Siideripossua riisin kanssa

Olen ollut taas viikkopöllönä, piti oikein tarkistaa, että mikä päivä tänään onkaan ollut, aivan aamusta asti. Leirialue on #complet. Meillä naapurit ovat vaihtuneet, tällä paikalla ei ole ollenkaan varjoa, mutta onneksi ilma vaihtuu kuitenkin, sillä on melkoisen tuulista. 

Päivälliseksi tein meille siideripossua, ostimme eilen kaksi pientä luutonta porsaankyljystä, noin 225 g yhteensä, maksoivat 3,05€. Muita aineksia oli parin kolmen euron verran, joten melko edullinen ateria oli siis kyseessä. Siiderikään ei ollut kallista, osa meni kastikkeeseen ja loput laseihin. Ohjeen tähän ruokaan otin täältä. Luin ohjeen ennen aloittamista, mutta sitten netti tökki oikein kunnolla, joten tein sitten sen mukaan, miten minusta oli viisasta. Voi olla, että joku vaihe meni eritavoin, mutta lopputulos oli kuitenkin hyvä, joten eipä väliä.

Siideripossu

• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 luutonta pientä possunkyljystä
• suolaa ja pippuria
• 1 pieni sipuli suikaleiksi leikattuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 2 dl kuivaa omenasiideriä
• 1 rkl dijonsinappia
• 3 oksaa tuoretta rosmariinia (yhä sitä huhtikuussa kotoa mukaan otettua, ostettu viime syksynä Saksasta)

Omenakastike

• 1 rkl voita
• 1 omena kuorineen, ohuiksi lohkkoiksi leikattuna
• 1 dl kermaa

Maustoin kyljykset suolalla ja pippurilla. Laitoin matkakeittiön suuremmalle pannulle voita ja oliiviöljyä, joita kuumensin sen verran, että voin kuohu laski. Nostin pintamaustetut kyljykset pannulle ja paistoin niin noin kolme minuuttia puoleltaan. Lämpö pannun alla oli kohtalainen, sellainen, ettei rasva ala palaa, mutta että kyljyksiin tuli kiva paistopinta, niiden ei tarvinnut vielä kokonaan kypsyä. Nostin osapaistetut kyljykset lautaselle odottamaan ja pienensin vielä lämpöä pannulla, mutten huuhdellut tai  pyyhkinyt sitä. 

Nostelin pannulle sipulit ja valkosipulimurskan ja paistelin niitä viitisen minuuttia. Samaan aikaan laitoin toiselle pannulle voita sulamaan ja nostelin omenalohkot pannulle pienellä lämmöllä paistumaan. Kun sipuli oli laiskistunut, kaadoin mukaan omenasiiderin ja raaputin lempeästi kaikki maut pannulta siideriin. Se sai kiehua melkein puoleen. Maustoin tätä kastikepohjaa pippurilla ja dijonsinapilla, suolaa en lisännyt, sillä sitä oli jo kyljyksissä. 

Samaan aikaan omenalohkot alkoivat olla melkein kypsiä ja kaadoin sille pannulle kerman ja sekoittelin. Varoin, ettei omenakastike lähde kuohumaan, mutta kerma kuitenkin kiehuisi hieman kokoon. 

Nostin sitten kyljykset takaisin pannulle ja kumosin omenakastikkeen päälle. Levittelin omenalohkot koko pannulle ja annoin kyljysten vielä kypsyä noin kolme neljä minuuttia ja pidin huolen, ettei kastike kiehu liikaa kokoon. Maistoin kastiketta ja siinä vaiheessa vielä lisäsin hieman suolaa. 

Antti oli ollut riisimestarina ja laittanut malliston pienimpään riisinkeittimeen yhden hengen annoksen (siihen mahtuu max kahden hengen annos) sushiriisiä, sillä muuta riisiä meillä ole olekaan mukana. Riisi oli valmista juuri samaan aikaan kuin siideripossukin. 

Annoksiin tuli pari pientä kauhallista riisiä ja kyljykset kummallekin, kastiketta oli riittävästi, puoli omenaa kummallekin ja muutenkin kaikki meni oikein nappiin.

Tour de Francessa oli käänteentekevä etappi, sillä Jonas Vingegaard kaatui niin pahasti, että joutui keskeyttämään kisan, mikä harmi. Vielä emme tiedä kuinka hänen kävi, voisi arvella solisluun murtumaa. Jos hän olisi pystynyt jatkamaan, olisi kärkipyöräilijöiden porukka odottanut häntä (ajanut hitaasti, että Jonas olisi päässyt porukkaan), mutta nyt ilmeni nopeasti, ettei hän pysty jatkamaan. Niinpä kisa sai uuden tahdin. 

Tadej lähti taas voittojahtiin, mutta tällä kertaa Remco Evenepoul näytti mistä hänet on tehty ja pystyi voittamaan Tadejn lopussa. Tadej kuitenkin johtaa kokonaiskilpailua viidellä minuutilla, Remco on toisena, kun Jonas joutui pelistä pois. Huomenna on lepopäivä ja tiistaina kisa jatkuu henkilökohtaisella aika-ajolla ja siinä on Remcolla hyvä tilaisuus pienentää Tadejn johtoa, sillä on parempi aika-ajaja kuin Tadej. Tästä voi tulla vielä oikein jännä kisa ja toivon, ettei Jonakselle käynyt pahasti ja hän pääsee pian toipumaan. 

Korealainen coleslaw – rapea lisäke vaikka mille

Tämä on helppo ja kiva ohje korealaiseen kasvissivukkeeseen, otin siihen vähän vinkkejä eri paikoista, mutta suurimmaksi osaksi on omasta tai asiakkaan päästä. Tein pienen annoksen kahdelle kerralla syötäväksi, mutta tämä kyllä säilyy päivän pari kylmässä ja todennäköisesti vielä saa lisää makuakin. 

Korean Coleslaw

• neljäsosa pienestä punakaalista 
• 1 omena
• 1 porkkana
• 2 kevätsipulia
• 1 tl gochugarua (korealainen chilihiutale)
• 1 rkl soijakastiketta
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 tl paahdettua seesaminsiemenöljyä
• paahdettuja seesaminsiemeniä

Leikkasin punakaalin niin ohuiksi suikaleiksi kuin osasin, samoin omenan ja porkkanan ohuiksi tikuiksi, kevätsipulit silpuksi. Sekoitin chilihiutaleet soijan, sitruunamehun ja seesaminsiemenöljyn kanssa kastikkeeksi ja lisäsin vielä noin teelusikallisen seesaminsiemeniä. Sekoitin kastikkeen kasviksiin. Annoin sivukkeen maustua noin vartin verran. Se oli erittäin hyvää ja mukavan rouskuvaa korealaisen nyhtölihapadan ja riisin kanssa. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokkailuni. 

Näyttäisi siltä, että sivukkeessa on mukana maissia, 

ei ole, mutta tuli mieleen, että se sopisi tähän oikein hyvin!

Paljon Calvadosta ja vielä enemmän siideriä kanalle

Omena ja kana sopivat hyvin yhteen, se on unversaali totuus. Nyt on hyvä omena-aika, etenkin jos naapurilla on suuri omenapuu ja meillä siihen vapaa käyttöoikeus heidän poissaollessaan. Tämän ranskalaisen kanaruoan söimme viime viikolla yhdessä Le Bureau-porkkanaraasteen kanssa. Säästin postauksen sellaiselle päivälle, jolloin minulla ei ole aikaa ruoanlaitolle. Sellaisia ei kyllä ole usein enää, mutta jonain päivänä voi olla laiskuutta ilmassa. Tänään oli vähän sellainen päivä. Ohjeen ruokaan otin täältä. 

