Heippa sitten helmikuu!

 
Keskiviikkona aurinko paistoi ja pakkanenkin paukkui - vielä aamusta. Iltapäivällä lauhtui -5 asteeseen. Talvi on pitänyt otteessaan jo kaksi kuukautta. Vuodenvaihteessa lunta ei ollut nimeksikään. Sen jälkeen sitä on satanut hissukseen. Viimeisimmät lumet ovat sataneet 21.-22.2., jolloin pääsi ihan oikeisiin  kolaushommiin. Seuraava satsi eli torstain myräkkä olikin runsas, mutta onneksi lyhyaikainen. Ehdimme kolata suurimman osan sataneesta lumesta ennen kuin se plussa-asteiden johdosta muuttui painavaksi nuoskalumeksi.

Keskiviikkona 25.2. puutarha näytti oikein nätiltä lumiasussaan. En vain mahda sille mitään, että lumi- ja pakkasjutut alkavat jo kyllästyttää. Olisi kiva tehdä puutarhakierroksia pysähtyen välillä sormet mullassa tutkimaan, joko sieltä jotain kiinnostavaa olisi nousemassa. Paras varautua, että ainakin maaliskuu menee vielä talvisissa merkeissä. 

Viiniportti 27.12.2025

Joulukuun lopussa oli vielä plussa-asteita. Tämän viiniportin kuvaamisen aikaan olen merkinnyt kalenteriin päivälämpötilaksi +2...+0.7. Seuraavana päivänä mentiinkin jo muutama aste pakkasen puolelle ja siellä on pysytty aivan eiliseen torstaihin saakka. Kylmimmillään mittari on näyttänyt -25℃.

Viiniportti 25.2.2026

Viiniportin läheisyydessä on nyt lunta noin 30 cm. Varrellisilla kuomilla ei aivan kuivin jaloin pääse alapihalla kulkemaan. Jalkine hörppää lunta, joten sukkien vaihto on edessä sisälle palattua. 

Nilalta saatu keijunkukka Syreenipenkissä 28.12.2025.

 
Pakkanen tuli joulun jälkeen lumettomaan ja sateisen syksyn jäljiltä märkään maahan. Kaikki satanut lumi on toivon mukaan toiminut lämpöpeitteenä kasveille. Tänä keväänä onkin runsaasti jännättävää, kuinka kasvit ovat selvinneet. Etenkin menneen kesän aikana istutetut ovat vaaran kohteina.  Ne eivät ole ehtineet kasvattaa kunnon juuristoa. Sain paljon kasveja Lappalainen etelässä -blogin Nilalta. Saadut kasvit aiheuttivat dominoilmiön jo olemassa olevien kasvien keskuudessa eli yksi jos toinen kasvi löysi uuden asuinpaikan. Jännättävää minulla on siis yllin kyllin. 

Kartiovalkokuuset 25.2.2026

Keskiviikkona sain vihdoin vietyä varjostusverkot alapihan kahdelle kartiovalkokuuselle. Ne ovat olleet samalla paikalla jo vuosia. Istutusvuotta en muista, koska niiden kohdalla päiväys on jäänyt merkitsemättä. Kartiokuuset ovat kalliita ja hidaskasvuisia, joten niiden suhteen kannattaa nähdä vähän ylimääräistä vaivaa. 

Mahoniat 25.2.2026

Myös talon puistopäädyssä kasvavat mahoniat katsoin tarpeelliseksi varjostaa. Niissä oli jo joitakin ruskeita lehtiä, mitä ehdin säikähtää. Yhtenä talvena mahonioista kuivui useita oksia. Sain blogikavereilta neuvoja, että mahonia kestää kuivien oksien leikkaamista ja kasvattaa tilalle uutta. Kuten ne sitten tekivätkin. 

Omista huolista kannattaa puhua, kun aina löytyy apua ja asiantuntemusta. Ei ole mikään häpeä tunnustaa osaamattomuuttaan tai tekemiään mokia. Jokaiselle sellainen on varmasti tuttua. Tuntuu hyvältä saada neuvoja, joiden avulla tilanteet korjaantuvat. Tuntuu myös hyvältä olla joskus auttavana ihmisenä.

26.2.2026

Torstaina heräsimme tuuleen ja tuiskuun. Kuten illalla ennustettiinkin. Lunta oli pakkaantunut varaston oven taakse niin paljon, että ulos pääsi luikahtamaan vain vatsaa sisään vetämällä. Ensimmäisenä pitikin putsata ovi ja portaat. Lumitöitä riitti kahdelle ihmiselle puolentoista tunnin edestä. Iltapäivällä joka suunnasta tuulen pyörittämä lumisade muuttui vetisemmäksi. Aura saapui kadullemme vasta iltakahdeksan aikaan. 

