JYVÄSKYLÄ.
Elias Mäkikokko, 22, juoksi lauantaina uransa ensimmäisissä Kalevan Kisoissa ja nappasi heti SM-hopeaa 400 metrillä. Hän ei ollut koskaan aiemmin edes käynyt katsomassa Kalevan kisoja.
Aika 46,63 on hänen ennätyksensä. Ennätys parani kerralla yli puoli sekuntia.
Mäkikokko juoksi uransa ensimmäisen 400-metrisen vasta vuosi sitten ja silloin hänen aikansa oli 51 ja puoli sekuntia. Eli jyväskyläläisen ennätys on parantunut vuodessa viisi sekuntia. Silloin voidaan jo puhua jonkinnäköisestä ihmeestä.
– Aivan sanattomaksi vetää. Tiesin, että minulla on kyky jopa voittaa koko homma, mutta ei sitä itse tajunnut, että voisin juosta hopeaa, kertoo Elias Mäkikokko Ylelle ja kehuu Jyväskylän kotikatsomon huikeaa kannustusta sekä uutta, nopeaa Harjun stadionin rataa.
Myös Mäkikokon henkinen kantti kesti paineet käsittämättömän hyvin.
– Ensimmäinen alkueräpäivä jännitti eniten, koska en ollut koskaan juossut nelkkua niin, etten juokse täysillä. Pelotti, että tyrin sen.
Kisan jälkeen oksennus ja unta vain tunti
Lauantaisen 400 metrin finaalin jälkeen Mäkikokon keho oli niin kovilla, että hän joutui oksentamaan useampaan kertaan.
– Annoin juoksussa kaikkeni, ja kun siinä vielä vähän juhli ja pullisteli, ei se laktaatteja ainakaan laskenut, naurahtaa Mäkikokko.
Hänet kutsuttiin myös Ylen kamerahaastatteluun, mutta mies ei siihen koskaan selvinnyt, sillä hänen oli pakko päästä oksentamaan.
– Siinä kohtaa tajusin, että nyt kyllä pitää löytää roskis, ja lähdin karkuun haastattelijaa. Aika kauan minä sitä roskista halailin.
Kun Mäkikokko vihdoin selvisi ylös roskapöntön syövereistä ja palkintojen jakoon, pian mies oli uudelleen samassa tilanteessa.
– Radalle en kehdannut oksentaa, se olisi ollut törkeää.
400 metriä on äärettömän kova juoksumatka ja lajin luonteeseen kuuluu, että elimistö vedetään aivan äärirajoille, jopa niiden yli.
Uran ensimmäinen SM-mitali karkotti myös juoksijan yöunet. Hän nukkui kisan jälkeisenä yönä vain tunnin.
– Se johtui varmaan kofeiinista, tämän tilaisuuden suuruudesta ja siitä, että sain niin hienon kokemuksen. En saanut rauhoitettua itseäni, kertaa Jyväskylän ihmemies tunnelmiaan.
Sunnuntaina Mäkikokko kuitenkin juoksi vielä 200 metrin alkuerissä ennätyksensä 21,59 ja eteni finaaliin. Eli kolmeen päivään neljä juoksua, joista kaksi oli kovia 400-metrisiä.
– Kyllä olen tyytyväinen ja ylpeä itsestäni, että menin juoksemaan nuo. Kroppa on sen verran loppu.
Käsittämätön lahjakkuus
Mäkikokko on ehkä vuoden 2026 Kalevan kisojen lahjakkain urheilija ottaen huomioon sen, että hän on harjoitellut lajia vasta noin puolitoista vuotta ja tosissaan vuoden päivät.
Nuorempana hänen päälajinsa olivat parkour ja jalkapallo.
Jos valotetaan vielä yksityiskohtia, Mäkikokko paineli 400 metrin finaalin viimeiset 100 metriä alle 12 sekunnin. Se on mykistävää. Siihen ei moni pysty. Mäkikokko ei hyytynyt loppusuoralla, vaan hänen askeleensa säilyi väljänä ja riittävän korkeana.
