

General Axes 6
Drives DC motors
Control Numerical
Positional control Incremental encoders
Coordinates Cartesian
Configuration Revolute
Cables 5m
Work area Reach at wrist 878 mm (between joints 1 and 5)
Work volume 360◦ working volume in left-arm or
right-arm configuration
Limit joints – 1 to 6 320◦ , 250◦ , 270◦ , 280◦ , 200◦ , 532◦
Load capacity Nominal payload 4 kg
Permitted load at wrist 4 kg at 127 mm from joint 5 and
37.6 mm from joint 6
Performance Repeatability 762 ± 0.1 mm, 761 ± 0.1 mm
Maximum speed 1.0 m/s
Universal Controller Programming and Teach pendant; Virtual Device
language (VAL II) Table (VDT) using VAL II
VAL II processor Motorola 68000 32 bit
Auxiliary processor Torque processor 68000
Interface 16 input/output exp 128 Analog I/O
Serial I/O
Serial interface RS 232 RS 423
Memory buffer 64 Kb, 512 Kb, 1 Mb, 2 Mb
Battery buffer 1 year
Environment Temperature/humidity 5–40◦ C (EN 60204-1)
Interface suppression 50% at 40◦ C, 90% at 20◦ C
Power supply Incorporated 208, 240, or 380 V
Option 50–60 Hz 0.6 kW – 1 phase
clean-room version (class 10)
Weights Arm 63 kg
Controller 200 kg

SCARA (which stands for Selectively Compliant Assembly Robot Arm) shown
in Figure 1.18 has three parallel revolute joints that allow it to move and ori-
ent within a plane, and a fourth prismatic joint moves the end-effector normal to
the plane. This is an example of a manipulator that is not fully articulated and is
not anthropomorphic. Rather, the combination of the revolute and prismatic joints
allows this manipulator to operate in a cylindrical workspace. An interesting feature
is the fact that only a minimum number of joints are load bearing, depending on the
nature of the application.
This brings us to the end of our broad survey of engineering robotic systems.
The survey is by no means exhaustive, yet is most relevant to current industrial tech-
nology. Robotics plays a key role in current mechatronic systems that are the heart
of most automated engineering systems such as unmanned autonomous vehicles or
remotely operated manipulators operating in a hazardous environment, manipula-
tors designed to assist surgeons on the operating table by letting them operate with
 1.7 Back to the Future 23

axes of rotation of
revolute joints
prismatic
joint

Body or capstan
(can rotate about a vertical axis)

Figure 1.18. Schematic drawing of SCARA.

greater precision and accuracy than ever before, and industrial automated assem-
bly lines for the mass manufacture of a range of engineering products. We are
now in position to identify four broad areas that constitute the fascinating field of
robotics: mechanisms, control, perception, and computing. In the following chapters
we restrict our attention to robot mechanisms and their control.

1.7 Back to the Future

It is indeed quite difficult to look ahead as there is no real magical crystal ball to
predict it. Yet there is a prognosis for the future. On one hand, one can predict that
the da Vinci-type manipulator would evolve into a robotic octopus. On the other
hand, it is not difficult to visualize that the development of multifingered dexter-
ous hands (and legs) and the successful building of walking machines with amphibi-
ous capabilities and with machine vision and tactile sensing are set to revolution-
ize robotics. The engineering approach to robotics is a much more pragmatic one,
the emphasis being on the whole of the robot rather than just its computational
features.
Several research teams worldwide are involved in the design and development
of robot football players based on concepts associated with autonomous systems.
They involve a number of areas of robotics including sensor fusion, mobile robotics
navigation, nonlinear hybrid feedback control, and coordination. Probably the ulti-
mate test for a walking robot with multifingered dexterous hands is its ability to play
cricket; to play the game like an accomplished human player with the ability to run
across the wickets at the appropriate speed and with the capacity to grip and spin
the ball and participate as a spin or pace bowler, as a batsman, as a wicket keeper,
and as a fielder. One need not be surprised if such a complete robot is built within
the next 50 years.
24 The Robot

EXERCISES

1.1. Study the various kinematic mechanisms that were used in engineering indus-
tries in the past 50 years and indicate those that you think are exceptional or novel.
Highlight, with the aid of sketches, all the special features of these mechanisms.
1.2. Conduct a survey of industrial robot manipulators currently used and identify
at least two different
(a) anthropomorphic configurations,
(b) nonanthropomorphic configurations, and
(c) spatial mechanisms
from those discussed in this chapter. Name the salient features of each of these
systems and classify these manipulators based on their distinguishing features.
1.3. Study the various grasping and gripping mechanisms that may currently be in
use in various industrial applications and classify these on the basis of their kine-
matic geometry.
1.4. It is frequently necessary to constrain a point in a mechanism to move along a
straight line without the use of a sliding pair. Mechanisms designed for this purpose
are known as straight-line-motion mechanisms.
(a) Discuss your thoughts on how an exact straight-line-motion mechanism
may be designed. Based on your personal research, suggest two alternative
mechanisms that are able to generate straight-line motion.
(b) Often it is not necessary that the motion be an exact straight line. Dis-
cuss two or three alternative mechanisms that may be used as approximate
straight-line-motion mechanisms.
(c) Sketch three different forms of straight-line-motion mechanisms based on
the four-bar kinematic chain and the slider–crank mechanism.
1.5. You are a member of a team of engineers who have been assigned the task
of designing a walking robot, the SPD 408, capable of emulating humans in this
respect. Your first task is to establish a kinematically feasible design. Draw up a set
of requirements and establish three or four feasible kinematic architectures for a
walking robot.
1.6. Isaac Asimov’s three laws of robotics are that
(a) a robot may not injure a human being, or, through inaction, allow a human
being to come to harm;
(b) a robot must obey orders given to it by human beings except where such
orders conflict with the first law; and
(c) a robot must protect its own existence as long as such protection does not
conflict with the first or the second law.
Discuss the relevance and adequacy of Asimov’s laws, particularly in the context
of humans and robots coexisting with each other in the not-too-distant future.
 2

Biomimetic Mechanisms

2.1 Introduction
The concept of biomimetic control, i.e., control systems that mimic biological ani-
mals in the way they exercise control, rather than just humans, has led to the defini-
tion of a new class of biologically inspired robots that exhibit much greater robust-
ness in performance in unstructured environments than the robots that are currently
being built. It is believed that there is a duality between engineering and nature that
is based on optimum use of energy or an equivalent scarce resource, particularly
in exercising control over actions and over interactions with the immediate envi-
ronment. Biomimesis is generally based on this concept, and it is believed that by
mimicking animals that are most capable of performing certain specialized actions,
such as the lobster on the seabed, insects and birds in flight, and cockroaches in loco-
motion, one could build robots that can surpass any other in performance, agility,
and dexterity.
A key feature of biomimetic robots is their capacity to adapt to the environ-
ment and ability to learn and react fast. However, a biomimetic robot is not just
about learning and adaptation but also involves novel mechanisms and manipula-
tor structures capable of meeting the enhanced performance requirements. Thus
biomimetic robots are being designed to be substantially more compliant and stable
than conventionally controlled robots and will take advantage of new developments
in materials, microsystems technology, as well as developments that have led to a
deeper understanding of biological behavior.
Roboticists have a lot to learn from animals. Birds have a superior flying
machine with multielement “aerofoils” capable of controlling the flow around them
quite effortlessly. They use a pair of clap-and-fling or flapping wings to execute
the modes such as flapping translation that effectively compensate for the Wagner
effect.1 The Wagner effect manifests itself as a time delay or transport lag in the
growth of lift over an impulsively or suddenly started and accelerated aerofoil.

1 Sane, S. P. (2003). Review: The aerodynamics of insect flight, Exp. Biol. 206, 4191–4208.

25
26 Biomimetic Mechanisms

To compensate for this effect, it can be shown that increasing the angle-of-attack
aerofoil by a rapid high-frequency flapping action can effectively ensure an almost
instantaneous growth in the lift developed. The rapid high-frequency flapping has
the added advantage of generating a net mean thrust. Thus a bird can effectively
take off by adopting a technique based on rapid flapping of its wings. The clap-and-
fling mechanism also has a similar consequence.
Furthermore birds use visual perception based on the concept of optic flow
for flight control. One particular control concept that is gaining importance is
biomimetic flight control based on the principles of optic flow, which is a visual
displacement flow field that can be used to explain changes in an image sequence.
The underlying principle that is used to define optic flow is that the intensity level is
constant along the visual motion trajectories. Thus there exists a displacement field
around the motion trajectories that is similar in structure to a potential flow field.
Optic flow can be then defined as the motion of all the surface elements, in a limited
view, as perceived by the visual system. As a body moves through the limited view,
the objects and surfaces within the visual frame flow around it. The human visual
system can determine its current direction of travel from the movement of these
surfaces.
The term “optic flow” has been associated with flight and has been used suc-
cessfully in the design of flight simulators. The initial research on optic flow not only
inspired many cognitive psychologists and neurologists2 with new ways of under-
standing how animals perceive motion around them but has also led to an increased
understanding of how flying animals maintain stability and perceive the world while
flying. Migratory birds use the magnetic field as a compass does to fly in the appro-
priate migratory direction! They seem to know where they want to go by using a
magnetic-field map. Light-absorbing molecules present in the retina of a bird’s eye
help the bird to sense the Earth’s magnetic field.
Currently roboticists are exploring ways to use optic flow to provide a robot with
visual perception and the associated sensations similar to those of a bird in flight.
Although researchers were able to integrate optic-flow-based artificially simulated
vision into robotic platforms and to use them to perform simple navigation tasks in
real time more than a decade ago, it was only recently that optic-flow sensing was
successfully integrated into small autonomously flying aircraft and used to provide it
with a basic degree of autonomous flight control. The methodology, which is based
on a synergy of techniques that have evolved in computational vision processing
and in biologically inspired research into human vision, has led to a better under-
standing of computer vision that may be implemented. Although computational
methods in vision processing have provided a sequence of processes that allows a
practical image to be transformed into one of a series of representations, the major
focus of computer vision has been the sensation and perception of relevant features
in the representations.