Torstaiaamuna näin pitkästä aikaa peuran puistoalueella. Seurasin ikkunasta sen loikkimista syvässä lumessa. Samalla jännitin, oikaiseeko se yläpihalla meidän pihaan paikasta, jossa ei ole aitaa? Ei tullut. Pysähtyi jalkakäytävälle miettimään, mihin suuntaan jatkaisi matkaa. Lähti sitten siitä tien yli metsään.

Biolanin lämpökompostori on täynnä ja nollilla. Olen laittanut biojätteet anopilta perittyyn lämpökompostoriin, joka sekin alkaa jo täyttyä. Torstaina laitoin 5 litran kanisterin täyteen kuumaa vettä ja sen sitten Biolanin kompostoriin. Kanisterin vesi jäähtyy melko nopeasti, joten siihen on välillä vaihdettava kuuma vesi. Tyhjensin kompostorin marraskuussa, joten tilaa siellä kyllä on, kunhan massa alkaa muhimaan ja sen myötä painumaan alaspäin. 

Copaea scandens - Kelloköynnös 

Pari kelloköynnöstä on jälleen putkahtanut pintaan ja oikaissut koukkunsa. Tämä kuvan kaveri ei meinannut millään päästä eroon siemenen kuoresta. Suihkuttelin kuorta pehmittääkseni sitä. Kun siihen ilmestyi pieni rako, leikkasin kuorta varovasti teräväkärkisillä ristipistosaksilla. Tiesin ottavani suuren riskin vahingoittaa lehteä, mutta tiesin myös taimen piinan jatkuvan, ellei kuori irtoaisi.

Copaea scandens - Kelloköynnös 

Saksitemppuni auttoi. Pitkään tiukassa paketissa olleet sirkkalehdet alkavat vähitellen suoristua. Myös toinen kelloköynnös on edelleen siemenkuoren puristuksessa. Sen tilanne näyttää niin kinkkiseltä, että luultavasti jätän sen saksimatta.

Viikonlopun kävelyreissulla tapasimme ihanan punaturkkisen kissan, jonka hellyydenkipeydelle ei meinannut tulla loppua laisinkaan. Se pyöri jalkojamme hinkaten, rapsutuksia ja silityksiä pyytäen. Ja niitähän me sille annettiin. Tiedän kissan asuvan siinä lähellä, joten en ollut siitä huolissani. 

Hetken pelkäsin, että kissa seuraa meitä kotipihallemme. Ehkä se sieltä olisi omaan kotiinsa osannut palata, mutta onneksi kissa jäi odottamaan, tulisiko sen seuraksi uusia kävelijöitä.

Tämä lumipipo oli kiven päällä.

Ihan vielä emme voi talvelle hyvästejä jättää. Takatalvi saattaa koitella monta kertaa. Vääjäämättä olemme menossa kohti kevättä ja kesää. Sanokaamme heipat helmikuulle ja toivottakaamme maaliskuu tervetulleeksi. 

Aurinko pilven takaa,
välillä kurkistaa.
Ilo kevään tulosta,
mieleen tulvahtaa.

Doris, Doris, sä veit mun sydämmen

 
Edellisessä postauksessa sanoin kutovani seuraavaksi miesten sukkia. Yhden 43-kokoisen sukan ehdinkin jo tehdä, mutta sitten Fazer x Novita sukkalehti II:n houkutus yltyi vastustamattomaksi. Laitoin harmaan miestensukan koriin odottamaan kaveria itselleen ja siirryin Doriksen pariin.

Sukkalehden kuva Doris II:sta

 

Moni varmaan tunnistaa tryfffelitäytteisen, nonparelleilla koristellun Doris-keksin. Lehdessä on kaksi erilaista Doris-mallia. Valitsin Sonja Leskisen ja Elisa Haverisen suunnitteleman mallin, jossa luonnonvalkoisella pohjalla vuorottelevat ruskeat ja vaaleanpunaiset pilkut. Varren alussa on ruskea nirkkoreunus. Kolmen langan vuorottelu koko matkan vie sukasta normaalia joustavuutta, joten ohjeen 56 silmukkaa ei ole lainkaan liikaa.

Minusta tämä malli sopii hyvin esikuvalleen, Doris-keksille. Itselläni tosin nimestä muodostui korvamato. J.Karjalaisen Doris vuodelta 1985 on soinut päässä useamman päivän. Varmaan uudet sukat jalkaani vetäessäni sointi vain voimistuu.

"Doris, Doris
Sä veit mun sydämmen
Doris, Doris
Tuo se pois, takasin sydäntäni vielä tarvitsen

Mä Doriksen tanssiin hain, ihan leikilläni vain
Koska Doris oli hyvän näköinen
Minun piti viedä, mutta Doris veikin minut
Ja hetken aikaa olin onnellinen..."

