fyrkka
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (slangia) raha
- Et sit tuhlaa kaikkia fyrkkojas!
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈfyrkːɑ/
- tavutus: fyrk‧ka
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | fyrkka | fyrkat |
| genetiivi | fyrkan | fyrkkojen (fyrkkain) |
| partitiivi | fyrkkaa | fyrkkoja |
| akkusatiivi | fyrkka; fyrkan |
fyrkat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | fyrkassa | fyrkoissa |
| elatiivi | fyrkasta | fyrkoista |
| illatiivi | fyrkkaan | fyrkkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | fyrkalla | fyrkoilla |
| ablatiivi | fyrkalta | fyrkoilta |
| allatiivi | fyrkalle | fyrkoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | fyrkkana | fyrkkoina |
| translatiivi | fyrkaksi | fyrkoiksi |
| abessiivi | fyrkatta | fyrkoitta |
| instruktiivi | – | fyrkoin |
| komitatiivi | – | fyrkkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | fyrka- | |
| vahva vartalo | fyrkka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- mahdollisesti 1620-luvun Ruotsin neljä penningin kuparirahoista, "fyra penningar" eli ruotsin sanasta fyrk
Aiheesta muualla
[muokkaa]- fyrkka Kielitoimiston sanakirjassa