2 Tammero, L. and Dickinson, M. H. (2002). The influence of visual landscape on the free flight
behavior of the fruit fly Drosophila melanogaster, J. Exp. Biol. 205, 327–343.
 2.2 Principles of Legged Locomotion 27

Figure 2.1. (a) Sagittal plane views of biped models of walking,

(b) in a ballistic mode.

(a) (b)

2.2 Principles of Legged Locomotion

Interest in locomotion in humans and animals has also spurned the development of
new biomimetics mechanisms. Primarily this is due to the realization that human
joints are not lower kinematic pairs and that they could be modeled as four-bar
mechanisms and due to the insight gained into the kinematics of walking. As an
example of the former, we observe that typically in the human knee joint between
the femur and the tibia, which do not overlap each other but are strapped to each
other by two cruciate ligaments that serve as extendable links, so the entire joint
functions like a four-bar mechanism. Another example is the foot, which is in fact
a serial chain with six links in which the innermost link rolls under the tibia, the
lower leg bone, and is also strapped at the other end to the Achilles tendon, so the
entire joint functions like a four-bar mechanism. In this case the tendon serves as a
spring-loaded link, serving to return the foot to its nominal position when there is
force under it.
As for the kinematics of walking, Figure 2.1 illustrates a typical sagittal-plane
(normal to the frontal plane) view of a biped model of a walking robot in ballis-
tic motion. The ballistic movements in a dynamic walking mode, while maintaining
balance, are only marginally stable and difficult to execute. In the ballistic walking
mode each of the two legs are modeled as serial chains with three links and dis-
counting the two rigid-body modes, the two-leg models possess five DOFs.
When the legs are used to support the body in a stationary situation, both
legs are locked in a rigid mode, thus losing one DOF each. Of the three remain-
ing DOFs in the supporting mode, one represents the relative motion between the
legs whereas the other two represent the motion of the foot at the ankles. When
the model is in a walking mode, only one leg assumes the supporting role while the
other assumes the role of a swing leg. While the support or stance leg continues to
be rigid, the swing leg hinges at the knee. The swing phase then commences with the
toe of the swing leg leaving the ground, the body translating forward with the sup-
port leg hinged on the ground. The swing phase is completed with the foot returning
the ground when the heel of the swing leg is anchored on the ground.
After a short period both legs assume a supporting role and all initiated mus-
cular action is completed. The swing leg then supports the body and the other leg
takes the role of the swing leg with gravity acting on it.
28 Biomimetic Mechanisms

Figure 2.2. Advanced platform configura-

tions based on biomimetic mechanisms: (a)
(a) a model of a quadruped robot platform
capable of walking, running, and trotting;
(b) a two-dimensional view of a “lobster”
platform.

(b)

The entire dynamical process may be modeled as an energy-conservative pro-

cess. Only the transfer of support as the swing leg becomes the support leg is mod-
eled as an inelastic collision with just the angular momentum conserved, leading to a
set of constraints. Thus during the walking phase the model has just three DOFs, and
the walking action is performed by this continual process of constraining and releas-
ing a DOF while maintaining balance. In fact, one could consider a loss of balance
to be a loss of effective control, whereas the walking action itself involves coordi-
nation. Numerical integration of the equations of motion governing the dynamics
of the model reveals the existence of a stable “limit cycle,” representing a periodic,
neutrally stable motion. The cycle is composed of a swing phase and a support phase
with two instantaneous changes in velocity corresponding to the ground collisions.
As the basin of attraction of the stable limit cycle is a narrowband of states sur-
rounding the steady-state trajectory, the goal of control action is to apply torques at
the joints and ankles in order to produce a stable limit cycle gait, with a relatively
larger basin of attraction that is invariant to small slopes. This is a unique appli-
cation of control engineering, in which the control action is required to increase
the stability margins of what is normally considered to be a dynamical equilibrium
state.
Two examples of typical biomimetic platforms based on the skeletal structure
of mammals are illustrated in Figure 2.2. The first of these concepts has been devel-
oped into a 0.7-m-tall robot capable of walking, running, and trotting at a maximum
speed of 5.3 kmph and climbing a slope of 35◦ while maintaining its balance. An
eight-legged ambulatory vehicle that is based on the lobster has also been built and
is intended for autonomous remote-sensing operations in rivers and on the ocean
bottom. It is capable of robustly adapting to irregular bottom contours, current,
and surge.
 2.2 Principles of Legged Locomotion 29

1 2 3 (Extension) 4
reference axis

4 5 6 (Contraction) 7
Figure 2.3. Operation of an inchworm motor.

Combined with the ballistic action of walking and the energy-exchange mode
of running, in which energy is regularly transferred from potential to kinetic energy,
these models are capable of moving at high speeds irrespective of the nature of the
terrain. Walking robots are better than rolling robots in navigating through uneven
terrain, and hopping and running robots are even better than walking robots in this
respect.

2.2.1 Inchworm Locomotion

The design and construction of several biomimetic robots have been inspired by
the principles of inchworm locomotion. The inchworm-like robots are composed of
three primary abilities provided by a corresponding set of subsystems. The ability to
stretch provided by a stretching linear actuator that is responsible for creating a step
is placed between two blocking elastic bodies that support the main trunk housing
the actuator. The robot is able to perform the succession of the six phases of the
inchworm locomotion described in Figure 2.3. In the initial position corresponding
to phase 1, the robot’s main trunk is supported by both the elastic bodies. In the next
phase, 2, the frontal body contracts vertically and is moved forward by stretching
of the linear actuator in phase 3. In phase 4 both bodies support the main trunk.
In the next phase, 5, the rear body contracts vertically and is then moved forward
by the linear actuator in the sixth phase, which now retracts to its initial unstretched
position. The inchworm robot then returns to its initial configuration in phase 7 and
in the process has inched forward by one step. Rapid cyclic execution of these phases
is the basis for the locomotion of the inchworm.
A typical inchworm mechanism for locomotion in the intestines consists of
two types of actuators: a clamper and an extender. The clamper is used to clamp
the device onto the wall of the intestine while the extender generates a forward
displacement.
The construction of an inchworm-like robot is feasible because of the avail-
ability of smart elastic materials that can be made to contract and expand by the
application of an external electric potential.
30 Biomimetic Mechanisms

2.2.2 Walking Machines

Although the first and most important role of walking robots has been to understand
several biomechanical aspects of human walking, the applications envisaged in the
future is walking into hazardous environments, civil disaster relief, and the scientific
exploration of sites on Earth, in space, and on other planets and moons. Although
a few walking robots have been built, the engineering of a fully walking machine
capable of mimicking all aspects of human walking, capable of interaction with the
environment, and with the ability to deal with unexpected disturbance is still a long
way off.
As of now robots are able to deal with only preprogrammed activities and are
unable to naturally adapt and execute new activities as and when these are required
of them. Being able to interact with a community of robots and, more important,
with humans requires a degree of intelligence. A notable feature of current walk-
ing robots is the fact they offer very high impedance when faced with any exter-
nal disturbing force. A characteristic feature of humans is their ability offers a low
impedance to forces they intend to respond to and a very high impedance to other
forces when they so desire. This ability is somewhat akin to the concept of marginal
static stability in fighter aircrafts. Fighter aircrafts, which are expected to be very
agile and fast in responding to a pilot’s command, are for these reasons deliber-
ately designed to be only marginally stable or sometimes even unstable. This lack
of a margin of stability greatly enhances the pilot’s ability to control the aircraft. A
walking robot too must be designed so it can just about maintain its balance.
In the context of individual joints and component mechanisms the requirement
reduces to an ability to offer a low impedance to control forces and reject all disturb-
ing forces; this means that the same force when presented as a control force must be
offered a relatively low impedance whereas a high impedance is offered when it is
construed as a disturbance. It is clear that this means that the joint and component
controllers must be endowed with the ability of logical reasoning at a certain level
so they can distinguish between a disturbance and a control force.
Biomimicry can a play a significant role in the ability to develop walking robots.
Much human capability, particularly in relation to use of limbs, is acquired through
learning by imitation. The neural system uses the biologically based central pattern
generators and sensory reflexes for learning preferred patterns. The idea of having
walking robots learn by imitating a human is a feasible biomimetic concept. The fact
that both learning and adaptation can be modeled in a variety of ways facilitates the
design and implementation of biomimetic robots capable of learning and adapta-
tion. They are particularly suited for autonomous or semiautonomous tasks involv-
ing human and environmental interaction on a much larger scale than is currently
considered possible. Thus, based on a variety of imaging techniques, simulations of
human walking and other functions involving the use of human limbs can be used in
robot implementations.
Walking robots are being developed that attempt to replicate neuroanatomical
functional architectures, at different levels of abstraction, and to use them to imitate
 2.3 Imitating Animals 31

humanoid robots. The concept of mimicking a neuroanatomical controller for pur-

poses of compensating for the occurrence of tremor in human hands is discussed in
the last section of this chapter. In Chapter 12 we discuss the some of the basics of
the biomechanics and control of walking locomotion.

2.2.3 Autonomous Footstep Planning

Just as obstacle-avoidance algorithms have been developed for wheeled robots,

walking robots have the unique ability to traverse past obstacles by stepping over or
upon them. Using appropriate graphical representations and by using a number of
heuristics to minimize the number and complexity of the step motions that optimize
a cost function, algorithms are being developed to search for a floorplan of a feasible
ordered set of footstep locations. It is important to avoid cul-de-sacs and loops as
well as meet three-dimensional size and height constraints that the obstacles must
satisfy.
One approach is a two-step procedure in which it is assumed that there is no
need to step over or upon an obstacle. If a feasible solution is found, the additional
maximum cost saving of stepping over or upon an obstacle is computed. If this addi-
tional cost saving is within a certain limit or when stepping over or upon an obstacle
is a necessity, the feasible solution involving stepping over or upon an obstacle is
adopted.
In the next stage the footstep planners are expected to deal with a hazardous ter-
rain where they would be expected to deal with relatively steep climbs and descents.
In these environments it may be necessary to use more than two limbs. In realizing
these algorithms in practice, a three-dimensional visual image of the environment
must first be constructed. Thus this leads to the concept and implementation of
autonomous footstep planners. A key requirement for humanoid robot navigation
autonomy is the ability to reliably visualize the environment by building represen-
tations of obstacles and all other objects and/or the terrain from the data obtained
from a variety of sensors. The representation of the environment must be such that
it can be used by the footstep planner in generating a feasible ordered set of foot-
step locations. Moreover these representations must be generated from the data
obtained from a diverse set of sensors. Autonomous locomotion with the ability to
recognize the surrounding environment and with the ability to traverse it can then
be a feasible practical proposition.