14.1. kylvetyt siemenet ovat itäneet aika hyvin. Miten sitä onkaan joka vuosi niin kärsimätön kylvöjen kanssa? Ensimmäisen viikon jälkeen olin jo vakuuttunut, että kohta on laitettava uudet siemenet multaan, kun kylvetyistä ei kuulu eikä näy mitään. Sitten alkoikin tapahtua. Kelloköynnöksen siemenet laitoin multaan liottamatta. Muutama on vielä nousematta, mutta mullan kupruilusta päätellen lisää taimia on tulossa. Keijunmekossakin on kaksi pikkuista tainta esillä. Paprikat ja chilit ovat hyvällä mallilla nekin. Taimilaatikot ovat nyt takkahuoneessa pienellä pöydällä. Ne saavat ikkunasta luonnonvaloa ja keinovaloa laatikoiden päälle viritetystä kasvilampusta.

Puron jäämuodostelmia

Sää on vaihdellut nollan molemmin puolin. Enää ei pysy perässä, milloin taivaalta sataa vettä, milloin lunta. Paras vain katsoa aamulla ikkunasta, millaisen takin ja jalkineet on syytä ylleen laittaa. 

Lähin järvi 28.1.

Järvien vedenpinta on korkealla. Rannassa oli paikoin aivan sulaa. Ihmettelin nähdessäni kuvasta oikealla kahden alakouluikäisen lapsen luistelevan jäällä. Missään ei näkynyt ainuttakaan aikuista. Ehkä jään paksuus on mitattu ennen luistelulupaa, mutta aika huteralta tuo näyttää. 

 
Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan vinkistä kävin pilkkomassa rajamännystä pudonneita oksia pintaan nousseiden krookusten suojaksi. Tarkoitus on kantaa oksia vielä lisääkin ja useampaan paikkaan, kun tuosta lumipeitteestä ei paljon suojaa jäniksiä vastaan ole.

Impectalta tilatut siemenet saapuivat suoraan postilaatikkoon. Eihän noita pussukoita niin kovin montaa ole, mutta suunnitelmissa onkin kylvää ensisijassa vanhojen siemenpussukoiden sisältö. Naapuri kertoi, että isompaan markettiin on jo pystytetty siemenhyllyköt. Sinne palaa mieli, mutta ennen ostoksille lähtöä on mietittävä vielä kerran jos toisenkin kylvö- ja istutussuunntelmat. 

Paikallinen kauppias jakoi ostosten päälle kukkakimpun.

Kaksi yötä ja ollaan helmikuussa. Ei hullumpaa. Puutarhaihmisen joulu eli kevät lähestyy.

Älä osta pilalle hemmoteltua taimea

Törmäsin netissä erikoistutkija Taina Pennasen haastatteluun (Metsäradio 21.10.2015), joka käsitteli lähinnä puiden ja erityisesti kuusen taimien kasvatusta ja istutusta. Juttu on mielenkiintoinen ja mielestäni osin pätee varmasti myös muihin kasveihin. Omaan puutarhaan istutetun taimen kuolemalle tulee yleensä etsittyä syytä omista toimenpiteistä, mutta syy voi olla myös muualla. 

Tässä tuo juttu lyhennettynä ja ilman kuvia.

Älä osta pilalle hemmoteltua taimea

Suomessa istutetaan sata miljoonaa kuusen tainta vuodessa. Niistä arvellaan kuolevan jopa parikymmentä prosenttia. Joskus syy taimien huonoon alkumenestykseen voi olla huonokuntoisessa juuristossa. 

Ihmeitä ei taimen kasvatuksessa vaadita, siihen riittää muutama maalaisjärkinen lasten kasvatuksestakin tuttu periaate. Tietä ei saisi tasoittaa liikaa, ja olosuhteiden pitäisi muistuttaa oikeaa maailmaa taimitarhassakin. 

Pilalle hemmoteltu puu ei panosta juuriin

 

Kuusen taimia kasvatetaan tehokkaissa taimitarhoissa. Osa tarhoista keskittyy laadukkaaseen taimien tuotantoon ja hyödyntää uudet tutkimustulokset kehitystyössään, mutta vaihtelua taimien laadussa saattaa kuitenkin olla.

Erikoistutkija Taina Pennasen tutkimuksista on selvinnyt, että ravinteita ei saisi olla liikaa tarjolla. Lisäksi ne pitäisi saada samassa muodossa, jossa ne saadaan metsässäkin. Jos ravinteet saadaan liian vaivattomasti, ei puu panosta juurien kasvatukseen, koska tarhassa siitä ei ole hyötyä. 

Karuun ympäristöön pitäisi sopeutua pikku hiljaa

 

Normaalisti kasvit pysyvät koko loppuelämänsä siinä, missä siemen on sattunut itämään. Sen sijaan tarhassa kasvanut taimi siirretään luonnon vastaisesti lopulliseen kasvupaikkaansa ja istutetaan maahan koneellisesti. 

