Portaanpielen aarteet

 Puutarhassani on valitettavan vähän kasvupaikkoja pikkuruisille aarteille. Tonttini vain on liian reheväkasvuinen. Kuistin rapunpieli on ehkä hyvä, sillä siinä pikkuiset tulevat huomattua kuten sekin, jos korkeampi kasvillisuus meinaa jyrätä ne.

Raivasin korkean ja holtittoman akileija–ukkolaukkarehotuksen kuistin kulmalta viime kesänä ja toivon saaneeni kaikki varsankellotkin pois. Minulla oli taimisaalis Vakka-Taimesta, jonka aarteita halusin maahan hyvään paikkaan. Tässä yksi aarteista, joka päätyi portaanpieleen: Corydalis buschii eli jokin kiurunkannus, jolla ei ole tarkempaa suomenkielistä lajinimeä.

Tämän pitäisi viihtyä viileässä varjossa, jossa riittää kosteutta – toivon, että tämä talon pohjoispuolen viileä kasvupaikka kelpaa ja riittää. Jossain vaiheessa huomasin lehtien tosin jo laonneen platkuiksi maahan, kääk. 

Ainakin kasvi on tässä paikassa näkösällä ja sadevesitynnyri on ihan vieressä, josta saa hätäkastelua äkkiä.

Kesällä kukkivat siniset kiurunkannukset ovat viihtyneet puutarhassani harmillisen huonosti. Yritin silti uudestaan, kun tällainenkin herkku löytyi Vakka-Taimesta: 'Golden Spinners'. Perimässä lienee safiirikiurunkannusta ja kaiketi myös Corydalis elataa.

Nyt se ainakin kukkii ihan reippaasti! Huomaa hienon punaiset kukkavarret ja tietenkin huikean siniset kukat, kuten safiirikiurunkannuksella. Tämä on myös huomattavan korkea.

Vierestä nousee ihana löytö: viime kesän raivauksen jälkeen ilmestyi hullukaalin lehtiruusuke. Sehän on kasvi, jonka siemenet saattavat uinua maan siemenpankissa kymmeniä vuosia, ehkä tuhansiakin, ja kun maata myllätään, itäminen aktivoituu. Toisena kesänä eli juuri nyt nousee kukkavarsi.

Kerran ennenkin tämä ihmeellinen kasvi on mullastani noussut. Odotan ihmeellisiä tummanieluisia kukkia kovasti.

Vieressä näkyy kuunliljaakin. Siirsin muualla kituvat kuunliljat tähän ja hankin pari uutta. Jostain syystä kuunliljat eivät viihdy puutarhassani juuri ollenkaan, vaan ovat lähes kaikki kuolleet. Kuitenkin tässä aivan rapuissa kiinni on komea 'Blue Cadet' -pehko, joten uskalsin nyt toivoa, että muutkin saattaisivat viihtyä. 

Ostin uuden 'Great Expectations' -sinikuunliljan, kun sillä on niin hieno dickensiläinen nimi ja onhan tuo tavattoman kauniskin. Pariin kertaan sen olen aiemminkin hankkinut ja aina se on kuollut hitaasti mutta varmasti – jospa tässä olisi sille viimein mieleinen paikka.

Taustalla pitäisi olla toinenkin kuunlilja, 'Summer Lovin'', mutta eipä näy. Ehkä se on kuollut. Sen sijaan näkyy ukkolaukkojen vyöry, niitä joutunee vielä kurittamaan. 

Kyllä tässä kasvaa lehtoängelmääkin, mutta se ei ole koskaan innostunut kovin leviämään, joten yritän vaalia sitäkin. Ukkolaukka 'Purple Sensation' on sille sensaatiomaisen ihana kumppani.

Onhan tässä muitakin korkeita, kuten tuo jättimäinen varsi. Istutin pari vuotta sitten 'Pink Morning' -marhanliljaa tähän siinä toivossa, että nyt tulisi sitä oikeaa, suloisen vaaleanpunakukkaista lajiketta. Aiempi yritys tuotti jonkin muun lajikkeen, mutta sitä ei tänä vuonna enää olekaan, myyrät veivät sen sipulit talven mittaan. Ne olivat ruusu-heinätarhassa, joka on kärsinyt huomattavia myyrätuhoja.