2.3 Imitating Animals

Imitation, which is defined as the ability to recognize and reproduce others’ actions,
is a powerful methodology of learning and developing new skills. Species endowed
with this capability are provided with fundamental abilities for learning specialized
skills. The ability to imitate reaches its fullest potential in humans. Humans have
the capacity to imitate any actions of their own or another’s body based on a variety
of purposes or goals, such as the goal of reproducing the geometric, performance,
32 Biomimetic Mechanisms

precision, or aesthetic aspect of the movement. In terms of biomimetic mechanisms

we are not just interested in humans imitating other humans or animals but in devel-
oping manipulative robots capable of imitating humans and animals. However, the
capacity of humans to recognize biological motions from a limited number of cues
and make out the general features of the motion, distinguishing the type of gait or
the type of action, as well as its specific features, is a feature that is quite desirable
in biomimetic robots and provides the motivation for its study.
Movement recognition among humans has been extensively researched in the
context of neurophysiology and visual imaging. The visual recognition of move-
ments and actions is an essential feature in many species. It is fundamental in the
learning of complex motor actions by imitation, which in turn forms the basis of
communication and recognition at a distance. Neurophysiological modeling for the
recognition of biological movements can be based on neural mechanisms that are
consistent with existing models of the functioning of the visual cortex. A neural cir-
cuit in the inner reaches of the brain composed of “mirror neurons” is the known
brain circuitry for consciously analyzing and mimicking other people’s actions. It
contains special types of basic nerve cells, known as neurons, that become active
both when their owner does something and when he or she senses someone else
doing the same thing.
Following research in neurobiology during the last decade, mirror neurons had
for the first time been directly identified in humans. Previously their existence had
been inferred only from primate research. The different actions involving limb
motion affect neuron activity in the premotor cortex, which functions in move-
ment control and in the part of the brain responsible for seeing. A human view-
ing an action in which he or she is an expert in experiences greater activity in the
premotor cortex than when they view actions they are not skilled in. By contrast,
the nonexpert brains do not experience heightened activity in either case; rather,
the nonexpert brains do not exhibit any differential neuron activity regardless
of the type of actions viewed.
Visual imaging inputs to the visual cortex are directed to an anterior area with
mirror neurons, located in the inferior frontal cortex. The human inferior frontal
cortex and the superior parietal lobule are active when the person performs an
action and also when the person sees another individual performing an action.
These primary motor and premotor cortices are responsible for the execution of
bodily actions. They are also used to directly simulate another humans’s (or ani-
mal’s) observed actions. This is largely due to the mirror neurons, which respond to
execution and observation of goal-oriented actions.
The brain’s neural mechanism allows for a direct matching between the visual
description of an action and its execution. The human mirror-neuron networks are
stimulated in response to actions that are apparently meaningless. This seems to
provide evidence for the theory that there exists a tendency in humans to sponta-
neously model any and all movements by others. Thus these mechanisms provide
the basis and motivation for developing artificial neural models that can be used as
computational entities in large connectionist network models of biomimetic robots.
Another random document with
no related content on Scribd:
 — Teidän ylhäisyytenne ei tarvitse tuhlata enempää sanoja sen
seikan tähden. Jos lähden, niin lähden omalla kustannuksellani.

— Mutta siellä pitää esiintyä muhkeasti eikä säästäen…

— Minä en aio säästää enkä sääliä! Hetmanin kasvot kirkastuivat,

sillä hänellä oli todellakin puute rahoista, vaikka hän hiljakkoin oli
ryöstänyt Vilnon ja oli luonteeltaan ahnas.

— Kas niin! — huudahti hän. — Ganchoff olisi heti alkanut tiukata

minulta rahoja, mutta sinä olet toista maata. Kuulehan siis, mistä on
kysymys… Ensiksi tulee sinun lähteä Podlasieen. Matka sinne on
vaarallinen, sillä siellä on kapinallisia, jotka ovat nousseet minua
vastaan. Mitenkä vältät heidät, se on sinun asiasi. Jakob Kmicic
mahdollisesti säästäisi sinua, mutta pidä varasi, ettet joudu
Horotkiewiczin ja etenkään Wolodyjowskin ja hänen laudalaisen
lippukuntansa käsiin.

— Olen jo ollut heidän käsissään ilman että minulle mitään

tapahtui.

— Hyvä on. Käyt Zabludowissa tapaamassa Harasimowicziä ja

annat hänelle käskyn, että hän kokoaa rahaa niin paljon kuin
mahdollista ja mistä ikänä irti saa ja lähettää ne minulle, mutta ei
tänne, vaan Tilsitiin, minne olen jo lähettänyt arvoesineeni.
Pantatkoon mitä voi ja ottakoon juutalaisilta lainaksi niin paljon kuin
vain saa. Samalla tehköön konfederaateille niin paljon vahinkoa kuin
suinkin. Mutta se ei ole enää sinun tehtäväsi, sillä lähetän hänelle
omakätisen käskykirjeen. Anna kirje hänelle ja jatka heti matkaa
Tykociniin ruhtinas Boguslawin luo.
 [Puolassa sanottiin konfederaateiksi niitä henkilöitä, jotka 1600-
luvulla ja myöhemmin yhtyivät aateliston keskuudessa
muodostettuihin liittoihin erilaisten valtiollisten tarkoitusten
saavuttamiseksi. Tällaiset liitot, konfederatsionit joilla on ollut suuri
merkitys Puolan historiassa, käsittivät tavallisesti jonkin maakunnan,
joskus koko valtakunnan. Liitot aiheutuivat siitä, että n.s. liberum
veto ja maalaisedustajia sitovat ohjesäännöt ehkäisivät laillisten
valtiopäivien toimintaa. Kofnederatsionissa sitävastoin tehtiin
päätökset nopeasti kun asiat ratkaistiin yksinkertaisella äänten
enemmistöllä. Suom. huom.]

Hetmani vaikeni ja hengähti, sillä hän oli väsynyt paljosta

puhumisesta. Kmicic katsoi häneen uteliaana, sillä hänen mielensä
paloi halusta saada kuulla jatkoa ja lähteä seikkailurikkaalle matkalle,
joka tulisi olemaan balsamia hänen sydämensä haavoille.

Hetken kuluttua hetmani jatkoi:

— En voi käsittää, miksi ruhtinas Boguslaw yhä viipyy Podlasiessa?

Kautta Jumalani, hän saattaa sekä minut että itsensä turmioon.
Kuule tarkasti, mitä sinulle nyt sanon, sillä vaikka lähetänkin
mukanasi kirjeen hänelle, tulee sinun osata suullisesti selittää kaikki,
mitä hän kysyy ja mitä kirjeeseen ei voi kirjoittaa. Tiedä siis, että
eiliset uutiset, vaikka olivatkin hyviä, eivät kuitenkaan olleet niin
hyviä kuin kerroin, eivätkä edes niin hyviä kuin itse ensin luulin.
Ruotsalaiset ovat tosin voiton puolella: he ovat miehittäneet Suur-
Puolan, Masovian ja Varsovan, Sieradzin vojevodakunta on
antautunut heidän valtaansa, ja he ovat karkoittaneet Jan Kasimirin
Krakovaan, jonka he varmasti myöskin piirittävät. Czarniecki tulee
sitä puolustamaan, tuo vastaleivottu senaattori, mutta totta puhuen
oiva soturi. Kuka voi nähdä, mitä tulee tapahtumaan? Ruotsalaiset
osaavat hyvin valloittaa linnoituksia, eikä Krakovan varustamiseen
ole aikaa, mutta Czarniecki saattaa kuitenkin pitää puoliaan pari
kolme kuukautta. Toisinaan tapahtuu sellaisia ihmeitä kuin
esimerkkisi Zbarazin luona… Mutta jos Czarniecki tulee pitämään
puoliaan, saattaa piru pilata asiamme. Sinun pitää perehtyä politiikan
salaisuuksiin. Muista, että Wienissä ei tulla suopeasti seuraamaan
Ruotsin vallan laajenemista ja että sieltä voidaan lähettää apua…
Tataarilaiset myös, paina se tarkoin mieleesi, ovat taipuvaisia
auttamaan Jan Kasimiria. Tänään saattaa hänen asiansa näyttää
toivottomalta, mutta huominen päivä voi tuoda onnen tullessaan…

Ruhtinaan täytyi taas huoahtaa. Andrzej Kmicic tunsi omituisen

tunteen liikkuvan rinnassaan, eikä hän ollut selvillä, mitä se
oikeastaan oli. Hän, Radziwillin ja ruotsalaisten puoluelainen, tunsi
ikäänkuin iloa ajatellessaan, että onni saattaisi kääntää selkänsä
ruotsalaisille.

— Suchaniec kertoi minulle, — jatkoi ruhtinas, — miten taistelu

Widowan ja Zarnowin luona tapahtui. Ensimmäisessä ottelussa
meidän joukkomme… tarkoitin: puolalaiset joukot… tuhosivat
ruotsalaisten rintaman kokonaan. Ne eivät olleet yleistä kutsuntaa…
ja ruotsalaisten mieliala oli painunut kovasti.

— Mutta sitten he suoriutuivat kuitenkin voittajina?

— Niin suoriutuivat, sillä Jan Kasimirin lippukunnat alkoivat

kapinoida, ja aateliset ilmoittivat, että rivissä he kyllä voivat seisoa,
mutta taistelemaan he eivät ryhdy. Joka tapauksessa kävi ilmi, että
avoimessa taistelussa ruotsalaiset eivät ole sen kummempia kuin
puolalaiset joukot. He saattavat kyllä voittaa vielä kerran, toisenkin,
mutta sitten voi heidän joukkojensa henki muuttua. Jos Jan Kasimir
saa rahoja, niin hän maksaa sotureilleen palkat, ja kapina on
lopussa. Potockilla ei ole suurtakaan joukkoa, mutta hänen väkensä
on urhoollista, kurissa pysyvää… Tataarit voivat liittyä häneen, ja
päällepäätteeksi vaaliruhtinas heittää meidät oman onnemme
nojaan.

