Eikä mitään heitetä hukkaan - kyyhkyliemi risotossa

Kuvaaminen kännykällä aiheuttaa tuskiai

Toistan itseäni - On kylmää ja märkää ja mustaa. Kateellisena katselen kuvia sieltä, missä lumi jo valaisee, tai toisaalta sieltä, missä aurinko lämmittää. Toto 4v. kysyy joka päivä, joko on talvi. Mitäpä tuohon oikein vastaisi? Kalenterin mukaan periaatteessa joo, mutta...

Vali, vali, vali. Onneksi on lupa luoda itse valoa. Viikonloppuna ostin kaksi jouluvalorimssua. Ulkona palaa kynttilä kahdessa lyhdyssä ja takassa on tuikkurivi. Selvinnemme hengissä tästäkin talvesta. Lisäksi kohta on joulu.

Jouluruokia tosin meillä ei vielä tee kenenkään mieli, mutta selkeästi on siirrytty talvisempaan ruokalistaan. Jännästi lihaa on listalla enemmän ja liemiä ja risottoja...

Viime viikonloppuna isäntä hihkui löydettyään kyyhkyjä. Niitä syötiin ensin kokonaisina kypsennettyinä, mutta lopuista keitettiin liemi risottoon. Höysteeksi sieniä ja punajuurta ja loppuja kyyhkysenlihoja. Ei hullumpi tiistaiherkku.

Ja on tästä kelistä jotain hyötyäkin. Timjamin saa poimittua vielä omalta pihalta.


Kyyhkyrisotto 

Lientä varten pistä kyyhkysten luut, porkkanaa, selleriä, sipulia, pippureita ja vettä kattilaan ja anna poreilla tunnin verran. Kuori pinnalle mahdollisesti kertyvä vaahto pois. Siivilöi ja keitä vielä kokoon puoleen. Maista ja lisää suolaa, jos tarpeen. Tarve riippuu siitä, miten kyyhkyt on alunperin valmistettu.

Kuori pieniä punajuuria ja pistä foliopakettiin suolan, timjamin ja balsamicoetikan kanssa. Voit lisätä lorauksen hunajaakin, jos siltä tuntuu. Laita 200 asteiseen uuniin noin 40min ja tee sillä välin risotto.

Hienonna 1 punasipuli ja kuullota sitä öljyn ja voin sekoituksessa. Kaada joukkoon risottoriisiä noin 3-4 annoksen verran, riivi joukkoon lehdet muutamasta timjaminoksasta ja kuullota riisiäkin muutama minuutti, Kaada joukkoon desin verran valkoviiniä ja anna haihtua. Lisää kuumennettua kyyhkylientä aina kauhallinen kerrallaan ja sekoita koko ajan. Lisää aina uusi kauhallinen, kun edellinen on imeytynyt.

Paahda sieniä tosi kuumalla pannulla ja kuumenna myös pilkotut kyyhkynlihan. Kun kyyhkynlihan on täysin kypsää,se saa sellaisen hieman maksamaisen maun, mutta minä tykkään kyllä siitäkin.

Kun riisi on kypsää, lisää joukkoon.parmesaania ja tarjoile. Nosta päälle punajuuripaloja, sieniä, kyyhkyä ja riivi vielä vähän timjaminlehtiä ja raasta parmesaania, jos tekee mieli.

Ranskalaiset maalaishäät ja perinnemenu

Aperitiivi & juhlamenu

Meillä oli onni päästä osallistumaan ranskalaisiin maalaishäihin. Tai oikeastaan matka oli suunniteltu häiden ympärille, olihan kyse sentään kälystäni... Häät pidettiin Vercorsin alueella, pienessä kylässä kukkuloilla ja tarjoilusta huolehti sulhasen äiti ystävineen. Teemana olivat alueen perinneruoat ja mikäs siinä, ainekset hankittiin luottotuottajilta ja pääruoan kanat omasta kanalasta.

