Jonkun "marjaruikulit" tiellä... - Ja muuta lieksalaista elämänmenoa

Lähdin eilen illalla postilaatikolle ja roskapussia viemään. Otin sitten puhelimenkin mukaani. Tylsä sitä  kanniskella. En nytkään sitä niinkään sen takia, että kuvia saisin; vaan jos vaikka karhun kohtaamisen takia joutuisin hälyttämään isännän hakemaan mua autolla. 

No olin jo aika lähellä roskista, kun näin tiellä tämän näkymän...

Onneksi kävelin sen verran sivummalla, etten noihin päälle talsinut. En minä mitään muuta keksi, kuin että kait ne karhun jättämiä on...

No vein roskat ja menin postit hakemaan, mutta ei ole oikein kiva kävellä, kun on tunne että luuraako mua joku tienpielen puskista...  Ei innosta lähtemään pidemmälle kävelemään. 

---

Ylellä oli eilen juttua Lieksasta. Alla linkki siihen. Sitä edellisenä päivänä oltiin kauppareissulla ja autoa tankkaamassa kun oltiin, niin nähtiin Ylen auton kääntyvän kadun toisella puolella olevan Osuuspankin talon pihaan. Ehkä tuota linkistä näkyvää juttua silloin tekivät, kun yksi haastateltu seisoo samaisen rakennuksen pihalla.

https://yle.fi/a/74-20182976

Päätön lintu, ja muita eilisiä pihakuvia - Ja taas tänään - karhu!

On sillä kivilinnulla pääkin, mutta ei valitettavasti kiinni olevana...

Varjo näyttää komeammalta kuin sen aiheuttaja

Kivet pysyy hengissä kastelemattakin 

Sininen miellyttää silmää - ennen ja nyt

Pinkit lasten kumpparit. Sopii äiteenkin jalkaan - ja raitakiviä... Jo mukulana kiviä keräsin, kultaa kuviteltiin löydetyn, jos jotain kiiltävää näkyi.

Kerätty vartavasten raitakiviä...

No tämä silmänilo, toinen kukkivista

Pupu parka, ja muut parat

Sinistä sen olla pitää... ehkä. Ennen ja nyt

.

Melkein pihasta,  kun ekan mäen alla on.... 

Ja siten, käytännössä melkein pihassa... 

... tuossa vasemmalla tytär sen karhun silloin taannoin bongasi; kun näillä tienoin sen näki, tuolla pihatien mäen päällä seisten tänne alas katsoi...

Eilen tein pienen kävelyn, alas postilaatikolle asti, mutta en siitä toiselle tielle lähtenyt, jonne normaalisti olisin jatkanut.

Koska kyllä se minulla kävelyhaluihin vaikuttaa, kun koko ajan on mielessä, että jos sieltä karhu taas jostain pönkii esiin. Tarkkailee ympäristöä sillä silmällä, eikä sillä mikä muutoin olisi. Tuntuu että se kävelyn ilo on poissa. 

Ja kuitenkin kävely olisi minulle mieltäkin hoitava asia. Kävellessä mieli usein virkistyy, tuulettuu...

------

Tämänpäiväistä! Karhu jälleen...

Lisäys puolenpäivän jälkeen: Äsken, noin puolisen tuntia sitten tullut asia: tytöt olivat kaverinsa kävelemässä, eivät ehtineet edes sinne asti mihin minä eilen. Minä eilen postilaatikolle, he siihen vaaran alle, jossa meidän roskikset on. Ja siinä risteävällä pikkutiellä, josta alkaa se meidän oma tie ja nousu vaaralle, he yht'äkkiä näkivät lähellä karhun. Vaikka olivat jutelleet kävellesssään.  Ei näyttänyt samalta karhulta, mikä taannoin oli... Nyt oli pienempi. 

Että silleen... En siis turhaan miettinyt, mitä sieltä tienpielistä voi tulla esiin.

 

Eräelämää: Onko karhuja näkynyt?

Tänä aamuna neljä laukausta ja koirien haukuntaa. Viime viikolla minut pysäytti aamukävelylläni viereen pysähtynyt auto. Siinä oli eräs minulle tuntematon  metsästäjä, joka kysyi: "Onko karhuja näkynyt?" Vastasin että; "Ei ole. Enkä haluaisi nähdäkään." Siis tarkoitin että nyt. Onhan täällä nähtykin joskus. Mutta hänkin tarkoitti, että nyt. Nyt on karhunmetsästysaika, ja jahtiin hänkin oli juuri menossa. Kaksi karhua oli kuulemma ammuttu ja neljä oli tässä lähistöllä vielä. Sain taas kuulla sitä, josta meille aiemminkin on kerrottu, että näillä nurkilla niitä on, tuossa viereisessä rotkossakin niitä kulkee. Ja juuri viime viikolla isäntä kävi tyttöjen kanssa rotkon pohjalla, ja siellä näkyi jälkiä, mm. jätöksiä, joista näki pihlajanmarjoja syödyn. Ja se heidän käyntinsä oli siellä muutama päivä ennen sitä metsästäjän kanssa käymääni keskustelua. Emmehän me olleet edes muistaneet, että karhunmetsästysaika juuri nyt olisi meneillään. Mutta tavallista enemmän olikin autotrafiikkia tuossa lähistöllä sinä karhunmetsästysaamuna. Metsästäjää ennen oli mennyt yksi auto, metsästäjän mentyä vielä neljä autoa meni.

