Syöpäruokavalio

 

Välillä multa kysytään, että onko mulle annettu ruokavalio-ohjeita nyt yhden syövän jälkeen ja toisen syövän alettua. No sairaalasta saa samat vihkoset joka kerta, esim ’Syöpäpotilaan ravitsemusopas’ (22 sivua). Opas alkaa ravitsemuksen merkityksestä syövän hoidon aikana. ”Syöpäleikkauksesta toipumiseen, haavojen paranemiseen ja kudosten uusiutumiseen tarvitaan tavallista enemmän energiaa. Energian puutteessa omaa lihas- ja rasvakudosta käytetään elimistön tarpeisiin. Tällöin ihminen laihtuu ja lihasvoima ja yleiskunto heikentyvät.” 

Sitten puhutaan yleisesti siitä miten hiilihydraatit toimivat elimistön ensisijaisena energian lähteenä ja luetellaan erilaisia hiilihydraattipitoisia ruoka-aineita. Seuraavaksi puhutaan proteiineista, miten haavojen paraneminen hidastuu proteiinien puutteessa ja miten proteiineja tarvitaan solujen ja kudosten rakennusaineiksi ja uusiutumiseen. Syöpäpotilaille suositellaan suurempaa proteiinien saantia kuin terveille.

Seuraavaksi käydään läpi rasvat, vitamiinit ja kivennäisaineet, sekä muistutetaan, että ”luontaistuotteiden, yrtti- tai rohdosvalmisteiden käyttöä ei suositella syöpähoitojen aikana”. Puhutaan ruokahaluttomuudesta ja siitä miten huonoinakin päivinä tulisi syödä edes vähän. Kehotetaan syömään sitä mikä maistuu, esimerkiksi lämpimien ruokien sijasta kylmiä ruokia. Pahoinvoinnin ehkäisemiseksi annetaan neuvoja; tuuleta huone hyvin ennen syömistä, kylmä ruoka tuoksuu vähemmän ja maistuu ehkä paremmin, suolainen aiheuttaa vähemmän pahoinvointia kuin makea ruoka jne.

Sitten loikataan makumuutoksiin, kipeään ja kuivaan suuhun ja nielemisvaikeuksiin. Ruoan rikastamisneuvoja annetaan; etsi kaupan valikoimista tavallista rasvaisempia vaihtoehtoja leivän päälle, koska näin saadaan ruoasta tuhdimpaa, annoskokoa lisäämättä. Käydään läpi ummetus ja ripuli, (mutta ei ole sellaisia yksityiskohtaisia listoja kuin mistä kirjoitin tekstissä ’Sytoripuli on yleinen’). Näiden jälkeen kerrotaan suun ja hampaiden hoidosta, kerrotaan liikunnan hyödyistä, sekä ruokailusta syömisongelmien väistyttyä. Eli ne yleispätevät ja ympäripyöreät ’runsaasti kasviksia, marjoja ja hedelmiä, runsaskuituisia viljavalmisteita, rasvattomia tai vähärasvaisia maitovalmisteita, kalaa ja broileria, punaista lihaa vain vähän, pähkinöitä ja siemeniä, niukasti sokeria.’

Käytännössä hyvin ympäripyöreitä ohjeita siis ja se jotenkin ärsyttää. Vaikka valittaisit lääkärille migreeniä, niin tulee tuo sama litania. Tarkempia neuvoja olenkin löytänyt itse netistä! Ja mitä tulee siihen, että mikä ruoka tukee syöpähoitoja ja estää syöpäsoluja, ei sanaakaan. Ei sanaakaan siitä, mitä kannattaa yleensä syödä, jotta syöpä pysyisi mahdollisimman loitolla. Kuulostaa hyvin suomalaiselta; annetaan yleispäteviä ohjeita ja muussa vedotaan siihen, ettei tutkimustietoa ole tarpeeksi.