Niin että on tässä vähän järjettömiä mittakaava-eroja, mutta puutarha on jatkuva prosessi tarkkailua ja toimintaa. Jotakin tulee taas joskus siirtymään johonkin.

Yritän vaalia joitakin erikoisempia varjohiippoja myös tässä kuistin edustalla. Tämä ihanuus on valkovarjohiipan serkku Epimedium × youngianum 'Roseum'.

Otin varjohiippojen kukkavarsia sisälle pikkuruisiin maljakoihin, sillä kirjoitin niistä artikkelin tällä viikolla ilmestyvään Oma piha -lehteen. Puutarhassa näiden matalien, hentojen ja osittain lehtien alla piileskelevien kukkien kuvaaminen on tuskallisen hankalaa. Niinpä otin varjohiipoista muotokuvia kotikutoisissa studio-olosuhteissa.

Jonkin aikaa työpöytäni kulmalla oli ihana varjohiippojen kukkanäyttely.

Minulla on kyllä ihan paras työ!

Lehtoängelmä Thalictrum aquilegiifolium

Safiirikiurunkannus Corydalis flexuosa

Sinikuunlilja Hosta sieboldiana

Ukkolaukka Allium hollandicum

Syksyisiä kukkia

 Syysvuokkoja kannattaa näköjään olla useita. Tai sitten useissa erilaisissa paikoissa.

Aurinkoisen ruusu-heinätarhan syysvuokko kukki näin kauniisti jo kuukausi sitten. Nyt sen kukinta on ohi.

Onneksi on 'September Charm', joka kasvaa paljon varjoisammassa paikassa ja ehkä sen takia aloittaa myöhemmin. Se on nyt täydessä vedossa.

Kuukausi sitten huomasin ilokseni, että viime vuonna istutettu keijuängelmä on yhä elossa ja tehnyt kukkavarrenkin. Ängelmät viihtyvät harmillisen huonosti puutarhassani, mutta ehkä olen nyt löytänyt tälle sopivan paikan, jossa se voi vähintäänkin sinnitellä, jos ei haluakaan kukoistaa. Vieressä kasvaa kurjenkello, joka on ihan itsekseen tuohon tullut, niitä kasvaa täällä paljon.

Keijuängelmässä on yhä pari kukkaa ja muutama nuppu.

Istutin ängelmän 'Dawn' -heiden (Viburnum × bodnantense) katveeseen, jossa puskan varjostus toivottavasti estää multaa kuivumasta pahoin. Tämän vuoden alkukesä oli toisaalta niin sateinen, että sen perusteella ei vielä voi ennustaa ängelmän tulevaisuutta. 

'Dawn' kukkii keväisin, mutta tekee silloin tällöin pienen kukinnon syksynkin iloksi.

Puskasta toiseen. Safiirihortensia 'Bluebird' kukkii kauniisti, se vain pitäisi nimetä uudestaan Pinkbirdiksi. Se elää mäntyjen alla, katajan vierellä, missä luulisi maan olevan hapan, mutta niin hortensia vain tuottaa täysin vaaleanpunaisia kukkia. 

Viime kaupunkireissulla en vielä löytänyt hortensian sinerrysainetta, sillä sitä myydään kovin harvassa paikassa, mutta ehkä seuraavalla onnistun ainetta nappaamaan. Sain kyllä vinkin kattaa hortensian tyveä männynneulasilla, mitä olenkin jonkin verran tehnyt – ja kuten kuvasta näkyy, niitä myös karisee hortensian päälle, mutta se ei näytä kukkia sinistävän.

Endless Summer -jalohortensia 'Bailmer' on tuottanut yhä uusia kukintoja, mikä on kiva, sillä vanhat ovat jo haalistuneet. Puska on saavuttanut uuden korkeusennätyksen: se on lähes metrinen. Ei nyt ihan, mutta sinnepäin. Istutin sen aikoinaan kukkapenkin takaosaan kuvitellen, että siitä tulee isokin pensas, mutta se on pysynyt polvenkorkuisena tähän asti. Viimeinkin tuli hortensioille sopiva, sateinen kesä!  

