Gözlemet turkkilaisella lautasella

Kevään pitääkin olla juuri tällaista, aurinkoisia päiviä, viileitä öitä, lumet sulavat ja linnut laulavat. Ei valittamista. Myös Turkissa on näyttänyt olevan kevät, olemme katsoneet ammattipyöräilyä Tour of Turkey-kisan merkeissä. Se on ollut tänä vuonna erityisen mieluista katsottavaa, sillä Mark Cavendish on tehnyt paluun huipulle. Tietysti täytyy muistaa, ettei Turkin kisa ole ylintä kategoriaa, mutta silti. Olen pitänyt Markista ajajana jo yli kymmenen vuoden ajan ja nämä viime vuodet hän on ollut alamaissa niin asemassaan joukkueissaan kuin oman menestymättömyytensä vuoksi. Hän on niitä rohkeita urheilijoita, jotka ovat uskaltaneet kertoa vaikeuksistaan ja niiden vaikutuksista mielenterveyteen tai toisinpäin, miten se nyt sitten onkaan. 

Ei ole minun albumista tämä kuva, sori siitä. 

Olen monet kerrat sanonut, että jos jonkun kerrotaan näyttäneen kilpailuissa nyrpeää naamaa, niin se on takuuvarmasti Mark Cavendish, mutta aivan yhtä lailla sen iloisempaa ilmettä ei löydy, kun hän onnistuu. Sitä on nähty tällä viikolla oikein kolme kertaa, kun hän voitti etappeja Turkissa. Olen iloinen, että belgialainen Deceuninck-Quickstep-talli uskoi Markiin ja antoi hänelle tilaisuuden. Tallin lempinimi tässä taloudessa on tietysti Lidl, joka ei ole pääsponsori, mutta näkyvä vaatetuksessa kuitenkin ja on helpompi kirjoittaa kuin pääsponsorit. Kisa jatkuu vielä kahden etapin verran ja niissä liikutaan meille tutuilla seuduilla, kuljimme paljon ympäri Turkkia vuosina 1990-2006. Nykyään sinne tavallaan tekisi mieli mennä, mutta toisaalta todellakaan ei. 

Päivällisemmekin liippasi Turkkia, tein ensimmäistä kertaa gözleme-nimisiä täytettyjä leipiä. Löysin ohjeen täältä. But First Chai-blogi näytti muutenkin kivalta. Pienensin ohjetta, sillä alan oppia, ettemme syö ihan kauheasti kerralla ja sittenkin tein liikaa. Tällä ohjeella tulee neljä gözlemeä. Täytteitä tein kahta erilaista, kahteen tuli jauhelihatäyte ja kahteen pinaatti-vuohenjuustotäyte. 

Gözlemet

Taikina

• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1,5 dl vettä
• 1 tl suolaa

Vaivaa näitä kolmea ainesta yleiskoneen taikinakoukulla tai käsin kulhossa ainakin 10 minuuttia, kunnes saat kiinteän, mutta pehmeän taikinapallon. Mitään kohotusainetta tässä ohjeessa ei käytetä. Minun piti hieman lisätä vettä, että jauhot sai suostumaan taikinaksi. Jätä taikinapallo peitettynä asettumaan siksi aikaa, että teet täytteet. 

Minulla oli käytössä 400 g jauhelihaa, joka oli liikaa, joten tein täytetaikinan sillä mielin, että paistan loput köfteiksi, pieniksi litteiksi turkkilaisiksi lihapulliksi. 

Lihatäyte + 6 köfteä

• 400 g naudan jauhelihaa (lampaan tai karitsan jauheliha olisi vielä parempi tähän)
• 1 kananmuna
• 1 suuri tomaatti raastettuna 
• puolikas punasipuli silputtuna ja pannulla laiskistettuna
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• chilihiutaleita
• tuoretta persiljaa ja basilikaa

Tämä lihatäyte tulee siis raakana kaulitun leivän mutkaan. Silppua sipuli ja laita se tilkkaan oliiviöljyä pannulla rentoutumaan, jaa silppu kahteen osaan, toinen puoli menee lihattomaan täytteeseen. Sekoita kulhossa jauhelihaan kananmuna, sipuli, raastettu tomaatti (josta olet puristellut suurimman osan nestettä pois) ja mausteet. Paista koepala ja lisää mausteita, jos siltä tuntuu.

