Elämän matkalaisille

(Viikko sitten, maanantaina, matkallelähtöpäivän aamuna luettuja jakeita...)

"Minä ylistän sinua, Herra. Sinä nostit minut syvyyksistä, et jättänyt minua vihollisteni pilkattavaksi. Herra, minun Jumalani, sinua minä huudan avuksi, ja sinä teet minut terveeksi. Herra, sinä pelastit minut tuonelasta. Hautaan vaipuvien joukosta sinä toit minut takaisin elämään. Laulakaa Herralle, te Herran palvelijat, ylistäkää hänen pyhää nimeään! Hänen vihansa kestää vain hetken, hänen hyvyytensä läpi elämän. Illalla on vieraana itku, mutta aamulla ilo." Ps. 30:2-6 KR-92

"- Puhu heille:  Herra sanoo näin: - Jos joku kompastuu, eikö hän heti nouse? Jos joku eksyy tieltä, eikö hän käänny takaisin? Miksi tämä kansa on jatkuvasti eksyksissä, miksi Jerusalem pysyy luopumuksessaan? Miksi se riippuu lujasti kiinni valheessa eikä suostu palaamaan takaisin? Minä olen kuunnellut heitä tarkoin - eivät he puhu niinkuin tulisi puhua. Kukaan ei kadu pahuuttaan, ei ajattele: "Mitä minä olenkaan tehnyt?" Jokainen juoksee kiireesti omaa tietään niin kuin taistelutantereella kiitävä ratsu. Haikarakin taivaalla tietää muuttoaikansa, kyyhkyset ja pääskyset osaavat tulla, kun niiden aika on. Mutta minun kansani ei halua tietää, mitä Herra on sille säätänyt." Jer. 8:4-7 KR-92

---

Sopi mielestäni matka-ajatuksiin ajatellen elämän matkaa ja Jumalan läsnäoloa siinä meidän kanssamme.

Jeesus muuten lupasi; sanoi: "... Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20, vuoden -38 käännös. Uudempi käännös: "...kaikki päivät..." Siinä meille todellinen lupaus, luotettavalta lupaajalta!

Opetuslapset näkivät Jeesuksen vuorella Galileassa, jonne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. "Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät. Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: " Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." Matt. 28:17-20 KR-92

 

Tuohon päättyy Matteuksen evankeliumi. 

Minua puhutteli tuosssa sekin, että Jeesus tuli siihen kunnioituksesta kumartaneiden ja myös epäilijöiden luo, ja puhui heille...

----

🧐Kun oli jutun naputellut, huomasin ettei se olekaan siellä minne sen aioin... No nyt sitten kai laitan sen sinne toiseen blogiinkin, johon sitä aioinkin lähes viikon juttutauon jälkeen.

No laitan nyt tähän sitten parit kuvat vielä. Siinä oli silloin lähtöpäivänä parta huurteessa, kun oli - 14 astetta pakkasta kun käveltiin isolle tielle linja-autoa odottamaan. Toinen kuva paluusta kotiin, kun lunta sateli varmaankin koko päivän, vaikkakin hiljakseen, mutta kun koko päivän... Junan ikkunoista näki lähinnä harmaata. Jotain 8-9 tuntia meni koko matkaan, ja matkustustapoja ehti olla useampi siinä kun Espoosta lähdettiin kotiin. Viimeinen osuus kotiin kävellessä päivän istumisen jälkeen olikin aika väsynyttä tallustelua. Oltiin sentään oltu sen verran kaukoviisaita, että yritettiin mahdollisimman vähillä kantamuksilla matkaan silloin lähteä. Kummallakin yksi kassi. Mutta ne vähätkin tuntui palatessa painavilta.

 

Juna- ja silta-asioita - myös Lieksan sillasta vähän

Mekin tällä viikolla madeltiin junan kyydissä Syrjäsalmen sillan ylitys hidasta vauhtia.  Nuo kuvat otin juuri äsken. Ja sitä ennen lukemani Ylen uutinen kertoo junan vauhdin olevan siinä kohtaa huimat 10 km tunnissa. 

