Yhden kuvan taktiikalla – curry

Toissapäivänä meillä oli haudutuspäivä, kokonainen broileri pötkötti crockpotissa monta tuntia, kiitos edullisen sähkön. Haudutuspata nyt ei muutenkaan ole kovin sähkösyöppö, sitä voisi kyllä melko huoleti käyttää vaikka joka päivä. Tuolloin haudutus onnistui oikein hyvin, broilerista tuli mehukasta ja oli helppo irrottaa lihat luista. Söimme sinä päivänä ostopitat runsain täyttein, vieläkin kaihertaa se muutaman viikon takainen epäonnistuminen pitaleipien kanssa. Kokeilen ihan varmaan jonain vuonna taas uudelleen. 

Eilen meillä oli sitten jatkojalostus-, eli tähdenlentopäivä. Keräilin vihanneslaatikosta ja pantrystä erinäisiä aineksia ja kehitin niistä jonkunsortin curryn ja sitä samaa syömme vielä toisenkin aterian, sillä sitä tuli paljon. Tästä olisi hyvin syönyt neljä henkilöä ja jonkun sivukkeen kanssa vaikka kuusikin. Vihjeitä katsoin jonkun verran tästä blogista. Vaihtelin aineksia sen mukaan, mitä meiltä nyt sattui löytymään. 

Chicken curry useammalle kuin kahdelle

• 2/3 haudutetun yrttimaustetun broilerin lihoista 
• 1 muhkea keväsipuli (oikein tavallista muhkeampi)
• puolikas punaista suippopaprikaa
• nyrkkini kokoinen pala parsakaalia 
• 1 rkl wokkiöljyä
• 1 tomaattipyrekuutio (sellainen fondityyppinen, ostettu jostain tarjouksesta, ilmeisesti pastaruokiin erityisesti sopiva)
• 2 rkl mangochutneyta
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl inkivääritahnaa
• 1 tetra (2,5-3 dl) pizzakastiketta (koska paseerattua tomaattia ei ollutkaan)
• 1 2 dl tetra kookosmaitoa
• 2 dl vettä 
• 1 tl currya
• 0,5 tl chilihiutaleita
• ripaus suolaa ja pippuria (broileri oli jo valmiiksi maustettua, joten suolaa ei juuri tarvinut)

Kuumensin laakeassa kasarissa (jota enää harvoin käytän, sillä en usein tee suurempia määriä ruokaa kerralla) lorauksen wokkiöljyä ja kuullotin siinä silputtua sipulia, suikaleiksi leikattua paprikaa ja nupuiksi irroteltua parsakaalia. Lisäsin mukaan mangochutneyn, sen tomaattifondin, chillihiutaleita, valkosipulin, inkiväärin, currya ja lopuksi broilerin paloiksi leikattuna. Sekoittelin ja lisäsin mukaan pizzakastikkeen, kookosmaidon ja vettä sen verran, että muodostui mukavasti kastiketta. Annoin kastikkeen kiehua hissuksiin noin puoli tuntia ja maistelin. Pippuria sai laittaa ihan kunnolla, suolaa vain ihan vähän. Söimme tätä pikkuisen kuumottavaa kastiketta riisin kanssa ja niin me teemme tänäänkin. 

Kuten ole tässä vuoden alussa päättänyt, en kuvaa niin hulluna ruoka-annoksia, en siis ota kymmentä samanlaista kuvaa annoksesta. En nytkään ottanut. Mutta voisin antaa itselleni luvan ottaa pari erilaista. Tai tekovaiheesta jotain. Kunhan en palaa vanhoihin pahoihin tapoihin. 

Hirveesti tiskiä – béarnaisekastike

Tänä vuonna on ollut hieman vaikeuksia saada Ranska-haastetta käyntiin, mutta nyt koitan palata ruotuun. Meillä oli päivällisenä naudan ulkofilepihvit, vihanneksia grillistä ja kastikkeeksi keittelin béarnaisen. Se oli blogin toinen béarnaise, edellinen oli melkein 10 vuotta sitten! Meillä kasvaa pihan kulatungissa niin paljon rakuunaa, että siitä olisi riittänyt vaikka kymmenelle litralle kastiketta, mutta tein vähän vähemmän.

Béarnaise kahdelle

• 4 rkl valkoviinietikkaa
• 4 rkl kuivaa roseviiniä (koska sitä oli avattuna, muuten valkoviiniä)
• 1 pieni uuden sadon sipuli silputtuna
• pippuria
• 1 rkl vettä
• 2 kananmunan keltuaista
• 100 g voita pieniksi kuutioiksi leikattuna
• 1 rkl sinappia (dijonia, jos sitä sattuu olemaan, meillä oli jotain luxenburgilaista sinappia)
• paljon tuoretta rakuunaa
• ripaus suolaa

Mittasin pieneen kuparikattilaan viinin ja etikan, lisäsin mukaan pippuria myllystä ja silputun sipulin. Keitin seosta kasaan niin, että sitä oli jäljellä noin puolet. Kaadoin seoksen siiviään, jolloin sipuli jäi matkasta. Kaadoin redun takaisin kattilaan ja lisäsi mukaan lusikallisen kylmää vettä. Annoin kastikepohjan jäähtyä muutaman minuutin ja kun kattilan kylki oli jäähtynyt kosketuksen kestäväksi, laitoin pienen liekin kattilan alle. Lisäsin mukaan keltuaiset ja vispilöin ne tasaiseksi. Sitten aloin lisätä voikuutioita muutaman kerrallaan ja sekoitin koko ajan. Aina kun voi oli sulanut, lisäsin uusia kuutioita. Kun kaikki voi oli mukana, laitoin liekin pois kattilan alta ja lisäsin mukaan lusikallisen sinappia ja paljon tuoretta rakuunaa. Sekoitin tasaiseksi, maistelin ja lisäsin hieman pippuria ja suolaa. 

Grillissä valmistui samaan aikaan perunapaistokset, tomaattia, ruusukaalia ja parsakaalia ja tietysti ne pihvit. Oli hauska syödä taas vaihteeksi ulkona omalla terassilla muutaman sadepäivän jälkeen ja saatan sanoa, että kymmenen vuoden väli ei haitannut béarnaisen valmistamisessa, osasin edelleen. 

Tour de Francessa oli jo kuudes etappi ja nyt ajettiin Pyreneillä. Ilokseni voittoon ajoi superhienosti Tadej Pogacar ja keltaisen paidan hommasi itselleen Jonas Vingegaard. 

Korealaiset kanankoivet kahdella kastikkeella

Kauden ensimmäiseltä Campareissulta kotiutumisen jälkeen maistuu taas kotikeittiössä kokkaaminen. En ole tainnut ostaa kanankoipia (koipireisiä kylläkin) montaakaan kertaa elämässäni, mutta nyt ostin, sillä mielessäni oli korealainen ruokalaji. Ohjeet otin tästä mainiosta blogista.

Kanankoivet kahdelle 

• 6 kanankoipea
• 2 valkosipulinkynttä raastettuna
• 1 tl raastettua inkivääriä
• 1 rkl miriniä
• 1 tl sokeria
• 1 tl suolaa
• pippuria
• 2 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 l rypsiöljyä friteeraamiseen

1. Sekoita mirin, suola, pippuri, sokeri, inkivääri ja valkosipuli ja pyörittele kanankoivet seoksessa.
2. Jätä maustumaan noin tunniksi. 
3. Sekoita toisessa kulhossa vehnäjauhot ja leivinjauhe. 
4. Kuumenna öljy kattilassa tai padassa 170 asteeseen. 
5. Pyörittele maustetut kanankoivet jauhoissa ja nosta koivet kuumaan öljyyn paistumaan, älä laita liian monta yhtä aikaa, ettei öljy viilene. Minun pataani mahtui kolme koipea kerrallaan. 
6. Uppopaista 7-8 minuuttia, kääntele koipia välillä. Pidä kansi varalta lähellä, jos rasva sattuisi leimahtamaan. 
7. Nosta koivet paperilla vuoratulle lautaselle ritilän päälle odottamaan, että toinen satsi paistuu. 
8. Kun kaikki koivet on paistettu kertaalleen, kuumenna öljy vielä hieman kuumemmaksi, noin 190 asteeseen ja uppopaista koivet vielä toistamiseen, noin 3-4 minuuttia. 
9. Nosta koivet paperin päälle ritilälle valumaan. 
10. Koivet voi tarjota "kuivina", eli rapeakuorisina tai "märkinä" eli uppopaistamisen jälkeen kastikkeessa pyöriteltyinä. 

