Rankaiseva psykiatrinen sairaalahoito Neuvostoliitossa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Rankaiseva psykiatrinen sairaalahoito Neuvostoliitossa oli poliittisesti toisin­ajattelijoiksi leimattuihin kohdistuvaa psykiatrian nimissä tehtyä sortoa ja mielivaltaa, jossa heitä suljettiin psykiatrisiin hoitolaitoksiin. Neuvostoliitossa kehitettiin toisinajattelijoille diagnoosi hiipivä skitsofrenia.[1][2]

1960-luvulta vuoteen 1986 raportoitiin poliittisesta vainosta, jossa Itä-Euroopassa käytettiin psykiatriaa toisinajattelijoita vastaan Neuvostoliitossa, Tšekkoslovakiassa, Romaniassa, Unkarissa ja Jugoslaviassa.[3] Ihmisoikeuksia on rikottu käyttämällä psykiatrian keinoja poliittisesti väärästä toiminnasta rankaisemiseksi.[4]

Psihuška (suom. pikkusairaala) oli mielisairaalan venäjänkielinen halventava nimitys. Ensimmäinen psihuška oli Kazaniin vuonna 1939 rakennettu vankimielisairaala. Se oli Lavrenti Berijan komentaman NKVD:n alainen laitos. Neuvostoliitossa mielisairaaloita käytettiin vankiloina.

Neuvostoliiton salainen poliisi alkoi Andrei Vyšinskin johdolla käyttää psykiatriaa poliittisesti toisinajattelijoita vastaan vuonna 1948. Menetelmä vakiintui Stalinin hallinnon viimeisinä vuosina.[5] Rankaiseva psykiatria oli osa Neuvostoliiton Gulag-järjestelmää ja sisäministeriön työleirejä.

Psykiatri Andrei Snežvenski ryhtyi toteuttamaan ”diagnoosia” hiipivä skitsofrenia toisinajattelijoille. Vladimir Bukovski lähetti 150-sivuisen dokumentin tietoa toisinajattelijoihin kohdistuvasta psykiatrista länsimaihin vuonna 1971. Vetoomukset psykiatrian väärinkäytön lopettamisesta World Psychiatric Associationin kokouksissa johtivat Neuvostoliiton eroamiseen järjestöstä vuonna 1983.

  1. Yhdysvaltain ulkoministeriö, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökomissio (CSCE): Report of the U.S. Delegation to Assess Recent Changes in Soviet Psychiatry. (Raportin nimi suomeksi ”Neuvostoliiton psykiatrian viimeaikaisia muutoksia arvioivan Yhdysvaltain valtuuskunnan raportti”, Arkisto, arkistoitu 29.11.2015) Schizophrenia Bulletin, 1989, s. 26. Schizophrenia Bulletin. PubMed:2638045 doi:10.1093/schbul/15.suppl_1.1 Teoksen verkkoversio. (PDF) Viitattu 10.11.2022. (englanniksi)
  2. Yhdysvaltain ulkoministeriö, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökomissio (CSCE): Доклад Делегации США по оценке Недавних Перемен в Советской Психиатрии (käännetty venäjäksi), s. 93 (osassa 2). (Otsikko suomeksi: ”Yhdysvaltain valtuuskunnan raportti Neuvostoliiton psykiatrian viimeaikaisen kehityksen arvioinnista” Arkisto, arkistoitu 7.4.2014) Schizophrenia Bulletin, 1989. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 10.11.2022). (venäjäksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. British Medical Association (BMA) / Ison-Britannian lääkäriliito: Medicine betrayed:the participation of doctors in human right abuses, s. 65. Lontoo: Zed Books, 1992. ISBN 1-85649-104-8 (englanniksi)
  4. David Semple & Roger Smyth & Jonathan Burns: Oxford handbook of psychiatry, s. 6. Oxford University Press Oxford, 2005. ISBN 0198527837 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  5. Vasilenko, N.Y. [Н.Ю. Василенко]: Основы социальной медицины [Sosiaalilääketieteen perusteet], s. 29. Vladivostok: Издательство Дальневосточного университета [Kaukoidän yliopistopaino], 2004. Teoksen verkkoversio (PDF). (venäjäksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.