— Kuinka niin?

— Sekä minä että Boguslaw luulimme, että hän heti tekisi liiton
ruotsalaisten ja meidän kanssamme, mutta hän on kovin varovainen
mies ja ajattelee vain omaa parastaan. Nähtävästi hän odottaa miten
tulee käymään, ja odotellessaan solmii liittoja preussilaisten, Jan
Kasimirille uskollisten kaupunkien kanssa. Sillävälin ovat ruotsalaiset
saaneet kokonaisen sarjan liittoja vastaansa, ja jos he sattuvat
kompastumaan Vähässä-Puolassa, niin nousevat Suur-Puola ja
Masovia heti, preussilaiset liittyvät heihin, ja saattaa tapahtua…

Samassa ruhtinas säpsähti ikäänkuin omaa ajatustaan pelästyen.

— Mitä saattaa tapahtua? — kysyi Kmicic.

— Ettei yksikään ruotsalainen pääse valtakunnasta! — vastasi

ruhtinas synkästi.

Kmicic rypisti kulmakarvojaan ja vaikeni.

— Silloin, — virkkoi hetmani matalalla äänellä, — meidän

onnemme painuu yhtä alas kuin se on ollut korkealla…

Andrzej-herra nousi äkisti tuoliltaan silmät säihkyen, posket

punaisina ja huusi:

— Mitä tämä merkitsee, teidän ylhäisyytenne?… Miksi te äskettäin

sanoitte, että valtakunta on joutunut perikatoon ja että ainoastaan te
yhdessä ruotsalaisten kanssa voitte pelastaa sen?… Mihin minun on
uskominen? Siihenkö, mitä äskettäin sanoitte, vai siihen, mitä nyt
sanotte? Jos asian laita on niinkuin teidän ylhäisyytenne nyt sanoo,
niin miksi pitää ruotsalaisten puolta sen sijaan että antaa heille
selkään?… Minua ihan ilahduttaa, kun ajattelen, että niille kerran
saisi antaa selkään!

Radziwill katsoi ankarasti nuoreen mieheen.

— Sinä olet röyhkeä! — sanoi hän.

Mutta Kmicic oli jo innostunut omista ajatuksistaan.

— Myöhemmin voimme puhua siitä, millainen olen. Mutta

vastatkaa nyt, teidän ylhäisyytenne, siihen, mitä kysyin.

— Hyvä on, minä vastaan… — sanoi Radziwill painostaen eri

sanoja. — Jos asiat alkavat kääntyä sille tolalle, josta puhuin, niin
siinä tapauksessa alamme tapella ruotsalaisia vastaan.

Andrzej Kmicic iski kädellä otsaansa ja huudahti:

— Minä hölmö!

— Siitä en ala kiistellä, — virkkoi ruhtinas, — mutta lisään, että

sinä saatat unohtaa itsesi. Muista, että matkasi tarkoituksena tulee
olemaan tapausten seuraaminen. Katson isänmaan parasta, en
mitään muuta. Mitä äsken sanoin, on vain otaksuma, joka luultavasti
ei koskaan tule toteutumaan. Mutta meidän tulee olla varovaisia. Ken
tahtoo välttää hukkumista, sen täytyy osata uida, ja ken kulkee
tiettömässä metsässä, sen täytyy usein pysähtyä tarkkaamaan,
minne päin on mentävä… Ymmärrätkö?
 — Selvä kuin päivä.

— Peräytyminen on meille mahdollista ja välttämätöntä, jos

isänmaan etu sitä vaatii, mutta me emme voi tehdä niin, jos ruhtinas
Boguslaw yhä viipyy Podlasiessa. Hän on mahtanut kadottaa
järkensä! Jos hän jää sinne, niin täytyy hänen ilmoittaa olevansa
jommankumman ystävä, joko ruotsalaisten tai Jan Kasimirin, ja se
olisi kaikkein pahinta.

— Hölmö olen, teidän ylhäisyytenne, nyt en minä taaskaan

ymmärrä mitään!

— Podlasie on lähellä Masoviaa, ja joko ruotsalaiset sen valtaavat

tai preussilaiset kaupungit lähettävät joukkoja ruotsalaisia vastaan.
Silloin täytyy valita.

— Miks'ei ruhtinas Boguslaw voisi valita sitten?

— Siksi, että niin kauan kuin hän ei valitse, niin kauan ruotsalaiset
pitävät meitä hyvänä; sama on vaaliruhtinaan laita. Jos meidän tulee
muuttaa menettelytapaamme ja ryhtyä ruotsalaisia vastaan, silloin
hän tulee toimimaan välittäjänä minun ja Jan Kasimirin välillä ja
helpottamaan minun siirtymistäni, mitä minä en muuten voisi
tehdäkään, kun olen ilmoittanut olevani ruotsalaisten puolella. Koska
hänen Podlasiessa pitäisi pian tehdä valintansa, olisi parasta, että
hän kiireimmän kautta lähtisi Preussiin, Tilsitiin, ja odottaisi siellä,
mitä tulee tapahtumaan. Vaaliruhtinas asustaa kreivikunnassaan, ja
silloin tulee Boguslawilla olemaan ylin valta Preussissa, sopiva
tilaisuus koota joukkoja ja asettua huomattavan armeijan
etupäähän… Silloin kummatkin menettelevät niin kuin me
määräämme voittaakseen meidät puolelleen, ja meidän sukumme
arvo ylenee yhä, mikä on pääasia.
 — Mutta teidän ylhäisyytenne sanoi äsken, että isänmaan paras on
pääasia?

— Älähän nyt takerru jokaiseen sanaani, sillä sanoinhan heti

alussa, että se on yhdentekevä, vaan kuuntele, mitä sinulle sanon.
Tiedän varsin hyvin, että vaikka ruhtinas Boguslaw allekirjoitti
sopimuksen ruotsalaisten kanssa täällä Kiejdanyssa, häntä ei
kuitenkaan pidetä heidän puoluelaisenaan. Levitä matkalla huhua,
että minä olen pakottanut hänet allekirjoittamaan sen. Kyllä se
uskotaan todeksi, että sukulaiset kuuluvat eri puolueihin. Siten hän
voi päästä neuvotteluihin konfederaattien kanssa, pyytää niitten
johtajat luokseen, vangita ne ja viedä Preussiin. Tällainen petos on
nyt mitä suurimmaksi hyödyksi isänmaalle, muuten ihmiset sen
kokonaan tuhoavat.

— Siinäkö kaikki, mitä minun tulee tehdä? — kysyi Kmicic

ikäänkuin hän olisi vapautunut innostuksestaan.

— Se on vain osa, eikä läheskään tärkein. Ruhtinas Boguslawin

luota ajat viemään minun kirjettäni itse Kaarle Kustaalle. Aina tuosta
kahakasta saakka Klawanyn luona minä en tule toimeen kreivi
Magnuksen kanssa. Hän katsoo minuun yhä ikäänkuin alta kulmain
eikä lakkaa ajattelemasta, että jos ruotsalaisille onni kääntää
selkänsä, jos tataarit lähtevät toista vihollista vastaan, niin minäkin
kääntäisin aseeni ruotsalaisia vastaan.

— Siitä päättäen, mitä teidän ylhäisyytenne on puhunut, on

Magnuksella täysi syy sitä epäillä.

— Olkoon tai ei, mutta minä en siitä pidä, enkä tahdo, että hän
katsoo kortteihini nähdäkseen, mitä valtteja minulla on kädessäni.
Sitäpaitsi hän henkilökohtaisesti ei suhtaudu suopeasti minuun.
Varmaan hän kirjoittaa sieltä kuninkaalle, että olen joko heikko tai
epäluotettava. Se on korjattava. Sinä jätät minun kirjeeni
kuninkaalle, ja jos hän kyselee sinulta Klawanyn kahakasta, niin
kerro niinkuin asia on. Voit mainita niistä miehistä, että minä olin
tuominnut heidät kuolemaan, mutta että sinä olit saanut minut
muuttamaan päätökseni. Mitään pahaa sinulle ei tule tapahtumaan
suoruutesi tähden. Magnus-kreiviä sinun ei pidä moittia suoraan, sillä
hän on kuninkaan sukulainen. Mutta jos kuningas noin sivumennen
utelee, mitä ihmiset täällä oikein ajattelevat, niin kerro hänelle, että
Magnus ei kylliksi kunnioita hetmania ja että ruhtinas — nimittäin
minä — suree sitä. Jos hän vielä sattuisi kysymään, ovatko kaikki
vakituiset joukot hylänneet minut, niin sano, että se ei ole totta, ja
mainitse oma lippukuntasi esimerkkinä. Huomauta, että olet eversti,
niinkuin oletkin… Selitä myöskin, että herra Gosiewskin puoluelaiset
ovat yllyttäneet joukkoja kapinaan ja että hän ja minä olemme
verivihollisia. Sano, että jos Magnus olisi lähettänyt minulle vain
jonkinverran tykkejä ja ratsuväkeä, niin minä olisin jo aikoja sitten
kukistanut kaikki konfederaatit… ja että se on yleinen mielipide.
Muuten, pidä silmällä, mitä kuninkaan ympärillä tapahtuu ja kerro
näkemästäsi ja kuulemastasi, ei minulle, vaan ruhtinas Boguslawille
Preussissa, jos suinkin saat tilaisuuden tehdä sen. Mahdollisesti saat
hänen väkensä mukana lähetetyksi hänelle uutisia. Puhutko saksaa?

— Eräs kuurinmaalainen toverini, jonka laudalaiset surmasivat,

opetti sitä minulle aikanaan. Häneltä opin sitä auttavasti.

— Se on hyvä.

— Entä missä, teidän ylhäisyytenne, minä voin saada tavata

Ruotsin kuninkaan?
 — Missä hänet vain löydät. Nyt sodan aikana hän on milloin siellä,
milloin täällä. Jos tapaat hänet Krakovan luona, niin sitä parempi,
sillä saat viedä kirjeitä vielä muillekin, jotka sielläpäin asuvat.

— Ajanko siis vielä muittenkin luo?

