Värejä ja väriyhdistelmiä

 Syysvärejä ei vielä näy Saaripalstalla, onneksi on paljon muunlaisia värejä.

Kirsikkasorvarinpensas kukki ilmeisesti hyvin runsaasti kesällä. Sen kukat ovat niin pikkuiset ja huomaamattoman väriset, ettei niitä tule noteerattua, kun on paljon komeampaakin kukassa. 

Nyt kukinta on muuttunut hedelmiksi, ja voi veikkoset, miten kauniita ne ovatkaan! Kun nuo kaikki vielä poksahtavat auki paljastaen kirkkaan oranssit siemenet, on puska kuin ilotulitus.

Siinä vieressä kukkii Pink Annabelle -pallohortensia. 

Vaaleanpunaisia pallukoita tarjoilee myös punahelmipihlaja.

Pilvihelmipihlaja (ent. helmipihlaja) on aivan ihana, mutta voi melko köykäisesti. Tässä kohdassa on niin paljon myyriä, että esimerkiksi viereinen sirotuomipihlaja kuivui ja ruusuherukassakin on vain muutama elävä verso. Juuria on syöty. Onneksi tämä kaunis pihlaja sinnittelee elossa.

Veripähkinäpensas on mukavan tuuhea. Se sai vähän vaurioita kevättalvella, kun leikkasin sen yllä kasvavasta vaahterasta ison oksan, joka rysähti pähkinän päälle, vaikka yritin kiskoa sitä sivummalle. Pähkinää suojaava jänis/kaurisverkko kai vähän pehmensi osumaa. Pähkinäpensas taipui, mutta vain yksi verso katkesi.

Keltaisenaan kukkiva ripsialpi näyttää kivalta pähkinäpensaan tummia lehtiä vasten, ja onpa ripsialpilla itselläänkin tummat lehdet etenkin alkukesällä.

Kurkataanpa sitten Rohaniin, sielläkin on tummaa, mutta keltaisen sijaan valkoiseen yhdistettynä. Purppuraheisiangervo 'Diabolo' on viimein kasvanut komeaksi, kun peurat eivät ole enää päässeet sitä syömään, ja siitä vasemmalle kasvaa superkorkea isosiniheinä 'Skyracer'. Se on myöhemmin, marraskuussa, aivan ihana lämpimänkeltainen ilmestys.

'Diabolon' edessä kasvaa helminukkajäkkärä. Sehän on loistoperenna, kukkii ikuisuuden. Se on edukseen monessakin yhdistelmässä, mutta tummaa vasten erityisen dramaattinen.

Kasvimaalla on oranssia, kun ruusupapu 'Celebration' ja kehäkukat kukkivat.

Lopetetaan juttu samansävyiseen Bathsheba-ruusuun.

Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Kehäkukka Calendula officinalis

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Pallohortensia Hydrangea arborescens

Pilvihelmipihlaja Sorbus frutescens

Punahelmipihlaja Sorbus vilmorinii

Purppuraheisiangervot ovat lännenheisiangervon, Physocarpus opulifolius, punalehtisiä lajikkeita

Ripsialpi Lysimachia ciliata

Ruusupapu Phaseolus coccineus

Veripähkinäpensas Corylus maxima 'Purpurea'

Pähkinäpensaan kesä

 Pähkinöitä riittää tällä saarella, jossa on pähkinälehtoja vaikka muille jakaa, mutta nyt puhun isopähkinäpensaasta.

Otin tässä yhtenä päivänä kuvan isopähkinäpensaastani. Se on lajiketta 'Purpurea' eli punertavalehtinen. Näin loppukesällä ei punerrusta enää kovin vahvasti näy. 

Pähkinäni kasvaa vaahteran varjossa, vaikea paikka, kun vaahtera vie mehut maasta, mutta yllättävän hyvin on pähkinäpensas siinä viihtynyt pari vuotta ainakin. Se ei kyllä ole juurikaan kasvanut, mutta huomasin talvella, että sitä syödään. Täytyy muistaa laittaa sille talveksi verkko ympärille, jotta kasvun puute ei ole ainakaan siitä kiinni.