Calvadoksessa ja omenasiiderissä haudutettu broilerin koipireisi

• 1 broilerin koipireisi/syöjä (meillä oli kolme koipeliinia, koska pakkauksessa oli kolme kpl)
• 3 pientä kotimaista omenaa
• voita paistamiseen
• 1 sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 dl Calvadosta
• 2 dl kuivaa omenasiideriä (meillä Lidlin ranskalaista, ajoittain myynnissä olevaa)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia ja rakuunaa oksina
• 1 dl kermaa
• 1 tl dijonsinappia
• tuoretta persiljaa

Leikkasin omenat lohkoihin, en kuorinut herkkämakuisia kotimaisia omenia. Leikkasin sipulin ja valkosipulinkynnet viipaleiksi. Taputtelin koipireidet kuiviksi ja ripottelin niille suolaa ja pippuria. 

Sulatin uunin kestävässä kasarissa voita ja paistoin hetkisen omenalohkoja voissa. Varoin muussaamasta niitä. Kaavin lohkot lautaselle odottamaan, ne tulisivat uudelleen ruokaan vasta lopussa.

Lisäsin kasariin lisää voita ja nostin koipireidet paistumaan, paistoin kumpaakin puolta muutaman minuutin, niin että nahkapuoli etenkin sai nättiä väriä. Nostin palaset toiselle lautaselle (tässä tulee tiskiä, varoitan) odottamaan. 

Seuraavaksi kasariin pääsivät sipuli ja valkosipuli ja vielä pikkusen voita. Kääntelin niitä niin, että ne laiskistuivat hiukkasen. 

Laitoin uunin kuumenemaan 190 asteeseen. 

Kaadoin sipulien päälle Calvadoksen, pitää varoa, ettei se liekity, ellei sitä erityisesti tahdo, joten siksi aikaa liesituuletin pois päältä. Jos paistelee induktiolla, alkoholin syttyminen ei ole todennäköistä, mutta kaasulla niin saattaa käydä, jos kallistelee pannua. (mikäli alkoholi syttyy pannulla eikä sitä halua, niin äkkiä kansi vaan päälle ja pannu pois liedeltä, niin liekki tukahtuu). 

Annoin Calvadoksen kiehua kasaan noin puoleen ja sitten lisäsin siiderin kasariin sipuliseokseen. Tästä muodostui haudutusliemi. Nostin koipireidet kasariin sipuleitten päälle liemeen nahkapuoli ylöspäin. Asettelin reunoille timjami- ja rakuunaoksia. Laitoin kannen päälle ja nostin kasarin uuniin noin 90 minuutiksi. Jos on kiireempi, liha kyllä on kypsää aiemminkin, ainakin tunnin kohdalla, mutta meillä ei ollut ruokakiire.

Kun liha oli mureaa ja alkoi olla nälkä, viimeistelin ruoan. Nostin kasarin pois uunista ja kahdella pihdillä koipireidet lautaselle. Poimin isoimmat yrttioksat kompostiin. Lisäsin kasariin kermaa ja dijonsinappia ja sekoitin. Nostin kastikkeen kiehumaan ja kun se hieman sakeni, asettelin koipireidet kastikkeeseen ja niiden väliin aluksi paistetut omenalohkot. Kauhoin kastiketta päälle ja laitoin kannen hetkeksi kasarin päälle, jotta ruoka olisi varmasti kuumaa.

Annokseen nostin varovasti melkein hajoavan kypsän koipireiden  ja lusikoin päälle kastiketta, omenalohkoja, sipulia ja ripottelin koristeeksi tuoretta persiljaa. Kaverina oli tosiaan sitä porkkanaraastetta ja muutama pannulla paistettu perunalohko. 

Tour de Francen kahdeksastoista etappi oli viimeinen vuorietappi. Meillä oli teknisiä ongelmia lähetyksen alussa emmekä nähneet mitä ensimmäisellä sadalla kilometrillä tapahtui. Lopun etapin ajan Eurosportplayer toimi moitteetta ja saimme ihailla upeita vuorimaisemia. Kaksikko samasta tallista, Ineoksesta, Michal Kwiatkowski ja Richard Carapaz tulivat kaikessa rauhassa maaliin, voittajaksi Kwiatkowski. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Primoz Roglic. 

Gâteau tatin aux pommes – omenakeikauskakku

Keikauskakusta tulee mieleen 70-luku, ananasrenkaat ja cocktailkirsikat ananasrenkaitten keskellä. Nyt ei ole kyse sellaisesta kakusta vaan kuulema oikeinkin ranskalaisesta omenakakusta. Minä tein siihen pienen lisäyksenkin ranskalaisuutta lisätäkseni. Käytin tilkkasta calvadosta omenoitten hauduttamiseen veden sijasta. Ohjeen otin täältä, muunsin mittoja cupeista mitä suurimmalla tarkkuudella ja laitan ne muuntamani mitat tähän.

Ranskalainen omenakeikauskakku

Kakkuvuoka

• voita 18 cm irtopohjavuoan voiteluun
• sokeria voidellun vuoan "jauhottamiseen"
• palanen foliota varmuusvälineeksi

Omenat ja niiden kypsennykseen tarvittavat aineet

• 5 pientä kotimaista omenaa
• 2 rkl voita
• 6 rkl sokeria (käytin muscovadon ja leivontasokerin seosta)
• 3 rkl calvadosta (ohjeessa 2,5 rkl vettä)
• kanelia

Taikina

• 1,25 dl sokeria
• 2 kananmunaa
• 50 g voita sulatettuna
• 1,25 dl vehnäjauhoja
• 0,5 tl leivinjauhetta
• 1 tl vaniljatahnaa

1. Voitele vuoka huolellisesti ja "jauhota" se sokerilla.
2. Kuori omenat ja leikkaa ne lohkoiksi.
3. Sulata pienessä kattilassa taikinaan tuleva voi ja jätä jäähtymään.
4. Sulata  omeniin tuleva voi pannulla ja lisää mukaan sokeri ja calvados (tai konjakki tai vesi).
5. Sekoittele ja anna kiehua. 
6. Kuumenna uuni 175 asteeseen. 
7. Lisää omenalohkot pannulle ja anna seoksen kiehua muutamia minuutteja, kunnes voi-sokeriseos kiehuu paksuhkoksi kastikkeeksi. 
8. Vatkaa sokeri ja kananmunat vaahdoksi, lisää mukaan sula voi ja vehnäjauhot, joihin leivijauhe on sekoitettu, mausta vaniljalla. Sekoita taikina tasaiseksi. (minä tein taikinan eri järjestyksessä kuin lähdeohjeessa, sillä tämä järjestys tuntui minusta toimivammalta ja ymmärrettävämmältä)
9. Kääri valmistellun vuoan ympärille ja pohjalle varalta palanen foliota, jos kävisi niin, että vuoan pohjan ja renkaan välistä karkaisi karamellisoitunutta kastiketta.
10. Lusikoi omenapalat pannulta vuoan pohjalle ja kaavi  mukaan karamellikastike. 
11. Kaavi taikina kulhosta omenien päälle vuokaan. 
12. Paista kakkua noin 30-35 minuuttia. (minun kakkuni oli kypsä juuri 30 minuutin paiston jälkeen)
13. Kokeile kypsyyttä tikulla, kun tikku on pistoksen jälkeen puhdas, on kakku kypsä.
14. Pyöräytä heti terävällä veitsellä kakun ja vuoan reunan välistä. 
15. Anna kakun levätä viisi minuuttia. 
16. Kumoa kakku lautaselle ja irrota rengas varovasti ja sitten vuoan irtopohja.
17. Jos joku omenapalanen ei ole halunnut irrota kakun mukana, ota se lusikalla ja palauta paikalleen. Ei se niin nokonuukaa. 
18. Syö jäätelön kaverina. 

Minulla omenalohkot olivat vähän kerääntyneet vuoan reunoille, kaadoin ilmeisesti taikinan sen verran reippaasti vuokaan ja ihan keskelle. Kannattanee kaataa hieman varovaisemmin ja ensin reunoille ja lopuksi keskelle. Mutta makuun ei vaikuttanut. Ja folio oli todellakin tarpeen, karamellikastiketta oli tihkunut vuoasta ja ilman foliota se olisi ollut uunipellillä ja ilman peltiä se olisi ollut vielä ritilällä ja uunin pohjalla. Kakku maistui aivan taivaallisen hyvältä calvados-tilkan kanssa etenkin, kun söimme sitä jo ennen pääruokaa! Söimme tähdenlentoja parilta aiemmalta päivältä sitten myöhemmin.