— Kyllä. Sinun täytyy etsiä kruununmarsalkka Lubomirski, joka

minun välttämättä on saatava kannattamaan asiaani. Hän on
mahtava mies, jolla on Vähässä-Puolassa suuri vaikutusvalta. Jos
hän asettuu ruotsalaisten puolelle, niin silloin ei Jan Kasimirilla ole
koko Puolassa enää mitään tekemistä. Älä salaa Ruotsin kuninkaalta,
että olen lähettänyt sinut voittamaan kruununmarsalkan
ruotsalaisten puolelle… Mutta älä sitä kehuskele, vaan sano se
ikäänkuin sivumennen. Jumala suokoon, että herra Lubomirski
asettuisi meidän puolellemme. Hän tulee olemaan kahden vaiheella,
sen tiedän, mutta toivon, että minun kirjeeni tekee vaikutuksensa.
Hänellä on omat syynsä olla minun kanssani hyvissä kirjoissa. Kerron
sinulle kaikki, jotta tietäisit, miten siellä menettelet. Marsalkka on jo
pitkän aikaa tunnustellut, tulenko antamaan ainoan tyttäreni
vaimoksi hänen pojalleen Herakleelle. Ota siis selko, kuka hänen
hovimiehistään on hänen parhaassa suosiossaan, ja anna sitten tuon
hovimiehen ymmärtää, että jos Lubomirski yhtyy minuun, niin
palkitsen häntä antamalla tyttäreni hänen pojalleen. Minun tyttäreni
samoinkuin hänen poikansa ovat vielä lapsia, mutta joka
tapauksessa voitaisiin heidän välillään tehdä jo sopimus, joka tulisi
olemaan herra marsalkalle paljon edullisempi kuin minulle, sillä toista
sellaista perijätärtä et löydä koko valtakunnasta, ja jos vielä yhdistät
yhdeksi kaikki meidän alueemme, niin et löydä sellaista edes koko
maailmasta… Maukas palanen! Ja silloin voisi herra marsalkka saada
pojalleen tyttäreni mukana myötäjäisiksi suuriruhtinaan kruunun..
Koetahan saada hänessä heräämään tällaisia toiveita, niin kyllä se
mies on kohta omamme, sillä hän ajattelee paljon enemmän omaa
taloaan kuin valtakuntaa…

— Mitä minun tulee hänelle sanoa sitten?

— Sitä, mitä minä en voi kirjoittaa… Mutta siitä on annettava

hienosti ymmärtää. Jumala varjelkoon sinua puhumasta, että olet
minulta henkilökohtaisesti kuullut halustani nousta valtaistuimelle. Se
on vielä liian varhaista… Muista siis antaa marsalkan suosikin
ymmärtää, että jos Lubomirski yhtyy ruotsalaisiin, niin hän voi
pyytää tytärtäni palkinnoksi, ja että jos Radziwill nousisikin
valtaistuimelle, niin joutuisihan kruunu pian perinnöksi Herakleelle.
Jollei hän käy kaksin käsin kiinni sellaiseen, niin ei hänellä ole mitään
korkeampia pyrkimyksiä. Ken ei pyri korkealle, se ei uskalla katsoa
aurinkoon. Minut on Jumala luonut suuria asioita suorittamaan, ja
sentähden minä uskallankin ojentaa käteni kaikkea sitä kohti, mikä
on ihmisen vallassa, ja nousta aina Jumalan itsensä inhimilliselle
mahtavuudelle asettamaan rajaan saakka!

Ja ruhtinas ojensi todellakin kätensä ikäänkuin tavoitellakseen

näkymätöntä kruunua. Hänen silmänsä loistivat. Mutta hänen
innostuksensa oli liian voimakas: hengitys salpautui hänen
linnassaan. Hetken kuluttua hän kuitenkin rauhoittui ja jatkoi
katkonaisin lausein:

— Niin… kun ajatus lentää… ikäänkuin aurinkoa kohti… sanoo

sairaus mementonsa [memento (mori) ‒ muista (kuolemaasi)]…
Tapahtukoon mitä hyvänsä… mutta soisin kuitenkin kernaammin,
että kuolema tapaisi minut valtaistuimella eikä kuninkaan eteisessä…

— Ehkä saan kutsua lääkärin? — kysyi Kmicic. Radziwill viittasi

kieltävästi kädellään.
 — Ei tarvitse… ei tarvitse… minun on jo parempi… Siinä kaikki,
mitä tahdoin sinulle sanoa… Pidä silmäsi ja korvasi auki!… Kas niin…
Nyt on kohtaus jo ohitse… Ymmärrätkö kaiken selvästi?

— Kyllä. Jos epäonnistun, on se oma syyni.

— Kirjeet ovat jo melkein kaikki kirjoitetut. Milloin aiot lähteä?

— Tänään. Niin pian kuin suinkin!…

— Eikö sinulla ole minkäänlaista pyyntöä minulle?

— Teidän ylhäisyytenne!… — alkoi Kmicic, mutta keskeytti

samassa.
Sanat takertuivat hänen suuhunsa, hänen kasvoillaan oli epäröivä
ilme.

— Puhu suusi puhtaaksi! — virkkoi hetmani.

— Pyydän… — jatkoi Kmicic, — ettei miekankantaja Billewiczille

eikä hänelle… mitään paha tehtäisi…

— Ole huoletta! Mutta minä huomaan, että sinä vieläkin rakastat

tuota tyttöä?…

— En suinkaan! — vastasi Kmicic. — Mutta… mistäpä minä sitä

itsekään tietäisin. Milloin rakastan, milloin vihaan… Piru ties! Kaikki
on lopussa, niinkuin sanoin, mutta tuska vain ei. En huoli hänestä,
mutta en myöskään tahdo, että joku muu hänet ottaisi… Teidän
ylhäisyytenne, älkää antako häntä muille… En käsitä itsekään mitä
puhun… Mutta matkalle minä lähden ja mitä pikimmin!… Älkää
kiinnittäkö huomiota sanoihini, teidän ylhäisyytenne. Kyllä Jumala
suo minulle järkeni takaisin, jahka olen kaupungin porttien
ulkopuolella…

— Minä ymmärrän sinua vallan hyvin. Ole huoletta, minä en

päästä ketään heidän luokseen enkä myöskään heitä mihinkään.
Piakkoin tulee täällä olemaan ulkomaalaisia sotureita tulvillaan ja
sentähden jonkinverran epävarmaa… Mutta minä lähetän tytön
ruhtinattaren luo Taurogiin, Tilsitin läheisyyteen… Ole rauhassa, hyvä
Andrzej!… Mutta lähdekin nyt varustamaan itseäsi matkalle ja tule
sitten syömään kanssani päivällistä…

Kmicic kumarsi ja poistui. Radziwill hengitti vapaammin. Hän iloitsi

Kmicicin lähdöstä. Ruhtinaalla oli vallassaan hänen lippukuntansa ja
nimensä; miehestä hän vähemmän välitti.

Kmicic saattoi lähettiläänä tehdä hänelle suuria palveluksia, vaikka

hänen läsnäolonsa olikin ollut ruhtinaalle rasitukseksi. Hetmanista
tuntui varmemmalta pitää hänet etäällä kuin läheisyydessään.
Kmicicin hurja mieli ja tulisuus saattoi milloin hyvänsä aiheuttaa
Kiejdanyssa yhteentörmäyksen heidän välillään ja molemmille hyvin
vaarallisen käänteen asiain kulussa, mutta hänen lähtönsä esti
kaiken sen.

— Lähde kauas, sinä hurja paholainen, ja palvele minua koreasti!

— mutisi ruhtinas silmäillen oveen, joka juuri oli sulkeutunut
orszalaisen lipunkantajan jälkeen.

Sitten ruhtinas kutsui palvelijan luokseen ja antoi tälle käskyn, että

Ganchoffin oli tultava hänen luokseen.

— Sinä otat huostaasi Kmicicin lippukunnan ja koko ratsuväen

ylipäällikkyyden. Kmicic lähtee matkalle.
 Iloinen ilme vilahti Ganchoffin kasvoilla.

Uskottu tehtävä oli mennyt häneltä sivu suun, mutta sen sijaan
hän oli saanut odottamattoman ylennyksen.

— Uskollisesti palvelemalla tahdon palkita teidän ylhäisyytenne

armon, — vastasi Ganchoff ja jäi ääneti odottamaan.

— Mitä vielä tahdot sanoa? — kysyi ruhtinas.

— Teidän ylhäisyytenne, varhain tänä aamuna saapui muuan

aatelismies Wilkomierzista tuoden tiedon, että herra Sapieha marssii
joukkoineen teidän ylhäisyyttänne vastaan.

Radziwill säpsähti, mutta hillitsi samassa silmänräpäyksessä

mielentilansa.

— Voit poistua! — sanoi hän Ganchoffille. Ruhtinas Radziwill vaipui

senjälkeen syviin mietteisiin.
KYMMENES LUKU.

Kmicic valmistautui toimeliaasti matkalle ja valikoi miehet, joiden tuli

seurata hänen mukanaan, sillä hän oli päättänyt ottaa muutamia
seuralaisia matkalleen, osaksi turvallisuuden vuoksi, osaksi
lähettilään arvoa kohottamaan. Miehet hän löysi helposti, kuusi
kokenutta orszalaista sotakarhua, jotka olivat pitkän aikaa palvelleet
hänen lippukunnassaan jo silloin, kun hän taisteli Chowafiskia
vastaan. He olivat aatelisia ja viimeiset elossaolevat soturit siitä
kerran niin peloittavasta joukosta, jonka laudalaiset Butrymien
johdolla surmasivat melkein viimeiseen mieheen saakka. Näitten
etunenässä oli ratsuvääpeli Soroka, Kmicicin vanha palvelija, vanha,
karaistunut soturi, jonka omallatunnolla oli monta rikosta.

Päivällisen jälkeen ruhtinas antoi Andrzej Kmicicille kirjeet ja

ruotsalaisille komendanteille osoitetut läpikulkupaperit. Näitten
kanssa hän saattoi joutua tekemisiin suurimmissa kaupungeissa. Kun
ruhtinas oli siunannut Kmicicin matkalle, niin hän saatteli häntä
isällisen hellänä kehoittaen varovaisuuteen ja tarkkaavaisuuteen.

