Suomessa on yli kolmesataa kuntaa, ja niistä vain neljässäkymmenessä väestö kasvaa vuoteen 2050 mennessä. Väki vanhenee ja harvaan asutut alueet muuttuvat yhä harvemmin asutuiksi.
Tämä ei ole uutta.
Tutkimusyhtiö MDI:n tuore väestöennuste kertoo kuitenkin aiempaa tarkemmin myös siitä, millaisessa myllerryksessä asuminen tulee tämän seurauksena olemaan tulevina vuosikymmeninä. Samalla raportti antaa viitteitä asuntomarkkinoiden suunnasta.
Alla oleva kartta kertoo väestökehityksen vuoteen 2050 asti. Punainen väri kertoo siitä, että kunnan väestö kutistuu. Sininen väri kertoo väestön kasvusta.
Voit klikata omaa kuntaasi.
MDI:n johtava asiantuntija Rasmus Aro kertoo, että suurten ja keskisuurten kaupunkien väliset erot ovat kasvamassa.
Etelä-Suomen suurissa keskuksissa kasvu jatkuu, mutta muissa kaupungeissa se hiipuu. Tämä johtuu toisaalta siitä, että muuttoliike lähialueilta vähenee väestön pienentyessä. Toisaalta maan sisäinen muuttoliike imee etenkin vieraskielisiä kohti etelää.
– Huolimatta siitä, että maahanmuuttoa kohdistuu paljon myös muualle maahan kuin isoihin kaupunkeihin, niin osa siitä kohdistuu maan sisäisen muuttoliikkeen kautta kohti pääkaupunkiseutua, kuvaa MDI:n Aro.
Väestökehitys mullistaa asuntomarkkinat
Voimakas väestönkehityksen eriytyminen eriyttää myös asuntomarkkinoita. Tutkimusyhtiö MDI tarkasteli raportissaan, miten asuntokuntien määrä tulee muuttumaan tulevina vuosikymmeninä.
Asuntokunta tarkoittaa samassa asunnossa asuvaa henkilöä tai henkilöitä. Juuri asuntokunta antaa näkymän siihen, miten asuntojen tarve muuttuu.
Rasmus Aro kertoo, että kehitys jakaa Suomen kahtia: pääkaupunkiseudulla ja suurissa kaupungeissa asuntokuntien määrä kasvaa 220 000 kappaleella vuoteen 2050 mennessä.
Samaan aikaan seutukaupungeissa ja maaseutukunnissa asuntokuntien määrä vähenee 100 000 kappaleella – 13 prosenttia nykyisestä.
– Hieman yksinkertaistaen siellä on sadalletuhannelle asunnolle vähemmän tarvetta kuin tällä hetkellä, Aro sanoo.
Riskinä on, että asuntomarkkinat lamaantuvat. Ylitarjonta syö asumisvarallisuutta, vaikeuttaa lainan saamista ja vähentää kuntien kykyä reagoida ikääntymisen tuomiin asumishaasteisiin.
– Tällöin iäkkäiden on joko muutettava kauemmas asumisen perässä tai asuttava liian pitkään asunnossa, joka ei heitä enää palvele. Se vaikuttaa negatiivisesti elämänlaatuun, Aro sanoo.
– Tarvittaisiin kansallista keskustelua siitä, onko tämä ilmiö, johon tarvitaan ratkaisuja, vai annetaanko markkinoitten hoitaa.
Valtio voisi harkita esimerkiksi iäkkäälle väestölle sopivan asuntotuotannon tukemista.
Toisaalta etelän suurissa kaupungeissa uhkaa tulla pula kohtuuhintaisista asunnoista.
– Kyllä se vaatii, että asuntotuotanto alkaa piristyä. Muuten tämä väestö ei mahdu sinne olemassa olevaan asuntokantaan, Aro sanoo.
Erityishaaste on, että kasvu perustuu maahanmuuttoon. Maahanmuuttajat asuvat vuokravaltaisesti, perheet ovat isompia ja tulot pienempiä.
– On syytä olettaa, että kasvu lisää etenkin vuokra-asumisen tarvetta. Jos riittävän kohtuuhintaista asuntokantaa ei löydy, tämä voi hillitä isojen kaupunkien kasvua – tai tuottaa ahtaampaa asumista.
Kaksi käännettä, joiden merkitystä ei vielä tiedetä
Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI murskaa tilastotietoa julkisen sektorin ja yritysten käyttöön. Tällä kertaa sen vuosittainen raportti kertoo kahden merkittävän kehitystrendin käänteestä. Ne koskevat syntyvyyttä ja maahanmuuttoa.
– Vielä viime vuonna totesimme, ettei syntyvyyden kasvua ole näköpiirissä. Kuitenkin vuosien 2025–2026 aikana syntyvyys on kääntynyt kasvuun – ja vastaavasti maahanmuuton taso on kääntynyt laskuun, Aro sanoo.
Aloitetaan syntyvyydestä. Vuosina 2023–2024 Suomessa syntyi Aron mukaan vain noin 44 000 lasta vuodessa. Viimeisen vuoden aikana syntyneiden määrä on noussut noin 47 000 lapseen, ja kuluvana vuonna saatetaan hätyytellä jo 50 000 syntyneen rajaa.
Samaan aikaan kun syntyvyys on noussut, maahanmuutto on laskenut.
Nettomaahanmuutto on pudonnut parissa vuodessa lähes 40 000 henkilöstä noin 20 000 – 25 000 henkilöön. Nettomaahanmuutto on Suomeen muuttaneiden ja Suomesta muuttaneiden välinen erotus.
– Jos kehitys jatkuu, sillä on iso vaikutus väestön ja työvoiman kehitykseen, Aro sanoo.
Maahanmuuton vaikutus näkyy alla olevassa kuvassa.
Korkeampi käyrä on laskettu sillä oletuksella, että maahanmuutto palaisi vuosien 2023–2025 huipputasolle. Tällöin väestön määrä kasvaisi jyrkemmässä kulmassa 2040-luvulle asti.
Matalampi käyrä kuvaa Suomen väestökehitystä 2020-luvun keskimääräisellä maahanmuutolla. Tuossa oletuksessa väestö kasvaisi loivemmin ja kääntyisi ikääntymisen myötä laskuun.
Ukrainalaisia ei ole ennusteessa huomioitu, koska heidän muuttoliikkeensä oletetaan olevan väliaikainen ilmiö.
”Suomi kasvaa vain maahanmuutolla”
Maahanmuutto on laskussa, syntyvyys nousussa. Kumpikaan trendi ei Aron mukaan ole kestänyt vielä tarpeeksi kauan, jotta sen pysyvyydestä voisi olla varma.
Varmaa on hänen mukaansa kuitenkin se, että syntyvyyden lievästä elpymisestä huolimatta peruskuva ei ole muuttunut. Etenkin työikäisen väestön kasvu on Suomessa riippuvaista maahanmuutosta.
– Tämä maltillinen syntyvyyden nousu ei riitä ylläpitämään Suomen väestöä pitkällä aikavälillä. Yhä se yleiskuva on täsmälleen sama kuin aiemmin, Aro sanoo.
– Suomi kasvaa vain maahanmuutolla.
On Suomen kannalta erinomainen uutinen, jos maahan syntyisi taas 50 000 lapsen ikäluokkia.
– Kannattaa kuitenkin muistaa, että vielä 2010-luvun alussa syntyi noin 60 000 lasta vuodessa, Rasmus Aro sanoo.