Ruokaa Jullouvillen markkinoilta

Tänään meillä oli muuttopäivä, tosin muutimme vain noin 50 metriä. Edelliselle paikallemme oli jo bookattu seuraavat asukkaat ja me odottelimme aamupäivällä, että tanskalaiset lähtisivät meidän uudelta paikaltamme. Tämä on sama pitch, jolla olemme olleet kahdelle edellisellä kerrallakin tällä alueella. Lähtijöidenhän pitää lähteä viimeistään kello 12 ja tanskalaisilla oli tarkkaa touhua, he ajoivat portista ulos kello 11.59. Onneksi meidän aiemmalle paikalle ei heti tullut ketään uutta, ehdimme muuttaa kamppeemme uudelle paikalle ja vaihtaa porttikortin ilman, että kukaan joutui odottamaan. 

Eilisiltainen ukkoskuuro viilensi säätä  niin, että täällä Normandian rannikolla on täsmälleen sama lämpötila kuin kotona. Tänään ei ole tarvinut ilmastointia, tuuli on mukavan navakka ja viileä. 

Antti kävi markkinoilla Jullouvillessä, sieltä mistä viimeinen Jeanne d'Arcin patsaamme oli peräisin. Täyteläisen oma-aloitteisesti hän osti kaksi annosta ranskalaista katuruokaa, joista sai pienen alennuksen, koska markkinat olivat juuri päättymässä. 

Niinpä pääsin kokkaamasta eikä se haitannut yhtään. Kumpikin oli oikein hyvää, vähän jäi riisiä ja kastikkeita ylikin. Huomenna on sitten taas kauppapäivä, kun jatkamme matkaa tältä alueelta. Täytyykin etsiä joku sopiva marketti, jossa täydennämme varastoja. 

Tour de Francessa oli tämän vuoden pisin etappi, 206 km. Lähetys oli meillä katsottavana sekä ranskalaiselta tv-kanavalta, että minun läppäriltäni ja sen nopein oli Mauro Schmid. Kokonaiskilpailun kärjen tilanne ei muuttunut, Tadej johtaa ja Jonas on vähän yli kolme ja puoli minuuttia perässä. Huomenna on vuorietappi, joka alkaa Mulhouesta, olimme siellä seuduin kesällä 2023. Tämän postauksen avauskuvassa on Belfortin leijona, näköjään vuonna 2023 etappi lähti sieltä kaupungista, tänään se päättyi Belfortiin. 

Ostoruokaa markkinoilta vol. 2

Kävimme eilen Amboisen perjaintaisilla pikkumarkkinoilla, jotka olivat kyllä todella isot. Ostimme kaksi arancinia eiliselle päivälliselle ja sen lisäksi vuokallisen lasagnea. Se ei ollut ihan halpaa, mutta pääsinpä tänään ruoanlaittamisesta. Emme kyllä olisi syöneet mitään ravintolaruokaa sillä rahalla, joten ihan hyvä hinta se oli. 

Tänään lämmitin lasagnen malliston pienimmässä airfryerissä, ruokaan tuli hyvä rapsakka pinta eikä kielikään palanut. Lisänä lautasella oli tomaattia, kurkkua, mansikoita ja fetaa. Tämän kahden hengen aterian hinnaksi tuli noin 12 €. Ei tullut paljon tiskiäkään, kun ruoka lämpeni foliovuokassa ja söimme kertaalleen käytetyiltä, mutta siisteiltä kertalautasilta. Muutaman päivän olikin aika isot tiskit, niin kiva nyt toisin päin. 

Nyt on muuten todella lämmintä, on ilmeisesti noin 10 astetta tavanomaista lämpimämpää, eli yli 30 astetta puolesta päivästä iltaan. Kävelimme aamulla heti päivän nähtävyydelle, Château Gaillardiin, joka oli todella kiinnostava paikka. Jos saan aikaiseksi kirjoittelen siitä enemmänkin joku päivä, mutta lisätietoa löytää täältä, ilmeisesti vain ranskaksi. Saimme kyllä esitteen englanniksi. En ole vielä tottunut kovempaan helteeseen, joten aamupäivällä pystyin kävelemään 2,5 km matkan linnalle ja takaisin. 

