Näytetään tekstit, joissa on tunniste sukkahousut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sukkahousut. Näytä kaikki tekstit

torstai 7. toukokuuta 2020

"Runoelma" arjesta

Tämän aamun arkisen asian synnyttämiä mietteitä, muodossa jota tuskin voi runoksikaan sanoa, mutta olkoon sitten "runoelma". Enhän edes osaa runoja varsinaisesti kirjoittaa, en tiedä sellaisen kirjoittamisen sääntöjä. Mutta "runo" on minulle tapa laittaa sanoja paperille miettimättä välimerkkejä, joita muutenkaan en osaa oikein käytellä. Mutta nämä ajatukset tuossa alla syntyivät siitä, kun en tohtinutkaan vetää jalkaani ihan ehjiä sukkahousuja.

Ymmärränkö asemaani lainkaan 
sitä rakastetun asemaa?
Vaikuttaa siltä, etten käsitä
sillä en osaa "omistaa" itselleni
kuin kaikkein halvinta

Ikäänkuin minulle kuuluisi
ne reikäiset ja paikatut aina vain
enkä voisi käyttää sitä uutta
kaunista ja ehjää
ajatuksella 
jollekin muulle kuuluvat
minä ne kumminkin rikon
sotken tai muuten tärvelen
ja joku muu niitä varmaan
paremmin tarvitseekin

Enkö minäkin ole Kuninkaan tytär!
Mikä prinsessa minä oikein olen
minun olisi syytä tuntea asemani
vaikka se ei minusta päällepäin näykään

Arvoni ei ole siinä miltä näytän
tai siinä mitä omistan, millainen on sukuni 
vaan siinä
että Sinä, Kuningas, Jumalani
otit minut tyttäreksesi
ja Jeesus sisareksesi
ja annoit minulle veljet ja siskot
jotka ovat sinun
ne prinssit ja prinsessat...

Nimesin kirjoitelman vihossani Kerjäläisprinsessaksi.

Mutta nyt sitten kävinkin vetäisemässä ylleni ... ne ihan ehjät:)


Mukavaa, aurinkoista ja lämmintä loppuviikkoa!




perjantai 26. heinäkuuta 2019

Tapaus eiliseltä - hiukan nolokin ja samalla rohkaiseva

Olimme päättäneet viedä tyttären matkatavaroineen Joensuuhun. Päivä vain ei ollut paras mahdollinen;  siitäkin syystä, että rahapäivä olisi ollut vasta tänään. Ja ajankohta päivästäkään ei ollut ihan toiveiden mukainen. Lähdimme kuitenkin matkaan sillä periaatteella, että mitään muuta; kuten kirpparikäyntejä ei nyt olisi, pelkästään hampurilaiset voidaan kaikille ostaa. Sellainen Joensuun reissu tuntui etukäteen vähän tylsältä ajatukselta.

No, kaupunkiin päästyämme haettiin ensi töiksi ne kuusi hampurilaista, yksi jokaiselle. Nuorten aikuisten huusholliin mennessä vanhin tytär sanoi, että haluaa reitin varrella olevaan kauppaan. Aikoi ostaa kaikille jäätelöt. Ja niin tekikin. Tuli kaupasta kuuden jäätelön kanssa. Sinne hänen ja veljensä huusholliin päästyämme, oli siellä jo kahvi porisemassa. Sitäkään emme oikein osanneet  tällä kertaa odottaa, sillä tiesimme, että huushollinpitäjällä oli kiire.  Nyt tässä vaiheessa oli siis jo jätski ja kahvit ylimääräistä alkuperäiseen...

Kun kahvit oli nopsaan juotu, jätimme tyttären sinne ja otimme veljensä kyydittäväksi toisaalle. Sitten piti kotimatka alkaa. Meillä oli kuitenkin jotain kolikoita pyörinyt auton lokerossa. Isäntä oli löytänyt parisen euroa ja ilmoitti käyvänsä kirpparilla. Hän tiesi mitä sillä etsisi. Sinne mennessä minä vähän mielessäni purnasin. Tuumin ajatuksissani, että olisi edes kaksi euroa! Toivoin, että löytäisin vaikka jostain maasta. Päästyämme kirpparin pihaan sanoin ääneenkin, sen mitä olin toivonut ja lähdin marssimaan ensimmäisenä kirpparille, vaikka ei rahaa ollutkaan. En viitsinyt kuumaan autoonkaan jäädä. En ollut kovinkaan pitkälle ekaan hyllyväliin ehtinyt, kun isäntä tuli perässäni ja sanoi, että yksi tyttäristä oli löytänyt itseltään kaksi euroa... ja lupasi antaa sen käytttööni. No niin, nyt meillä kummallakin oli siis kaksi euroa kirpparirahaakin. Kävelin hyllyväleissä enkä sitten mitään ostanut. Edes sitä yhtä 1,50 maksavaa Myrna-tassia, jota vähän katselin sillä silmällä.