Pinaatti-vuohenjuustotäyte

• 50 g vuohenjuustoa (fetan tapaista turkkilaista murenevaa juustoa)
• kourallinen babypinaattia
• puolikas punasipuli silputtuna ja pannulla laiskistettuna
• tuoretta persiljaa ja basilikaa
• suolaa ja pippuria

Kerää pieneen kulhoon pannulla käynyt sipuli, silputtu pinaatti, yrtit ja murusteltu vuohenjuusto. Sekoita tasaiseksi ja maistele, onko tarpeeksi mausteita. 

Paistamiseen ja tarjoiluun

• oliiviöljyä
• tuoreita yrttejä (minttua, persiljaa, basilikaa)
• sitruunalohkoja
• tomaattia
• kurkkua

Ota levännyt taikinapallo käsittelyyn ja jauhota leivinalusta kevyesti. Jaa taikina neljään, noin kananmunan kokoiseen palaan ja kauli ne kukin aivan ohueksi letuksi. Tämä taikina oli hämmästyttävän helppo kaulita, se ei tarttunut leivinpöytään ja sain ne jopa melko pyöreiksi. Valmis leipäpyörylä oli halkaisijaltaan noin 18-20 cm ja vain noin millin paksu, joustava ja helppo käsitellä. 

Jaa täytteet leipäpyörylöille niin, että sitä on puolikuun muotoisella alueella, ei aivan reunoille asti. Taita toinen puoli päälle ja painele kevyesti. Täytettä ei pidä olla kovin paksusti, että se ehtii kypsyä pannulla ennen kuin kuori paistuu liikaa. Minulla oli lihatäytettä vähän liian paksusti, noin puoli senttiä on sopiva paksuus. Painele reunukset yhteen tarkasti, ettei täyte karkaa paistettaessa. 

Kuumenna pannu, jolle mahtuu paistumaan kaksi puolikuuta kerrallaan. Laita pannulle tilkka oliiviöljyä ja kun pannu on kuuma, nosta kaksi gözlemeä paistumaan. Muutaman minuutin kuluttua, kun alapuoli alkaa olla nätin näköinen, käännä puolikuut ja paista toinenkin puoli. Tässä kohtaa juuri ei täytteen pidä olla liian paksu. Leikkaa gözlemet puoliksi ja ripottele päälle tuoreita yrttejä silputtuna. Laita tarjolle myös tomaattilohkoja, kurkkupaloja ja sitruunalohkoja. Meillä oli myös köftejä, jotka paistoin lopusta lihatäytetaikinasta. Niitä emme jaksaneet kuitenkaan syödä kuin yhdet, joten loput menivät jemmaan toista ateriaa varten. 

Pari päivää sitten katsoimme elokuvan, joka jätti kyllä melkoisen erikoisen mielialan. Eikä sitä oikein arvaa suositellakaan, sillä sen lopputeksteissäkin sanottiin siinä vahingoitetun eläimiä. Mutta sille oli kyllä perustelunsa. Kyse on nyt Areenassa joitakin viikkoja nähtävillä olevasta unkarilaisesta elokuvasta nimeltä Kosketuksissa (Testről és lélekről) vuodelta 2017. En osannut tehdä noita vinopilkkuja, joten kopsasin elokuvan nimen kirjoitusasun toisaalta. Se on voittanut Berliinin elokuvajuhlien Kultaisen karhun. Elokuva kertoo ihmisistä, joille yhteys toisiin ei ole ihan yksinkertainen juttu ja unilla on siinä merkityksensä. En kerro elokuvasta sen enempää, mutta jos katsot, varaudu peittämään silmäsi pari kertaa ja muulloin katsomaan tarkasti ja miettimään elokuvaa monta kertaa jälkeenpäin.

                        Kotoisten elokuvajuhliemme elokuvat ovat tähän asti nämä: 

