Ensaimadas revisited

Tein ensaimada-pullaa blogin ensimmäisenä vuonna ja sitten pidinkin pienen paussin, tein niitä taas tällä viikolla! Käytin samaa ohjetta melko pitkälti, kunhan puolitin ohjeen ja muutenkin muuttelin. Mutta kyllä tämä aivan oikealta ensaimada-pullalta maistui! Tein tällä kertaa yhden ison pullakiehkuran muutaman pienen sijaan. 

Ensaimada

• 250 g vehnäjauhoja
• 20 g hiivaa
• 1,5 dl maitoa
• 1 kananmuna
• 50 g sokeria
• 50 g voita pieniksi kuutioiksi leikattuna (säästin muutaman kuution pullan voiteluun)
• ripaus suolaa
• 3 rkl aprikoosihilloa
• tomusokeria

Murustelin hiivan pieneen kulhoon ja kaadoin sinne maidon ja noin pari ruokalusikallista valmiiksi mitatuista jauhoista. Sekoitin ja jätin seoksen odottamaan vartiksi, tänä aikana hiiva alkoi kuplia pieneksi alkutaikinaksi. Kokosin sillä välin loput jauhot, voin, kananmunan, sokerin ja suolan Kitchen Aidin kulhoon. Lisäsin mukaan alkutaikinan ja laitoin koneen vaivaamaan pienellä nopeudella noin kymmeneksi minuutiksi. Jauhoja piti lisätä pikkuisen, puolen desin verran suunnilleen. Annoin koneen vaivata taikinaa vielä toiset kymmenen minuuttia ja peittelin sitten taikinan kohoamaan peiteltynä pariksi tunniksi. 

Kumosin taikinan kevyesti jauhotetulle leivinalustalle ja ensin painelin taikinan käsin pyöreäksi levyksi, jonka kaulitsin sitten ohueksi letuksi, noin ison pizzan kokoiseksi. Levitin taikinalevylle aprikoosihilloa ja käärin levyn rullaksi. Nostin rullan leivinpaperin päälle uunipellille ja kiepautin rullan löyhälle kiepille. Annoin pullan kohota vielä tunnin verran leivinliinalla peitettynä. 

Kuumensin uunin 200 asteeseen, voitelin  pullan pinnan niillä muutamalla (sulatetulla) voikuutiolla, jotka olin säästänyt taikinasta ja paistoin pullaa noin 30 minuuttia. Kun pinta oli kauniin ruskea ja pulla tuntui lastalla nostamalla sopivan kevyeltä nostin sen jäähtymään. Siivilöin pinnalla oikein runsaasti tomusokeria. 

Ensaimada on usein ilman erityisiä täytteitä, tai sen sisään sutikoidaan laardia. Luin myös muista erilaisista täytteistä, joten arvelin voivani käyttää kotitekoista aprikoosihilloakin. Pulla leikkautui nätisti isolla leipäveitsellä ja Antti sattui puhaltamaan haukatessaan pullaan sen verran tomerasti, että tuhksuhkuria oli pitkin poikin. Ensaimada sopii hyvin maitokahvin tai kaakaonkin kaveriksi, meillä oli espressot. 

La Vuelta päättyi tänään minulle merkitykselliseen paikkaan, Santiago de Compostelaan, jonne saavuin 2.5.2016. La Vuelta oli jo eilen käytännössä tapulteltu, sillä Primoz Roglicilla oli riittävä etumatka ja sen lisäksi hän on mainio aika-ajaja, joten hänelle riitti se, että hän ajoi maaliin itselleen turvallista vauhtia. Hän melkein kyllä erehtyi reitiltä, eikä siinä paljon olisi ollut aikaa töpelöitäväksi. Onneksi mitään huonoa ei sattunut, kaikilla oli samat hyvät sääolosuhteet, La Vuelta saatiin päätökseen ja Primoz Roglic voittajaksi. 

Katsoimme La Vueltan lopun poissa kotoa, sillä lähdimme pienelle matkalle, emme tällä kertaa CampaAdrialla kuitenkaan. Meillä oli mukana espanjalaishenkinen iltapala ja pullo cavaa juhlistamaan sitä, että CampaSimpukan kymmenvuotisruokahaaste ja yhdestoista kerta tätä kolmeosaista hässäkkää tuli valmiiksi. 

Vilkaisimme tänään 13 kirkkoa, joista 9 tässä kuvassa. Eivät meinaa kyllä kirkot katsomalla loppua, 700 kirkon rajapyykki on enää muutaman kirkon päässä. 

Pain perdu avec compote de cerices et basilic

Minä en edelleenkään osaa ranskaa, mutta saan selkoa siitä, että tässä on kyse köyhistäritareista ja kirsikka-basilikakompotista. Löysin ohjeen Rachel Khoon kirjasta The Little Paris Kitchen. Meillä oli pullaa, ostimme sitä alkuviikosta Kurusta kun poikkesimme Kursulainen Oy:n leipomolla Kemijärven ja Sallan välillä. Pulla alkoi olla nyt juuri sopivaa ritaroitavaksi ja kirsikoita ja basilikaa hankittiin tätä tilaisuutta varten. 