Giro d'Italian 14. etappi oli lopulta oikea raateleva vuorietappi. Syötyämme, seuraavan päivän leivän tilattuamme ja Amboisessa viipymistä jatkettuamme (lähdemme vasta keskiviikkona) viritin tietokoneelta näkyviin tallennetta etapilta. Käytän nyt huoletta prepaid-korttia, sillä se on voimassa vielä kolme viikkoa enkä oikein osaa arvioida paljonko sitä ehtii käyttää. Puhelimestani ja tabletistani kuukauden gigat alkavat olla finaalissa. 

Aloimme katsoa 133 km pitkää etappia siltä kohdalta, kun sitä oli jäljellä 50 km. Olipa jännää taas, Jonas Vingegaard otti paikkansa etapin voittajana ja kokonaiskilpailun johtajana. Nyt hän on Afonso Eulaliota 2 min 26 sek edellä. Jos Jonas Vingagaard ei olisi suosikkini, olisin varmasti ihan nyrpeissäni, että miten se nyt taas teki noin, että muutti kisan kulun. Nythän minulle kelpaa mitä parhaiten. Huomenna on mäkinen etappi (157 km) ja maanantaina viimeinen kisan kolmesta lepopäivästä. 

Ostoruokaa markkinoilta

Nyt voi varmasti sanoa, että kesä on tullut, lämpötila on noussut yli 30 asteeseen Loiren varrella. Ei ollut villahousupakkoa, kun aamulla lähdimme käymään Amboisen perjantaimarkkinoilla. Ne ovat ns. pienet ruokamarkkinat, sunnuntaina on sitten suuret. Mutta eipä noissa pienissäkään ollut valittamista. Meillä oli mielessämme italialaisiin herkkuihin erikoistunut ruoka-auto, jolla olimme asioineet ennenkin. Ensin näytti siltä, ettei kyseinen myyjä ole paikalla, mutta olipa, aivan viimeisenä sillä reitillä, jota me kuljimme.

Ostimme häneltä kaksi suurta arancinoa. Muistimme edelliskerralta, että yksi kummallekin riittää oikein hyvin. Hinta oli noussut viime vuodesta eurolla, mutta onhan tässä ollut kaikkea, Trumpia, Hormuzin salmea ja mitä niitä nyt on? Ostimme myös huomiselle päivällisen, mutta siitä huomenna. 

Tästä ei siis tule mitään ruokaohjepostausta, sillä sellaisesta ei käyne kahden arancinon lämmittäminen airfryerissä. Riisipallerot olivat niin suuria ja korkeita, että me piti laittaa malliston pienimmän airfryerimme koriin pötkölleen. Lämmitin niitä 140 asteessa noin 15 minuuttia ja kun sisälämpötila oli 60 astetta, päätin sen olevan sopivasti. 

Sivukkeena oli hieman tomaattia, kurkkua ja salaattia sekä pinaatilla maustettua munakokkelia. Pinaattiin meni tänään kokonaista 27 senttiä ja koska käytin ateriaan vain puolet, niin pinaatin osuus oli 13,5 senttiä. Loput ovat paperipussissa odottamassa josko ehdin käyttää ne ihan lähitulevaisuudessa. 

Annokseen tuli yksi arancino kummallekin, toisella oli mozzarellatäytteinen ja toisella pinaattitäytteinen, olen ilmeisen pinaatti-intoinen tällä hetkellä. Munakokkeliin tuli kourallinen pinaattia, neljä kananmunaa, pieni loraus kermaa, ruokalusikallinen voita, suolaa ja pippuria. Antti sommitteli vähän vihanneksia lautasen reunoille ja oli taas ihan hilkulla, että jaksoimmeko syödä kaiken. Kolmen munan kokkeli olisi ollut sopivamman kokoinen. 

Jälkiruoaksi söimme kesän ensimmäiset kirsikat, olivatpa ne hyviä! Kaksi kourallista maksoi kolmisen euroa, ei yhtään huonoa ja olivat sopivan kypsiä. 

Giro d'italian 13. etapin pariin ehdimme vasta päivällisen syötyämme. Peruutimme tallenteesta sille kohtaa, että matkaa oli jäljellä noin 40 km. Hatkaporukka oli kaukana pääjoukon edellä, mutta he olivat sellaisia ajajia, ettei heidän etumatkansa uhannut kokonaiskilpailun kärjen tilannetta. Voittajaksi ajoi Alberto Bettiol ja Afonso Eulalio edelleen johtaa kokonaiskilpailua, Jonas Vingegaard on toisena 33 sekuntia perässä. 

