Postkolonialismi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Postkolonialismi tai jälkikolonialismi on tutkimusperinne ja käsite, joka periaatteessa viittaa siirtomaajärjestelmän ja kolonialismin purkautumiseen ja sen jälkeiseen aikaan. Pohjimmiltaan kyseessä on valtasuhteita käsittelevä tutkimussuuntaus, ja kyseessä on enemmän virtaus kuin varsinainen tutkimustraditio. Suomessa postkolonialismiin liittyviä näkökulmia ja käsitteitä on sovellettu muun muassa etnisyyttä, rasismia, muuttoliikkeitä, feminismiä ja kirjallisuutta tutkittaessa.[1]

Postmodernismin piirissä alkoi 1900-luvulla kehittyä postkolonialistinen teoriasuuntaus perustajanaan Edward Said. Tämän pääteos Orientalism (1978)[2] nojautui vahvasti Foucaultiin. Tavoitteeksi muodostui dekonstruoida läntinen kertomus idästä, jotta ääneen voisivat päästä kolonialismista kärsineet ihmiset.[3] Pluckrose ja Lindsay katsovat kirjassa Cynical Theories, että postkolonialismin teoreetikot sivuuttavat yhteiskunnalliset ja taloudelliset olot keskittyessään vain puhetapoihin. Niitä eritellessään he syyllistyvät ennakkoluuloiseen essentialismiin luodessaan kielteistä kuvaa läntisestä "orientalismista".[4]

  1. Martikainen, Tuomas: Postkoloniaalinen Suomi: totta vai tarua? Agricola. 8.10.2007. Viitattu 24.5.2023.
  2. Said, 2011
  3. Pluckrose ja Lindsay, 2020, s. 52
  4. Pluckrose ja Lindsay, 2020, s. 74–76

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kuortti, Joel & Lehtonen, Mikko & Löytty, Olli (toim.): Kolonialismin jäljet: Keskustat, periferiat ja Suomi. Helsinki: Gaudeamus, 2007. ISBN 978-952-495-014-5