– Uskon, että asiat olisivat menneet toisin, jos olisimme vaikeimpina vuosina saaneet tällaista apua, sanoo outokumpulainen Anni Miettinen.
Miettisen perhe oli pitkään lastensuojelun asiakas perheen teinin hankalan oireilun vuoksi. Lapsella oli nepsyhaasteita ja suuria vaikeuksia koulunkäynnissä. Terveydenhuollosta oli hankalaa saada apua. Tilanne kärjistyi sijoituksiin ja lopulta huostaanottoon.
Nyt lapsi on täyttänyt 18 vuotta. Miettinen on kokemusasiantuntija, joka haluaa auttaa muita vanhempia. Miettisen lapsi on tietoinen, että hänen äitinsä antaa aiheesta haastattelun.
Väkivallatonta vastarintaa teinien vanhemmille
Viime keväänä Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen Siun soten lastensuojelu päätti kokeilla jotakin aivan uutta.
Rajusti oireilevien teinien vanhemmille perustettiin vertaistukiryhmä, jossa vanhemmille esiteltiin Suomessa vielä vähän tunnettua NVR-ajattelua kasvatuksen tueksi.
NVR tulee sanoista non-violent resistance ja tarkoittaa suomeksi väkivallatonta vastarintaa. Menetelmään perustuvia ryhmiä on kokeiltu aiemmin Helsingin lastensuojelussa.
Jotakin yllättävää tapahtui neuvotteluhuoneessa
Miettinen toimi yhtenä vetäjänä ryhmässä, joka kokoontui kevään aikana 12 kertaa.
Koruttomassa neuvotteluhuoneessa tapahtui jotakin, mikä yllätti sekä ryhmän vetäjät että osallistujat.
– Ryhmään muodostui hyvin poikkeuksellinen luottamuksen ilmapiiri, sanoo yksi vetäjistä, lastensuojelun sosiaaliohjaaja Joni Alastalo.
Sitaattinostot jutussa ovat otteita ryhmään osallistuneiden vanhempien antamasta palautteesta.
Ryhmässä sain olla oma itseni ja puhua avoimesti ilman häpeää omista vaikeuksista.
Vanhemmat antoivat tukiryhmästä huippupalautteen. He kokivat saaneensa konkreettista apua vanhemmuuteensa ja toivoa paremmasta. Jokaisesta kokoontumisesta annettiin arvosana. Keskiarvoksi tuli 9,5.
– Kun kyseessä on lastensuojelu, tällaisen arvosanan ääreen on syytä pysähtyä, Alastalo toteaa.
Videolla sosiaaliohjaaja Joni Alastalo kertoo, mikä hänet yllätti vertaisryhmän ensimmäisessä tapaamisessa:
Ryhmässä jaettiin kaikkein pimeimmät hetket
Vertaisvanhempi Anni Miettinen kuvaa ryhmän ensimmäistä kokoontumista ytimekkäästi.
– Kuin tulppa olisi irronnut. Puhumisen tarve oli niin suuri.
Alun jännitys suli, kun jokainen vuorollaan kertoi perheensä tilanteesta sen, mitä halusi. Perheiden nuorilla oli esimerkiksi vaikeita nepsyoireita, päihteiden käyttöä, aggressiivisuutta ja muuta rajatonta käytöstä. Nepsyoireet tarkoittavat neuropsykiatrisia piirteitä tai haasteita. Esimerkiksi ADHD tai autismikirjon häiriöt ovat tyypillisiä nepsydiagnooseja.
– Perheiden taustat olivat erilaiset. Oireilevia nuoria on kaikissa yhteiskuntaluokissa, Joni Alastalo huomauttaa.
Tapahtumat perheissä olivat vanhemmille niin kipeitä, ettei moni ollut kertonut niistä aiemmin kenellekään. Elämä täyttyi nuoren diagnooseista ja viranomaisverkostoista. Kaiken keskellä vanhemmat kokivat jääneensä vaille tukea.
– Kun kaikkein pimeimmät hetket uskalsi jakaa toisten kanssa, ryhmästä tuli hyvin tiivis porukka, Anni Miettinen kuvailee.
Videolla Anni Miettinen kertoo, mitä moni vanhempi kokee, jos perheen nuori oireilee rajusti:
NVR sopii kaikenlaisiin perheisiin
Pohjois-Karjalassa menestysresepti oli yhdistää vertaistuki ja konkreettiset keinot, jotka voisivat helpottaa perheiden elämää.
Ryhmässä vanhemmille esiteltyä NVR-kasvatusmetodia voi Joni Alastalon mielestä soveltaa kaikenlaisissa perheissä. Se sopii hyvin myös esimerkiksi kouluihin ja päiväkohtein, Alastalo toteaa.
NVR-menetelmässä kyse on vuorovaikutuksen keinoista, joilla pyritään lisäämään turvaa ja yhteyttä silloinkin, kun tilanteet kärjistyvät.
Aiheet ovat olleet tärkeitä ja avanneet itsensäkin ajattelemaan asioita ja omaa toimintaa.
Nuorta ei voi hallita
Millaisia kasvatusvinkkejä vanhemmille sitten annettiin?
