Substantiivi

muokkaa

valtikka (14-A)[1]

  1. hallitsijan, tyypillisesti kuninkaan käyttämä valtaa symboloiva koristeellinen sauva

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋɑlt̪ikːɑ/
  • tavutus: val‧tik‧ka

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi valtikka valtikat
genetiivi valtikan valtikoiden
valtikoitten
valtikkojen
(valtikkain)
partitiivi valtikkaa valtikoita
valtikkoja
akkusatiivi valtikka;
valtikan
valtikat
sisäpaikallissijat
inessiivi valtikassa valtikoissa
elatiivi valtikasta valtikoista
illatiivi valtikkaan valtikkoihin
valtikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi valtikalla valtikoilla
ablatiivi valtikalta valtikoilta
allatiivi valtikalle valtikoille
muut sijamuodot
essiivi valtikkana valtikkoina
valtikoina
translatiivi valtikaksi valtikoiksi
abessiivi valtikatta valtikoitta
instruktiivi valtikoin
komitatiivi valtikoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo valtika-
vahva vartalo valtikka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

lemmenvaltikka, naisvaltikka

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 14-A