Antiikin Ateena
| Ateena | |
|---|---|
| Ἀθῆναι | |
 Ateenan Akropolis ja sen raunioita. |
|
| Sijainti | |
  Ateena |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Kreikka |
| Paikkakunta | Ateena, Attika |
| Historia | |
| Tyyppi | kaupunki |
| Ajanjakso | n. 1500-luku eaa.– |
| Huippukausi | n. 480–338 eaa. |
| Kulttuuri | antiikki |
| Alue | Attika |
| Aiheesta muualla | |
Ateena (m.kreik. Ἀθῆναι, Athēnai, door.kreik. Ἀθᾶναι, Athānai, lat. Athenae) oli antiikin aikana merkittävä kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Attikan maakunnassa Kreikassa. Sen kaupunkikeskus on kehittynyt nykyiseksi Ateenan kaupungiksi ja sijaitsi sen paikalla. Kaupunkivaltion alue käsitti koko Attikan niemimaan.[1][2][3][4][5]
Ateenan demokratian perusti Kleisthenes noin vuonna 508 eaa. Peisistratoksen suvun tyrannian kukistumisen jälkeen. Tämän jälkeen Ateena nousi yhdeksi kreikkalaisen maailman johtavista kaupungeista muun muassa persialaissodissa vuonna 480 eaa. saadun voiton myötä. Sotien jälkeen Ateena johti Deloksen meriliittoa, jonka muunsi ajan kuluessa omaksi imperiumikseen ja valtapolitiikkansa välineeksi. Ateenan suurinta kukoistuskautta oli Perikleen aika noin vuosina 461–429 eaa., jolloin rakennettiin suuri osa sen arkkitehtoonisista mestariteoksista.[2][3][6]
Vuosina 431–404 eaa. Ateena kävi liittolaisineen peloponnesolaissotaa Spartaa vastaan. Demokratia säilyi lyhyin keskeytyksin suhteellisen vakaana noin 170 vuotta, kunnes Makedonia valloitti Ateenan Filippos II:n johdolla vuonna 338 eaa. Rooman vaikutus alueella voimistui vuodesta 168 eaa. alkaen, ja varsinaisesti Ateena tuli osaksi Rooman valtakuntaa vuonna 145 eaa. Sulla valtasi kaupungin kapinoinnin vuoksi vuonna 86 eaa. ja hävitti sitä. Rooman keisarikaudella monet keisarit suosivat ja rakennuttivat kaupunkia.[2][3][6]
Antiikin ajan Ateenaa on pidetty länsimaisen kulttuurin kehtona ja demokratian syntymäpaikkana, suurelta osin siksi, että sen 500- ja 400-lukujen eaa. saavutuksilla kulttuurin ja politiikan alalla on ollut niin suuri vaikutus koko myöhempään Eurooppaan. Ateena oli taiteiden, oppineisuuden ja filosofian keskus, ja siellä kehitettiin kuvanveistoa, puhetaitoa ja monia kirjallisuuden lajeja. Se oli Sokrateen, Sofokleen ja monien muiden merkittävien henkilöiden syntymäpaikka, ja siellä sijaitsivat muun muassa Platonin Akatemia ja Aristoteleen Lykeion. Ateena säilyi oppineisuuden keskuksena ja yläluokan koulukaupunkina roomalaisella kaudella ja aina antiikin ajan lopulle saakka.
Maantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luonnonmaantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Antiikin Ateena sijaitsi, samoin kuin nykyinen kaupunki, keskellä Attikan tasankoa noin 30 stadioninmittaa eli noin viisi kilometriä koilliseen Saroninlahden rannasta. Tasanko on keskeisin Attikan alueen tasangoista, ja vuoret ympäröivät sitä kaikilta puolilta paitsi etelästä, missä se avautuu merelle ja lahden rantaan. Tasangon länsipuolella sijaitsi Aigaleos-vuori ja sen jatke Poikilon, luoteispuolella Parnes-vuori, koillispuolella Pentelikon-vuori ja itäpuolella Hymettos-vuori.[2][3]
Tasangon etelälaidalla sijaitsee useita kukkuloita. Keskeisin oli kaupungin linnavuori Akropolis. Se oli tasalakinen jyrkkäreunainen luonnonlinnoitus, jonka korkeus oli noin 150 metriä merenpinnasta laskettuna, ja laen pituus itä-länsisuunnassa noin 350 metriä ja leveys pohjois-eteläsuunnassa noin 145 metriä. Heti Akropoliin länsipuolella sijaitsi matalampi Areiopagi (Areios pagos) eli ”Areen kukkula”. Lounaispuolella sijaitsi kolmas kukkula, Pnyks, ja sen pohjoispuolella Nymfien kukkula ja eteläpuolella Museion eli ”Muusien kukkula”.[2][3]
Tasangon korkein kukkula oli Lykabettos kaupungin muurein ympäröidyn alueen koillispuolella, noin kaksi kilometriä koilliseen Akropoliista. Siitä suunnilleen saman verran pohjoiskoilliseen sijaitsi Ankhesmos-kukkula. Pienempiä kukkuloita kaupungin ympäristössä olivat Kolonos Agoraios Agoran länsipuolella, Kolonos Hippeios kaupungista luoteeseen ja Ardettos Ilissos-joen eteläpuolella.[3]
Kaupungin eteläpuolitse virtasi Ilissos-joki ja pohjoispuolitse siihen kaupungin länsipuolella yhdistynyt Eridanos-joki. Ne virtasivat yhdessä kaupungin länsipuolella pohjois-eteläsuuntaisesti noin kolmen kilometrin päässä virranneeseen Kefissos-jokeen, joka laski Saroninlahteen. Nämä joet ovat Kefissosta (nyk. Kifisós) lukuun ottamatta lähes hävinneet. Saroninlahden rannalla sijaitsivat Ateenan satamat, vanhempi Faleron ja uudempi Pireus.[2][3] Saroninlahdella avautui näkymä saarille, joista lähimpänä sijaitsivat Salamis ja Aigina.
Ateenan ja koko Attikan maaperä oli karua ja kuivaa. Se sopi parhaiten oliivien kasvattamiseen sekä paimentamiseen ennemmin kuin muuhun maanviljelyyn. Kallioperä oli kalkkikiveä ja osittain marmoria, jota louhittiin Pentelikon- ja Hymettos-vuorilta. Samat kiviainekset toimivat kaupungissa rakennusmateriaaleina, silloin kun rakennelmia ei kaiverrettu suoraan kallioon. Ateenan maisemia kehuttiin antiikin kirjallisuudessa yleisesti kauniiksi, ja kaupungin paikkaa on luonnehdittu ”luonnon amfiteatteriksi”. Kaupungin ilma mainitaan usein kirkkaaksi ja kuulaaksi,[3] ja siksi Euripides kutsui ateenalaisia ”heloilmojen hellimäksi”.[7]
Kaupunkivaltion alue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Antiikin Attika
_Attica_Demos_II-el.svg)
Ateenan kaupunkivaltioon (polis) kuului jo varhaisista ajoista lähtien koko Attikan maakunta. Näin sen hallussa ollut alue oli kooltaan noin 2 550 neliökilometriä.[8] Tämä teki Ateenasta poikkeuksellisen suuren poliksen, ja kaikista poliksista pinta-alaltaan neljänneksi suurimman.[9] Antiikin ajan Attikan alue vastasi monin osin nykyistä hallinnollista Attikan aluetta, mutta oli sitä selvästi pienempi.
Attikan alue oli jaettu 139 demokseen. Osa niistä sijaitsi Ateenan kaupunkialueella (asty) ja vastasi ainakin osittain kaupunginosia. Maaseudun (khōrā) demoksista osa oli kyliä tai kyläkuntia. Muutama niistä, kuten Eleusis, Rhamnus ja Thorikos, oli Ateenan alaisuudessa olleita kaupunkeja.[8] Eleusis laskettiin Ateenan alaisuudessa olleeksi polikseksi, samoin kuin Salamis, joka ei kuitenkaan ollut demos.[10] Kaikilla demoksilla ei ollut varsinaista kaupunki- tai kyläkeskusta, vaan niiden väki asui hajallaan maaseudulla olleilla maatiloillaan.[8] Maaseudulla sijaitsi demosten lisäksi myös pyhäkköalueita, kuten Amfiaraion ja Brauron. Attikan rajoilla oli lukuisia linnoitettuja demoksia sekä muita linnakkeita.[8]
Kaupunginosat ja kaupunkialueen demokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varsinainen kaupunki (asty) käsitti alun perin lähinnä Akropolis-kukkulan ja levisi myöhemmin sen ympäristöön enimmillään noin kilometrin säteelle. Alakaupungin alue oli suhteellisen tasaista lukuun ottamatta siihen kuuluneita lounaisosan kukkuloita Areiopagi, Nymfien kukkula, Pnyks ja Muusien kukkula.[2] Klassisella kaudella Ateenan ja Pireuksen kaupunginmuurien sisään jääneen alueen pinta-ala oli noin 600 hehtaaria. Tästä Ateenan muurien sisään jäi noin 211 hehtaaria, Pireuksen muurien sisään noin 300 hehtaaria ja ne yhdistäneiden Pitkien muurien väliin noin 100 hehtaaria. Asutun alueen kooksi kaupungin muurien sisäpuolella on arvioitu tästä noin 250 hehtaaria, erityisesti Pitkien muurien välisen alueen oltua kokonaan asumatonta peloponnesolaissodan aikaa lukuun ottamatta.[1]
Ateenan varsinaisen kaupunkialueen demokset olivat:[3]
- Kydathenaion – Kaupungin keskiosat, mukaan lukien Akropolis-kukkula.
- Kerameikos – ”Savenvalajien kaupunginosa”, kaupungin luoteisosassa. Kaupunginosa jakaantui sisempään Kerameikokseen ja ulompaan Kerameikokseen. Sisempi Kerameikos ulottui pohjoiseen kaupunginmuurille ja sen Dipylon-portille saakka. Ulompi Kerameikos sijaitsi kaupunginmuurin ulkopuolella, ja tunnetaan erityisesti hautausmaastaan.
- Skambonidai – Kaupungin pohjoisosa Akropoliin pohjoispuolella itään sisemmästä Kerameikoksesta.
- Diomeia – Kaupungin kaakkoisosa. Osaksi muurien sisä- ja osaksi ulkopuolella.
- Kollytos – Kaupungin eteläosassa, etelään ja lounaaseen Akropoliilta.
- Koile – Kaupungin lounaisosa Pnyks- ja Museion-kukkuloilla ja niiden lounaispuolella. Osaksi muurien sisä- ja osaksi ulkopuolella.
- Melite – Kaupungin luoteisosa sisemmän Kerameikoksen eteläpuolella.
Muita kaupunginosia, jotka eivät olleet demoksia, olivat:[3]
- Agrai – Kaupungin kaakkoisosassa Ilissos-joen eteläpuolella.
- Limnai – Kaupungin eteläosassa Akropoliin ja Ilissos-joen välisellä alueella.
