Luikertelevat lonkerot

 Eli kärhöjen tilanne.

Pitkään odottelin Princess Kate -tarhalyhtykärhön nousemista. Sitten tässä yhtenä päivänä, kun kävelin katajapenkin ohi, huomasin sen kiemurtelevan ihan toisessa suunnassa kuin pitäisi. Elossa on hyvinkin, ja kauniisti kukassa! 

Mutta siinä missä kärhön oli tarkoitus kiivetä katajan runkoa pitkin, se on lähtenyt vastakkaiseen suuntaan valloittamaan maailmaa. Tukenaan se käyttää mm. marhanliljan varsia sekä kaikkea sitä rehotusta, jonka vallassa tämäkin istutusalue on, kertaakaan kun en ole ehtinyt sitä vielä kitkemään.

Monimetrisiä lonkeroita ei enää saa irrotettua rehotuksesta, mutta saahan kärhöstä kuvia näinkin. Etenkin zoomlinssillä. Princess Katen kukat ovat satumaisen kauniit.

Seuraava kaunotar löytyy Rohanista: 'Madame Julia Correvon', tarhaviinikärhö. Se on sentään kasvanut köynnöstukeensa ja siitä ylöspäin tylppöorapihlaja-aitaan. Leikkasin orapihlajia ja onnistuin olemaan tuhoamatta kärhöä. Piikkinen puska näyttää olevan erinomainen kärhötuki.

Muotopuutarhan köynnöskaaressa kukkii 'Polish Spirit', tarhaviinikärhö tämäkin. Nämä ovat ihania loppukesän sulostuttajia.

Muotopuutarhan tähtiesiintyjä on tänä kesänä ollut 'Comtesse de Bouchaud'. Se kasvaa seuraavassa köynnöskaaressa, oikealta kärhön luokse kurkottelee rinneakebia.

Jossain välissä heinäkuuta kärhössä oli niin paljon kukkia auki samaan aikaan, etten olisi uskonut sellaista näkevänikään. Onneksi myyrät eivät löytäneet tämän juuria talvella, sillä aika moni kärhö on talven mittaan kuollut nimenomaan niissä paikoissa, joissa on tunneliverkostoa.

Yksi menehtyneistä on tarha-alppikärhö Country Rose. Se kuoli jo toissa talvena. Tänä kesänä tieni vei Mustilan taimimyymälän ohi ja sieltä olin kärhöni alun perin hankkinut. Nyt sitä ei ollut valikoimissa, mutta löysin ihastuttavan 'Hakuree' -kärhön, joka on ehkä tarhakellokärhö. 

Ehdin istuttamaan sen vasta viime päivinä, onneksi juuristossa näytti olevan vielä hengen pihinää, vaikka taimi kuivui pahoin elokuun alkuviikkoina. Tällä kertaa vuorasin istutuskuopan jyrsijäverkolla. On muuten aika hankalaa kaivaa sitä maahan korkeaksi kasvaneiden kasvien välissä, mutta hiellä, ruusunpiikeillä ja joillakin kirosanoilla onnistuin.

Tämän kärhön ei pitäisi kovin korkeaksi kasvaa, sen luulisi olevan juuri nappi kasvupaikalleen reilun metrin korkuisena. Toivon tälle nyt pitkää myyrätuhotonta ikää.

Köynnösmajan kaksi kärhöä ovat elossa, 'Miss Bateman' -oletettu (ei vielä kertaakaan kukkinut) ja tämä 'Blekitny Aniol'. Jossain vaiheessa kesää raportoin tämän lähteneen kiemurtelemaan pitkin majan takana kasvavien vaahteranvesojen varsia. Vesat raivasin sitten aika pian ja kiinnitin kärhön verkkoonsa, jossa se nätisti kukki.

Tämäkin erikoisuus täytyy esitellä: kamtšatkankärhö.

Sen pienet mustat kukat ovat karvapeitteisiä kelloja. Tänä kesänä kärhö ylsi viimein pariin metriin. En tiedä, minkä kokoinen siitä lopulta kasvaa.

Mantšuriankärhö on kukkinut pitkään ja kukkii edelleen. Sekin on valinnut oman tiensä. Sen pitäisi kasvaa tontin länsireunan korkeassa verkkoaidassa, mutta päätti ryhtyä maan- ja muun kasvuston peittokasviksi ennen kuin ehdin puuttua asiaan.