Markkinoilta lautaselle – arancinit

Perjantaisin ja sunnuntaisin Amboisessa on markkinat, nyt perjantaina ilmeisesti hieman pienempinä kuin sunnuntaina. Tosin noin suuria markkinoita en useinkaan näe kuin tämän päiväiset. Aamiaisen jälkeen kävelimme Loiren yli ja siitä sitten oikealle kohti kunnallista parkkipaikkaa ja olimmekin jo perille. 

Minulla oli ajatus tämän päivän ruoasta, mutta se muuttui markkinoilla. Satuimme saman myyjän kojulle kuin toukokuussa 2023. Muistan meidän ostaneen häneltä silloin tuorepastaa, oikein hyvää mutta aika kallista. Nyt hoksasin, että hänellä oli kylmätiskissä arancineja ja ajattelin, että nytpä luistelen päivällisen kanssa ja ostamme niitä mukaan. Arancinit olivat suuria, joten ostimme vain kaksi, ne maksoivat 3,25€/kpl, joten eivät ihan halpoja nekään. Toisessa oli tomaatti-mozzarellatäyte, toisessa munaokoiso+muut kasvikset. 

Muuten ostimme uuden rosmariinin, reissun alussa ostettu rosmariini ei tykännyt olla tien päällä. Rosmariini on muuten täälläkin päin Eurooppaa paljon kalliimpi yrtti kuin monet muut. Suomessakin sen hinta nousi muutama vuosi sitten monta euroa ja tämä ostamamme maksoi noin 3,50€. Sinne se sopeutui persiljan ja basilikan seuraan. 

Ainoa kokkaamiseni oli tänään se, että otin jääkaapista arancinit ja laitoin ne airfryerin koriin, jossa kuumensin niitä noin 20 minuuttia 140 asteessa. Mittasin sisälämpötilaa pariin kertaan. Kun se oli noin 65 astetta, nostin ne lautasille ja lusikoin viereen eilen E Leclercistä ostamaamme salaattia, jonka kannessa luki Piemonte, Italiaan viittaa sekin. Se oli perunasalaattia, jossa oli myös kananmunaa ja kinkkua. Yhden suuren arancinin kanssa 100 g piemontelaista tuhtia perunasötkötystä oli aivan riittävä ateria. Puolitimme tietysti arancinit voidaksemme maistaa kumpaakin täytevaihtoehtoa. Olivat aivan mahtavan hyvät arancinit, olen satavarma, että riisin keltainen väri oli peräisin sahramista, sillä se maistuikin selvästi. Huomenna sitten kokkaan taas itse. 

Tämän päivän kuvista ei ole paljon palkintoja odotettavissa, joskaan eipä paljon muutenkaan kuvistani, mutta nähtävissä on nyt kumminkin miltä kunnollinen arancini näyttää. Nämäkin kaksi kappaletta olivat erimuotoisia, toinen selvästi suipompi, mutta ei se mitään haittaa. 

Giro d'Italian seitsemäs etappi oli nousuun päättyvä. Katsoimme sitä leirialueen wifillä, eikä tökkinyt yhtään niin paljon kuin eilen. Voittajaksi ajoi Juan Ayuso ja koska Mads Pedersen ilmeisesti tarkoituksellisesti luopui pinkkipaidasta, se pukee huomenna päälleen Primoz Roglic. En nyt sitten tiedä, että mikä tässä oli ideana, vai oliko kyse oikeasta hyytymisestä, mutta nyt meillä on minun suosikkini johdossa. 

CampaReissu2/2024 viikko 5

Viides reissuviikko alkoi Noirmoutierin saarella, täällä olemme olleet monta kertaa aiemminkin ja se on yksi mansikkapaikoistamme Ranskassa. 

Tiistai 27.8.2024 päivä 29

Viides viikko reissua alkoi aurinkoisena tiistaina. Sääennusteista Meteo France oli sitä mieltä, että tänään on täällä lämmintä 29 astetta, muut lähteet maltillisempina ennustelivat noin 24-26 astetta. Mutta mikään ei ehdottanutkaan sadetta tulevaksi.

Aamupalan jälkeen lähdimme pyörillä saaren pääkaupunkiin markkinoille. Mietin, että otanko ponchon (lausun sen huvikseni: ponkho) vai fleecen (jonka lausun huvikseni: flesee), mutta jätin kummatkin pois, sillä oli kaunis lämmin kesäpäivä ja minulla tuli orpolapsen mekossani (storyssa siitä) kuuma enivei. Orpolapsella viittaan tässä Onneli ja Anneli-kirjoihin vuosikymmenten takaa, enkä tarkoita mitään pahaa.