Tässä se Ylen juttu aiheesta: https://yle.fi/a/74-20211279

Meillä on vielä junamatkan jälkeen kotiinpaluussa osana Joensuusta tunnin linja-automatka ja sitten tallustelu kotiin noin puolitoista kilometriä kelissä, joka on vielä arvoitus. Onko tie aurattu, vai kahlataanko hangessa... Monta vaihetta matkassa ja tuntien istuminen kun Etelä-Suomessa käy. Silti kiva kun saa käydä välillä, kiitollisia saadaan olla siitä, että päästiin taas rakkaita näkemään. Ja nähtiin yhden opiskelijakämppäkin ekaa kertaa nyt. Kuvissa toki oltiin jo ennenkin nähty.

---

Tuota yllä olevaa juttua junassa kirjoittaessani mieleeni tuli, että eräs blogiystävähän kaipasi kuvia Lieksaan tulevan uuden sillan eli sen Kaarisillan (eli Mähkönsillan) tilalle tulevan sillan kuvia, edes jotain siitä.  No nyt kun kotona olen, rupesin etsimään ja löysin ihan tuollaisen sivuston, johon aika ajoin laittavat kuvia projektin etenemisen mukaan. Viimeisin kuva siellä näkyi olevan tammikuulta:

https://lieksa.fi/asuminen-ja-ymparisto/kadut-ja-yleiset-alueet/mahkonsilta-siltaprojektin-seuranta/

"Voi kaamee miten pitkä tie..."

Niinpä niin. Se on yhtä pitkä, näkee sen tai ei, mutta nähtynä se vain enempi saattaa järkyttää, kuin että vain palan matkaa näkisi kerrallaan, niinkuin mutkasta seuraavaan mutkaan, tai mäestä seuraavaan mäkeen.

Ehkä se on uskonelämänkin kanssa samoin. Jos tietäisi miten pitkä tai vaikea, tai jopa molempia, matka olisi, voisi tuntua etteihän tuota voi jaksaa loppuun asti  (perille) mitenkään. Mutta kun ottaa palan matkaa, askeleen kerrallaan siirtää jalkaa, edistyy se matka, vaikka hitaastikin. Eikä sovi unohtaa lepotaukoja ja tankkausta välillä.

Nämä oli matkamietteitä, kun kotiin oli vielä pitkä matka. Nämä matkamietteet syntyivät todellisella usean sadan kilometrin ajomatkalla kotia kohti, ja sillä nähdystä näkymästä tietä eteenpäin harvinaisen pitkälle - kun oli jo muutenkin väsyneenä kauhistellen ajatellut vielä edessä olevaa matkaa. Jutun kuva on otettu siinä vaiheessa, kun jo saattoi ajatella olevansa aika piakkoin kotona. 

--

Yhdenlaista matkamietettä tämäkin:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/07/jeesus-lohdutti-rakkaitaan-meitakin.html

Liikenteen seassa...

Aamulla liikenne on aika hiljaista, mutta silti...  Mutkaisilla ja mäkisillä teillä, kun tiet on välillä pinnaltaankin niin epätasaisia, että "on kuin aalloilla ajelisi" - kuten tänä aamuna ajattelin -  monenlaisia isoja rekkoja tulee vastaan, niin kyllähän ne jonkinverran pelottaa. Saattaa mutkaisen mäen takaa tulla näkyviin yhtäkkiä tilanne, jossa iso rekka on ohittamassa kapealla tiellä traktoria. Onneksi riittävän etäällä niistä olin, mutta mietin silti. Ei aina tosiaan tiedä, mikä yllätys milloinkin voi olla tulossa. Hirvikyltitkään ei siellä turhaan ole. Olen miettinyt nyt ajellessani niitä, joille paljo ajaminen on aivan jatkuvaa arkipäivää, että on oikeastaan ihme, että monet ajaa todella paljonkin, ilman että törmätään hirviin, tai tulee muita karuja kokemuksia. Ajamisesta tulee ehkä niin tavallista, ettei sitä niin paljon ajattele, eikä voikaan ajatella yhtenään kaikkea sellaista, vaikka tarkkana täytyykin koko ajan olla. Mutta tällainen satunnainen tapaus, jolle nyt poikkeuksellinen ajamisen kuukausi on tullut, on se ajaminen saanut useammin rukoilemaan varjelusta tiellä liikkuville; niin itselle, kuin muillekin - isoille ja pienille.  