Kärhöjen kanssa on siis kaksi mahdollisuutta: a) jatkuva tarkkailu ja ohjailu tai b) sen hyväksyminen, että kärhön luonne on vapaa ja kokeilunhaluinen.

Edessä on keltalehtinen idänkanukka 'Aurea', toisin sanoen keltakirjokanukka. Vaikka tämän lehdet eivät olekaan kirjavat, luetaan lajike siihen joukkoon. Hieman punakirjavuuttakin löytyy jo, vaikka varsinainen syysväri on vasta viikkojen päässä.

Samaan aitaan on nätisti kiivennyt tarhaviinikärhö Avant Garde. Hieno pergolaprojekti on kesken, tolpat ovat olleet pystyssä viime syksystä, mutta palkkitoteutus vielä puuttuu. Toivottavasti tänä syksynä. Sitten saa tämä verkko tukevamman tuen ja pysyy kai paremmin suorassa.

(Valkoisena) sokerina pohjalla on ihanista ihanin, tarhaviinikärhö 'Hågelby White'. Se ei ole koskaan ennen ollut näin runsaskukkainen.

Olen kuvannut ylettömän kaunista Hågelbytä joka suunnasta. Se kasvaa kuistin tolpalla, josta se tulee varmasti huomattua. Näin oli tarkoituskin.

Olisiko tässä ihanista ihanin? Kukat ovat kuin keijukaisia. 

Virhe. Ihanista ihanin on tietenkin Ransu.

Aurinkoista elokuun päivää!

Idänkanukka Cornus alba, keltakirjokanukat ovat sen keltakirjavia ja keltalehtisiä lajikkeita

Kamtšatkankärhö Clematis fusca

Rinneakebia Akebia quinata

Tarhakellokärhö Clematis Integrifolia-Ryhmä

Tarhalyhtykärhö Clematis Texensis-Ryhmä

Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Tylppöorapihlaja Crataegus monogyna

Sadoittain mukulaleinikkejä

 ja muutama erikoinen.

Koska mukulaleinikki viihtyy luonnostaan puutarhassani, olen alkanut keräillä eri lajikkeita. Tämä taitaa olla suosikkini: 'Double Bronze'. Terälehtien ulkopuolet ovat tummat ja kukat kerrotut.

Terälehtiä riittää ja riittää, ja kukat avautuvat ihastuttavan pallomaisina. Sipaus tummaa vielä korostaa kukan kaunista muotoa.

Ja vieläkin niitä tulee lisää, vaikka ensin avautuneet terälehdet osoittavat jo kuihtumisen merkkejä!

Tämän lajikkeen lehdet ovat tavalliset vihreät, tosin näissäkin on pieni sävyero verrattuna tonttini luonnon-mukulaleinikkeihin, jotka ovat vaaleamman vihreitä.

Jo aiemmin esitelty 'Alboplenum' on myös kerrottu ja kaunis, mutta se avautuu laajaksi lätyksi, joka ei ole muodoltaan niin hienostunut. Aika hauskaa, että mukulaleinikeissä voi nähdä samantapaisia kukkamuotoja kuin ruusuissa.

Lehdet ovat tällä kyllä erittäin hienot, tummanvihreän läikikkäät. Kukka oli erittäin vaikea kuvattava, toivon ensi keväänä hieman laajempaa kasvustoa ja enemmän kukkia. Istutin taimen vasta viime syksynä.

Orkney-saarilta tuotu mukulaleinikki ystävän puutarhasta on monin tavoin tärkeä. Sekin on kerrottu, mutta kuten voi nähdä, kerrannaisuus toteutuu aivan eri lailla. Kukan keskustassa on voinappimainen rykelmä terälehtiä.

Tämän lehdissä on tummanruskea alue lehtisuonen tyvellä ja vaaleaa marmorointia.

Ja nyt tajuan, että olen kokonaan unohtanut kuvata ruskealehtisen 'Brazen Hussyn'! Sen väri on, tai siis oli, parhaimmillaan lehtien vasta noustua. Kukat ovat tavanomaiset yksinkertaiset ja kirkkaankeltaiset.