Ystäväni seuraa jenkkilän syöpäkeskusteluja, blogeja, videoita youtubesta jne. Itse ajattelen, että en ainakaan häviä mitään jos kokeilen näitä vinkkejä. Hän teki minulle listaa ruoka-aineista, joiden tavoitteena on vahvistaa elimistön omaa immuunijärjestelmää syöpähoitojen yhteydessä, niin että nekin tuhoavat syöpäsoluja. ’Immuuniterapian menestys on uuden tutkimuksen mukaan yhteydessä suolistobakteeri Acromancia mucinophiliin esiintymiseen peräsuolessa.’ Kyseistä bakteeria saa seuraavista ruoka-aineista; probiootit, granaattiomena, karpalo, viinirypäle, chili, chinese black vinegar. Verisuonien uudismuodostuksessa (angiogeneesi) jota syöpäkasvaimet käyttävät hyväkseen syövän leviämisessä, estäviä aineita ovat kahvi ja tee, erityisesti musta earl grey-tee.  Syövän kantasoluja tuhoavia ruokia ovat; matcha-tee, polyfenolit + kuitu, violetit perunat (antosyaniinit).

Tämäntyyppisiä ohjeita olen kaivannut koko ajan. Voi olla, että syöpälääkäri pitää niitä huuhaana, mutta ei niistä varmasti haittaakaan ole, joten aion kokeilla. Olenkin jo juonut granaattiomenamehua, karpalomehua, earl grey-teetä (yksi lempiteelaatujani) ja rouskinut chiliä. Voihan vaikutus olla placebotyylinen, mutta mitä väliä sillä sitten loppujen lopuksi on, jos se toimii? Minua kiinnostaa tutkailla asiaa enemmänkin ja ottaa näitä puheeksi ehkä syöpälääkärinkin kanssa. Voi myös olla, että syöpäyhdistyksessä on enemmän yksityiskohtaista tietoa, joten pitää kysellä myös sieltä. Kommentteihin voit laittaa mielellään myös omia vinkkejä, koska kaikki kiinnostaa!

Valokuvia, valokuvia, valokuvia

 

Miten paljon valokuvia voikaan olla! Ja silti vanhoja, ennen sotia otettuja, on vähän. Rakastan selailla valokuvia ja etenkin nykyään kun kuvasta voi napata kuvan ja sitten suurentaa sitä, näkee kuvat aivan eri tavalla kuin koskaan ennen. Lapsuudenkotini tursuaa lähinnä äitin ottamia kuvia, mutta on siellä myös näitä vanhoja. Ja albumien kannetkin on hienoja!

Pappa VR:toimistossaan. Hän siirtyi ulkohommista toimistohommiin vioittuneen kuulonsa takia. Kuvassa näkyykin kuulokoje, jota pappa käytti loppuelämänsä. Niin harmi, että olin vaivoin kolme, kun pappa kuoli! Olisin halunnut tutustua häneen ja jutella hänen kanssaan aikuisena. Olisin kysellyt loputtomasti suvusta, erityisesti Matildasta, joka oli papan isoäiti. Pappa oli tarkka, huolehtivainen, huumorintajuinen ja luki paljon, sekä seurasi politiikkaa ja yhteiskunnallisia asioita. Pappa kuoli vain 65-vuotiaana.

Mamma! Sen ajan naiset olivat tyylikkäitä käsilaukkuineen ja jakkupukuineen, vaikka olisivat olleet ihan tavallisia kotirouvia. Mammasta muistan tuiman olemuksen ja se mielikuva on siskollani sekä serkuillanikin. Silti joissakin harvoissa kuvissa mamma nauraa. Olisin halunnut tuntea mammankin paremmin. Hän taisi kaivata Viipuria kovasti, mutta en koskaan kysellyt häneltä asiasta. Harmi!

Harvoin ehkä otetaan tiskikuvaa, mutta nyt on otettu! Kovin kuluneet on kaapit VR:n työsuhdeasunnossa! Tässä asunnossa he asuivat noin 20 vuotta, kunnes muuttivat minun lapsuudenkotiini.

Mamman äiti Sandra mökkinsä edustalla Joutsan Hirvenlahdessa. Sandra asui parhaat vuotensa Viipurissa ja oli saunottaja, sekä hieroja, kunnes perhe muutti takaisin Sandran lapsuuden maisemiin. Muistikuvien mukaan Sandra kulki aina kutimet käsissä, metsäpolullakin! En tiedä onko tämä mökki enää olemassa, enkä edes tiedä tarkkaa paikkaa, missä se on ollut. Jossakin Hevosniemestä katsottuna toisella rannalla.

