Todd Rundgren

Todd Rundgren
Todd Rundgren, Revolution Live, 2009
Henkilötiedot
Syntynyt	22. kesäkuuta 1948
Ammatti	multi-instrumentalisti, lauluntekijä ja levytuottaja
Muusikko
Taiteilijanimi	Runt
Laulukielet	englanti
Aktiivisena	1967–
Tyylilajit	rock, progressiivinen rock, soft rock, power pop, pop rock, hard rock, soul, huumorirock
Soittimet	laulu, kitara, bassokitara, kosketinsoittimet, rummut, saksofoni, theremin
Yhtyeet	Nazz, Utopia, The New Cars, Meat Loaf, Ringo Starr & His All-Starr Band, Edgar Winter, David Sanborn, Mark Klingman, Daryl Hall, Hello People
Levy-yhtiöt	Ampex, Bearsville, Warner Bros.
Aiheesta muualla
Kotisivut
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Todd Harry Rundgren (s. 22. kesäkuuta 1948) on yhdysvaltalainen multi-instrumentalisti, lauluntekijä ja levytuottaja.

Hänen vuoden 1972 tupla-albuminsa Something/Anything? ylsi kultalevyyn, ja sen jälkeen Rundgren on tehnyt monia albumeja sekä sooloartistina että Utopia-yhtyeensä ja muiden artistien kanssa. Hän on myös toiminut tuottajana ja äänittäjänä muiden muusikoiden levyillä kuten The Bandin Stage Fright, Badfingerin Straight Up ja XTC:n Skylarking. Rundgren tunnetaan myös 1980-luvun animoiduista musiikkivideoistaan ja henkilökohtaisten tietokoneiden varhaisten graafisten ohjelmien kehittäjänä ja soveltajana.

Hänen tunnetuimpia laulujaan ovat ”Hello It's Me”, ””I Saw the Light” ja ”Bang the Drum All Day”.

Elämä ja ura

Rundgren syntyi Philadelphian esikaupungissa Upper Darbyssa itävaltalais-ruotsalaisen isän pojaksi. Todd Rundgrenin isoisä oli Norrtäljessä syntynyt Johan Sigfrid Rundgren (1882–1951).

Rundgren aloitti muusikon työt Woody's Truck Stop -nimisessä yhtyeessä Philadelphiassa, mutta lähti basisti Carson Van Ostenin kanssa 1967 perustamaan garage rock -yhtyettä Nazz, rummuissa Thom Mooney ja kosketinsoittajana ja laulusolistina Robert "Stewkey" Antoni. Nazz levytti kolme albumia ja sai pientä menestystä Rundgrenin tekemillä kappaleilla ”Open My Eyes” ja ”Hello It's Me”, josta Rundgren teki myöhemmin sooloversion nopeammassa tempossa. Rundgren ja Van Osten jättivät Nazzin 1969.

Rundgrenin eklektinen tyyli otti vaikutteita brittipopista kuten yhtyeiltä Pink Floyd, The Beatles, The Who, The Yardbirds, Cream ja The Move). Monimutkaiset lauluharmoniat muistuttavat The Beach Boysia ja mukana on vaikutteita myös perinteisestä amerikkalaisesta rock’n’rollista, soulista ja rhythm and bluesista, Broadway-musikaaleista ja Gilbert & Sullivanin oopperoista. Alkuaikojen tuotannossa Rundgren itse tunnustaa saaneensa paljon vaikutteita laulaja-lauluntekijä Laura Nyrolta, ja Rundgrenin debyyttisooloalbumin Runt (1970) raita ”Baby Let's Swing” kertoo Nyrosta ja mainitsee hänet nimeltä.

Rundgren oli Nazz-vuosinaan tyytymätön yhtyeen albumien tuotantoon. Tämä sai hänet opiskelemaan äänittämistä ja tuottamista ja vuonna 1969 hän pääsi tuottajaksi Albert Grossmanin alaisuuteen. Hänestä tuli pian yksi kysytyimmistä äänittäjä-tuottajista.

1970-luku

Rundgren muutti New Yorkista Los Angelesiin. Työstäessään siellä toista sooloalbumiaan hän tutustui Halfnelson-nimisen yhtyeen veljespariin Ron ja Russell Mael, kiinnostui heidän musiikistaan ja päätyi tuottamaan heidän ensimmäistä albumiaan. Tällä välin yhtye oli muuttanut nimensä muotoon Sparks.