Tour de Francen neljästoista etappi oli luonteeltaan hilly, eli mäkinen. Kyllä siinä mäkiäkin oli ihan riittämiin ja pituutta 194 km. Peter Saganin joukkue jätti Sam Bennettin sen verran porukasta, että vihreän paidan metsästys on jälleen Saganin tähtäimessä taas aivan täysillä. Kokonaiskilpailun kärki ei muuttunut, Primoz Roglic jatkaa johtajana. Lopusta tuli taas niin jännittävä. Päivän etapin voittajaksi polki Søren Kragh Andersen. 

#somenapiirakka

Tein viime syksynä Satu Koiviston Gastronaatti II-kirjasta omenapiirakkaa, tosin päärynöistä. Tänä vuonna noudatin ohjetta oikein tarkasti ja nythän sillä onkin jo uusi nimikin, se on #somenapiirakka. 

Satu Koiviston #somenapiirakka

• 200 g pehmeää voita
• 2,5 dl sokeria
• 2 kananmunaa
• 3 dl vehnäjauhoja
• 1 dl mantelijauhetta
• 1,5 tl leivinjauhetta
• 1 tl kardemummaa
• 6 pientä omenaa
• 2 rkl sokeria ja 1 tl kanelia piirakan päälle

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kuori omenat ja leikkaa lohkoiksi. Laita vuokaan leivinpaperi, tai voitele ja jauhota vuoka. Käytin sellaista pitkulaista vuokaa, jossa tavallisesti teen vaikka 4 hengen makaronilaatikon. Ei kauhean iso, muttei kovin pienikään. 

Vatkaa sokeri ja pehmeä voi vaahdoksi ja lisää kananmunat yksi kerrallaan. Sekoita kuivat aineet ja lisää ne voi-sokeri-munaseokseen parissa kolmessa erässä. Vältä vatkaamasta kovin pitkään, ettei taikina sitkisty. 

Levitä taikina vuokaan ja asettele omenalohkot taikinan päälle. Ripota pinnalle kanelia ja sokeria. Meillä sanottiin aina, että kamelia ja sokeria, kun äiti teki korvapuusteja. Se jaksoi joka kerta naurattaa. Samoin kuin se, että kummitustäti tuli kylään. 

Paista piirakkaa noin 30-40 minuuttia, jätä mieluummin juuri ja juuri kypsäksi kuin kuivemman puoleiseksi. Seuraksi sopii vaniljakastike tai jäätelö, tai vain lusikka, jos muita tilpehöörejä ei satu olemaan. Ihanan karamellisoituneet reunat!

Austen-maraton vaatii kakkua!

Minulla on menossa kunnianhimoinen hanke, katsoa kaikki Austen-filmatisoinnit, joita hyllystäni löytyy. Aloitin eilen illalla ja ehdin katsoa kolme elokuvaa, niissä lempisankarittareni Emma, Catherine ja Anne saivat jo unelmiensa miehet. Aloitin lempparifilmatisoinneistani, mutta myöhemmin luvassa on myös vanhempia ja uudempia teoksia, tv-sarjoja ja lopulta myös sivuavia teoksia, joista voi olla montaa mieltä kuuluvatko ne Austen-maratoniin vai eivät. Toisaalta, minähän voin itse päättää mitä minun Austen-maratoniini kuuluu, vaikka Uuno Turhapuroa. Mutta niin en tule päättämään.

Tänä aamuna leivoin täysin omasta tai asiakkaan päästä pieniä omenakakkuja. Minulla oli monen vuoden takaa jemmassa pieniä vahapintaisia paperivuokia ja halusin käyttää ne, samoin keväisestä mustarastaitten ruokkimissessiosta jäi pöydän kulmalle yksi omena, joka näytti pieniä nahistumisen merkkejä. Niinpä, Mansfield Parkin ja Sense and Sensibilityn välissä oli hyvä leipoa kuusi pientä omenakakkua. 

Pienet konjakkiset omenakakut (6 kpl)

Täyte

• 1 omena
• 1 rkl voita
• 2 rkl ruskeaa sokeria (sekoitusta purkista, jossa minulla on aina valkoista sokeria ja muscovadoa)
• loraus konjakkia

Taikina

• 2 kananmunaa
• 100 g samaa ruskeaa sokeria
• loraus konjakkia
• 100 g vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl suolaa
• 50 g sulatettua voita
• 80 g virolaista hapankermaa (tai rahkaa, turkkilaista jogurttia tms. maitotuotetta)

Leikkaa omena 12 lohkoon, ei ole tarpeen kuoria. Sulata pannulla voita ja lisää sinne sokeri. Kun seos alkaa poreilla, nosta omenalohkot paistumaan pannulle, käännä muutaman minuutin kuluttua ja kaada mukaan konjakki. Jätä omenapalat hautumaan siksi aikaa, kun valmistat taikinan. 

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sulata voi ja jätä jäähtymään. Vatkaa sokeri, kananmunat ja konjakki paksuksi vaahdoksi. Nuuhkaise, tuoksuu ihanalta. Lisää mukaan vehnäjauhot, suola, leivinjauhe, hapankerma ja sulatettu voi. Vatkaa tasaiseksi, ei liikaa, ettei taikina sitkisty.

Jaa taikina pieniin (noin 10 cm halkaisijaltaan) vuokiin ja tasoittele pinta. Nosta kaksi omenalohkoa pannulta joka vuokaan ja jaa pannulle jäänyt karamellikastike vuokiin. Paista noin 15 minuuttia. Kokeile kypsyys tikulla. Kun tikku on puhdas pistoksesta, ovat kakut kypsiä. 

Sirota jäähtyneen kakun päälle tomusokeria ja kaada tarjoilun hetkellä pinnalle kunnon loraus vaniljakastiketta. Minulla oli sitä jäljellä lauantain päivälliseltä ja kylläpä se sopi mainiosti Järjen ja tunteen ja samppanjan kaveriksi! Alan Rickmanin ääntä olisi voinut jäädä kuuntelemaan koko päiväksi, mutta niin ei käy. Maraton jatkuu. 

Churrot uudella tapaa haastevapaan kynnyksellä

Tänään päättyy CampaKeittiön kahdeksas vuotuinen kolmeosainen ruokahaaste.  Churroteltu  on jokaisena blogaanivuonna, useimmiten La Vueltan viimeisenä päivänä, toisinaan vähän aikaisemmin. Kerran aloitimmekin #spanishfoodchallengen churroilla, samantien melkein 20 hengelle. Siinä sitä oli uppopaistamista.

Tänä vuonna kyselin jo hyvissä ajoin nuorisolta milloin he ehtisivät churroille ja tämä La Vueltan päätöspäivä oli etukäteen sopivin päivä. Osalla oli sitkasta flunssaa, mutta toivoin, että kaikki pääsisivät tulemaan. Aloitimme perhepäpäivällisen suurella salaatilla, johon keräsin kaikenlaista hyvää.

Etsin churro-ohjetta jo edellispäivänä. Olen useimmiten käyttänyt tätä ohjetta, jolla churrot saa kyllä onnistumaan, mutta kovin autenttinen se ei taida olla. Siinä saa olla tarkkana, että taikina ehtii kypsyä kokonaan churron keskeltä. Viime vuonna kokeilin Arielan ohjetta kirjasta Andalusian auringossa, se oli hyvin paksua taikinaa, jonka pursottamisessa tarvittiin habaa. Lopputulos oli lähempänä madridilaisia churroja kuin aikaisemmin käyttämäni taikina. 

Tänä vuonna löysin kiinnostavan ohjeen minulle ennestään tuntemattomasta blogista Broma Bakery. Taitaa olla aika suosittu blogi. Ohjeen kiinnostava osa oli se, että taikinaan käytettiin siideriä ja omenasosetta. Ja niitä kumpaakin meillä oli saatavilla. 