Iloksemme pyöräteillä ei ollut mennessä kovin paljon liikennettä. Ei kaksi rinnakkain vastaan tulevia (paikoin pyörätiet ovat hyvin kapeita) tai edellä kiemurrellen ja äkkipysäyksiä tekeviä seurueita. Kun lähestyimme pääkaupunkia, alkoi pyöräilijöittenkin määrä kasvaa (meinasin kirjoittaa, että pyöräilijätkin alkoivat lisääntyä). En tykkää ajaan tuollaisia kapeita kaukaloita ruuhkassa.

Markkinat olivat mainiot, kaikkea oli paljon myynnissä ja vähän sen päällekin. Ja väkeä, mistä sitä riittää tämmöisellä saarella? Seurustelua, jutustelua, ostamista ja vaeltelua, sellaisia ovat ranskalaiset markkinat ja kauppahallit. Me ostimme sipuleita, niitä tulimme ostamaankin.

Palattuamme kytkimme pyörät autoon kiinni ja aloimme viettää mukavaa iltapäivää leirillä. CampaAdria on optimaalisesti pysäköity aurinkoon nähden, ilma vaihtuu merenrannalla hiekkavallista huolimatta hyvin.

Ruokana meillä oli välimerellinen perunasalaatti inspired by @spainonafork Thanks again, Albert! Se sopi hyvin leivitettyjen kalafileiden kanssa. Osasin tehdä niin sopivan määrän, että vain pari perunaa jäi tähteeksi. Ja meni muutama purkinpohja loppuun.

Keskiviikko 28.8.2024 päivä 30

Tänään vietimme reissun kolmekymppisiä, päivissä tosin. Ajatus oli, että heti aamupalan jälkeen lähdemme pyöräretkelle itään päin kohti Goisia, (pengertie mantereelle), sitä joka jää jokaisen nousuveden ajaksi meren peittoon.

Niinhän me teimmekin, emme tosin muistaneet, että heti seuraavassa kylässä oli juuri viikottaiset markkinat. Emme menneet, koska emme tarvinneet juuri mitään ruokatarpeita tällä hetkellä. Kirkon lähellä oli kadulla lasten pyörä lahjoittavana, minusta tuollainen on Ranskassa tosi kivaa.

Pengertie oli nyt meren peitossa, eikä sille vievällä tiellä ollut mitään ruuhkia. Saatoimme ajaa mukavasti pyörillä aivan kärkeen asti. Ruuhkaisempina aikoina on pitänyt jalkautua ja taluttaa loppumatka, sillä minusta ei ole ryysijäksi.

Olimme valinneet ympyräreitin kiertosuunnan niin, että Goisin jälkeen saamme ajaa sitä puolta, josta ei ole vaarana pudota kanavaan, ihmiset monesti ajavat pyörillä suoraan päin väistämättä ja mieluummin kaadun pusikkoon kuin kanavaan. Koska ei ole bikineitäkään. Nyt oli todella vähän väkeä liikkeellä, ei ollut vaaraa pudota kanavaan eikä kaatua pusikkoon. Selvitimme reitin kaatumisitta ja pääsimme syömään toistamiseen ostereita ja crevettejä, tällä kertaa siihen pieneen myymälä/ravintolaan, joka oli maanantaina kiinni. Oli mukavasti väkeä, sää oli mitä parhain ja saimme taas kauniin ja kivan setin merenherkkuja. Kävi lounaasta oikein mainiosti.

Leirillä taas asetuimme taloksi ja katsoimme La Vueltan etapin erittäin hyvän wifin turvin, minun mobiilidatakiintiöni alkaakin ollakin jo ns lyhyellä loppuosalla. Päivällisenä oli espanjalainen kesäkurretortilla La Vueltan hengessä. Ohje: @spainonafork ja osaksi tietty sovelsin.

