Natriumoksalaatti
| Natriumoksalaatti | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C2O4Na2 |
| Moolimassa | 134,0 |
| Ulkomuoto | Valkoinen kiteinen aine |
| Sulamispiste | 250 °C (hajoaa)[1] |
| Tiheys | 2,34 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | 36,1 g/l (25 °C)[1] |
Natriumoksalaatti (C2O4Na2) on natrium- ja oksalaatti-ionien muodostama ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muun muassa tekstiilien käsittelyssä, analyyttisen kemian reagenssina ja pyrotekniikassa.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa natriumoksalaatti on valkoista tai väritöntä kiteistä ainetta[2]. Yhdisteen alkeiskoppi on monokliininen[3]. Natriumoksalaatti liukenee kohtalaisesti veteen. Yhdiste hajoaa kuumennettaessa natriumkarbonaatiksi. Monien muiden oksalaattisuolojen tavoin on natriumoksalaatti myrkyllistä.[2][4][5][6]
Natriumoksalaattia voidaan valmistaa neutraloimalla oksaalihappoa natriumhydroksidilla. Toinen tapa on natriumformiaatin kuumennus.[4][5][6]
- (COOH)2 + 2 NaOH → C2O4Na2 + 2 H2O
Natriumoksalaattia käytetään muun muassa sellun ja tekstiilien käsittelyissä ja nahan parkituksessa. Analyyttisessä kemiassa sitä käytetään määrittämään kaliumpermanganaattiliuosten konsentraatio titraamalla. Ilotulitteisiin natriumoksalaatti antaa keltaista väriä ja kimaltavan efektin.[2][4][5][6][7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–90. (39th Edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 14.4.2022). (englanniksi)
- ↑ a b c Raimo Alén: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä, s. 420. Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3
- ↑ D. A. Reed & M. M. Olmstead: Sodium Oxalate Structure Refinement. Acta Crystallographica B, 1981, 37. vsk, s. 9´38-939. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.4.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c Hiroyuki Sawada & Toru Murakami: Oxalic acid, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001
- ↑ a b c Wilhelm Riemenschneider & Minoru Tanifuji: Oxalic acid, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002
- ↑ a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 999. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 (englanniksi)
- ↑ K.L. Kosanke, Barry T. Sturman, Robert M. Winokur, B.J. Kosanke: Encyclopedic Dictionary of Pyrotechnics, s. 1037. Journal of Pyrotechnics, 2012. ISBN 978-1-889526-21-8 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.4.2022). (englanniksi)