Soija-valkosipulikastike

• 0,5 dl hunajaa
• 0,5 dl soijakastiketta
• 3 valkosipulinkynttä raastettuna
• 1 tl raastettua inkivääriä (säilyke)
• 3 rkl riisiviinietikkaa
• 2 rkl hoisinkastiketta
• 1 rkl seesaminsiemenöljyä

1. Kerää kaikki ainekset pieneen kattilaan ja keitä seosta sen aikaa, että siitä tulee sopivan paksua. Jos se meinaa kiehua liikaa kasaan, lisää hieman vettä. Kaada osa kastikkeesta niiden valmiiden koipien päälle, jotka haluat tarjota "märkinä". Minä märkätarjoilin neljä koipea ja kuivatarjoilin kaksi kappaletta. 
2. Kaada loput kastikkeesta tarjoilukuppiin dippaamista verten. 

Gochujang-kastike

• 0,5 dl gochujang-tahnaa
• 0,5 dl fariinisokeria
• 3 rkl mansikkahilloa (tähän kuuluisi joku tietty korealainen hillo, mutta sitä ei ole saatavilla, enkä muistanut laittaa mansikkahilloakaan)
• 3 rkl soijakastiketta
• 2 rkl riisiviinietikkaa 
• 1 rkl hunajaa
• 1 rkl ketsuppia 
• 2 valkosipulinkynttä raastettuna
• 1 tl raastettua inkivääriä (säilykettä)
• 0,5 tl suolaa 

1. Kerää taas kaikki kastikkeen ainekset pieneen kattilaan ja keitä kokoon haluttuun paksuuteen. Minä tein tämän kastikkeen jo pari viikkoa sitten eräälle toiselle korealaiselle aterialle ja käytin nyt loput tänään.
2. Kaada kastike annoskuppiin dippaamista varten, tämä on huomattavasti tuota toista kastiketta tulisempaa, muttei liian tulista minullekaan nyyserölle. 

Kastike säilyi desinfioidussa tiiviisti suljetussa purkissa ainakin nämä pari viikkoa, kuumensin sen nyt uudelleen tälle aterialle. Muuten meillä oli tarjolla sushiriisiä, kimchiä pikkuisesta säilykepurkista, pikapikkelöityä kurkkusalaattia ja paahdettuja seesaminsiemeniä ja silputtua kevätsipulia. 

EDIT: lisään postauksen CampaSimpukan uudelle Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 

Kävimme Helsingissä syömässä Korea House-ravintolassa. Se oli ensimmäinen kokemus korealaisesta ravintolasta. Söimme kahden hengen jaettavan kokonaisuuden. Oli tosi hauska syödä tätä ruokaa, sain varmistuksen, että olen onnistunut ainakin oikeaan suuntaan kotikokkailuissani. 

Cavakastike

Espanjassa tällä viikolla ajettava Volta a Catalunya inspiroi espanjalaiseen ateriaan, jonka yhtenä osana oli perunamunakas, Spanish tortilla. Sen lisäksi lautasella oli pannulla paistettu broilerin rintafile ja keltainen kuohuviinikastike. Käytin siihen espanjalaista cavaa. Ohjeen otin täältä, kymmenen vuoden takaisesta postauksesta. Muuntelin hieman eikä se mennyt pieleen, mikä oli ilahduttavaa. Pienensin ohjetta jonkun verran. Postauksen ohje on oikein pätevä, mutta minä tein näin:

Cavakastike 

• 1 pieni sipuli oikein hienoksi silputtuna
• 1 iso valkosipulin kynsi sekin hienoksi silputtuna
• sahramihippuja
• kuivattua ranskalaista rakuunaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl vehnäjauhoja
• 1,5 dl kuivaa kuohuviiniä
• 1,5 dl kanafondia
• 0,5 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta yrttiä (meillä kevätsipulinvartta, sillä yrtit olivat vähissä)

1. Kuumenna pannulla oliiviöljyä ja kuullota siinä sipulia ja valkosipulia muutama minuutti, lisää mukaan sahrami ja kuivattu rakuuna. 
2. Sekoita mukaan vehnäjauho ja kypsennä seosta sekoitellen muutama minuutti. 
3. Kaada pannulle ensin kuohuviini, sekoita ja anna imeytyä. Seos sakeutuu mukana olevien jauhojen avulla. 
4. Lisää mukaan kanafondi, sekoita ja anna kastikkeen kiehua maltilla. Mausta suolalla ja pippurilla. 
5. Lopuksi lisää mukaan loraus kermaa, sekoita ja anna edelleen kypsyä ja sakeutua. 

Tästä tuli aivan loistavaa kastiketta pannulla paistetulle broilerin fileelle ja perunamunakkaalle. Alkuperäisohjeessa käytettiin currya, minä tein värin sahramilla ja pidän kovasti ranskalaisesta rakuunasta, joten siksi sitäkin pääsi kastikkeeseen. Viime kesäistä rakuunaa on vielä runsaasti kuivattuna. 

Espanjalaiset kanarullat sherrykastikkeella

Tässä päivällisessä onnistui sekä pääruoka, että kastike. Kastiketta varten oli mentävä Alkoon, sillä taloudesta ei löytynyt tippaakaan sherryä. Myöhemmin ajatellen olisi marsala tainnut ajaa melko saman asian. Mutta nyt oli tarkoitus kokkailla espanjalaista ja silloin sherry oli paikallaan. Lopputulosta maistellessa tiesimme, ettei ollut turha reissu. Antin ostamassa kanapaketissa oli viisi broilerin filettä, joten meillä olisi voinut olla kolme ruokavierasta. Nyt laitoimme jotain laiskaa päivää varten osan ruoasta pakastimeen. Otin idean ja suuren osan tekotavasta tästä postauksesta. Kivannäköinen blogi muutenkin tämä Saltwater Daughters.

Täytetyt kanarullat sherrykastikkeella viidelle

• 5 broilerin rintafilettä
• 5 viipaletta serranonkinkkua
• 5 rkl aprikoosihilloa
• 5 palaa tikun muotoon leikkattua manchegoa 
• suolaa ja pippuria

Leivitys

• 1 dl vehnäjauhoja
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• 2 kananmunaa
• pankomuruja

Paistamiseen

• voita ja oliiviöljyä

Kastike

• 1,5 dl puolimakeaa sherryä (Oloroso Blend Medium)
• 1,5 dl kermaa
• tuoretta timjamia
• suolaa ja pippuria

Tein ensiksi kanarullat leivittämistä vaille valmiiksi, sillä niiden piti levätä viileässä ennen paistamista, että ne pysyvät koossa ilman sitomista tai tikkuja. Laitoin ensin fileet paksun muovipussin alle leikkuulaudalle ja hakkasin niitä pussin läpi varovaisesti ohuemmaksi varoen tekemästä niihin reikiä. 

Sitten ripotin niille hieman suolaa ja pippuria ja sutikoin pintoihin lusikalliset aprikoosihilloa. Hillon päälle asensin viipaleet serranonkinkkua ja leveämpään päähän tikkumuotoon leikatut palat manchegoa. Käärin fileen rullalle ja laitoin rullat saumapuoli alaspäin peltilautaselle ja sijoitin lautasen jääkaapin nollalaatikon perälle. Ohjeessa laitettiin rullat pakastimeen, mutta ihan niin kylmään en halunnut rullia laittaa. 

Rullien viilentyessä tein valmiiksi leivitysaseman. Otin kolme syvää peltilautasta ja yhdelle niistä laitoin vehnäjauhot, jotka maustoin suolalla, pippurilla ja pimentonilla. Toiselle laitoin kaksi kananmunaa, jotka vatkasin kevyesti. Kolmannella laitoin pankomuruja reilusti. Yleensä aina leivitysmurut loppuvat minulta kesken ja joudun sitten pyytämään Anttia apuun, kun minulla on kädet kaikissa sooseissa ja pitäisi saada muruja lisää. Hän auttaa minua aina, joka kerta, eikä edes kysy, että miksen ota niitä kerralla tarpeeksi. 