1. Jackie Brown 1997
2. Contratiempo (Näkymätön vieras) 2016
3. Interstellar 2014
4. Inside Llewyn Davies 2013
5. Fargo 1996
6. Four Weddings and A Funeral (Neljät häät ja yhden hautajaiset) 1994
7. Bridget Jones's Diary (Bridget Jones – elämäni sinkkuna) 2001
8. Ou Brother, Where Art Thou? (Voi veljet, missä lienet?) 2000
9. Before Sunrise (Rakkautta ennen aamua) 1995
10. Before Sunset (Rakkautta ennen auringonlaskua) 2004
11. Before Midnight (Rakkautta ennen keskiyötä) 2013
12. The Full Monty (Housut pois) 1997
13. Amélie 2001
14. A Serious Man 2009
15. Inglorious Basterds (Kunniattomat paskiaiset) 2009
16. Juice 2018
17. Truman Show 1998
18. Lost in Translation 2003
19. Stripes (Natsat) 1981
20. Arizona Baby/Raising Arizona 1987
21. The Queen 2006
22. Bagdad Cafe 1987
23. Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen) (Villi sydän) 1990
24. Out of Sight (Mieletön juttu) 1998
25. Notting Hill 1999
26. High Fidelity (Uskollinen äänentoisto) 2000
27. Love Actually (Rakkautta vain) 2003
28. Mestari Cheng 2019
29. Monty Python's Life of Brian (Brianin elämä) 1979
30. I served The King of England 2006
31. Tlmocník (Tulkki)  2018
32. Tmavomodry svét (Pilviin piirretty) 2001
33. Sangarid (Loikkarit) 2017
34. Little Miss Sunshine 2006
35. Jalla! Jalla! 2000
36.  The Fifth Element (The Fifth Element – puuttuva tekijä) 1997
37. The Shining (Hohto) 1980
38. One Flew Over the Cucoo's Nest (Yksi lensi yli käenpesän) 1975
39. Amadeus 1984
40. Easy Rider (Easy Rider – matkalla) 1969
41. Valmont 1989
42. Dangerous Liaisons (Valheet ja viettelijät) 1988
43. Les saveurs du palais (Haute Cuisine – Mestari keitiössä) 2012
44. Falling in Love (Rakastutaan)1984
45. About Schmidt 2002
46. U-Turn (U-käännös helvettiin) 1997
47. Kill Bill: Volume 1 2003
48. Kill Bill: Volume 2 2004
49. Thelma&Louise (Thelma ja Louise) 1991
50. Top Gun 1986
51. Trois Couleurs: Bleu (Kolme väriä:Sininen) 1993
52. Trois Couleurs: Blanc (Kolme väriä :Valkoinen) 1994
53. Trois Couleurs: Rouge (Kolme väriä :Punainen) 1994
54. Battle of Britain (Taistelu Britanniasta) 1969
55. Reservoir Dogs 1992
56. Kolja 1996
57. Helle Nächte (Valkoiset yöt) 2017
58. Réparer des Vivants (Niin kauan kuin sydän lyö) 2016
59. The Sense of an Ending (Kuin jokin päättyisi) 2017
60. Space Cowboys 2000
61. Juste la fin du monde (Vain maailmanloppu) 2016
62. Magnolia 1999
63. Sage Femme (Rakkaudella, Béatrice) 2017
64. Contact – Ensimmäinen yhteys 1997
65. Sense and Sensibility (Järki ja tunteet) 1995 
66. Mars Attacks! (Mars hyökkää!) 1996
67. Animal House (Delta-jengi) 1978
68. Mamma Mia! 2008
69. Moulin Rouge 2001
70. Ratatouille (Rottatouille) 2007
71. Madagascar 2005
72. Der Untergang (Perikato) 2004
73. Rear Window (Takaikkuna) 1954
74. Die Blumen von Gestern (Eilisen varjot) 2016
75. Corpse Bride 2005
76. The Adventures of Tintin (Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus) 2011
77. Wild Things (Villit kuviot) 1998
78. Up in the Air 2009
79. Broken Flowers 2005
80. Transamerica 2005
81. Clockwork Orange (Kellopeliappelsiini) 1971
82. Trainspotting 1996
83. The Man Who Wasn't There (Mies joka ei ollut siellä) 2001 
84. The King's Speech (Kuninkaan puhe) 2010
85. The Help (Piiat) 2011
86. Das Leben der Anderen (Toisen elämä) 2006
87. The Killing of a Sacred Deer 2017
88. Zombie ja Kummitusjuna 1991
89. Kauan pilvet karkaavat 1996
90. Sunrise: A Song of Two Humans (Auringonnousu) 1927
91. Mujeres al borde de un ataque de nervios (Naisia hermoromahduksen partaalla) 1988
92. Citizen Kane (Kansalainen Kane) 1941
93. The Silence of the lambs (Uhrilampaat) 1990
94. Once 2007
95. Strangerland 2015
96. Agente Topo (Salainen agentti vanhainkodissa) 2020
97. Testről és lélekről (Kosketuksissa) 2017

Turkki ja Kreikka ne yhteen soppii!

