Tänään olisi naapurisaarella ollut barokkikonsertti ja olimme ajatelleet lähteä sinne veneellä ystävien kanssa, mutta puuskaiseen tuuleen ei ollut pienellä veneellä mitään asiaa.
Olin toivonut puutarhapäivää, vaikka tämäkin aamupäivä meni töiden parissa. Mutta viimein pääsin kaivamaan! Minulla oli taimi, jolle keksin paikan kedon laidalla. Kävi vain niin, että siinä olikin kivi. Ja toinenkin.
Tämä on vähän tällaista työpihaa, sillä vieressä on puutavaraa ja halkojentekopaikka & kuivatuskehikko. Mutta tässä ollaan kumminkin ihan kaunopuutarhan tuntumassa, sillä kedon läpi kulkeva polku, vasemmalla, vie muotopuutarhaan.
Koska kuvissa kivet näyttävät pienemmiltä kuin ovatkaan, laitoin lapion mittakaavaksi. Lapioni on pitkävartinen malli.
Paikka, johon uuden puskan halusin, on vasemmassa alanurkassa. Sieltä löytyi kivi. Sain sitä rautakangella hievahtamaan, mutta kaivaessa selvisi, että se on lähes 50 cm syvä. Olisi kyllä ollut upea suorareunainen kivi, sillä tässä on entinen rakennus. Sama, josta kerroin edellisessä jutussa syreenin istuttamisen yhteydessä.
Enpä saanut kiveä ylös maasta. Sen alavasemmalla oli sitten vielä isompi, joka jäi syvälle maahan. Sain näkyvää kiveä vähitellen hivutettua korkeammalle maan tasalle, mutta harmillisesti en saanut sitä lähemmäs toista kolmion mallista kiveä, joka oli jo entuudestaan pinnassa. Vaikka luulin sen olevan iso, kävi lopulta niin, että sain sen siirrettyä helpommin lähemmäs uutta kiveä.
Siinä ne nyt ovat vieri vieressä kedon laidalla. Etualan kivi on aiempaa korkeammalla, mutta se ei haittaa. Se on kauniin tasainen ja siinä olikin äheltämistä, että sain sen taas vaateriin siirron jälkeen.
Sitten pääsin tekemään sen, mitä alun perin lähdin tekemään, eli istuttamaan keltalehtisen mustaseljan. Se näkyy kiven takavasemmalla. Laitoin sille sahanpurukatetta, kuten myös karviaiselle, jonka olen istuttanut tähän aiemmin. Ehkäpä tähän kedon reunalle syntyy pieni istutusalue – no ainakin puskia. Maassa on niin paljon juolavehnää, että tämä kohta on jo huonolaatuista ketoa, mutta kukkapenkiksikin olisi aikamoinen homma tätä muuttaa.
Oikealla on helmiomenapensas 'Marleena'.
'Marleena' kasvaa paahdepenkin yläpäässä. Nyt kävi kerrankin niin, että se ei kuki yhtä hyvin kuin joka ikinen vuosi tähän asti.
Yleensä sen oksat ovat niin täynnä kukkia, että hyvä kun lehtiä näkee. Oikeastaan tänä vuonna vaikuttaa siltä, että lehdet ovat jo isommat, kun puska (puuksi muotoiltu) tulee kukkaan. Mutta kukkiakin on vähemmän kuin normaalisti. On tämä silti todella kaunis ja tummat lehdet ovat erityisen hienot.
Näkymä kedolta paahdepenkin yli – se on vähän matalammalla, joten ei näy kuin vuorikaunokkien latvat. Pidän tällaisista kontrasteista, villiä ja leikattua. Korostavat toisiaan. Tai sanotaan suoraan niin, että rehotus näyttää paremmalta, kun lähellä on jotain leikattua.
Ruohonleikkurin takana on kaksi tavallista mustaseljaa, mutta niitä ei erota. Ne olivat jo lähes kolmimetrisiä, kun myyrät äkkäsivät niiden herkulliset juuret ja puskat kuivuivat. Onneksi juurissa oli vielä eloa, sillä kumpikin on versonut tyveltään, mutta kestää vuosia päästä samaan kokoon kuin ennenkin. Toivon, että myyrien pyydystäminen loukulla vähentää tällaisia tuhoja.
Tässä on syy, miksi halusin istuttaa tämänkin uuden puskan entisen rakennuksen paikalle, kuten erityisen syreeninkin aiemmin. Tässä ei myyriä liiku, liian kivistä ja tiilisilppuista yms.
Sitten oli vuorossa se, jonka oikeastaan halusin saada tänään tehtyä. Nimittäin naapurilta saatujen pöllien pilkkominen polttopuiksi.
Joskus tuntuu kuin olisin jossain hemmetin teräsnaiskisassa.
Oli ihan hieno sää eikä tullut kylmä tuulesta huolimatta.
Sellainen konserttipäivä. Toivottavasti siellä pysyi hattu päässä!
Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii
Mustaselja, keltalehtinen Sambucus nigra 'Aurea'
Vuorikaunokki Centaurea montana
.jpg)
.JPG)
2.JPG)
.JPEG)