Kirsikka-basilikakompotti ja köyhät ritarit

Kirsikka-basilikakompotti

• kaksi kaupan kauhallista kirsikoita (arvioin, että noin 200 g)
• kymmenkunta basilikanlehteä
• sokeria (aika vähän, koska varastoni ovat pienet)
• 2 rkl konjakkia (oma lisäykseni)

Ritarit

• 4 viipaletta lettipullaa
• 1 kananmuna
• 1 dl maitoa
• ripaus vaniljatomusokeria
• 1 rkl voita

Poistin kirsikoista kivet ja keitin puolitettuja kirsikoita sokerissa ja konjakissa noin vartin verran. Laitoin muutaman kiehumisminuutin jälkeen basilikanlehdet kattilaan ja annoin niiden luovuttaa makuaan muodostuvaan liemeen. Laitoin liekin kattilan alta pois noin 20 minuutin kuluttua ja jätin kompotin jäähtymään. 

Leikkasin lettipullasta neljä viipaletta ja sekoitin pienessä rasiassa maidon, kananmunan ja vaniljasokerin tasaiseksi liemeksi. Kuumensin pannulla voita ja kastoin pullaviipaleet munamaitoon. Paistoin viipaleita muutamia minuutteja molemmin puolin.

Annokseen asettelin köyhänritarin ja tupsuttelin siihen päälle vaniljatomusokeria. Nostelin lusikalla kirsikoita ritarin päälle ja samoin muutaman pienen lusikallisen keitinlientä. Ai, että oli hyvä jälkkäri, niin ranskalainen niin ranskalainen. Loput kirsikat syömme huomenna aamulla jogurtin kanssa. 

Tour de Francessa oli taas kissanpäivät meillä Mark Cavendishin kannattajilla, vaikkei sitä meinaa uskoakaan, niin  hän todella voitti jo neljännen etapin tässä kisassa. Tadej Pogacar johtaa edelleen kokonaiskilpailua. Simon Yates joutui keskeyttämään, mikä on ikävää. Kisa kallistuu loppupuolelleen, mutta minulle tämä asetelma kelpaa oikein mainiosti. 

Tikusta asiaa

Myös mustarastaille oli tarjoomuksia, ne jättävät kivaa nokanpääkirjoitusta omenaan. 

Eilen meillä oli mukava päivä, kun saimme pitkästä aikaa vieraita taloon, no tuttuja tietysti. Olin tullut kehaisseeksi, että nuotiolla paistettaisiin makkaran lisäksi tikkupullia ja sittenhän ei auttanut kuin ottaa selkoa miten sellaisia tikkupullia oikein tehdään. En nimittäin ikinä ollut sellaisia aikaisemmin tehnyt. Blogaanit auttoivat minua Facebookissa ja varsinaisen ohjeen otin Partioaitan Retkireseptit-sivulta. 

1 palanut tikkupulla ja 8 onnistunutta

• 2 dl kauramaitoa (tai maitoa tai vaikka vettä)
• 3 rkl sulatettua voita (tai öljyä)
• ripaus suolaa
• 3 rkl sokeria (käytin fariinin ja leipurinsokerin seosta)
• 1 tl vaniljajauhetta
• 1 tl kuivahiivaa
• 0,5 tl jauhettua kardemummaa
• 5-6 dl vehnäjauhoja

Meillä ei tavallisesti ole kotona kauramaitoa, mutta nuorempi pojista oli alkuviikosta meillä opettamassa mifulasagnen tekemistä. Siinä käytimme kauramaitoa juustokastikkeeseen ja sitä jäi vähän. Käytin nyt siis tikkupullataikinaan tätä nesteenä ja se toimi oikein hyvin, myös tietysti oikea maito käy ja retkiolosuhteissa vaikka vesikin ja siihen hieman maitojauhetta, jos haluaa. 

Tein taikinan hyvissä ajoin, se on yksinkertainen juttu, kaikki ainekset sekoitetaan kulhossa ja jätetään viileään odottamaan. Hiivan kanssa kannattaa olla varovainen, ei ole tarkoitus kohottaa taikinaa kovinkaan paljon, ettei pulla valu sitten tikusta nuotioon. Ohjeessa mainittiin myös leivinjauhe kohotusaineena, mutta sen käyttäytymisestä tällaisessa taikinassa en enempiä osaa sanoa. 

Kun odotettujen nuotiovieraitten saapuminen lähestyi pyysin Antilta hänen vartavasten tätä tilaisuutta vuolemansa tikut keittiöön. Otin noin kananmunan kokoisen palan taikinaa ja pyörittelin sen pötköksi pikkuisen jauhoisilla käsillä ja kiersin pötkylän tikun kärkeen. Taikina tarttui oikein hyvin tikkuun. Laitoin tikkujen taikinaiset päät tarjottimelle ja peitin ne suihkumyssyllä ja nostin ulos varjoisaan viileään paikkaan, etteivät ne lämpenisi liikaa, mutta olisivat valmiita räjähtävään toimintaan heti tarpeen vaatiessa. 

