Jaha! Taas karhu...

Nyt kun oli kaunis ilta tässä, niin innostuttiin lopulta koko väki valumaan ulos. Ensin isäntä ja minä vähän omaa tietä ja tienpieliä kohentelemaan. Sitten kun palailin jo takaisin metsän kautta, toinen tytöistä tuli vastaan metsässä. Muutaman sanan vaihdoimme, hän jatkoi kulkuaan ja minä lähdin kotia kohti. Kohta toinen tyttö lähti ulos kävelemään. Vähän kerkesin pyykkien kanssa kotona touhuta, kun tyttö tuli takaisin ja ilmoitti minulle, että mäen alla on karhu. Luulin jostakin syystä, että hän yrittää nyt siinä vaan huijata mua... No uskoin sentään sitten.  Ja sitten tuli kiire! Äkkiä autoon ja hakemaan isäntää tien varresta. Ja missä toinen tyttö on? Metsässäkö vielä? No hän tuli kohta tiellä vastaan, ja otettiin tyttö kyytiin. Isäntä oli pidemmällä. Vielä jouduttiin työvälineitä sisältänyttä kottikärryä siirtämään, jotta autolla mahduttiin ohi niistä. Ja kohta saatiin isäntä näkyviin. Hän tietenkin ihmetteli, että mikähän hätä nyt on...? No, saatiin kaikki turvallisesti kyytiin.

Karhu oli tumma ja iso. Nuuhki maata, mutta ei siinä huomioinut tyttöä. Tytär juoksi kotiin, ehkä sen huomioi, koska oli häipynyt ettei nähty enää kun autolla mentiin.

Isäntä soitti sitten Lieksan petoyhdyshenkilölle. Hän ohjeisti, että pitää vielä soittaa siitä hätäkeskukseen, jotta asialle voidaan jotain tehdä. Ja nyt juuri tuli soitto vielä, ja juuri nyt tätä kirjoittaessa siitä  kysellään isännältä lisätietoja. Kuulutaan kyselevän roskisasioista ja lintujen mahdollisesta ruokinnasta... 

No, nyt loppui se puhelu. Oli kuulemma poliisi, paikallinen, joka tuntee tämänkin paikan. Ja metsästää itsekin. Tulee ehkä käymään täällä. Mutta sanoi, että ekasta kerrasta ei vielä karkoteta. Mutta jos toisen kerran tulee, niin sitten.

Mutta siis, nyt saadaan sitten nököttää sisällä... Just kun alkoi olla kiva vuodenaika kävelyihin:(

---

Syksyllähän tytär kohtasi myös karhun, ja isäntä joutui hakemaan tytön autolla tieltä.

https://vaaranlaella.blogspot.com/2024/09/nyt-loppui-kavelyt-akkia-kun-karhu.html

---

Lisätty tämä linkki 3.5.2025. Tuon Nurmeksessa tapahtuneen uutisen karhun kohtaamisesta olin kyllä lukenut jo ennen meillä nähtyä karhua:

https://www.metsalehti.fi/artikkelit/kauhunhetkia-nurmeksessa-se-oli-hyokkays/#7ac0678a

Kellon kilkatusta... Karhukellon.

Meillä ostettiin jo vuosia sitten karhukellot. Ei enää muisteta, että oliko se kenties Valamon luostarin myymälästä, vai mistä lie ostos tehtiin. Aika vähäiseksi käyttö on jäänyt. Ne on olleet nyt kauan varaston kätköissä, mutta tänään isäntä löysi toisen niistä. No ajattelin heti tänään hyödyntää sen postinhakureissulla. Arvelin, että kuitenkin kävelen näin kauniilla säällä pidemmäksikin. Niinkuin teinkin. Mutta se karhukello!  Tavallaan minun piti jo muistaa, ettei sitä kilkatusta ole ennenkään tykätty kuunnella. Mutta kuvittelin, ettei se minua nyt enää niin häiritse. Kyllä häiritsi... Siltikin, vaikka otin sitten lopulta ne kuulolaitteetkin pois, niin silti se kuului, vaimeana tosin. Mutta sitä ei halua kävelyllä kuunnella ollenkaan, koska se pitää huomion koko ajan siinä äänessä. 

Eka video näyttää kyllä kellon heiluttelun..., mutta kun se äänikin olisi pitänyt muistaa ottaa mukaan siihen... 

Mutta toinen video paikkaa sitä äänen puutetta... Siinä reipas kävelijä mennä pompsottelee, ja karhukello kilkkaa kävelyn tahtiin rinnuksilla. 