Kolmatta sooloalbumiaan Something/Anything? (1972) tehdessään siihen asti täysraittiina elänyt Rundgren alkoi kokeilla erilaisia huumeita ja lääkeaineita kuten metyylifenidaattia, joiden sanoi vaikuttaneen suuresti hänen tyyliinsä ja tuotteliaisuuteensa. Albumin äänityksen jälkeen Rundgren palasi Los Angelesin maanjäristysten säikäyttämänä New Yorkiin, jossa jatkoi työskentelyä vuosien ajan muusikko Moogy Klingmanin kanssa yhteisesti perustamassaan studiossa Secret Sound Studios.

Vuoden 1973 A Wizard, a True Star oli monelta suunnalta vaikutteita ottanut albumi, jonka kappaleet – monet cover-versioita muiden tekijöiden klassikoista – sulautuvat toisiinsa yhdeksi ketjuksi. Se oli vinyylialbumiksi ennätyspitkä, 55 minuuttia, mikä hieman heikensi äänenlaatua ja -voimakkuutta. Levyllä vieraileviin muusikoihin kuuluvat muun muassa puhaltajat Michael ja Randy Brecker sekä kitaristi Rick Derringer. Tyyli jatkui ja kehittyi sooloalbumeilla Todd (1974) ja Initiation (1975) ja sen jälkeen Rundgrenin perustaman Utopia-yhtyeen myötä.

1970-luvun puolestavälistä alkaen Rundgren kiinnostui yhä enemmän progressiivisesta rockista ja fuusiojazzista sekä henkisestä tutkiskelusta ja idän filosofioista. Tämä kuuluu vuoden 1975 sooloalbumilla Initiation. Kiertueen näyttävissä lavasteissa Rundgren esiintyi hiukset monivärisiksi raidoitettuina ja soitti Eric Claptonin Cream-aikoina käyttämää psykedeelisesti koristeltua Gibson SG -kitaraa, joka tunnetaan lempinimillä ”Sunny” tai ”The Fool”. Hän kokeili kiertueillaan myös monimutkaista ”kvadrofonista” tilaääntä eli nelikanavaista äänentoistojärjestelmää, mutta sellaisen rakentaminen ja virittäminen kutakin konserttisalia varten erikseen osoittautui pian liian työlääksi ja kalliiksi.

1980-luku

1970-luvun jälkipuoliskolla Rundgren muutti New Yorkista saman osavaltion Woodstockiin, jonne perusti Bearsville Records -levy-yhtiön studion majoitustiloineen. Siellä hän työskenteli 1990-luvulle asti, kunnes muutti Havaijin Kauain saarelle jouduttuaan väkivaltaisen, huumeisiin liittyneen asuntomurron kohteeksi Woodstockissa.

Faithful-albumia seurasi Hermit of Mink Hollow (1978), jolta irrotettu ”Can We Still Be Friends” nousi singlelistan sijalle 29 Yhdysvalloissa. Myös albumi myi toiseksi eniten Rundgrenin uralla albumin Something/Anything? jälkeen ja oli albumilistalla parhaimmillaan sijalla 38. Albumiin liittyvällä kiertueella oli Utopia-yhtyeen mukana myös Edgar Winter, Spencer Davis, Daryl Hall, John Oates ja Stevie Nicks. Seuraavia sooloalbumeja olivat konseptialbumi Healing (1981) ja uuden aallon musiikista vaikutteita ottanut The Ever Popular Tortured Artist Effect (1982). Bearsville Records. Hän vaihtoi Bearsville-levymerkiltä Warner Bros. Recordsille albumin A Cappella (1985) myötä, jolla kaikki musiikki perustui ihmisääniin ja niiden käsittelyyn ja ohjelmointiin.

1990-luku

1990-luvun alkupuolella Rundgren teki kaksi albumia nimellä TR-i (”Todd Rundgren interactive”): No World Order (1993) oli Philipsin CDi-tekniikkaa hyödyntävä kokoelma muutaman sekunnin mittaisista musiikkipätkistä, joita voi ohjelmoida esitettäväksi eri järjestyksissä ja soittaa myös tietokoneella. Laulupitoisempi No World Order Lite oli dance- ja technovaikutteinen albumi. Vuoden 1995 TRi-albumi The Individualist sisälsi vuorovaikutteista videosisältöä ja rokkaavampaa musiikkia kuin edeltäjät.