Muotopuutarhan ylirunsaaksi kasvanut loistomyrkkylilja "Steven" oli punkenut sipuleita mullan pinnalle, huomasin asian kesällä. Elokuussa nostin niitä talikolla ja voi jestas, miten paljon kookkaita sipuleita sieltä nousikaan! Istuttelin niitä sinne sun tänne ja mietin, että säästin siinä ainakin satasen. Jos nimittäin ajattelee, että yksi myrkkyliljan sipuli kustantaa noin kuusi euroa. Yhdestä niistä on jo noussut kukkanuppu.

Alkuperäiseen kasvustoon jäi runsaasti sipuleita, eikä niitäkään näköjään kaivelu häirinnyt.

'William Dykes' on aikainen myrkkylilja, ja tänä vuonna muiden kasvien rehevyys onkin sille ongelmallista. Olen istuttanut sipuleita jalopähkämön sekaan – viime vuonna siirsin myrkkyliljaa tähän penkin etuosaan, jotta kukat näkyisivät paremmin – ja normaalisti pähkämö olisi keskikesän mittaan niin nuutunut, ettei se enää loppukesällä voisi olla näin korkea. Mutta nyt on toinen juttu. Mitenköhän saisin saksittua sitä varovasti katkomatta myrkkiksiä? Täytyy yrittää, sillä muuten Dykesin kukkia ei paljon näe.

Syysmyrkkylilja ssp. pannonicum on viime syksynä istutettu ja kauniin värinen, tällainen näkyvämpi. Jotkut myrkkyliljat ovat kovin haileita, nimittäin. Näköjään se on myös hyvin aikainen. Useimmat myrkkyliljoista eivät ole vielä maan pinnalla ollenkaan.

Musti esittelee, että ruskopenkissä kukkii myös sinipiikkiputkia ja ruskosormustinkukan vihoviimeisiä kukkia.

Eilinen ja viimeöinen tuuli puhalteli maa-artisokan varsia kumoon. Oikeastaan niitä ei pitäisi ruskopenkissä enää kasvaakaan, voisin nyhtää nuokin pois. Kultapallot ovat jo menetetty tapaus ja ihmettelen, miten jaksan niitä vuodesta toiseen katsoa, kun ovat aina kumollaan maassa.

Aamulla nurmelta löytyi parimetrinen japaninlehtikuusen oksa. Nehän katkeilevat herkästi, mutta harvoin tulee tämän kokoista karahkaa alas.

Puuskat olivat kieltämättä melkoisia. Nyt on onneksi jo rauhallisempaa ja aurinko pilkahtelee välillä pilvien välistä!

Jalohortensia Hydrangea macrophylla

Jalopähkämö Betonica macrantha

Japaninlehtikuusi Larix kaempferi

Keijuängelmä Thalictrum rochebruneanum

Kurjenkello Campanula persicifolia

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Maa-artisokka Helianthus tuberosus

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Safiirihortensia Hydrangea serrata

Sinipiikkiputki Eryngium planum

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Syysvuokko Anemone hupehensis

Kuistinkulman perkaus ja uusia taimiaarteita

 Tässä yhtenä päivänä hermostuin tähänkin rehotukseen.

Vaikka kaunista tämäkin on! Viime kesänä poistin akileijoja urakalla, yritin jättää vain parhaat kerrotut, mutta nyt niitä ei olekaan... ehkä kumminkin siirsin ne muualle. Nyt on vain yksinkertaiskukkaisia sinivioletteja. 

Lehtoängelmä oli hukkua akileijaviidakkoon, tänä vuonna sen kukkavarret taas näkyvät. Ukkolaukka 'Purple Sensation' on kova siementämään jälkeläisiä, niitäkin vedin viime vuonna ylös maasta. Tärkeintä on poistaa haileamman liilat perusväriset, sillä haluan pitää tässä laukat yhtenäisen värisinä.

Onneksi raivaus tuli aloitettua jo viime vuonna, nyt oli vähän vähemmän hommaa.