Maanpeittokasvina tässä vaikeassa paikassa on valkokirjavalehtinen keltapeippi 'Florentinum'. Taustalla kukkii ripsialpi. Sain alun aikoinaan puutarhatutulta ja kasvi on osoittautunut mainioksi ultravaikean paikan selviytyjäksi heti vaahteran alla.

Hellejakson aikana vaahteran toisella puolella kasvavalle lännenpagodikanukalle kävi kalpaten. Se ei ole koskaan viihtynyt eikä kasvanut, tosin olin ajatellut sen johtuvan eniten siitä, että peurat nakersivat sitä. Olin ajatellut pensaasta pari–kolmemetristä kaunista puskaa tilanjakajaksi silloin vuonna 2011, kun sen ostin ja istutin. 

Jos se ei ole koskaan ryhtynyt kunnolla kasvamaan, ei se myöskään aiemmin ollut kuivunut näin perusteellisesti kuin tänä vuonna. Se kyllä kuuluu kasveihin, jotka lurpottavat lehtiään hyvin hanakasti, mutta nyt siitä kuivui koko latva. Alempana voi vielä nähdä vihreitä lehtiä. En oikein tiedä, pitäisikö siirtää selvästi kituva kasvi viimeinkin jollekin paremmalle paikalle. Toivoisin näkeväni sen kauniin kasvutavan, vaakasuoraan levittäytyvät oksat, edes joskus!

Mutta takaisin isopähkinään. Tässä näkyy sen alkukesän väri, tai kuva on juhannuksen jälkeen, kun sen vierellä kasvava kellervänvalkoinen varjolilja kukki. Oikein kiva kontrasti.

Aiemmin kesällä isopähkinällä on seuranaan särkynytsydän, sekin on minusta kaunis kumppani tummalehtiselle puskalle. Näin huonossa varjopaikassa ja kuivassa maassa särkynytsydän on luonnonkukkamaisen harvakukkainen, mutta minusta kauneimmillaan juuri tällaisena.

Tuolloin lehtoakileijat kukkivat ja ne pärjäävät jopa heti vaahteran juurella. Kaverina on ripsialpi.

Tämä metsäpuutarhamainen pitkä penkki viettää ojamaiseen notkelmaan. Siinä kasvaa tarhakielo. Tummakurjenpolvet ovat sille kaunis kumppani, mutta ne olivat levinneet niin valtoimenaan, että revin niitä kukinnan jälkeen sankoin joukoin pois. 

Tämä pari on kyllä mahtava kimalaismagneetti. Mutta tuskin onnistuin tuhoamaan kurjenpolvea kuitenkaan, kunhan raivasin.

Isopähkinäpensas Corylus maxima, lajiketta 'Purpurea' kutsutaan myös veripähkinäksi, vaikka itse mieluummin pysyn laji- ja lajikenimessä selkeyden vuoksi

Keltapeippi Lamium galeobdolon

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Lännenpagodikanukka Cornus alternifolia

Ripsialpi Lysimachia ciliata

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhakielo Polygonatum × hybridum

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Varjolilja Lilium martagon

Veneretki

 Lauantain kurjan kelin jälkeen sunnuntai valkeni aurinkoisena ja rauhallisena, tuulta oli vain vähän. Lähdimme ystävien kanssa retkelle.

Ensimmäinen kohde oli saari aika lähellä omaamme, ja sen rantakallioissakin näkyy samaa eri kivilajien tuottamaa eroosioraitaa kuin meillä. Kulkupeli on ystävän vanha ja vakaa saaristovene.

Täällä on kaunis pähkinälehto ja maastosta voi nähdä, että vanhoja niittyjä on. Edessä kasvava pensas on orapihlajaa, joko tylppö- tai suippuorapihlaja. Ne ovat niin samanlaiset, etten erota niitä toisistaan ja kumpaakin esiintyy. Lisäksi täällä kasvaa aitoja metsäomenapuita, ei siis sellaisia tarhaomenapuun kanssa risteytyneitä villiomenoita, jollaisia ne lähes kaikkialla ovat.