Omenaiset churrot viidelle

• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl jauhettua kanelia
• ihan vähän jauhettua neilikkaa
• ihan vähän jauhettua inkivääriä
• ihan vähän jauhettua muskottipähkinää
• 2 dl omenasiideriä
• 0,6 dl omenasosetta
• 6 rkl voita
• 1,5 rkl muscovadosokeria
• 0,5 tl suolaa
• 1 tl vaniljatahnaa
• 3 kananmunaa
• kanelisokerisekoitusta loppukierittelyyn
• 1,5 l rypsiöjyä uppopaistamiseen

Churropuuhat

1. Kuumenna öljy 190° C padassa, pidä saatavilla padan kansi ja tukevat patakintaat.
2. Sekoita öljyn kuumetessa kuivat mausteet kulhossa jauhoihin. 
3. Mittaa paksupohjaiseen kattilaan siideri, omenasose, voi, sokeri, suola ja vaniljatahna. 
4. Kuumenna seos kiehuvaksi. 
5. Sekoita mukaan jauhot kipakasti vatkaten, tukeva nuolija on tässä hyvä työväline. 
6. Anna seoksen jäähtyä hieman.
7. Vatkaa mukaan kananmunat yksi kerrallaan, lopputulos on kiiltävä melko tahmainen taikina. 
8. Laita tukevaan pursotuspussiin tähtitylla ja sulje pussinsulkijalla juuri tyllan yläpuolelta, tämä estää taikinaa valumasta tyllaan ennen kuin olet valmis uppopaistamaan.
9. Kaavi taikina pursotuspussiin ja sulje pussi yläreunasta leveällä pussinsulkijalla, on helppo kääriä pussia pienemmäksi pussinsulkijan ympärille taikinan vähetessä.
10. Ota lähettyville astia joissa on talouspaperia (tässä churrot valutetaan heti paistamisen jälkeen), toinen astia jossa on kanelisokeriseosta ja kolmas jossa valmiit churrot säilytetään lämpiminä syömiseen asti.
11. Kun olet valmis aloittamaan paistamisen, mittaa öljyn lämpötila ja kun se on 190 astetta, purista pussista taikinaa lähellä kuuman öljyn pintaa. Tämä taikina on paljon juoksevampaa kuin aikaisemmat käyttämäni taikinat, joten sitä piti kiemurtaa kuumaan öljyyn erinäisiksi kiehkuroiksi. 
12. Paista churroja kunnes niiden pinta on kauniin ruskea joka puolelta, kääntele pihdeillä tarvittaessa. 
13. Nosta valmiit churrot reikäkauhalla paperin päälle kuivahtamaan.
14. Pursota uusi satsi paistumaan.
15. Nostele kuivahtaneet churrot kanelisokerissa ja pyörittele ne kauttaaltaan seoksessa. 
16. Nosta valmiit churrot kolmanteen astiaan ja peitä se kannella. 
17. Paistumassa olevat ovatkin jo valmiita, joten nostele ne pois ja jatka samaa rataa, kunnes koko taikina on käytetty. 
18. Jätä öljy peitettynä jäähtymään. Siivilöi öljy käytön jälkeen viileänä takaisin pulloonsa, sitä voi käyttää samaan tarkoitukseen pari kolme kertaa. Älä käytä samaa öljyä makeitten ja suolaisten paistamiseen, saavat vain kummaa sivumakua puolin ja toisin. Kun öljyä ei enää kehtaa käyttää, imeytä se kompostiin muutamassa erässä muiden kompostoitavien seassa. 

Suklaakastikkeen tein tällä kertaa hyvin yksinkertaisesti sulattamalla Brunbergin laktoositonta suklaata vesihauteessa. Nämä churrot olivat hämmästyttävän aidon makuisia, hyvin ilmavia ja kevyen oloisia, mikä on tietysti oudosti sanottu uppopaistetusta syömisestä. Väri tuli aika tummaksi, johtuen muscovadosokerista, mitenkään palaneita kiehkurat eivät olleet. Pidimme kaikki näistä omenalla maustetuista churroista, mutta taikina olisi saanut olla hieman paksumpaa tai kylmempää tai molempia pursotusvaiheessa.

La Vueltan viimeinen etappi ajettiin seremoniallisena Madridissa jo illan hämärtyessä. Madridia kyllä katseli mielikseen ja sinne voisi joskus mennäkin. Simon Yates leivottiin siis tämän La Vueltan voittajaksi ja se varmasti toimi keväisen itsetunnon kolhun parantajana. Kirimiesten taistelu lopussa oli kyllä aika sekava ja olin jo innostua, että Peter Sagan voittaisi, mutta ei. Elia Viviani voitti La Vueltan viimeisen etapin.

Tämän postauksen myötä CampaSimpukka siirtyy haastevapaalle aina ensi kevääseen asti. Piakkoin poikkeamme parissa länsinaapurimaassa ja niistäkin on tiedossa postauksia ravintoloiden ja nähtävyyksien tiimoilta. Vielä pitäisi yksi Viron kartano-postauskin puristaa, sillä haluamme muistaa missä kaikissa paikoissa olemmekaan käyneet.

Omenapiirakka naapurin omenista

Naapureillamme on tuottoisa omenapuu, jonka satoa olemme taas saanet luvan kanssa varastaa. Huomasin sauvajyväsessä sellaisen omenapiirakan ohjeen, että sitä minun oli ihan pakko kokeilla. Kyllä kannatti, vaikka aika paljon tulikin tiskiä. Toisaalta sain käytettyä erinäisiä melkein vanhoiksi menneitä maitotuotteita. Vähän minä sovelsin, mutta niin oli sauvajyvänenkin tehnyt. 

Piirakka naapurin omenista

Omenat

• 6 dl omenakuutioita
• 1 tl jauhettua kanelia
• 2 rkl sokeria

Välitäyte

• 1 pieni purkki smetanaa
• 1 pieni purkki ranskankermaa
• 1 dl sokeria
• 1 kananmuna
• 1 tl vaniljatomusokeria

Muruseos

• 4 dl vehnäjauhoja
• 1,5 dl sokeria
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl ruokasoodaa
• 1 tl vaniljatomusokeria
• 125 g voisulaa

Pohjataikina

• 2/3 muruseoksesta
• 1 dl kermaviiliä
• 1 kananmuna

Pinnalle

• 1/3 muruseoksesta

Tämä piirakka on pikkuisen monimutkainen tehdä, mutta kyllä se onnistuu, kun seuraa ohjetta. 

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen ja laita vuokaan arkki leivinpaperia. Käytin keskikokoista lasista uunivuokaa. 
2. Valmistele ensin omenat. Kuori omenat, leikkaa ne kuutioiksi ja sekoita niiden kanelia ja sokeria. 
3. Sekoita kulhossa smetana, ranskankerma, sokeri, kananmuna ja vanilja tasaiseksi seokseksi. Tämä tulee täytteeksi yhdessä omenien kanssa.
4. Valmista muruseos. Sulata voi ja sekoita kulhossa vehnäjauhot, leivinjauhe, sooda, sokeri ja vanilja tasaiseksi, lisää mukaan sulatettu voi. Sekoita murumaiseksi. Ota erilleen kolmasosa, se käytetään piirakan päälle viimeistelynä.
5. Sekoita kermaviili ja kananmuna keskenään ja lisää se muruseokseen. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. 1/3 muruseoksesta odottaa siis sivussa.
6. Levitä paksu pohjataikina vuokaan paperin päälle. 
7. Levitä omenapalat taikinan päälle. 
8. Levitä smetana-ranskankermaseos omenien päälle.
9. Ripottele kaikken päällimmäiseksi  loput muruseoksesta. 
10. Paista piirakkaa 175 asteessa noin 50-60 minuuttia, kunnes pinta on kauniin värinen. 
11. Anna jäähtyä ainakin haaleaksi. 