Tätini, tytöistä toiseksi nuorin. Hyväntuulinen, nauravainen ja kiltti ihminen. Tätini ei mennyt koskaan naimisiin, mutta kihloissa hän oli nuorena ollut. Kerran hän päätti mennä miehen luo yllätysvisiitille Tampereelle, mutta oven avasikin nainen ja eteisessä oli lastenvaunut. Silloin täti pettyi niin hurjasti, että hän meni Hämeensillalle miettien hyppäisikö alas koskeen. Onneksi ei hypännyt, sillä hän sai elää pitkän ja hyvän elämän, joskin kivikkoistakin elämän varrella oli. Voin sanoa, etten ole koskaan tuntenut ketään niin kilttiä ihmistä kuin hän. Koskaan en kuullut hänen sanovan kenestäkään mitään pahaa. Papan varhainen kuolema oli tädin elämän synkimpiä asioita.

Toinen tätini, sisarussarjan nuorin. Hänestä tuli sylikummini. Hän muutti nuorena pois kotoa, oli töissä lehden toimituksessa ja meni naimisiin itseään aika paljon vanhemman miehen kanssa. Elämä heitteli paljonkin ja täti erosi, meni uusiin naimisiin ja erosi jälleen. Tädin kohtaloksi koitui syöpä, joita hän sairasti kolme kappaletta, suunnilleen saman ikäisenä kuin minä nyt. Olisinpa toivonut hänelle parempia elämänvaiheita! Kuvassa on vielä kaikki edessä, elämänjanoa ja valoa silmissä ja hymyssä.

Mööbleerausta ja hengailua

 

Olen vihdoin (9 vuoden jahkailun, odottelun ja suunnittelun jälkeen) mööbleerannut ihan kunnolla! Siirrellyt huonekaluja paikasta toiseen täällä lapsuudenkodin yläkerran olohuoneessa. Vitsit miten innokas olo ja heti myös sain uuden lempipaikankin! Vielä en laita kuvia isosta muutoksesta, koska kaikenlaista säätöä on vielä, mutta heti kun on jotakuinkin valmista, esittelen uutta ilmettä blogissakin.

 

Mööbleerauksen lisäksi olen kantanut ehkä tonneittain valokuvakansioita komeroon. Tähän saakka ne on olleet hyllyssä, pöydällä, sohvalla, lattialla… aivan tolkuton määrä kuvia siis! Sekin on ihana muutos, koska nyt kuvat on suojassa pölyltä ja auringolta ja mikä tärkeintä pois tieltä.

Olen myös käynyt moikkaamassa setääni, nähnyt pikkuserkkua ja koettanut kaivaa muistilokeroista sukututkimukseen liittyvää tietoa. Aivosumu sekoittaa asioita ja olen välillä ihan kaalimaalla. Mutta kyllä ne tiedot sieltä aivokopasta ja arkistoista jollain lailla hahmottuu.

Olen myös kaapinut hilseilevää lakkaa lasinpuitteista. On jo aika lakata! Vaikka jos valokuvia katsoo, niin tilanne on ollut yhtä kehno jo muutaman vuoden. Kaikenlaista maalausprojektia isossa talossa on alvariinsa. Pienin nykäyksin projektit etenee, mutta parempi niin kuin ei ollenkaan!

Tunnelmia lapsuudenkodista

 

Tykkään viipyillä tunnelmissa, olen aina tykännyt. Lapsena istuin keittiön lattialla äitin kutoman kirkasvärisen räsymaton päällä ja vajosin auringonpaisteen tuomaan kodikkaaseen lämpöön. Näin jälkeenpäin siitä tulee mieleen marttawendelinmäinen tunnelma, ikuinen sunnuntai ja auringonpaiste. Radiosta tuli merisää ’Kotka Rankki - yksitoista…’ ja isän flanellipaita tuoksui kuorma-autolle. Selailin Richard Scarryn Iloista sanakirjaa ja kuvittelin joka kuvaan lisää tapahtumia loputtomiin. Päässä vilisee loputon nauha filmejä, keskusteluja, muistoja ja tulevia, edelleen. Olen niitä ihmisiä, jotka voivat vain olla pitkiä aikoja, tekemättä mitään ja viihtyen silti. 

