Joulukuu on alkanut ja valoisat hetket vähenevät. Päivän pituus on nyt hiukan yli kuusi tuntia ja vielä vähenee, kunnes 21.12. on talvipäivän seisaus. Sen jälkeen alkaakin matka kohti valoa, vaikka alussa niin hitaasti, ettei eroa helposti huomaa.
Tänä vuonna oli pitkästä aikaa sellainen tunne, ettei taida itse tehdyt joulukortit syntyä. Pää kumisi tyhjyyttään, idealamppu ei syttynyt ja hetken jo selailin kaupasta ostettujen korttien pinoa. Sitten yhtenä yönä uni ei tullut. Sängyssä pyörimiseen tympääntyneenä vedin työhuoneen oven kiinni, jotta en kolinoillani häiritsisi Ukkokullan unta. Inventoin askartelutarpeet ja niitä hyödyntäen valmistuikin riittävä pino kortteja. Ne ovat jo aloittaneet matkansa vastaanottajille.
Kortteja on kiva askarrella. Kun sitä vuosien ajan tekee, ei perinnettä voi noin vain katkaista. Joiltakin ihmisiltä tulee nopeasti kommentteja ja kysymyksiä, että miksi tänä vuonna tuli kaupan kortti? Moni ei lähetä ainuttakaan joulukorttia. Se olkoon jokaisen oma asia. Minusta on kiva saada kortteja, myös joulukortteja. Sen ajatuksen siivittämänä lähetän joulukortteja, kunnes joskus syystä tai toisesta lopetan.
En tiedä, mihin kaikki aikani kuluu. Mielestäni olen kaiken aikaa liikkeessä, mutta silti suunniteltujen töiden lista vain pitenee. En ole vielä leiponut ainuttakaan joulutorttua. Taikinaa on kyllä pakastimessa ja omena-kanelimarmeladia kaapissa. Äkkiähän ne tortut pyöräyttää, kun toimeen ryhdyn.
Sen sijaan tein muutaman purkillisen herkkusinappia. Tykkään sinapista ja vielä enemmän itse tehdystä, jonka maustan konjakilla tai madeiralla. Tällä kertaa oli konjakin vuoro, kun sitä sattui olemaan aukaistu pullo kotona. Jokunen purkki menee tuliaisiksi.
Kylän torilla oli lauantaina perinteiset joulumarkkinat. Ei ollut metrilakua, ei pölypussikauppiasta eikä Pakistanissa valmistettujen vaatteiden rekkijonoa. Sen sijaan kylän ja lähiseudun kädentaitajat ja leipojat olivat saapuneet myymään tuotteitaan. Partiolaiset kiersivät yleisön joukossa kauppaamassa itse valmistamiaan sytykkeitä. Myynnissä oli myös useiden kylällä asuvien kirjailijoiden teoksia. Kartanoteatterin väki lauloi ja laulatti kyläläisiä.
Tiesin torilla olevan myös Kranssitaivas.fi:n myyntipiste. Kranssit on käsin tehtyjä. Ne voi ripustaa ulos tai sisälle ja ne ovat kestäviä. Kranssitaivaan nuori yrittäjä Anniina oli itse myymässä tuotteita. Linkistä voit lukea hänestä ja yrityksestä enemmän.
Kädentaitoni eivät riitä omien kranssien tekemiseen. Havujen ja sammalen hakeminen toisten metsistä ilman lupaa ei kuulu jokamiesoikeuden piiriin, mikä sekin aiheuttaa materiaalipulaa. Niinpä tuen muiden taitoa ja yrittäjyyttä ostamalla heidän tekemiään tuotteita. Tässä tapauksessa kransseja.
Kranssitaivaalla oli markkinoilla erinomainen tarjous, joten ostin kaksi kranssia. Vihreän Metsä-nimisen kranssin ajattelin laittaa ulko-oveen joulun jälkeen. Se käy väritykseltään kesäaikaankin. Punaisen Joulu-kranssin suhteen en ole vielä tehnyt päätöstä. Saattaa olla, että se menee tuliaisena. Pähkäilin värien kanssa, enkä osannut tehdä päätöstä. Sain ostosteni lisäksi 5 euron alekoodin, jos haluan ostaa verkkokaupasta vielä kolmannenkin kranssin.