Nyt todellakin alkaa huomata miten introverttikin alkaa kaivata seuraa, oli niin mukava istua yhdessä ulkona auringonpaisteessa nuotion ääressä. Pikkuvieras pääsi nopeasti ujoudestaan ja otti Antin heti hyväksi ystäväkseen. Ei haitannut erätunnelman puute (melko vilkasliikenteinen tie on heti tuossa vieressä) eikä nuotiosta silmiin pyörinyt savu. 

Paistoimme ensin makkaroita ja minä olin valmistellut pienet perunakupposet. Olin esikypsentänyt muutaman perunan ja leikannut ne viipaleiksi. Annostelin viipaleita pieniin foliovuokiin (mahtavat olla muffinivuokia) ja maustanut voinokareella, suolalla ja pippurilla. Laitoin vuokien päälle pienet palat foliota ja vuoat olivat nuotion ritilällä kuumenemassa makkaroitten paistumisen ajan. Lisänä oli porkkanapaloja ja omenaa napsittavaksi. Ja tietysti sinappeja makkaroille. 

Muitten syöminkien jälkeen oli aika paistaa tikkupullat. Siskot kokkaa-Nelle oli varoittanut Facebookissa, että tikkupulla palaa helposti, jos unohtaa kääntää tai pitää pullaa liian lähellä hiillosta ja minä kokeilin näitä kumpaakin. Unohdin yhden tikkupullan liian lähelle liian pitkäksi aikaa ja niinhän se kärähti oikein kunnolla. Kävin kaapimassa mustan raa'an tikkupullan kompostiin ja tein uuden. Sitä en polttanut. Pullia pitää pitää varovasti hiilloksen yllä ja hissuksiin kääntää, eikä taikinaa kannata laittaa liikaa, että kypsyminen ehtii valmiiksi ennen kärähtämistä. Ja tosiaan, ei liikaa kohotusainetta. 

Kypsä tikkupulla irtoaa mukavasti tikusta, kun varovasti pyöräyttää ja sen kanssa on mukava olla tarjolla hilloa ja kermavaahtoa. Olin laittanut pieneen sifonipulloon desin verran kermaa ja yhdellä kaasupatruunalla tuli oikein muhkeasti kuohkeaa kermavaahtoa näihin kekkereihin. Pieni vieras oli karski ja söi pullan sellaisenaan. Jollei olisi ollut niin suurta onnistumisen painetta, olisin vielä kokeillut sitä vinkkiä, jonka Hannele antoi. Tikkupulla Premium voidellaan paistamisen jälkeen ruskistetulla voilla ja ripotellaan päälle kanelisokeria. Tähän en eilen taipunut, sillä kuten sanottu, jostain piti luopua, ettei tulisi paha mokka. Tai pahempi mokka, sillä yksi pulla siis paloi perusteellisesti. Onneksi 8 muuta riitti meille oikein hyvin. Jopa nuorelle herralle, joka kyllä arveli syövänsä ainakin kolme pullaa. Hän myös iloisesti heilutti lähtiessään, että nähdään huomenna <3 

Siskoni mainitsi, että teki Englannissa tikkusämpylöitä samaan tapaan, taikinaa tikun ympärille ja valmiin ämpylän paistoreikään tökätään cheddartikku ja vähän sinappia. Varmasti toimii!

Salainen agentti vanhainkodissa (Agente Topo) vuodelta 2020 oli elokuva, joka pääsi sadan elokuvan listallemme, vaikka onkin dokumentti. Tarkemmin ajatellen en ole ihan varma oliko se ihan oikea dokumentti. Mutta aivan ihana joka tapauksessa, se on Areenassa nähtävillä tästä eteenpäin ainakin 1 v 9 kk. Siitä jäi oudon haikean onnellinen mieli. Että elämän ehtoollakin voi tapahtua jännittäviä asioita, vaikka sitten ollaankin jo lähellä päätepysäkkiä. Eikä kaikki uumoiltu paha olekaan ehkä niin pahaa. 

                   Kotoisten elokuvajuhliemme elokuvat ovat tähän asti nämä: 

