Pikanttia iltanaposteltavaa

Kaupan hyllyllä pienet vihreät chilit suorastaan huusivat päästä mukaan. Sekä isäntä että minä ojensimme kätemme niitä kohti ja kotiinhan nuo päätyivät. Kummallakin meistä oli samanlainen visio - tai ainakin melkein, Isäntä suunnitteli vuohenjuustoa ja minä tavallista tuorejuustoa. Ei meillä riidellä, eikä näistä tullut edes kinaa. Kummallakin oli oma vuokansa ja omat chilinsä. Molemmat maistuivat taivaallisilta.

Pikkuisen näpertelyä, mutta vaikeiksi näitä ei voi väittää. Lopputulos on addiktoivaa. Ei mitenkään liian vahvaa (kannattaa vähän tarkkailla, mitä chilejä ostaa), mutta ihanasti lämmittävää.

Pikantit juustochilit

Leikkaa chilit kahtia ja poista siemenet. Pistä lusikalla tuorejuustoa tai pehmeää vuohenjuustoa chiliin. Nostele oliiviöljyllä silattuun uunivuokaan.

Ripottele päälle korppujauhoja ja rasta reippaasti parmesaania. Voit myös halutessasi lisätä jotain yrttiä,  mutta se ei ole mitenkään pakollista. Valuta päälle vielä reilusti oliiviöljyä.

Paista uunissa vajaat n. 7 min grillivastuksen alla 200-220 asteessa. Vahdi vähäsen. Pistä uuni pois päältä ja jätä vielä pariksi minuutiksi. Nosta jäähtymään ja tarjoile haaleina.

Ensi kerralla ostetaan näitä chilejä vähintään pari pussia. Näitä olisi meinaan mennyt meillä enemmänkin.

Kerran kesässä - mustikkajuustokakku

Viime vuonna suurin piirtein tähän aikaan valitin kakkuni koostumuksen jähmettyneen kuivikkaaksi. Syytin kermojen muuttumista, enkä kai ihan väärässä ollutkaan. Pienen tutkimuksen (lue: reseptilukujen) jälkeen tosin totesin syyn todennäköisesti löytyvän myös vähän valmistusmetodista. Vesihauteessa kypsentämällä tulee kuulemma koostumuksesta nimenomaan se kaipaamani silkkinen versio.

No, sitähän piti sitten tietysti testata. Ei se vieläkään ihan täydellinen ole, mutta parempi. Lisäksi jätin kakusta jauhot pois. Huonoksi ei tätä tietysti voi sanoa edes pahalla tahdolla. Puolentoista tunnin leikkipuistosta leikkipuistoon johtaneen Pokéjahtikävelyn jälkeen puolet katosi yhdessä vilauksessa... eli kakusta riittänee noin 8-10 syöjälle kaikkiaan.

Mustikkainen juustokakku 2016

1/2pkt Digestive-keksejä
50g sulatettua voita

3prk (600g) Philadelphia-juustoa
125g sokeria (vajaat 2dl)
3 kananmunaa + 2 keltuaista
1 pikkupurkki smetanaa
2rkl sitruunamehua
2tl vaniljasokeria (tai vaniljauutetta)
mustikoita

1 pikkupurkki crème fraîchea ja mustikoita

Laita irtopohjavuoan (24cm) pohjalle leivinpaperia ja kiedo 2 kerrosta foliota ulkopuolelta pohjan ympäri estämään veden kulkua vuokaan.

Murskaa keksit, sekoita niihin sulatettu voi ja painele vuokaan pohjaksi.

Lämmitä uuni 160 asteeseen.

Sekoita juusto pehmeäksi, mutta varo vatkaamasta siihen ilmaa. Lisää sokeri, ja kananmunat - sekoita. Lisää smetana, sitruuna ja vanilja - sekoita.
Valuta taikina vuokaan pohjan päälle ja ripottele pinnalle mustikoita pari kourallista.

Laita suurempaan uunivuokaan ja lisää siihen kiehuvan kuumaa vettä noin vuoan puoleenväliin saakka. Nosta uuniin ja kypsennä tunnin verran.

Ota kakku pois uunista ja anna jäähtyä kunnolla. Parhaimmillaan kakku on jääkaappikylmennyksen jälkeen. Vedin veitsellä kakun irti reunasta, jotta se ei jämähdä kiinni jäähtyessään.

Sekoita crème fraîche löysäksi ja levitä kakun päälle ohueksi kerrokseksi. Ripottele pinnalle vielä tuoreita mustikoita (kakku itsessään onnistuu myös pakastetuista). Nosta tarjolle.

Tuorejuustotaikinasta lohipiirakkaa

Löytyi herkkulohi ja lempparivoitaikina, joista yhdessä saatiin ihan huisinhyvää lohipiirakkaa...