Kun oli aika paistaa kanarullat, otin ne nollalaatikosta. Laitoin uunin kuumenemaan 180 asteeseen. Rullat mukavasti viilenneet ja sain leivitettyä ne hyvin pyöritellen ensin maustetuissa jauhoissa, sitten kananmunassa ja kolmanneksi pankomuruissa. Kuumensin pannulla voita ja oliiviöljyä ja paistoin rullat joka puolelta niin nätisti kuin osasin, laitoin ensin sen saumapuolen kuumalle pannulle. Nostin rullat uunivuokaan ja tökkäsin yhteen rullaan lämpömittarin anturin ja tavoitelämmöksi 75 astetta. Rullat olivat uunissa noin 35 minuuttia, kun hälytys piippasi. Tarkistin vielä toisella mittarilla rullien sisälämmön, se oli juuri 75 astetta. Peitin vuoan foliolla ja valmistin kastikkeen. 

Kaadoin pannulle sherryn ja annoin sen kiehua kokoon niin, että sitä oli noin puolet jäljelle. Kaadoin mukaan kerman ja maustoin runsaalla määrällä tuoretta timjamia. Annoin kastikkeen kiehua maltillisesti ja maistelin, laitoin hieman suolaa ja pippuria. Kun kastiketta oli noin desin verran, se oli juuri passelin paksua ja tiiviin makuista. (täytyy kyllä sanoa, että jos syöjiä olisi ollut viisi, kastiketta olisi ollut vähän nirsusti) 

Nostin annokseen yhden kanarullan ja kastiketta, lisänä oli kotiviljelmien pikkusia tomaatteja, salaattia ja palanen fetaa, varastojen syömistä taas. Tuo kastike oli aivan erityisen hyvää ja kanarulla mehevä ja maukas. 

La Vueltan kolmanneksi viimeinen etappi oli luonteeltaan hilly. Taas liikuttiin minulle tutuilla alueilla caminoni ajalta. Magnus Cort Nielsen oli nopein ja kokonaiskilpailua johtaa tietysti Primoz Roglic. Enää kaksi etappia jäljellä ja pääsemme taas syömään mitä haluamme. 

Perunafondantit ja punaviinikastike pippuripihvin kanssa

Viime aikoina olemme syöneet punaista lihaa vähän tavallista useammin, eilen sen vuoksi, että saimme perheenjäsenen ruokavieraaksi. Tein vuonna 2012 perunafondanteja ja nyt taas. Ensimmäistä kertaa tein punaviinikastiketta niin, että saatoin olla siihen tyytyväinen. Perunaohjeen ja kastikeohjeen otin G'day Soufflé-blogista. Pihvin osasin paistaa ihan omin neuvoineni. Kastikkeen kanssa sovelsin hieman, en viitsinyt pilkkoa sipuleita kovinkaan säntillisesti. 

Pihviateria kolmelle

Pippuripihvi 

• 400 g naudan sisäfilettä yhtenä siistittynä palana
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• voita
• pippuria
• tuoretta timjamia

Fondant-perunat

• 4 suurenpuoleista perunaa
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• voita
• 2 valkosipulinkynttä
• tuoretta timjamia
• tuoretta rosmariinia
• 2 dl vahvaa ankkalientä

Kastike

• 1 uuden sadon punasipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 2,5 dl punaviiniä
•  4 dl kotitekoista vahvaa ankkalientä (myös muut tummat liemet käyvät)
• suolaa ja pippuria (riippuen liemen suolaisuudesta ja pippurisuudesta)
• 1 rkl voita

Valmistelin ensin fileepalan pippuroimalla ja suolaamalla sen pinnan anteliaasti, etenkin pippuria tuli oikein kunnolla. Jätin palan odottamaan lautaselle. 

Kuumensin uunin 170 asteeseen.

Kuorin perunat ja leikkasin ne noin 3 cm paksuisiin paloihin, joiden reunat vielä veistelin pyöreämmiksi, niin että niistä tuli nättejä lantteja. Kuumensin uunin kestävässä paistoastiassa liedellä ison nokareen voita ja lorauksen oliiviöljyä ja nostin sinne perunalantit kypsymään, lisäsin mukaan valkosipulinkynnet ja yrtit. Paistoin perunalantteja molemmin muutaman minuutin, että ne saivat kauniin paistopinnan. Kaadoin astiaan ankkalientä niin paljon, että lantit olivat 3/4 liemessä. Peittelin astian foliolla ja laitoin sen uuniin.

Paistamisen alussa

Ennen uunia

Otin sitten esille paistinpannun ja kuumensin sillä voita ja oliiviöljyä ja kun pannu oli kuuma ja voin kuohu laskeutui, nostin fileepalan pannulle. Paistoin sille kauniin pinnan joka puolelta, myös palan päistä. Nostin palan peltilautaselle, laitoin siihen paistomittarin anturin ja nostin lautasen uuniin perunoiden viereen. Asetin tavoitelämmöksi 58 astetta. 

Sitten otin esille kaksi kattilaa ja aloitin kastikkeen tekemisen. Toiseen kattilaan laitoin punasipulin muutamaan lohkoon leikattuna ja kuoritut valkosipulinkynnet sekä punaviinin ja aloin keittää sitä kokoon niin, että sitä jäisi jäljelle noin puolet. Se vie noin 10 minuuttia, mutta pitää vahtia, ettei viini häviä kokonaan. Toiseen kattilaan laitoin ankkaliemen ja keitin sitä myös kokoon puoleen määrään, noin pariin desiin. Se vei vähän kauemmin kuin viinin kiehuminen. Kun kumpaakin nestettä oli sopivasti, kaadoin punaviinin liemeen siivilän läpi, joka keräsi pois sipulit. Keitin edelleen tätä yhdistelmää kasaan niin, että kun sitä alkoi olla noin 1,5 dl, laitoin lämmön pois kattilan alta ja jätin viimeistelyä vaille. 

Kun pihvi saavutti tavoitelämmön, nostin lautasen pois uunista ja irrotin lämpömittarin anturin. Käärin lautasen pihveineen folioon. Nostin uunin lämpötilaa 220 asteeseen ja poistin perunavuoan folion, jotta perunat saisivat hyvän rapean pinnan. 

Annoin pihvin levätä noin 10  minuuttia ja sillä välin viimeistelin kastikkeen. Nostin sen kiehumaan uudelleen ja lisäsin siihen voita, vispilöin sen mukaan pienellä vispilällä. Maistelin, ei kaivannut suolaa eikä pippuria, sen verran vahvaa oli se raaka-aineliemi. Kastikkeessa oli todella hyvä, tumma maku, ihan parasta kastiketta, jota koskaan olen tehnyt. 

Viipaloin pihvin, nostin lautaselle muutaman viipaleen. Samoin annostelin perunalantteja lautasille ja lurittelin kastiketta pihville. Rosepippurit olisivat olleet hyvä lisä, mutten hoksannut niitä silloin. Salaatti meillä oli erikseen, en tahtonut tunkea sitä samalle lautaselle. Ruoka meni viimeistä murua myöten ja saatan sanoa, etten ole usein onnistunut niin hyvin eri osasten ajoittamisessa. Olen alkanut paistaa lihan hieman kypsemmäksi ja lepuuttaa pitempään ja nyt kypsyys on sellainen, että se maistuu useimmille pihvin ystäville. 

Tour de Francessa oli toiseksi viimeinen etappi, henkilökohtainen aika-ajo, joka ei kokonaiskilpailun asetelmia enää juurikaan muuttanut. Nopein oli Wout van Aert  ja kokonaiskilpailun kärjessä huomennakin keltapaidassa lähtee Tadej Pogacar. Andre Greipel kertoi, että tämä kausi jää hänen viimeisekseen ammattipyöräilijänä, häntä jää kyllä kaipaamaan. 

Kotkot-kastiketta kahdeksi päiväksi

Kotoisan raivaushurrikaanin suvantovaiheissa on sentään valmistettu ruokaakin. Toissapäivänä tein kahden päivän kotkot-kastikkeen, sillä sielu ei oikein sietäisi sanoa broileria kanaksi ja broilerikastike ei nyt vaan kuulosta kovin herkulta. Anteeksi, broilerit. 