Kaiken alla rehottaa putkikasvi, joka on ilmeisesti Torilis japonica. Olen sen itse kylvänyt yhden kukkaseoksen mukana. Niitä kasveja, joita toivoin, ei itänyt, mutta tuli Torilista ja se on siementänyt tehokkaasti itselleen jälkeläisiä. Ne on helppo tunnistaa karheankarvaisista varsista ja vähän koiranputkesta poikkeavista lehdistä. 

Nytpä nyhdin loputkin akileijat ja Torilikset pois ja nyhdän niitä vielä lisääkin, kunhan kasvavat nyhtämiskokoon. Nuorten paalujuuristen taimien kitkeminen on onneksi maailman helpointa, mutta paljon niitä oli; ihan vieri vieressä. 

Koska tämä on ainoa kohta tontillani, jossa kuunlilja on pysynyt hengissä ja jopa kasvanut (taustan iso mätäs 'Blue Cadet'), hankin nyt kaksi uutta kaunista ja istutin ne tähän. Jospa nekin rehevöityisivät, tai edes pysyisivät elossa! Uudet hostat ovat sinikuunlilja 'Great Expectations' (vaaleampi keskeltä) ja 'Summer Lovin'' (risteymälajike, enemmän vihreät lehdet). Kummankin ostopäätökseen vaikutti ulkonäön lisäksi myös nimi: Charles Dickens ja Grease. Kumpikin rakkaita ja tärkeitä.

Edessä on marhanlilja 'Pink Morning'. Se oli aivan Toriliksien peitossa, eivätkä kukkanuput kovin hääppöisiltä näytä. Voi olla, että kukintaa ei tule vielä tänäkään vuonna, lilja on tuossa vasta toista kesää. Löysin rehotuksen alta myös 'Looking Glass' -rotkolemmikin, mistä olen suuresti iloinen. Siinä on vain yksi lehti, kuten tähänkin asti, mutta ehkä se ryhtyy kasvamaan saatuaan valoa ja tilaa.

Tuossa on nyt paljon paljasta multapintaa, mikä ei ole koskaan hyvä juttu.

Sepä ongelma ratkesi nopeasti, sillä poikkesin puutarhareissujen lomassa eilen Vakka-Taimeen. Sieltä löytyi mm. varjosiippa ja kiurunkannus 'Golden Spinners', näitä kesällä kukkivia sinikukkaisia safiirikiurunkannuksen ja jokin muun kiurunkannuslajin risteymiä. 

Kumpikin kasvi on minulla joskus ollut ja kumpikin on menehtynyt; toinen paahteeseen, toinen rehotukseen.

Varjosiippa on uskomattoman keveä, hyvin varjohiippamainen sekä lehdiltään että olemukseltaan. Kukka vain on hieman erilainen. Tämä eli minulla joitakin vuosia katajan pohjoispuolella, mutta sitten sinnekin kasvoi sellainen rehotus, että varjosiippa jäi lopulta jalkoihin.

Nämä kaksi voisivat ehkä viihtyä kuistin nurkassa, se on talon pohjoisnurkkaa eli ainakin riittävän varjoisa. Täytyy tutkia, mitä mieltä ne ovat talvisesta kosteudesta, sillä sitä riittää.

Vakka-Taimi on mahtava aarreaitta kasvi-ihmiselle ja monelle puutarhabloggaajalle hyvin tuttu. Sieltä saa kasveja, joita ei mistään muualta Suomesta saa, ei aina helposti maailmaltakaan.

Näytepuutarhoissa on atsaleojen kukinta täydessä vedossa. Taimistokissa tuli tervehtimään.

Vakka-Taimesta voisi tehdä oman juttunsa, otin sieltä yli sata kuvaa. Ja siinä määrässä on jo huonot heitetty pois.

Takaisin Saaripalstalle. Kuistin edustan istutus jatkuu kuistin pitkälle sivulle, tästä olinkin nyhtänyt Torilikset ennen kuvan ottamista. Tai isoimmat ainakin. Ransu esittelee.

Koska tämä on talon pohjoispuolella, olivat viimeiset 'Spring Green' -viherraitatulppaanit niukin naukin kukassa maanantaina, jolloin otin kuvan.