Jos juuret ovat pienet, ei niillä selätetä eteen tulevia vaikeuksia. Taimi voi jäädä osittain maan päälle, tai kuivuus voi yllättää. Varsinkin alkukesän pitkä kuivuuskausi koituu monen pienen puun kohtaloksi. 

Paikallaan pysyville kasveille ei ole kehittynyt strategioita vastata nopeasti muuttuviin olosuhteisiin.

Ilman kumppaneita ei kovassa paikassa selviä

 

Menestymisen ehtona karussa metsässä on myös kumppaneiden löytyminen. Niitä ovat sienijuuret. 

Normaalisti metsänpohjassa kiemurtelee valtava sienirihmasto, joka elää symbioosissa puun kanssa.

Puun ohuimpien juurien ympärille kietoutuvat symbionttiset juuristosienet eli mykorritsasienet hajottavat ravinteita maahan pudonneista ja hajonneista neulasista ja oksista ja luovuttavat niitä isäntäpuulleen. 

 

Kukin sienilaji on erikoistunut hajottamiseen omalla tavallaan, jolloin ravinteet saadaan tehokkaaseen käyttöön kaikkialta metsämaasta. 

Puu puolestaan luovuttaa sienelle yhteyttämisessä syntyneitä sokereita. Mutta jos tarhassa ravinteita on liikaa tai ne ovat liian helpossa muodossa, puu ei jaa sokereita, vaan käyttää ne kaikki omaan kasvuunsa. Se ei panosta sienijuurten kasvattamiseen, koska tarhassa tämä on tarpeetonta. Karussa metsässä sienijuuret ovat kuitenkin elinehto. 

Tulevaisuudessa sienirihmaston syntyä juuriin voidaan auttaa keinotekoisesti. Kehitteillä on kasvatusliuos, ymppi, jota taimitarhat voisivat lisätä juuriin ja varmistaa symbioosin syntyä.
Mutta sienirihmastojen saamiseksi on luonnollisempikin keino, ymppien valmistusta ei tarvitse odotella. Sieni-itiöitä leijjuu kaikkialla, ja jos taimen annetaan kasvaa riittävän hitaasti riittävän niukalla ravinteiden saannilla, sienirihmastot kasvavat puiden juuriin kuin itsestään.

Myrkytetty taimi ei kehitä torjuntakeinoja

 

Tarhoilla taimia käsitellään myös tuholaistorjunta-aineilla. Mutta metsässä taimi on uuden ongelman edessä, kun tuholaisistakin pitäisi selvitä itse. Luonnonvarakeskuksen tutkimuksissa on havaittu, että myrkytetty taimi ei kehitä omia torjuntakeinojaan yhtä paljon kuin luonnontaimi. Sellainen maistuu myyrille paremmin, ja on helppo kohde myös hyönteisille.

Katse juuriin, ei näkyvään versoon

 

Vaikka kuusentaimesta näkyy tarhalla vain maanpäällinen osa, voi juuresta tehdä päätelmiä. Jos taimen nostaa ilmaan, juuripaakku ei saa hajota käsiin. Tiheä juuristo pitää paakun kasassa, kiinteänä. 

Myös paksu tyvi kertoo kehittyneestä juuristosta. Sen sijaan pitkä ja hontelo maanpäällinen verso sekä käsiin mureneva juuripaakku ovat huonoin yhdistelmä. 

Taimien alkutaivalta helpottaa myös nopea istutus hakkuiden jälkeen. Sienirihmastot säilyvät maaperässä jonkin aikaa ilman isäntäpuitaan, jolloin uudet taimet pystyvät liittoutumaan niiden kanssa. 

Pelaguuvauva

Tulin vain pikaisesti kiittämään kaikkia ihania puutarhaystäviä ystävänpäivätoivotuksista. Ja kertomaan, että viime viikolla kylvetty pelargonia on ponnistanut itsensä ylös mullan pinnalle. Eli meille on syntynyt jokunen pelaguuvauva.

Taimet ovat vielä hentoisia ja vaaleita, sillä potit viettivät alkupäivät pesuhuoneen lattialla. Tänä aamuna huomasin uudet versot ja siirsin potit ikkunan läheisyyteen jatkamaan kasvuaan. Nyt ei Juusonkaan enää tarvitse ihmetellä omituista mustaa laatikkoa pesuhuoneen kaapin alla.

