1,3-butaanidioli
| 1,3-butaanidioli | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 1,3-dihydroksibutaani |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C4H10O2 |
| Moolimassa | 90,12 g/mol |
| Ulkomuoto | Väritön, viskoosinen neste |
| Sulamispiste | –°C (–K) |
| Kiehumispiste | 207,5 °C (481 K) |
| Tiheys | 1,00 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | liukenee veteen |
1,3-butaanidioli on orgaaninen yhdiste (alkoholi, dioli), jonka runko muodostuu butaanista, johon on liittyneenä hiiliin numero 1 ja 3 alkoholiryhmä (OH). 1,3-butaanidioli on huoneenlämmössä (20 °C) väritöntä, viskoottista, hygroskooppista nestettä. Sen kemiallinen kaava on C4H10O2 ja rakennekaava on CH3CHOHCH2CH2OH. 1,3-butaanidiolista käytetään myös nimityksiä 1,3-butyleeniglykoli, 1,3-dihydroksibutaani ja metyylitrimetyleeniglykoli. 1,3-butaanidioli on eräs butaanidiolien isomeerisistä muodoista, joita ovat muun muassa 1,2-butaanidioli, 1,4-butaanidioli ja 2,3-butaanidioli.
1,3-butaanidiolin moolimassa on 90,12 g/mol, kiehumispiste 207,5 °C, tiheys 1,00 g/cm3, leimahduspiste 121 °C, itsesyttymislämpötila 394 °C sekä CAS-numero 107-88-0. 1,3-butaanidioli liukenee hyvin veteen.
Ympäristö- ja terveysvaikutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lyhytaikainen altistus ärsyttää silmiä, ihoa ja hengitysteitä.
Valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1,3-butaanidiolia valmistetaan pelkistämällä 3-hydroksibutanaalia nikkeliakatalyytin avulla. Yhdistettä voidaan käyttää eräiden erityiskäyttöön tarkoittettujen polyeetterihartsien valmistukseen. Lisäksi siitä saadaan 1,3-butadieeniä, joskin tämä käyttö on pääosin korvattu muilla valmistusmenetelmillä.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Heinz Gräfje, Wolfgang Körnig, Hans-Martin Weitz, Wolfgang Reiß, Guido Steffan, Herbert Diehl, Horst Bosche, Kurt Schneider & Heinz Kieczka: Butanediols, Butenediol, and Butynediol, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 14.04.2013
- ↑ Klaus Weissermel,Hans-Jürgen Arpe: Industrial organic chemistry, s. 108. Wiley-VCH, 2003. ISBN 978-3-527-30578-0 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 14.04.2013). (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Käyttöturvallisuustiedote: 1,3-Butaanidioli (Arkistoitu – Internet Archive) (pdf)
- Human Metabolome Database (HMDB): 1,3-Butanediol (englanniksi)
- Food Component Database (FooDB): 1,3-Butanediol (englanniksi)
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): 1,3-Butanediol (englanniksi)