Tuossa eräänä iltana pistin ison lohifileen uuniin. Ripottelin päälle suolaa, pippuria, oliiviöljyä, pekoninpaloja, fenkolia, sitruunasiivuja, vuohenjuustoa, kirsikkatomaatteja... Sitten pistin koko komeuden runsaaksi puoleksi tunniksi 200-asteiseen uuniin. Oli muuten hyvää, mutta jopa meidän poppoollamme jäi syötävää reilusti vielä seuraavaksikin päiväksi ja sitä seuraavaksi, paitsi että silloin pistin sen jo piirakkaan piiloon.

Olen aiemmin tehnyt rahkavoitaikinaa, josta pidän itse asiassa enemmän kuin perinteisestä voitaikinasta. Nyt löysin taas uuden lempparin eli tuorejuustopiirakkapohjan. Helposti leivottavaa ja rapsakkaa, mutta siitä puuttuu murotaikinan murenevaisuus ja no, tahmaisuus. Varsinkin suolaisissa piirakoissa murotaikinatyyppinen pohja on vähän äklö - ainakin minusta. Tämä taas on juuri passelia.

Tuorejuustotaikina: 
80g voita
120g Philadelphia-juustoa
puoli desiä maitoa
250g vehnäjauhoja + leivottaessa
vähän suolaa

Anna kaikkien ainesten lämmitä huoneenlämpöisiksi. Sekoita voi, juusto ja maito sileäksi ja sekoita jauhot joukkoon vähitellen. Leivo taikinapalloksi, painele levyksi ja laita jääkaappiin kelmun sisällä ainakin tunniksi.

Täytteeksi pilkoin lohta lisukkeineen ja katkarapuja. Sekoitin 2,5 desiä kermaa, 3 kananmunaa ja kukkuralusikallisen Savoraa. Joukkoon vielä tilliä silputtuna. Sekoitin kaikki yhteen. Voit tehdä oman täytteesi oman makusi mukaan.

Kun taikina oli ollut jääkaapissa, kaulin sen ohueksi levyksi ja täytin pikkupiirakkavuokia ja sydänvuoan. Pistin vuoat taikinoineen pakkaseen siksi aikaa kun uuni lämpeni 200 asteeseen.

Voitelin pohjat ja laitoin uuniin 15 minuutiksi. Sitten laskin uunin lämpötilan 160 asteeseen, laitoin täytettä vuokiin ja pistin ne takaisin uuniin 20-25 minuutiksi.

Piirakoiden kannattaa antaa jäähtyä melko haaleiksi ja ne ovat huippuhyviä vihreän salaatin kanssa lounaalla vielä seuraavanakin päivänä.

Äitienpäivän aperopalat

Meillä on viime aikoina vakiintunut joulupurkkiin siemennäkkärivarasto. Siinä se purkki könöttää keskellä keittiön pöytää ja noin kerran viikossa huomaan harovani metallipohjaa ja pistän kiireen vilkkaa näkkärin uuniin.

Suupaloja-kirjasta alkuun lähtenyt reseptikokeilu on elänyt omaa elämäänsä ja tänään kokeilin äitienpävää silmällä pitäen seesaminsiemennäkkäriä pohjaksi aperopaloille. Hyvinhän tuo toimi ja toi mukavan uutta fiilistä tuttuun bruschetta-päälliseen ja lohitahnaan.

Olen myös törkännyt näkkäriin sekä heraproteiinia että kuitulisää. Varsinainen superruokakokki siis...


Kaksi näkkäripäällistä 

Bruschetta-päällinen on yksinkertaisesti tomaattikuutioita (ilman siemeniä), punasipulikuutioita, basilikaa ja hyvää oliiviöljyä. Vähän mustapippuria päälle myllystä.

Lohitahnaan sekoitan aina pari ruokalusikallista tuorejuustoa, tuplasti jugurttia ja sitten jotain yrttejä, paprikapaloja, kevätsipulia ja lohta - tällä kertaa loimusellaista, jota tuli viikolla hankittua jääkaappiin isompi pala. Suolaa ja pippuria keveällä kädellä. Toisinaan laitan vielä sitruunankuorta tai -mehua. Tänään ei jääkaapista löytynyt yhtään sitruunaa.

Vedän ihan reilusti sähkövatkaimella sekaisin, jolloin lopputuloksena on ihanan pehmeä tahna raikkailla paprikasattumilla.

Kuvan ottamisen jälkeen painoin lohitahnan päälle vielä kurkkusiivun. Se toikin mukavaa raikkautta muuten aika täyteläiseen tahnaan.