Eipä sitten muuta, kuin mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
 

Jouluruusutaisto

Luulin jo häätäneeni jouluruususta kirvat, vaan ei. Eilen niitä löytyi jälleen. Jouluruusu pääsi viileään suihkuun ja pesin sen jokaisen lehden. Sitkeästi tämä kasvi pyristelee kohti kevättä, uusia versoja nousee hissukseen. Tästä tuli nyt varsinainen jouluruusutaisto, sillä enpä aio minäkään antaa periksi kirvoille. Tutkin päivittäin lehdet ja suihkuttelen niitä. Jos kukka heittää henkensä, ainakin olen tehnyt parhaani. Ihan vähällä en nyt luovuta, kun näin pitkälle ollaan jo päästy.

Osa kellarissa talvehtineista pelaguista otti ja kuoli. Osa on hyvissä voimissa ja uutta lehteä pukkaa mukavasti. En ole vielä vaihtanut pelaguille multaa, sillä ajattelin antaa niiden rauhassa päättää, miten suhtautuvat uuteen eloon. Jälleen sain todeta vanhaan sananlaskuun: "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää" sisältyvän viisauden. En nimittäin merkinnyt pelaguiden nimiä purkkeihin syksyllä niitä kellariin viedessäni. Nyt täytyy sitten odottaa kukkia ilmaantumista, nähdäkseni, mikä pelaguu missäkin purkissa kasvaa.

Uuden kylvön pelaguu-vauvat siirsin kylvömullasta isompiin purkkeihin ja kunnon multaan, vaikka nuo varsinaiset lehdet ovatkin vielä aika pieniä. Rypälerasioissa multaa oli vähän ja näytti, kuin taimien kasvu olisi tyystin pysähtynyt. Päätin, että nyt on pelaguutaimien koulimisen aika. Taas yllätti laiskuus, sillä purkit loppuivat kesken, enkä jaksanut lähteä lisää niitä kellarista hakemaan. Viimeiset taimet saivat tyytyä kaverin kanssa yhteiseen purkkiin. Lohdutin niitä toteamalla, että kesällä sitten saavat ihan oman astiansa, kunhan kasvavat ensin terhakkaasti.

Kun kerran taloudessa on laminointilaite, täytyy sille keksiä myös koko rahan edestä töitä. Taimilappujen lisäksi väsäsin suihkupulloihin omat lappunsa. Täällä sisällä harvemmin tarvitsen muuta kuin vettä suihkuttamiseen, mutta puutarhassa suihkupulloja on useampia. Etikkaliuoksella suihkuttelen rikkaruohoja hiekkakäytäviltä, mäntynesteellä kirvoja ruusuista. Nokkosvettäkin on hiukan isommassa ruiskupullossa.

Aika monessakin blogissa on ollut kuvia likimain lumettomista pihamaista ja joillakin jopa vihreitä piippoja pulpahtelee siellä täällä. Eilen en tullut ottaneeksi yleiskuvia pihasta, mutta hiekkakäytävät ovat aikalailla tuon kuvan mukaisia. Paikoitellen jäätä on edelleen tiukasti varjoisimmissa paikoissa. Sen sijaan aurinkoisemmissa paikoissa jää on hapertunut sen verran, että sain sen pintaa rikotuksi ja maata näkyviin. Aurinkoisella paikalla tarkoitan kylläkin sellaista paikkaa, johon aurinko paistaisi, jos se paistaisi. Viime aikoina ei juurikaan ole paistanut.

  
Tänään on helmikuun ja samalla myös tämän talven viimeinen päivä. Huomenna alkaa virallisesti kevät, vaikka sään puolesta siltä on tuntunut jo pidempään. Valon määrä on lisääntynyt huikeasti. Nautitaan siitä. Mukavaa viikonvaihdetta kaikille!
 

Kahdensorttisia löytöjä

 

Sain naapurilta vuodenvaihteessa jouluruusun, jota olen yrittänyt vaalia huolella siinä toivossa, että saisin sen pidettyä hengissä kevääseen saakka. Jouluruusu ei selvästikään pidä lämpimästä huoneilmasta, mutta meiltä ei parhaalla tahdollakaan löydy sopivan viileää sijoituspaikkaa. Alkuun jouluruusuni avasi nupullaan olevia kukkia, mutta nyttemmin ne ovat kuolleet avautumatta. Tänään satuin katsomaan kukkaa vähän tarkemmin ja huomasin nupun pinnalla lukuisia vihreitä kirvoja. Suihkutin kasvia mäntysuopaliuoksella. Nyt täytyy seurata kukan tilannetta ja uusia käsittely tarvittaessa. Josko se tuosta taas virkistyisi.

 

Kirvoista en niin kovin ihastunut, mutta piristystä löytyikin sitten toisaalta. Nimittäin, viikko sitten maanantaina kylvämäni pelaguiden siemenet ovat tulleet taimelle. Näiden kevään ensimmäisten taimien ilmaantuminen on kuin suurempikin perhetapahtuma. Ehkä en sentään kakkukahvia ryhdy keittämään, enkä edes tasajalkaa hyppimään, mutta pieni juhlallisuuden tunne sydänalassa hyväksyttäneen.