Joku lintukastike

• 400 g ohuita broilerinfileitä
• 2 porkkanaa
• 1 punasipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• palanen inkivääriä
• 2 pientä suippopaprikaa
• oliiviöljyä
• 1 tölkki kookosmaitoa
• 1 rkl garam masala-maustetahnaa
• 1 tl currya
• 1 tl kurkumaa
• ripaus chilihiutaleita
• suolaa ja pippuria
• 1 limetin kuori raastettuna ja mehu puristettuna
• tuoretta korianteria
• tuoretta ruohosipulia

Leikkasin broilerifileet suikaleiksi, raastoin niiden päälle limetin kuorta ja puristin puolikkaan hedelmän mehun. Ripottelin pinnalle suolaa ja pippuria, sekoittelin ja jätin maustumaan siksi aikaa, että valmistelin ruokaan tulevat vihannekset. 

Lorautin pannulle oliiviöljyä ja kuumensin pannua. Herättelin pannulla ensin kurkumaa, currya, chilihiutaleita ja garam masalaa kuumassa öljyssä ja lisäsin sille sitten suikaleiksi leikatut sipulit, inkiväärin, paprikat ja porkkanat. Kun ne olivat saaneet kunnon maustekylvyn ja hieman paistopintaakin, lisäsin pannulle broilerisuikaleet. Kääntelin muutamia minuutteja ja kaadoin mukaan kookoskerman. Sekoittelin ja jätin kypsymään. 

Noin 20 minuutin kuluttua maistelin kastiketta, se tarvitsi vielä hieman suolaa ja pippuria. Ennen tarjoilua puristin kastikkeeseen vielä limetin mehua ja runsaasti tuoretta korianteria ja ruohosipulia. Tuona päivänä meillä oli lisäkkeenä riisiä ja toisena päivänä täysjyvänuudelia, joista jälkimmäinen oli vielä parempi kumppani kotkot-kastikkeelle kuin ensimmäinen. 

Kanarullat konjakkikastikkeessa

Meillä on menossa melkoinen mylläys kotona. Tänään taitaa olla lakipiste, jossa kaikki näyttää kaaokselta. Vanhoja kalusteita on purettu pois, ikkunoita pesty, tavaroita käyty läpi. Ensi viikolla pitäisi alkaa helpottaa ja järjestystä olla nähtävillä. Siivousurakan vuoksi elokuvafestarit ovat tauolla ja ruokailukin on ollut hieman hunningolla. Tänään sentään tein oikein alusta asti aterian, josta jäi huomisellekin. Se on hyvä,  sillä tiedossa on kaatopaikkakeikka ja kauppareissu. 

Kanarullat konjakkikastikkeella 

• 6 ohutta broilerinfilettä
• 6 pientä mozzarellapalloa
• 6 viipaletta prosciuttokinkkua
• suolaa ja pippuria
• kuivattua tomaattimurua
• 2 rkl voita 
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 dl vettä
• 2 dl kermaa
• 2 rkl konjakkia
• persiljaa 
• valkosipulinvartta silppuna

Kuivasin ohuenpuoleiset broilerin fileet paperilla. Ripotin fileille suolaa, pippuria ja tomaattimurua. Puolitin pikkuruiset mozzarellapallot. Laitoin kunkin broilerifileen poikittain prosciuttoviipaleen päälle ja fileen päälle mozzarellapallopuolikkaat. Käärin fileen kinkkuviipaleen sisälle rullaksi ja sidoin rullan paistinarulla. 

Kuumensin pannulla voita ja oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, nostin sille ensin kolme rullaa ja paistelin niitä joka puolelta muutamia minuutteja. Sitten paistelin toiset kolme rullaa ja palautin kolme ensin paistettua pannulle. Lisäsin pannulle pari desiä kiehuvaa vettä ja desin verran kermaa. Laitoin kannen pannun päälle ja jätin rullat kypsymään. 

Kypsensin desin sushiriisiä riisinkeittimessä suolaripauksen ja sahramin kanssa ja höyrytin parsakaalia kypsäksi. Kun riisin valmistumiseen oli noin 10 minuuttia, nostin kanarullat lämpöastiaan ja lisäsin pannulle toisen desin kermaa ja konjakin. Keitin kastiketta kasaan sen aikaa, että riisi ja parsakaali olivat valmiit. Kaadoin vatiin nostelemieni riisin, kanarullien ja parsan päälle kastiketta ja pinnalle vielä tuoretta persiljaa ja silputtua valkosipulinvartta,  mitä meillä on kaiken aikaa käytettävissä multaan pistettyjen valkosipulinkynsien kasvattaessa vartta kovaa kyytiä. Ai niin, muistin myös leikata rullien ympärille sitomani paistinarupätkät pois ennen ateriaa, tai ainakin melkein. 

Pihvi ihan itselleni ja mansikkamozzarella

Kun olen yksin kotona, en tee kovin kummoisia ruokia itselleni, etenkään jos olen paljon töissä. Nyt olen ollut sekä töissä, että suorittanut vaativaa kestävyysurheilua, eli katsonut kaikkia Austen-filmatisointeja, joita kokoelmastani löytyy. Se on ollut kyllä aika rankka homma, myönnän. Olen jo ylittänyt puolivälin reilusti versioiden lukumäärässä, mutta ajallisesti puoliväli on vielä saavuttamatta, sillä jäljellä on muutama tv-sarja, joitten katsomisessa menee aikaa. Tänään keitin itselleni puuroa aamiaiseksi, ei siis kakkua joka päivä, mutta päivällissuunnitelma on sitten ihan muuta. 

Päätin valmistaa itselleni päivällistä  tänään ja hankin siihen tarpeet jo eilen töistä päästyäni. En syö nykyään lihaa kovin usein, mutta tälle päivälle ostin itselleni muhkean palan naudan sisäfilettä ja päätin paistaa oikein ronskin pihvin. Mietin mitä lisäkkeitä pihvini tarvitsisi ja päädyin muutamaan parsannuppuun ja mansikkamozzarellaan. 

Pihvi 

• 160 g palanen naudan sisäfilettä
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• timjamia

Konjakki-rosepippurikastike pihville

• pannun paistorippeet 
• 0,5 dl konjakkia
• 1 dl kermaa
• tuoretta timjamia

Mansikkamozzarella

• 1 pallo buffalomozzarellaa
• 4 mansikkaa
• pippuria
• parasta balsamicoa
• tuoretta timjamia

Vihreät parsat

• 4 vihreää parsaa
• nokare voita
• suolaa ja pippuria

Valmistelin ensin mansikkamozzarellan. Otin juustopallon pois liemestä pakkauksestaan ja taputtelin sen pinnan kuivaksi paperilla. Leikkasin juustoon veitsellä viiltoja, mutten viipaleiksi asti. Leikkasin muutaman mansikan viipaleiksi ja työnsin viipaleita juuston viiltoihin. Pyöräytin päälle pippuria ja lirutin parasta balsamicoa pikkulusikalla päälle. Sitä ei ole enää paljon, sitä ei kannata tuhlata. 

Napsautin parsoista kuivemman pään pois, ne katkeavat koko nippu melkoisen samasta kohtaa, koska ovat samaan aikaan otettu maasta. Höyrytin parsoja pari minuuttia ja nostin ne sitten lautaselle odottamaan. Viimeistelin ne sitten myöhemmin. 

Otin pihvin lämpenemään pari tuntia aikaisemmin huoneenlämpöön. Palanen oli niin paksu, että sen oli hyvä lämmetä kunnolla. Pihvin voi kuulema paistaa ihan hyvin jääkaappikylmänäkin, mutta minä luotan pieneen lämmöntasoittamiseen. 

Kuumensin uunin 120 asteeseen ja laitoin liedelle valurautapannun kuumenemaan senkin. Laitoin pannulle voita ja oliiviöljyä ja kun voin kuohu oli asettunut ja alkanut ruskettua, nostin pihvin pannulle. Paistoin pihviä molemmilta puolilta noin kaksi minuuttia. Laitoin pihviin paistomittarin ja nostin pannun uuniin. Kun pihvin sisälämpötila oli 58 astetta, nostin pannun pois uunista ja pihvin lautaselle, jonka peitin foliolla. 