1. Jackie Brown 1997
2. Contratiempo (Näkymätön vieras) 2016
3. Interstellar 2014
4. Inside Llewyn Davies 2013
5. Fargo 1996
6. Four Weddings and A Funeral (Neljät häät ja yhden hautajaiset) 1994
7. Bridget Jones's Diary (Bridget Jones – elämäni sinkkuna) 2001
8. Ou Brother, Where Art Thou? (Voi veljet, missä lienet?) 2000
9. Before Sunrise (Rakkautta ennen aamua) 1995
10. Before Sunset (Rakkautta ennen auringonlaskua) 2004
11. Before Midnight (Rakkautta ennen keskiyötä) 2013
12. The Full Monty (Housut pois) 1997
13. Amélie 2001
14. A Serious Man 2009
15. Inglorious Basterds (Kunniattomat paskiaiset) 2009
16. Juice 2018
17. Truman Show 1998
18. Lost in Translation 2003
19. Stripes (Natsat) 1981
20. Arizona Baby/Raising Arizona 1987
21. The Queen 2006
22. Bagdad Cafe 1987
23. Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen) (Villi sydän) 1990
24. Out of Sight (Mieletön juttu) 1998
25. Notting Hill 1999
26. High Fidelity (Uskollinen äänentoisto) 2000
27. Love Actually (Rakkautta vain) 2003
28. Mestari Cheng 2019
29. Monty Python's Life of Brian (Brianin elämä) 1979
30. I served The King of England 2006
31. Tlmocník (Tulkki)  2018
32. Tmavomodry svét (Pilviin piirretty) 2001
33. Sangarid (Loikkarit) 2017
34. Little Miss Sunshine 2006
35. Jalla! Jalla! 2000
36.  The Fifth Element (The Fifth Element – puuttuva tekijä) 1997
37. The Shining (Hohto) 1980
38. One Flew Over the Cucoo's Nest (Yksi lensi yli käenpesän) 1975
39. Amadeus 1984
40. Easy Rider (Easy Rider – matkalla) 1969
41. Valmont 1989
42. Dangerous Liaisons (Valheet ja viettelijät) 1988
43. Les saveurs du palais (Haute Cuisine – Mestari keitiössä) 2012
44. Falling in Love (Rakastutaan)1984
45. About Schmidt 2002
46. U-Turn (U-käännös helvettiin) 1997
47. Kill Bill: Volume 1 2003
48. Kill Bill: Volume 2 2004
49. Thelma&Louise (Thelma ja Louise) 1991
50. Top Gun 1986
51. Trois Couleurs: Bleu (Kolme väriä:Sininen) 1993
52. Trois Couleurs: Blanc (Kolme väriä :Valkoinen) 1994
53. Trois Couleurs: Rouge (Kolme väriä :Punainen) 1994
54. Battle of Britain (Taistelu Britanniasta) 1969
55. Reservoir Dogs 1992
56. Kolja 1996
57. Helle Nächte (Valkoiset yöt) 2017
58. Réparer des Vivants (Niin kauan kuin sydän lyö) 2016
59. The Sense of an Ending (Kuin jokin päättyisi) 2017
60. Space Cowboys 2000
61. Juste la fin du monde (Vain maailmanloppu) 2016
62. Magnolia 1999
63. Sage Femme (Rakkaudella, Béatrice) 2017
64. Contact – Ensimmäinen yhteys 1997
65. Sense and Sensibility (Järki ja tunteet) 1995 
66. Mars Attacks! (Mars hyökkää!) 1996
67. Animal House (Delta-jengi) 1978
68. Mamma Mia! 2008
69. Moulin Rouge 2001
70. Ratatouille (Rottatouille) 2007
71. Madagascar 2005
72. Der Untergang (Perikato) 2004
73. Rear Window (Takaikkuna) 1954
74. Die Blumen von Gestern (Eilisen varjot) 2016
75. Corpse Bride 2005
76. The Adventures of Tintin (Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus) 2011
77. Wild Things (Villit kuviot) 1998
78. Up in the Air 2009
79. Broken Flowers 2005
80. Transamerica 2005
81. Clockwork Orange (Kellopeliappelsiini) 1971
82. Trainspotting 1996
83. The Man Who Wasn't There (Mies joka ei ollut siellä) 2001 
84. The King's Speech (Kuninkaan puhe) 2010
85. The Help (Piiat) 2011
86. Das Leben der Anderen (Toisen elämä) 2006
87. The Killing of a Sacred Deer 2017
88. Zombie ja Kummitusjuna 1991
89. Kauan pilvet karkaavat 1996
90. Sunrise: A Song of Two Humans (Auringonnousu) 1927
91. Mujeres al borde de un ataque de nervios (Naisia hermoromahduksen partaalla) 1988
92. Citizen Kane (Kansalainen Kane) 1941
93. The Silence of the lambs (Uhrilampaat) 1990
94. Once 2007
95. Strangerland 2015
96. Agente Topo (Salainen agentti vanhainkodissa) 2020

Kotiruokaviikon tiistai – hernekeitto ja laskiaispullat

CampaKeittiön kotiruokaviikko jatkuu. Hernekeitto on yleensä torstain ruoka, mutta tällä viikolla se on luonnollisesti tiistain, onhan laskiaistiistai. Tänään en kuitenkaan keittänyt hernekeittoa, vaan otin sitä pakastimesta. Keitimme ison padallisen hernekeittoa viikko pari sitten ja käytimme siihen joulukinkun loput kuutioina. Otin tänään aamulla purkillisen sulamaan laskiaistiistain kotiruoaksi. Mutta näin sen tehdessäni tein. 

Hernekeitto haudutuspadassa

• 500 g kuivia herneitä (tällä kertaa keltaisia)
• vettä niin paljon, että herneet peittyivät  padassa hyvin
• noin 300 g kinkkukuutioita
• suolaa ja pippuria
• meiramia
• tarjolle sinappia ja sipulisilppua