Orkney-saaren mukulaleinikkiä, jonka olen nimennyt löytöpaikan mukaan nimellä "Midgarth", kasvaa myös alkuperäisellä paikallaan, josta se lähes hävisi pari vuotta sitten. Sain kaivettua pienen mättään talteen ja siirsin sen tuon edellisen kuvan paikkaan. Onneksi kasvusto silti jatkoi tässäkin eloaan. Tässä sen seurana kukkii rotkolemmikki, jonka lajiketta en nyt osaa sanoa. Sen piti kai olla 'King's Ransom', mutta sillä olisi vaaleaa lehtien reunoilla. 

Kuvassa on etualalla tontillani alkuperäisenä kasvavaa mukulaleinikkiä, sitä on lähes kaikkialla. Jos pystyy kuvasta erottamaan, ovat sen vaaleanvihreät lehdet hyvin eri väriset kuin Orkneyn lajikkeen tummemmat ja kirjavammat lehdet kuvan keskiosassa. Taustalla on taas tavallista mukulaleinikkiä. Yritän kitkeä sitä näiden erikoislajikkeiden ympäriltä, mutta sitä riittää.

Todellakin riittää! Tässä nurmikkoani, tai siis mukulaleinikikköä, ennen ruohonleikkuuta.

Kun nyt ollaan tällä tontin kulmalla, katsotaan samalla, mitä täältä pihan reunalta löytyy. Löytyy ihana valkonarsissi, jonka lähetti Pagisen mitä pagisen -blogia pitänyt Koso-täti jo ehkä kymmenen vuotta sitten. Joka kevät ihastelen, kuinka narsissi sointuu lehteen puhkeavaan keltakirjokanukkaan, joka on tarkemmin idänkanukka 'Aurea'. Narsissin torven reunan ohut punertava raita natsaa täydellisesti kanukan versoihin.

Tämän kohdalla alkoi naurattaa. Olin kovalla tohinalla siirtänyt 'Monstrosa' -valkovuokon vierellä kasvavaa tavallista valkovuokkoa tänne tontin reunalle joskus kai viime keväänä. 

Ja sitten tämä onkin silkkaa 'Monstrosaa'!

Ei se haittaa kyllä yhtään. Tämä on todella kaunis valkovuokko, sitä saa olla vaikka joka paikassa.

Ja onneksi sitä kasvaa edelleen sielläkin paikassa, josta kaivoin sitä pois. Tässä se nimittäin toimii valko-vihreän kokonaisuuden tärkeänä osana. 'Monstrosan' vierellä komeilee keltapeippi 'Hermann's  Pride'. Valkoraitalehtiset kielot ovat vasta nousussa. Tässä on hieno kokonaisuus eri kuvioita ja lehti- sekä kukkamuotoja valkoisen ja vihreän raikkaassa yhdistelmässä.

Idänkanukka Cornus alba

Keltapeippi Lamium galeobdolon

Mukulaleinikki Ficaria verna

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Valkonarsissi Narcissus poëticus

Valkovuokko Anemone nemorosa

Kun puskat riisuutuvat

 Joidenkin kohdalla voi sanoa, että ne vain kaunistuvat!

Eilen paistoi aurinko komeasti (joskin lyhyesti, kun päivä ei montaa tuntia kestä) ja räpsin muutamia kuvia. Heisi 'Dawn' ei sittenkään puhjennut täyteen kukkaan, siinä on avautuneita kukkia siellä täällä, mutta suurin kukkaloisto näyttää siirtyvän kevääseen. Ellei nyt alkava lauha kausi kannusta sitä avaamaan lisää nuppuja.

Nyt, kun puskan kaikki lehdet ovat varisseet, näkyvät kukinnot hyvin. Samoin pulleat kukintonuput, joita lienee puskassa lähemmäs sata. Kuvassa niitä näkyy versojen kärjissä. Voi, näkisipä sen täydessä kukassa! 

Kevätkukintakin on kiva, kunhan se tulee ennen lehtien puhkeamista. Viime keväänä näin kävi, mutta toissa kevät oli niin kylmä, että kukkia tuli vasta lehtien jälkeen, eikä niitä silloin niin hyvin erota.

Purppurahelmimarja 'Profusion' on oikein edukseen nyt, kun lehdet hävisivät. Marjat ovat erottuvan ja erikoisen väriset.