Kaikki demokset Ateenan kaupunkialue ja Attikan maaseutu mukaan lukien on luetteloitu luettelossa Attikan demoksista.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Esihistoria ja mytologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Mykeneläinen Ateena
Ateenan synty ja varhaiset kuninkaat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ateenan kaupunki rajoittui monien muiden Kreikan kaupunkien tavoin alun perin vain linnavuoren eli Akropoliin alueelle. Myöhemmin se levisi ympäröineelle tasangolle ja kukkuloille, jossa kaikkein vanhin asutus sijaitsi heti Akropoliin eteläpuolella. Historiallisesti Akropoliilla on ollut asutusta viimeistään neoliittisella kaudella.[2] Kreikkalaisessa perinteessä seudun alkuperäisinä asukkaina pidettiin nimellä ”kranaet” (Κραναοί, Kranaoi) kutsuttuja pelasgeja. Näiden katsottiin linnoittaneen Akropolista ja rakentaneen kukkulan niin kutsutut Pelasgimuurit.[3][11] Varsinaisen Ateenan kaupungin perustajana pidettiin sen myyttistä ensimmäistä kuningasta Kekropsia. Siksi kaupunki tunnettiin myös nimellä Kekropia (Κεκροπία) vielä myöhempinäkin aikoina. Kaupungin asukkaista käytettiin nyt puolestaan nimeä ”kekropidit” (Κεκροπίδαι, Kekropidai).[3][12]
Myöhemmän kuninkaan Erekhtheuksen, tai joissakin myyttiversioissa Erikhthonioksen, kerrotaan ensimmäisenä omistaneen Akropoliille temppelin Athene-jumalattarelle ja asettaneen sinne jumalattaren oliivipuusta tehdyn kulttikuvan, joka oli kaupungin pyhin esine. Tämä Athene oli kaupungin suojelijatar ja tunnettiin nimellä Athene Polias. Erekhtheuksen aikana kaupungin asukkaat saivat ensimmäisenä nimen ”ateenalaiset” (Ἀθηναῖοι, Athēnaioi, yksikössä Ἀθηναῖος, Athēnaios, myöhemmin latinaksi Atheniensis), minkä katsottiin perustuvan Athenen kultin keskeisyyteen kaupungissa. Erekhtheus haudattiin myöhemmin tähän Athenen temppeliin, ja siksi kyseinen paikka ja siinä sijainneet myöhemmätkin temppelit tunnettiin nimellä Erekhtheion.[3][13]
Historiallisesti ajateltuna myytit kuvaavat Kreikan niin kutsuttua mykeneläistä kautta eli myöhempää pronssikautta, jolloin Ateena oli Kreikan muiden valtakeskusten tavoin kaupunkikuningaskunta, ja sitä hallitsivat Ateenan kuninkaat. Kuninkaan palatsi sijaitsi Akropoliilla.[14] Attikassa sijaitsi tuohon aikaan myös monia muita kuningaskuntia, kuten Eleusis. Näiden joukossa Ateenalla ei ollut aluksi mitään erityistä asemaa, vaan se oli niihin nähden samanarvoinen.[2]
Attikan yhdistäminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ateenan ja koko Attikan varhaishistorian keskeinen käänne tapahtui myyttien mukaan kuningas Theseuksen aikana. Tämän katsottiin yhdistäneen Attikan kuningaskunnat yhdeksi Ateenan polikseksi eli kaupunkivaltioksi. Tämä tapahtuma tunnetaan nimellä synoikismos.[4]
Theseuksen yhdistämät varhaiset 12 kaupunkia (polis) tai kylää (kōmē) olivat Kekropia eli Ateena tai sen Akropolis itse, Tetrapolis, Epakria, Dekeleia, Eleusis, Afidna, Thorikos, Brauron, Kytheros, Sfettos, Kefisia ja Tetrakomoi.[4][15][16] Nämä 12 varhaisempaa valtiota olivat perinteessä alun perin kuningas Kekropsin muodostamia, mutta nyt ne tulivat osaksi uutta valtiota, jonka keskus oli Ateena. Näistä ainoastaan Eleusista kutsuttiin edelleen nimityksellä polis, vaikka myös se oli osa Ateenan polista.[1] Ateenan nimi oli kreikaksi monikkomuoto (Athēnai) ilmeisesti siksi, että se oli muodostettu monesta yksiköstä.
Attikan yhdistäminen merkitsi samalla Ateenan kaupungin voimakasta kasvua. Theseuksen sanotaan laajentaneen kaupunkia etelään Kekropian eli Akropoliin alueelta. Theseusta pidettiin myöhemmin Ateenan ja koko Attikan kansallisena heeroksena. Yhdistämisen kunniaksi perustettiin oma juhla Synoikia samaan aikaan kuin koko kaupunki sai toisen suuren juhlan eli Panathenaia-juhlan Athenen kunniaksi.[2][3]
Mykeneläisen kauden loppu ja pimeät vuosisadat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varhaisin kirjallinen maininta Ateenasta on Homeroksen Iliaan laivaluettelossa, joka mainitsee kaupungin osallistuneen Troijan sotaan viidelläkymmenellä laivalla. Kohta mainitsee myös Erekhtheuksen ja tämän Athenen temppelin.[3][17]
Myytin mukaan Ateena säästyi mykeneläisen kauden päättäneeltä doorilaisvalloitukselta kuningas Kodroksen uhrattua itsensä. Oraakkeli oli ennustanut, että kaupunki pelastuisi kuninkaan itsensä kuoleman kautta. Tämän jälkeen ateenalaisten kerrotaan lopettaneen kuninkuuden kaupungissa, sillä he katsoivat, ettei kukaan voisi olla Kodroksen arvoinen seuraaja.[2]
Myös historiallisesti vaikuttaa siltä, että Ateena selvisi mykeneläisen kulttuurin romahduksesta muita kaupunkeja vähäisemmin vaurioin. Niin kutsutuille pimeille vuosisadoille ja protogeometriselle kaudelle siirryttäessä sen väkiluku kuitenkin laski. Kaupunki saattoi jopa lakata olemasta, kun asutus hajaantui kyliksi Akropoliin ympäristöön. Geometrisella kaudella Ateena alkoi jälleen voimistua ja kehittyä kohti arkaaisen ja klassisen kauden huippukauttaan.[2][18][19]
Arkaainen kausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varhainen valtiomuoto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ateenan väkiluku nousi huomattavasti 700-luvulla eaa. eli geometrisen ja arkaaisen kauden taitteessa maanviljelyolosuhteiden parantuessa. Tämän seurauksena kansa alkoi vaatia itselleen yhä enemmän oikeuksia, minkä seurauksena Ateena alkoi kehittyä asteittain kohti demokraattista kaupunkivaltiota.[19]
Kuninkuuden lakkauttamisen jälkeen Ateena oli valtiomuodoltaan aristokratia. Siinä valta oli ylimystöllä eli eupatrideilla, sillä nämä omistivat suurimman osan maasta ja pitivät poliittiset virat itsellään. Aluksi kaupunkia johti korkeimpana virkamiehenä arkontti, jonka kausi oli alun perin elinikäinen ja rajattu entisen kuningassuvun jäsenille. Myöhemmin kausi oli kymmenvuotinen.[2][20] Maanviljelijäluokan noustessa aristokratian asema alkoi heikentyä. Vaurastuneet talonpojat, jotka kykenivät kustantamaan toimimisensa hopliitteina, alkoivat ensimmäisinä vaatia itselleen lisää oikeuksia perinteiseltä aristokratialta. Aristokraattiset suvut olivat keskenään riitaisia, ja joutuivat tukeutumaan hopliittitalonpoikien tukeen.[19][21]
Aristokratian valtaa alettiin asteittain vähentää, ja Ateena muuntui aristokratiasta oligarkiaksi. Noin vuonna 714 eaa. arkontin kaudesta tehtiin vuoden mittainen ja se avattiin kaikille ylimystösuvuille. Vuonna 683 eaa. arkontin tehtävät jaettiin yhdeksän arkontin arkonttikunnalle.[2][20][21] Erot eri yhteiskuntaryhmien välillä aiheuttivat kuitenkin pitkään yhteiskunnallisia levottomuuksia. Toisin kuin laajalti muualla Kreikassa, Ateenassa ei ollut maaorjuutta. Talonpojat saattoivat kuitenkin velkaantua esimerkiksi katovuosina suuresti, ja jos he eivät kyenneet maksamaan velkojaan, heidät saatettiin jopa myydä orjiksi. Eupatrideihin kuulunut Kylon yritti nousta Ateenan tyranniksi vuonna 636 tai 632 eaa. käyttämällä hyväkseen talonpoikien ja muiden köyhempien kansalaisten tyytymättömyyttä, mutta epäonnistui yrityksessään. Tämän jälkeen ateenalaiset jatkoivat poliittisten oikeuksien vaatimista, vaatien muun muassa lakien ylöskirjoittamista.[2]
Kun Ateenassa useita kertoja puhkesi sisäisiä levottomuuksia, Drakon sai noin vuonna 624 eaa. tehtäväkseen laatia kaupungille uudet lait. Lait kirjoitettiin nyt ensimmäistä kertaa ylös. Drakonin lait olivat ankarat, sillä niiden mukaan vähäisistäkin rikoksista saattoi seurata kuolemanrangaistus. Ne eivät kyenneetkään tuomaan rauhaa kaupunkiin, eikä niistä tullut kovin pitkäikäisiä.[2][14]
Solonin lait (594 eaa.)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Levottomuudet jatkuivat 500-luvun puolelle eaa. saakka. Vuonna 594 eaa. riidelleet kansanryhmät antoivat arkontiksi valitulle Solonille tehtäväksi valtiomuodon ja lakien uudistamisen. Solon oli kaikkien osapuolten kunnioittama muun muassa siksi, että toi neuvoillaan Salamiin saaren Ateenan alaisuuteen ja vähensi samalla Megaran valtaa. Myös Eleusis yhdistettiin lopullisesti Ateenaan vasta tässä vaiheessa. Solon antoi maanviljelysmaata koskeneet velat anteeksi ja vapautti velkojen vuoksi orjuuteen joutuneet.[2] Entiset sukujen erioikeudet lakkautettiin ja kansalaiset jaettiin sen sijaan maaomaisuuden tuoton perusteella neljään luokkaan, joiden oikeudet ja velvollisuudet jonkin verran poikkesivat toisistaan muun muassa sotapalveluksen osalta.[2][14][22]
Solon perusti myös 400-miehisen bulen eli neuvoston, johon kuului sata miestä jokaisesta neljästä vanhasta fylestä eli ”heimosta”, sekä heliaian ja muut kansantuomioistuimet. Kaikki 20 vuotta täyttäneet miespuoliset kansalaiset saivat osallistua ekklesiaan eli kansankokoukseen, joissa muun muassa virkamiehet ja myös arkontit valittiin. Valtion virkoihin voitiin kuitenkin valita vain kolmen ylimmän luokan jäseniä. Uudistusten vuoksi Solonia kunnioitettiin myöhemmin Ateenan demokratian isänä, vaikka varsinainen demokratia ei vielä toteutunutkaan, ja poliittiset oikeudet määräytyivät varallisuuden perusteella. Ihmisillä oli kuitenkin mahdollisuus kohota ylempään luokkaan vaurastumalla. Samalla kaikilla kansalaisilla oli oikeus osallistua päätöksentekoon kansankokousten kautta, ja vastaavasti oikeudenkäyttö alkoi siirtyä aristokratialta kansalle.[2][14][22][23][24]
Peisistratosten tyrannia (561–510 eaa.)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Ateenan tyrannia
Solonin lait eivät ratkaisseet Ateenan sisäisiä ongelmia täysin. Peisistratos nosti itsensä tyranniksi vuonna 561 eaa. Hänen tyranniassaan oli kuitenkin katkos kahteen otteeseen, jolloin hän oli karkotettuna kaupungista. Peisistratos jätti Solonin lait muodollisesti voimaan, mutta teki silti useita uudistuksia. Vaikka ateenalaiset olivat usein tyytymättömiä tyranniaan, kausi merkitsi Ateenalle kehitystä monilla aloilla, kuten kaupassa sekä taiteessa, arkkitehtuurissa ja muilla kulttuurin aloilla, ja Ateena kehittyi Kreikan johtavaksi talousmahdiksi.[2][22] Kuten useimmat kreikkalaiset tyrannit, myös Peisistratos rakennutti useita temppeleitä ja muita julkisia rakennuksia. Hän rakennutti muun muassa Athene Poliaan temppelin Akropoliille[26] sekä aloitti useiksi vuosisadoiksi kesken jääneen Olympoksen Zeuksen temppelin rakennuttamisen.[2][3][27]
Peisistratoksen kuoltua vuonna 527 eaa. Ateenaa hallitsivat hänen poikansa Hippias ja Hipparkhos. Harmodios ja Aristogeiton murhasivat Hipparkhoksen vuonna 514 eaa. Tämän jälkeen Hippias jatkoi tyrannina aina vuoteen 510 eaa. saakka, jolloin hänet syrjäytettiin vallasta Spartan armeijan avulla ja karkotettiin.[2][22]
500-luvun eaa. rakennuksiin Ateenassa kuului myös muun muassa Athenen Hekatompedon-temppeli. Myös Agora järjesteltiin uudelleen tyrannien aikana, ja sai vanhimmat rakennuksensa.[28] Ateena löi omaa rahaa noin vuodesta 550 eaa. lähtien. Noin vuodesta 520 eaa. lähtien lyötiin tyypillisiä pöllönkuvaisia hopearahoja.[1]
Kleistheneen uudistukset (n. 508 eaa.)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Kleistheneen uudistukset
Tyrannian päätyttyä valtaan nousi Kleisthenes, jonka pidetään varsinaisena Ateenan demokratian perustajana. Kleistheneen uudistukset korvasivat vanhat neljä fyleä eli ”heimoa” kymmenellä uudella. Ne oli nimetty tarunomaisten sankarien mukaan, eikä niillä ollut luokkaperustaa: ne olivat ennemmin eräänlaisia äänestyspiirejä tai valitsijakuntia kuin varsinaisia heimoja. Kukin heimo oli edelleen jaettu kolmeen trittykseen, ja jokaiseen trittykseen kuului yksi tai useampia demoksia, riippuen niiden väkiluvusta. Uudistuksen seurauksena jokaiseen fyleen kuului demoksia eri puolilta Attikaa. Kleistheneen tavoitteena olikin ilmeisesti vanhojen, toistuvasti riitoja aiheuttaneiden paikallisklikkien purkaminen. Koko Attikan alueella oli 139 demosta, ja niistä tuli paikallishallinnon ja väestökirjanpidon perusta.