Täpläkurjenpolvi 'Espresso' kukkii siinä myös. Hyvin kaunis kasvi ja onneksi viihtyy! Istutin ensimmäiset kaksi taimea muotopuutarhaan, jonne ne näivettyivät hengiltä. Oli ehkä liian kuiva paikka. Tässä tämä kahvikaveri kukoistaa. Ihanaa.

Koska keräilen varjohiippoja, niillekin täytyy keksiä paikat, joissa niitä ei jyrätä. Tässä kuistin edessä ne ovat ainakin paikassa, jonka ohi kävelen jatkuvasti ja voin ainakin kuvitella, että saatan kitkeä sitä useammin kuin muualla. Lisäksi varjohiippoja täytyy käydä usein katsomassa, jotta kukinta ei mene sivu suun.

Tämä on toiseksi uusin hankintani idänvarjohiippa 'White Queen'. Idänvarjohiippa on happaman maan kasvi, mikä on täällä kalkkisaarella hieman ongelmallista. Ne näyttävät kuitenkin voivan hyvin, jos hautaan niiden kanssa maahan jotakin rautaromua. Maan pitäisi olla kuohkea, sellainen lehtikompostilla paranneltu, mikä ei sekään ole helppoa savimaalla, ja tässä talon vieressä on puolestaan hiekkaa. Mutta yritän ja toivon parasta. Nyt laitoin näille katteeksi havupuun sahanpurua.

Hommasin nyt vielä sirovarjohiipan Vakka-Taimesta, mutta sitä en ole vielä istuttanut. Täytyy tutkia, millaisessa paikassa se voisi viihtyä.

Ihana valkovarjohiipan serkku Epimedium × youngianum 'Roseum' kukki kesäkuun alussa paremmin kuin koskaan. Tämä oli jäämässä muiden kasvien peittoon muotopuutarhassa ja pelastin sen kuistin etupenkkiin pari vuotta sitten. Istutin taimiraaskun rautaisen renkaan sisään, mistä se pääsee kyllä halutessaan leviämään. 

Valkovarjohiippa on nimenä hassu, sillä se on annettu vain lajikkeelle 'Niveum' – samassa lajissa on kuitenkin monia muitakin lajikkeita, esimerkiksi tämä 'Roseum'. Onkin aika idioottimaista antaa lajikkeille suomenkielisiä nimiä: se sekoittaa, kun ei enää tiedetä, mistä lajista puhutaan. Ja sitten on tällaisia tapauksia, että on laji, jonka yhdellä lajikkeella onkin suomenkielinen nimi, mutta itse lajilla ei. 

No, pääsinpähän avautumaan. Oikeastaan piti sanoa, että Epimedium × youngianum on myös happaman maan lajeja, siksi rautaromu. Mutta alkoi niin ärsyttää tuo nimiasia.

Kuistin edustalla on myös keltalehtistä 'Aureum' -täpläpeippiä, joka on hyvin soma eikä leviä kovinkaan nopeasti. Nyt se oli kuitenkin tehnyt taimen penkin toiseen päähän suoraan 'Craigton Blue' -kiurunkannuskasvuston päälle (siinä on toinen sinikukkainen safiirikiurunkannuksen ja muun kiurunkannuslajin risteymä). Kiurunkannus-raasu ei muutenkaan ole hyvävointinen, vaan lähinnä sinnittelee elossa vuodesta toiseen. Lisäksi aivan sen eteen on kylväytynyt himalajanvuokkoa, mikä on toisaalta ihana yllätys. Niinpä siirsin nyt Craigtoneita vähän. Toivottavasti ne pysyvät hengissä.

Joissakin kuvissa näkyi kuistinrappuja vastapäätä kukkiva jalosyreeni 'Moskovan Kaunotar'. Se ansaitsee ihan oman kuvansa, se on niin upea.

Ajoin Turun poikki reissullani. Yhdessä kohdassa on tällainen iso alue rinteessä omakotialueen ja tien välissä.

Vieraslajeista voi olla montaa mieltä, mutta kyllä lupiini on kaunis. Jestas. Lupiinien lomassa taitaa kasvaa illakkoa. Tämä on jotenkin niin täysin juhannukseen sointuva näky. Unenomainen ja täynnä taikaa.