Marjat eivät ole paljon nuppineulan päätä isompia, mutta kun niissä on noin hyvä väri, olen niistä aivan liekeissä. Niitä ei myöskään ole kovin paljoa, joten toivon, että tulee lauhoja talvia ja puska kasvaa ja kukoistaa tuottaen enemmän marjoja tulevina vuosina.

Näiden talvenarkojen puskien kanssa elämä on jännittävää. Superkylmä toissa talvi palellutti purppurahelmimarjan maata myöten; onneksi se versoi silloin alkukesällä juuresta uuden puskan. 'Dawn' -heisi kukki toissa keväänä vain muutamalla kukinnolla, kun talvi oli ollut niin ankara. Kunpa ei nyt tulisi sellaista. Oikeastaan minulle riittäisi talveksi ne muutama pakkaspäivä ja ohut lumihuntu, jotka jo koettiin. Varmaan riittäisi puskillenikin.

Tänään istutin talvenaran mandariiniruusun. Sekään ei toivo kovaa talvea. Nyt oli kyllä hyvä päivä istuttaa, kun yöksi luvataan runsasta sadetta ja ennuste näyttää ympärivuorokautista plussaa seuraaville kahdelle viikolle.

Värikäsoksaiset kanukatkin ovat parhaimmillaan talvikaudella. Tämä on idänkanukka 'Aurea' laidunkarstaohdakkeiden ympäröimänä. Leikkaan vanhat versot säännöllisesti parin vuoden välein pois alhaalta asti, jotta jäljelle jää punaisia, nuoria versoja.

Taustalla on pensasaita euroopanpyökistä, ja sen pointti on, että se nimenomaan pitää lehtensä talven yli, vaikka lehdet menevätkin ruskeiksi. Pyökkiaita on talvimaisemassa ihanan lämmin mahonginruskea ja tuottaa hyvän tuulen- ja näkösuojan talvellakin.

Päivän ruusu on Austin-ruusu The Pilgrim, joka on ennenkin ollut viimeinen ruusu kukassa. Se kun kasvaa talon lämpöä heijastavalla eteläseinustalla. Nuppuja on tosin joissakin muissakin Austineissa, ja voipi silti hyvin olla, ettei yksikään niistä aukene. Joulukuun taitteessa on jo liian lyhyt ja pimeä päivä semmoiseen.

'Dawn' -heisi on lajia Viburnum × bodnantense

Euroopanpyökki Fagus sylvatica

Idänkanukka Cornus alba

Mandariiniruusu Rosa moyesii

Purppurahelmimarja Callicarpa bodinieri var. giraldii

Länsilaita värittyy

 Yggdrasil-saarneni on yhä vihreä, vaikka viikonlopun puuskainen tuuli on riisunut osan saarnista jo lehdettömiksi ilman, että lehdet ehtivät mennä keltaisiksi. Koivuilla kyllä sama juttu tänä vuonna, lehdet vain ruskettuvat ja lentävät pois. 

Myräkkä olikin melkoinen ja meillä oli yli vuorokauden sähkökatkos lauantaista sunnuntaihin.

Taustalla on komea Yggdrasil, jonka olen nimennyt muinaisskandinaavien maailmanpuun mukaan. Edessä ruskopenkin rusotuomipihlaja on värittynyt kauniin punaiseksi – ihme kyllä lehdet ovat tallella. Usein käy niin, että tuulinen päivä vie ne saman tien, kun ovat punastuneet. Vasemmalla on jaloauringonkukka eli 'Lemon Queen', lähes yhtä korkea kuin tuomipihlaja.

'Lemon Queen' on pörriäismagneetti, myöhäisimmät kimalaiset ruokailevat sen kukilla. Lisäksi sen kukinta-aika on uskomattoman pitkä, sillä kukkavarsiin tulee jatkuvasti uusia haaroja, joihin syntyy uusia nuppuja. Kukinta alkoi elokuun alkupuolella eikä loppu ole vielä näkyvissä.

Kun kukkia ei enää kovin paljoa puutarhassa ole, katse hakeutuu lehtiin. Kalliokielot ovat kauniita ja niistä kirjavalehtinen tarhakielo 'Striatum' yksi mieleisimmistä. Tämä elelee huussin takana Rivendellin lehdossa, saarnen alla.