Kukin fyle valitsi arvalla viisikymmentä jäsentä buleen, Ateenaa jokapäiväisissä asioissa hallinneeseen neuvostoon, jonka kooksi tuli nyt 500 henkeä. Bulen tehtävänä oli valmistella lakiesitykset ekklesian eli kansankokouksen keskusteltavaksi ja vahvistettavaksi.[2] Murhaoikeudenkäynnit ja uskonnolliset asiat kuuluivat edelleen vanhalle areiopagin neuvostolle. Suurin osa viroista täytettiin arvalla, mutta kymmenen strategosta eli kenraalia valittiin äänestämällä.
Dionysoksen teatteri rakennettiin Akropoliin etelärinteeseen varhaisempien puisten teatterirakennelmien paikalle noin vuonna 500 eaa., vaikkakin valmistui lopulliseen muotoonsa vasta paljon myöhemmin.[3] Teatterin kehityksellä on usein nähty yhteyksiä ateenalaisen demokratian kehitykseen. Äänestäjien mielipiteisiin pyrittiin vaikuttamaan julkisilla puheilla, mutta yhtä lailla niihin vaikuttivat myös tragedioissa käsitellyt ylevät aiheet sekä komediarunoilijoiden kirjoittamat poliittiset satiirit.[29]
Persialaissodat (490–479 eaa.)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Persialaissodat
Ennen Ateenan nousua sotilasvaltiona tunnettu Sparta katsoi olevansa kreikkalaisten johtaja. Vuonna 499 eaa. Ateena lähetti joukkoja auttamaan Vähän-Aasian joonialaisia, jotka kapinoivat Persian valtaa vastaan niin kutsutussa Joonian kapinassa. Tämä sai Persian hyökkäämään Kreikkaan kahdesti, vuosina 490 ja 480 eaa. Nämä sodat tunnetaan persialaissotina. Hyökkäykset torjuttiin ateenalaisten sotilas-valtiomiesten Miltiadeen ja Themistokleen johdolla sekä muiden kaupunkivaltioiden avulla.
Vuonna 490 eaa. Miltiadeen johtamat ateenalaiset torjuivat Persian ensimmäisen kuningas Dareioksen johtaman hyökkäyksen Marathonin taistelussa. Vuonna 480 eaa. persialaiset palasivat uuden kuninkaansa Kserkseen johdolla. Ateena, Sparta ja monet muut kaupungit yhdistyivät persialaisia vastaan niin kutsutuksi helleeniseksi liitoksi. Spartan ja sen kuninkaan Leonidaan johtamat juokot Thermopylain taisteluun muutamalla tuhannella miehellä satoja tuhansia persialaisia vastaan. Samaan aikaan Sparta johti Artemisionin meritaistelua. Nämä viivyttävät toimet eivät riittäneet persialaisten torjumiseen: he marssivat pian Boiotiaan, ottivat Theban kaupungin tukikohdakseen ja hyökkäsivät eteläiseen Kreikkaan. Tämä pakotti ateenalaiset evakuoimaan kansan Ateenasta Salamiin saarelle ja pyrkimään turvaamaan laivastonsa. Ateenan kaupunki jäikin persialaisten vallattavaksi ja tuhottavaksi. Lopulta ateenalaiset liittolaisineen voittivat Persian laivaston Themistokleen johdolla Salamiin meritaistelussa Ateenan edustalla. Vuonna 479 eaa. persialaisista saatiin vielä voitto maalla Plataiain taistelussa.[2][3][6]
Klassinen kausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ateenan alullaan ollutta demokratiaa ja sen tuomaa korkeaa mielialaa on pidetty yhtenä selittävänä tekijänä persialaissodissa saaduille voitoille.[2] Toisaalta kumpikin vahvistui erityisesti voiton seurauksena, ja voiton jälkeen alkoi Ateenan kehitys kohti kaupungin suurinta kukoistuskautta. Ateena vaurastui Laureionin hopeakaivosten sekä Deloksen meriliiton perustamisen jälkeen myös liittolaisten maksamien verojen kautta. Kaupunkia alettiin rakentaa uudestaan, ja ateenalaiset pystyttivät useimmat niistä arkkitehtuurin mestariteoksista, josta kaupunki on sen jälkeen tunnettu, niiden viidenkymmenen vuoden aikana, jotka sijoittuivat persialaissotien päättymisen ja peloponnesolaissodan alun välille. Tämä tapahtui pääosin Themistokleen, Kimonin ja Perikleen aikana.[3][6]
Themistokles rakennutti heti sodan jälkeen kaupungin ympärille kaupunginmuurit, niin kutsutut Themistokleen muurit. Rakennustyö suoritettiin kiireellä, koska epäluuloiset spartalaiset yrittivät estää työn. Themistokleen toinen tavoite oli laajentaa Ateenan merivaltaa, jonka Salamiin merisotavoitto oli laittanut alulle. Hän näki entisen sataman Faleronin turvattomaksi, ja linnoitutti sen sijaan Pireuksen Ateenan laivastovoiman keskukseksi. Lopulta se kytkettiin muuhun kaupunkiin Pitkillä muureilla.[2][3][6][30] Themistokleen sanotaan jopa suunnitelleen koko kaupungin siirtämistä Pireukseen, mutta tämä ei toteutunut.[31] Kimon puolestaan rakennutti Ateenan Agoraa, mukaan lukien Mikonin, Polygnotoksen ja Panainoksen maalauksilla koristellun Stoa poikilen, sekä kaunisti Akademeian aluetta. Hän rakennutti myös Akropoliin etelämuurin.[3]
Deloksen meriliiton perustaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Deloksen meriliitto
Persialaissodissa saatua voittoa seurasi Ateenan merivallan nopea kasvu Themistokleen ja Kimonin johdolla. Samalla Spartan johtoasema kreikkalaisessa maailmassa siirtyi vähitellen Ateenalle. Tämä tapahtui osaksi siksi, että spartalaiset vetäytyivät vapaaehtoisesti vetovastuusta Persian valtaan jääneiden kreikkalaisalueiden vapauttamisessa, jota Ateena puolestaan piti tavoitteenaan. Nekin Egeanmeren alueen kreikkalaiset kaupunkivaltiot, jotka eivät olleet Persian vallan alla, pitivät Persiaa edelleen uhkana. Tämän vuoksi Ateenan ja Kimonin johdolla perustettiin vuonna 478 eaa. Deloksen meriliitto puolustusliitoksi Persiaa vastaan. Sen keskus sijaitsi alun perin neutraalilla maaperällä Deloksen saarella, josta liitto sai nimensä. Liitto yhdisti suuren osan Egeanmeren alueesta.
Deloksen meriliittoon kuului ainakin 336 kaupunkivaltiota (katso: luettelo Deloksen meriliiton jäsenistä). Liiton jäsenet maksoivat Ateenalle rahaveroa, kun taas Ateena järjesti puolustuksen laivastonsa avulla. Ajan kuluessa liitto alkoi kehittyä Ateenan valtapolitiikan välineeksi, ja lopulta suoranaiseksi Ateenan imperiumiksi. Merkittävä käänne tapahtui vuonna 454 eaa., kun liiton kassa ja kokoontumispaikka siirrettiin Delokselta Ateenaan.[32]
Entisten liittolaisten Ateenan ja Spartan suhteet viilenivät 460-luvun eaa. lopulla samaan aikaan, kun Ateena kehitti meriliittoaan. Vuosina 460–445 eaa. kaupunkien välillä käytiin niin kutsuttu ”ensimmäinen” peloponnesolaissota, jota voidaan pitää myöhemmän peloponnesolaissodan esinäytöksenä.
Perikleen aika (461–429 eaa.)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Perikleen aika
Perikles, ateenalainen kenraali, poliitikko ja puhuja, erottui aikansa muiden ateenalaisten suurmiesten joukosta. Hän nousi strategokseksi vuonna 445 eaa. ja toimi virassa kuolemaansa 429 eaa. saakka, aina kansankokouksen uudelleen valitsemana. Perikles laajensi Ateenan demokratiaa, suosi taiteita ja kirjallisuutta, loi puheillaan voimakasta kansallisylpeyttä ja antoi Ateenalle kukoistuksen, joka ei palannut kaupungin historian aikana myöhemmin.[2][3]
Perikles toteutti myös suuren joukon julkisia rakennushankkeita. Akropoliin suuri rakennusohjelma sai alkunsa vuonna 448 eaa. Kalliaan rauhan solmimisen jälkeen. Ensimmäisenä rakennettiin Akropoliin laajemmat tukimuurit kukkulan laajentamiseksi. Tämän jälkeen rakennettiin Athenelle omistettu Parthenon vuosina 447–438 eaa., sekä Propylaia vuosina 437–432 eaa. ja Erekhtheion 421–406 eaa. Akropoliin etelärinteeseen Perikles rakennutti Perikleen odeionin. Perikleen aikaa onkin kutsuttu Ateenan kultakaudeksi. Meriliiton jäsenten maksamilla veroilla oli suuri merkitys tämän vaurauden luomisessa.[2][3] Akropoliin taideteosten veistämiseen osallistui muun muassa Feidias.