Ranskalaisten häiden kulku on hieman erilainen kuin suomalaisten. Vihkiminen tapahtui maistraatissa, kirkko ja rekisterit kun ovat Ranskassa tiukasti erillään. Vieraat myös kutsutaan kahteen eri tilaisuuteen. Isompi porukka ensin aperitiiville(näissä häissä yli 100) ja sitten lähimmät (60) syömään juhlapaikkaan. Aperitiivi ei sitten olekaan mikää ihan pikku juttu. Näissä häissä se kesti useamman tunnin ja vieraat viihdyttivät itseään ja toisiaan paitsi maistelemalla herkkuja myös pelaamalla erilaisia puisia pelejä. Löytyipä joukosta suomalainen Mölkkykin, joka herätti kiivasta innostusta ja kinaa pelin tuoksinassa.

Aperitiiviherkkuina oli erilaisia suolaisia cake-paloja, pizzaa, quichekuutioita ja tapenade-leipäsiä. Minä ihastuin varsinkin mustaan tapenadeen, joka oli ihanan vahvan makuista. Juomana tietysti seudun kuohuva Clairette de Die.

Ruoka on vakava asia juhlissakin

Ateriointi on Ranskassa aina vakava asia ja siihen paneudutaan huolella. Menusuunnittelu oli aloitettu jo ennen kutsujen lähettämistä ja testaukset kestivät suurin piirtein vuoden. Lopputulos olikin sitten upea kokoelma paikallisia herkkuja seudun parhaista raaka-aineista.

La Rotie de pigeon ei itse asiassa ole ollenkaan sama asia kuin le rôti (paisti). La rotie on paikallisista riistalinnuista valmistettu patée, joka ainesten saatavuuden varmistamiseksi oli tällä kertaa valmistettu kyyhkysistä. Kyseessä on perinteinen ruoka, jota seudulla on valmistettu lihan säilyvyyden varmistamiseksi metsästysajan ulkopuolellekin. Uunissa pekonikäärössä kypsennettyjen lintujen liha riivitään, maustetaan konjakilla ja umpioidaan purkkeihin. Siitä sitten levitetään ihanan maalaisleivän päälle ja nautitaan salaatin kera.

La Grise du Vercors

Meidän ranskanmatkamme tuntuvat aina pyörivän kanojen ympärillä (kuten täällä ja täällä ja täällä). Edes nämä häät eivät tehneet poikkeusta tähän sääntöön. Pääruoan kanat kun olivat sulhasen äidin omasta kanalasta. Madame Eveline on väsymätön luomun ja eläinten eettisen kasvatuksen puolestapuhuja. Hän on myös herättänyt henkiin kanarodun La Grise du Vercors, joka oli toisen maailmansodan jälkeen jo käytännössä kadonnut Ranskasta. Häiden pääruoan tähti oli siis selvä. Padassa kypsennetty, tummahko liha haudutetun ratatouillen ja spätzliä muistuttavan besantïes-pastan oli mahtava makuelämys.

Rex-kakun alkuperäislähde ? 

Jälkiruokakin oli perinteistä. Macaronsit ovat tietysti kaikille tuttuja, samoin kuin vaniljajäätelö. Suklainen keksikakku on osa alueen ruoka- ja kulttuuriperintöä. Kekseinä käytetään biscuits Thé Brun, joita valmisti Brunin perhetehdas Grenoblessa 1800-luvun lopusta lähtien. Toisen maailmansodan aikaan keksit saivat lisämainetta, kun tehtaan henkilökunta salakuljetti keksejä vastarintaliikkeen eväiksi... Nykyään keksit tunnetaan nimellä Thé LU.

Keksikakku muistuttaa erehdyttävästi monelle tuttua isoäitien tekemään Rex-kakkua. Ennen sotia kakun resepti oli kirjoitettuna keksipaketin kylkeen ja spekuloimme Madame Evelinen kanssa sen mahdollista matkaa Suomeen. Ehkäpä Pariisin taiteilijaelämään tutustumaan matkanneet suomalaiset taiteilijat toivat tuliaisina taulujen ja sävellysten lisäksi myös keksejä ja makoisan kakkureseptin ? Ken tietää.

Häitä tanssittiin pitkälle yöhön. Pienimmät juhlijat vain laskettiin uinailemaan patjalle salin nurkkaan. Siellä meidänkin Totomme (3v) veteli sikeitä huolimatta samassa tilassa pauhaavasta musiikista ja taputuksista. Oli ihanat juhlat.

Merci à tous! 

Tous nos voeux de bonheur à Frédérique & Erwan !