Japaninvaahteran alla ovat 'Alboplenum' -syysmyrkkyliljat avanneet kukkansa. Nyt avautuu kai jo sekin asia, miksi nämä ovat myrkkyliljoista kauneimpia. Kukassa on satumaisuutta, puhtautta, tuoreutta ja näyttävyyttä.

On taas aika laittaa kuva huussinäkymästä, se on näin syysvärien aikaan erityisen kiva, vaikka on se kiva kaikkina muinakin vuodenaikoina. Yggdrasil ulottaa oksiaan huussin eteen, vasemmalla pilkottaa ruskopenkki, oikealla pihan länsireuna.

Kyläniityn lehmälauma kävelytettiin rantaan proomuun, mutta tilalle tuli toinen lauma saaren länsiosista, joka odottaa kotiinkuljetusta tällä viikolla.

Länsireunalla on purppurahelmimarja 'Profusion' tuottanut viimeinkin ensimmäiset marjansa! Ne ovat pikkuruisia – toivon, että kokoa tulee lisää, tai runsaampia terttuja vielä jonakin vuonna. 

Noistakin jo näkee marjojen erikoisen värin, ne ovat tosiaan voimakkaan purppuraisia tai violetteja ja niissä piilee tämän puskan pointti. Kukat ovat vaatimattomat ja lehdet tavanomaiset, mutta nyt niiden vaihtaessa väriään keltaisemmaksi ne tuottavat marjoille hyvää vastaväriä korostaen niiden psykedeelisyyttä entisestään.

Purppurahelmimarja pitäisi nimetä uudestaan psykedeliapuskaksi, sillä sekä purppuraa että helmeä on jo niin monen pensaan nimessä, että sekaisin näissä menee. Onneksi on tieteelliset nimet! Niiden avulla voi aina tarkistaa, mikä minkäkin kasvin suomalainen nimi taas olikaan.

Alempana rinteessä on koristearonia punaisenaan. Marjoja tuli vähän tai sitten linnut ovat olleet ahkerina, sillä oksilla ei ole jäljellä marjan marjaa. 

Takana on keltalehtinen idänkanukka 'Aurea' eli keltakirjokanukka, vaikka se ei olekaan kirjavalehtinen, vaan täysin keltalehtinen. Ruskassa sävy muuttuu heleämmän keltaiseksi. Kompostin takana on kultaherukka, se menee koristeellisen kirjavaksi syksyisin, kun osa lehdistä muuttuu kirkkaanpunaisiksi, osa pysyy vihreinä.

Kuistin näkymä länteen on lempinäkymiäni. Pääosin on vihreää, mutta vaahteroissa on hienoja sävyjä, kuten kuvassa kaukana näkyvässä isossa puussa. 

Musti esittelee ruskopenkkiä, vaikka kissaa tuskin kuvan varjoista erottaakaan. Tuolla kasvaa kissanminttua.

Päivän ruusuna on länsireunalla kukkiva polyantharuusu 'Orange Morsdag'.

Idänkanukka Cornus alba

Jaloauringonkukka Helianthus 'Lemon Queen'

Kissanminttu Nepeta cataria

Koristearonia Aronia × prunifolia

Kultaherukka Ribes aureum

Polyantharuusu Rosa Polyantha-Ryhmä

Purppurahelmimarja Callicarpa bodinieri var. giraldii

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Saarni, lehtosaarni Fraxinus excelsior

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Tarhakielo Polygonatum × hybridum

Pähkinäpensaan kesä

 Pähkinöitä riittää tällä saarella, jossa on pähkinälehtoja vaikka muille jakaa, mutta nyt puhun isopähkinäpensaasta.

Otin tässä yhtenä päivänä kuvan isopähkinäpensaastani. Se on lajiketta 'Purpurea' eli punertavalehtinen. Näin loppukesällä ei punerrusta enää kovin vahvasti näy. 

Pähkinäni kasvaa vaahteran varjossa, vaikea paikka, kun vaahtera vie mehut maasta, mutta yllättävän hyvin on pähkinäpensas siinä viihtynyt pari vuotta ainakin. Se ei kyllä ole juurikaan kasvanut, mutta huomasin talvella, että sitä syödään. Täytyy muistaa laittaa sille talveksi verkko ympärille, jotta kasvun puute ei ole ainakaan siitä kiinni.