Pannulle oli jäänyt voin ja öljyn seos ja makua pihvistä. Kaadoin pannulle konjakkia ja kiehutin sen melkein kokonaan, raaputin pannun pohjasta kaikki makuainekset konjakkiin. Lisäsin pannulle tuoretta timjamia ja kurkkasin olisiko pihvilautaselle muodostunut paistolientä. Olihan sitä hieman ja lorautin sen folion alta pannulle myös. Lisäsin kermaa ja rosepippureita ja annoin kastikkeen kiehua pari kolme minuuttia, kunnes se sakeni. 

Samalla kuumensin toisella pienellä pannulla nokareen voita ja käytin parsoja pannulla kypsymässä loppuun ja saamassa hieman paistopintaa. Maustoin ne suolalla ja pippurilla. 

Ensimmäinen ikioma ainokaispihvini oli aivan täydellinen makuuni. Ei liian raaka, ei liian kypsä. Mansikka sopi mozzarellan kaveriksi aivan yhtä hyvin kuin tomaatti tai viimeaikainen suosikkini appelsiini. Parsoista nyt ei voi olla pitämättä, jollei niitä kypsennä muhjuksi. 

Tämän aterian voimin jaksan jatkaa Austen-maratonia, vuorossa on taas vanhempaa tuotantoa, joten kunnon ruoka olikin tarpeen kestämisen varmistamiseksi. Minulle on alkanut muodostua kuva siitä, millainen olisi ideaalinen roolitus Austenin teoksiin, yksi Willoughby sieltä, Darcy tuolta, Elizabeth kolmannesta ja Emma neljännestä. Ja montaa kökköä näyttelijää ei kelpuutettaisi ollenkaan. 

Rakuunakana pastalle

Päivällisellä meillä oli tänään ranskalaisvaikutteista rakuunakanaa. Se olisi sopinut myös riisin kaveriksi, mutta aikataulusyistä keitin sille erinomaista italialaista artesaanipastaa. Ohjeen nappasin täältä. Monistin ohjeen, sillä minulla oli kaksi pakettia broilerin sisäfileitä pois käytettävänä. Samalla Opiskelija sai mukaansa aterian huomisellekin. 

Rakuunakana

• voita paistamiseen
• 600 g broilerin sisäfileitä
• suolaa ja pippuria
• eiliseltä jääneitä uuden sadon sipulin varsia (oma lisäykseni)
• 2 dl kermaa
• 2-3 tl Dijon-sinappia
• loraus konjakkia (toinen oma lisäykseni)
• ranskalaista rakuunaa monta oksaa

Kuumenna pannua kohtalaisella liekillä ja sulata iso nokare voita. Paista broileripaloista pinnat kauniin väriksi muutamassa erässä, mausta joka erä suolalla ja pippurilla. Nosta pintapaistetut palat lautaselle odottamaan. Silppua pannulle sipulinvarsia ja paista niitäkin hetki. Lisää pannulle kerma ja konjakki. Sekoittele ja anna kastikkeen kiehua pari minuuttia. Lisää mukaan broileripalat ja anna niiden hautua vielä noin 10 minuuttia. Ripottele päälle tuoretta rakuunaa ja tarjoa riisin tai pastan kanssa.

Huonomuistinen editoi: Seuraavana aamuna muistin, mitä unohtui ja minkä oli tarkoitus tehdä tästä ruokalajista ranskalainen. Dijon-sinappi! Sitä piti olla 3-4 tl mukana ja minä tietty unodin!

Tänään Tour de Francessa oli toinen etappi, jolla on pituutta 182,5 km ja kyseessä oli tasamaan etappi. Sylvain Chavanel oli pitkään yksin kärjessä, mutta pääjoukko ajoi hänet kiinni noin 10 km ennen maalia. Odotimme massakiriä, mutta viimeisen kahden kilomertin sisällä tapahtui paha kolarointi ja loppukiriin jäi tuskin kahtakymmentä ajajaa. Eilinen voittaja Fernando Gaviria oli mukana kolarissa, joten hän oli loppukiristä pois pelistä ja keltainen paita vaihtoi odotetusti omistajaa. Peter Sagan kiri itsensä ykkösenä maaliin ja johtajan keltainen paita siirtyy Saganille. Tänään etapin varrella oli todella paljon pieniä kolareita lopun isomman suman lisäksi, ihoa kuoritui, pyöriä rikkoutui ja aikaa menetettiin. Toivottavasti tämä peli ei jatku huomenissa.

Lohta ranskalaisella kapriskastikkeella

Viikon ranskalaiseksi kalaruoaksi valikoitui lohi kapriskastikkeella, ohjeen otin Goodie Godmother-blogista. Tätä ohjetta voin kyllä lämpimästi suositella, pidimme siitä tosi paljon! Tietysti minä hieman soveltelin ohjetta, muttei siinä alkuperäisessäkään mitään vikaa ollut. 

Lohta kapriskastikkeella

Lohi

• 2 annospalaa lohifilettä 
• suolaa ja pippuria
• sitruunamehua
• voita 
• oliiviöljyä
• 1 dl kuivaa valkoviiniä

Kastike

• 1 uudensadon punasipuli
• 3 tl kapriksia
• voita
• oliiviöljyä
• 1 rkl vehnäjauhoja
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• loraus sitruunamehua
• 1 dl kermaa
• tilliä

Leikkasin lohifileen reunoista hieman rasvoja pois ja leikkasin annospaloihin. Poistin nahkan parhaani mukaan, sillä en huomannut, ettei filettä ollut suomustettu kovin hyvin, eikä se enää palasesta onnistunut. Ripotin annospaloille suolaa, pippuria ja sitruunamehua. 

Silppusin sipulin ja valutin kaprikset. Otin esille kaksi pannua, valmistin kastikkeen samaan aikaan yhdellä pannulla kuin paistoin lohen toisella pannulla. Laitoin kummallekin pannulle nokareen voita ja lorauksen oliiviöljyä. Kuumensin pannut ja laitoin toiselle sipulit, joita kypsensin pari kolme minuuttia. Toiselle pannulle laitoin kalapalat paistumaan. 

Lisäsin sipuleihin vehnäjauhot ja sekoittelin, annoin seoksen kypsyä noin minuutin verran. Lisäsin pannulle sitruunamehua, kaprikset ja valkoviinin. Käänsin toisella pannulla olevat kalapalat ja kaadoin mukaan valkoviinin. Pienensin lämpöä kalapannun alta. Sekoittelin kastiketta omalla pannullaan ja hetken päästä lisäsin mukaan kermaan. Kastike sakeni nopeasti ja maustoin sitä vielä hieman suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla. 

Tarjosin kalan riisin kanssa, asetin kalapalan riisikeon päälle ja lusikoin pinnalla sakeaa kastiketta. Muutama tillihipsu kävi koristeesta.

Tour de Francen 12. etappi oli vuorietappi Pyreneillä. Nyt sitten vaihtui keltainen paita, Fabio Aru otti johtopaikan, vaikkei voittanutkaan etappia. Romain Bardet pystyi viimeisillä sadoilla metreillä änkemään itsensä ykköseksi. Chris Froome on nyt toisena kokonaiskilpailussa.

Pystyperunat ja hirvipihvi

Sen siitä saa, kun ei itse ole tullut koskaan pyssyyn tarttuneeksi ja opetelleeksi metsästämään, ei mitään pientä eikä suurta eläintä. Onkiminen on ainoa tapa, millä olen pyydystänyt elävän eläimen ja joskus jopa syönyt saaliini. Kun tuo ampumispuoli ei ole niin hanskassa, täytyy ostaa lihaa. Tällä viikolla oli marketissa tarjolla aika harvinaista hirvenlihaa. Joskus on suurempia paistipaloja tarjolla, file on harvemmin ostettavissa. Nyt oli tilaisuus ostaa hirven sisäfilepihvit, joilla oli kyllä melko suolainen hinta, paksuille pihveille tuli hintaa 11 euroa kappale. Kun meitä oli eilen päivällisellä kaksi, ostin vain kaksi pihviä ja se olikin oikein riittävästi. Olen tyytyväinen siihen, etten osta enää liian suuria määriä lihaa, vaan kohtuudella. 

Lisäkkeenä meillä oli valkosipuliperunoita, jotka oli aseteltu vuokaan viipaleet pystyasennossa. Otin vinkin ruokaan tästä blogista. Käytin oikeastaan vain idean, muun kaiken sävelsin. Toisena lisäkkeenä oli hernepyreetä, jonka kerrankin sain rakenteeltaan todella sileäksi. 