Laitoin erittäin mehevää omenapiirakkaa tarjolle sunnuntain päivälliselle. Otin sitä stanssilla pyöreän palan lautaselle. Ai, että oli hyvää! Tähän voi käyttää melkeinpä mitä maitotuotteita vaan, minäkin sain mukavasti purkkeja pois jääkaapista. Sauvajyväsellä oli mukana rahkaa, mutta meillä sitä ei ollut, muttei se mitään haitannut. Annos näyttää kuvassa hieman makaronilaatikolta, mutta vakuutan, että kyseessä oli jotain sopivasti makeampaa. 

Päällikön kestävä omenapiirakka

Tänään paistoin töissä tauolla omenapiirakan, joka oli kokonaan maidoton. Niinpä se kävi ihan jokaisen työpaikalla olleen ruokavalioon. Mukailin aikaisemminkin käyttämääni ohjetta.

Maidoton omenapiirakka

• 4 kananmunaa
• 2,5 dl sokeria
• 5 dl vehnäjauhoja
• 3 tl leivinjauhetta
• 2 tl jauhettua vaniljaa
• 2 tl kanelia
• 2 dl mantelimaitoa
• 150 g maidotonta juoksevaa margariinia 
• 4 omenaa
• 2 rkl sokeria
• 1 rkl kanelia
• tomusokeria

Kuumenna uuni 200 asteeseen, vuoraa isohko lasivuoka leivinpaperilla. Kuori omena ja leikkaa ne lohkoihin. Kerää lohkot kulhoon ja ripota niille sokeria ja kanelia, kääntele paloja niin, että ne saavat kevyen sokeri-kanerikuorrutuksen. 

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi, lisää mukaan rasva, mantelimaito ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita taikina tasaiseksi ja kaavi se vuokaan leivinpaperin päälle. Sommittele omenalohkot taikinan päälle ja paista piirakkaa noin 35  minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla, jos tikku on pistoksen jälkeen puhdas, on piirakka kypsä. Sirottele kuuman piirakan päälle tomusokeria ja tarjoa Oalty-vaniljakastikkeen kanssa. 

Vaalea sangria

Minäkö matkimassa?

CampaKeittiön arkistoista löytyy sangriaa vain pari kerran verran. Aikaisemmin olen tehnyt sangrian punaviinipohjaisena, mutta alkukesän Portugalin matkalla maistoimme vaaleaa sangriaa, josta pidin punaista paljon enemmän. Eräänä kesäisenä päivänä yritin toistaa juoman kotioloissa ja melkein onnistuinkin. 

Vaalea sangria portugalilaiseen tapaan

• valkoviiniä
• sameaa omenamehua
• mansikoita
• omenaa
• pensasmustikoita
• jääpaloja

Leikkasin mansikat ja omenan paloihin ja pudottelin ne yhdessä mustikoiden kanssa lasipulloon. Kaadoin päälle saman verran kuivaa valkoviiniä ja sameaa omenamehua ja tungin muutaman jääpalan pulloon. Sekoitin ja laitoin pullon jääkaappiin viilenemään.

Vaalea sangria oli oikein hyvää, muttei se maistunut ihan samalta kuin aurinkoisella rannalla Praia de Barrassa. Klassinen aika kultaa muistot-juttu. Ehkä rantabaarin valkoviini oli hieman makeampaa, ehkä juoma oli muuten makeutettu, ehkä vain muistan väärin. Mutta pidin omatekemästä vaaleasta sangriasta enemmän kuin punaisista. Sain instagramin kommenteissa vinkin, että kanelitanko olisi saattanut olla ratkaiseva juttu. Pitääpä kokeilla seuraavalla kerralla ja ylipäätään hieman maustaa juomaa enemmän.

Täällä mitään juustokakkua ole koitettu tehdä!

Toisinaan on oikein hyvä epäonnistua. Ihan totta. Jos on alkanut luulla olevansa hyvä autokuski, varmasti täräyttää siihen jo vuoden kasvaneeseen potholeen työmatkalla ja auto käänteiskiittää. Mutta onpahan taas vähän tarkempi liikenteessä. Jos taas mieleen on päässyt hiipimään, että olenpa minä aikamoinen leipuri, niin eiköhän seuraava tekele mene päin Pirkkalaa. No aikamoinen leipuri olinkin kyllä eilen, niin totaalisen pieleen en usein onnistu tekemään. 

Aikomus oli leipoa italialainen juustokakku, mutta pohjasta tuli esipaistettaessa jonkunlainen rasvalöllerö, joka sitten kuivui jäähtyessään kovaksi möykyksi. Sain suostutella sitä astiasta irti todella hartaasti. Tiskari toivottavasti hoitaa loput. Kruunasin epäonnistumisen sillä, että olin valmistanut täytteen jo pohjan ollessa uunissa menemässä pieleen. Kruunajaisten kohokohdaksi muodostui se, että tein täytettä (kaiken varalta, you know) pikkuisen enemmän kuin ohjeessa mainittiin JA sekoitin siihen kananmunia. Kananmunien käyttö johonkin muuhun kuin paistettavaksi aiottuun syötävään ei ole hyvä ajatus, joten minulla oli illan päätteeksi kompostiin paloiteltu pohjankänttyrä ja iso kulhollinen täytettä, jota ei voi raakana käyttää. Piilotin sen peiteltynä jääkaappiin ja olin kuin en olisikaan, kun Antti tuli töistä.

Jos tästä oikein etsimällä etsii jotain positiivista, niin meillä kyllä tuoksui hyvältä illalla, vaikkei tuotosta ollutkaan maistettavaksi. Unissani sekoittui eilen katsomani Silent Witnessin exorcist-jakso ja tuuminnat, miten käytän täytteen järkevästi. Varsinaista ratkaisua ei löytynyt kumpaankaan asiaan ennen kuin heräsin.

Onneksi on foodgawker. Sinne syötin taikasanan mascarpone ja selasin alun neljättä tuhatta ohjetta aika pitkälle, kunnes löysin ohjeen, jota voisin soveltaa. Italialaisuutta ohjeessa on, että periksi ei anneta ja mittava määrä mascarponea. Riittäähän? Varsinaisesti en käyttänyt siis löytämääni ohjetta, vaan sovelsin juustokakkutäytteestä kakkutaikinan. Uskokaa tai älkää, niinkin voi tehdä. 

Jäin miettimään sitä, että miten tuo mascarponemassa olisi edes toiminut paistettavassa juustokakussa? Olen tehnyt hyvin vähän juustokakkuja, etten aloittaessani osannut arvioida nähtävästi oikein mitään. Onko teillä ajatuksia? Oliko ihan tuhoontuomittu juttu kaikkiaan?

Omenamascarponekakku

Epäonnistuneen juustokakun täyte

• 1,5 purkkia mascarponea
• 1 dl tomusokeria
• puolikkaan sitruunan kuori raastettuna
• 2 kananmunaa

Muut ainekset, jotta sain aikaan kakkutaikinan

• 2, 5 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 3 rkl sokeria
• 1 kananmuna
• 1 dl sulatettua voita
• ripaus suolaa
• 2 tl vanilliinia
• kunnon loraus sitruunamehua
• noin 0,5 dl maitoa

Lisäksi vielä

• 3 omenaa
• kanelia

Kuumensin uunin 200 asteeseen kiertoilmalla. Voitelin ja jauhotin 24 senttisen irtopohjavuoan. Kuorin omenat, halkaisin ne, poistin  siemenkodat ja leikkasin hedelmät lohkoihin. 

Otin eilisen juustokakkutäytteen esille ja aloin muuntaa sitä kakkutaikinaksi. Sulatin voin ja jätin jäähtymään. Lisäsin ensin täytemassaan yhden kananmunan, sen jälkeen vehnäjauhoja, suolan, vanilliinin, leivinjauheen, jäähtyneen voin ja sitruunamehun. Maistelin taikinaa, se maistui ihan kakkutaikinalta, lisäsin vielä 3 rkl sokeria ja hieman maitoa, saadakseni taikinasta hieman löysempää. Olin ihan, että kyllä tästä saattaa kakku tulla. 