Koulussa ihmettelin taukoamatonta pulinaa, liikehdintää, tohinaa, tulemista ja menemistä. Minä halusin vain istua ikkunan ääressä auringonpaisteessa, metsää katsellen. Tai olla välitunnilla koulun metsässä ja rakentaa majaa, lakaista havuluudalla majan lattiaa joka päivä ja piilottaa ruplia (koivun tuohikäppyröitä) salaiseen paikkaan. Kerätä hajukumeja, keinua keinussa, miettiä miten isä ja paappa kävivät vanhaa koulua lapsena. Pyysin opettajalta lupaa päästä vanhaan kouluun sisälle, mutta se ei päästänyt. Se ei tajunnut, että jo silloin kaipasin menneisiin, halusin nuuhkia vanhaa hirttä, etsiä aarteita vintistä ja pysähtyä aatoksiini siellä sekoittuneessa ajassa. Lapsenakaan vanha talo ei ollut vain talo, pelto ei ollut vain pelto, rata ei ollut vain rata ja puro ei ollut vain puro. Kaikella oli joku suurempi ja kaukaisempi merkitys, kaikki ne linkittyivät esi-isiin, jotka olivat ihmetelleet asioita samoilla paikoilla omilla vuosisadoillaan. Kuinka kahden eri lapsen päänsisäinen maailma voikaan olla erilainen! Suurimmalle osalle mikään näistä ei merkinnyt mitään ja elämä koostui nykyhetken hektisyydestä.

Sisälläni asuu edelleen se sama lapsi, joka haluaa vain olla ja katsella, vähän seikkailla, miettiä ja kuvitella. Siksi ehkä Vihervaaran Anna teki niin suuren vaikutuksen aikoinaan. Siksi voin yhä vajota kellon raksutukseen ja auringonpaisteeseen, nuuhkia aitan hirsiseinää ja tuijottaa tähtitaivaita loputtomiin. Siksi inhoan melua ja ryntäilyä, kovia ääniä ja kovia valoja, sitä että vanhat asiat survotaan roskiin ja vuosisataiset talot lanataan alas. Sitä, että menneellä ei ole mitään merkitystä, vaikka ilman mennyttä ei olisi tätä hetkeäkään. Siksi koetan usein unohtaa nykyajan ja kellua jossakin menneen rajamailla. Semmoinen on minun aikani ja paikkani.

Kirjapinosta; Aivoblues

Tällä kertaa luettavana Aivoblues, joka on mahtava kirja! Kansantajuisesti kerrottuna monia tutkimustuloksia, valaisevia huomioita ja paljon evoluutionäkökulmaa.

Kirjan luvuissa käsitellään mm selviytymistä, tunteita, ahdistusta ja paniikkia, masennusta, yksinäisyyttä, ym. Koin aika suuren valaistumisen kirjaa lukiessa; kaikki johtuu evoluutiosta! Jos joku asia kehittyy miljoonien vuosien aikana jonkinlaiseksi, ei silmänräpäys nimeltä ’1900-luku’ tee kehitykseen mitään muutosta. Siksi ihmisen fysiologia ja psykologia on hämmennyksissä tässä nykyajassa. Vähän sama kuin jos työntäisi jonkun 1400-luvun esiäidin Prismaan, sanoen, että hae ruokaa. Eihän hän ole koskaan edes nähnyt kauppaa, saati että osaisi hahmottaa mitä siellä pitää tehdä ja mitä hyllyt edes notkuu. Moni meille nykyajassa niin tuttu ja selvä asia on meidän aivoille varsinainen temppurata, jossa mennään ihan sillä evoluution aikana opitulla kaavalla ja siksi ollaan pulassa monessa asiassa. Kun ajetaan nykyaikaa melkein apinamoodilla.