Peloponnesolaissota (431–404 eaa.)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Peloponnesolaissota
Kreikan muiden kaupunkivaltioiden tyytymättömyys Ateenan johtoasemaan johti vuonna 431 eaa. alkaneeseen peloponnesolaissotaan, joka asetti Ateenan ja sen yhä enemmän kapinoivan meriliiton Spartan johtamaa mantereella sijainneiden kaupunkivaltioiden liittoa peloponnesolaisliittoa vastaan. Sota keskeytti Ateenan rakennusohjelmat.[2][3]
Sota pitkittyi ja laajeni laajalle alueelle monien kaupunkivaltioiden valittua jomman kumman puolen. Mieliala Ateenassa laski ihmisten kyllästyessä sotaan, ja kaupunkia vaivasi myös muun muassa ruttotauti, joka surmasi myös Perikleen. Ateena syyllistyi sodassa julmuuksiin, kuten Meloksen miespuolisen väestön surmauttamiseen vuonna 416 eaa. Ateenan suurimpia tappioita sodassa oli epäonnistunut Sisilian sotaretki vuosina 415–413 eaa., jolloin kaupunki menetti suuren osan laivastostaan. Ateenan demokratia syrjäytettiin lyhyeksi aikaa neljänsadan oligarkiana tunnetussa vallankaappauksessa vuonna 411 eaa., johtuen tyytymättömyydestä sodan huonoon hoitoon, mutta demokratia palautettiin pian. Lopulta sota päättyi Ateenan täydelliseen tappioon vuonna 404 eaa., ja sen seurauksena kaupunki menetti meriherruutensa. Spartalaiset tuhosivat kaupungin muurit.[2][3]
Koska Ateenan tappiosta syytettiin demokraattisesti valittuja poliitikkoja, kuten Kleon ja Kleofon, seurauksena oli pidempikestoinen Spartan tukema reaktio demokratiaa vastaan. Se huipentui kolmenkymmen tyrannin nimellä tunnettuun spartalaismieliseen oligarkiaan vuosina 404–403 eaa. Thrasybulos palautti demokratian vuonna 403 eaa., ja kaupunkiin julistettiin yleinen armahdus.
400-luvun jälkimmäisellä puoliskolla Ateenassa toimivat tragediakirjailijat Sofokles ja Euripides sekä komediakirjailija Aristofanes, joka arvosteli sotaa useissa komedioissaan. Ateenassa toimi myös historioitsija Herodotos, ja strategoksenakin toiminut Thukydides oli sieltä kotoisin. Samaan aikaan kaupunki alkoi kehittyä filosofian keskukseksi Arkhelaoksen sekä Sokrateen ja tämän oppilaiden toiminnan kautta. Sokrates tuomittiin kuolemaan vuonna 399 eaa., ja tuomioon saattoivat vaikuttaa tämän yhteydet oligarkiamielisiin piireihin. Opetusta kehittivät myös sofistit. 400- ja 300-luvuilla Ateenassa vaikuttivat myös niin kutsutut attikalaiset puhujat.
Korintin sota ja toinen Ateenan liitto (395–355 eaa.)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkelit: Korintin sota ja toinen Ateenan liitto
Peloponnesolaissodan voittaneen Spartan aiemmat liittolaiset kääntyivät pian sitä vastaan sen imperialistiseksi muuttuneen politiikan vuoksi. Seurauksena sen aiemmat liittolaiset Theba ja Korintti kääntyivät vuorostaan Ateenan puoleen. Ateena, Theba, Korintti ja Argos taistelivat Spartaa vastaan Korintin sodassa vuosina 395–387 eaa. Knidoksen taistelu vuonna 394 eaa. päätti Spartan lyhyen johtoaseman merellä. Konon kunnostutti sen jälkeen vuonna 393 eaa. kaupungin linnoitteet, jotka oli tuhottu peloponnesolaissodan päätyttyä.[3]
Spartan-vastaisuus mahdollisti sen, että Ateena perusti niin kutsutun toisen Ateenan liiton, joka muistutti monin tavoin Deloksen meriliittoa, mutta toisaalta otti etäisyyttä sen vihattuihin toimintamalleihin. Theba voitti Spartan lopulta Leuktran taistelussa vuonna 371 eaa. Tämä johti puolestaan niin kutsuttuun Theban hegemoniaan. Sen seurauksena kreikkalaiset kaupungit, mukaan lukien Ateena ja Sparta, kääntyivät nyt puolestaan Thebaa vastaan, ja sen ylivalta päättyi Mantineian taisteluun vuonna 362 eaa.
300-luvun eaa. alkupuolella kaupungissa toimivat muun muassa Platon, joka perusti Platonin Akatemiana tunnetun koulunsa Akademeian lehtoon vuonna 385 eaa., sekä kyynikkojen koulukunta, joka toimi Kynosargeessa. Aikakauden merkittävin kuvanveistäjä Ateenassa oli Praksiteles.
Makedonian vallan alku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]300-luvun eaa. puoleen väliin tultaessa pohjoisesta Makedonian kuningaskunnasta kehittyi suuri uhka Ateenan ja koko Manner-Kreikan kaupunkien itsenäisyydelle. Ateenan viimeisiin suuriin valtiomiehiin kuulunut Demosthenes varoitti uhasta puheissaan. Vuonna 338 eaa. Makedonian Filippos II:n armeijat kukistivat muut kreikkalaiset valtiot Khaironeian taistelussa, mikä johti myös Ateenan itsenäisyyden päättymiseen.[2]
Ateena sai väliaikaisesti vaikutusvaltaa vielä puhuja Lykurgoksen aikana 338–326 eaa. Ateenalaiset alkoivat jälleen kehittää kaupunkiaan, ja muun muassa Dionysoksen teatterin uusiminen sekä Panateenalainen stadion valmistuivat. Lopullisesti Ateena joutui makedonialaisvaltaan Filippos II:n pojan Aleksanteri Suuren kuoleman jälkeen puhjenneessa Lamian sodassa vuonna 322 eaa. kärsityn tappion seurauksena. Kaupunkiin tuli makedonialainen varuskunta ja sen kauppalaivasto tuhottiin.[2][3]
Aristoteles, joka taustaltaan kytkeytyi Makedonian hoviin, perusti Ateenan Lykeionin gymnasioniin oman niin kutsutun peripateettisen koulunsa vuonna 335 eaa.
Hellenistinen kausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aleksanteri Suuren tekemät valloitukset avasivat kreikkalaisten näköaloja ja tekivät perinteisestä kreikkalaisesta kaupunkivaltiomallista vanhentuneen. Ateena säilyi vauraana kaupunkina, jossa oli laaja kulttuurielämä, ja säilytti nimellisen itsenäisyyden ja kaupunkivaltion ulkoisen muodon, mutta lakkasi olemasta alueen poliittinen mahti.[3]
Diadokkisodissa Demetrios Poliorketes valtasi Ateenan Kassandrokselta. Kaupunkiin perustettiin kaksi uutta fyleä Demetrioksen ja tämän isän Antigonoksen kunniaksi, Antigonis ja Demetrias.[3][33] Hellenistisellä kaudella ateenalaiset pitivät erityisesti Ptolemaios Euergetestä ja Pergamonin kuningas Attalos I:stä kaupungin hyväntekijöinä. Myös heidän mukaansa nimettiin kaksi uutta fyleä, Ptolemais ja Attalis. Nämä ja monet muut ulkomaalaiset myös rakennuttivat kaupunkia sekä kunnianosoituksena että mahtinsa osoittamiseksi. Ptolemaios rakennutti kaupunkiin Ptolemaioksen gymnasionin ja Attalos II Attaloksen stoan. Antiokhos Epifanes yritti vuonna 174 eaa. saatta loppuun Peisistratokselta kesken jääneen Olympoksen Zeuksen temppeli, mutta työ jäi jälleen kesken tämän kuoltua.[3]
200-luvun eaa. lopulla Ateena ja Kreikka tulivat Makedonian ja Rooman valtakunnan sotien näyttämöksi. Ensimmäisessä makedonialaissodassa 215–205 eaa. Ateena asettui Rooman puolelle, minkä seurauksena Makedonian Filippos V hyökkäsi Attikaan. Hän ei saanut vallattua itse kaupunkia, mutta hävitti muurien ulkopuolisen alueen temppeleineen vuonna 200 eaa.[3][34]
Hellenistisellä kaudella Ateena säilyi oppineisuuden ja filosofian keskuksena. Siellä syntyivät muun muassa stoalainen ja epikurolainen koulukunta. Myös Platonin Akatemia ja Aristoteleen perustama Lykeionin koulu olivat edelleen toiminnassa.
Roomalainen kausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rooman vaikutus eteläisen Kreikan alueella voimistui vuodesta 168 eaa. alkaen, ja varsinaisesti Ateena tuli osaksi Rooman valtakuntaa vuonna 145 eaa. oltuaan noin 200 vuotta Makedonian alaisuudessa. Ensimmäisessä Mithridateen sodassa vuosina 89–85 eaa. Ateena liittyi Mithridateen puolelle, toisin sanoen kapinoi Roomaa vastaan saadakseen vapautensa takaisin. Rooman armeija valtasi kaupungin Sullan johdolla useiden kuukausien piirityksen jälkeen vuonna 86 eaa. ja hävitti sitä. Sulla tuhosi muun muassa Ateenan ja Pireuksen muurit sekä Pitkät muurit. Myös Ateenan kauppa kärsi tappion seurauksena huomattavasti, ja kaupunki menetti jäljellä olleen merkityksensä merillä.[2][3]
Rooman keisarikaudella Ateenalla oli jälleen suhteellisen vapaa asema. Monet keisarit ja muut merkkihenkilöt suosivat ja rakennuttivat kaupunkia. Ateenaa alkoivat kaunistaa jo Julius Caesar ja Augustus, jotka rakennuttivat Roomalaisen agoran. Agrippa rakennutti Agrippan odeionin. Ateenaa suosi erityisesti keisari Hadrianus, jonka aikana sinne rakennutettiin muun muassa kokonainen uusi kaupunginosa Hadrianopolis, johon liittyi Hadrianuksen akveduktina tunnettu vesijohto, sekä Hadrianuksen kirjasto. Myös Olympoksen Zeuksen temppeli saatettiin valmiiksi Hadrianuksen aikana oltuaan kesken noin 700 vuotta.[2][3] Hadrianusta kunnioitettiin kaupungissa antamalla tälle oma fyle Hadrianis. Toinen suuri Ateenan suosija oli Attikasta kotoisinkin ollut Herodes Atticus, joka rakennutti muun muassa Herodes Atticuksen odeionin.[3]
Roomalaisella kaudella Ateena oli edelleen kreikkalaisen filosofian, kirjallisuuden, taiteiden ja muun oppineisuuden keskus. Tämän ansiosta siitä tuli roomalaisen yläluokan koulukaupunki ja myös varhainen turistikohde. Ateenaa kunnioitettiin maineensa ansiosta edelleen läpi antiikin maailman kaikkien kreikkaa puhuneiden parissa.[3]
Ulkoisesti Ateena oli kauneimmillaan Antoninusten aikana 100-luvulla jaa. Perikleen ajan suurmonumentit olivat edelleen loistossaan, Olympoksen Zeuksen temppeli oli valmiina, eikä kaupunki vielä ollut menettänyt juurikaan aarteistaan. Pausanias vieraili Ateenassa juuri tähän aikaan noin vuonna 160 jaa., ja kuvaa kaupunkia laajalti. Tämän aikakauden jälkeen antiikin Ateenaan rakennettiin enää harvoja suuria monumentteja.[3]
Myöhäisantiikista keskiajalle
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Bysanttilainen Ateena
Ateena säilyi hyvässä kunnossa vielä 200- tai 300-luvuille saakka. Tämän jälkeen kaupunki alkoi taantua sekä köyhtymisen vuoksi että siksi, että sen kulttuuri oli monin osin ollut sidoksissa vanhaan pakanalliseen uskontoon, joka korvautui kristinuskolla.[3] Vuonna 258 keisari Valerianus kunnostutti Ateenan muurit, jotka olivat olleet raunioina Sullan ajoista saakka. Muurit suojasivat Ateenaa goottien ja muiden barbaarien hyökkäyksiltä. Herulit kuitenkin onnistuivat tuhoamaan Ateenaa vuonna 267. Tämän jälkeen rakennettiin uudet kaupunginmuurit, jotka ympäröivät aikaisempaa pienemmän alueen. Alarik piiritti Ateenaa vuonna 396, mutta ei onnistunut valtaamaan sitä voimalla. Lopulta hänet kuitenkin otettiin vastaan kaupunkiin ystävänä.[2][3]
400-luvulla Ateenaa pyrittiin vielä elvyttämään ja rakentamaan uudestaan, ja se säilyi edelleen oppineisuuden keskuksena sekä myös eräänlaisena kreikkalaisen pakanauskonnon viimeisenä linnakkeena Theodosiuksen, Arcadiuksen, Honoriuksen ja Theodosius II:n pakanuuden vastaisista edikteistä huolimatta. Kaupungin filosofikoulut toimivat vuoteen 529 saakka, jolloin keisari Justinianus sulki ne. Tämä merkitsi loppua kaupungin henkiselle loistolle ja menneestä ammentaneelle kunnialle. Viimeistään tämän jälkeen monet kaupungin temppeleistä muutettiin kirkoiksi, ja esimerkiksi Parthenonista tehtiin Neitsyt Marialle omistettu kirkko ja Hefaistoksen temppelistä Pyhän Georgioksen kirkko. Justinianus kunnostutti kaupungin muurit.[2][3]
Ateena ei menettänyt bysanttilaisellakaan kaudella kokonaan merkitystään, vaan säilyi yhden eparkian pääkaupunkina neljänteen ristiretkeen ja vuoteen 1204 saakka, jolloin alkoi frankkivallan aika.[2][3]
Kaivaukset ja arkeologisten alueiden järjestäminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Turkkilainen Osmanien valtakunta valloitti Ateenan vuonna 1456, ja piti sen hallussaan Kreikan vapaussodan alkuun vuonna 1821 saakka. Vuonna 1833 kaupungista tehtiin itsenäistyneen Kreikan pääkaupunki. Pian tämän jälkeen alkoivat kaupungin arkeologiset kaivaukset ja muinaisjäänteiden entistystyöt. Järjestelmällisemmin niitä on suoritettu vuodesta 1860 lähtien. Akropoliin keskiaikaiset rakennukset purettiin, ja kukkulaa alettiin palauttaa klassisen kauden asuunsa. Myös muualta antiikin aikaisen kaupungin keskustasta on vähitellen hankittu maata ja purettu rakennuksia kaivausten tieltä. Kaivausten ja kirjallisten lähteiden, kuten Pausaniaan kuvauksen, perusteella suuri osa antiikin aikaisen kaupungin keskeisistä kohteista on osattu vähitellen sijoittaa paikoilleen.[2][3]
Kaupungin arkeologissa kaivauksissa esiin tulleista kohteista on muodostettu arkeologisia alueita, joista tärkeimmät ovat Akropolis ja sen etelärinne, Areiopagi, Pnyks ja Agora, jotka muodostavat nykyisin varsin laajan ja yhtenäisen arkeologisen kävelyalueen, sekä Roomalainen agora, Hadrianuksen kirjasto, Olympoksen Zeuksen temppeli ympäristöineen, Kerameikos, Akademeian alue ja Lykeion. Arkeologisia alueita parannettiin erityisesti Ateenan olympialaisten 2004 alla vuonna 1997 alkaneessa projektissa.[35] Suuri osa antiikin aikaisesta alakaupungista on edelleen nykyaikaisen Ateenan rakennusten alla.