Kaavin taikinan valmisteltuun vuokaan ja asettelin omenaviipaleet taikinan pinnalle, ripottelin päälle kanelia ja paistoin kakkua 40 minuuttia. Kokeilin tikulla kypsyttä ja 40 minuutin kohdalla tikku ei vielä ollut puhdas pistoksen jälkeen, joten paistoin vielä viisi minuuttia lisää. Siinä vaiheessa kakun pinta oli kauniin värinen ja tikku puhdas uuden koepistoksen jälkeen. Annoin kakun jäähtyä ensin vuoassa noin vartin ja sitten irrotin reunuksen. Kakku pysyi hyvin kasassa ja näyttikin ihan kakulta. Maistettuani sitä, tulin siihen tulokseen, ettei hieman lisää sokeria olisi haitannut. Rakenne oli pehmeä ja täyteläinen. Vältin siis hävikin ja opin jotain juustokakkujen tekemisestä, tai ainakin siitä miten ei kannata tehdä.

EDIT: Tähän tulee korjattu osuus: Giro d'Italia siirtyi eilen Sardiniasta mantereelle ja tänään oli vuorossa neljäs etappi. Kyseessä oli tietysti Etnalle päättyvä etappi, ei se minä profiilin olin aiemmin liittänyt postaukseen. Pahoittelen. Katsoin lopputuloksen ja Etnalle ehti ensimmäisenä Jan Polanc ja kokonaiskilpailua johtaa Bob Jungels. 

Omena ei putoa puusta

Meillä on tänä vuonna ollut ensimmäinen merkittävä omenasato, joka ei kuitenkaan onneksi ole saavuttanut tulvamittoja, vaan omenamäärä on ollut hallittavissa. Puumme on sellainen, johon on taikinoitu kolme lajiketta samaan runkoon. En ikäväkseni muista mitä lajikkeita ne ovat. Kaksi oli selvästi pienempää ja jonkunlaisia varhaislajikkeita, ne syötiin ja hillottiin jo pari viikkoa sitten. Etenkin toinen niistä oli juuri minun makuuni syömäomena, makea ja helposti puraistava. Nyt valmiita alkavat olla syys- tai talviomenat, jotka kasvoivat isoiksi ja ovat saaneet kauniit punaposket. Niitä ei ole tipahtanut maahan yhtäkään, ne pitää leikata saksilla oksista, tai sitten nekään eivät ole vielä ihan täysin kypsiä. Nuoriso on vienyt niitä kotiinsa käydessään meillä ja tänään poimin kulhollisen. 

Omenasosetta meillä on jo ihan tarpeeksi, mehuakin höyrytin pari maijallista, nyt oli omenapiirakan vuoro. Käytin samaa ohjetta kuin töissä jokunen vuosi sitten, kun suoritin pienen omenavarkauden. Alunalkaen löysin ohjeen sauvajyväsestä. Nyt muuntelin ohjetta pikkuisen, sillä halusin käyttää yhden tuotteen pois kaapista. Sokerin määrää pienensin hieman edelliskerrasta.

Mantelinen omenapiirakka

• 100 g voita sulatettuna
• 1,5 dl maitoa kuumennettuna
• 2,5 dl sokeria
• 3 kananmunaa
• 1 tl vaniljajauhetta
• 4,5 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 3 suurta omenaa kuorineen lohkoina
• puolikas pötkö mantelimassaa
• sokeria ja kanelia piirakan pinnalle

Kuumensin uunin 180 asteeseen kiertoilmalla. Leikkasin omenat 6 lohkoon poistaen siemenkodat, kuoret jätin omeniin. Vatkasin kananmunat ja sokerin vaahdoksi. Yhdistin siihen vehnäjauhot, vaniljajauheen ja leivinjauheen sekä yhdistetyt sulan voin ja kuuman maidon. Sekoitin taikinan tasaiseksi. Kaavin taikinan leivinpaperilla vuorattuun piirakkavuokaan (halkaisija noin 30 cm) ja raastoin osan mantelimassasta taikinan päälle. Asettelin omenalohkot taikinan pinnalle ja raastoin loput mantelimassan päälle, sekä ripottelin päälle churrohommista jäänyttä sokerin ja kanelin sekoitusta. Paistoin uunissa noin 25 minuuttia, kokeilin kypsyyttä tikulla. Puhdas tikku pistoksen jälkeen meinaa kypsää kakkua. Söimme tätä mehevää piirakkaa vaniljajäätelön kanssa.

Salavaikeat omenaruusut

Olen lukenut monta onnistunutta omena- tai päärynäruusupostausta ja yhden, jossa hieman tuskailtiin lopputuloksen kanssa, samaa olen minäkin joutunut tekemään. Tänään kokeilin toistamiseen näitä kauniiksi, hyviksi ja ennenkaikkea helpoiksi luvattuja leivonnaisia. Pääsin melkein maaliin. Ehkä onnistun seuraavalla kerralla, ehkä seuraavaa kertaa ei tule. 

Ensimmäisellä kerralla kokeilin sommitella ruusuja hieman kiireessä kokonaan maidottomasta taikinasta. Sen kaulittavuus ei ollut paras mahdollinen, eikävätkä välineetkään olleet ihan kätevimmät. Mutta suurin syy lähes epäonnistumiseen oli kyllä ilman muuta se, etten lukenut ohjeita kunnolla. Kiirehdin kuvan perusteella eteenpäin varmana siitä, että kyllähän tämä nyt hoituu tästä suit sait. Ei hoitunut. Ystävälliset työkaverit söivät kyllä tuotokseni, mutta ei siitä sen enempää, on se ilmoja pidellyt. Ne omenaruusut eivät yltäneet palkintosijoille, tuskin saivat kunniamainintaa osallistumisesta, aina pelkkä yrittäminen ei riitä.

Tänään olin hieman viisaampana asialla, olin lukenut ruusupostauksia oikein ajatuksen kanssa. Minulla oli tavallista voitaikinaa ja minulla oli omenia, oli minulla omatekoista omenahilloakin. Siispä ruusuilemaan.

Melkein onnistuneet omenaruusut

• 5 voitaikinalevyä
• 2 omenaa
• 2 rkl sitruunamehua
• vettä
• sokeria
• omenahilloa
• kanelia

Sulatin taikinalevyt ja kuumensin uunin 200 asteeseen. Otin esille muffinipellin ja pieniä paperisia muffinivuokia. Leikkasin omenat noin millin paksuihin viipaleisiin ja laitoin ne mikronkestävään astiaan. Kaadoin viipaleiden päälle niin paljon vettä, että ne peittyivät ja ripotin pikkuisen sokeria mukaan ja puristin puolikkaasta sitruunasta sen mitä siitä lähti mehua. Kuumensin astiaa mikrossa kannella peitettynä kolme minuuttia täydellä teholla, jotta viipaleet pehmenisivät ja olisivat taipuisia taikinaa rullatessa. Jätin viipaleet hetkeksi vielä kuumaan liemeen pehmenemään ja kaadoin ne sitten lävikköön jäähtymään.

Kaulitsin taikinalevyt ohuemmiksi, enemmän pitkiksi kuin leveiksi. Joissakin ohjeissa oli taikinalevy leikattu pizzaleikkurilla kahteen kapeaan palaan, näin minäkin tein. Levitin taikinasuikaleille pienen nokareen omenahilloa, ripotin päälle pikkuisen kanelia ja sokeria. Asettelin suikaleen toiselle reunalle riviin, hieman toistensa kanssa limittäin pehmeitä omenaviipaleita niin, että kuorireuna tuli taikinan ulkopuolelle. Kääänsin taikinasuikaleen pitkältä sivulta alareunasta omenaviipaleiden päälle ja käärin koko komeuden rullalle. Asetin ruusun muotoon asettuvan taikinarullan paperiseen muffinivuokaan ja vuoan peltivuoan koloseen. Näin tein kaikille 10 taikinasuikaleelle. Omenaviipaleeni riittivät aivan tasan tarkkaan kaikkiin leivonnaisiin, yhtään ei jäänyt jäljelle. 