Illan tullen taivas kirkastui, kalpea syysaurinko heloitti yli

Kiejdanyn ja katosi punertavien pilvien taa, jotka pitkinä suikaleina
levisivät pitkin läntistä taivaanrantaa.
 Mitään esteitä matkalle lähtöön ei enää ollut. Kmicic oli juuri
tyhjentämässä lähtömaljaa Ganchoffin, Charlampin ja muutamien
muitten upseerien seurassa, kun Soroka hämärän tullen astui sisään
ja kysyi:

— Joko lähdetään, herra komendantti?

— Tunnin kuluttua, — vastasi Kmicic.

— Hevoset ja miehet ovat valmiina linnan pihalla…

Vääpeli läksi, mutta upseerit tyhjentelivät vielä maljoja, vaikka

Kmicic joi vähemmän kuin miltä näytti. Viini ei hänestä maistunut nyt
hyvältä, ei noussut päähän eikä tehnyt iloiseksi. Toiset sitävastoin
olivat jo aika rattoisalla tuulella.

— Arvoisa eversti! — puuttui Ganchoff puheeseen, — suositelkaa

minua ruhtinas Boguslawille… Suurenmoinen ritari… jonka vertaista
ei löydy koko valtakunnassa. Kun saapuu hänen hoviinsa, niin on
kuin saapuisi itse Ranskaan. Toista kieltä ja toisia tapoja siellä oppii
paremmin kuin itse kuninkaan kartanossa.

— Muistan ruhtinas Boguslawin Beresteczkon taistelusta, — virkkoi

Charlamp. — Hän komensi rakuunarykmenttiä, joka suoritti sekä
ratsu- että jalkaväen palvelusta ranskalaiseen tapaan. Upseerit olivat
suurimmaksi osaksi ranskalaisia, lukuunottamatta muutamia
hollantilaisia, ja miehistössäkin oli paljon ranskalaisia. Ja sellaisia
keikareita kuin he olivat kaikki tyynni! He tuoksuivat niin kovasti, että
olisi apteekissa luullut olevansa. Taistelussa he kaatoivat miehiä
kovasti, mutta niin kohteliaita he olivat, että keskellä veristä taistelun
tuoksinaa he, kun olivat iskeneet aseensa viholliseen, sanoivat:
Pardonnez moi! [Suokaa anteeksi!] Ja ruhtinas Boguslaw ratsasti
heidän riviensä lomitse nenäliina kierrettynä miekankahvan ympäri ja
hymyili aina pahimmissakin paikoissa ja vaarallisimmillakin hetkillä,
sillä sellainen on tapa Ranskassa. Hänen kasvonsa olivat maalatut ja
kulmakarvansa mustatut, minkä johdosta vanhat, äreät sotakarhut
haukkuivat häntä parittelijattareksi. Heti taistelun tauottua toivat
palvelijat hänelle uuden, siistin, röyhelöisen kauluksen ja kiersivät
hänen tukkansa tupeille, niin että se sitten valui alas somina
kiehkuroina. Mutta urhoollinen herra se on, ja ensimmäisenä ja
pahimpaan tuleen hän aina ryntäsi.

— Niin, niin! — sanoi Ganchoff. — Merkillisiä asioita saatte nähdä

ja itse Ruotsin kuningasta, tuota maailman suurinta soturia, nimittäin
meidän ruhtinaamme jälkeen, saatte katsoa ihan silmästä silmään.

— Ja herra Czarnieckin saatte tavata, — lisäsi Charlamp. —

Hänestä puhutaan yhä enemmän.

— Herra Czarniecki on Jan Kasimirin puolella ja siis meidän

vihollisemme! — selitti Ganchoff ankarasti.

— Merkillinen on tämä maailman meno, — puhui Charlamp kuin

ajatuksissaan. — Jos joku pari kolme vuotta sitten olisi sanonut, että
ruotsalaiset tulevat tänne, niin kaikki olisivat olleet sitä mieltä, että
me tulemme lyömään heidät, mutta nyt, hyvät herrat…

— Nyt me otamme heidät vastaan avosylin! — keskeytti Ganchoff.

— Niin, niin… sellaista se nyt on! — mutisi Kmicic.

— Lukuunottamatta herroja Sapiehaa, Gosiewskia, Czarnieckia ja

kruununhetmaneja, — sanoi Charlamp.
 — Paras on olla siitä puhumatta, — arveli Ganchoff. — Kas niin,
herra eversti, palatkaa terveenä!… Täällä teitä odottavat palkinnot…

— Ja neiti Billewicz, — lisäsi Charlamp.

— Neiti Billewiczin kanssa teillä ei ole mitään tekemistä, — sanoi

Kmicic päättävästi.

— Ei olekaan… sillä olisin hänelle jo liian vanha. Viimeksi…

odottakaahan… milloinkas se taas olikaan… niin, meidän nykyisen
kuninkaamme, Jan Kasimirin, vaalien aikana…

— Nykyisen?… Heittäkää jo pois tuo vanha tapanne! — keskeytti

Ganchoff. — Nyt hallitsee armollinen kuninkaamme Kaarle Kustaa.

— Se on totta… Consuetudo altera natura [Tottumus on toinen

luonto]… Niin, kun viimeksi olin rakastunut Jan Kasimirin, meidän
entisen kuninkaamme, Liettuan entisen suuriruhtinaan vaalien
aikana, olin julmasti pihkassa erääseen ruhtinatar Jeremin
hovinaiseen. Se oli suloinen, pikku peto… Mutta kun minä olisin
katsonut syvemmälle hänen silmiinsä, niin asettui herra
Wolodyjowski miekkoineen väliin. Me olisimme otelleet, jollei Bohun
olisi vuorostaan asettunut meidän väliimme, jolloin Wolodyjowski
nitisti hänet kuin jäniksen. Jollei Bohunia olisi ollut, niin en minä
istuisi nyt tässä. Mutta siihen aikaan minä olin aina valmis
tappelemaan vaikka itse pirun kanssa. Wolodyjowski muuten
sekaantui asiaan vain per amicitiam [ystävyyden tähden], sillä tyttö
oli kihloissa toisen vielä suuremman soturin kanssa… Niin
tuskalliselta tuntui elämäni, ettei maistunut minulle edes ruoka eikä
juoma, kunnes ruhtinas lähetti minut Varsovasta Smolenskiin, ja
ikävä haihtui. Sellaiseen suruun ei ole sen parempaa lääkettä kuin
matkustaminen. Jo penikulman ajettuani tunsin mieleni
kevyemmäksi, ja ennenkuin saavuin Vilnoon, oli tyttö häipynyt
mielestäni, ja aina tähän päivään saakka olen minä pysynyt
poikamiehenä. Niin, totta totisesti, ei löydy haavoitetulle sydämelle
sen parempaa lääkettä kuin matkat ovat!

— Vai niin, vai olette sitä mieltä? — kysyi Kmicic.

— Varmasti! Vieköön sarvipää kaikki kauniit tytöt koko Liettuasta

ja
Kruununmaasta! Minä en heitä enää tarvitse.

— Ja te läksitte matkalle hyvästiä sanomatta?

— Niin läksin. Minä viskasin vain punaisen nauhan olkapääni yli,

minkä neuvon minulle antoi muuan vanha, sellaisiin asioihin hyvin
perehtynyt eukko…

— Maljanne! — huudahti Ganchoff kääntyen Kmicicin puoleen.

— Kiitoksia! — vastasi Andrzej-herra. — Sydämelliset kiitokset!

— Pohjaan! Pohjaan! Teidän on aika nousta ratsun selkään, ja

meidän pitää lähteä toimeen. Jumala teitä suojelkoon ja opastakoon!

— Voikaa hyvin!

— Punainen nauha on viskattava olkapään yli, — palasi Charlamp

uudelleen äskeiseen asiaan, — tai ensimmäisessä yöleiripaikassa on
itse kaadettava ämpärillinen vettä tuleen. Muistakaa se… jos
tahdotte unohtaa.

— Jumalan haltuun!

— Pitkään aikaan emme tule tapaamaan toisiamme.

 — Ehkä silloin sotatanterella, — arveli Ganchoff.

— Suokoon Jumala, että saisimme silloin taistella toistemme

puolesta eikä toisiamme vastaan.

— Niin juuri! — vastasi Kmicic. Upseerit poistuivat.

Tornikello löi seitsemän. Linnan pihalla hevoset kopistelivat

kavioillaan pihan kivitystä, ja ikkunasta saattoi nähdä sotilaitten
odottavan. Omituinen levottomuus valtasi Andrzejn. »Minä lähden!
Minä lähden!» mutisi hän itsekseen. Mielikuvituksissaan hän näki
tuntemattomia seutuja ja outoja kasvoja. Samalla valtasi hänet
tämän matkan tähden sellainen ihmetyksen tunne, ikäänkuin hän
milloinkaan ei olisi ajatellut sitä.

»Hevosen selkään ja matkalle, tapahtui mitä tapahtui», ajatteli

hän.

Mutta nyt, kun hevoset jo hirnahtelivat ikkunan takana ja lähdön

hetki oli käsillä, hän tunsi lähtevänsä outoa tulevaisuutta kohti, ja
kaikki, mihin hän oli eläytynyt, mihin hän oli tottunut ja mihin hän oli
sydämellään kiintynyt, jäi häneltä tähän maahan, tähän seutuun,
tähän kaupunkiin. Entinen Kmicic oli jäävä tänne, ja tuonne kauas oli
lähtevä toinen mies, joka oli yhtä outo kaikille kuin kaikki muut olivat
outoja hänelle. Siellä hän oli aloittava uuden elämän, ja Jumala yksin
tiesi, oliko hänelle, siihen riittävästi voimia ja halua.

Andrzej-herra oli henkisesti nyt peräti uuvuksissa, ja sentähden

hän tunsi itsensä uusiin seutuihin ja outoihin ihmisiin nähden niin
avuttomaksi… Hän ajatteli, että täällä hänen oli ikävä, mutta että
sielläkin tuli olemaan ikävä ja raskas olla.
 Aika joutui! Lakki oli pantava päähän ja sitten noustava hevosen
selkään!