1. Liotin herneitä kylmässä vedessä noin 8-9 tuntia. Jollet muistanut liottaa herneitä, voi keiton aivan kuivista herneistäkin keittää, se ottaa vain enemmän aikaa.
2. Kaadoin liotetut herneet siivilään ja laskin niiden päälle kylmää vettä. 
3. Kumosin herneet haudutuspataan (tai kattilaan) ja kaadoin päälle vettä niin paljon, että herneet hyvin peittyvät. Käytin suurempaa Crock pot-pataani ja vettä tuli noin 2,5 litraa. 
4. Laitoin padan high-asetukselle ja jätin hommiin. Kattilassa keitellessä nosta vesi kiehumaan ja säädä lämpö niin, että vesi kiehuu lempeästi. Kattilassa keitto vaatii sekoittelua aika ajoin, padassa se on huoltovapaata. 
5. Noin puolivälissä lisäsin mukaan kinkkukuutiot ja  mausteiksi pippuria ja meiramia. En laittanut vielä suolaa, vaan odottelin kinkun suolan sekoittumista keittoon.
6. Noin tunnin päästä sekoittelin (kattilakeittoa useammin, ettei pala pohjaan) ja maistelin suolatilannetta. Lisäsin sen verran kuin tarpeen. 
7. Jos keitto alkaa saeta liikaa, lisää vettä. Kun herneet alkavat olla kypsiä, sekoita rivakasti, niin osa herneistä hajoaa, mikäli pidät sakeasta keitosta. 

Meillä keitto oli padassa yön yli ja jatkoi lempeää muhimista vielä aamupäivänkin. Lisäsin kinkkukuutiot vasta aamulla, mutta nopeimmillaan hernekeitto valmistuu haudutuspadassa noin 5-6 tunnissa. Eli liotus yön yli, keitto pataan aamulla ja iltapäivällä se on valmista. Tarjolle sitten sinappia ja sipulisilppua heille, jotka siitä tykkää. Minä syön sellaisenaan, jonkun hyvän leivän kanssa.

Sunnuntaina emme syöneet yhtäkään laskiaispullaa, eikä niitä muutenkaan ole tullut syötyä, joten tänään oli leipomispäivä ja tein laskiaispullia ja pakastimeen kanelipullia. Otin ohjeen sauvajyväsen pullapostauksesta, pienensin sen puolen litran taikinaksi. Minulla ei ollut tuorehiivaa sulana, joten käytin kuivahiivaa. 

Pullataikina laskiaispulliin ja muihinkin pulliin

• 5 dl maitoa
• 2 pussia kuivahiivaa
• 1,5 dl sokeria (lisätty 21.2.2023! Unohtui listasta aikoinaan)
• 2 kananmunaa
• 1 tl jauhettua vaniljaa
• 1 rkl kardemummaa
• 1 tl suolaa (kappas unohdin)
• 15 dl vehnäjauhoja
• 180 g voita
• kananmunaa voiteluun
• sokerikanelisekoitusta vuokapulliin

1. Lämmitin maidon 42-asteiseksi (kuivahiiva tarvitsee hieman tuorehiivaa korkeamman lämpötilan.
2. Sekoitin maitoon kardemumman, sokerin, suolan (jos olisin muistanut), vaniljan ja kananmunat yleiskoneen kulhossa.
3. Pehmitin voita hieman mikrossa ja lisäsin sen ja noin puolet jauhoista. 
4. Laitoin koneen vaivaamaan taikinaa melko hitaalla vauhdilla ja lisäsin jauhoja vähitellen niin, että kaikkiaan meni noin 14 dl. 
5. Kone vaivasi taikinaa kaikkiaan noin 10 minuuttia.
6. Peitin kulhon ja jätin taikinan kohoamaan noin tunniksi. 
7. Kun taikina oli kohonnut noin kaksinkertaiseksi, jaoin sen jauhotetulla leivinlaudalla kahtia.
8. Leivoin puolet pyöreiksi pulliksi ja puolet pieniksi sokerikanelipulliksi, jotka laitoin pikkuisiin foliovuokiin. 
9. Peittelin pullat vielä toiseen kohoamiseen uunin lämpenemisen ajaksi.
10. Kuumensin uunin 225 asteeseen ja paistoin kananmunalla voideltuja pullia noin 12-14 minuuttia.

Taikinasta tuli 13 pyöreää pullaa ja 13 pientä foliovuokapullaa. Laskiaispullat täytin mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Kävin viemässä pulleroita jälkeläisille ja kuulema maistuivat. Ketä muita hyysäisinkään, ellen omia jälkeläisiäni? #kunontuotaaikaa

Kotoisat elokuvajuhlamme ovat paussilla Welsh Open-turnauksen vuoksi, snookeria muutama päivä siis. 

Äkilliset marjapullat aamiaiselle

Joku aika sitten näin instakuvan, jossa Hanna G oli tehnyt pikacroissanttitaikinasta kanelipullia, mutta juuri tuolloin minulla ei ollut jääkaapissa taikinaa. Tänään oli, muttei nyt ollut kanelipullafiilis, joten tein marjatäytteiset pullat ja tulipa niistä makoisat. 

Äkilliset marjapullat (6 kpl)

• 1 purkki pikacroissanttitaikinaa
• tuoreita marjoja, minulla oli vadelmia ja pensasmustikoita, mutta joku hillokin käy yhtä lailla, tai marmeladi
• minimaalisen pieniä suklaanappeja
• tomusokeria
• tilkka sitruunamehua
• tilkka vettä

Kuumensin uunin 200 asteeseen ja avasin taikinapurkin. Levitin taikinarullan leivinpaperiarkin päälle ja leikkasin taikinan kolmeen osaa. Yhdessä palassa on siis kaksi kolmionmallista palaa kiinni toisissaan. Sommittelin pitkälle sivulle marjoja ja suklaanappeja, voi käyttää myös hilloa tai mitä nyt tahtookaan laittaa täytteeksi. Kieritin palat rullalle, pienet leikkuujäljet joita taikinassa on voisarvien muotoa merkkaamassa eivät haittaa mitään, päinvastoin. Laitoin saumapuolen alaspäin ja sijoittelin kuusi pötkylää tasaisesti leivinpaperille pellille. Paistoin pullia noin 10 minuuttia.

