Talon kulmalta toiselle

 Puutarhaa, seinää ja satoa.

Aloitetaan muotopuutarhan puoleiselta kulmalta. Pelargonit viettävät edelleen kesälomaa ulkona. Muotopuutarhassa kukkii vaaleankeltainen ruusu The Pilgrim. 

Jalohortensia 'Bailmer' (ruususta oikealle) on kasvanut komeammaksi kuin koskaan ennen, kiitos kesän sateiden. Kukintoja siihen on tulossa vain pari. Mutta siinä missä se normikesänä lurpottaa, se on nyt raikkaanvihreä ja kannattelee lehtiään kauniisti.

Muotopuutarhan puksipuuaidat kaipaavat taas leikkaamista. Tänä vuonna sentään leikkasin ne keväällä, viime vuonna ne olivat aika hurjan näköiset tähän aikaan.

Omenapuu 'Åkerö' tuli leikattua heinä–elokuun vaihteessa. Nyt saavat omput aurinkoa ja punertuvat. Muutaman jo kokeeksi keräsin.

Omenapuun alla kukkii ihanan värinen syysleimu Flame Blue eli 'Bareightysix'.

Viereisessä penkissä kukkii valovoimainen 'Crème de Menthe'. Valkokirjavat lehdet tekevät tästä kasvista suorastaan loistavan!

Kova talvi vei lähes kaikki 'Canon Went' -purppurakannusruohot, mutta tämä yksi kukkii ja löysin siementaimenkin. Niitä taas onneksi tulee lisää, kun tämän siemenet kypsyvät.

Onneksi eivät kaikki hävinneet, sillä ei tätä lajiketta taida kaupoista oikein saada. Tilasin siemenet ulkomailta ja kasvatin taimet.

Talon kulmalla kukkii hajuherne, keräsin siemenet omista lempivärisistä viime vuonna, mutta siemeniä oli kypsynyt todella vähän. Poistan palkoja liian innokkaasti kesällä, jotta kukinta jatkuu, ja sitten siementen kehitys loppuukin kuin seinään. Olen ehkä viimein oppinut ja annan hajuherneiden nyt jo kypsytellä palkojaan. 

Ihanaa, että kaikista vähistä taimista tuli tämän väriset! Viime vuonna ostin siemenet, kun omia ei yhtään ollut, lajikkeet olivat 'Wiltshire Ripple' ja 'Nimbus'. Näiden väritys on enemmän 'Nimbus'.

Viimein sain kunnostettua keittiön itäseinän ikkunan. 

Joka kerta ohi kulkiessani katsahdan iloisena tähän ikkunaan. On tämä nyt toista kuin harmaantunut ikkuna, jossa lasituslistat olivat jo lähes itsekseen putoamassa pois.

Yksi ikkuna (tai oikeastaan kaksi) taas tehty, enää jäljellä... no en jaksa laskea. Kun on tuo vanhempikin talo, ja tämänkin talon ikkunoiden kunnostamisen voi taas aloittaa alusta, kunhan pääsisin ensin ensimmäisen korjauskierroksen koko talon ympäri päätökseen!

Seuraavalla nurkalla on kuistinkulman varjoisa istutusalue. Raivasin lähes umpeenkasvaneen kasvuston punakatkon siementaimia, se tuli joskus siemenseoksen mukana. Se on aivan ihana, kaunis yksi–kaksivuotinen kasvi, mutta ei ehkä paras tähän. 

Istutin nyt muutaman uuden taimen, sillä tässä on hyvä paikka yrittää paapoa pieniä varjopaikan kasveja, jotka muualla jäävät rehotuksen jalkoihin.

Katkoviidakon uumenista paljastui muun muassa viime vuonna tähän siirtämäni kuunlilja 'Stained Glass'. Sepä iloinen yllätys, luulin sen hävinneen.

Olen yrittänyt kerätä tähän kohtaan kuunliljoja, sillä kaikissa muissa paikoissa ne pienenevät vuosi vuodelta, kunnes kuolevat. Tässä ne näyttävät viihtyvän.

Kuunlilja 'Summer Lovin'' on myös kauniin värinen ja osoittaa viihtyvänsä. Istutin sen viime vuonna, kuten taustalla valkoisena kukkivan kelmeäneidonkannuksenkin. Se on aivan ihastuttava, kukkinut jo viikkoja. 

Kuvan alalaidassa kasvaa kellanvihreää kultatesmaa, sekin viihtyy tässä varjopaikassa, jossa maa pysyy helteelläkin viileänä.