Maanpeittokasvina tässä vaikeassa paikassa on valkokirjavalehtinen keltapeippi 'Florentinum'. Taustalla kukkii ripsialpi. Sain alun aikoinaan puutarhatutulta ja kasvi on osoittautunut mainioksi ultravaikean paikan selviytyjäksi heti vaahteran alla.

Hellejakson aikana vaahteran toisella puolella kasvavalle lännenpagodikanukalle kävi kalpaten. Se ei ole koskaan viihtynyt eikä kasvanut, tosin olin ajatellut sen johtuvan eniten siitä, että peurat nakersivat sitä. Olin ajatellut pensaasta pari–kolmemetristä kaunista puskaa tilanjakajaksi silloin vuonna 2011, kun sen ostin ja istutin. 

Jos se ei ole koskaan ryhtynyt kunnolla kasvamaan, ei se myöskään aiemmin ollut kuivunut näin perusteellisesti kuin tänä vuonna. Se kyllä kuuluu kasveihin, jotka lurpottavat lehtiään hyvin hanakasti, mutta nyt siitä kuivui koko latva. Alempana voi vielä nähdä vihreitä lehtiä. En oikein tiedä, pitäisikö siirtää selvästi kituva kasvi viimeinkin jollekin paremmalle paikalle. Toivoisin näkeväni sen kauniin kasvutavan, vaakasuoraan levittäytyvät oksat, edes joskus!

Mutta takaisin isopähkinään. Tässä näkyy sen alkukesän väri, tai kuva on juhannuksen jälkeen, kun sen vierellä kasvava kellervänvalkoinen varjolilja kukki. Oikein kiva kontrasti.

Aiemmin kesällä isopähkinällä on seuranaan särkynytsydän, sekin on minusta kaunis kumppani tummalehtiselle puskalle. Näin huonossa varjopaikassa ja kuivassa maassa särkynytsydän on luonnonkukkamaisen harvakukkainen, mutta minusta kauneimmillaan juuri tällaisena.

Tuolloin lehtoakileijat kukkivat ja ne pärjäävät jopa heti vaahteran juurella. Kaverina on ripsialpi.

Tämä metsäpuutarhamainen pitkä penkki viettää ojamaiseen notkelmaan. Siinä kasvaa tarhakielo. Tummakurjenpolvet ovat sille kaunis kumppani, mutta ne olivat levinneet niin valtoimenaan, että revin niitä kukinnan jälkeen sankoin joukoin pois. 

Tämä pari on kyllä mahtava kimalaismagneetti. Mutta tuskin onnistuin tuhoamaan kurjenpolvea kuitenkaan, kunhan raivasin.

Isopähkinäpensas Corylus maxima, lajiketta 'Purpurea' kutsutaan myös veripähkinäksi, vaikka itse mieluummin pysyn laji- ja lajikenimessä selkeyden vuoksi

Keltapeippi Lamium galeobdolon

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Lännenpagodikanukka Cornus alternifolia

Ripsialpi Lysimachia ciliata

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhakielo Polygonatum × hybridum

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Varjolilja Lilium martagon

Sävyjä

 Puiden silmut pysyvät supussa, kukat kestävät iäisyyden. On tässä viileydessä puolensa!

Muotopuutarhan pastellikukinta on kestänyt jo kauan. Uusia tulppaaneja avautuu – mutta hyvin, hyvin hitaasti. Hyasintit kukkivat kukkimistaan.

Miten minusta tuntuu siltä, että toissa syksynä istuttamani 'Laptop' -tulppaanit eivät kukkineet viime keväänä näin runsaina. Tai sitten vain muistan väärin, pitänee katsoa viime kevään kuvista. Ne ovat noita syklaaminpunaisia. Valkoiset ovat 'Purissima' -keisarintulppaania.

Tunnelma on hennon vihreä ja samat narsissit ovat myös olleet kukassa iät ja ajat. Vasemmalla on 'Winter Waltz', jo aiemmin esitelty, oikealla on korkeampi 'White Lady' vasta aloittanut kukinnan. Syreeni ja kultasade pohtivat, koska tohtisi puhjeta lehteen.