Eli esimerkiksi se, miksi ihminen lihoo nykyään. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että tämä on ensimmäinen aika, kun ruokaa on yllin kyllin ja aivot on miljoonien vuosien aikana koodautuneet niin, että jos ruokaa on, se pitää kahmia, koska muuten joenmutkan takana odottaa nälkäkuolema. Käytännössä se nykyään tapahtuu siis näin; ihmispolo raahautuu raskaan työpäivän jälkeen kauppaan. Siinä sitä sitten zombina päätyy jo melkein kassalle, kun aivot huomaa irtokarkkihyllyn. Aivosi karjuvat sinulle ”Kahmi nuo kaikki!!” ja niinhän sinä kutakuinkin teetkin. Pääset lopulta kotiin sen monen kilon karkkisäkin kanssa ja aivot kiljuvat, että ”Nyt sohvalle!!” koska sun aivot on sitä mieltä (miljoonien vuosien kokemuksella), että energiaa ei pidä tuhlata! Jos siis se sohva vetää kuin ihmismagneetti ja mättöruoka houkuttaa niin, että taju melkein lähtee, se ei ole sinun syysi, se on evoluutioaivojesi syy!! Mutta jos edes muutaman kerran viikossa muistat tämän ja sanot aivoillesi, että jep, mutta ensin vähän liikuntaa, niin olet voittaja.

Kirjassa käydään läpi isoja asioita ymmärrettävästi ja annetaan myös hyviä vinkkejä ongelmien selättämiseksi. Esimerkiksi en itse tiennyt, että masennusta voi torjua liikkumalla. Ei tarvitse juosta maratoneja, esim tunti viikossa sykettä nostavaa liikuntaa jo parantaa prosentuaalista todennäköisyyttä että ei masennu. Pätee myös ahdistukseen. Kirjassa selitetään fysiologinen perustelu tälle ja siitä erityisesti pidin. En pidä sellaisista epämääräisen hähmäisistä neuvoista kuten että ’liikunta nyt vaan on hyväksi yleensä’. Pidän tieteen faktoista ja täsmällisistä neuvoista, jotka on perusteltu järkevästi. Ja sitä kaikkea tästä kirjasta löytyy!

Yksi iso kirjan teema, jota ei sovi sivuuttaa, on yksinäisyys. Se tappaa. Kyllä, luit oikein! Yksinäisyys tappaa. Sitä käsitellään kirjassa luvun verran. Yksinäisyys aiheuttaa masennusta ja sairauksia ja siitä johtuen altistaa kuolemalle nopeammin kuin muuten. Siitäkin on tehty tutkimuksia. Siksi edes viikottainen säännöllinen yhteydenpito siihen yksinäiseen ikäihmiseen antaa hänelle enemmän psyykkistä ja fyysistä terveyttä, sekä tietysti mielihyvää ja iloa.

Jäin miettimään esimerkiksi nuorison pahoinvointia. Se on tutkimusten mukaan lisääntynyt selvästi 1990-luvulta lähtien. Tänä aikana on myös tullut netti ja some, se, että ihmiset (etenkin nuoret) ovat entistä vähemmän fyysisesti toistensa seurassa. Voisko  syy monenlaiselle pahoinvoinnille olla näin yksinkertainen, että ihmiset ovat vetäytyneet ruutujensa taakse? Ihmisten kohtaaminen, sekä kosketus ovat asioita, jotka ovat tärkeitä meille ihmisapinoille. Apinat näet sukivat toisiaan merkittävän osan ajastaan. Se on terveyden kannalta hyvin tärkeä asia! Jäin miettimään myös sitä, miten vähän esimerkiksi vanhainkodeissa tai sairaaloissa on kosketusta. Ihan vain pään silitystä tai kädestäpitämistä. Kellään ei ole aikaa pysähtyä siihen potilaan tai vanhuksen äärelle sellaisen jonninjoutavan takia. Olisiko sellaiselle päänsilittäjälle kysyntää, voisin nimittäin ryhtyä sellaiseen työhön!

Vahva suositus tälle kirjalle!

 

Koville ottaa

 

Koville ottaa niin henkisesti kuin fyysisestikin tämä kaikki sytoruljanssi. Nyt sytosta on 10 päivää, eikä kaikki makumaailmassa ole aivan paikoillaan vieläkään. Suolisto ja vatsa on kovilla. Hermoille ottaa, kun ei vieläkään oikein tiedä mikä maistuu ja mikä ei ja ruokaa joutuu heittämään kompostiin. Kaksi kertaa pitäis kuitenkin vielä jaksaa. Mietin vain sitä, että jääkö suolistoon tai mieleen jotain ongelmia tästä kaikesta. Mullahan oli jo sillon entisessä työpaikassa vatsaongelmia ainakin viimeisen vuoden tai kaksi, jotka johtuivat lähinnä henkisistä syistä. En millään haluaisi jämähtää takaisin siihen tilaan, että kaikki kotoa lähteminen pelottaa, kun vatsa on sekaisin aina aivan yllättäen. Siinä tilassa on vähän vaikea töihinkään palata.