Mutta saattoiko hän lähteä sanomatta hyvästi?

Oliko mahdollista olla niin lähellä häntä ja kuitenkin niin kaukana,

että ei saattanut sanaa hyvästiksi sanoa? Sellaiseksi oli asia
kehittynyt! Mutta mitä hän sanoisi hänelle?… Mennäkö hänen
luokseen ja sanoa: »Kaikki on lopussa… menkää omaa tietänne,
minä menen myös omaani!» Mitä hyötyä oli sanoa se, kun
muutenkin oli niin? Eihän Oleńka ollut enää hänen kihlattunsa eikä
myöskään tuleva vaimonsa. Kaikki oli särkynyt, ja mikä särkynyt oli,
sitä ei saattanut enää eheäksi tehdä. Miksi tuhlata turhaan sanoja,
aikaa ja aiheuttaa uusia tuskia!

»En mene!» — ajatteli Kmicic.

Mutta toiselta puolelta heidät yhdisti vainajan tahto. Hän oli

velvollinen rauhallisesti ja ilman suuttumusta sanomaan Oleńkalle
hyvästi ja selittämään hänelle: »Koska ette tahdo minusta edes
tietääkään, niin annan teille sananne takaisin. Olkaamme molemmat
kuin testamenttia ei olisi ikänä ollutkaan… ja etsiköön kumpikin
meistä onneamme omalla tahollaan.»

Mutta silloin Oleńka mahdollisesti vastaisi: »Olenhan jo aikoja

sitten antanut teidän sen ymmärtää! Miksi toistaa yhtä ja samaa?»

»En mene!» — mutisi Kmicic.

Ja hän painoi lakin syvälle päähänsä ja meni ulos käytävään. Hän

aikoi lähteä suoraa päätä linnan pihalle ja nousta hevosen selkään.
 Mutta yht'äkkiä tuntui käytävässä siltä, kuin joku olisi tarttunut
hänen tukkaansa…

Voittamaton halu nähdä hänet, puhua hänen kanssaan valtasi

soturin sellaisella voimalla, että tämä herkesi harkitsemasta,
mennäkö vai eikö mennä, ja syöksyi silmät ummessa eteenpäin.

Oven ulkopuolella ei ollut enää vahtisotamiestä, mutta sen sijaan

hän tapasi siinä miekankantaja Billewiczin palvelijapojan.

— Onko miekankantaja sisällä? — kysyi hän.

— Herra miekankantaja on upseerien luona.

— Entä neiti?

— Neiti on sisällä.

— Mene ja sano neidille, että herra Kmicic on lähdössä pitkälle

matkalle ja tahtoo tavata häntä.

Palvelija meni, mutta ennenkuin hän palasi, nosti Kmicic

ovensalvan ja astui sisälle.

— Tulen sanomaan teille hyvästi, — sanoi hän, — sillä en tiedä,

saanko tässä elämässä enää nähdä teitä…

Kun palvelija oli poistunut, jatkoi Kmicic:

— Armollinen neiti, minä aioin lähteä sanomatta teille hyvästi,

mutta en voinut. Jumala yksin tietää milloin palajan ja palajanko
ensinkään, sillä vaaroja on joka puolella. Parasta on, että eroamme
ilman vihaa sydämessämme, jottei Jumalan rangaistus kumpaakaan
meistä kohtaisi. Oh, paljon, paljon olisi sanomista, mutta kieli ei voi
kaikkea kertoa. Meillä ei ollut onnea, eikä se ollut Jumalan tahto…
Älkää tuomitko minua, niin en minäkään teitä tuomitse. Tuosta
testamentista ei meidän pidä enää välittää, sillä niin on kuin sanoin:
ihmisen tahto ei merkitse mitään Jumalan tahdon rinnalla. Jumala
suokoon teille vain onnea ja rauhaa! Pääasia on, että suomme
toisillemme anteeksi. En tiedä, mikä minua odottaa siellä kaukana,
jonne olen lähdössä… Mutta täällä en voi enää kauempaa viipyä, sillä
tukehtuisin… Täällä ei minulla ole mitään tekemistä, surra vain saisin
ja murehtia päivät pääksytysten tulematta mihinkään tulokseen…
Tämä matka on minulle yhtä välttämätön kuin vesi kalalle, ilma
linnulle… Muussa tapauksessa menettäisin järkeni.

— Suokoon Jumala teillekin onnea! — vastasi Aleksandra-neiti.

Ja Oleńka seisoi hänen edessään ikäänkuin hän olisi hämmästynyt

Kmicicin lähdöstä ja sanoista. Hämmennys ja ihmetys kuvastuivat
hänen
kasvoillaan, ja saattoi huomata, ettei hän käsittänyt kaikkea tätä.
Suurilla silmillään hän yhä katseli nuorta soturia.

— En vihaa teitä… — virkkoi hän hetken kuluttua.

— Jumala suokoon, ettei sitä olisi koskaan tapahtunut! — jatkoi

Kmicic. — On kuin paha henki olisi tunkeutunut väliimme ja
erottanut meidät kuin meri, jonka yli on mahdoton päästä… Ihminen
ei ole tehnyt mitä on tahtonut, ei ole mennyt sinne, minne on
alkuaan aikonut… on kuin jokin olisi yhä vain ahdistanut,
painostanut, ja niin erosivat tiemme. Mutta koska emme enää saa
tavata toisiamme, niin parasta on, että edes kaukaa huudamme
toisillemme: »Jumalan haltuun!» Mutta muistakaa visusti, että viha
ja kauna ovat yhtä ja suru toista. Viha on minusta kaukana, mutta
suru on yhä sydämessäni… Miksi? — Sitä en itsekään tiedä. Minä
pohdin ja pohdin, mutta en pääse selvyyteen, mutta minusta tuntuu
kuitenkin, että parempi on sekä teille että minulle, kun olemme
saaneet puhua. Te pidätte minua petturina, ja se juuri on minulle
kaikkein raskainta, sillä niin totisesti kuin toivonkin sieluni autuutta,
niin en ole ikänä petturi ollut enkä liioin tule olemaan!

— Minä en pidä teitä enää petturina!… — virkkoi Oleńka.

— Oh, kuinka olette edes hetkeäkään voinut minua sellaisena

pitää!… Tiedättehän, että olen ennen tehnyt itseni syypääksi yhteen
jos toiseenkin, olen ampunut ihmisiä, sytyttänyt taloja palamaan,
mutta se on aivan toista kuin petos ja pettäminen oman etunsa
tähden… Jumala varjelkoon minua aina sellaisesta! Te olette nainen
ettekä voi käsittää, mikä on pelastava isänmaan, ja sentähden teidän
ei myöskään pidä tuomita… Mutta miksi te tuomitsitte? Tietäkää,
että ruhtinas Radziwill ja ruotsalaiset tulevat pelastamaan maan, ja
ken toisin ajattelee ja toisin toimii, se on syöksevä isänmaan
perikatoon. Mutta nyt ei ole aikaa harkita sellaisia asioita, vaan nyt
pitää lähteä matkalle. Muistakaa, että en ole petturi ja etten ole
ikänä itseäni myynyt! Tietäkää, että olette syyttömästi minua
halveksinut ja syyttömästi tuominnut minut kuoleman omaksi… Sen
sanon teille nyt, ja sen minä vahvistan valallani, mutta lisään
samalla: Suon teille anteeksi kaikesta sydämestäni, mutta suokaa
tekin minulle!

Aleksandra-neiti käsitti nyt selvästi kaiken.

— Olette aivan oikeassa siinä, että olen tuominnut teidät

syyttömästi, se on totta ja sen minä tunnustan suoraan — ja pyydän
samalla anteeksi…
 Oleńkan ääni alkoi väristä, ja hänen siniset silmänsä täyttyivät
kyynelistä.

— Minä suon sinulle anteeksi! — huudahti Kmicic. — Minä suon

sinulle anteeksi! Minä soisin oman kuolemanikin sinulle anteeksi!…

— Jumala askelianne ohjatkoon ja johtakoon teidät sille oikealle

tielle, jolta olette eksynyt!

— Älä puhu mitään siitä! Älä puhu mitään siitä! — huusi Kmicic
kuumeisesti, — niin ei sopu väliltämme riku. Olen eksynyt tai en,
mutta älä puhu siitä! Seuratkoon kukin omantuntonsa ääntä, ja
tuomitkoon sitten Jumala… Hyvä oli, että tulin tänne ja että en
lähtenyt sanomatta hyvästi. Ojenna minulle kätesi hyvästiksi!…
Huomenna en enää saa nähdä sinua, en ylihuomenna, en
kokonaiseen kuukauteen, mahdollisesti en koskaan… Ah, Oleńka!…
Oleńka! Emmekö ikänä enää saa nähdä toisiamme?…

Kyynelet alkoivat vieriä tytön silmistä poskille.

— Andrzej hyvä!… Hylätkää petturit… ehkä kaikki silloin…

— Hiljaa, hiljaa! — hoki Kmicic katkonaisella, äänellä. — Se on

mahdotonta!… En voi… Paras on, kun et puhu siitä… Mieluummin
minä nyt kuolisin… vähemmän olisi tuskia… Miksi piti kaiken tämän
kohdata juuri meitä?!… Voi parhaiten!… viimeisen kerran…
Kohdatkoon kuolema minut siellä kaukana… Miksi itket?… Älä itke,
tulen mielettömäksi!…

Ja Kmicic kiersi käsivartensa Oleńkan ympäri. Vaikka tämä

vastusteli, niin soturi alkoi suudella tytön silmiä ja huulia. Sitten
Kmicic heittäytyi tytön jalkojen juureen, josta syöksyi vihdoin ylös
kuin mieletön, puristeli käsillään päätään ja juoksi ulos huoneesta
huutaen:

— Tässä ei auta paholainen eikä mikään punainen nauhakaan!…

Oleńka näki ikkunasta, kuinka hän suin päin karkasi ratsunsa

selkään ja ajoi pois kuuden seuralaisensa saattamana. Skottilaiset,
jotka seisoivat portin kahden puolen, tekivät kunniaa. Sitten suljettiin
linnan portit ratsumiesten jälkeen, joita ei enää näkynyt pimeällä
tiellä.