– Se johtuu siitä, että Eliaksella on hillitön kimmokestävyys. Akillesjänteen ja pohkeen alaosassa on sellainen volyymi, jota hän voi käyttää hyödykseen, eikä se lopu millään, paljastaa Mäkikokon valmentaja Alpo Pirttinen, 80.
Pikakiitäjän fyysiset ominaisuudet olivat jo valmiiksi huikeassa kunnossa.
– Jalostimme vain hänen jo voimassa olevat taitonsa, voimansa ja nopeutensa lajinomaisiksi, sanoo Pirttinen.
Mäkikokko on luonut pohjaansa 10-vuotiaasta lähtien, urheillen monipuolisesti eri lajeissa. Hän on harrastanut lapsuudessaan sekä nuoruudessaan paljon hyppimistä ja pomppimista, mistä ovat seuranneet hyvä koordinaatiokyky sekä lihasten hallinta.
– Hänen vauhtikestävyytensä on aivan hillitön, ja sitten kun se osataan jakaa neloselle oikein, ettei mennä liian kovaa missään vaiheessa, loppusuoralle jää riittävä reservi.
Mäkikokolla on myös luontainen nopeuskestävyys sekä yllättävän hyvä aerobinen pohjakunto. Kun siihen lisätään vielä rentous, paketti on valmis.
Hän alkoi treenaaman ratakierrosta tosissaan vasta viime vuoden lokakuussa.
– Treenimäärä nousi kerralla kahdesta kerrasta 7–9 kertaan per viikko.
Valmentaja Pirttinen kertoo, että niissä määrissä liikuttiin jo aivan rajoilla, mutta tulos on mykistävä.
”Vain vesijuoksua ja kuminauhajumppaa”
Jotta Mäkikokon tarina olisi vielä uskomattomampi, hän kertoo saaneensa pahan rasitusvamman viime huhtikuussa, juuri ennen kilpailukauden alkua.
– Olimme juuri lähdössä terävöittämään nopeutta tätä kautta varten. Sitten tuli täydellinen iskutuskielto, paljastaa varttimaileri.
Siitä seurasi, että Mäkikokko ei pystynyt lainkaan tekemään ratakierroksen juoksijoille tärkeää hapottavaa pidempien vetojen kevään treenijaksoa.
– Puolitoista kuukautta ennen kauden alkua tein vain vesijuoksua ja kuminauhajumppaa, sanoo Jyväskylän yliopistossa liikuntapedagogiikkaa kolmatta vuotta opiskeleva Mäkikokko.
Tuore SM-mitalisti on koko kauden haaveillut pääsystä uransa ensimmäiseen Ruotsi-otteluun.
– Ruotsi-ottelu on ollut sellainen unelma. Olen koko ajan miettinyt, riittävätkö tulokset sinne, mutta nyt ehkä kehtaan sanoa, että voisi jo riittää.
Mäkikokon pidemmän tähtäimen unelma tulevaisuudessa on se sama kuin monella muullakin huippu-urheilijalla.
– Kyllä minulla on puhelimen taustakuvassa olympiarenkaat, että niitä kohti.
– Se kuulostaa aika monille vielä semmoiselta mahdottomuudelta, mutta tunnen itseni. Tiedän, mihin pystyn ja teen kovaa töitä sen eteen, että sinne mennään.
Seuraavat olympiakisat ovat kahden vuoden päästä Los Angelesissa. Sinne pääsy edellyttäisi vähintäänkin noin 45 sekunnin ratakierrosta, eli Markku Kukkoahon yli 50 vuotta vanhan SE:n 45,49 rikkomista.
– Jos ei vielä 2028, sitten mennään seuraaviin olympiakisoihin, linjaa Mäkikokko.
Nuoren juoksijan koko potentiaali mitataan vasta tulevaisuudessa.
Uutista korjattu 27.7. 2026 kello 9.40: Mäkikokko juoksi kolmeen päivään neljä juoksua, ei kahteen päivään, kuten jutussa aiemmin virheellisesti mainittiin.