Seuraavaksi rantauduimme saarelle keskellä Mossala fjärdeniä, kraaterimaista pyöreää vesialuetta. Rantautuminen olikin vaikeaa, sillä rannat ovat matalia. Pääsimme hyvällä yhteistyöllä maihin tässä kohtaa kivikkorantaa. Täällä kukkivat meriputket, väinönputken merelliset serkut.

Kukinto on nupulla suloinen pallukkarykelmä.

Saaren sisäosa on kuusikkoa ainakin siinä kohdassa, jossa lähdimme sisäosiin. Tässä kohdassa on kallio pinnassa ja jäkälät säännöllisten sateiden takia aivan uskomattoman pörheät. Kallio laskeutuu matalana kohti rantaniittyä, johon suuntaan jatkoimme.

Teimme hyvin mielenkiintoisia havaintoja. Löytyi horsmanvarsia ja mesiangervot olivat tulossa kukkaan. Tällä saarella ei siis ole peuroja! Mikä onnellinen kasviensuojelualue!

Näin ollen saarella voisi olla seljakämmekkää, jonka peurat ovat lähes kaikkialta saaristosta syöneet, mutta emme löytäneet, tosin emme haravoineet saarta kokonaisuudessaan; se on aika vaikeakulkuinen.

 

Rantakallio on upean laaja ja sileä. Yritimme maihinnousua ensin tähän, mutta kallio jatkuu vedessä niin matalana, ettei ollut toivoakaan päästä rantaan asti.

Olen lapsesta asti ihastellut kalliosaarten sinnikästä kasvillisuutta.

Tässä kohdassa ranta muuttuu somerikoksi ja metsänrajassa on hurmaava pikku niitty ahomansikkaa ja haisukurjenpolvea.

Korkeat saarnet tulevat myöhään lehteen, tässä rantametsässä varmasti vielä myöhemmin kuin kotona.

Seuraava kohde oli saari, jonne muinaiset merenkulkijat ovat tuoneet karhunlaukkaa. Sitä kasvaa saaren rantalehdossa. Tutkin kiinnostuneena kimalaisia, ne olivat pieniä.

Luen kimalaiskirjaani ja arvelen tämän olevan pensaskimalainen. Sillä on tämä väritys: etuselässä keltainen raita, takapäässä pikkuinen oranssi peppu. Kuningattarenkin koko on pienempi kuin monilla muilla kimalaisilla, ja työläiset vielä huomattavasti kuningatarta pienempiä. Koiraiden naamassa olisi keltaista karvoitusta, mutta toinen kuva, jossa näkyy etupuoli, ei näytä naamaa selvästi. 

Kimalaisten tutkiminen on vaikeaa, sillä kuningattarilla, työläisillä ja koirailla on kokoeron lisäksi usein värierojakin. Kivikkokimalaiskoiraalla on myös keltainen raita etuselässä ja voimakkaan punaoranssi takapää, mikä täsmää ehkä jopa paremmin kuin pensaskimalainen, loppujen lopuksi.

Joka tapauksessa: tässä sitä ruokaa riittää! Niin kimalaisille kuin muinaisille merenkulkijoillekin.

Karhunlaukkalehto jatkuu rantakaislikkoon asti.

Tämäkin on pähkinälehtoa, jossa kasvaa orapihlajia. Ne olivat nupulla, kohta on upea valkoinen kukkaloisto niissäkin.

Karhunlaukkaa silmänkantamattomiin. No, ei nyt ihan, mutta upea paikka.

Perhosia lepatteli kukissa runsaasti. Valkosipulimainen tuoksu huumaa myös ihmiset, tai ainakin siitä tulee nälkä.

Humala on kiinnostava havainto, jota emme olleet aiemmilla retkillä huomanneet. Viikingit – tai muut muinaiset kulkijat – ovat ottaneet kaikki herkkunsa mukaan ja istuttaneet niitä paikkoihin, joissa ovat viipyneet.