Pystyperunat

• noin 500 g perunoita
• muutama voinokare
• 1 punasipuli
• muutama kirsikkatomaatti
• 2 valkosipulinkynttä
• suolaa ja pippuria
• pari rosmariinin oksaa
• 2 dl kermaa
• cheddaria tai parmesania raastettuna (unohdin)

Voitele vuoka. Minä käytin pitkulaista lasista leipävuokaa. Viipaloi perunat, sipuli ja tomaatit, sekä valkosipulinkynnet. Aseta vuoka jotain sopivaa astiaa vasten vinottain, että voit sommitella viipaleet vuokaan "ylämäkeen". Asettele vuorotellen perunaviipaleita, sipulia, tomaatteja ja valkosipulia. Kun vuoka on täynnä, ripottele pinnalle suolaa ja pippuria, muutama voinokare, rosmariinioskia ja liruttele kermaa päälle. Jos sinulla on parempi muisti, raasta pinnalle hieman juustoa. Paista kiertoilmalla 180 asteessa noin tunti, puolitoista. Mikäli sinulla on aikaa enemmän, paistele pienemmällä lämmöllä pitempään. 

Hirvipihvit kahdelle + pannukastike

• 2 noin  5 cm paksua hirven sisäfilepalaa
• nokare voita ja loraus oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• rosmariinin oksia
• loraus konjakkia
• noin desi kermaa

Ota pihvit lämpenemään noin tuntia ennen paistamista. Monesti kuulee, ettei sillä ole mitään väliä, onko pihvi jääkaappikylmä vai lämpimämpi. Minä olen onnistunut paremmin hieman lämmeneellä, joten sitä neuvoa tottelen edelleen. Kun on paistamisen aika, kuumenna parasta pannuasi ja lisää sille nokare voita ja liraus oliiviöljyä. Kun voin kuohu kuolee ja alkaa ruskettua, nosta pihvit pannulle. Paista molemmin puolin noin 2-3 minuuttia ja paksujen pihvien kyseessä ollen, pyöritä niitä hieman myös pystykyljillään, että saavat hieman väriä sinnekin. Nosta pihvit folion päälle ja kääri tiukkaan pakettiin asettumaan siksi aikaa, että teet pienet kastikkeen, jos sellaista tykkäät.

Sammuta liesituuletin, sillä seuraavaksi aiot liekittää. Kaada pihvinpaistopannulle loraus konjakkia tai brandya ja sytytä se palamaan tulitikulla tai jos sinulla on kaasuliesi, kallistamalla pannua liekin suuntaan, ole valmis nostamaan pannu pois lieden päältä, kun liekki nousee korkeaksi. On viisainta pitää tukevaa patakinnasta kädessä. Huljuttele pannua hieman, jolloin konjakkia palaa loppuun ja voit jatkaa kastikkeen valmistamista. Nosta pihvit sisältävä folionyytti pannun yläpuolelle ja pistä siihen veitsellä pieni reikä ja valuta hieman nyyttiin kertynyttä nestettä pannulle, nosta nyytti takaisin lautasella sivuun odottamaan. Lisää pannulle kermaa ja keitä kastiketta kokoon muutama minuutti, mausta suolalla ja pippurilla. 

Hernepyree

• vettä pieneen kattilaan
• noin 3 dl pakasteherneitä
• nokare voita
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa tai jotain muuta mieleistäsi yrttiä, timjamia tai vaikka minttua

Kiehauta herneet ja lusikoi ne blenderin kannuun yhdessä pienen keittovesitilkan, voin ja mausteiden kanssa. Anna blenderin tehdä hommansa ja mikäli et pidä rakennetta tarpeeksi sileänä, purista se vielä tiheän siivilän läpi. Maistele ja mausta lisää, jos ei vielä ole tarpeeksi maukasta. Tähän olisi voinut laittaa myös korianteria tai limeä hieman, tai molempia. Kaavi pyree kattilaan odottamaan lämmittämistä juuri ennen annoksen kokoamista. 

Kun kaikki on valmista, lusikoi hieman kirkkaanvihreää hernepyrettä lautaselle. Nosta päälle foliosta esille otettu pihvi. Pyöräytä pihville suolaa ja pippuria myllyistä ja lusikoi hieman kastiketta päälle. Asettele perunalisäkettä pihvin viereen ja ripota päälle vielä muutama jäinen puolukka tai karpalo. Syö välittömästi.

Meidän pihvimme olivat luvalla sanoen aivan täydelliset, medium miinukset, jota tavoittelinkin. Noin 6-8 minuuttia foliossa tekivät taian ja muutenkin kaikki meni nappiin.

Kanaviillokki

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Sain joitakin aikoja sitten yhteydenoton Familia-nimisestä yrityksestä, joka tuo maahan ja myy erilaisia lihatuotteita niin yksityisille kuluttajille kuin yrityksillekin. Vaikka meillä pakastimet ovatkin lähes ääriään myöten täynnä ruokaa, näytepaketille oli tilaa ja sellaisen sainkin kylmäautolla suoraan kotiovelle toimitettuna. Kaikki tuotteet olivat umpijäässä ja sijoittelin ne eri pakastimiin odottamaan käyttöä.  

Tänään kokeilussa oli ranskalainen luomukananpoika, jolla oli painoa 1370 g. Otin sen sulamaan eilen ja päätin kokeilla erästä keittiöpeikoistani, kanaviillokkia. Olen syönyt sitä edellisen kerran varmaan lukiossa, siitä on siis jo useampi vuosi. En ole koskaan yrittänytkään valmistaa sitä itse, mielessä väikkyvät muistikuvat liisterimäisestä, valjusta kastikkeesta ja sitkaista lintupaloista. Käymieni koulujen keittiöiden ruoat olivat keskimäärin oikein asiallisia ja ennenkaikkea sen aikaiseen ruokakokemukseeni sopivia. Se oli sitä aikaa, jolloin lasagnekaan ei ollut vielä tehnyt tietään laitoskeittiöihin. Vaikken pitänyt koulun kanaviillokista, söin sitä kiltisti kuten muitakin tarjottuja ruokia. 

Joulukuun alussa sauvajyvänen oli tehnyt kanaviillokkia ja ajattelin heti, että tuota ohjetta kokeilen, kun luomukananpoikakin köllötteli pakastimessamme. Ohje oli simppeli ja samalla saisin talteen oikeaa kanalientä, joka on oiva pohja moneen ruokaan. Minusta oli hauska lukea, kuinka hän kertoi kanaviillokin olevan niitä helppoja ja tuttuja ruokia, joita tulee tehtyä usein. Toisen tuttu voi olla toisen keittiöpeikko. 

Kanaviillokki (eikä yhtään pelottanut)

Kanankeittoon

• kananpoika (1370 g luomuinen, ranskalainen, saatu)
• vettä
• 1 porkkana
• 1 sipuli
• 2 laakerinlehteä (minulla ei ollut currynlehtiä, kuten alkuperäisohjeessa)
• 10-15 mustapippuria (minulle ei ole myöskään kokonaisia valkopippureita, kuten alkuperäisohjeessa)
• 1 rkl merisuolaa

Kastike

• keitetyn kanan lihat
• 4-5 dl lientä
• 1-2 dl kermaa
• 3 rkl vehnäjauhoja
• 1 tl curryjauhetta
• (suolaa ja jauhettua valkopippuria)

Laita paperilla kuivattu, sulatettu kananpoika kattilaan ja kaada päälle kylmää vettä niin paljon, että poika peittyy. Lisää kattilaan pippurit, laakerinlehdet ja suola. Pilko kuorittu sipuli ja porkkana ja lisää nekin kattilaan. Keitä kananpoikaa noin puolitoista tuntia, kuori mahdollista kertyvää vaahtoa pois veden pinnalta. Kun kananpoika on kypsä, nosta se valumaan lautaselle ja siivilöi liemi. Ota lientä talteen puolisen litraa. 