Kuljeskelin eilen illalla puutarhassa poimimassa vähän marjoja kulhoon. Ensimmäistä kertaa karhuvatukka tekee isosti marjoja! Ne on mun lemppareita, vaikka mietoja maultaan ovatkin. Vadelmapensaat on sekaisin ja kaatuneet ja ne olisi pitänyt raivata jo keväällä. No, ehkä ensi keväänä. Mustaherukkaa olen vähentänyt ja punaherukkaakin on aika rajallisesti. Karviaista on yksi puska ja tykkään syödä marjoja jo raakana. Näitten lisäksi meillä on tyrniä, tosin vasta pensaan poikasia, joista on odotettavissa tuskin kourallistakaan marjoja. Ja sitten on kirsikkaa, joista linnut ehtii yleensä syödä lähes kaiken ennen mua. Tänä vuonna voimavarat ei ole riittäneet minkäänlaiseen sadonkorjuuseen. Mutta aion olla armollinen itselleni ja ajattelen, että ensi vuonna sitten!

Sytoripuli on yleinen!

 

Rupesi jo mieliala notkahtamaan ja toivottomuus nostelemaan päätään, joten päätin vähän selvittää asioita! Ja taas kerran sellainen ’uusi’ asia, josta ei juuri puhuta, josta kukaan ei ole mulle puhunut näiden kahden syövän aikana mitään erityistä (muuta kuin että ’joo, se ripuli on yks oire’). Niin, eipä tietenkään, tähän on törmätty jo moneen kertaan syövän kohdalla; tietoa jemmataan jossain ja sitten se pitää itse kaivaa esiin taikka siihen törmää sattumalta pitkien aikojen kuluttua. Suhteellisen ärsyttävää! Ja siksi päätin kirjoittaa tästä oikein oman jutun.

Ja tällaista mä sitten sain selville. Ensinnäkin, syöpähoitoja saavan ripuli on hyvin yleinen sivuoire!! Taas kerran sytot on tässä asiassa isossa roolissa, koska sytot vaikuttavat nesteen imeytymiseen, liman eritykseen ja suolen liikkeisiin ja koska suolen limakalvojen solut uusiutuu nopeasti, myös sytot vaikuttaa juuri niihin erityisen tehokkaasti. (Kuten kaikkiin muihinkin nopeasti uusiutuviin soluihin - hiuksiin esimerkiksi.) Mutta myös sädehoito vaikuttaa suolistoon. Syöpähoidoista vaurioitunut suolisto tulehtuu helposti, sinne syntyy haavaumia ja tulee ripulia. Melkein voisi siis sanoa, että olet onnekas, jos saat vain ripulin. Ja tietääkseni itselläni ei näitä muita oireita olekaan ollut.

Toinen täysin uusi asia mulle oli se, että kapseliprobiootteja ei saa käyttää sytojen aikana, koska siitä syntyy verenmyrkytysriski! Aika kiinnostavaa sikäli, että itse sain näiden laskimoporttitulehdusten hoitoon käytettyjen antibioottien takia kapselimuotoisia maitohappobakteereja (joka siis on probiootti), mutta kukaan ei muistanut mainita, että älä syö niitä sytojen aikana verenmyrkytysriskin vuoksi! Onneksi söin niitä vain ihan pari kolme kapselia koko kesän aikana. Mutta silti, mikä helvetti tässä tiedonkulussa sakkaa?!