Kuistin kulman pienellä istutusalueella kasvaa myös tarhaviinikärhö 'Hågelby White'. Se on rutikuivassa nurkassa räystään suojassa, mutta löytää kaiketi kosteutta jo syvemmältä maasta.

Kivipellon Saila pyysi lähikuvaa kukista.

'Hågelby White' on ihastuttava. Neljä terälehteä muodostaa pienen, keveän, nuokkuvan kukan.

Loppuun kuva kuistilta. Havahduin siihen, että yrttiseos on loppunut. Sellainen Provencen yrtit -tyyppinen. Nehän on mukavinta tehdä itse eikä ostaa kaupasta. Olisi tietysti pitänyt kerätä ne ennen kukintaa, aromi olisi parempi, mutta nyt meni näin.

Vaikka en ole ollenkaan kotikokki, mutta kyllä pakastepizzakin omasta yrttiseoksesta paranoo!

Hajuherne Lathyrus odoratus

Jalohortensia Hydrangea macrophylla

Kelmeäneidonkannus Pseudofumaria alba

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Kuunlilja Hosta

Puksipuu Buxus

Punakatko Torilis japonica

Purppurakannusruoho Linaria purpurea

Syysleimu Phlox paniculata

Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Kurjenmiekkojen poksahduspäivä

 Eilen, sumuisen aamun jälkeen, tuli aurinko esiin. Alkoi tapahtua!

Kevätkurjenmiekka "Caucasica" alkoi avata kukkaansa alppipenkissä. Tämä on niin upean värinen – onneksi on elossa. Kuvassa on epäselvänä vasemmalla toinenkin tumman purppurainen nuppu!

Muotopuutarhakin lämpenee auringossa tehokkaasti ja suuntasimmekin sinne Ransun kanssa.

No niin! On kyllä ihme, mitä aurinko saa aikaan. Kevätkurjenmiekan nuppu saattaa odottaa viikkokausia riittävän lämmintä hetkeä, nyt se hetki oli.

Paitsi että tämä ei olekaan kevätkurjenmiekka vaan huhtikurjenmiekka. Viimeinkin näille kaikille risteymälajikkeille saatiin oma suomenkielinen nimi, joka on vieläpä oikein sopiva ja osuva. Oikea kevätkurjenmiekka on vain puhdas luonnonlaji, ei muiden lajien kanssa jalostettu, kuten huhtikurjenmiekat. Tämä on lajiketta 'Katherine's Gold', joka on useiden lajien välinen risteymä. Kukkia on tulossa lisääkin!

Viereisessä penkissä olen monena päivänä tiiraillut kurjenmiekkojen versoja, mutta ne ovat äärimmäisen hitaita. Täällä merellä on toki äärimmäisen viileääkin keväisin, ollaan ikään kuin jääpalajuoman seassa.

Mutta hei! Lähes piilossa, laventelipuskan toisella puolella, onkin kaksi jo auki! Nämä ovat 'Katharine Hodgkin' -huhtikurjenmiekkoja. Kukat vielä tuosta komistuvat, kun ulommat kehälehdet kiertyvät kokonaan auki. Katharinen väritys on taivaallisen kaunis.

Jotkut väittävät puksipuiden haisevan kissanpissalta. Voi olla, että Ransu on samaa mieltä. Ainakin se nuuhkii niitä tarkasti aina ohi mennessään.

Sitten Ransu jatkoi matkaa muotopuutarhan viereiselle kedolle.

Kedon laitaan, syreenipensaiden alle, sain eilen viimein kaivettua Mustille haudan. Maa oli vihdoin sulanut. Vieressä, vasemmalla, lepää Mustin nuoruuden paras kaveri Viljo.

Oli suuri huojennus saada Musti viimeiseen leposijansa. Kuten Viljo, myös Musti on kiedottu villatakkiini, jotta se on mamman sylissä haudassakin. Istuin pitkään tuolissa itkemässä ja juttelemassa rakkaille pojilleni. On hyvin tärkeää, että ne ovat pihapiirissä, edelleen lähellä.

Ransu oli tällä välillä ehtinyt jo ruskopenkin äärelle. Siellä on kiinnostavia asioita.

Esimerkiksi Crocus × leonidii 'Little Amber' ja tulppaaninversoja. Ihanaa, kun tuli aurinkoinen päivä, niin krookustenkin kukat avautuivat.

