Mikkelin kaupunki niittää kaupungin piennaralueet vain kerran tämän vuoden kasvukauden aikana. Myös nurmialueita jätetään niittämättä aiempaa pidemmäksi ajaksi.
Niittokertojen harventamisella halutaan vaalia kaupunkiluonnon monimuotoisuutta ja tarjota elinympäristöjä esimerkiksi pörriäisille, kertoo kaupunginpuutarhuri Marko Vuorinen.
– Pölyttäjäkatoa vastaan tässä taistellaan. Pölyttäjät ovat meidän kaikkien ruokaturvallisuuden kannalta tärkeitä, jotta meillä kasvaisivat myös syötävät kasvit.
Pientareet kuten katujen ja kevyenliikenteenväylien varret niitetään elo–syyskuussa.
Poikkeuksena ovat näkemäalueet kuten risteykset, jotka niitetään useammin liikenneturvallisuuden vuoksi.
Kaupunki myös poistaa vieraslajeja kuten lupiineja, jättipalsamia ja pujoa, vaikka alueita ei kokonaan niitetäkään.
– Pyydämme ihmisiä lähettämään viestejä nokkospusikoista tai vieraslajihavainnoista kaupungin palautepalveluun, Vuorinen sanoo.
Palautteeseen voi liittää karttamerkinnän, jonka perusteella niittäjien on helppo löytää poistoa vaativat kasvit.
Kaupungin lähiöissä myös isompien, aiemmin nurmikkona olevien alueiden annetaan kasvaa aiempaa vapaammin niittymäisinä.
– Niistä on tullut asukkailta palautetta, että ne leikattaisiin mahdollisimman usein.
Kaupunki on saanut myös joitakin palautteita, joiden mukaan niittymäisellä alueella on tehty havaintoja hyönteisten lisäksi muista eläimistä kuten käärmeistä.
Valtakunnallinen trendi
Pientareiden heinikot saavat kasvaa myös muissa kaupungeissa. Esimerkiksi Kouvolassa pientareet saavat kasvaa.
Vuorinen on huomannut suhtautumisen muuttuneen vuosien varrella.
– Jossain vaiheessa tuntui siltä, että ainoastaan hyvin leikattua nurmikkoa pidettiin laadukkaana.
Vuorisen mukaan luonnon vapaa kasvaminen on kansainvälisestikin trendi.
– Muutama vuosi sitten esimerkiksi Lontoon keskustassa oli selvästi jätetty keskeisiin puistoihin niittymäisiä alueita.
Niittämisen vähentämisestä Mikkelin kaupunki saa joidenkin kymmenien tuhansien eurojen säästöt.
– Enemmän kyse on ajatustavan muutoksesta ja luonnon monimuotoisuuden hyödyntämisestä kuin säästöistä, vaikka niitäkin haetaan.
Komealupiini on laajalle levinnyt vieraslaji, jonka siitepölyssä on pölyttäjille myrkyllistä lupaniinia.