Loppupäivän voikin sitten viettää korttiaskartelun parissa. Tulossa on lukuisia syntymä- ja muita merkkipäiviä sekä tietenkin ensi perjantain ystävänpäivä.

Leppoisaa pyhäpäivää ihan kaikille!

 

Virpi Suutarin puutarhaelokuva

Kotipuutarha-lehti tarjosi kestotilaajilleen mukavan Ystävänpäivä-yllätyksen. Saimme mahdollisuuden nähdä ennakkonäytöksenä Virpi Suutarin puutarhadokumentin Eedenistä pohjoiseen. Elokuva esitettiin torstaina Helsingissä Lasipalatin Bio Rexissä. Virpi Suutari oli itse esittelemässä elokuvaansa ja kertomassa sen synnystä. Ohessa Finnkinon sivuilta kopsattu elokuvan synopsis:

"Eedenistä pohjoiseen on dokumentaarinen rakkauselokuva suomalaisista pariskunnista, jotka hoitavat yhdessä puutarhojaan. Komediallisesti viritetyssä elokuvassa kurkistetaan pensasaitojen sisäpuolella pariskuntien kertomuksiin pitkien parisuhteiden ristiriidoista ja iloista.

Puutarha on paikka, jossa elämä kulminoituu: päähenkilöt jakavat oman puutarhansa tarinan ja samalla tarinan itsestään. Yhdelle puutarhanhoito on terapiaa rakkaan menetyksestä, toiselle voimanlähde työelämässä kestämiseen. Mies vaipuu puutarhassaan hypnoosiin löytäen ihanan vaimonsa jokaisesta entisestä elämästään; nainen repii rikkaruohoja hyttysverkko päässään läpi yöttömän yön. Puutarhat kuvastavat heidän luonteitaan; yhdelle on tärkeää symmetriset kivipolut, toiselle suojaisat oleskelupaikat ja kolmas haluaa pitää puutarhansa mahdollisimman luonnonvaraisena. Kaikkia heitä kuitenkin yhdistää rakkaus kumppania ja luonnon kauneutta kohtaan. Puutarha kuvastaa elämän monimuotoista kukoistusta, mutta kääntyy myös luopumisen kohtauspaikaksi.

Elokuvan näkökulma aherrukseen ja intohimoiseen puutarhanhoitoon on lempeän humoristinen: lajitoveri rakentaa ja puolustaa reviiriään, mutta kokee kauneutta ja sisäistä rauhaa itselleen ja puolisolleen rakentamassaan paratiisissa.

Elokuvassa päähenkilöparien välille kasvaa näkymätön side; omilla tarinoillaan he kuuntelevat, kommentoivat ja lohduttavat toinen toistaan. Ihmiselämän arkisiin kamppailuihin päästään puutarhan kautta ilolla, vailla moralisointia ja osoittelevuutta.

Elokuvan puutarhakertomukset ovat ylistyslaulu hedelmällisyydelle, leikille ja rakkaudelle.

"Emännälle pitäisi jo jonkinlaisia rajoituksia laittaa, muuten homma karkaa käsistä." – Veikko

"Vaatteitakaan ei tartte niin paljoa, on jotenkin luontevampaa ostaa kukkia, kasveja ja pensaita." - Reijo."

Elokuvan ensi-ilta on 7.3.2014. En kerro leffasta sen enempää, mutta se kyllä kannattaa käydä katsomassa.

Ystävänpäivä oli eilen ja moni oli sen huomioinut blogissaan. Ystävänpäivästä on meillekin tulossa hyvää vauhtia varsinainen krääsämyyntipäivä. Itse pyrin pidättäytymään lähinnä korteissa ja kukissa. Ystävänpäivä sijoittuu oivallisesti parhaimpaan tulppaaniaikaan, joten sen kummempaa syytä ei tarvitse keksiä lähteäkseen kukkaostoksille. 

Pidän kovasti korttien askartelusta ja olenkin tehnyt niitä jo vuosikausia. Omatekoisissa korteissa on toki huonotkin puolensa. Nykyisin nimittäin en enää voi laisinkaan lähettää kaupan kortteja, sillä ystävät ja tutut ovat niin tottuneita saamaan itsetehtyjä, että tuppaavat pettymään kaikkiin muihin. Veljeni tytär kertoi kesällä, että hän aina tunnustelee saamiaan kirjekuoria ja niiden paksuudesta ja muhkuraisuudesta arvaa, milloin kortti on minun lähettämäni. Toisinaan on kyllä tavattoman vaikea keksiä kivoja korttiaiheita. Uusia välineitä ja materiaaleja korttiaskarteluun näyttää tulevan jatkuvasti, mutta en kuitenkaan ole järin innostunut investoimaan hirvittävästi rahaa yksittäiseen harrastukseen, joka ei edes ole suurin vahvuuteni. Parhaat kortit syntyvät kierrätystavarasta ja ylipäätään siitä, mitä omista laatikoista kulloinkin löytyy. 