Isäntä oli tehnyt omat ostoksensa sieltä kirppikseltä ja päätimme mennä Konttiin, koska minulla oli vielä se minun "kirppiskiintiörahani". Sinne mennessäni huomasin heti kohta, että yhdellä pöydällä oli pikkulautasia esillä. Siinä oli kolme uudenveroista lautasta hintaan 1,50.  Ihan käyttölautasia. Otin ne siitä näppeihini. Kun en muuta keksinyt edes kangaskorista, luovutin isännän käyttöön lopun rahani. Hän löysi kirjaosastolta Manga-Messias -kirjan. Senkin hinta oli 1,50. Mitenkäs tämä nyt on? Eihän sitä rahaa enää pitänyt riittää näihin...

Olipa ensiksi niin, että Kontissa oli kaikki - 50%.  Isäntä oli ottanut kantaakseen ne minun lautaslöytöni ja käynyt jo maksamassa ne, ja oman kirjansa. Minä olin siinä välillä löytänyt jotain, jonka olisinkin halunnut: erittäin kauniit vintage-sukkahousut. Hinta taas 1,50. Sanoin sen isännälle, joka jo odotteli minua lähtövalmiina. Hänpä ilmoitti, että on sitä rahaa sittenkin vielä niihin. Autosta oli löytynyt vielä euron kolikkokin samasta lokerosta, mistä aiemmin oli löytynyt vain pikkuhiluja lisärahoitukseksi. No, menin ja hain ne sukkahousutkin. Kolikkokukkarossa oli juuri tasaraha niihin, mutta ei enempää.

Mutta ei juttu vielä tähänkään päättynyt. Nuoremmilla tytöillä oli vielä asiaa Tokmanniin. Vielä kuitenkin oli rahaa meillä ja tytöillä. Ja niin kävi, että pari marmeladimakeisrasiaa vielä tuli Tokmannistakin ostettua. Olimme ällikällä löytyjä tästä kaikesta. Meillähän ei pitänyt olla alunperin kuin ne hampparirahat. Rahaa löytyi kuitenkin aina pikkuisen lisää jostakin...

En vieläkään oikein käsitä, miten niitä rahoja niin löytyi. Lähtiessämme kotiin päin ajamaan, puhuimme ihmeissämme tästä ja sanoimme tätä kaikkea rukousvastaukseksi.  Vaikka se "rukous" olikin lähinnä toivomista. Minullakin,  että löytyisi edes se kaksi euroa...

Minun pitää vielä mainita tämä. Olin lukenut lähipäivinä kirjaa "Mullan makua, taivaan tuoksua". Se on lauluntekijä Pekka Simojoen tarinointia erinäisistä tapahtumista. Siinä oli myös kerrottu useita arkisia rukousvastauksia. Ehkä jokin siitä luetustakin vaikutti, että sitä kaksieurostakin toivoin ja ajattelin, että voisin löytää sen vaikka maasta. En löytänyt. Mutta silti saimme ihmeellisen kaupunkikierroksen. Vähän noloa kertoa niin vähistä rahoista, mutta kun tässä oli nyt jotain enemmänkin kuin ne.

Tänä aamuna silmieni eteen tuli tällaista: "...mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken." 2. Kor. 6:10  Jossakin toisessa käännöksessä sanottiin jotenkin niin, että "nauttien kaikesta."

Hyvää päivänjatkoa!

Kuvituksena ne minun eiliset löytöni, joiden hinta yhteensä oli 0,75 euroa.






lauantai 14. maaliskuuta 2015

Kaunis sukkahousulaatikko!

Sieltä eiliseltä Joensuun reissulta tuli mukaan myös tälläinen kirppislöytö. Tämä löytyi Kontista hintaan 1 euro. On ajalta DDR.