Turkinlumilellot ovat valtavat kauniita vaaleanvihreine, kaartuvine lehtineen. Mittakaavaero on huima oikeassa reunassa nousevaan pikarililjaan. Se on keisarinpikarililjan tyyppinen risteymä 'Sunset'. Aika päheä väriyhdistelmä valko-vihreiden lumikellojen kanssa.

Ransua kiinnostavat muut asiat. Ruskopenkissä kasvaa myös kissanminttua. Nyt se on tosin vain kuivia korsia.

Tämä ei ole sitä, vaan ruskosormustinkukkaa. Mamma, täältä pitää leikata perennanvarret!

Totta. Nyt lähdenkin siihen puuhaan. 

Mukavaa päivää!

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Pikarililja Fritillaria

Puksipuu Buxus

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Turkinlumikello Galanthus woronowii

Muotopuutarha on valmiina kevääseen

 Tämä on ihan paras tammikuu!

Ransu on ulkoillut enemmän, kun pääsee tassuttelemaan vihreällä nurmella. Kurkataanpa muotopuutarhaan tuolla Ransun takana.

Sieltähän raportoin jo nousevia lumikelloja. Niitä nousee koko ajan lisää, kuinkahan monta versonpäätä tässäkin kuvassa on? Niitä näkyy lisää kuvan ylälaidassa lehtien alla, ja pikkuinen vihreä kärki on myös ison kirahvinkukan lehden vieressä.

Aika moni perenna onkin vihreänä. Idänunikot ovat aina lehdessä heti keväällä, kun lumi sulaa päältä. Tämä on 'Patty's Plum', ihanan värinen, joka ei ole vielä koskaan kukkinut. Jospa vaikka tulevana kesänä kukkisi. Ainakin se on selvästi kasvanut.

Korret ovat hietalaukkaa; tein kerran sen virheen, että hankin sen lajiketta 'Hair', josta tulikin pääosin tätä tavallista, joka tuottaa tsiljoona siementainta.

Huomasin, että kitkeminen on monin paikoin ihan mahdollista; maa ei välttämättä ole kaikkialla kovinkaan kohmeessa.

Nukkasalkoruusu on myös aivan vihreänä. Sen ylle on rötkähtänyt The Pilgrim -ruusun pitkä verso. Kuvasta näkyy, että haravoin lehdet kukkapenkkeihin syksyisin. Juuri siksi, että meillä ei välttämättä ole lunta talvella. 

Pitkät tuoreet versot ovat tässäkin myös jotakin laukkaa, ne ovat usein kasvussa keskellä talvea.

Tien puolen kukkapenkit ovat lumisempia, kun niihin ei talon eteläseinän lämpösäteily ulotu. Mutta kyllä täältäkin sohjoinen lumiraja vetäytyy. Iirikset tulevat esiin, myskimalvakin on vihreänä.

Sehän täällä saaristossa on hankalaa, että tammikuussa kasvit ovat useinkin valmiita kevääseen, jos tulee leuto kausi – ja aika monena talvena tulee. Sitten varsinainen kevät kuitenkin tulee niin hitaasti, että moni kasvi ei kestä, vaan heittää henkensä syystä tai toisesta. Mutta on niitä lähes talvettomiakin talvia nähty, ja sellainen olisi nyt toiveissa lopputalven ajaksi. 

Jos muotopuutarhan tien puolen kukkapenkeissä tajuaa kurkata heti puksipuuaitojen eteläpuolelle, nousevat sieltä sipulikukat hyvin aikaisin. Mutta pehvele sentään, ne on hoksannut joku muukin!

Tämän kevään ensimmäinen syöty piippo löytyi jo nyt.

Ihanaa, tämän viikon pakkasjakso on ennusteen mukaan kutistunut vain pariksi päiväksi, jolloin on korkeintaan –1 astetta pakkasta. Vihervarpuset sirkuttavat koivujen latvoissa auringosta nauttien. Kyllä tässä on itsekin ihan sirkuttelumielellä! 

Idänuniko Papaver orientale

Lumikello Galanthus

Nukkasalkoruusu Alcea rugosa

Puksipuu Buxus

Kimallusta ja pälvipaikkojen kurkistuksia

 Pakkasyön jälkeisenä aamuna oli kiiruhdettava kameran kanssa pihalle jo ennen aamukahvia (jota juon aikaan, jolloin aikaisimmat syövät jo lounasta).