Muuten, nyt jo huomaa, kuinka suuren ongelman askartelutarvikkeiden hankinnassa Tiimarin poistuminen on tuonut. Mistä liimapuikkoja, värillistä kartonkia, 3D tarroja? Sinellin liikkeitä on harvassa ja markettien askartelutarvikevalikoimat ovat kyllä aika onnettomia.

Samettikukkien siemenet ovat itäneet ja mullan pinnalla on pieniä sieviä taimia. Aika monessa muussakin potissa on jo elämisen merkkejä. Kiirettä ei vielä ole, mutta monet ennustavat varhaista kevättä ja silloinhan saattaa olla mahdollisuus siirtää taimet päivähoitoon uuteen kasvihuoneeseen jo varhemmin. Ehkä kuitenkin odotan vielä pari viikkoa ja kylven seuraavat siemenet vasta maaliskuun alulla. Potteja sentään pyörittelin valmiiksi.

Taimipotit odottavat sisältöä

Tätä lauantai-iltapäivää ajattelin seuraavaksi jatkaa miettimällä, millaisia ruusupensaita tänä kesänä puutarhaani hankkisin. Toivon hartaasti kaikkien jo aiemmin hankittujen ja myös viime kesänä istutettujen selvinneen tästä omituisesta talvesta. Tässä luettelo puutarhani pensasruusuista:

• Juhannusruusu Rosa Pimpinellifolia Plena
• Suviruusu Rosa Pimpinellifolia
• Hansaruusu Rosa Rugosa 'Hansa'
• Neilikkaruusu Rosa Rugosa F.J. Grootendorst
• Ritausma Rosa Rugosa 'Ritausma'
• Valamonruusu Rosa Francofurtana 'Splenderns'
• Kirjoapteekkarinruusu Rosa Gallica 'Rosa Mundi'
• Sammalruusu Rosa Centifolia Muscosa
• Tornionlaaksonruusu Rosa 'Tornedal'
• Punalehtiruusu Rosa Glauca
• Metsäruusu Rosa Majalis
• Pohjantähti Rosa 'Pohjantähti' (köynnösruusu) 

Ruusupensasvinkit ovat aina tervetulleita. 

Mukavaa viikonvaihdetta ja kevään odottelua!

 

Varsin viluista on

Askeleet lumessa - Ukkokulta ja Juuso-kissa rinnakkain

Kovasti sää tänä keväänä keikkuu, sinne tänne. Eilen aamulla maa oli valkoisena, tosin tuo ohut lumikerros päivän aikana suli. Välillä satoi lunta, räntää ja eniten vettä. Vanha taivaskin pääsi ajoittain paljastumaan ja Espoossa käydessäni taivaalle syntyi komea sateenkaari.

Ulkona ei siis ole pahemmin tehtävää. Lunta olen levitellyt sulamisen edistämiseksi - ja onhan se melkoisesti sulanutkin. Alapihalla on vielä valkeaa ja portaiden kohdalla kasapäin lunta vaikka muille myytäväksi. Lumen koostumus on muuttunut jännän kiteiseksi ja höttöiseksi. Lienee lämmön ja vesisateen vaikutusta. Yläpihan aurinkoisella puolella ei lunta enää juurikaan ole ja sisääntulon varjoissakin kasat ovat huvenneet mukavasti. Hankien alle taipuneiden pensaidet oksat ovat nousseet likimain kaikki ylös. Jonkun verran on oksissa murtumia, mutta näyttäisi siltä, ettei suuria vahinkoja ole tapahtunut. Haravoimista ei vielä voi harrastaa, sillä lumen alta paljastuva maa on märkää. Kaikenmoista roskaa on kyllä riittämiin. Vuodenvaihteen myrskyt ovat putsanneet puita ylimääräisistä oksista ja muusta sälästä.

Mullasta tunkee sinnikkäästi kaikenlaisia kärkiä, punaisia, keltaisia, sinisiä. Sipulikukkiakin, mutta niiden nuput ovat supussa, ilmeisesti koleuden vuoksi. Hurjasti tekisi mieli jotenkin vaikuttaa kevään edistymiseen, mutta lumen levittämistä lukuunottamatta ei juuri muuta ole tehtävissä. Sieltä täältä voi poimia oksia, mutta muuten puutarhatyöt ulkosalla ovatkin lähinnä talon ympäri kävelyä. Alapihalle on turha mennä, sillä lumen alta paljastunut nurmi on märkää ja muuten onkin sitten sitä lunta.