Leirialueella ei näy mitään suurempaa vaihtuvuutta, perheet viettävät aikaa rannalla ja uima-altaalla, käyvät pyöräilemässä, lapset itkevät mennessä ja tullessa. Niin kai se oli omien lastenkin kanssa aikoinaan. Joku vakiomäärä itkua kuuluu asiaan. Sää on ollut aivan ihanteellinen minun kaltaiselleni epäauringonpalvojalle, ei liian kuumaa (noin 22-24°C), tuulee ja on hieman cirrostratusta. Antti on vielä shortseissa ja t-paidassa ja minulla on sukat, leggarit ja "flesee". Tiskit tiskattu, sipsipussien jämät tuhottavana, vedellä lantrattua viiniä lasissa. Kaikki ok.

Torstai 29.8.2024 päivä 31

Kastelukannut, ihan mahtavia, siellä ne olivat paikallaan edelleen.

Markkinat lähikylässä, ostimme päivälliseksi paellaa. Oli hyvää.

Perjantai 30.8.2024 päivä 32

Nyt säätiedot pitivät hyvin yksimielisesti paikkaansa, kaikkien käyttämiemme appien mukaan piti sataa koko päivän ja niin satoikin noin kello yhdeksästä alkaen. Olemme pitäneet pirttipäivän, sellaiset ovat välillä oikein kivoja. Melkein otimme päiväunetkin, mutta vaikka haukottelimme ahkerasti, ei uni kuitenkaan tullut. Katselimme La Vueltaa ja siinä olikin todella jännittävä vuorietappi. Ilokseni Primoz Roglic näytti voimiaan ja kuroi kiinni Ben O'Connorin etumatkaa, nyt sitä on enää vähän alle puolitoista minuuttia. Kisa on kaikkea muuta kuin taputeltu. Päivälliselle tein meille liian suuren täytetyn patongin, mutta onpahan jääkaapissa huomisaamulle jo valmista ruokaa, kun paketoin puolet hampurilaispusseihin ja folioon.

Sateen pitäisi piakkoin loppua ja huomenna olla taas aurinkoinen päivä. Tarkoitus on ajella taas markkinoille saaren länsipäätä kohti yhden kylän päähän. Siellä on kirkko jo katsottuna päältäpäin, ehkä sinne pääsee sisälle tällä kertaa.

Lauantai 31.8.2024 päivä 33

Eilinen oli aikamoinen sadepäivä, tuulikin niin paljon, että pelkäsin ajoittain markiisimme puolesta. Yön aikana kumminkin sää rauhoittui, mutta sellaista aurinkoista päivää ei tullut, jota eilen vielä povattiin monessa sääsovelluksessa.

Meidän "omassa kylässämme" oli rantakadulla motoristien kokoontuminen, oli paljon ronskeja, mutta oikeastaan aivan kiltin näköisiä herroja. Moottoripyöriä oli paljon, varmaan 50-60.

Kävimme pyörillä L'Epinen kylässä, jossa oli markkinat, suunnilleen samat myyjät, kuin muillakin saaren markkinoista aiemmin tällä viikolla. Ostimme pienen grillikanan ja niiden kanssa usein myytäviä paistinperunoita. Leirillä huomasimme, että kyseessä oli Bressen kana, sillä oli metallinen panta toisessa koivessaan.

Se olikin pieni, mutta maukas. Päivän ruoassa ei ollut muuta espanjalaista, kuin se, että Espanja on Ranskan naapurimaa. Joku minun ajattelussani on alkanut muuttua, minua vähän suretti tuo, että kana oli päätynyt grilliin ja sitten lopulta meidän lautasillemme metallipanta koivessa. Pitää tutkia sitä tofu-asiaa lisää.

Meillä ovat naapurit vaihtuneet joka puolelta. Tuumimme, että kun huomenna alkaa syyskuu, niin hinnatkin saattavat halventua leirialueella, sehän olisi hyvä syy lähteä kotiin. Toisella puolella meitä on majoittuneina nuorten miesten seurue, heitä on kuusi samalla tontilla. He tulivat kahdella autolla (oikein minikokoiset autot, ehkä äiteiltä lainatut) ja alkoivat sitten pystyttää telttoja, näytti siltä, että harjoittelu on jäänyt väliin. Sellaista ihmettelyä ja hiusten repimistä.

Aidan toisella puolella iäkkäämpi porukka (4 hlöä) pystytti omaa telttaansa ja matkailuauton etutelttaa, eivätkä he olleet kyllä sen nokkelampia. Nuoriso voitti seniorit nopeudessa. Hetken kuluttua kaikki nuorta miestä tuli meidän tontille kertomaan, että he viettävät yhden synttäreitä ja soittavat myöhemmin hieman musiikkia, mutta vain yhden illan, toivottavasti emme häiriinny. Emmehän toki, kun noin kivasti tulivat kertomaan aikeistaan. Kutsuivat oluellekin illempana, mutta sen me sentään ymmärsimme kohteliaisuudeksi, jota ei ole syytä ottaa tosissaan.