Seesaminsiemennäkkäri 

1dl auringonkukansiemeniä
1dl seesaminsiemeniä
hyppysellinen suolaa
0,5dl SunSpelt kuitulisää
0,5dl heraproteiinia
runsas 0,5dl vehnäjauhoja
runsas 0,5dl ruisjauhoja
2rkl oliiviöljyä
2dl lämmintä vettä

Sekoita ainekset keskenään. Anna turvota muutaman minuutin ajan. Levitä ohueksi kerrokseksi leivinpaperilla peitetylle uunipellille ja kuivata 150 asteisessa uunissa noin 30min. Pistä uuni pois päältä ja jätä sinne vielä noin 10min. Ota pois uunista ja jäähdytä.

Yksinkertainen on kaunista (ja parhaimman makuista)

Se on taas se aika vuodesta, kun äitien työlistalle ilmaantuvat koulujen myyjäiset ja muut kissanristiäiset. Minä en jostain syystä koskaan muista vanhoja hyviä reseptejä ja sitten pitää kokeilla uusia. Kuulostaako tekosyyltä? Sitä se onkin.

Ihanan aurinkoisen marraskuun päivän - kyllä, luitte oikein - kävelyretken jälkeen teki tänään mieli leipoa jotain hyvää. Pitäähän sitä reseptejä kokeilla ennen kuin laittaa myyntipöydälle.  Raikas ilma sai kaikkien posket punottamaan. Ilma oli kertakaikkisen ei-marraskuinen auringon lämmittäessä ja miltei tyynen merenpinnan kimaltaessa. Valohoitoa pimeimpään aikaan - tuli tarpeeseen.

Vietimme koko sakki ulkona miltei pari tuntia harhaillen puistosta rantaan ja sitten takaisin. Ruokahalu oli sitten sen mukainen. Lounaaksi nautittiin lampaanpotkaa hedelmäisessä juureskastikkeessa couscousryynien kera, mutta silti jäi vatsanpohjalle vielä tilaa pienelle herkulle.

Monessakin kirjassa (ainakin Hummingbird Bakery ja Vaaleanpunaisen Nonparellin Kakut) on silmiin osunut tuorejuustoraidoilla höystetyt suklaamuffinssit. Sellaisia siis piti kokeilla tänään. Yleensä raitoihin on laitettu sitruunaa tai limeä, joten ruiskaisin limemehua joukkoon minäkin. Virhe. Kyllä se niin on, että yksinkertainen on kaunista leivonnaisissakin, ja suklaa-vaniljayhdistelmä se kaikkein paras. Unohdetaan siis limet ja muut sitrukset tällä kertaa.

Taitaa muuten olla vasta toinen resepti tähän mennessä pitkässä listassa kokeiluja, jossa sulatettua suklaata sisältävä taikinapohja jää ihanan kevyeksi ja ilmavaksi. Yleensä niistä tulee tymäköitä. Se ensimmäinen sattuu olemaan juurikin tuo, jonka juuri arkistoista postasin. Kameraa en ole vieläkään onnistunut uusimaan, mutta mennään nyt näillä kännykkäkuvilla sitten vielä vähän aikaa.

Suklaa-tuorejuustokakkuset

Paistettu pahvisissa muffinssi/kakkuvuoissa. Hyvin pelittävät.

100g voita
100g tummaa suklaata

Sulata voi ja sekoita siihen pieneksi paloiteltu suklaa.

2 kananmunaa
1,5dl sokeria

Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon sula, mutta hivenen jäähtynyt suklaa-voiseos ohuena nauhana.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja nostele taikinaan, kunnes seos on tasainen-
1,5dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
vaniljaa myllystä noin puolisen teelusikallista
ripaus suolaa (aina suklaisiin leivonnaisiin, nostaa maun uusiin ulottuvuuksiin)

Kaada kakkuvuokiin pohjalle.

Sekoita nopeasti tasaiseksi seokseksi :
purkillinen tuorejuustoa (200g)
3rkl sokeria
1tl vaniljasokeria

Nostele muffinssivuokiin ja sekoita hieman tiikerimäiseksi.

Paista uunissa 160 asteessa (kiertoilma)  noin vajaat 25min.
Anna jäähtyä.

Meillä syötiin jälkkärimäisesti kermavaahdon kera, mutta kelpaavat nuo ihan sellaisenaankin. Päälle ripoteltiin jouluisia nonparelleja, mutta vielä parempaa olisi varmaan ollut tuoreiden marjojen kanssa. Ehkä huomenna sitten viimeisiin vielä jäisiä mustaherukoita. Nam!

Jaa, että näitäkö sitten myyjäisiin ? Katsotaan nyt. Ei sitä vielä tiedä, missä fiiliksissä mennään, kun on h-hetki.

Pikku pupun porkkanakakku - Kakkuhaaste 7/52

Vaikka tässä viime päivinä on oltukin niin kovin "terveyslinjalla" niin piti viikonlopuksi sentään saada vielä kakku. Kakkuhaastekin on ollut niin kovin hiljaisella tässä viime aikoina, että jotain oli tehtävä. Muuten joutuu olemaan ihan häpeissään vuoden lopussa.