Juuso nauttii keväästä varmasti yhtä paljon kuin minäkin. Se viihtyy ulkosalla pitkiä aikoja; tepastelee siellä kuin kuninkaallinen ikään. Kun se kuulee minun tulevan pihamaalle, se maastoutuu lehdettömän pensaan taakse kuvitellen ilmeisesti olevansa näkymätön. Saapuessani pensaan kohdalle se hyppää esiin selkä köyryssä ja häntä paksuna. No, täytyyhän sitä vähän näyttää pelästyneeltä, kissan iloksi. Sen jälkeen katti meneekin piehtaroimaan kivituhkaan. Jättääkö se kenties oman hajunsa naapurien kissoille vai muuten vainko tykkää pyöriä hiekassa. Ainakin se saa hienon turkkinsa totaalisen pölyiseksi.

Ukkokulta nousi kellarista pihamaalle ja päätti istahtaa keinuun, jolloin istuimen toinen pää romahti alas. Nyt sitten pihalta kuuluu sahan suhina, vasaran pauke ja ruuvivääntimen pörinä. Kohta on taas keinu kunnossa. Neljännesvuosisadan se on meitä palvellut ja ulkona kesät talvet viettänyt. Pari kesää sitten käsittelin keinun ruskealla puuöljyllä ja sen ulkonäkö parani melkoisesti. Kelpaa taas kohtapuoliin keinutella.

Viikonvaihteessa käväisin Tampereen puutarhamessuilla. Anoppi seurassani kierreltiin tungoksessa ja toki sieltä tarttui jotain mukaankin. Valokuvia ajattelin myös ottaa, mutta aina oli jonkun jalka tai käsi välissä. Tungin kameran kassiini ja keskityin tallentamaan upeimmat näyt muistoihini. Tarttuihan sieltä muutama mukula mukaankin ja nyt pitäisi käydä kaupassa ostamassa sen verran multaa, että pääsen esikasvatushommiin. Pihalla on multaa, mutta jäässä - tietenkin. Olisi pitänyt muistaa syksyllä laittaa vähän multaa kellariin kevättä varten. En muistanut. 

Lankesin ostamaan messuilta ihmekukan "porkkananmallisia" juurakoita. Ja maanantaina sitten eksyin netissä keskusteluun, jossa multasormet vaihtoivat mielipiteitä noiden juurakoiden talvettamisesta. Useimmat nostavat juurakot daalioiden tapaan ylös mullasta syksyllä, vaikka messuilla kovin väitettiin juurakoiden talvehtivan meilläkin maassa. Vankka mielipide nettikeskustelussa oli, etteivät talvehdi. Taas sorruin mainosmiesten puheisiin.

Messuilla oli myös tuoreita espanjalaisia mansikoita. Jättimäisen kokoisia. Tuoksuivat mansikalta, mutta mahtoivatko maistua? Olipa messuilla myös standi, jossa oli mahdollisuus nauttia mansikoita shamppanjan kera. Hinta oli kyllä turhan "makoisa" ja minähän olin liikkeellä autolla. Sen sijaan kahvipulla messujen taukokahvilassa oli harvinaisen tuore ja maistuvainen. Jäi siitä ihan hyvä mieli.

Pääsiäisenä maljakkoon tuomani omenapuunoksa puhkesi kukkimaan. Nyt vain kädet kyynärpäitä myöten ristiin, jotta myös omenapuut puutarhassa kukkisivat yhtä kauniisti ja tuottaisivat tulevana kesänä runsaasti herkullisia hedelmiä. Viime kesänähän sato oli suorastaan olematon. Laitettakoon se puiden lepäämisen tiliin. Eihän sitä joka vuosi jaksa kantaa raskasta taakkaa - omenapuidenkaan.

Nämä hienosti kasvavat taimet ovat tuottaneet minulle salapoliisitehtävän. En kuolemaksenikaan muista, mistä siemenistä nämä ovat peräisin. Mihin olen laittanut siemenpussin? Kaikki muut taimikylvöt olen merkinnyt ja tiedän, mitä missäkin on tulossa. Mutta en näitä tunnista. Jossain takaraivossa tiedän tiedon piileksivän, mutten saa sitä sieltä esiin. Seuraavaksi onkin vuorossa kastelutehtäviä. Yllättävän paljon vettä taimikylvökseni vaativat, vaikka useimmat eivät olekaan suorassa auringonpaisteessa. Siis, jos aurinko sattuisi paistamaan. 

Oikea käteni on kipeytynyt uudelleen. Sain siihen viikko sitten kortisonipiikin ja muutama päivä menikin hienosti. Olen välttänyt käden rasittamista ja siirtynyt hiiren käytössäkin vasempaan käteen. Eilen kuitenkin kämmenselkään nousi taas kipeä patti ja käsi on hivenen liikeherkkä. Täytynee ryhtyä pitämään tukea taas päivälläkin.