Tässä on suojainen salmi, joten ei ihme, että merenkulkijat leiriytyivät juuri tähän. 

Meidänkään ei tarvinnut kärsiä nälkää, sillä mukana oli hyvät eväät.

Ahomansikka Fragaria vesca

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Karhunlaukka Allium ursinum

Meriputki Angelica archangelica ssp. littoralis

Metsäomenapuu Malus sylvestris

Pähkinäpensas Corylus avellana

Saarni Fraxinus excelsior

Suippuorapihlaja Crataegus rhipidophylla

Tylppöorapihlaja Crataegus monogyna

Rämpimistä myyränkuopissa

 Keksin syksyllä, että tonttini länsireuna tarvitsee ehdottomasti tukevan pergolatyyppisen rakennelman.

Hankin muutaman tolpanjalan 10 x 10 tolpille, mutta en muistanut, minkä pituinen tuo pätkä on, niinpä niitä jäi uupumaan. Taisin saada kuningasidean kaupungissa ollessani ja ostin sitten sokkona liian vähän.

Ei se mitään, hommasin pari lisää ja eilen löin ne maahan. Ei ollut maa jäässä yhtään. Joissakin kohdissa se kyllä on, mutta ei tässä.

Pihallani on muutamia sellaisia kohtia, joissa kantapää uppoaa myyrän tunneliin. Siitä sitten voi jatkaa painamalla jalalla, tunneli löytyy kyllä. Hitsi noita vesimyyriä. Tässä kohdassa olisi kaksi mustaseljaa, jotka ovat enää varjo entisestään myyrien takia.

Ihme juttu on, että ensin mustaseljat kasvoivat ja kukoistivat 15 vuotta, sitten ne alkoivat kuihtua. Syy on ihan selvä: juurista on syöty niin paljon, etteivät puskat pysty pitämään yllä niin isoa oksistoa. Kumpikin oli kyllä viime vuonna vielä joten kuten elossa, mutta ne ovat enää vain metriset käppyrät verrattuna entisiin lähes kolmimetrisiin komistuksiin. Todella harmi. Nytkin talloin onkaloista maata tiiviimmäksi puskien ympärillä. 

Onneksi täällä on myyrästäjä Musti, mutta onhan se jo 18-vuotias ja jahtitanner on aika iso, sillä myyriä on monessa suunnassa. Tämä ylärinne vasta onkin todella myyräisää seutua. Kiersin katsomassa puuvartiset ja jalka uppoaa monin paikoin ihan nilkkaa myöten onkaloon.

Pähkinäpensaat kukkivat ihan justiin.

Nenäliinapuu näyttää selvinneen talvesta oikein hyvin; ihanan pulleat punaiset silmut!

Parrotiasta ei voi sanoa juuta eikä jaata, mutta sama oli viime vuonna. Tällä on ollut villaa suojana tänäkin talvena.

Parrotian alla huomasin koristemansio Lipstickin, jossa on yksi kukka ja toinen nupulla.

Ruusumantelin nuput enteilevät ihanaa kukintaa.

Ylärinteessä on myös syksyllä tekemäni köynnösmaja, jonne istutin sinisateen. En ole kurkistanut villatakin alle, vielä ei ole sen aika.

Muut marjat ovat hävinneet, mutta japaninhappomarjat eivät näytä kelpaavan linnuille. Puska onkin erittäin koristeellinen koko talven.

Ruusuherukan latvassa on yksi lehti. En ollut tätä aiemmin huomannut, liekö syksyn peruja vai jo kevään ennettä? Luulen, että syksyn, sillä keväällähän puska puhkeaa ensin kukkaan.

Sitä ennen odotellaan 'Dawn' -heiden (Viburnum × bodnantense) kukkia. Edistystä ei tapahdu, on vielä niin viileää. Kukinnot pysyvät päivästä toiseen nupulla.

Sellainen uutinen on, että ensimmäinen talventähden nuppu löytyi! Nämä ovat juuri tällaisia, ettei näy mitään ja sitten seuraavana päivänä mullan pinnalla onkin kirkkaankeltainen pallukka. Tämä on vähän vaaleammankeltaista italiantalventähden lajiketta 'Schwefelglanz'.