Anna kananpojan jäähtyä sen aikaa, että saatat irrotella lihat. Kerää ne puhtaaseen kattilaan tai jos teet ruoan loppuun vasta seuraavana päivänä, säilö ne tiiviseen rasiaan ja laita jääkaappiin. Kun on aika valmistaa ruoka loppuun, kaada säästämääsi lientä kattilaan lihojen päälle ja anna liemen kuumentua kiehuvaksi. Laita vehnäjauhot tiiviisti suljettavaan rasiaan yhdessä kerman kanssa ja ravistele purkkia rivakasti saadaksesi tasaisen suurusteen, voit halutessasi lisätä mukaan hieman lientäkin. Kaada suuruste kiehuvaan liemeen ja sekoittele kastike tasaiseksi. Mausta kastike currylla ja tarvittaessa vielä suolalla ja pippuria ja  anna sen kiehua vielä kymmenisen minuuttia. Tarjoa keitetyn riisin kanssa. Minun kastikkeestani tuli melko sakeaa ja loivensin sitä parilla lisäkauhalliselta lientä.

Kananrunkoa keittelin vielä lisää liemeksi, lisäsin vettä kattilaan liemenlopun kaveriksi, kananroippeet kunnolla peittävästi. Kaadoin mukaan pari desiä kuivaa valkoviiniä, pari porkkanaa ja valkosipulinkynttä. Keittelin liemipohjaa parisen tuntia, siivilöin sen ja annoin jäähtyä ulkona peitettynä. Kuorin liemen pinnalle nousseen rasvan pois ja pakkasin liemen puolen litran pakasterasioihin. Merkitsin liemipurkit tarralla, johon kirjoitin sukkelasti kotkot. Lientä tuli 3 litraa. 

Familia

Kiitos Familialle saamastamme ranskalaisesta luomukananpojasta, saimme siitä riisin ja mustaherukkahyytelön kanssa hyvän aterian neljälle hengelle ja kanaviillokki siirtyi pysyvästi pois epäilyttävien ruokien listalta. Kokeilemista odottavat vielä pieni kengurupalanen, vasikan t-luupihvi, ibericopossun niska, karitsan potka ja paahtokare. Ibericopossunposket käytin jo pari viikkoa sitten, mutta siitä kerrasta ei jäänyt kuvallista materiaalia pienen kämmellyksen johdosta. Sen voin sanoa, että isohkot tummalihaiset possupalat antautuvat 14 tunnin haudutuspatakäsittelyssä niin täydellisesti, ettei laiskuuteni kalvojen poistamisessa näkynyt missään. 

Viimeaikojen tärkeä puhe kotimaisen lihatuotannon suosimisesta kyllä kolkuttaa mielessäni, enkä näekään tarpeelliseksi lisätä kengurua tai strutsia osaksi arkiruokavaliotamme. Uuden kokeileminen on kuitenkin kiinnostavaa ja sen vuoksi en vastustanut kiusausta tämän tarjouksen kohdalla. 

Pannu minulle, toinen sinulle (EDIT:arvonta suoritettu)

Edit: kaupallinen yhteistyö, Mastermark

Olin jokunen aika sitten Helsingissä Swiss Diamond -illallisella ja tapahtumaan liittyi lupaus saada kokeiltavaksi valintani mukainen paistinpannu Mastermarkilta. Valitsin pienehkön pannun, sillä nykyinen Silit-pannuni on suuri ja painava. Valitsemani pannu on 24 senttinen HD Pro. Tällä erää teen pienempiä määriä ruokaa, eikä pannun tarvitse olla malliston suurin. Loppuviikosta luvattu pannu jo saapuikin ja pääsin kokeilemaan sitä perjantain illalliselle, joka olikin koko viikon ensimmäinen ruoanlaittoon pyhitetty hetkeni. On tämä elämä mennyt kummalliseksi, ei muka ehdi lainkaan laittaa ruokaa, eikä syödäkään mitään kunnolla valmistettua. 

Meidän piti olla Kammenpyörittäjän kanssa kahdestaan tuona perjantai-iltana, joten varasin meille pakastimen aarteista poron sisäfileen, joka oli juuri passeli kahdelle hengelle. Liha oli yön ja työpäivän yli jääkaapissa sulamassa ja heti töistä ja kaupasta tultuamme otimme lihan lämpenemään pöydälle. Olimme varanneet ensin alkupalaksi sinisimpukoita, niitäkin juuri sitä silmälläpitäen, ettei paikalla olisi simpukoista pitämättömiä. 

Sinisimpukat valkoviinissä

• 1 kg:n pussi sinisimpukoita (taas niitä oli liikaa, muttei marketista voinut ostaa pienempää määrää)
• 2 kevätsipulia
• 1 rkl voita 
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 dl kuivaa valkoviiniä

Siistin simpukoista parrat pois, erottelin tässä vaiheessa rikkinäiset ja raollaan olleet simpukat pois. Pienellä kopautuksella voi kokeilla, kiinninapsahtava avonainen simpukka on vielä elossa, muuten nakkaa kompostiin. Pidin simpukat kylmässä vedessä odottamassa höyryttämistä.

Silppusin sipulin ja leikkasin valkosipulin kynnet ohuiksi viipaleiksi. Kuumensin voin laakeassa kasarissa ja kuullotin sipulia ja valkosipulia voissa muutamia minuutteja. Kumosin valutetut simpukat kasariin ja kaadoin päälle valkoviinin. Sekoittelin ja laitoin kannen kasarin päälle. Annoin simpukoiden kypsyä muutamia minuutteja, sekoittelin vähän ja kun kuoret olivat avautuneet sen verran, että simpukka näkyi hyvin ja oli napattavissa kuorestaan, olivat ne valmiita. 

Söimme simpukat tuoreen leivän kanssa. Tälläkin kertaa söimme simpukoista noin kolme neljäsosaa, minulle kylläisyys niiden suhteen tulee vastaan todella nopeasti riippumatta siitä, kuinka hyvin ne onnistuvat.

Poroa kahdelle ja pannukastike

• 1 poron sisäfilee (paino noin 200 g)
• 1 rkl voita
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl konjakkia
• 1 dl kermaa
• tuoretta timjamia

Kuumensin uutta pannuani Pekka Terävän neuvoin induktiolieden viitosteholla (riippuu tietysti lieden merkistä ja tehosta) muutaman minuutin. Annoin voin sulaa pannulla ja kun sen kuohu oli juuri asettumassa, nostin fileen pannulle. Rouhin sen päälle hieman pippuria ja ripottelin suolaa. Paistoin sitä joka puolelta minuutin verran, kaikkiaan nelisen minuuttia, niin että liha kypsyi vain aivan pinnastaan. Nostin fileen folioarkille ja jätin asettumaan siksi aikaa, että valmistelin aterian muut osat loppuun. EDIT: käärin tietysti arkin nyytiksi, jonne liha jäi asettumaan.

Kastikkeen pohjana käytin paistinpannulla olevaa voita, pippuria ja suolaa. Kaadoin pannulle kermaa ja konjakkia, sekoittelin kastikepohjaa. Annoin sen kiehua kasaan muutaman minuutin ja jätin pohjan pannulle odottamaan loppusilausta. Kun muut osat ateriaa olivat valmiit, puhkaisin poroa jälkikypsyttäneen foliopaketin ja valutin sieltä pienen liemitilkan pannulle, sekoitin ja kuumensin kastikkeen uudelleen ja lisäsin lopuksi timjamin. Kun muut aterian komponentit olivat valmiita, otin fileen foliosta ja leikkasin sen viipaleiksi, lihan oli juuri sopivan kypsää sisältä, punertavaa muttei liiaksi. 