Sen verran lipsuin haasteajatuksesta, etten leiponut porkkanakakkua Kakkujen kuningattaret kirjasta, vaan käytin luotto-ohjettani. Sen olen jossain vaiheessa bongannut The Hummingbird Bakeryn reseptikirjasta ja se vaan on ylivoimaisesti paras - varsinkin tuolla juustokuorrutteella. Erinäisiä porkkanakakkuja vuosien varrella leiponeena ja maistaneena uskallan näin väittää.

Pikku pupun piti päästä kakun päälle istuskelemaan jo pääsiäisenä, mutta sitten oltiinkin reissussa enkä ehtinyt leipomaan. Tallinnasta tuliaiseksi napattu Kalevin pupunen on kuitenkin sen verran suloinen, että pakkohan se oli päästää porkkanakakun kunkuksi. Hyvin tuo näyttää näin "kevätkakussakin" istuskelevan.

Pikku pupun porkkanakakku 

4 dl  ruokosokeria
3 kananmunaa
3 dl rypsiöljyä
4,5 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
1 rkl kanelia
1 tl jauhettua inkivääriä
ripaus suolaa
loraus vaniljauutetta (n. 1rkl)
2 - 3 isoa porkkanaa raastettuna
pari isoa kourallista saksanpähkinöitä murskattuna (paitsi ne joilla ajattelit koristella kakun) 

Laita uuni lämpiämään 170 asteeseen ja sekoita sokeri, kananmunat, vaniljauute ja öljy keskenään. Sekoita mausteet, sooda, leivinjauhe ja jauhot keskenään ja lisää munaseokseen vähitellen, hyvin sekoittaen. 
Lisää vielä raastetut porkkanat ja suurin osa pähkinöistä tasaiseksi sekoittaen.

Jaa kahteen 20cm vuokaan ja paista uunissa 20-25min. Anna jäähtyä.

Tee juustokuorrutus vatkaamalla ensin hyvin sekaisin 100g pehmeää voita ja runsas paketillinen tomusokeria (600g). Lisää joukkoon yksi paketti Philadelphia-juustoa (200g) ja vatkaa voimakkaasti seos tasaiseksi. Levitä toiselle kakkupohjalle, aseta toinen päälle ja kuorruta haluamallasi tavalla. Koristele saksanpähkinöillä ja ripottele vaikka kanelia vielä päälle. Näin keväiseen kakkuun pisteltiin vielä noita Dr. Oetkerin vohvelikukkia. Minä olen niihin tykästynyt koristeena. Niin helppoja ja paljon kevyemmän oloisia kuin sokerimassasta tai marsipaanista tehdyt koristeet. 

Tällainen olisi ollut kirjan kakku - ehkä ensi kerralla...

Paperilla on väliä - muffinssivuokatestausta

Muffinssien teko on ainakin osittain välinelaji. Ensinnäkin siinä mielessä, että muffinssivuoka auttaa saamaan leivonnaisista oikean muotoiset. Useimmat paperivuoat leviävät sivuttain, mikä tarkoittaa matalia ja leveitä muffinsseja ilman metallisen tai silikonisen vuoan tukea taikinan nousta ylöspäin. Toiseksi, paperilla on väliä.

Vuosien testauksessa on ollut monia, joista rasva valuu läpi kuin paperia ei olisikaan. Kauniista ja värikkäästä koristeesta muffinssin ympärillä tuleekin rasvainen, läikikäs ja suttaisen näköinen kääre.  Se harmittaa.

Tähänastisten kokeilujen pohjalta viime kevään löytö eli Dr.Oetkersin erityisvahvat muffinssivuoat ovat olleet ehdottomasti parhaimpia. Niistä en vielä ole rasvaa saanut läpi voisimmistakaan taikinoista.

Näin kävi myös näillä porkkanamuffinsseilla. Ostin Ikeasta halvan setin muffinssivuokia, jotka näyttivä suhteellisen tukevilta. Testin lopputuloksen näette vieressä.

Ylempi kuva on Dr. Oetkers vuoasta. Pisaraakaan ei ole tullut paperin läpi, joka näyttää käytännössä aivan samalta kuin uuniin laitettaessa.

Alemmassa kuvassa näkyy Ikean vuoan lopputulos. Se ei ole hullumpi - se täytyy sanoa. Hintaansa nähden paperi on pitänyt hyvin ja näyttää vielä nätiltä. Rasvaa on kuitenkin jonkin verran päässyt paperin ulkopuolellekin. Kun otetaan huomioon, että porkkanamuffinssit eivät ole sieltä rasvaisimmasta päästä (ja rasvana öljyä, ei voita), niin testin lopputulos lienee selvä ?

Onko teillä muilla jotain omia suosikkejanne ?