Hyvää juhannusta!

Himalajanvuokko Anemone rivularis

Idänvarjohiippa Epimedium grandiflorum

Illakko Hesperis matronalis

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Lehtoängelmä Thalictrum aquilegiifolium

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Safiirikiurunkannus Corydalis flexuosa

Sinikuunlilja Hosta sieboldiana

Sirovarjohiippa Epimedium pinnatum ssp. colchicum

Täpläkurjenpolvi Geranium maculatum

Täpläpeippi Lamium maculatum

Ukkolaukka Allium hollandicum

Varjosiippa Vancouveria hexandra

Elokuun kalenteripoika tutkii kuivan kesän vaikutuksia

 Pari heinäkuista 10 mm:n sadetta tuntui aivan juhlalta, sillä siinä on jo paljon enemmän vettä kuin yleensä keskikesällä saadaan. Mutta se ei pitkälle riittänyt, kun kesäkuun sadesaldo oli vain vähän yli 10 mm ja toukokuunkin noin 15 mm. Elokuussa ollaan toistaiseksi saatu 6 mm.

Tässä varjopaikassa nurmikko on kyllä ihan vihreähköä.

En yleensä viitsi kuvata rumia kasveja, vaan niitä, jotka ovat edustavia. Otin nyt kuitenkin pari kuvaa siitä, miltä kasvit näyttävät. Ja huom. kannan näille vettä kastelukannulla, tässä kuistin edustalla onkin vedenkeruutynnyrit ihan vieressä, silti kasvit näyttävät tältä. Tämä on imikkä, imikät sietävät kuivuutta huonosti.

Ängelmät ovat tavattoman kauniita, mutta eivät puutarhassani niinkään. Se on tosi harmi. Viime talven jäljiltä minulla ei olekaan näitä elossa enää kuin kaksi. Sanomattakin on selvää, että näitä kahta kastelen kyllä, mutta en tiedä, kuinka paljon pitäisi, että näyttäisivät paremmilta. Siihen ei taitaisi tynnyrien eikä kaivonkaan vesi ehkä riittää?

Vanha kultapallo kuistin kulmalla pärjäilee sillä tavalla, että se lurpottaa ja heti sateen myötä taas piristyy. 

Keltakaunokit selviävät kuivuudessa todella hyvin. Niiden välissä on lilja 'Black Beauty' (idänlilja varmaan) avannut ensimmäisen kukkansa, se on kyllä kaukana mustasta, mutta on nimensä takia silti Mustin nimikkokukkia. Täällä kasvaa myös pari pantterililjaa, mutta ne eivät ole vielä kukkineet, monta vuotta sinnitelleet silti hengissä.

Liljat tuntuvat sietävän kuivuutta kohtuullisen hyvin, pitävät vain vartensa lyhyinä ja kukinnan varmaan hillitympänä kuin jos saisivat enemmän kosteutta.

Vasemmalla on täpläpunalatva, siinä on tänä kesänä vain kaksi vartta. Sepä viihtyisi paremmin, jos saisi kosteutta enemmän.

Varsinaiset kostean maan kasvit ovat todella surkeita. Rohtosuoputki 'Daphnis' näyttää joka kesä tältä, mutta ihanasti jaksaa silti nousta keväällä uudestaan. Tai on ainakin tähän asti jaksanut. Eikä se nyt edes ole surkein ikinä. Taustalla on myös tarhajouluruusu aika platkuna.

Pallohortensia 'Hayes Starburst' löytyi, kun raivasin tämän edessä kasvaneen ahdekaunokki-varsankello-ojakärsämöviidakon pois. Hortensia oli yllättävän pirteä siellä seassa. Jouduttuaan enemmän paahteeseen se alkoikin kärsiä, vaikka tässä paikassa se ei saa aurinkoa kuin aamupäivisin. 

Olen nyt yrittänyt muistaa kastella, vaikka minusta puska saisi vähitellen alkaa pärjätä itsekseen, on kasvanut tässä jo yli kymmenen vuotta. Hortensiat viihtyvät puutarhassani valitettavan huonosti, ei niistä näytä koskaan tulevan oikein tuuheita ja hyvinvoivia, kukkivatkin kituliaasti.