Mitähän lie nyt tänään metsästetty?  Oliko karhujahtia, vai jotain muuta. Jos se oli karhujahtia, niin ei ainakaan heti kellistynyt, koska useampi laukaus tarvittiin. Oli vähän inhottava tulla aamukävelyltä takaisin, kun mieleen tuli, että jos tuolta rotkon suunnasta vaikka karhu tulee tielle. Lisäsin kävelyvauhtia, vaikka lähellä kotia jo olinkin. Silloin kun se metsästäjä minulle näitä meneillään olevia metsästyskuvioita selvitti, tuli ihan mieleen ne kesällä Joensuussa remppaevakossa katsellut erilaiset eräelämästä kertovat sarjat... Tajusi, että jotain samaa täälläkin on. Tähän on vain tottunut, ettei sitä niin sellaisena ole ajatellut. Mutta aina välillä tulee näitä muistutuksia.

Alla linkki tämän blogin karhujuttuihin, joista yhdestä on tuo alla oleva kuvakin, sekä muita kuvia.

https://vaaranlaella.blogspot.com/search/label/karh

Ja tässä ilvesjuttu kuvineen:

https://vaaranlaella.blogspot.com/search/label/Ilves

. 

Nyt nähtiin karhu!

Nyt se sitten nähtiin omin silmin meidän nurkilla:  KARHU!  Isäntä oli juuri vienyt nuoren miehen ison tien varteen linja-autolle, kun hän takaisin tullessaan näki postilaatikkomme lähettyvillä karhun. Hän tuli kiireesti autolla pihaan ja haki meidätkin katsomaan. Ehdimme sitten kotona olevatkin sen karhun nähdä ja saada kuviakin. Sieltä se tienpielestä pönki tielle. Siinä hetken meni auton edellä ja sitten meni metsään sinne puolelle tietä, jossa meidän kotimme sijaitsee...

Tämä tapahtui tunti sitten... Siellä se sitten jossain metsässä meidän talon lähettyvillä nyt pyörii. Eipä mennä tänään postilaatikolle kävellen.

Kevään heleyttä ja karhun jälkiä

Viime päivinä on saanut ihastella sitä kevyttä ja heleää vihreyttä, jota varsinkin puihin tulleet lehdet ovat saaneet aikaan. Kuljeskelin tänä aamuna kamera kädessä ja tässä niitä tämänaamuisia.

Kuusikin tarjoilee kauneintaan

Ja pihlajakin niin kaunis nupuissaan

 Näistä sensijaan en ollut yhtä innostunut.

Eilisaamuna, aamuauringon suotuisassa valossa, havaitsin jälleen karhun jäjet. Siinä se oli tassutellut tienpielen pehmeässä hiekassa. Lauantaina jo satuin näkemään  paljon lähempänä pihaa tienpielen  mudassa yhden jäljen. Siitä se oli siirtynyt sammalikkoon. Nämä tälläiset jotenkin vähentää innostusta varsinkin aamun varhaisiin kävelyihin. Samoin  myöhäisen illan auringonlaskun ihailuihin. Ainakin vähäksi aikaa, kunnes taas vähän  unohtuvat.

 Näissä maisemissa... Eka kuva näkyy postilaatikon suuntaan, jossa aamuisin taksia odotellaan. Ja josta suunnasta tullessa jäljet huomasin. Toinen kuva siihen suuntaan, josta aamuisin tullaan enemmän tai vähemmän virkeinä, reppuja roikottaen.

Yritin kuvata jälkiä eilen päivällä, mutta valaistus oli sellainen etteivät jäljet juuri kuvissa erottuneet. Päivällä niitä tuskin olisin huomannut muutenkaan. Otinpa siis tänä aamuna uusia kuvia ja erilaisilla asetuksilla, jotta jäljet paremmin erottuisivat.

Ja sitten vielä yksi kukkareppana takapihalta. Toisesta samanlaisesta jo nuppu syötiin, joten tämä sai pikaverkon päälleen yöksi.  (Tuo lasten ämpäri ei liity mitenkään asiaan. Se vain jäi sinne.) Jäniksiä on tosi paljon.