Alkuun oli tarkoitus kotipihasta lähtiessä roikottaa kelloa kädessä, mutta se ei oikein toiminut, ei juuri kilahdellut. Kaulalla roikkuen paras - jos ääntä siis kunnolla haluaa ...🙄

Nyt loppui kävelyt äkkiä, kun karhu...

Tytär oli kävelyllä. Sitten jonkin verran myöhemmin lähdin minäkin tuulettumaan.  En päässyt kovin pitkälle, vain tuonne vaaran alle, kun isäntä tuli autolla mäkeä alas ja käski minut äkkiä kyytiin. Ihmettelin, että mikä on? Sain kuulla, että kävelyllä ollut tytär oli nähnyt karhun ja sen takia siis oli kiire häntä noutamaan. Onneksi tyttärellä oli ollut puhelin mukana. Minulla ei ollut. Tytär oli nähnyt karhun meidän postilaatikon lähellä. Se oli tullut metsästä, murahdellut, ja mennyt tien toiselle puolelle metsään. 

Eilen meillä kävi pihassa sähköpylväiden kuntoa tarkastanut mies. Hänkin kertoi kuulleensa jotain ja miettineensä, onko karhu. Toissaaamuna tytär oli jo kuullut metsästä jotain ääntä. Sinä aamuna saikin sitten kyydin isolle tielle, kun palasi viisaasti äänten takia kotiin. Mutta ollaan sitten kävelty tuolla sen jälkeen kuitenkin... 

Että semmoista. Nyt ei sitten tosiaan kävellä linja-autolle eikä käydä muutenkaan kävelyillä...

Eilen, tänään ja aiemmin - bongatut jäljet metsässä ja tiellä

(Huom. Olin aloittanut tämän jutun viikko sitten, eli eka kappale on silloin kirjoitettua.): Eilen lähdettiin isännän kanssa tuohon lähelle taloa olevaan metsään, kun siellä jo pystyy kävelemään. Mutta oli siellä joku muukin kävellyt... lumisessa kohdassa oli jäljet, joista tuumin, että olisikohan ollut parempi, ettei olisi niitä nähnytkään. Toki tuo on varmaan vähän sulanut ja siten kasvanut, mutta silti:(  Niitä näkyi tuossa ympäristössä lisääkin. Kesällä ei niin jälkiä näy, paitsi joskus jossain hiekassa voi olla, tai painaumina sammaleessa.

---

Nyt sitten tuoretta tekstiä: Taas eilen huomasin tuolla vaaran alla jälkiä; tieosuuden alussa, josta alkaa nousu tänne pihaan; ja toisaalle tieosuus, jota ei aurata lainkaan talvisin. Niillä lumilla oli mennyt iso ja pieni...🐻 Karhu, ei mikään leikkinalle, vaikka tuon nallen kuvan tuohon laitoinkin. Ei se karhu kuitenkaan mikään ihmisen leikkikaveri ole.

No, havainnot jatkui tänä aamuna. Tuolla hiekkatiellä joka valtatielle menee, oli tien reunoilla ojan lähistöllä jälkiä useassa kohtaa. Minulla on mennyt vähän pidempi aika, että olisin tuonne isolle tielle, tai edes ojalle asti kävellyt, joten ei sikäli ole tietoa, milloin jäljet ovat sinne tulleet. Mutta uumoilen näistä kaikista havainnoista, että mahdollista on, että ovat kaikki samoihin aikoihin kenties tulleita? Ihan tuoreita eivät olleet. Pidän mahdollisena, että ovat tulleet vähän ennen viime viikon lumisateita. Lumi on tullut ehkä päälle ja jäljet tuoreeltaan peittyneet, ja nyt kun ne takatalvilumet suli, tulivat jäljet näkyviin... Nämä alla olevat kuvat tältä aamulta.

Kyllä nämä jonkun verran kävelyhalukkuuta hillitsee...  Petoeläinhän se karhu on. Ne jutun alun jäljetkin oli n. melkein kuin pihassa, n. 100 m päässä talosta. Keittiön ikkunasta olisi voinut vaikka nähdä, jos olisi ollut muutama puu vähemmän siinä välissä. Ja tuonne alas rotkoon ei kyllä nyt viitsi mennä, vaikka muuten talven jäljiltä olisi siellä mukava käydä katsomassa paikkoja.  

---

Tässä tämän blogin karhujuttuja lisää, jos jotakuta kiinnostaa niitä silmällä:

https://vaaranlaella.blogspot.com/search/label/karhut

 

Vinkkinä vielä, että tietsikalla blogia katsellessa kun näkyy ne sivupalkin aiheet, (jotka ei kännykällä lukiessa tule valitettavasti esiin), niin sieltä löytyy myös aiheena rotko, jos joku siitä  kiinnostui.🌲