Myös 'Quebec' -tarharaitatulppaanit ovat kukkineet kauan. Näilläkin on hyasinttia seurana, vaikka 'Gipsy Queen' onkin aika harva. Taustalla on balkaninvuokko 'Charmer', joka ei ihan soinnu vieruskavereihinsa, mutta ei se pahasti riitelekään, kun katsoo kokonaisuutta. Tässä penkissä, vuokko-esikkopuutarhassa, on paljon eri värejä.

Tässä vähän kokonaisuutta. 'Early Passion' -pikarililjat ovat yhä vain kukassa! 'Peppermint' -helmililjat ovat nousseet siellä täällä, sitten on kaikenlaista tuolla taustalla. Minusta kokonaisuus on aivan ihana, ilostuttava. Niin keväinen.

Nyt penkin alareunaan on noussut raunioyrtti. Tämä on muuntunut alkuperäisestä kirjavalehtisestä 'Goldsmith' -peittoraunioyrtistä tavalliseksi vihreälehtiseksi peittoraunioyrtiksi.

Peittoraunioyrtin kukkia lähempää. Mitkä sävyt! Rakastan raunioyrttien ihmeellistä värin vaihtumista nupusta avautuneeksi kukaksi, sitten kukan vanhetessa väri muuttuu edelleen. Kuten monilla imiköilläkin. Kimalaisetkin rakastavat raunioyrttejä, viimeistään siinä on hyvä syy rakastaa niitä itsekin.

Illan autereisessa valossa kaikki hehkuu! Rusotuomipihlajat eivät ole vieläkään puhjenneet kukkaan, ruusuherukat kukkivat edelleen.

Pikarililja 'Sunset' loistaa yhä, samoin 'Shogun' -terttutulppaanit. Ruusun ja japaninvaahteran ruskeat versot sointuvat meininkiin. Korkeaksi kasvanut idänunikko on saanut paljon mustia pilkkuja lehtiinsä, epäilen niitä pakkasvaurioiksi. Monella kasvilla on nyt epämääräisiä laikkuja ja surkastumia.

Ruusutarhassa on samantyyppiset sävyt: lehteen puhkeava katsura ja 'Early Dream' -pikarililjat. Ne ovat kyllä laonneet.

Kanukan sävyt ne vasta hienot ovatkin! Tämä on keltalehtinen idänkanukka 'Aurea'.

Rivendellin värit ovat muuttuneet, kun punaisten tarhajouluruusujen ja valkoisten narsissien seuraan ovat nousseet sadat luonnostaan tässä kasvavat kevätesikot. 

Pari saniaista hienoine punaisine versoineen ilahduttavat kovasti: tarha-adiantumi viihtyy viimeinkin, kun löysin sille sopivan kasvupaikan varjoisasta kohdasta...

... ja tämä hirviön näköinen on kuningassaniainen 'Purpurascens' lähes ojan pohjalla. Myös tavallinen vihreäversoinen kuningassaniainen nousee. Näiden talvenarkojen saniaisten selviäminen on joka kevät ihana pieni ihme.

Koivikossa on puhjennut kukkaan yhä uusia narsisseja ja taustalle on ilmestynyt naapurin ihastuttava kevätesikkoniitty.

Tajusin vasta tänään mennä katsomaan, onko varjohiippa 'Buckland Spider' noussut maasta. No on, ja se on jo lähes kukassa! Se olisi kuulunut edelliseen juttuun varjohiipoista, mutta sopii mahtavan sävyisenä toki tähänkin. 

Olin valinnut tähän juttuun paljon lisääkin kuvia, mutta olisi tullut järkyttävän pitkä juttu, joten jatketaan ensi kerralla lisää.

Hyasintti Hyacinthus orientalis

Idänkanukka Cornus alba

Japaninvaahtera Acer palmatum

Katsura Cercidiphyllum japonicum

Keisarintulppaani Tulipa Fosteriana-Ryhmä

Kevätesikko Primula veris

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Peittoraunioyrtti Symphytum grandiflorum

Pikarililja Fritillaria

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Tarha-adiantumi Adiantum pedatum

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Tarharaitatulppaani Tulipa Greigii-Ryhmä

Terttutulppaani Tulipa praestans

Varjohiippa Epimedium