Suuren otuksen jäljet

 Onneksi otin kameran mukaan, kun sunnuntaikävely metsässä antoi tämmöiset kuvattavat.

Tässä muutama päivä sitten sain ystävältäni tekstarin, että Lieksassa on jo kuvattu karhu tallustelemassa, eli herätty on. Ihan kiva - karhulle. Mutta ei niin meille. Ainakin on mielessä, että niitä tuolla voi olla, vaikka ei itse niitä näkisikään. Ja  nämä tallustelut oli vähän runsaan sadan metrin päässä pihasta. No, eivät ihan tuoreita olleet, joten mekin jatkoimme metsässä tallustelua. Seurasimme jälkiä vähän menosuuntaan, mutta sitten enemmänkin sinne, mistäpäin ne tulivat. Tiellemme tullessa ne katosivat. Osittainhan maa on sulaa.

 

Lähdimme etsimään  entisiltä kulkupaikoilta rotkon suunnasta, mutta emme enää jälkiä nähneet. Jäimmepä sitten muuten sinne kuljeskelemaan ja katselemaan paikkoja talven jäljiltä.

Kun näkee jotain erilailla

Tänä aamuna olen nähnyt kaksi asiaa vähän eri silmin. Kun olin saatellut pienemmät neitokaiset taksille, näin takaisintullessa siinä karhunjälkikohdassa, hämärässä valossa valkoista lumea vasten jotain tummaa... kuuma sävähdys kävi minussa ... ah, mikä helpotus, se olikin vain kataja! Joskus vuosia sitten koin samaa, kun luulin metsässä olevaa kaatunutta puuta karhuksi. Lapsena sitä näki pimeässä kaikenlaista mielikuvituksen luomaa, mutta nämä on sitten aikuisen mielikuvituksen tuotetta, jolla on pohjansa todellisuudessa.

---

Aivan toisenlainen juttu on tämä toinen. Luin tuolta Suomen Raamattuopiston sivulta taas sen päivän sanan. (Sen osoite on www.sro.fi/paivan-sana). Siinä oli jae, joka on kyllä hyvin tuttu, mutta senkin näin nyt eri tavalla.

Jae oli tämä: "Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen  sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon." Matt. 11:29)

 Olen jotenkin aiemmin mieltänyt tuon kohdan siten, että meidän pitäisi ottaa esimerkkiä ja olla samanlaisia: ottaa ikeemme, olla lempeitä ja nöyriä. Varmaan onkin näin, mutta näkökulmani oli nyt toinen. Ikeemme  ja yrittämisemme alla voimme katsoa häneen ja nähdä kuinka lempeä ja nöyrä hän on meitä kohtaan... siitä saamme levon sielullemme. Pääpaino ei enää olekaan meidän pystymisessämme olemaan samankaltaisia lempeitä ja nöyriä ikeenkantajia vaan epäonnistumisissamme (joka on aivan varma) hän katsoo meitä lempeästi.

Rouvan kenkä ja karhun jalanjälki

Kun nuorimmainen tuli koulusta hän sanoi nähneensä isoja jälkiä ihan tuossa lähellä. Hän arveli niitä karhun jäljiksi. Lähdimme katsomaan.

Rouvan talvikenkä mittakaavana

Minulla oli tarkoitus viedä roskapussi samalla, mutta sen toin takaisin, sillä nuo jäljet nähtyäni, ei  enää huvittanut pidemmälle kävellä.  Tuntui, että se voi tallustella vaikka vastaan. Se oli tullut metsästä ja tietä muutaman askeleen käveltyään mennyt toiselle puolelle metsään.

Myöhemmin kun jälkiä uudestaan katseltiin, näytti hieman siltä, että ne ovat saattaneet tulla siihen jo ennen tätä päivää.  Vaikuttivat tien keskikohdalla sotkeentuneen jalanjälkien sekaan. Aamupimeässä niitä ei tietenkään erottanut, vaikka taskulamppu olikin. Tätä kirjoittaessani isäntä on toisella reissulla ja  seurailemassa niitä jälkiä. Hän tuli juuri nyt hakemaan unohtunutta kameraa ja kertoi karhun syöneen pihlajanmarjoja kulkiessaan. Hieman kauempana olevalla toisella tiellä olivat jäljet peittyneet auton jälkiin. Tässä vielä muutama kuva isännän kierrokselta.

Tässä ne jäljet havaittiin. Se oli tullut tuolta oikealta, puolivälistä mäkeä  ja kuvan  vasemmasta alakulmasta mennyt tien toiselle puolelle metsään. 

Tässä se oli kömpinyt soisesta rotkosta ylös ja tullut jättämään jälkensä  tiellemme