Yö oli tullut.
YHDESTOISTA LUKU.

Kowno ja koko seutu Wilian vasemmalla rannalla samoinkuin kaikki

tiet olivat vihollisen hallussa, niin että Andrzej Kmicic ei voinut ajaa
pitkin valtamaantietä, vaan hänen oli pakko kulkea metsien halki
Niemen-virran rannalle ja sieltä Wiikin kohdalla virran yli. Näin hän
saapui Trotskin vojevodakuntaan.

Tämän matkan hän suoritti suuremmitta seikkailuitta, sillä nämä

seudut olivat vielä pääasiallisesti Radziwillin hallussa.

Kaupungit ja useat kylätkin olivat hetmanin joukkojen tai pienten

ruotsalaisten ratsuosastojen miehittämät, jotka hetmani oli tahallaan
lähettänyt näin kauas Zoltarenkon johtamia ja Wilian toisella puolella
seisovia kasakkajoukkoja vastaan.

Zoltarenko olisi mielellään ruotsalaisten kanssa vähäisen

»rymynnyt» — kuten hetmani tapasi sanoa — mutta venäläiset,
jotka olivat hänen liittolaisiaan, eivät halunneet ryhtyä taisteluun
ruotsalaisten kanssa, eivät ainakaan vielä. Hän oli sentähden saanut
ankaran määräyksen olla menemättä Wilian yli ja, jos Radziwill itse
tai ruotsalaiset hyökkäisivät hänen kimppuunsa, vetäytyä takaisin.
 Tästä syystä seutu Wilian oikealla puolella näytti rauhalliselta,
mutta kun Radziwillin ja ruotsalaisten sekä kasakkajoukkojen
etuvartiot seisoivat vastakkain kahden puolen jokea, saattoi laukaus
musketista minä hetkenä hyvänsä ilmoittaa, että julma taistelu oli
alkanut.

Sodan pelosta olivat kaikki piiloutuneet jonnekin. Kaikkialla Andrzej

näki autioita kaupunkeja ja kyliä ja kartanoita, joitten ikkunaluukut
oli naulattu kiinni.

Pellot olivat myöskin autioita, vilja korjaamatta. Talonpojat olivat

piiloutuneet metsiin, jonne olivat vieneet kaiken omaisuutensa
mukanaan, aateliset olivat paenneet läheiseen Preussiin, joka oli
toistaiseksi säilynyt sodalta aivan koskemattomana. Mutta maanteillä
ja metsäpoluilla vallitsi tavaton liike.

Andrzej Kmicic tapasi tuon tuostakin suuria talonpoikaisjoukkoja

vaimoineen ja lapsineen, jotka ajoivat edellään karjojaan. Se osa
Trotskin vojevodakuntaa, joka rajoittui Preussiin, oli hedelmällistä ja
varakasta, ja sentähden sen asukkailla olikin paljon omaisuutta, mikä
oli saatava piilotetuksi, ja säilytetyksi. Lähestyvä talvi ei peloittanut
pakolaisia. He asuivat kernaammin metsissä risumajoissa parempia
aikoja odotellen kuin jäivät koteihinsa, joissa vihollinen olisi heitä
uhannut joka hetki.

Usein Kmicic ajoi pakenevien laumojen luo tai metsissä leimuavain

nuotioitten ääreen. Kaikkialla, missä hän vain sai tavata väkeä Wilian
vasemmalta rannalta, hän sai kuulla pöyristyttäviä kertomuksia
Zoltarenkon julmuuksista. Ihmisiä teurastettiin iästä ja sukupuolesta
huolimatta, kyliä poltettiin, kaadettiinpa puitakin puutarhoista, niin
että itse maa ja vesi vain jäivät jäljelle. Niin julmaa jälkeä eivät olleet
milloinkaan edes tataarilaumatkaan tehneet.
 Eikä siinä kyllin, että asukkaita murhattiin, vaan sitä ennen heitä
rääkättiin mitä kauneimmalla tavalla. Useita oli päässyt hengissä
karkuun, useat olivat menettäneet järkensä, ja heidän kauheat
huutonsa kajahtelivat nyt metsissä. Toiset, jotka olivat päässeet
Wilian yli, harhailivat yhä pelon valtaamina ylt'ympäri. Moni ojensi
kätensä tuskissaan Kmiciciä ja hänen orszalaisia seuralaisiaan kohti
rukoillen apua ja armoa, aivan kuin vihollinen olisi ollut jo kintereillä.

Preussiin oli yhtä mittaa matkalla aatelisten vaunuja, joissa oli

vanhuksia, naisia, lapsia. Heti vaunujen jäljessä ajoi kuormavaunuja
palvelijoineen, muonavaroineen ja tavaroineen. Kaikki oli hurjassa
epäjärjestyksessä, jokaisen mieli tuskaa täynnä.

Andrzej Kmicic tapasi lohduttaa onnettomia sanoen, että kohta

ruotsalaiset lähtevät liikkeelle ja ajavat vihollisen kauas pois. Silloin
pakolaiset ojensivat kätensä taivasta kohti ja huusivat:

— Jumala suokoon ruhtinaalle terveyttä ja onnea ja palkitkoon

häntä siitä, että kutsui urhoollisen kansan suojelemaan meitä. Kun
ruotsalaiset kulkevat joen yli, palaamme mekin kotiemme raunioille…

Kaikki siunasivat ruhtinasta. Suusta suuhun levisi sanoma, että

hän minä hetkenä hyvänsä saattoi kulkea Wilian yli omien ja
ruotsalaisten joukkojen kanssa. Alun pitäen oli ylistetty ruotsalaisten
vaatimattomuutta, kuria ja hyvää suhtautumista paikkakuntain
asukkaihin. Radziwillia sanottiin liettuan Gideoniksi, Simsoniksi,
pelastajaksi.

Nämä siunaukset, joita Kmicic niin runsaasti kuuli, vahvistivat

hänen uskoaan Radziwilliin, ja hän ajatteli:
 »Sellaista isäntää minä palvelen! Minä suljen silmäni ja seuraan
sokeasti hänen onnetartaan! Toisinaan hän on kauhea ja
käsittämätön, mutta hänessä on järkeä enemmän kuin muissa, hän
tietää paremmin mitä on tehtävä, ja hänessä yksin on pelastus.»

Kmicic tunsi mielensä kevyemmäksi ja jatkoi matkaansa

toivehikkaampana, vaikka Kiejdany herätti hänessä kaihoa ja
isänmaan onnettomuudet surua.

Hänen kaihonsa kasvoi kasvamistaan. Hän ei viskannut punaista

nauhaa olkapäänsä yli eikä kaatanut sangollista vettä ensimmäiseen
leirinuotioon, sillä osaksi hän ajatteli, ettei se kuitenkaan mitään
auttaisi, osaksi hän ei tahtonut sitä tehdä.

»Oi, jospa Oleńka olisi nyt täällä kuulemassa tätä itkua ja

valitusta, niin silloin hän ei rukoilisi Jumalaa ohjaamaan minua toisille
teille eikä sanoisi minun eksyneen kuin kerettiläisen, joka on
luopunut omasta uskostaan. Mutta ennemmin tai myöhemmin hän
on näkevä, että hän on väärässä enkä minä… Ehkä me saamme
joskus vielä tavata toisemme.»

Nuoren ritarin kaiho kävi yhä polttavammaksi, mutta samalla

vakaumus, että hän kulki nyt oikeata eikä väärää tietä, tuotti hänelle
rauhaa, jota hän ei pitkään aikaan ollut saanut tuntea. Levottomuus
ja epäilys haihtuivat hänen mielestään, joka muuttui melkein iloiseksi
täällä metsien syvyyksissä. Hän ei ollut tuntenut itseään niin iloiseksi
sitten Chowanskia vastaan käydyn taistelunsa.

Charlamp oli oikeassa siinä, että matkat ovat paras lääke henkistä
kärsimystä ja levottomuutta lieventämään. Andrzej-herralla oli
rautainen terveys, ja hänen mielikuvituksensa ja seikkailuhalunsa
kasvoivat hetki hetkeltä. Seikkailut jo ikäänkuin viittasivat hänelle,
hän hymyili niille ja ajoi eteenpäin pysähtyen vain yöksi vähäksi
aikaa levähtämään.

Mutta Oleńkan kuva sukelsi tuon tuostakin hänen sielunsa silmien

eteen ja näytti vapisevan kuin lintu hänen sylissään. Ja Kmicic
ajatteli: »Minä tulen takaisin!»

Toisinaan hän hengissään näki myöskin hetmanin synkän,

kookkaan, ankaran muodon. Tähän saakka hän oli taipunut
Radziwillin tahtoon, nyt hän alkoi rakastaa häntä. Tähän saakka
Radziwill oli temmannut hänet mukaansa kuin mahtava koski, joka
vie mukanaan kaikki, mikä osuu sen tielle, mutta nyt Kmicic tunsi
koko olennossaan halun saada seurata tuon kosken juoksua.

Ja etäisyyden vaikutuksesta tuo valtava vojevoda kasvoi ritarin

silmissä yhä suuremmaksi ja mahtavammaksi. Toisinaan, kun
Andrzej yöllä sulki unessa silmänsä, hän näki hetmanin istuvan
valtaistuimella, joka kohosi korkealle kuusten latvain yli. Hetmanilla
oli kruunu päässä, miekka ja valtikka käsissä, ja hänen jalkainsa
juuressa oli koko valtakunta.

Ja Andrzej Kmicic kumarsi syvään tämän suuruuden edessä.

Kolmantena päivänä sen jälkeen kuin Kmicic oli matkalle lähtenyt,

hän jätti Niemenin taakseen ja saapui vielä metsäisempään seutuun.
Pakolaisjoukkoja näkyi yhtenään. Myöskin asestettuja joukkoja oli
liikkeellä. Nämä sanoivat olevansa Zoltarenkon joukkoja, mutta itse
asiassa niillä ei ollut minkäänlaista johtoa, vaan ne olivat suorastaan
rosvojoukkoja, jotka tosin välttelivät aateliskartanoita, missä oli omat
puolustusmiehistöt, mutta hyökkäsivät sen sijaan pienempien kylien,
talojen ja matkustajain kimppuun.