Tänään syötiin melkoisen sekalaista settiä, teemana oli olla käymättä kaupassa, saada ruoka nopeasti pöytään ja jemmata samalla talteen huominen työlounaskin. Otin eilen illalla puolisen kiloa hevosen jauhelihaa sulamaan jääkaappiin kaikessa rauhassa ja kun pääsimme töistä, aloin heti tehdä tiskiä. Onneksi minulla oli kölvi keittiössäni, ei se ruoka olisi ollut pöydässä ollenkaan niin nopeasti, ellei taustahahmo olisi siivonnut sitä tahtia, kun tein tiskiä.

Hevosköftet

• 500 g hevosen jauhelihaa
• 1 kananmuna
• 3-4 kevässipulia silppuna
• suolaa ja pippuria (enkä kerro määriä, kyllä te kaikki fiksut tiedätte kuinka suolaisesta ja pippurisesta pidätte!)
• 1 valkosipulinkynsi silppuna
• sekalainen määrä tuoreita yrttejä (timjamia, persiljaa, basilikaa, rosmariinia nyt ainakin)
• voita paistamiseen

Sekoita mausteet, kananmuna ja yrtit jauhelihaan. Taputtele massasta pieniä lituskaisia pihvejä, noin pingispallon kokoinen määrä kuhunkin. Paista köftet voissa pannulla muutamassa erässä. Tästä minun setistäni tuli 20 pientä köfteä. Peittele jo paistetut köftet lautaselle folioon odottaman ja kun kaikki on paistettu, laita kaikki takaisin pannulle ja kansi päälle. Anna pannun olla liedellä miedolla lämmöllä odottamassa muita aterian osia.

Tsatsiki

• 3 dl kreikkalaista jogurttia
• iso kourallinen tuoreita yrttejä silppuna (samoja kuin köftetaikinassa)
• puolikkaan sitruunan mehu
• puolikas valkospulinkynsi silppuna
• loraus oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria 
• pätkä kurkkua raastettuna

Sekoita kaikki ainekset ja maistele, onko tarpeeksi makua. Lisää suolaa jos siltä tuntuu, mutta paha juttu, jos sitä tuli jo liikaa. Toivotaan ettei. Kun laitat tsatsikin esille nättiin kuppiin, kierrä vielä päälle suolakiteitä ja pippuria, ripota pikkuisen oliiviöljyä ja laita nätistykseksi jotain tuoreista yrteistä.

Meillä oli lisäkkeenä puikulaperunoista tehtyä muusia ja kurkkua lohkoina tsatsikiin dipattavaksi. Huomenna ei tarvi töissä purra kynsiä!

Turkkilainen aamiainen

Kirjoittelin joskus aikaisemminkin turkkilaisesta aamiaisesta, tälle viikolle se sopii kuin nenä päähän, koska Tour of Turkey jatkuu edelleen. Eilen näimme kisan kolmannella etapilla sellaista sinnikkyyttä ja irtioton oikea-aikaisuutta, ettei voi kuin ihailla. Turkkilaisen Torku-tiimin bulgarialaissyntyinen Ivaïlo Gabrovski riuhtaisi itsensä irti pääjoukosta noin kahdeksan kilometriä ennen maalia kesken kipakan nousun ja kasvatti johtoasemansa yli minuuttiin. Etappi päättyi vuorelle eikä viimeisten kilometrien matkalla voinut enää puhua joukkueajamisesta millään muotoa, vaan jokainen ajaja kiskoi itseään metri metriltä kohti maalia erilaisin nykivin tyylein.

Aamiaisen tärkein osa turkkilaisessa pöydässä lienee tee. Sitä pitää olla paljon, sen pitää olla siemailulämpöistä ja makeaa, mieluiten sokerilla makeutettua. En tiedä paikallisista, mutta minusta hunaja ei turkkilaiseen teehen sovi, etenkin jos se sattuu olemaan teen väriä muuttavaa. Teen pitää olla tummaa eikä se saa olla sameaa. Tällaiseksi viritettynä tee on oivallinen juoma, olipa sää lämmin tai viileä. Retkiolosuhteissakin teetä on nopea keittää ja tehdä samantien iso termoskannullinen, joka makeutetaan valmiiksi. Päivän edetessä on helppo ottaa lasillinen voimajuomaa aina, kun siltä tuntuu.