Kun pullien pinta oli nätin ruskea, nostin ne uunista. Pullien jäähtyessä sekoitin pienen satsin valkoista kuorrutetta. Siivilöin ensin tomusokeria noin desin verran kuppiin, lirautin päälle hieman sitruunamehua ja sekoitin tasaiseksi tahnaksi. Jos tulee liian paksua, lisätään vettä, jos liian luirua, lisätään sokeria. Kaavin melko paksun kuorrutetahnan pussiin.

Minä käytin kertakäyttöistä pursotinpussia, mutta tavallinen tanakka muovipussi olisi kyllä käynyt yhtä hyvin. Laitoin pussinsulkijan pussin kärkeen, niin ettei kuorrute valu ulos ennen aikojaan ja kun pullien pinnat olivat jäähtyneet, leikkasin pussin kärjen pois ja pursotin kuorrutetta pullille. Olivatpa hyviä pikapullia syötäväksi lankalauantain aamiaisella.

Laiskiaispullat

En ole moneen vuoteen leiponut laskiaispullia, viimeisin muistikuva on siltä vuodelta, kun pojat vielä asuivat kotona. Tein pullat vahingossa hiivaleipäjauhoihin, eikä niistä tullut suurta menestystä. Tänään tein taas laskiaispullia, prosessiin kuului tavanomainen määrä tössimistä tälläkin kertaa, ei jauhojen suhteen, ei varsinaisesti pullienkaan suhteen, vaan täytteen. Minä en perusta mantelimassatäytteestä, joten etsin kaappini ja varastoni, mutten löytänyt yhtään lusikallista mansikkahilloa. Rupesin siis hillonkeittohommiin. Sainkin pienen erän maukasta hilloa aikaan ja kaadoin sen lasipurkkiin. Siihen kohtaan järki sitten loppuikin. Nostin kuumenneen purkin ulos pakkaseen grillin teräksiselle sivupöydälle ja ennen kuin ehdin sanoa virhe, oli purkki napsahtanut rikki ja kuuma hillo levinnyt pitkin pöytää. Tähtihetkiä! Siivosin jäljet ja pyysin kauniisti Anttia etsimään minulle uuden pakasterasiallisen mansikkaa. Toisen erän jäähdytin kuparikattilassa, se ei haljennut sentään. 

Pullat leivoin Jennin ohjein ja ensimmäistä kertaa jätin kananmunan pois pullataikinasta, uskoin Jennin sanomaa, että ilman kananmunaa tulee pehmeämpi taikina. Puolitin hänen tekemänsä puolenlitran taikinan ja sain aikaan 10 laskiaispullaa, joita meillä on sanottu laiskiaispulliksi niin kauan kuin muistan. 

Laiskiaispullat

• 2,5 dl maitoa
• 25 g hiivaa
• 1 dl sokeria
• 0,5 tl suolaa
• 0,5 rkl jauhettua kardemummaa
• 7 dl vehnäjauhoja
• 100 g voita pieniksi kuutioiksi leikattuna ja huoneenlämpimänä
• 1 kananmuna voiteluun
• hilloa
• kermavaahtoa
• tomusokeria

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja murustele hiiva mukaan, sekoittele. Lisää kulhoon sokeri, suola, kardemumma ja noin puolet jauhoista. Laita yleiskone töihin veivaamaan taikinaa. Lisää jauhoja vähitellen ja lopuksi voikuutiot. Jatka vaivaamista vielä kymmenisen minuuttia, jolloin taikinaan tulee hyvä sitko. Se saa olla aika pehmeää, mutta mieluusti irrota kulhon reunoilta vatkaimen ympärille. Irrota vatkainosa ja  peitä taikina kulhossa kohoamaan kaksinkertaiseksi, se vie noin 30-minuuttia. 

Taikinan kohottua kaavi se kevyesti jauhotetulle leivinalustalle ja muotoile pitkulaiseksi pötköksi. Leikkaa pötkö 10 palaan ja pyörittele palat palloiksi, jotka nostelet leivinpaperilla päällystetylle leivinpellille. Jätä pullat vielä liinalla peitettynä kohoamaan noin puoleksi tunniksi. 

Kuumenna uuni 200-220 asteeseen, riippuen siitä millainen pullanpaistaja uunisi on. Minun uudehko uunini oli sopivan lämmin 200-asteisena. Voitele pullat kauttaaltaan kananmunalla ja paista niitä noin 8-10 minuuttia. Voi siinä mennä kaksitoistakin minuuttia, vahdi pullia, etteivät ne pääse kärähtämään. Kypsän pullan pohja on vienon vaaleanruskea, samoin pinta. Jätä pullat jäähtymään ritilälle.