Pekoniset perunakakkuset

• 8 keskikokoista siikliperunaa
• 1 kananmuna
• 50 g pekonia
• 2 rkl voita (unohdin)
• 0,5 dl maitoa
• tuoretta timjamia
• suolaa ja pippuria
• korppujauhoja
• oliiviöljyä

Vinkit tähän perunalisäkkeeseen otin Eatwell101-blogista. Kuorin perunat ja höyrytin ne kypsiksi. Paistoin pekonin rapeaksi ja leikkasin sen aivan pieneksi silpuksi. Jätin pekonimurut talouspaperin päälle valumaan. Pusersin kypsät perunat perunapusertimen läpi hienoksi perunalumeksi. Sekoitin siihen tilkan maitoa, kananmunan, pekonisilpun ja mausteet. Voin unohdin, muttei se kyllä haitannut. Kuumensin uunin 220 asteeseen ja laitoin uunipellille arkin leivinpaperia. Asetin 5 senttisen stanssin paperin päälle ja ripotin stanssin sisälle korppujauhoja. Lusikoin stanssin melkein täyteen perunamassaa ja tasoitin pinnan lusikalla. Nostin stanssin varovasti pois ja tein samanlaisia perunakakkusia vieriviereen niin monta kuin massasta tuli, tästä määrästä tuli 8 pientä perunakakkua. Jos pääruoka olisi ollut jotain isompaa, kuin poronfile, olisin voinut tehdä suurempia perunakakkusia, mutta hoikan fileen seurana 8 senttiset tai suuremmat kakut olisivat olleet liian suuria. Sirottelin vielä kakkusten päälle lisää korppujauhoa ja paistoin kakkuja noin 15 minuuttia, taisi siinä mennä parikymmentäkin, kauemmin kuin alkuperäisohjeessa. Suihkautin kakkusten päälle hieman oliiviöljyä suihkupullosta paistamisen lopussa kauniimman värin saavuttamiseksi. 

Kasvikset tein samaan tapaan, kuin Pekka Terävä Swiss Diamond -illallisella. Tai ainakin käytin samoja raaka-aineita, en ehtinyt nähdä, miten keittiömestari ne valmisti. Kuorin ruusukaalien vihreimpiä lehtiä ja otin kuorimaveitsellä ohuita suikaleita porkkanasta. Käytin kummatkin pannulla voissa aivan lyhyesti, noin minuutin verran. Kumpaankin jäi kaunis väri ja purutuntumaa, mutteivat ne kypsyneet liikaa. 

Ensikokeiluni Swiss Diamond -pannulla oli positiivinen, pannu toimi niin kuin hyvälaatuisen, upouuden pannun tuleekin toimia. Pekka Terävä sanoi illallisella, ettei hän koskaan pese käyttämiään pannuja tiskikoneessa ja varoitti laittamasta kuumalle pannulle kylmää vettä. Ajan kanssa se vaurioittaa pannun pintaa, mikä onkin aivan loogista, kun ajattelee suuria lämpötilaeroja. Jätin siis pannun aterian ajaksi liedelle jäähtymään ja pesin sen vasta myöhemmin. Verkkosivun tietojen mukaan pannun metallinen kahva (ja pinnoitekin) sallii pannun laittamisen uuniin aina 260 asteen lämpöön saakka. Tämä onkin toisinaan kätevää, jos ruoan haluaa viimeistellä uunissa, aikaisempien pannujeni kahvat eivät ole tätä kestäneet.

Minulla on nyt mahdollisuus järjestää arvonta, jonka voittaja saa Mastermarkilta samanlaisen pannun kuin tämä minun saamani. Mikäli haluat osallistua arvontaan, laita tämän postauksen kommenttilaatikkoon viesti, josta sinut on helppo tunnistaa, mikäli emme ole muuten tuttuja, mieluiten sähköpostiosoite. Aikaa osallistumiselle on huomiseen maanantai-iltaan klo 18 asti, jonka jälkeen ilmoitan kuinka monetta jätettyä kommenttia onnisti. Otan yhteyttä voittajaan ja saatuani osoitetiedon, toimitan sen Mastermarkille. Sieltä pannu toimitetaan voittajalle pikimmiten. Lisään arvontatuloksen myös tähän postaukseen suoraan tämän kappaleen perään.

EDIT: Arvonta on suoritettu 24.11.2014 klo 18.01! 33:n kommentin joukosta numero 14 oli onnekkain, eli Amalfin Sitruunat tulee saamaan Swiss Diamond -pannun. En osannut liittää tuota sivussa olevaa arvontatyökalua tähän postauksen sisälle, mutta arvonta suoritettiin vain kerran ja poistan työkalun näkyvistä tuota pikaa. Onnea Amalfin Sitruunoille!

LISÄEDIT: Kiitos kaikille osallistuneille, Amalfin Sitruunat ovat saaneet sähköpostia voitostaan. 

Mikäli tämä postaus muuten kirvoittaa jonkunlaisia kommentteja, en vastaa niihin ennen kuin arvonta-aika on päättynyt, näin on helpoin pitää lukua siitä, kuinka monta osallistujaa arvontaan tulee, toivottavasti monta, sillä pannu vaikuttaa oikein toimivalta ja sen lisäksi se on kaunis. Saamani hyöty ilmaisen illallisen lisäksi on 144,90 euroa, sillä siihen hintaan pannua näytetään myytävän. 

PS. Juuri kun olimme pistäneet suuhumme viimeiset palat loistavaa poronlihaa, tuli Uunituore Aikuinen kotiin jäätyäänkin pois sovitusta iltamenosta. Onneksi hän oli syönyt kaupungilla, muutoin olisi kyllä vanhemmille tullut huono omatunto salaherkuttelusta.

Scallopini

Kesä pärähti päälle aivan kerrasta, ei palele! Tänään olemme kirineet kiinni Giron tilannetta katsomalla koostetta eiliseltä, jolloin olimme ylensyömässä Kivistössä. Diego Ulissi voitti kahdeksannen etapin ja kokonaiskilpailun johtoon nousi Cadel Evans. Michael Matthews putosi kokonaiskisassa kauas kärjestä jäätyään jälkeen etapilla yli 30 minuuttia. Ennen Giro-koostetta katsoimme kuinka Peter Sagan kukkoili maaliin voittaen Kalifornian ympäriajon seitsemännen etapin.

Tänään söimme leivitettyä broileria sahramikastikkeella. Olen täysin vakuuttunut, että tämä on peri-italialainen ruokalaji, leikittehän samaa leikkiä? Otin vinkkiä ruokaan Cooking Creation-blogista.

Leivitettyä broileria

• broilerinfileitä ohuiksi leikkattuina paloina (2-3/ruokailija)
• 2 kananmunaa
• 1 dl korppujauhoja
• 1 dl raastettua parmesania
• suolaa ja pippuria
• avokadoöljyä paistamiseen

Riko kananmunat laakeaan astiaan ja vatkaa ne kevyesti. Kaada toiseen astiaan korppujauhot, parmesan, suola ja pippuri. Kasta broileripalat kananmunassa ja sen jälkeen pyörittele ne leivitysastiassa. Kuumenna pannulla avokadoöljyä, tai jotain muuta mieluisaa öljyä ja paista leivitetyt palat kypsiksi molemmin puolin, ohuet viipaleet kypsyvät muutamassa minuutissa. Nosta valmiit leikkeet lämmitetylle lautaselle ja peittele ne foliolla odottamaan kastikkeen valmistumista. Voit varmistaa lämpimänäpysymisen laittamalla astian peitettynä 80 asteeseen lämmitettyyn uuniin.

Sahramikastike

• 2 pientä valkosipulinkynttä hienonnettuna
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 2 dl kanalientä
• 1 dl kermaa
• sahramihippuja
• cayennepippuria
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa (ei ollut persiljaa)

Jatka kastikkeen valmistamista samalla pannulla, jolla paistoit kanapalat. Lisää valkosipulisilppu pannulle ja paista sitä hetki, varo polttamasta. Lisää valkoviini ja raaputtele puulastalla kaikki maut pannulta viiniin, anna se kiehua kasaan melkein kokaan. Kaada kanaliemi ja lisää siihen sahramihippuja (noin 1/4 tl) liemeen. Annan liemen taas kiehua kasaan noin 10 minuuttia. Maistele kastikepohjaa ja mausta se suolalla, pippurilla ja ripauksella cayennepippuria. Viimeiseksi kaada mukaan kerma ja sekoita ja anna kiehua noin minuutin verran, kunnes kastike on sopivan sakeaa. Kaada lämpimien kanaleikkeiden päälle ja ripottele pinnalle tuoretta basilikaa. Meillä oli lisäkkeenä perunamuusia.

Tämänpäiväinen Giron keskivaikea vuorietappi päättyi Pieter Weeningin voittoon ja vihdoinkin taisi olla lämmintä Italiassakin, ainakin saman verran kuin meillä Suomessa, mikä on kyllä oikeus ja kohtuus. Cadel Evans jatkaa vaaleanpunaisessa tiistaina, kun huominen lepopäivä on ohitse. En muuten käsitä, miksi ajattelin vielä muutama vuosi sitten, että Cadel Evans olisi ilkeän näköinen. Ei tosiaankaan ole!