Toinen peruspilari turkkilaisella aamiaisella on leipä. Yleisin käytetty leipälaatu on aivan yksinkertainen valkoinen pitkulainen leipä, joillaisia ilmestyy jo anivarhain kauppojen ulkopuolella oleviin vitriineihin. Jos kauppias ei satu olemaan juuri saatavilla, leivän voi ainakin pienillä paikkakunnilla ottaa omin päin ja jättää maksun vitriinissä olevaan kuppiin. Eilinen leipä ei yleensä enää kuulu pöytään, mutta jos jostain syystä tuore leipä viivästyy, eilistä leipää voi paahtamisen jälkeen tarjota pahoittelun kera. Vaikka leipä on vallan simppeliä laatua, samanlaista ei meiltä saa. Tavallinen ranskanleipä on muuten lähellä, mutta kuoren rapeus puuttuu. Leipä leikataan viipaleiksi ja pinotaan lautaselle kuten puut nuotiota sommitellessa.

Leivän kanssa tarjoillaan usein beyaz peyniriä, valkoista fetaan vivahtavaa juustoa. Laatuja on lukemattomia ja eri mieltymyksiin soveltuvia. Suomessa ostamme silloin tällöin korkean peltipurkillisen peynir-kiekkoja ja otamme sieltä kiekonpuolikkaan silloin tällöin lisäkkeeksi aterioille. Samaa juustoa käytän salaateissa ja piiraissa. Aamiaisella riittää pieni viipale tai kaksi, kun lisäksi esillä on hyviä oliiveja, viileää voita ja tomaattiviipaleita. Toisinaan makeannälkään tarjolla on marmeladia tai hilloakin. Kylmä appelsiinimehu, mieluiten Turkin etelärannikon viljelmiltä, tekee terää ja pian huomaakin, ettei muuta tarvitsekaan.

Pide - turkkilaista katuruokaa

Käsillä on kevään viimeisen suuren klassikon aika, Liège-Bastogne-Liège ajetaan tänään ja Alanyasta alkaa kahdeksan etapin mittainen Tour of Turkey. Belgiassa ajettavan kisan kiinnostavin ajaja kotikatsomon näkökulmasta on viime vuoden voittoaan puolustava Philippe Gilbert ja Turkissa starttaavat muunmuassa Marcel Kittel ja André Greipel. Kisaan osallistuu myös Alexandre Vinokourov, jonka viimekesäinen paha loukkaantuminen jäi ikävästi mieleen. Nyt hän kuitenkin vielä kerran asettuu lähtöviivalle ja toivon, että hänen jäähyväiskilpailunsa sujuu hyvin.

Päivän maateemaksi valitsimme Turkin, koska turkkilainen ruoka on ollut yksi suurimmista suosikeistamme jo iät ajat. Lukuisat pitkät matkat maan eri puolilla ovat tutustuttaneet meidät maan monipuoliseen ruokakulttuuriin, mutta kotioloissa emme ole paljonkaan turkkilaista ruokaa tehneet, poislukien köftet, joita silloin tällöin teemme. Joltakin retkeltä olemme ostaneet turkkilaisen keittokirjan, mutta se on tainnut vuosien saatossa liueta jonnekin löytymättömiin. Onneksi internet auttaa ja aamuisen selailukierroksen päätteeksi valintani osui usein Turkissa syömäämme pizzamuunnelmaan, pideen. Kaikkia aineksia ei aivan tarkasti ottaen keittiöstä löytynyt, mutta soveltaminenhan on sallittua, ellei jopa suotavaa.

Pääpiirteittäin otin vinkit täältä. Tein piden pohjataikinan jo puoliltapäivin kohoamaan. Neljän piden taikinaan tarvitsin:

• 7 dl vehnäjauhoja
• 1 rkl kuivahiivaa
• 1 tl sokeria
• 2 tl suolaa
• 4 dl lämmintä vettä
• 1,8 dl oliiviöljyä
• oliiviöljyä piden reunojen voiteluun

Sekoitin kaikki taikinan ainekset kulhossa ja jätin tässä vaiheessa melko tahmean taikinan talouskelmulla peitettyyn kulhoon kohoamaan noin tunniksi. 