Siinä ihan vieressä on kasvi, joka sietää loistavasti kuivuuskaudet! Tämä on siemenestä kasvattamani pallo-ohdake Echinops tjanschanicus. Kukat ovat hyvin vaaleat sinertävänvalkoiset, tai lähes valkeansiniset, miten sen ottaa. Kaikki pallo-ohdakkeet ovat hyviä kuivuuskasveja ja perhoskasveja.

Näiden pallo-ohdakkeiden tienoilla on yksi puutarhani kuivia kohtia. Vaikea uskoa, että syksyllä, talvella ja keväällä tähän valuu ylämäestä plussakelillä vettä.

Musti haluaa tähän väliin esitellä viereisen ruskopenkin kissanmintut, ne pärjäävät hyvin kuivuudessa ja sietävät sitäkin, että katti makaa päällä päivittäin. 

Olen nyt vähän huolestuneena tarkkaillut, kuinka kasvillisuus häviää. Aiempina kesinä ruoho on kyllä kulottunut, mutta nyt alkaa olla kohtia, joista se ja muu kasvillisuus häviää kokonaan, tilalla on vain paljasta, tomuista maata. 

Muutamana kuivana viime kesänä olen tutkinut, mikä vihertää, kun nurmikko kulottuu. Kuvassa näkyy mm. mataraa ja mäkimeiramia, jotka pystyvät kasvamaan alle kymmensenttisinä. Yksi parhaista on siankärsämö, jota ei heti tajuaisi hyväksi nurmikon korvikkeeksi, mutta sen lehtiruusukkeet ovat kestäviä ja se leviää maarönsyillä aika hyvin. Keskellä kuvaa voi jopa nähdä sen valkeat kukat lyhyenlännässä varressa.

Tällainen kesänurmi saattaa olla ihan normaali moreenimailla, itsekin muistan lapsuuden purjehdusreissuilta, kuinka hiekkaisessa Hangossa oli aika tällaiset nurmet. Mutta minulla täällä on savimaa, josta ei hulahda kosteus heti läpi maan uumeniin.

Tässä alempana rinteessä on ruohokin vähän vihreämpää. Laidunkarstaohdake tekee siementaimia kaikkialle, myös nurmikolle.

Vieressä on paahdepenkki, josta karstaohdake on lähtenyt maailmanvalloitukseen. Ensimmäiset kukat ovat avautuneet ja vieressä kukkii sikuri. On ihme, ettei kuvaan osunut yhtään perhosta!

Mennään sitten polkua pitkin kedon poikki muotopuutarhaan. Musti raaski irrota kissanmintustaan demonstroimaan, että kuumalla säällä valitaan varjoinen lojumispaikka.

Voikukka pärjää missä vain!

Muotopuutarhassa on lisää pallo-ohdakkeita ja juuri kukkaan tuleva sulkapiiska 'Little Spire', ne pärjäävät tässä muotopuutarhan kuivimmassa ja paahteisimmassa penkissä hyvin.

Pieni puutarhakierros päättyi, siirrymme sisälle juomaan. Kaivossa on vesi hurjan alhaalla, mutta niin se nykyään tuntuu olevan joka kesä. Meillä menee pohjavesi niin tavattoman matalalle. Kyllä sitä saa sieltä vielä ämpärillä sen jälkeen, kun pumppu ei enää ylety imemään.

Toivottavasti teillä riittää vettä!

Idänlilja Lilium Orient-Ryhmä

Imikkä Pulmonaria

Keltakaunokki Centaurea macrocephala

Kissanminttu Nepeta cataria

Kultapallo Rudbeckia laciniata, kerrotut lajikkeet

Laidunkarstaohdake Dipsacus fullonum

Pallohortensia Hydrangea arborescens

Pantterililja Lilium pardalinum

Rohtosuoputki Peucedanum ostruthium

Sikuri Cichorium intybus

Sulkapiiska Perovskia atriplicifolia

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä

Täpläpunalatva Eutrochium maculatum

Ängelmä Thalictrum