Kun on aika täyttää pullat, leikkaa niistä hattu pois ja lusikoi keskelle mieluista hilloa tai sitä mantelimassaa, mikäli olet niin radikaali. Pursota tanakkaa kermavaahtoa (sitä ei tarvitse makeuttaa, hillossa on tarpeeksi makeutta) rinkulaksi hillon ympärille ja nosta hattu päälle. Ripottele päälle runsaasti tomusokeria. 

Meillä on tänään taas perhepäivälliset ja laiskiaispullat saavat olla jälkiruokana!

Sydänpuustit

Kansallinen korvapuustipäivä meni jo, minä leivoin hieman jälkijunassa tänään pullaa. En muista milloin olisinkaan  viimeksi leiponut pullaa, blogin neljän ja puolen vuoden arkistoista ei löydy yhtään varsinaista pullaohjetta. Otin nyt vinkit pullaan two of a kind-nimisestä blogista. Pikkuisen kyllä soveltelin taas, sillä se nyt on vaan minun luontoni. Alkuperäisen ohjeen saa helposti tuosta linkistä.

Sydänpuustit

Taikina

• 1,25 dl vettä
• 2,5 tl kuivahiivaa
• 1 tl sokeria
• 2,5 dl turkkilaista jogurttia
• 3 rkl muscovadosokeria
• 7 dl vehnäjauhoja
• 2 rkl maitoa (taikinan meinatessa olla liian kuiva)
• 50 g (pitäähän nyt vähän voitakin  olla) + vähän vuokien voiteluun
• 1,4 tl ruokasoodaa
• 1 tl suolaa
• 1 tl vaniljauutetta

Täyte

• 2 rkl muscovadosokeria
• 1 tl kanelia
• 25 g voita
• 1 dl omatekoista omenahilloa (jonka piti olla marmeladia, muttei suostunut marmeladisoitumaan)

Kuorrute

• ruokotomusokeria
• sitruunamehua

Tämä ei ollut ihan meikäläinen pullataikina ja meinasi usko loppua sen kohoamisen kanssa, mutta kun sinnikkäästi annoin ajan kulua, niin kyllä taikina siitä heräsi eloon. Onneksi ei ollut kiire tämän pullan kanssa. 

Kuumensin veden kuivahiivalle sopivaksi ja sekoitin hiivan ja sokerilusikallisen veteen ja jätin seoksen käynnistymään hetkeksi. Sillä välin keräsin muut taikinan ainekset (maitoa ja voita lukuunottamatta) yleiskoneen kulhoon. Noin kymmenen  minuutin kuluttua kaadoin hiivaliemen kulhoon ja aloin vaivata taikinaa. Se tuntui jäävän aivan murumaiseksi, joten lisäsin pikkutilkan maitoa ja vähän voita kuutioina. Taikinasta muodostui mukava kiinteä pallo noin 8-10 minuutin vaivaamisella, en katsonut kelloa. Jätin sitten taikinan kohoamaan pariksi tunniksi, kuten ohjeessa sanottiin, muttei taikina näyttänyt tunnissa älähtävänkään, joten siirsin suihkumyssyllä peitetyn kulhon altaaseen vesihauteeseen. Otin pikkunokoset ja kaikkiaan neljän tunnin kohottelun jälkeen taikina oli kuin olikin kohonnut kaksinkertaiseksi. Veikkaan, että kylmä voi hidasti kohoamisen alkamista, joten oma vika.

Kun taikina oli mielestäni riittävästi kohonnut, otin sen leivinpöydälle ja kaulitsin sen ohueksi levyksi, niin nelikulmioksi kuin kykenin. Sulatin täytteen voin ja sekoitin siihen muscovadon ja kanelin ja voitelin kolme vuokaa runsaskätisesti. Levitin täytteen pullalevylle ja sen päälle omenahilloa ohuelti.

Leikkasin levyn pitkittäin kahteen palaan ja pyöritin kummankin palan molemmilta pitkiltä reunoilta kohti keskustaa puoliväliin. Leikkasin pötkylät terävällä, ohuella veitsellä noin 4 senttisiin paloihin, jotka nostin vuokaan tavoitellen palaan sydämen muotoa, asetin palat niin, että sydämen kärki osoitti vuoan keskustaa kohden. Taikinasta tuli suurempaan vuokaan pullakehä, jonka keskelle asetin nurinpäin pienen uuninkestävän jälkiruokavuoan. Pienempään vuokaan tuli kuusi pullaa, isompaan kymmenkunta. Pullapötköjen hieman muotopuolet päätypalat asetin aivan minikokoisen le Creuset-pataani, jonka löysin aikoja sitten kirpparilta, mutten ole käyttänyt mihinkään. Jätin pullapalojen väliin tilaa kohoamista varten.

Kohotin pullia vielä vuoassa noin kolme varttia ja kuumensin uunin 180 asteeseen ja paistoin pullia kiertoilmalla noin 25 minuuttia. Annoin pullien jäähtyä ja sekoitin sitten sitruunamehutilkkaan ruokotomusokeria. Tämän kuorruteen valutin viilenneiden pullien päälle koristeeksi. Tosi mehevää pullaa tämä oli, omenatäytettä olisi riittänyt vähän vähemmänkin. Onneksi kotitekoinen hillo kesti paistamisen, eikä räiskynyt pitkin uunia. 