Perinteinen vanhemman auktoriteetti tarkoittaa yritystä saada nuori kontrolliin ja noudattamaan sääntöjä. Lapsen rajattomaan käytökseen oli perheissä yritetty puuttua aiemmin kaikin mahdollisin keinoin, hyvällä ja pahalla.
NVR-ajattelu lähtee siitä, että tavoite on mahdoton.
– Vanhempi voi vaikuttaa suoraan vain omaan käytökseensä, Joni Alatalo sanoo.
Kevään aikana vanhemmat saivat ryhmässä kotitehtäviä, miten toimia erilaisissa tilanteissa. Kokemuksia käytiin läpi yhdessä.
NVR:ssä auktoriteetti tarkoittaa Joni Alastalon mukaan ennen kaikkea turvaa. Vanhemman tehtävä on samaan aikaan vastustaa haitallista käytöstä, mutta kuitenkin kutsua nuorta yhteyteen.
Huonoa käytöstä kauppareissulla
Ryhmässä vanhempia tuettiin keksimään keinoja, miten nuoren kanssa pystyisi viettämään aikaa haasteista huolimatta.
Vanhemmille opetettiin muistisääntöjä, jotka voi kaivaa esiin konfliktin uhatessa. Ehkä tärkein niistä oli: ”Tao silloin, kun rauta on kylmää.” Se tarkoittaa, ettei kiihtyneessä tilanteessa kannata ladella sääntöjä ja uhkauksia.
Eräs ryhmän äiti kertoi, miten sovelsi ohjetta käytännössä. Perheen nuori käyttäytyi huonosti vaatekaupan myyjää kohtaan. Aiemmin äiti olisi antanut nuoren kuulla kunniansa ja keskeyttänyt yhteisen ostosreissun. Nyt äiti ei provosoitunut nuoren käytöksestä, ja päivästä tuli lopulta mukava ja molemmille tärkeä. Äiti otti huonon käytöksen puheeksi sitten, kun molemmat olivat rauhallisia.
”Uskomatonta, mutta tämä toimii”, kuvaili eräs isä sosiaaliohjaaja Joni Alastalolle. Hän oli huomannut, että kun itse lopettaa taistelun, ei lapsikaan jaksa taistella loputtomiin.
Elämään tuli enemmän valoa ja tilaa
Ratkesivatko perheiden ongelmat 12 viikon aikana?
Eivät tietenkään, mutta vanhempien suhtautuminen niihin muuttui.
Ryhmän alkaessa vanhemmat kokivat, ettei heillä ole mitään otetta lapseensa. Kevään edetessä perheiden elämään tuli enemmän valoa ja tilaa. Vanhemmat pystyivät näkemään omassa nuoressa myös hyvää.
– Vanhemmat huomasivat, että heidän teoillaan on merkitystä, ryhmän kolmas vetäjä, lastensuojelun sosiaaliohjaaja Minna Kettunen sanoo.
Oman nuorenkin näen eri tavalla, niin sanotusti itse ajattelevana ja asioista päättävänä olentona.
Lastensuojelun työtapoja pitäisi muuttaa
Anni Miettinen kuvailee omaa kokemustaan ryhmänvetäjänä terapeuttiseksi.
– En ole aiemmin puhunut tällä tasolla omista kokemuksista hankalasti oireilevan teinin äitinä.
Ryhmä antoi paljon uutta ajateltavaa myös lastensuojelun ammattilaisille. He asettivat itsensä alttiiksi ja jakoivat ryhmässä omia vanhemmuuden haasteitaan. Useammin tärkeämpää oli kuunnella kuin olla suuna päänä neuvomassa.
Sosiaaliohjaaja Minna Kettunen sanoo, että lastensuojelussa on työtapoja, joissa muutospaine kohdistuu nuoreen. Nuori, perhe ja viranomaiset istuvat verkostopalaverissa, jossa kaikki vuorollaan kertovat, mikä on pielessä.
NVR-menetelmä ei vaadi nuorelta kykyä yhteistyöhön, vaan ihmiset hänen ympärillään muuttavat käytöstään ja toimivat johdonmukaisesti. Se ei kuitenkaan poista nuoren vastuuta omista teoistaan.
Lähes kaikki lastensuojelun työntekijät koulutettu
Siun sote on kouluttanut kaikkiaan 80 lastensuojelun työntekijää menetelmän käyttöön ensimmäisenä hyvinvointialueena Suomessa. Koulutus järjestettiin EU:n osittain rahoittaman Turvaverkkoja Pohjois-Karjalan nuorten tulevaisuuteen -hankkeen turvin.
Siun soten tavoitteena on uudistaa lastensuojelun toimintakulttuuria, vähentää 12–17-vuotiaiden lasten sijoituksia ja vahvistaa perheiden tukea.
Kokemukset vertaistukiryhmästä ja NVR-menetelmästä olivat niin hyviä, että Siun sote järjestää tänä syksynä kaksi uutta ryhmää. Toimintaa on tarkoitus jatkaa ja laajentaa senkin jälkeen, kun hankeraha loppuu.