Yhteiskunta ja kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ateenalaista elämäntapaa luonnehti ulkoilmaelämä. Kaupunkivaltion ja oikeusjärjestelmän toimintaan liittyneet kokoukset, teatteriesitykset, uskonnolliset juhlat ja kaupankäynti sijoittuivat aina ulkotiloihin.[3]
Väestö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ateena oli klassisella kaudella ilmeisesti väkiluvultaan suurin kaikista kreikkalaisista kaupungeista.[1] Kaupungin väestö jakautui muiden kaupunkien tavoin poliksen kansalaisiin, mukaan lukien poliittisesti täysivaltaiset miespuoliset kansalaiset sekä kansalaisuuden omanneet naiset ja lapset; metoikkeihin eli muiden polisten Ateenassa asuneisiin kansalaisiin; sekä muuhun väestöön, mukaan lukien orjat. Antiikin lähteistä on saatavilla tietoja sotakuntoisten miesten lukumääristä, mutta muut tiedot on pääteltävä tämän perusteella. Metoikkien ja orjien määrä vaihteli huomattavasti eri aikoina kaupungin vaurauden ja kaupankäynnin määrän mukaan.[1]
Peloponnesolaissodan alkaessa vuonna 431 eaa. Ateenassa arvioidaan olleen noin 60 000 miespuolista kansalaista.[1] Kaupungissa oli tuolloin yli 10 000 taloa,[36] mikä tarkoittaisi noin 120 000 asukkaan kokonaismäärää, jos yhdessä talossa asui noin 12-henkinen perhekunta. Joidenkin lähteiden mukaan asukkaita saattoi olla jopa 180 000.
Sodan ja sen aikaisen ruttoepidemian vuoksi kaupungin väkiluku putosi, minkä jälkeen miespuolisten kansalaisten lukumäärä oli noin vuonna 400 eaa. arviolta 25 000–30 000. Suuren osan 300-lukua eaa. määrä lienee ollut noin 30 000. Demetrios Faleronlainen teetti noin vuonna 317–307 eaa. väestönlaskennan, jossa kaupungissa oli noin 21 000 miespuolista kansalaista ja noin 10 000 aikuista miespuolista metoikkia.[1] Varsinaisella kaupunkialueella eli muurien sisäpuolella asuneen väestön kooksi on arvioitu 300-luvulla eaa. noin 47 000–56 000 henkeä, loppujen asuessa muualla Attikassa.[1]
Ateenan kansalaisuuden sai käytännössä vain syntyperän perusteella. Sekä isän että äidin tuli olla kansalaisia. Poikalapset kirjattiin isänsä demoksen ja fratrian jäseniksi. Miespuoliset kansalaiset saivat osallistua politiikkaan ja heillä oli yhtäläiset oikeudet lain edessä. Naispuolisilla kansalaisilla ei ollut poliittisia oikeuksia, mutta myös heillä oli lain suoja. Metoikit olivat vapaita muista kaupungeista kotoisin olleita kreikkalaisia tai ei-kreikkalaisia. Vieraiden oli rekisteröidyttävä metoikeiksi saadakseen toimia kaupungissa, tai muutoin he joutuivat orjiksi. Metoikeilla ei ollut Ateenan kansalaisoikeuksia eivätkä he saaneet omistaa maata, ja heitä verotettiin tiukemmin kuin kansalaisia. Siksi nämä toimivat usein kaupallisissa ammateissa tai esimerkiksi opettajina.[37]
Orjien määrä on suurimmillaan arvioitu lähes samaksi kuin vapaiden kansalaisten määrä. Pelkästään Attikan hopeakaivoksilla työskenteli ehkä noin 11 000 orjaa.[1] Kreikan orjat olivat teoriassa herransa omaisuutta, mutta käytännössä he nauttivat lakien suojaa. Asultaan he eivät eronneet vapaista kansalaisista ja he tekivät osittain samoja arkitöitä kuin vapaatkin. Oli myös valtion orjia, joita oli virkailijoina, sihteereinä ja vanginvartijoina sekä poliiseina, joina toimivat skyyttiläiset jousimiehet. Kaikkein huonoimmassa asemassa olivat kaivoksissa työskenneet orjat, joissa kuolleisuus oli niin suurta, ettei elinaikaa ollut muutamaa kuukautta pitempään. Kaivoksissa käytettiin laajasti lapsityövoimaa.[37]
Lapsikuolleisuus oli myös kansalaisten keskuudessa valtava, todennäköisesti noin 70 % lapsista kuoli ennen yksivuotispäiväänsä. Ateenan Kolonos Agoraiokselta on äskettäin löytynyt ajalta 350 eaa. oleva kaivo, jossa on 175 pikkulapsen ja 75 koiran ruumiit sekä norsunluinen veitsenkahva. On epäilty, että lapset olisi uhrattu jumalatar Afrodide Uranialle tai että he olisivat jonkin epidemian uhreja.[37]
Politiikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valtiomuoto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Ateenan demokratia
Ateena oli valtiomuodoltaan demokratia suurimman osan klassista kautta. Sen demokraattinen järjestelmä tunnetaan parhaiten ja lähes ainoana kaikista antiikin demokratioista. Ateenalainen demokratia oli suoraa demokratiaa, jossa kaikilla vapailla täysi-ikäisillä miespuolisilla kansalaisilla oli oikeus osallistua päätökset tehneen ekklesiaan eli kansankokouksen kokoontumisiin. Kokouksiin saattoi osallistua kerralla jopa 6 000 henkeä. Virat kierrätettiin ja henkilöt niihin valittiin yleensä arpomalla. 500-miehinen neuvosto eli bule valmisteli esitykset kansankokoukselle. Prytanit päivystivät ja hoitivat päivittäisiä juoksevia asioita. Myös oikeusistuinten kuten heliaian jäsenet olivat tavallisia arvalla valittuja kansalaisia. Sotapäällikköinä toimineet strategokset valittiin äänestämällä. Korkeimpia virkamiehiä olivat arkontit. Vanhemmilta ajoilta periytynyt areiopagin neuvosto tuomitsi klassisella kaudella vielä uskonnollisissa asioissa sekä murhatapauksissa.
Ateenan valtiomuoto tunnetaan ennen kaikkea Aristoteleen koulukunnan teoksesta Ateenan valtiomuoto, joka oli osa koulukunnan kokoelmaa 158 kaupungin valtiomuodot.[1]
Siirtokunnat ja klerukhiat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ateenan tiedetään perustaneen ainakin 39 siirtokuntaa tai klerukhiaa eri puolille Egeanmerta. Asutustoiminnan kohteena olivat erityisesti pohjoisen Egeanmeren saaret sekä Traakian ja Propontiin rannikko. Arkaaisella kaudella perustettiin Sigeion (600-luku eaa.), Elaius (600/500-luku eaa.), Khersonesos (500-luku eaa.), Paktye (500-luku eaa.), Sestos (500-luku eaa.), Kardia, Lemnoksen Myrina ja Hefaistia (n. 500 eaa.) ja Imbros (n. 500 eaa.). Lisäksi lähetettiin mahdollisesti asuttajia Khalkiihin (n. 506 eaa. jälkeen). 400-luvulla eaa. asuttamisen, uudelleenasuttamisen tai klerukhian kohteina olivat Skyros, Eion, Neapolis, Andros, Sybaris (Sybaris III), Thurioi, Brea, Histiaia, Karystos, Khersonesos, Amfipolis, Astakos, Amisos, Sinope, Aigina, Naksos, Poteidaia, Kolofon, Antissa, Eresos, Mytilene, Pyrrha, Skione, Melos, Miletuteikhos, Plakia ja Skylake; ja 300-luvulla eaa. vielä Poteidaia, Khersonesos, Elaius, Sestos ja Samos.[1]
Armeija
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Antiikin Ateenan armeija
Ateena ylläpiti hopliittiarmeijaa ja suurta laivastoa. Sekä hopliittisotilaat että laivaston soutajat olivat tavallisia kansalaisia. Suuren väkilukunsa vuoksi myös Ateenan armeija oli suhteellisen suuri. Persialaissodissa Ateena kykeni varustamaan 9 000 hopliittia Marathonin taisteluun (490 eaa.) ja 8 000 hopliittia Plataiain taisteluun (479 eaa.). Artemisionin meritaisteluun (480 eaa.) kaupunki kykeni varustamaan 127 laivaa ja Salamiin meritaisteluun 180 laivaa.[1][38]
Peloponnesolaissodan alussa vuonna 431 eaa. Ateenan varsinaiseen armeijaan kuului 15 800 miestä, joista 13 000 oli hopliitteja. Lisäksi kaupungilla oli puolustusjoukot, jotka koostuivat 16 000 miehestä, joista 3 000 oli metoikkihopliitteja. Laivastossa oli 300 kolmisoutua.[1][39]
Kirjallisuus ja taiteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katso myös: Antiikin Kreikan kulttuuri
Klassinen kausi eli aika persialaissotien päättymisen ja makedonialaisvalloituksen välillä oli Ateenan kukoistuskautta sekä kirjallisuudessa, filosofiassa, teatteritaiteessa, arkkitehtuurissa että kuvanveistossa. Eräät länsimaisen kulttuurin merkittävimpiin lukeutuvat henkilöt elivät Ateenassa tuona aikana: näytelmäkirjailijat Aiskhylos, Sofokles, Euripides ja Aristofanes, filosofit Sokrates, Platon ja Aristoteles, historioitsijat Herodotos, Thukydides ja Ksenofon, runoilija Simonides ja kuvanveistäjät Feidias ja Praksiteles. Ajan johtava valtiomies oli Perikles, joka hyödynsi Deloksen meriliiton varoja Parthenonin ja monien muiden kaupungin monumenttien rakentamisessa. Kaupungista tuli, Perikleen sanoin, koko ”Hellaan sivistyskeskus”.[40]
Uskonto ja juhlat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Antiikin Ateenan uskonto
Kuten muissakin kreikkalaisissa kaupunkivaltioissa, ateenalaiset muodostivat samalla uskonnollisen yhteisön. Kaupungin kulttien ylläpito ja uhritoimitusten suorittaminen oli kaupunkivaltion ja sen kansalaisten vastuulla. Keskeisin kultti oli kaupungin suojelijattaren Athenen kultti. Muita keskeisimpiä jumalia olivat Apollon, Artemis, Demeter, Dionysos ja Zeus. Ateenassa kunnioitettiin myös muita olympolaisia jumalia sekä lukuisia muita jumalia ja heeroksia. Athenen kultin ja koko kaupungin tärkein juhla oli Panathenaia ja erityisesti Suuri Panathenaia, joka järjestettiin joka neljäs vuosi ja johon kuului suuri kulkue sekä muun muassa urheilukilpailut.