Ensaimadas!

Poikani opettaja vuosia sitten sanoi kuolemattoman viisauden, jolla pötkii elontiellä pitkälle: Maito ja pulla on hyvää! Se on totta. Nyt oli ohjelmassa espanjalaisen pullan leipominen. Olen ostanut kaupasta ensaimada(s)-nimisiä pullia tai leivonnaisiksiko niitä pitäisi kutsua. Ilmavia, pehmeitä, tomusokerilla kaunistettuja kiemuralle pyöritettyjä. Ohjeen näihin otin täältä, Delicious Days-sivuilta. Ihailin keväällä saman lähteen gnocchi-kuvia.

Ohjeessa lueteltua laardia ei ole ilmeisestikään saatavilla meikäkäisistä kaupoista, mutta lähteeni kommenttiketjussa kerrottiin voin passaavan hyvin. Ostin Oulun Stokkalta italialaista valkoista suolatonta voita ja arvelin sen sopivan tähän tarkoitukseen. Ankanrasva on suolattua, joten sitä en tohtinut kokeilla.

• 500 g vehnäjauhoa
• 75 g sokeria
• 40 g hiivaa
• 0,5 tl suolaa
• 2-2,5 dl maitoa
• 2 kananmunaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• 150 laardia (tai pehmeää voita)
• tomusokeria koristeluun

Kaada jauhot, sokeri ja suola suureen kulhoon (yleiskoneen kulhoon, jos aiot vaivata taikinan koneella) ja sekoittele hyvin. Tee seokseen kuoppa ja murustele siihen tuore hiiva. Kaada kädenlämpöistä maitoa kuoppaan sen verran, että hiiva peittyy, sekoita lusikalla muutama kierros. Jätä seos leivinliinan alle ainakin vartiksi, niin että hiiva alkaa kuplia. Lisää sitten loput maidosta, kananmunat ja oliiviöljy ja vaivaa taikina kiinteäksi. Minulla, kuten ohjeen antajallakin, taikina jäi melko tarttuvaksi, lisäsin jauhoja noin puoli desiä ja sain käteni suht hyvin irti taikinasta. Taas taikina peitellään ja jätetään lämpimään paikkaan nousemaan ainakin puoleksi tunniksi, mutta mielellään niin pitkäksi aikaa, että taikina on noussut kaksinkertaiseksi.

Kun et jaksa enää odottaa (minulla odotusintoa oli noin tunti ja taikina oli kaksinkertainen alkukokoon nähden), lytistä taikina nyrkilläsi ja kumoa se hyvin jauhotetulle leivinalustalle. (tässä huomasin, mikä ohjeessa ja kommenttiketjussa oli vähän tuntunut oudolta, moni ihmetteli kovin hiivalla kohottamisen saloja, hiivan hankkimista ylipäätään ja leipomista käsiteltiin paljon, meille suomalaisillehan pullataikina on melko jokapäiväinen juttu) Työstä taikinaa, kunnes se on kimmoisa pallo, pyöritä se tangoksi ja leikkaa kymmeneen osaan, jotka kaikki pyöritä pieniksi palloiksi. Jätä ne kevyesti jauhotettuina ja leivinliinalla peitettyinä kohoamaan taas ainakin puoleksi tunniksi.

Noin kolmen vartin päästä pullaset ovat nousseet huomattavasti, ovat ilmavan kevyitä ja helposti käsiteltäviä. Jauhota taas leivinalustaa ja kauli pallosista pyöreitä niin ohuita lettusia, kuin onnistut saamaan ilman, että ne tarttuvat alustaan. Levitä lettuselle pehmeää voita (tai laardia, jos sitä olet onnistunut hankkimaan) ja kääri lettu rullalle. Kun kaikki ovat valmiit, nosta rullat leivinpaperilla vuoratulle pellille (ohjeesta tuli 10 kpl, 5 kpl/pelti) ja käännä ne löyhälle kiepille, ne kohoavat vielä lisää. Sivele loppu voi kiemuroiden pintaan ja kohota taas, vaikka yön ylitse. Lähteeni mukaan muutama tuntikin riittää ja itse paistoin pullat kahden tunnin kohotuksen jälkeen 200 asteessa noin 15 minuuttia, viimeiset viisi minuuttia leivinpaperiarkilla peitettynä.

Sirottele runsaasti tomusokeria hieman jäähtyneiden pullien päälle ja nauti hyvän kahvin, teen tai kaakaon kanssa, eikä se kylmä maitokaan huono vaihtoehto ole. Haukatessa saat näkyviin pullan ilmavat kerrokset.

Vueltan 16. etappi Villa Romana La Olmedasta Haroon on parhaillaan menossa, mutta lähetys alkaa vasta myöhemmin. Kyseessä on tasamaan etappi, ellei tämäkin ole hämmästyttävän  mäkistä tasamaata, kuten kilpailun alun muutamat "tasamaat". Illempana pääsemme katsomaan kuinka tänään kilpailu edistyy ja viimeinen kolmannes lähtee käyntiin.