No okei, mitä sitten voi tehdä, jotta pääsee ripulista jaloilleen? Minä tein viikonloppuna ja alkuviikosta juuri ne väärät valinnat, koska sekin asia oli ihan pimennossa, että mitä pitää syödä tai juoda, ja luultavasti siksi ripuli pitkittyi ja ryöpsähti aika pahaksi. Joten luettelen tässä nyt sitten listana niitä vältettäviä ja suositeltavia ruoka-aineita ja juomia. Täytyy sanoa, että oma olo helpottui heti eilen, kun älysin jättää kaikki vältettävät pois ja söin suositeltuja ruokia pieniä määriä. Tänä aamuna on virtaa ihan eri tavalla!

Vältettävät

•Laktoosia sisältävät (maito, jäätelö, jogurtit)

•Runsaskuituiset (leivät, puurot, tietyt hedelmät, raparperi, herneet, pavut, sipuli, lanttu, kaali, sienet ja parsa).

•Kofeiinia sisältävät (kahvi, tee, cola-juomat - myös energiajuomat!)

•Kylmät, poreilevat hapokkaat juomat.

•Alkoholi

•Runsasrasvaiset, paistetut, käristetyt, mausteiset ruoat.

•Laksatiiviset (luumut, sokerittomat pastillit ja makeiset, makeutusaineilla makeutetut syötävät ja juotavat).

Minä söin jo viikonloppuna paljon herneitä, koska ne maistui, paljon paistettua lihaa, koska se oli suunnilleen ainoa ruoka jota sain alas ja join pelkästään limsoja ja vichyjä!! Just sitä kaikkea, jota ei pitäisi!!

Suositeltavat

•Laimeat teet, laimeat mehut, liha- ja kasvisliemet, mehukeitot.

•Suolaiset keksit ja suolatikut korvaamaan menetettyjä suoloja.

•Banaani, riisi, omenamehu, paahtoleipä

•Rasvaton tai vähärasvainen liha ja kala

•Peruna, perunasose, keitetyt vihannekset (ei kaali, eikä parsa).

•Hedelmät, säilykehedelmät, kuorittu omena, omenaraaste.

Joten eilen hain illalla kaupasta uusia ruokatavaroita ja söin pelkästään mikrotettavaa valmisriisiä tonnikalan kera, sushia ja iltapalaksi vähän paistettua lohta, sekä join omenamehua. Nyt on ihan toinen ääni kellossa! Tätä juttua saa jakaa ja toivon, että etenkin sytoripulista kärsivät saavat tästä avun, jos ei muualta ole tullut tarpeeksi infoa.

Ja tässä vielä linkki sinne infosivulle, josta tietoa sain.

Ei ihan kevyesti mennyt

 

Luulin jo pari kolme päivää, että tämän syton oireet jää pieniksi, mutta eihän se niin tietysti mennytkään. Muistin kyllä syödä paksusti ennen sytoviikkoa, jotta saan voimia koitokseen. Luusäryt meni vaimeina ohi, poskien ja kämmenten kuumotus oli normioire, ruoka ei ihan kauheasti tökkinyt, mutta ruokahalu katosi kokonaan perjantaina. Oli pakotettava itsensä syömään edes hiukan. Suun PH muuttui vasta sunnuntaina. Ja viikonloppuna iski myös yhden päivän ummetuksen jälkeen ripuli, joka vei voimat aivan totaalisesti ja sen kanssa tässä kamppaillaan edelleen. Luulin jo, että eilen olo alkaa normalisoitua, mutta turha luulo.

Yksi hassu oire, josta en ehkä ole koskaan edes muistanut mainita, on se, että silmät on vetiset. Samalla tavalla kuin kuumeessa, kun katse ei tarkennu oikein mihinkään. Sitä oiretta kestää muutaman päivän tai viikon ja sitten olo taas normalisoituu. Sekin on selkeesti sytojuttu. Ja aivosumu on muuten palannut. Huomaan, että mun laskupää, nimimuisti ja lähimuisti on mennyt mössöksi. Niin se oli viimeksikin ja kesti suht pitkään. Päivät kuluu lähinnä odotellessa, että aika menisi eteenpäin. Että tulisi se pieni normaalimpi hetki, ennen seuraavaa sytoa. Luojan kiitos kaksi niitä on vain enää jäljellä!