Muita ateenalaisia juhlia olivat Dionysokselle omistetut Dionysia-juhlat ja Lenaia, joihin kuului näytelmäkilpailuita; Demeterin ja Koren kunniaksi vietetyt Eleusiin mysteerit, joka oli koko Kreikan tärkein mysteerikultti; Thesmoforia, joka oli tärkein pelkästään naisille tarkoitettu juhla; sekä muun muassa Anthesteria, Boedromia, Diasia, Elafebolia, Gamelia, Hekatombaia, Metageitnia, Munikhia, Oskhoforia, Pyanopsia, Skira, Synoikia, Thargelia ja Theseia. Ateenassa noudatettiin attikalaista kalenteria juhlien ajoittamiseen. Ateenan demokratian pyörittämiseen, kuten prytanivuorojen vaihtamiseen, käytettiin erillistä kalenteria.
Urheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suureen Panathenaia-juhlaan kuuluivat urheilukilpailut, joihin osallistui myös muiden kaupunkien kansalaisia. Juoksukilpailuja järjestettiin alun perin Agoralla. Myöhemmin merkittävin urheilupaikka oli Panateenalainen stadion. Kaupungissa oli lukuisia gymnasioneja eli voimistelusaleja, jotka toimivat kouluina, sillä paini ja muu urheilu oli tärkeä osa poikien koulutusta. Niistä tärkeimmät olivat Akademeia, Kynosarges ja Lykeion.
Ateenalaiset osallistuivat menestyksellä myös muualla järjestettyihin panhelleenisiin kisoihin. Olympian kisojen voittoja kaupungilla tiedetään olleen koko antiikin ajalla ainakin 40.[41] Tunnettuja ateenalaisia Olympian voittajia olivat paremmin politiikasta tunnetut Kylon (640 eaa.), Miltiades vanhempi (560 eaa.), Peisistratos (532 eaa.), Alkibiades (416 eaa.) ja Demades (328 eaa.). Python kisojen voittoja tunnetaan ainakin 20, Nemean kisojen voittoja 30 ja Isthmian kisojen voittoja 24. Nemean voittajiin kuuluivat Alkibiades ja Lysis, Isthmian voittajiin mahdollisesti Platon.[1]
Kaupunkikuva ja tärkeimmät rakennukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yleiskuva
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ateenan muurein ympäröidyn alueen halkaisija oli noin 1,5 kilometriä. Suurimmillaan kaupunkiin kuului kuitenkin esikaupunkeja, jotka olivat kaukana muurien ulkopuolella. Akropolis oli hieman etelään muurein ympäröidyn alueen keskuksesta.
Kserkses poltatti kaupungin vuonna 480 eaa., mutta se rakennettiin pian uudelleen Themistokleen aikana, ja julkisia rakennuksia pystytettiin Kimonin ja erityisesti Perikleen aikana. Jälkimmäisen kaudella, ”Perikleen aikaan”, vuosina 461–429 eaa. Ateena nousi suurimpaan kukoistukseensa. Kaupungin kauneus oli ennen kaikkea sen julkisten rakennusten ansiota, sillä yksityiset rakennukset olivat melko merkityksettömiä ja kadut kehnoja.
Ateena koostui kahdesta erillisestä osasta:
- Varsinainen kaupunki, joka jakaantui Akropoliihin eli yläkaupunkiin/linnavuoreen sekä alakaupunkiin. Klassisella kaudella kaupungin ympärillä olivat kaupunginmuurit, niin kutsutut Themistokleen muurit.
- Kaksi satamakaupunkia: Pireus ja Faleron, joiden ympärille Themistokles myös rakennutti muurit. Ne oli yhdistetty kaupunkiin Perikleen aikana rakennettujen niin kutsuttujen Pitkien muurien välityksellä.
Akropolis eli yläkaupunki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Ateenan Akropolis
.jpg)
Ateenan linnavuori Akropolis, jota kutsuttiin myös nimellä Kekropia kaupungin tarunomaisen perustajan Kekropsin mukaan, on korkea kallio keskellä kaupunkia. Se on noin 50 metriä korkea, 350 metriä pitkä ja 150 metriä leveä. Sen seinämät ovat luonnollisella tavalla jyrkät kaikilta puolilta paitsi lännestä. Akropoliilla oli asutusta aina arkaaisen kauden lopulle ja persialaissotiin saakka, mutta tämän jälkeen se jäi pyhäkköalueeksi, joka toimi kaupungin uskonnollisena keskuksena.[1][2][3]
Mykeneläisellä ajalla linnavuoren ympärillä oli kyklooppimuuri, joka tunnetaan nimellä Pelasgimuuri, koska sen ajateltiin olleen pelasgien rakennuttama. Peloponnesolaissodan aikana ainoastaan pieni osa tästä muurista oli jäljellä, ja tätä osaa kutsuttiin edelleen Pelasgimuuriksi. Eteläosaa, joka oli Kimonin uudelleen rakennuttama, kutsuttiin puolestaan Kimonin muuriksi. Akropoliin länsiosassa, joka oli ainoa mahdollinen kulkutie ylös kalliolle, oli mahtava Perikleen rakennuttama Propylaia (437–432 eaa.), ja sen oikealla puolella Athene Niken temppeli.[2][3]
Akropoliin harjalla oli lukuisia temppeleitä, pronssi- ja marmoriveistoksia sekä useita muita taideteoksia. Varhaisimmat pyhäköt rakennettiin 700-luvulla eaa., mukaan lukien varhaisin Athenen temppeli noin vuonna 700 eaa. Arkaaisella kaudella merkittävimmät temppelit olivat niin kutsuttu Hekatompedon-temppeli (570–566 eaa.) sekä Athene Poliaan temppeli (529–520 eaa.). Klassisella kaudella temppeleistä suurin oli ensiksi mainitun paikalle rakennettu Parthenon (447–438 eaa.), joka oli omistettu neitsytjumalatar Athenelle ja edusti doorilaista tyyliä. Parthenonin pohjoispuolella oli Erekhtheion (421–406 eaa.), jonka rakennuskokonaisuus koostui kolmesta erillisestä pyhäköstä: yksi oli omistettu Athene Poliaalle, valtion suojelijalle; toinen oli varsinainen Erekhtheion eli Erekhtheuksen pyhäkkö; ja kolmas oli Pandroseion, Kekropsin tyttären Pandrosoksen pyhäkkö. Kokonaisuus edusti joonialaista tyyliä. Parthenonin ja Erektheionin välissä oli suurikokoinen Athene Promakhoksen patsas, jonka kypärä ja keihäs näkyivät kauas merelle.[1][2][3]
Hellenistisellä ja roomalaisella kaudella Akropoliille ei rakennettu enää yhtään suurempaa rakennusta. Pieni Rooman ja Augustuksen temppeli rakennettiin Parthenonin itäpuolelle heti roomalaisen kauden alussa. Parthenon ja Erektheion ovat säilyneet suhteellisen hyvin, koska ne olivat keskiajalla käytössä kirkkoina.[2][3]
Alakaupunki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alakaupunki oli rakennettu matalammalle Akropoliin ympärille, mutta myös sen alueella oli useita kukkuloita, erityisesti länsiosassa. Länsipuolella kaupunginmuurit kulkivat Nymfien kukkulan ja Pnyksin rinteitä, ja kaakkoispuolella ne kulkivat Ilissos-jokea seuraten. Kaupungin pohjoisosassa muurien sisäpuolelle jäi osa Eridanos-joen varresta.
