Turkin vallankaappaus 1980

Turkin vallankaappaus 1980 (turk. 12 Eylül Darbesi) oli Turkissa 12. syyskuuta 1980 tapahtunut sotilasvallankaappaus, jossa pääministeri Süleyman Demirel syrjäytettiin ja maan johtoon nousi kenraali Kenan Evren. Kenraalit ilmoittivat, että Turkki oli eksynyt Kemal Atatürkin viitoittamalta polulta ja että he olivat kaapanneet vallan katkaistakseen väkivallan kierteen, rauhoittaakseen tulehtuneen poliittisen tilanteen ja palauttaakseen maan Atatürkin näkemysten mukaiseksi. Kaappauksen jälkeen maata johti kolmen vuoden ajan sotilasjuntta, joka käytti nimeä Kansallinen turvallisuusneuvosto (turk. Milli Güvenlik Kurulu, MGK).

Kuvaus

Kaappauksen taustana olivat poliittiset väkivaltaisuudet, jotka raivosivat Turkissa koko 1970-luvun ajan. Niissä sai surmansa yli 5 000 henkeä. Kansallinen turvallisuusneuvosto ryhtyi ankariin toimiin järjestyksen palauttamiseksi. Puolueet ja ammattiliitot kiellettiin ja parlamentti hajotettiin. Kuolemantuomion sai 50 ihmistä, jotka hirtettiin. Yli puoli miljoonaa ihmistä pidätettiin. Euroopan neuvosto, Euroopan yhteisöt, Amnesty International ja muut ihmisoikeusjärjestöt sekä ammattiliitot ja yksittäiset valtiot vaativat Turkkia palaamaan demokratiaan ja arvostelivat ihmisoikeusloukkauksia, joihin sotilasjuntta oli syyllistynyt. Uusi perustuslaki laadittiin vuonna 1982. Se takasi valtiolle laajat valtaoikeudet ja rajoitti kansalaisoikeuksia. Samana vuonna Evren valittiin siviilipresidentiksi ja Turkki palasi osittain demokratiaan. Vuonna 1983 Turkin armeija luovutti vallan vapaaehtoisesti siviilihallinnolle, ja Turkki siirtyi takaisin monipuoluejärjestelmään.

Seuraukset

Kaksi ja puoli vuotta kestäneen sotilasjuntan valtakauden seurauksena Turkki siirtyi tuontia korvaavan teollistumisen kehitysstrategiasta uusliberaaliin talouspolitiikkaan. Vuodesta 1980 lähtien Turkin taloutta liberalisoitiin Kansainvälisen valuuttarahaston ohjauksessa. Uusi talous perustui vientiin, ja sitä tukivat Istanbulissa toimineet yritykset, jotka olivat ajaneet talouden avaamista. Autoritäärinen ja vapaata markkinataloutta suosinut politiikka kasvatti sosiaalista eriarvoisuutta, koska palkat oli jäädytetty, lakot kielletty ja ammattiyhdistystoimintaa rajoitettu. Poliittisen osallistumisen rajoittamisen lisäksi armeijan poliittinen asema institutionalisoitiin. Sotilasjuntta otti tiukan kannan kurdinationalismiin, ja kurdin kielen käyttö kiellettiin. Islam sai aiempaa näkyvämmän aseman yhteiskunnassa, koska sen nähtiin toimivan vasemmistolaista ideologiaa vastaan ja vahvistavan turkkilaista kansallistunnetta. Uskonnosta tuli pakollinen oppiaine kouluissa. Sotilasjuntan luoman autoritäärisen poliittisen järjestelmän purkaminen on ollut hidasta. Toisaalta puoluepolitiikan rajoitukset ohjasivat poliittista aktiivisuutta uusille urille: islamista inspiroituneet liikkeet, naisasialiike ja vihreä liike saivat alkunsa.

Demirel oli syrjäytetty myös edellisessä, vuoden 1971 vallankaappauksessa. Vuonna 1980 Demireliltä kiellettiin politiikkaan osallistuminen 10 vuodeksi. Hän palasi vuoden 1991 vaalien jälkeen pääministeriksi ja vuonna 1993 presidentiksi. Kielletyn AP-puolueen tilalle Demirel muodosti Doğru Yol Partisi -nimisen konservatiivisen puolueen (DYP). Suomeksi se on oikea tie - puolue.

Kaappausta johtaneet kenraalit Evren ja Tahsin Sahinkaya tuomittiin vuonna 2014 elinkautiseen vankeuteen kaappauksen aikaisista rikoksista.