Vierestä nousee mullan pinnalle varren mutkia, mutta maata täytyy sihdata todella tarkasti ne havaitakseen. Yhdessä toisessakin paikassa taitaa näin olla, mutta kuten sanottu, tämä on lähes näkymätön kukka, kunnes on jo lähes kukassa.

Arvasin Koska kukkii -haasteessa ensimmäisen talventähden kukkivan maaliskuun 12. päivänä. Voi olla, että tämä avautuu jo aiemmin. Tai niin luulisi, mutta tähän aikaan vuodesta mitään ei tapahdu kovinkaan nopeasti, joten voi siihen ehkä mennäkin pari viikkoa. Mene ja tiedä.

Italiantalventähti Eranthis hyemalis

Japaninhappomarja Berberis thunbergii

Koristemansio ×Comagaria rosea

Mustaselja Sambucus nigra

Nenäliinapuu Davidia involucrata

Parrotia Parrotia persica

Pähkinäpensas Corylus avellana

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Ruusumanteli Prunus triloba

Sinisade Wisteria

Marhanliljojen sävyjä

 ja vähän varjoliljojenkin.

Pari vuotta sitten istutin 'Pink Morning' -marhanliljaa, kun Oravankesäpesä-blogin kuvat siitä veivät sydämen. Tänä vuonna ensimmäiset kukkavarret ovat tulleet, mutta mutta... noissa on oikeanväriset terälehtien kärjet, vaan sisempänä ei pitäisi olla yhtään keltaista.

Nyt kukkia on enemmän auki. Väri todella on kellankirjava etenkin auringon paistaessa, mutta ei sen pitäisi olla. Kaunis tämä kyllä on, siitä ei pääse mihinkään, mutta tätä en ostanut.

Huokaus. Taas kerran on sipulipussissa ollut eri lajiketta. Sitä voi vain arvailla. 'Fairy Morning'? 'Brocade'? 'Guinea Gold'? 

'Early Bird' on myös melko samanvärinen. Tässä se on juhannuksena, jolloin minulla oli seinälaudoitusprojekti päällä.

'Early Bird' on kyllä ihana. Tämän nuput eli terälehtien ulkopuolet ovat ehkä hiukan kellertävämmän sävyiset kuin tuolla väärällä 'Pink Morningilla'. Ai juu, ja tällä on pisamia myös ulkopuolella, mitä 'Pink Morningilla' ei pitäisi kai olla. On tämä tarkkaa.

Voi möttönen. Ei tässä auta kuin mennä taas sipulikaupoille. Ihan kuin muuten olisin menemättä.

'Guinea Gold' on myös aloittanut kukinnan, joten tähänkin voi vertailla. 

Kuvassa näkyy myös Princess Kate -tarhalyhtykärhön pitkä lonkero. Se lähti ennätysaikaisin kasvuun tänä vuonna! Olisipa mukavaa, jos kasveja voisi haastatella. 

Miksi lähdit kasvuun aikaisin? Miksi et suostu kasvamaan? Miksi viivyit maan uumenissa juhannukseen? Huhuu, onko siellä maan uumenissa ketään?

Siirrytään sitten voivottelusta muiden värien ihailuihin. Tai mitäpä sitä voivottelemaan väärää väriä; kuten ennenkin on todettu, se aiheuttaa vain kolmen uuden lajikkeen hankkimisen.

Rohanissa on tummaa ja vaaleaa, tai ainakin pitäisi olla. Rohan alkaa tummalehtisestä 'Rohan Weeping' -pyökistä. Sen takana näkyy joitakin korkeita samansävyisiä, mutta myös oransseja kukkavarsia.

Ensinnäkin on 'Claude Shride' valkokukkaisen 'Moon of Nippon' -kiinanpionin vierellä.