Akropoliin ympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Akropoliin ympäristöstä on löydetty keramiikkaa ja muita merkkejä ihmisasutuksesta neoliittiselta kaudelta myöhäiselle geometriselle kaudelle. Kukkulaa kiersi Peripatos, jonka varrella oli useita luolapyhäkköjä ja muita pyhäkköjä. Näihin lukeutuvat Aglaureion, Apollon Hypoakraioksen luola, Olympoksen Zeuksen luola, Panin luola ja Afroditen ja Eroksen pyhäkkö. Rinteessä sijaitsi myös niin kutsuttu Mykeneläinen lähde.[2]
Akropoliin etelärinteessä sijaitsi Dionysos Eleuthereuksen pyhäkköalue, johon kuului Dionysoksen teatteri sekä kaksi temppeliä. Teatteria käytettiin muun muassa Dionysia-juhlien näytelmäkilpailuissa sekä hellenistisellä kaudella myös ekklesian kokouspaikkana. Teatteri valmistui Lykurgoksen aikana 338–326 eaa. Teatterin vieressä sijaitsi Perikleen odeion. Akropoliin etelärinteessä sijaitsivat myös Asklepieion ja hellenistisellä kaudella rakennettu Eumeneen stoa sekä Herodes Atticuksen roomalaisella kaudella rakennuttama Herodes Atticuksen odeion. Näytelmäkilpailuvoittoja juhlistaneista muistomerkeistä parhaiten tunnetaan Nikiaan ja Thrasylloksen muistomerkit.[2]
Akropoliin koillis- tai itäpuolella sijaitsi Ateenan alkuperäinen, niin kutsuttu Arkaainen agora tai Theseuksen agora, jota ei tule sekoittaa tunnetumpaan klassisen kauden Agoraan. Arkaaisella agoralla tai sen lähistöllä sijaitsivat muun muassa kaupungin vanha Prytaneion, joka toimi prytanien eli kaupungin johtavien virkamiesten kokoontumispaikkana eli eräänlaisena kaupungintalona, sekä Theseion eli Theseuksen pyhäkkö.[2] Akropoliin itäpuolella kulki Kolmijalkojen katu (Tripodien katu), joka sai alkunsa Prytaneionilta ja kulki Dionysos Eleuthereuksen pyhäkköalueelle. Sen varrella oli useita koregien näytelmäkilpailuvoittojensa kunniaksi pystyttämiä kolmijalkoja. Niistä on säilynyt yksi, Lysikrateen muistomerkki.[2]
Agora ja sen ympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Ateenan Agora
Ateenan Agora on tunnetuin esimerkki antiikin aikaisesta agorasta eli kokoontumis- ja markkinapaikasta. Agora sijaitsi Akropoliin luoteispuolella ja Areiopagin kukkulan pohjoispuolella. Agoran paikalla oli esihistoriallisella ja geometrisella kaudella ollut hautausmaa. Se otettiin agoraksi 500-luvulla eaa., jonka jälkeen se suurimmaksi osaksi korvasi varhaisemman niin kutsutun Arkaaisen agoran. Agoraa käytettiin myös urheilukilpailuissa.[2]
Agora oli alun perin avoin kenttä, jonka koko oli noin 200 × 250 metriä. Sen poikki luoteis-kaakkoissuunnassa kulki Panathenaia-juhlan tie. Varhaisimmat julkiset rakennukset tehtiin aukean länsisivulle. 500-100-lukujen eaa. kuluessa agora ympäröitiin kauttaaltaan hallintorakennuksilla, pyhäköillä ja muilla julkisilla rakennuksilla.[2]
Agoran länsisivulla sijaitsivat Buleuterion eli Ateenan bulen eli neuvoston rakennus, sekä pyöreä Tholos, joka toimi yhtenä prytanien kokoontumispaikkana. Länsisivun temppeleitä olivat Hefaistoksen temppeli, joka on Ateenan parhaiten säilynyt, sekä Zeus Fratrioksen ja Athene Fratrian temppeli, Apollon Patrooksen temppeli ja Metroon eli Jumalten äidin temppeli. Länsisivulla sijaitsi myös Eponyymien heerosten muistomerkki. Agoran pohjoislaidalla sijaitsi Kahdentoista jumalan alttari, luoteiskulmassa vanha Leokoreion-pyhäkkö ja lounaisosassa Aiakeion, joka oletettiin aiemmin heliaian rakennukseksi. Itäsivulla sijaitsi alun perin niin kutsuttu Pylväin ympäröity oikeusistuin.[2]
Klassisella ja hellenistisellä kaudella agoran laidoille rakennettiin lukuisia stoia eli katetuja pylväshalleja, jotka olivat käytännöllisiä oleskelutiloja päivän kuumimpana aikana. Merkittävimmät olivat Kuninkaallinen stoa (Stoa basileios) eli kuningasarkontin istuin ja Zeuksen stoa eli Zeus Eleutherioksen pylväshalli, jotka sijaitsivat agoran länsilaidalla; Etelästoa I agoran etelälaidalla; sekä maalauksistaan nimensä saanut Stoa poikile eli Kirjava pylväshalli sen pohjoislaidalla. Hellenistisellä kaudella rakennettiin muun muassa Etelästoa II ja Keskistoa aukion eteläosaan, sekä Attaloksen stoa sen itälaidalle. Nykyisin sen paikalla on uudisrakennus vuodelta 1956. Hermien stoan sijaintia ei tunneta.[2] Agorasta länteen Kolonos Agoraioksen kukkulan toisella puolella sijaitsi Artemis Aristobulen temppeli.[42]
Roomalaisella kaudella agoralle siirrettiin Areen temppeli muualta Attikasta. Sinne rakennettiin myös useita pieniä temppeleitä, kuten niin kutsutut Kaakkoistemppeli ja Lounaistemppeli. Agoran keskelle rakennettiin Agrippan odeion ja koilliskulmaan suuri Basilika. Panathenaia-juhlan tien varrelle rakennettiin muun muassa Nymfaion, Pantainoksen kirjasto ja Kaakkoisstoa.[2]
Näin Agoran alue tuli roomalaisella kaudella paljolti rakennetuksi umpeen. Uudeksi kauppapaikaksi tehtiin Caesarin ja Augustuksen aikana Roomalainen agora, joka sijaitsi klassisen Agoran itäpuolella. Sen huomattavimpia jäänteitä ovat Athene Arkhegetiin portti ja Tuulten torni. Hadrianus rakennutti Roomalaisen agoran pohjoispuolelle Hadrianuksen kirjaston. Lähellä sijaitsivat myös hellenistisellä kaudella rakennetut Diogeneion ja Ptolemaioksen gymnasion.[2]
Areiopagi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Areiopagi
Areiopagi on kallioinen kukkula Akropoliin luoteispuolella sen ja Agoran alueen välissä. Kukkula tunnetaan ennen kaikkea siellä toimineesta, kukkulasta nimensä saaneesta areiopagin neuvostosta. Paikalla ei kuitenkaan ole juurikaan rakennusten jäänteitä. Kukkulan ympäriltä on löydetty mykeneläisen ja geometrisen kauden hautoja sekä rakennusten jäänteitä klassiselta roomalaiselle kaudelle. Kukkulan eteläpuolelta on löydetty Amyneion ja Herakles Aleksikakoksen pyhäkkö.[2] Areiopagin ja Pnyksin välillä sijaitsi Panin pyhäkkö.[43]
Pnyks ja Museion
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pnyksin ja Museionin kukkuloilla kaupungin länsilaidalla sijaitsi tiheään asuttu Koilen kaupunginosa. Pnyksin koillisrinteessä sijaitsi Ateenan ekklesian eli kansankokouksen kokouspaikka, johon nimellä Pnyks yleensä viitataan. Paikalle rakennettiin teatterimainen kokouspaikka ensimmäisen kerran 400-luvun eaa. alkupuolella. Toinen vaihe on ajoitettu noin vuosiin 404–403 eaa. ja kolmas vuosiin 345–335 eaa. Kokouspaikka tunnetaan erityisesti kallioon hakatusta puhujankorokkeestaan (bēma). Kokouspaikan laidalla oli kaksi suurta stoaa sekä tähtitieteilijä Metonin suunnittelema Heliotropion. Pnyksillä sijaitsivat myös Zeus Hypsistoksen pyhäkkö ja alun perin myös Zeus Agoraioksen alttari, joka myöhemmin siirrettiin Agoralle. Museion-kukkula tunnetaan erityisesti Filopappoksen muistomerkistä, joka on Gaius Julius Philopappuksen hautamuistomerkki vuodelta 119.[2]
Ilissos-joen alue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Akropoliin eteläpuolelta sen ja Ilissos-joen väliseltä alueelta on tehty kaikkein vanhimpia kaupunkialueen löytöjä Akropoliin ulkopuolelta. Ne vahvistavat vanhan alakaupungin sijainneen alun perin kyseisellä alueella. Alueella sijaitsi myös suuri määrä vanhoja pyhäkköalueita.[2]
Olympoksen Zeuksen temppelin eli Olympieionin perustajana pidettiin myyteissä Deukalionia. Peisistratos aloitti suuren doorilaistyylisen temppelin rakennuttamisen paikalle 500-luvulla eaa. Temppelin rakentamista jatkettiin Antiokhos Epifaneen aikana vuonna 174 eaa., ja se saatettiin loppuun vasta roomalaisella kaudella 131–132 jaa. keisari Hadrianuksen aikana. Kooltaan ja pohjakaavaltaan se valmistui sellaiseksi kuin se oli alun perinkin tarkoitettu. Temppelin alue ympäröitiin suurella muurilla, joka liitti sen kaupunginmuureihin. Vanhan ja uuden kaupungin rajalla sijaitsi Hadrianuksen kaarena tunnettu portti.[2]
Olympoksen Zeuksen temppelin eteläpuolella sijaitsivat Apollon Delfinioksen temppeli eli Delfinion, Kronoksen ja Rhean temppeli sekä Panhellenion. Muurien ulkopuolella sijaitsivat Pythion, Palladion ja Limnain Dionysoksen pyhäkkö sekä Enneakrunos ja Kallirrhoen lähde. Lähellä sijaitsi myös Artemis Agroteran temppeli. Kauempana koillisessa samoin muurien ulkopuolella sijaitsi Lykeion eli Apollon Lykeiokselle omistettu gymnasion. Se oli paikka, jossa filosofi Aristoteles opetti.[2]
Ilissos-joen eteläpuolella sijaitsi Panateenalainen stadion, jossa järjestettiin Panathenaia-juhlan urheilukilpailut. Se rakennettiin alun perin vuonna 329 eaa. Lykurgoksen johdolla ja uusittiin Herodes Atticuksen aikana 143–144 jaa. Stadion rakennettiin uudelleen 1800-luvulla, jolloin sitä käytettiin vuoden 1896 ensimmäisissä nykyaikaisissa olympialaisissa. Stadionin lähellä sijaitsi Herakles Pankrateen pyhäkkö.[2]
Stadionista etelään samoin Ilissoksen toisella puolella, Diomeia-portin suunnassa sijaitsi Kynosarges, joka oli Herakleelle omistettu gymnasion. Se tunnetaan kyynikkojen opetuspaikkana. Paikalta on löydetty myöhemmät Hadrianuksen vuonna 134 jaa. rakennuttaman gymnasionin rauniot.[2]
Kerameikos ja Akademeia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkelit: Kerameikos ja Akademeia
Kerameikoksen kaupunginosa ja demos sijaitsi osaksi Themistokleen muurin sisä- ja osaksi ulkopuolella. Osat tunnettiin Sisempänä ja Ulompana Kerameikoksena. Alueella sijaitsevat muurin parhaiten säilyneet osat sekä jäänteet muurin kahdesta portista, Dipylon-portista ja Pyhästä portista. Dipylon-portilta saivat alkunsa Panathenaia-juhlan tie, joka kulki kaakkoon Agoran poikki ja johti Akropoliin Propylaialle, sekä luoteeseen Akademeiaan johtanut tie. Pyhältä portilta sai alkunsa Pyhä tie, joka johti luoteeseen Eleusiihin päin. Kerameikoksen poikki kulki Eridanos-joki, jonka osuus alueella katettiin viimeistään roomalaisella kaudella lähes kokonaan, niin että se muuttui eräänlaiseksi viemäriksi.[2]
Dipylon-portin ja Pyhän portin välillä juuri muurien sisäpuolella sijaitsi Panathenaia-juhlassa käytetty Pompeion, jonka paikalla on useita rakennusvaiheita. Uloimmassa Kerameikoksessa sijaitsi kaupungin tärkein hautausmaa. Sen vanhimmat haudat ovat peräisin submykeneläiseltä ja geometriselta kaudelta. Myöhemmin alueelle haudattiin erityisesti merkkihenkilöitä ja sodissa kaatuneita. Hautausmaalta on löydetty lukuisia suurikokoisia hautamuistomerkkejä. Useimmat haudat oli rakennettu teiden varsille. Kerameikoksen alueella oli myös paljon pyhäköitä. Tritopatreion oli omistettu esi-isien kulteille. Akatemiaan johtaneen tien varrella sijaitsi Artemis Aristen ja Kallisten temppeli.[2]
Akademeia sijaitsi noin 1,5 kilometriä luoteeseen Dipylon-portilta. Se tunnetaan erityisesti paikkana, johon Platon perusti filosofikoulunsa eli Platonin Akatemian. Akademeian aluee oli lehtoa, jossa sijaitsi gymnasion sekä lukuisia pyhäkköjä ja alttareita. Gymnasion perustettiin Peisistratoksen aikana ja ympäröitiin muurilla Hipparkhoksen aikana. Alueelta on löydetty peristyylirakennuksen rauniot 300-luvulta eaa. sekä gymnasionin jäänteitä hellenistisen kauden lopulta tai roomalaiselta kaudelta.[2][44]
Kadut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ateenan merkittävimpiin nimeltä tunnettuihin katuihin ja teihin lukeutuivat Kolmijalkojen katu, joka kulki Akropoliin itäpuolella; Panathenaia-juhlan tie, joka johti Dipylon-portilta Agoran kautta Akropoliille, ja jota pitkin kulkivat Panathenaia-juhlan kulkueet; Pireuksen tie, joka johti Pireuksen portilta Agoralle; sekä Pyhä tie (Hiera hodos), joka johti Pyhältä portilta kohti Eleusista. Tietä pitkin kulkivat Eleusiin mysteerien kulkueet.