Laatikon päässä teksti: ruskea sekä anttilan hinta 2.90


Ostin toisetkin sukkahousut  (kirkkaan siniset) samaan hintaan, mutta siinä on vain tavanomainen tylsä paketti. Mukaan sieltä lähti myös yksi iso, hillityn mustanharmaa,  kangas.  Näin sen mielessäni jakkupukuna, mutta en ole mitannut edes sitä, joten en tiedä mihin se riittää. Muutakin pientä tuli ostettua. Ja nuo sukkahousut minulla on tarkoitus kyllä ihan käyttää, mutta tuo laatikko ei lennä pahvinkeräykseen.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Beige ruusuasu

Ruusukuosisen kankaan löysin Joensuun Kontista viime talvena.  Keväämmällä sitten tein siitä puseron ja hameen. Hame on ihan vain suorista paloista tehty ja leveähkö musta kuminauha vyötöröllä. Pusero on Suuri Käsityölehden kaavalla tehty, mutta kaula-aukkoa suurensin hieman. Tämä asu näyttää ihan kivalta näissä kuvissa. Odotin kesää ja sen käyttämistä.



Kesällä se ei jotenkin näyttänytkään läheskään näin kivalta. En tykännyt käyttää sitä yhdessä enkä erikseen. En pusero hameen päällä enkä hame päällimmäisenä. En puseroa erikseen enkä hametta erikseen.  Se ei vain tuntunut sopivan.  Ei  sopinut hameen eikä puseron malli, ei väri, ei isot kuviot.  Enkä ollut mielipiteessäni yksin. Lopulta vein tämän kirppikselle...


Ehkä sitä olisi pitänytkin käyttää talviasuna. Se olisi kai vaatinut nuo siniset sukkahousut ja länkkärisaappaat. Ne oli sen kavereita.

maanantai 15. syyskuuta 2014

Ei nyt sukkahousuja... arjen sankarille

Eilen illalla alkoi tuntua, etten nyt viitsi miettiä tämänaamun vaateasioita, eli etsiä sopivaa hametta sekä varsinkaan sukkahousuja kylmään ilmaan. Illallahan oli jo arvattavissa, että tämä aamu on kylmä. Mittarisssa on  asteita vain 4,1. Kello on nyt noin 6.30.

Minulta on viime päivinä sitäpaitsi mennyt "nailoneita" rikki ainakin kolmet. Vaikka käytänkin aika paksuja nykyään. Kuitenkin täällä hiekkaisilla teillä kävellessä, aina joku hiekanmuru tuntuu olevan kengässä ja sehän pitää saada heti karistettua pois tai se on sukkahousujen menoa. Olen kyllä sukkahousuja hamstrannut, mutta siltikään ei viitsisi uusia jatkuvasti ottaa käyttöön.

Päätin siis tänä aamuna päästä helpolla ja se on nyt sitten vain farkut ja t-paita. Eipä ainakaan sukkahousut hajoa.

---

Kun oli pienemmät neitokaiset saateltu taksiin, oli meidän muiden vuoro lähteä, kukin tahollemme. Samalla kyydillä me kaikki neljä isoa lähdimme. Ensin vietiin nuorimies  lähimmälle juna-asemalle.  Sitten kiiruusti keskustaan. Siis hitaasti kiiruhtaen.

Matkalla tuli puheeksi täkäläisten teitten huono kunto. Täällä syrjäkylillä tiet senkun rapistuu. Tiemäärärahoja vain vähennetään jatkuvasti, vaikka korjaustarpeet kasvavat. Homma tuntuu hoituvan sillä, että laitetaan vain pienemmät nopeusrajoitukset. Nettiyhteyksien pitää olla huippunopeat, mutta kun pitäisi ihan oikeasti päästä kulkemaan, niin se käy joiltakin kyliltä aina vain hitaammin. Onneksi meillä ei ole pitkää matkaa kunnon tielle.

Vanhin neitokainen ehti sentään  surkeasta reitistä huolimatta  opinahjoonsa ajoissa (koulu alkoi klo 8). Minä ja isäntä suunnistimme sitten ruokakauppoihin. Kaupassa piti sitten suunnistaa myös wc-paperia  hakemaan. Siinä hyllyn päässä oli iso teksti: Tapaa arjen sankarit! En jäänyt tutkailemaan, oliko se paperifirmojen tuotetta vai kaupan omia juttujako, mutta teksti jäi mieleeni hauskana asiana. Juuri äskenhän kirjoitin jutun arjen sankareista. Joten kyllä sitä kai sankareita ollaan kun ne kerran  kaupassakin niin sanoo... tai sitten se on vain mainospuhetta!:)

---

Iltapäivään asti jaksoin olla farkuissa. Kaupasta tulon jälkeen söimme isännän kanssa. Sitten tuumin, että kun mulla nyt on farkut valmiiksi jalassa ja sääkin on hyvä, niin pitäisi kait käydä vähän marjoja poimimassa. Vähän niitä tosiaan poiminkin. Sieltä tullessa olikin sitten jo kuuma ja niin farkut vaihtuivat hameeseen jälleen. Ja sisällähän ei nyt sukkahousuja tarvi.