Eilinen juhlapäivä oli arkinen

Mitään juhlallisuuksia ei meillä ollut.  Oltiin vain me "vanhat varikset" kahdestaan omassa arjessamme. Mutta illalla myöhään, oli tyttöjen haku junalta Joensuusta. Lähtiessä oli vielä valoisaa.

Junan saapumisaika oli klo 23.15. Kotoa lähdettiin tarkoituksella hyvin aikaisin. Junaakin sitten mentiin odottelemaan jo hyvissä ajoin, ettei tarvitsisi ruuhkassa autolle paikkaa kärkkyä. No nyt ei todellakaan ollut sitä ongelmaa, oli tosi hiljaista, autiota suorastaan.

Lähdimme laiturille odottelemaan, kun oli niin lämmintäkin. Nyt jouduimme kapuamaan ne korkealle, raiteiden ylle johtavat portaat, jotka taannoin sinne tehtiin, ja siitä aiotulle raiteelle. Enää ei haahuilla junien seassa maan tasalla raiteita ylitellen. Se raiteet ylittävä, lasiseinäinen "silta" oli aika hurja, jos ei tykkää korkeista paikoista. Ja portaatkin aika pitkät. Tosin hissikin löytyy, sillä kaikille ei tosiaan sovi tuo porrasversio.

Mutta olipa jännä tunne olla siellä laiturilla, kun ketään muita ei ollut alkuun. Siellä kävelimme ja ihmettelimme paikallaan seisovia, autioita, valaistuja junia, jotka ilmeisesti aikoivat nukkua yön siellä. Joku junaa siivonnut vain näkyi junasta tulevan.

Siitä autiosta laiturialueesta tuli mieleen se aikoinaan radiostakin paljon kuultu, ja meillä kasetillakin oleva, Kirkan esittämä laulu: 

"...raide kaks ja kello käy, on juna mennyt viimeinen, mut siitä viis... Nyt ollaan täällä vaan ja hengaillaan, ei mennä nukkumaan..." - jotenkin noin ne sanat meni. Se oli hauska hetki, mainio juuri  hääpäivälle:) Tämä oli nyt 32 v.❤️

No, sitten tuli odotetut tytöt:) Asemalta  lähtiessä käytiin vielä kastelemassa yhden huushollissa kukat. Sen jälkeen vielä hampurilaiset haettiin ja  niin lähdettiin ajelemaan kotiin, jonne siis noin tunnin matka. Öisen kaupungin tunnelma oli autio ja sinällään jännä. Sellaiseen ei ole tottunut, niinkuin kotoisiin metsämaisemiin. Menomatkalla saatiin ihailla öistä taivasta ja sen valon kajastusta. Ihan vielä ei ollut auringonnousun aika sentään:)

Ja niin meni se päivä❤️ On alkanut tämä uusi.

Tänään minun pitäisi saada aikaiseksi pakata huomisaamua varten tavarat, kun huomenna alkaa lastenleiri ja lupauduin sinne keittiölle apulaiseksi. Halukkaat saa mieluusti rukoilla siunausta sille leirille✨

Harvinaista herkkua meille: reissu ja kampaamokäynti

Olimme isännän kanssa muutaman päivän reissulla. Teimme matkan junalla. Edellisestä junamatkasta olikin jo aikaa. Paluu onnistui myös vielä junalla, päivää ennen junalakkoa. Mutta silti palatessa oli kuitenkin linja-autokyytiäkin, koska osalla matkaa oli rataremonttia ja sillä välillä linja-auto kuljetti junamatkalaisia ja sitten oli taas paluu junakyytiin.  Kävimme siis tyttären ja miehensä luona Espoossa.  Perillä meitä odotti yllätys, sillä meille oli luvassa visiitti parturi-kampaamo Moderniin, jossa isännälle oli tarjolla parturointi ja parranajo, minulle hiusten värjäys ja leikkaus. Ja nämä toteutti siellä vävy, joka  kampaamon omistaakin.✂️ 🙂 

Isäntä oli ensin parturintuolissa. Sillävälin minä ja tytär käväistiin kirpparilla.  Sitten oli minun vuoroni. 

Ja nyt on kumpikin valmiita. Kiitos!❤️

Reissu oli meille niinkuin loma, mukavaa vaihtelua tavan arkeen🙂❤️ Ja se oli meille kummallekin myös ensimmäinen käynti Espoossa.  Emme olleet kumpikaan koskaan ennen käyneet siellä.