Orjanlaakerin lehdet ovat hurjan kauniit kuuran reunustamina. Tukot raakavillaa eivät pihaa kaunista, mutta kun peurat närppivät tätä(kin) kasvia. Eikä tämä kasva, ei sitten millään. On ollut kohta kymmenen vuotta tuollainen 30-senttinen rääpäle. Tämä on pihaorjanlaakeri 'Blue Prince'. 

Koristeellisia punaisia marjoja tulisi tämän puolisolle onnistuneen liiton seurauksena, mutta yrityksistä huolimatta en ole onnistunut saamaan prinssille prinsessaa, joka suostuisi jäämään taloksi. Yritykset jatkuvat.

Pensasmainen euroopanpyökki 'Rohan Weeping' kimaltaa kauniisti. Hmm, tuotakin on maisteltu! Pyökit eivät ole peurojen ruokalistalla varsinaisesti, mutta täytyyhän niiden työntää turpansa joka puskaan. Tämän pitäisi kasvaa parimetriseksi, mutta saa nähdä tällä typistysmetodilla, kuinka käy.

Pystyyn jääneet asterit, tässä tuoksuasteri 'Herbstschnee', keräävät timanttipölyä; hurjan kaunis kimallus.

Ylempänä kasvimaalla huomaan, että viljelylaatikoissakin on jääkuorrute.

Iso orjanruusu pergolassaan on talvellakin kaunis.

Lehtikuuset ovat kauniita joka vuodenaikana!

Japaninlehtikuusi.

Puksipuuaitaan kertyy nätti sokerikuorrute.

Musti esittelee muotopuutarhan timjamipolkua.

Timjameita alkaa tulla esiin jään alta. Nurmiajuruoho 'Bertram Anderson' on tuo keltalehtinen.

Lappi-lämpäreen variksenmarja on ainakin elossa, muista Lapin kasveista en tiedä.

Alppipenkin vuorineilikka näyttää reippaalta. Tälle ei riittänyt villaa suojaksi, mutta näköjään se ei sitä kaivannutkaan.

Alppipenkissä on kasveilla melko kuivat oltavat, mutta toista on toisaalla. Kaksi kertaa olen menettänyt rusomesiangervon kuivuuteen, tällä kertaa se saattaa menehtyä muusta syystä. 

Istutin sen hyvään muhevaan ja kosteaan paikkaan lahon saunan/liiterin seinän viereen. Jos se tuosta selviää, niin on ihme tapaus. Mutta jotkut kasvit ovat ihme tapauksia. Toivoa on aina, kunnes toisin todistetaan.

Mäntyjen alla on onneksi kuivaa. Kesällä liiankin kuivaa, mutta nyt on hyvä ja vaaleajouluruusut kohentavat pakkasjaksolla kärsineitä varsiaan.

Jotta totuus ei unohtuisi: muutama metri sivummalla.

Toivottavasti padassa ei kasva mitään tärkeää. Muistaakseni siinä on vain itsekseen kylväytyneitä lehtoakileijoja tuosta viereisestä mäntypenkistä.

Tarhajouluruusut näyttävät oikein hyvinvoivilta. Tuolta sohjolumen ja lehtien alta nousee seuraavaksi kukkavarsia. Tämä tyyppi on vihreäkukkainen.

Kaikkialla ei suinkaan ole toivottoman jäisen näköistä. Kuusten alla yritin löytää lumikelloja ja talventähtiä, mutta en vielä löytänyt. Ketunleipää löytyi, ihana kasvi, jonka viimeinkin onnistuneesta siirrosta metsästä puutarhaani olen niin iloinen.

Lumikello 'S. Arnott' tovereineen nousee hitaasti mutta varmasti japaninlehtikuusen juurella. Voi olla, että ne ovat nousseet jo korkeammallekin, en ole juuri nyt kotona. Mutta arvaat kyllä, mitä paikkoja käyn katsomassa vaikka otsalampun kanssa sitten, kun kotiudun!

Euroopanpyökki – Fagus sylvatica

Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi

Ketunleipä, käenkaali – Oxalis acetosella

Lumikello – Galanthus

Nurmiajuruoho – Thymus pulegioides

Orjanruusu – Rosa dumalis

Pihaorjanlaakeri – Ilex × meservae

Puksipuu – Buxus

Rusomesiangervo – Filipendula multijuga

Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä

Tuoksuasteri – Symphyotrichum novae-angliae

Vaaleajouluruusu – Helleborus niger

Variksenmarja – Empetrum nigrum

Vuorineilikka – Dianthus gratianopolitanus