Erilaiset valosarjat miellyttävät minua. Patteritoimisilla saa kivasti piristystä hämäriin iltoihin. Ostin kuvan metsämaiseman, jossa kolmiulotteisuus tulee hyvin esiin valaistuna. Peurat/kauriit eivät innosta missään muodossa, kun harva se päivä liikenteessä ollessani joudun niitä väistelemään. Viimeksi sunnuntaina parin autonmitan päässä edelläni ajava osui peuraan. Vauhti oli hiljainen, joten kukaan ei loukkaantunut, eikä auto vahingoittunut. Sen sijaan sydän pomppi ylimääräisiä lyöntejä niin minulla kuin varmasti peuraan osuneella.
Energiakriisi lienee syynä, sillä valosarjoja myydään nyt reippailla alennuksilla. Patteritoimiset menevät uutisten mukaan hyvin kaupaksi. Kertakäyttöisistä tavaroista en välitä. Tuo metsämaisema on kaunis päiväaikaan ilman valaistustakin ja eleettömänä valkoisena se on kaunis muulloinkin kuin jouluaikaan. Hyvin pidettynä siitä on iloa varmasti useiksi vuosiksi.
Täällä etelärannikolla lunta on muutama sentti ja se näyttää aika hyvin pysyvänkin, kun jatkuvasti on pientä pakkasta. Pari kertaa lunta on satanut enemmän, jonka vuoksi olen tehnyt runsaan tunnin lumityöt. Aura käy ne vähäisetkin sentit raapimassa ja lykkäämässä sisäänkäyntiin. Pihallemme on alamäki tieltä, joten ylimääräiset vallit on aina kolattava pois, jotta pihasta on helpompi lähteä liikkeelle.
Olemme jo useamman vuoden ajan noudattaneet käytäntöä, ettei aikuisten kesken osteta joululahjoja. Oma perhe kokoontuu yhteisen pöydän ääreen syömään, juttelemaan ja mahdollisesti illan myötä myös jotain peliä pelaamaan.
Tänä vuonna tein päätöksen, etten osta lahjoja kenellekään. En aikuisille enkä lapsille. Minun on helpompi tehdä tällainen päätös, kun pikkulapsia ei nyt lähipiirissä montaa ole. Niillä muutamilla asiat ovat hyvin ja he saavat lahjoja tänäkin vuonna varmasti enemmän, kuin jaksavat avata.
Maailmassa on tällä hetkellä lapsia suuressa hädässä. Päätökseni on tukea tyttöjä, sillä heidän kouluttamisessaan on avain muutokseen. Tyttöjen tukemiseen on ainakin pari kansainvälistä kanavaa: Naisten Pankki tai Plan International.
Ostin neljä vuotta sitten kultapalmun. Sillä oli jo ostettaessa korkeutta metrin verran. Siirsin palmun kaupan muovipurkista isokokoiseen altakasteluruukkuun. Siinä palmu on viihtynyt oikein hyvin. Vain muutama lehti on ruskettunut, jolloin olen leikannut ne pois. Lehdenkärkien ruskettuminen voi olla merkki kuivuudesta. Pari kertaa olenkin huomannut vesisäiliön olevan typötyhjä.
Loppukesästä palmuun kasvoi pitkä, terävä piikki. Netin mukaan kultapalmu ei yleensä huonekasvina kuki. Mielenkiinnolla seurasin, mitä piikistä syntyy. Arvelin sen olevan uusi lehti, kuten sitten kävikin ilmi. Lehtihän sieltä on kuoriutumassa. Saapa nähdä, koska lehti on kokonaan avoinna.
Taivas on päivä toisensa jälkeen pilvien peittämä. Yhtenä iltana viikolla sentään illansuussa aurinko pilkahti laskeutuessaan. Pilvet värjäytyivät vaaleanpunaisiksi.
Hyvää Itsenäisyyspäivää ja kynttilänvaloa iltoihinne!
Nuku nuku nuori oksa,
viel on maassa halla.
Kanerva ja koivunoksa
nukkuu lumen alla.