Täytettä varten minulla oli noin 300 g naudanpaistipaloja, joita oli jäänyt tagineruoan tekemisestä ylitse. Muistin ne aamulla ja otin ne sulamaan. Leikkasin palat noin sokeripalan kokoisiin kuutioihin. Oma sävellykseni täytteestä sisälsi:

• 2 pientä sipulia kuutioiksi leikattuna
• 20 kpl keltaisia ja punaisia pikkutomaatteja
• 1 tl chilihiutaleita
• suolaa ja pippuria
• tuoretta korianteria 
• tuoretta basilikaa
• kuivattua oreganoa
• 2 rkl voimakasta unkarilaista paprikatahnaa
• 1 dl vettä
• 1 dl juustoraastetta

Kuullotin sipulia pannulla oliiviöljyssä ja kun ne olivat muuttuneet läpikuultaviksi, lisäsin lihakuutiot pannulle. Paistoin lihakuutioita hetken aikaa ja sekoitin mukaan tomaatit puolikkaiksi leikattuina, suolaa ja pippuria, sekä paprikatahnan. Lorautin hieman vettä sekaan ja jätin kastikkeen kypsymään miedolle lämmölle. 

Kun kastikkeen lihapalat alkoivat olla mureita, kaulitsin neljään osaan jaetun taikinan pitkulaisiksi pohjiksi ja nostin ne uunipellille, kaksi kummallekin. Kuumensin uunin 200 asteeseen. Taputtelin käsin vähän perunajauhoa pohjien päälle imemään kastikkeen kosteutta, jottei pohjista tulisi tahmeita. Lusikoin kastiketta pitkittäin pohjalle vanaksi. Nostelin taikinareunaa kastikkeen päälle niin, että pidestä tuli kanootin muotoinen. Voitelin taikinareunuksen oliiviöljyllä. Käänsin uunin kiertoilmalle ja nostin pellit uuniin. Paistoin pidejä ensin noin 15 minuuttia. Nostin pellit uunista ja ripotin jokaiselle pidelle vähän korianteri- ja basilikasilppua ja juustoraastetta. Palautin pellit uuniin ja paistoin pidejä vielä hetken aikaa, kunnes juusto suli ja pohjat olivat kypsiä. Kaikkiaan paistoin pidejä noin 20-30 minuuttia. 

Leikkasin pidet suikaleiksi pizzapyörällä. Maku oli ainakin sinne päin, kun muistelimme Turkissa syömiämme aitoja pidejä. Erittäin hyviä ne joka tapauksessa olivat ja ne menivät perheen nälkäisiin suihin ennen kuin ehtivät jäähtyä leikkuulaudalla.

Kesäkuiset köftet

grilliin menossa

Turkissa matkustaessamme olemme usein syöneet köftejä. Lähimaissa niillä on samantapaisia nimiä, puhutaan koftasta tai kuftasta. Mutta idea on jokatapauksessa sama, lampaanliha jauhetaan karkeasti ja siitä tehdään yrtein maustettuja pallosia, jotka litistetään minipihveiksi ja paistetaan. Lisäkkeenä käy hyvin pilahviriisi, mutta meillä oli tänään uusia perunoita, niihin ei ole kukaan vielä kyllästynyt. Lihapullataikinan sekaan lisäsin myös turkkilaista lohkeavaa vuohenjuustoa, jota ei tietenkään kannata sanoa fetaksi, ellei halua sytyttää sotaa. Yrteiksi valikoituivat timjami, ruohosipuli, rosmariini ja korianteri. Grillissä minipihvit kypsyvät noin kymmenessä minuutissa, ehkä nopeamminkin. Kastikkeeksi sekoitin turkkilaisesta jogurtista, sitruunamehusta, valkosipulista ja yrteistä seoksen, jossa köftejä oli mukava dipata, eivätkä perunatkaan tykänneet siitä huonoa. Turkkilaiselle aterialle leimallista on se, että lihaa on  vähän, pääosassa ovat kasvikset, paljon raikasta salaattia ja kypsennettynä esimerkiksi munakoisoa. Tuore leipä on myös aterialla aina mukana, etenkin lautasta pyyhkiessä pala leipää on paikallaan!

Pyöräilyn ystävät odottavat Criterium du Dauphinen alkua, kahdeksanpäiväinen kilpailu starttaa 5.6. Ranskassa. Sitäkin voi seurata Eurosportin lähetyksistä, auttaa Giron jälkeisiin vieroitusoireisiin ennen Touria.