Paistoin omenaruusuja 200 asteessa uunin alaosassa leivinpaperilla peitettynä (jotta omenan ohuen kuoriosat eivät palaisi) ensin 30 minuuttia. Sitten viisi minuuttia lisää, vielä viisi minuuttia ja olin varma, että tuokseni olisivat kypsiä. Laitoin uunin pois päältä, siivosin jälkeni ja annoin omenaruusujen jäähtyä. Otin yhden pois vuoasta ja tutkin sitä, sehän oli yhä ihan raaka. Ei kun uuni päälle uudelleen ja nostin ruusut paperivuokineen tavalliselle uunipellille, arvelin ettei taikina päässyt kypsymään ahtaassa muffinivuoassa. Paistoin turkasen pullia vielä kymmenisen minuuttia edelleen paperilla peitettynä. Omenan reunat hieman tummuivat liikaa, mutta nyt taikina oli kypsää. 

Edelleen tarvitsin tuhdin tomusokerituiskun kaunistamaan lopputulosta. Maku oli oikein mukava, mutta kauneuspuolessa oli vielä toivomisen varaa. Paljon paremmin onnistuivat vuonna 2012 tekemäni filotaikinaruusut. 

Huomenna on muuten ohjelmassa jälleen keittiöpeikkohommia. Aion nimittäin uskaltautua tekemään ensimmäistä kertaa karjalanpiirakoita. Riisipuuro on jo keitetty. Onhan se ihan helppoa, eikö olekin?

Tämä omenakakku ei ole lehmää nähnytkään

joskus työpaikkahuumori saa aikaan tällaisen reaktion

Meillä töissä on tapana tehdä kepposia. Yleensä ne ovat kohtuukilttejä, mutta harvoin hyvänmaun mukaisia. Jätin toissapäivänä Kammenpyörittäjälle evääksi banaanin ja omenan ja merkitäkseni ne juuri häntä varten, laitoin niihin pienen lähmälapun, johon kirjoitin hänen nimensä, omani ja riipaisinpa pienen sydämenkin. Kun hän sitten meni töihin, hän löysi hedelmät ympäröitynä ainakin kymmenellä lapulla, joissa luki jotain tällaista: ihqulle miehelleni, rakashalipallerolleni, pusupusikullanmurulle jne. Hän toi kaikki laput kotiin, niitä voi uusiokäyttää, jos tulee lepertelyntarve.

Minä puolestani tein eilen töissä tauollani tarjolle maidotonta omenakakkua, koska yksi meistä (sanotaan nyt vaikka Xxxx) on tiukalla maidottomalla dietillä. Koska tavallinen voi ei käy, tarvitsin kasvirasvatuotetta ja merkitsin osaksi käyttämäni paketin Xxxxn rasvaamiseen. Kakun tein jostain muinoin etsimälläni ohjeella, jonka sovelsin maidottomaksi. Hyvää siitä tulikin, joten naputtelen ohjeen talteen nyt, kun vielä muistan sen. 

Maidoton omenakakku

• 5 omenaa
• 165 g maidotonta Sunnuntai-margariinia 
• 4 kananmunaa
• 2,5 dl sokeria
• 2 tl vaniljauutetta
• 2 dl omenamehua
• 5 dl vehnäjauhoja
• 3 tl leivinjauhetta
• kanelia
• 2 rkl fariinisokeria tai muscovadosokeria

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kuori omenat ja leikkaa ne paksuhkoihin lohkoihin, neljännes omenasta kolmeen lohkoon. Sulata rasva kattilassa ja kaada siitä hyvä loraus (taikinaan on tarkoitus mennä 150 g) paistinpannulle. Sekoita pannulle myös sokeri ja kunnon ripaus kanelia. Minulla oli eilen saatavilla vain  valkoista sokeria, mutta tummat sokerit sopivat tähän tosi hyvin. Kuumenna seos ja lisää omenalohkot pannulle, sekoittele välillä ja anna omenapalojen hautua miedolla lämmöllä taikinanteon ajan. Älä pehmitä niitä liikaa, etteivät ne mene mössöksi. Toisaalta sellaisen sattumaisen pikasoseen voisi myös levittää taikinan pinnalle, joten ei huolta, jos satutkin kypsentämään omenia liikaa. 

Vatkaa kananmunat ja sokeri paksuksi vaahdoksi ja lisää mukaan vaniljauute, jauhot (joihin on sekoitettu leivinjauhe ja hieman kanelia), omenamehu (joka korvaa maidon tai muun maitotuotteen taikinassa) ja sulatettu rasva. Sekoita taikina tasaiseksi ja levitä se leivinpaperin päälle uunipannulle. Asettele lämpimät omenalohkot taikinan pinnalle, se käy kätevimmin pienillä pihdeillä tai haarukalla ja kaada päälle pannulla oleva haudutusliemi. Ripottele vielä pinnalle lisää kanelia, jos siltä tuntuu. Paista kakkua noin 35-45 minuuttia riippuen siitä kuinka paksu kakkusi on. Isommassa vuoassa se jää matalammaksi ja pienemmässä siitä tulee korkeampi. Kokeile kypsyyttä tikulla (töissä kokeilen aina raa'alla spagetilla, kun en muista viedä sinne kakkutikkua) ja kun tikku on tökkäyksen jälkeen kuiva, on kakku kypsä. 

Meillä oli lisäkkeenä kauppaperäisiä vaniljakastikkeita, Oatly-merkillä on kastike joka on gluteenittomuuden (jota ei nyt haettu) lisäksi maidoton, joten se sopi myös Xxxlle. Muuntelin alkuperäisen ohjeen sokerimäärää, vähensin sitä kolmanneksella, koska omenamehu oli sokeroitua. Käyttämäni omenat olivat kirpeitä ja kovia, joten pieni pannupehmitys oli niille omiaan ja siinäkin käytin sokeria, joten taikinasta saattoi hyvin vähentää hieman sokeria. Kuva ei ole häävi, mutta kakku lienee jo syötykin, joten ei sen niin väliä. 

Joka keitetyn paistaa, se makian maistaa - keittoletut

Keittoa jäi pieni rasiallinen ja jostain syystä keittomieliteko menee yleensä kertasyömisellä. Olisi järkevää laittaa loput pakastimeen tai syödä piakkoin työlounaana, mutta kuka nyt aina jaksaisi olla järkevä? Olen käyttänyt sosekeiton loppuja sämpylätaikinaan ja piirakkapohjaan, mutta nyt halusin kokeilla lettujen paistamista. Olisin raastanut mukaan hieman tuoretta porkkanaa purutuntumaksi, mutta joku martta oli käyttänyt kaikki porkkanat, tai jemmannut ne jonnekin jääkaapissa. Tämmöisiä lettuja sain aikaan:

Keitonloppuletut (16 pientä lettua)

• 3 dl kasvissosekeittoa
• 2 kananmunaa
• 1 dl maitoa
• 1,5 dl vehnäjauhoja
• pala fetaa murustettuna
• 1 omena raastettuna
• suolaa ja pippuria
• 50 g sulatettua voita, josta osa paistamiseen

Sekoitin kulhossa keittoon maidon, jauhot, kananmunat ja fetamurut, raastoin mukaan kotimaisen Lobo-omenan kuorineen. Sekoitin taikinaan osan sulatetusta voista, jätin hieman paistamiseen. Paistoin lettupannulla koeletun ja lisäsin vielä hieman suolaa ja pippuria. Jätin taikinan asettumaan viileään. Paistoin letut voissa juuri ennen ruokailua. Letut piti paistaa miedolla lämmöllä, että ne kypsyivät myös sisältä ennen kuin pinta olisi ruskettunut liikaa. Puolukat maistuivat hyvin lettujen kaverina ja kuulema myös nokare yrttistä tuorejuustoa.

Laulun  sanoin: "Sinä poljet ja sinä ohjaat"

Liitän tämän postauksen Campasimpukan välilehdelle Pannukakut, joka löytyy blogin yläreunasta. 