Rundgren palasi levyttämään omalla nimellään albumilla With a Twist... (1997), joka sisälsi bossa nova -sovituksia hänen vanhoista kappaleistaan. 1990-luvun lopussa hän julkaisi lauluja Patronet-verkkotilauspalvelunsa tilaajille, ja materiaali julkaistiin vuonna 2000 albumina One Long Year. Vuonna 2004 Rundgren julkaisi konseptialbumin Liars ja vuonna 2008 rocktyylisen albumin Arena. Vuoden 2010 For Lack of Honest Work koostui live-taltioinneista vuosien varrelta ja vuoden 2011 Johnson ja re:Production sisälsivät cover-versioita muiden lauluista. Huhtikuussa 2013 Todd Rundgren julkaisi 24:nnen sooloalbuminsa State.

Utopia

Vuoden 1973 A Wizard, a True Star -albumia varten kootusta yhtyeestä syntyi Utopia-yhtyeen ensimmäinen kokoonpano, jossa oli torvisektio ja useampia kosketinsoittajia. Yhtyeen ensilevy Todd Rundgren’s Utopia, jonka B-puolen täytti puolituntinen sarja The Ikon. Kokoonpano vaihtui hieman vuoden 1975 livealbumiin Another Live mennessä. Vuoden 1977 progealbumin Ra jälkee Utopia palasi popmaisempaan tyyliin albumilla Oops! Wrong Planet (1977). Seuraava Utopia-albumi Adventures in Utopia (1980) tuotti hitit ”Road to Utopia”, ”Set Me Free” ja ”Caravan”. Samana vuonna julkaistu Deface the Music oli outo, parodiaa lähenevä kunnianosoitus The Beatlesille. Sitä seurasivat poliittinen ja punk-henkinen Swing to the Right (1982), useita popkulttuuriviittauksia sisältävä Utopia (1982) sekä kyyninen Oblivion (1984). Vuoden 1986 Trivia (1986) oli viimeinen albumi ennen kuin Rundgren hajotti yhtyeen. Vuonna 1992 Utopia kuitenkin palasi yhteen lyhyttä Japanin-kiertuetta varten.

Ura tuottajana

Artikkelissa ylempänä mainittujen yhtyeiden lisäksi Todd Rundgrenia ovat levytuottajana käyttäneet New York Dolls, Badfinger, Grand Funk Railroad, Hall & Oates, Ian and Sylvia, Meat Loaf, Patti Smith, Shaun Cassidy, The Tubes, Tom Robinson Band, XTC, Bad Religion, John Sloman, Cheap Trick, Hello People, Hiroshi Takano, Bourgeois Tagg, 12 Rods, The Pursuit of Happiness, The Psychedelic Furs, Steve Hillage ja The American Dream.

Videotaiteilijana

Rundgrenin tekemä video kappaleelle ”Time Heals” oli yksi ensimmäisistä MTV-kanavan esittämistä musiikkivideoista. RCA tilasi häneltä Gustav Holstin Planeetat-orkesterisarjaan sovitetun animaation uuden videosoittimensa markkinoimiseksi. Vuonna 1981 Rundgren suunnitteli yhden ensimmäisistä maalausohjelmista, joka toimi Apple II -tietokoneella ja oli nimeltään Utopia Graphics System. 1990-luvulla Rundgren oli ensimmäisten NewTekin Video Toasterin käyttäjiä. Toasterin avulla tehtyjä efektejä "Change Myself" -kappaleen musiikkivideolla kutsuttaisiin nykyään kliseisiksi Toasterin tehtyä niistä tavanomaisia.

TV- ja elokuvasäveltäjänä

Rundgren on säveltänyt musiikkia muun muassa vuoden 1986 lasten televisiosarjaan Pee-Wee’s Playhouse sekä elokuviin Vaaran varjossa (1987) ja Nuija ja tosinuija (1994).

Diskografia

Sooloalbumit

• Runt (1970)
• Runt. The Ballad of Todd Rundgren (1971)
• Something/Anything? (1972)
• A Wizard, a True Star (1973)
• Todd (1974)
• Initiation (1975)
• Faithful (1976)
• Hermit of Mink Hollow (1978)
• Healing (1981)
• The Ever Popular Tortured Artist Effect (1982)
• A Cappella (1985)
• Nearly Human (1989)
• 2nd Wind (1991)
• No World Order (1993)
• The Individualist (1995)
• Up Against It (1997)
• With a Twist... (1997)
• One Long Year (2000)
• Liars (2004)
• Arena (2008)
• Todd Rundgren's Johnson (2011)
• (re)Production (2011)
• State (2013)