Kauempana on se oranssi, ensimmäinen hankkimani marhanlilja. Taimi myytiin pelkästään marhanliljana vailla lajikenimeä. Joskus on tullut vastaan lajike 'Marhan' ja se on melko ellei ihan saman sävyinen. Ihana ruosteenvärinen.

Edellisen lähellä on erityinen tumma varjolilja Lilium martagon var. cattaniae.

Illan hämyssä otetussa kuvassa sen tummuus vasta kunnolla näkyy. Cattaniae on ihan kuvan oikeassa alareunassa. Taustalla on ystävältä saatu nimetön vanha pioni. 

Viime vuonna hankkimani 'Buckeye Belle' ei vieläkään kukkinut: sen nuppu näivettyi toista vuotta perätysten. Toivottavasti se kuitenkin on oikeaa lajiketta. Nuppu ei ainakaan näyttänyt sellaiselta hirmuiselta aniliininpunaiselta kuin edellinen Buckeye-yritys.

Lisää liljoja löytyy ruusutarhasta. Täällä elää kolme 'Peppard Gold' -marhanliljaa, kullakin on vasta yksi kukkavarsi.

'Peppard Gold' on aivan ihanan värinen, todella kuin kultaa!

Yksi sipuleista on istutettu strategisesti 'Alchymist' -köynnösruusun edustalle. Ne kukkivat samaan aikaan.

Toisen kaveriksi on ängennyt tummakurjenpolvi, joka on 'Lavender Pinwheel' -lajikkeen jälkeläinen, mutta vähän tummempi.

Hassua kyllä, ensimmäinen hankkimani 'Peppard Gold' osoittautui aikoinaan 'Claude Shrideksi' ja olin nyreissäni. Vaikka Claude onkin niin nätti. Olisin pitänyt sen kyllä, mutta vesimyyrä vei.

Kollegalta saatu erityinen kellanvalkea varjolilja on kaunis pari tummalehtiselle isopähkinäpensaalle.

Tästä kuvakulmasta pähkinän lehtien sävyt: tummat suonet ja viininpunaisina puhkeavat uudet lehdet, näkyvät paremmin. Lajike on 'Purpurea' eli toiselta nimeltään puska on veripähkinäpensas.

Tässä on aiemminkin esitelty ihanaakin ihanampi 'Manitoba Fox', joka kukkii tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Tämä kasvaa ruskopenkissä ja taustalla on edellisessäkin jutussa nähty, siemenestä kasvatettu ritarinkannus.

Tänä vuonna kukkii ensimmäistä kertaa myös 'Candy Morning'. Tämä on minusta oikeaa lajiketta, tuollainen tummempi pinkki kuin 'Pink Morning', tai siis se, mitä sen pitäisi olla.

Hassua kyllä hommata suurella vaivalla erikoisia marhanliljan lajikkeita, kun perinteinen varjolilja on lähes identtisen värinen! Kukkien muoto on hieman eri, varjoliljan terälehdet kääntyvät enemmän taakse, jolloin kukka on turbaanin mallinen.

Tässä villin punaisen penkin varjoliljarehotusta taustanaan kiinanpioni 'Duchesse de Nemours'. Varjoliljoja on tuossa sekä lapsuudenkodistani että Raakkilasta. Tällä tontilla niitä ei vanhastaan ollut. Ilokseni huomasin tänä vuonna tässä yhden valkokukkaisenkin, niitä kun yritin nimenomaan lapsuudenkodistani siirtää.

Lapsuudenkotini valkoinen varjolilja on tulossa kukkaan kuistin pohjoispuolella, missä se kukkii aina myöhään. Kurjenpolvi on täpläkurjenpolvi 'Esporesso', jolla olisi paremman väriset tummat lehdet valoisammassa paikassa, mutta tässä se on muuten pärjännyt paremmin (valossa ollut yksilö kuoli kuivuuteen), joten kasvakoon tässä.

Siinä niitä nyt oli! Löytyikö suosikkia?

Isopähkinäpensas Corylus maxima

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Tarhalyhtykärhö Clematis Texensis-Ryhmä

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Täpläkurjenpolvi Geranium maculatum

Varjolilja Lilium martagon