Nuorisolaisten ensimmäinen teltta jo melkein valmiina,
seuraavat onnistuivat sitten nopsemmin.

Luimme Meteo Francen sivuilta, että ensi yönä saattaa tulla oikein kova ukonilma ja erittäin kova tuuli. Keräsimme kaikki pihajutut pois, pyörät ja kalusteet takatalliin, markiisin koteloonsa, yrtitkin joutuivat sisälle, sillä jos sataa paljon, niihin roiskuu rapaa hiekkaiselta alustalta. Tiskit on tiskattu, ilta on vielä oikein leppeä, vaikea uskoa yölliseen ukkoseen. Enkä sitä toivonkaan tulevan, kun nuo kullanpulut tuossa naapurissa eivät ole vielä grillanneet eikä musiikkiakaan ole vielä kuunneltu.

Sunnuntai 1.9.2024 päivä 34

Viime yönä satoi roimasti ja ukkosti, mutta mitään sellaista myrskyä ei ollut jollaista Meteo France povasi. Oli kiva, että olimme keränneet kaikki pihatavarat pois, niin eivät lionneet turhia.

Olemme tehneet tässä koko päivän päätöstä siitä, joka lähtisimme jatkamaan matkaa, olemmehan olleet täällä jo viime viikon sunnuntaista asti. Nyt kun respa on pian menossa kiinni saimme päätettyä, että kyllä me huomenna lähdemme. Lasku pyydetään maksamaan viimeistään lähtöä edeltävänä päivänä, jolloin aamuisin ei ole ruuhkaa vastaanotossa. Katsoimme taas La Vueltaa ja siinä katsoessamme söimme oikein hyvää espanjalaista sienipastaa, joka olisi ollut vallan vegaaninen, ellen olisi laittanut siihen pekonia, juustoa ja kermaa.

Maanantai 2.9.2024 päivä 35

Noirmoutier jäi taakse, sateinen aamu oli sen näköinen, että sade jatkuu pitkään. Siirryimme Loiren pohjoispuolelle. Heti rakennuskanta muuttui toisenlaiseksi, hobittimaisemmaksi ja jotenkin todella sympaattiseksi. Luulin, että olemme jo Bretagnessa, mutta emmehän vielä olekaan. Olin väärässä. Huomenna sitten.

Tämän paikan nimi on Piriac-sur-Mer ja olemme yötä Camping Car Park-ketjun matkaparkissa. Yö maksaa 14,22€ ja hintaan kuuluu sähkö ja avuton netti. Vesihuolto on erikseen maksullinen, mutta sitä emme nyt tarvitse. Kun tulimme, oli paikalla yksi muu auto, nyt on 8-9 (en pysty kyttäämään koko aluetta riittävällä tarkkuudella). Kiitos neuvoista @croissanttravellers emme olleet olleet pitkään aikaan tämän ketjun paikoissa, enkä muistanut kuinka tämä toimii.

Pari alkuasukasta on pysäköinyt autonsa niin, että vievät kumpikin yhden paikan sijaan kolme paikkaa ja olin toiveikas, että näkisimme ranskalaista suukopua, jos parkki olisi tulossa täyteen. Mutta sitä iloa ei ole tulossa, paikkoja on paljon vapaana. Kävimme kävellen lähikylässä, mutta siellä ei ollut kirkkoa siinä paikassa missä mukamas piti olla. Joku googlejekutti minua. Palasimme rantaa pitkin ja meri-ilma oli niin ihanaa hengittää.

Huomenna jatkamme matkaa, nämä matkaparkit ovat sopivia yhtä tai kahta yötä varten. Nyt on juuri reissumme puoliväli, viisi viikkoa on täynnä ja toinen mokoma vielä jäljellä. Niin kauan kuin mahdollista, viivymme Ranskassa ja nautimme sen ihanuuksista, kummallisuuksista ja ärsyttävyyksistä ennen kuin siirrymme Saksan ihanuuksiin, kummallisuuksiin ja ärsyttävyyksiin. Kotimaassakin niitä kaikki riittää.

Viides reissuviikko päättyi ja matkamme tuli puoliväliin.