Omenapiirakka revisited: Valamon luostarin omppupiiras

Tänään oli vaihteeksi hieman hiljaisempi työpäivä, oli aikaa leipoa kahville kaveriksi jotain makeaa. Olen tehnyt monenlaista omenapiirakkaa työpaikan keittiöstä löytyvistä raaka-aineista ja nytkin sopivat ainekset löytyivät pienellä lainaamisella ja näpistyksellä. Selasin ohjeita ja löysin piirakkaohjeen, jollaista en ole aikaisemmin kokeillut. Sauvajyvänen oli tehnyt tätä maistuvaista omenapiirakkaa ja minä noudatin hänen neuvojaan. 

Valamon luostarin omenapiirakka

• 100 g voita
• 1,5 dl maitoa
• 3 kananmunaa
• 3 dl sokeria
• (1tl vaniljasokeria, oma lisäykseni)
• 4,5 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• pinnalle sokeria ja jauhettua kanelia
• omenoita

Kuumenna uuni 200 asteeseen, kuori omat ja jonkun muun omenat ja leikkaa ne siivuiksi. Sulata voi ja kuumenna maito samassa kattilassa. Vaahdota kananmunat, sokeri ja vaniljasokeri, siivilöi mukaan vehnäjauhot, joihin leivinjauhe on sekoitettu. Kaada mukaan kuuma voi-maitoseos ja vatkaa taikina juuri ja juuri tasaiseksi, varo roiskeita. Taikina on muuten ihan tolkuttoman hyvää. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan, käytin isoa IKEAn uunivuokaa, jossa on paisteltu kinkkuja ja muita sopivia työeväitä. Levittele omenaviipaleet taikinan pinnalle ja ripota sokeria ja kanelia päälle. Minä unohdin sokerin, lisäsin sen puolivälissä paistamista. Piirakka kypsyy noin 20-25 minuutissa, kokeile kypsyyttä tikulla. Minä tein sen taas spagetilla, kun en ole muistanut tuoda työpaikan keittiöön kakkutikkua eikä täällä ole tupakkamiehiäkään, joilta voisi tulitikkua lainata.

Söimme piirakkaa kahvin kanssa, jäätelön tai vaniljakastikkeen kuvittelimme. Kiitos sauvajyväselle erittäin hyvän omenapiirakkaohjeen jakamisesta! Ja kiitos ja anteeksi sinulle, jonka omenan näpistin, tuon sinulle vaikka kumkvatin tilalle, käykö? Hyvää viikonloppua!

Konjakkinen uuniomenahillo

merkkasin sitten etikettiin väärän kuukauden

Saisinko kaksi calvadosta, kysyin Kammenpyörittäjältä, johon hän vastasi, että et. Taloudessamme ei ollut tilkkaakaan calvadosta, mutta konjakkia löytyi, joten käytin sitä uuniomenahilloon. Olen lukenut ainakin kolmesta blogista tästä syksyn herkusta ja pitihän se omakin versio valmistaa. 

• 2 kg omenalohkoja kuorineen
• 400 g hillosokeria
• 150 g tummaa muscovadosokeria
• 1 vaniljatanko
• 1 dl konjakkia

Pilkoin omenat ja sirottelin ne uunipannun pohjalle. Kaadoin päälle sokerit ja konjakin, katkaisin vaniljatangon muutamaan osaan ja heittelin palasen mukaan. Laitoin pannun uuniin 150 asteeseen noin kahdeksi tunniksi. Puolitoistakin olisi riittänyt, luulen, mutta muut puuhat unohduttivat hillon minulta hetkeksi. 

Lapoin pehmenneet omenat pannun pohjalle muodostuneen sokerisiirapin kera mikserin kannuun neljässä erässä ja annoin koneen tehdä sohjosta sileää sosetta. Steriloin kaksi lasitölkkiä ja kun ne olivat käsitykseni mukaan aivan sikapuhtaita, kauhoin kuuman hillon purkkeihin ja pistin kannet visusti kiinni. Hillo on makeampaa kuin tavallisesti tekemäni omenasose (jollaista jostain kumman syystä jää aina pakastimeen pyörimään kenellekään kelpaamatta), mutta uskonpa, ettei sitä ole muutaman päivän kuluttua enää jäljellä. Vanilja ja aavistus konjakkia teki hillosta arkista sunnuntaisempaa. Hilloa tuli 1,5 ja 1 litran tölkilliset täyteen.

Tie työkavereiden sydämiin käy vatsojen kautta

Meillä alkaa olla työpaikan taukokeittiössä perustarpeet tavallisimpiin leipomisiin. Näin sadonkorjuun aikaan sieltä löytyy usein omenia yleisesti syötäväksi. Työpäivästä muodostui hiljaisen puoleinen ja muiden tullessa päivävuoroon, siirryin keittiöön kehittelemään jotain päiväkahveille. 

Käytin tätä Mustikkasuu-blogin ohjetta ja tuunasin sitä hieman. Edellisellä kerralla tein aivan ohjeen mukaan, joten nyt olikin jo aika alkaa soveltaa. 

• 4 kananmunaa
• 2 dl sokeria (vähensin määrää desillä)
• 150 g voita sulatettuna
• 2 dl maitoa
• 2 tl vanilliinia
• 3tl leivinjauhetta
• 5 dl vehnäjauhoja

Täyte:

• 6 pientä omenaa
• nokare voita
• 2 rkl fariinisokeria
• kourallinen kuivattuja, pehmeitä karpaloita

Kuumensin uunin 200 asteeseen (se pitää aloittaa hyvissä ajoin, taukokeittiön uuni on universumin hitain) ja sulatin voin kattilassa. Pilkoin omenat ohuehkoihin lohkoihin ja sulatin paistinpannulla nokareen voita. Lisäsin pannulle omenaviipaleet ja fariinisokerin, paistelin lohkoja hetkisen ja jätin ne sitten pannulle hautumaan lieden reunalle. Vatkasin sokerin ja kananmunat vaahdoksi. Lisäsin mukaan jauhot, leivinjauheen, vanilliinin ja maidon, viimeisenä sulan, jäähtyneen voin. Levitin taikinan leivinpaperilla vuorattuun lasivuokaan. Asettelin hieman pehmenneet, karamellisoituneet omenaviipaleet taikinan pinnalle ja ripottelin väleihin kuivattuja karpaloita. Marjoja olisi voinut hieman painella taikinan sisälle, ne näyttivät kuivettuneilta rusinoilta valmiissa piirakassa. Paistoin piirakkaa noin 35 minuuttia. Kakkutikun puutteessa kokeilin kypsyyttä kuivalla spagetilla, jota kaapista löytyy myös aina. 

mustat pilkut EIVÄT ole kärpäsiä

Tein myös sämpylöitä, jotka tällä kertaa muotoilin vähän uuteen tapaan. Taikinan tein aivan näppituntumalla, mutta suurinpiirtein näitä aineksia käytin:

• 0,5 l lämmintä vettä
• 1 pussi kuivahiivaa
• 2 tl suolaa
• 2 rkl pizzamaustetta (yrttisekoitusta löytyi kaapista)
• 6 aurinkokuivatun tomaatin kappaletta pieniksi paloiksi leikattuna
• 0,5 dl oliiviöljyä
• noin 6 dl jauhoja, joista osa oli karkeita sämpyläjauhoja, osa vehnäjauhoja

Sekoitin kaikki ainekset pehmeäksi taikinaksi ja jätin sen kohoamaan piirakan leipomisen ajaksi. Kun taikina oli kohonnut kaksinkertaiseksi, taputtelin sen soikeaksi kiekoksi uunipellille. Painoin sen keskelle juomalasilla pyörylän ja sen ympärille isolla veitsellä sektoreita. Paistoin sämpyläkiekkoa noin 20 minuuttia. Leivästä tuli hauskannäköinen ja kukin saattoi ottaa sen kokoisen palan kuin halusi. Pienellä tinkaamisella sain tarpeeksi kehuja, joita olin vaillakin. Kuvat ovat taattua iLaatua. En pahoittele.