Muurit ja linnoitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaupunginmuuri ja portit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Themistokleen muuri
Ateenan vanhin muuri oli 1200-luvulla eaa. rakennettu niin kutsuttu Pelasgimuuri Akropoliilla. Kaupunki itsessään ympäröitiin muurilla vasta 500-luvun eaa. alkupuolella joko Solonin tai Peisistratoksen aikana. Klassisen kauden muuri Themistokleen muuri rakennettiin heti persialaissotien ja kaupungin tuhon vuonna 480 eaa. jälkeen. Se ympäröi paljon vanhoja muureja laajemman alueen, mukaan lukien koko varsinaisen kaupunkialueen.[2]
Muurien sisäpuolelle jäivät paitsi Akropolis ja Agora ympäristöineen myös muun muassa Pnyks, Museon, Nymfien kukkula ja Olympieionin alue. Muurien pituus oli noin 6,5 kilometriä, halkaisija noin 1,5 kilometriä, korkeus 8 metriä ja paksuus 3 metriä.[45] Muurissa oli 15 porttia.[46] Niistä tärkeimpiä olivat:
- Länsipuolella: Melitides-portti, joka sijaitsi Pnyksin ja Nymfien kukkulan välissä ja johti Meliten demokseen. Pireuksen portti, joka johti pitkien muurien suuntaisesti kulkeneelle Pireukseen johtaneelle tielle. Hiera Pyle eli ”Pyhä portti”, jolta alkoi Pyhä tie kohti Eleusista. Dipylon-portti, joka johti sisemmästä Kerameikoksesta ulompaan Kerameikokseen ja Akademeiaan.
- Pohjoispuolella: Akharnikai-portti, joka johti Akharnain demokseen.
- Itäpuolella: Diokhares-portti, joka johti Lykeioniin ja edelleen Mesogaian suuntaan. Hippades-portti eli ”Ratsumiesten portti” Olympieionin pohjoispuolella, josta alkoi tie Agryleen. Diomeiai-portti, joka johti Kynosargeehen ja Diomeian demokseen.
- Eteläpuolella: Itoniai-portti Olympieionin eteläpuolella, josta lähti tie Isthmonikokseen. Halade-portti eli ”Meren portti”, josta lähti tie Faleroniin.
Spartalaiset tuhosivat muurin vuonna 404 eaa. Konon rakennutti sen uudestaan vuonna 394 eaa., ja Sulla tuhosi sen uudelleen vuonna 86 eaa. Muurit rakennettiin uudelleen vasta Valerianuksen aikana 253–260 jaa., jolloin myös Akropoliista tehtiin jälleen linnoitus. Herulien hyökkäyksen vuonna 267 jälkeen rakennettiin uusi pienemmän alueen kattanut muuri, joka käsitti Akropoliin välittömän ympäristön. Ulompi muuri kunnostettiin vielä bysanttilaisella ajalla, ja se säilyi käytössä vuoteen 1204 saakka.[2]
Pitkät muurit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Pitkät muurit
Pitkät muurit koostuivat kahdesta muurista, jotka johtivat Pireukseen. Ne olivat 40 stadionia eli 7 kilometriä pitkät ja kulkivat samansuuntaisesti rinnakkain niin, että niiden välissä oli kapea kulkutie. Lisäksi muureihin kuului kolmas Faleroniin johtanut muuri, joka oli 35 stadionia eli 6,5 kilometriä pitkä. Näin muureja oli yhteensä kolme, mutta nimitystä ”Pitkät muurit” näytetään käytetyn lähinnä Pireukseen johtaneista muureista, kun taas Faleroniin johtanutta muuria kutsuttiin Faleronin muuriksi. Kaupunginmuurien yhteinen pituus oli 174,5 stadionia eli noin 35 kilometriä. Tästä 43 stadionia eli yhdeksän kilometriä kuului varsinaisen kaupungin muuriin, 75 stadionia pitkiin muureihin ja 56,5 stadionia Pireuksen, Munikhian ja Faleronin muureihin.
Satamat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arkaaisella kaudella Ateenan satamana toimi Faleron. Klassisella kaudella kaupungilla oli kolme satamaa, jotka kaikki sijaitsivat Pireuksessa. Niistä suurin oli Kantharos Pireuksen niemen länsirannikolla kaupungin nykyisen satamalahden paikalla. Se toimi kauppasatamana. Kaksi muuta pienempää satamaa olivat sotasatamina toimineet Zea ja Munikhia Pireuksen niemen itärannikolla.[1]
Esinelöydöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ateenan antiikin aikaisia esinelöytöjä on useissa museoissa Ateenassa ja muualla. Akropoliin ja sen lähiympäristön löydöt ovat Akropolis-museossa. Suuri osa Parthenonin marmoriveistoksista on kuitenkin British Museumissa. Monet muut keskeisimmät löydöt ovat Ateenassa Kansallisessa arkeologisessa museossa. Agoran alueen löytöjä on Antiikin Agoran museossa. Kerameikoksen alueella on oma Kerameikoksen arkeologinen museo ja Pireuksessa Pireuksen arkeologinen museo. Piirtokirjoituksia on pääasiassa Epigrafisessa museossa ja rahoja muun muassa Numismaattisessa museossa. Antiikin aikaisia löytöjä on myös muun muassa Benaki-museossa. Myöhäisantiikin löytöjä on bysanttilaisen keskiajan esineistön ohella Bysanttilaisessa ja kristillisessä museossa.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: Antiikin käsikirja. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
- Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: An Inventory of Archaic and Classical Poleis. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1
- Roberts, J. W.: City of Sokrates: An Introduction to Classical Athens. Routledge, 1998. ISBN 0203194799
- Wycherley, Richard Ernest: The Stones of Athens. (Princeton Legacy Library) Princeton University Press, 2015. ISBN 1400871913
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r Hansen 2004, ”361 Athenai”, s. 625–637.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq ar as at au av aw ax ay az ba bb bc bd be bf bg bh bi bj bk bl Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”ATHENS Attica, Greece”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq ar as at Smith, William: ”Athenae”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c Smith, William: ”Attica”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Athenae Pleiades. Viitattu 5.11.2018.
- ↑ a b c d e Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Ateena”, ”Attika”. Teoksessa Castrén & Pietilä-Castrén 2000, s. 64–66, 70.
- ↑ Euripides: Medeia 829.
- ↑ a b c d Hansen 2004, s. 624–626.
- ↑ Hansen 2004, s. 72.
- ↑ Hansen 2004, s. 637–639.
- ↑ Thukydides: Peloponnesolaissota 2.17; Pausanias: Kreikan kuvaus 1.28.3.
- ↑ Herodotos: Historiateos 8.44; Strabon: Geografia 9.
- ↑ Herodotos: Historiateos 8.44.
- ↑ a b c d Grimberg, Carl: Kansojen historia, 3. osa, Kreikka, s. 65–73. Suomentanut Weikko Pakarinen. WSOY, 1980. ISBN 951-0-09731-4
- ↑ Strabon: Geografia 9; Plutarkhos: Theseus 24.
- ↑ Humphreys, S. C.: Kinship in Ancient Athens: An Anthropological Analysis, s. 550. Oxford University Press, 2018. ISBN 0191092398 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Homeros: Ilias 2.546–556.
- ↑ Roberts 1998, s. 1–6.
- ↑ a b c Martin, Thomas R.: The Athenian Population in the Dark Age An Overview of Classical Greek History from Mycenae to Alexander. Viitattu 5.11.2018.
- ↑ a b Peck, Harry Thurston: Archōn Harpers Dictionary of Classical Antiquities. 1898. Viitattu 5.11.2018.
- ↑ a b Martin, Thomas R.: The Beginnings of Athenian Democracy An Overview of Classical Greek History from Mycenae to Alexander. Viitattu 5.11.2018.
- ↑ a b c d Zetterberg, Seppo: Maailmanhistorian pikkujättiläinen, s. 113–115. WSOY, 2006. ISBN 951-0-30602-9
- ↑ Martin, Thomas R.: Solon and Democracy An Overview of Classical Greek History from Mycenae to Alexander. Viitattu 5.11.2018.
- ↑ Martin, Thomas R.: Opposition to Democracy An Overview of Classical Greek History from Mycenae to Alexander. Viitattu 5.11.2018.
- ↑ Stamnos: Harmodios and Aristogeiton Martin von Wagner Museum, Würzburg.
- ↑ Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Agora”, ”Akropolis”. Teoksessa Castrén & Pietilä-Castrén 2000, s. 22-24.
- ↑ Thukydides: Peloponnesolaissota 6.54; Aristoteles: Politiikka 5.11.
- ↑ Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Agora”. Teoksessa Castrén & Pietilä-Castrén 2000, s. 13.
- ↑ Henderson, J.: ”Comic Hero versus Political Elite”. Teoksessa Sommerstein, A. H. & Halliwell, S. & Henderson, J. & Zimmerman, B.: Tragedy, Comedy and the Polis, s. 307–319. Bari: Levante Editori, 1993.
- ↑ Thukydides: Peloponnesolaissota 1.93.
- ↑ Themistocles Encyclopaedia Britannica. Viitattu 5.11.2018.
- ↑ History of Athens: The Delian League Athens Info Guide. Viitattu 5.11.2018.
- ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 1.5.5, 8.1.
- ↑ Livius: Rooman synty 31.26.
- ↑ Divari-Valakou, Nicoletta: Unified archaeological sites of Athens. An integrated approach for historic urban landscape European Heritage Heads Forum. Arkistoitu 2.6.2016. Viitattu 20.2.2019.
- ↑ Ksenofon: Muistelmia 3.6.14
- ↑ a b c Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia, s. 173–174. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-21594-3
- ↑ Herodotos: Historiateos 8.1, 8.44, 9.28; Cornelius Nepos: Kuuluisia miehiä, Miltiades 5.
- ↑ Thukydides: Peloponnesolaissota 2.13.
- ↑ Thukydides: ”Perikleen hautajaispuhe” (Peloponnesolaissota 2.41). Teoksessa Thukydides: Peloponnesolaissota. (Suomentanut J. A. Hollo. Johdannon kirjoittanut Holger Thesleff. 2. painos (1. painos 1964). Laatukirjat) Porvoo Helsinki: WSOY, 1995. ISBN 951-0-19871-4
- ↑ The Olympic Victors From Ancient Olympia to Athens of 1896. Foundation of the Hellenic World. Viitattu 5.11.2018.
- ↑ Themistokles' Sanctuary of Artemis Aristoboule Πανεπιστήμιο Θεσσαλίας. Arkistoitu 13.2.2019. Viitattu 12.2.2019.
- ↑ The Sanctuary of Pan The Athens Key. Arkistoitu 19.2.2019. Viitattu 18.2.2019.
- ↑ Leonard, John: Plato's Academy in sad state of neglect Ekathimerini. 28.12.2010. Viitattu 5.11.2018.
- ↑ Kerameikos - City Walls Ancient Athens 3D. Viitattu 5.11.2018.
- ↑ City Walls Project Athinai. Viitattu 5.11.2018.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Castrén, Paavo (toim.): Post-Herulian Athens. (Papers and Monographs of the Finnish Institute of Athens, vol. 1) Helsinki: Suomen Ateenan-instituutin säätiö, 1994. ISBN 951-95295-2-7
- Frösén, Jaakko (toim.): Early Hellenistic Athens. Symptoms of a Change. (Papers and Monographs of the Finnish Institute of Athens, vol. 6) Helsinki: Suomen Ateenan-instituutin säätiö, 1997. ISBN 951-95295-7-8
- Hansen, Mogens Herman: The Athenian Democracy in the Age of Demosthenes: Structure, Principles, and Ideology. University of Oklahoma Press, 1991. ISBN 0806131438
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta antiikin Ateena Wikimedia Commonsissa