Mäntän kuvataideviikot 2025, osa 2/2

 

Näistä teoksista pidin paljon ensimmäisen kuvan naisesta, jolla on koripallokori rintakoruna. Kolmannessa kuvassa taustalla pyörii video, jossa kuvataan maitoa valuvaa nänniä eri asennoissa. Saippuakuplia puhalteleva ’Maailman puhaltaja’ istuu taidetilan ensimmäisessä kerroksessa, mutta lasiset kuplat lentelevät aina kolmanteen kerrokseen saakka ja nitovat tilan hauskasti yhdeksi. Myös alatyylisten paikannimien valokuvat olivat kiinnostavia ja sellaisia paikkojahan Suomessa riittää…

Wenju Tseng; Do You Have Children?

Repin-instituutin Alumnit

Minna Havukainen

Elina Försti

Matias Karsikas; Arktinen Valo

Matias Karsikas

Tommi Toija; Maailman Puhaltaja

Tommi Toija; Pahapoika

Päivi Tuovinen; ”Vittusaari” ym paikannimiä

Dorian Bajramovic; Ad Astra

Erkki Saarilehto

Erkki Saarilehto

Anna Rikkinen; Mökki

Ida Kalakoski,
Riina Sirén; Loruja Rakennusperinnölle

Mäntän kuvataideviikot 2025, osa 1/2

 

Vuoden odotuksen jälkeen Mäntän kuvataideviikoilla käynti! No, en saanut näyttelystä niin paljon irti kuin viime vuonna, koska voimat meni aivan totaalisesti ja jouduin lopulta turvautumaan lainattuun pyörätuoliin. Muutamia kuvia silti sain otettua.

Ihan ensimmäisenä pidin tästä leidistä tekareineen. Hauska, irvokas ja erilainen! Seuraava teos, neulatyynyt, puhutteli vielä enemmän! Olisin voinut tuijottaa sen yksityiskohtia hyvinkin pitkään. Ja olisin myös halunnut ostaa siitä jonkun osion itselleni.

Maria Nuutinen; Beauty And The Beast

Maria Nuutinen; Passio, Guardian, Burnin Heart
ja Madonna

Maria Nuutinen; yksityiskohta teoksesta Passio…

Maija Närhinen; Puulajit

Maija Närhinen; Harmonia

Beate Pekkarinen; Kollaasitalo

Timo Wright; Omakuva

Jasu Salmi; Broken Home Decoration

Jasu Salmi; Broken Home Decoratioin

Jasu Salmi; Broken Home Decoration

Jasu Salmi; Broken Home Decoration

Åsa Skogberg; I Want Pearls

Tässä viimeisessä teoksessa kiehtoi sen odottamattomuus; helminauha naisen kaulalla muodostuu fritsuista. 

Voi konttori, konttori!

 

Ei tämä nyt oikein toivotusti ole edennyt! Kesän kuumuus on ollut yksi syy, syto-oireet toinen syy. Mutta pikkuisen kuitenkin välillä. Toiveena on saada tämä huone syksyn aikana kuitenkin oleiltavaan kuntoon!

Tähän tuolille olen pinonnut kesän aikana poistotekstiilejä, joita taitaa olla about 13 kappaletta, ainakin. Harmi vaan, että eilen luin Aamulehdestä, ettei Nextiiliin voi enää vieda tahraisia (mutta pestyjä) ja rikkinäisiä tekstiilejä! Näistäkin nyt sitten kolme vaatetta menee johonkin muualle sen takia. Polttojätteeseen? Ehkä hyvä niin, ettei Suomeen tarvitse tuoda polttojätettä ulkomailta. Hämärä systeemi muutenkin sellainen tuontijätejuttu!

Pöytä on vähän liian täynnä ja ikkunalauta vielä hankkimatta. Kukkia ja maljakoita niihin on kuitenkin suunnitteilla. Ja niitähän meillä kyllä piisaa!

Ja lattialla näyttää yhä tältä! Pinoja ja sotkua. Onneksi osa menee poistoon ja kaapissa on tilaa sellaiselle, jota en halua poistaa, mutta joka ei mahdu näkösälle yhtä aikaa. Valoisalla mielellä olen tästä huoneesta kuitenkin edelleen! Oli aivan ihana suunnitella kattomateriaali, lattiamateriaali, tapetit, kattolistat, lattialistat, valokatkaisijat ja pistokkeet! Suloisin huone koko talossa, jota se ei todellakaan ennen ollut!