Sadonkorjuu loppusuoralla

Villiviinin syysasu pergolan katolla.

 
Miten kummassa syksy yllätti minut? Tuli niinsanotusti puskista varisuttaen puista lehdet pitkin nurmikkoa ja terassia. Ja muuttaen kasvit ruskasävyihin. Ei siinä mitään, ruska on joka vuosi yhtä hienoa katsottavaa. Riippuen tietenkin kunkin vuoden värikylläisyydestä. Vähän epäilin, että runsaiden sateiden vuoksi värimaailma asettuisi enemmän ruskean harmaaksi. Ilokseni punaista ja oranssia on kiitettävästi. Etenkin villiviinit hehkuvat.

Lämpimien päivien ja kosteuden ansiosta nurmikko kasvaa vauhdilla. Viikonloppuna oli tarkoitus nurtsi leikata, mutta lauantaina olin ystävän miehen synttäreitä juhlimassa. Lauantaina myös satoi lähes koko päivän. Uusi viikko alkoi mehumaijaa vahtiessa ja nurmikkoa leikatessa.

Perjantaina aloitettu Zilga-rypäleen korjuu keskeytyi. Kuinkas muuten niin kaatosateen vuoksi. Viikko sitten pesemäni ikkunoiden ulkopinnat ovat yhtä harmaat kuin ennen pesua. Sunnuntaina jatkoin sitten rypäleiden korjuuta. 

Sain satoa kaksi ämpärillistä. Lähes puolet vähemmän kuin vuosi sitten. Ei haittaa. Noista tuli useampi litra mehua, josta osan jatkojalostin hyytelöksi. Arkkupakastin onkin jo pullollaan marjoja, soseita, mehuja, omenalohkoja ja rapsupaloja. Kaappipakastin on jätettävä ruokatarvikkeille, leivälle ja leipomuksille.

Sanguisorba obtusa - Nuokkuluppio

Nuokkuluppio kukki vielä muutama päivä sitten kauniisti. Nyt sitä katsellessa ymmärtää, mitä tarkoittaa sanonta "märkä kuin rätti". Tai "uitettu koira". Kukinto ei tuosta pörhisty auringon ja tuulenkaan ansiosta. Nuokkuluppion matka kohti kompostia on alkanut.

Sedum 'Herbstfreude' - Komeamaksaruoho

Vuosi sitten mylläsin Pikkupuutarhan Kivipenkissä ankaralla kädellä. Siirsin sieltä korkeaksi venyviä syysleimuja, kultakärsämöä ja varmaan jotain muutakin enimmäkseen alapihan Kaivoruusupenkkiin. Syynä siirtoon oli korkeiden kasvien kallistuminen loppukesästä käytävälle ja muiden kasvien päälle. Halusin myös, että Kivipenkin takareunan suuri kivi näkyisi paremmin. 

Keskitin useassa eri paikassa kasvavaa komeamaksaruohoa Kivipenkkiin. Olen tyytyväinen lopputulokseen. Varsinkin nyt, kun maksaruohot ovat innostuneet kukkimaan. Ne houkuttelevat pörriäisiä puoleensa. Auringon paistaessa maksaruohoihin kasvustosta kuuluu tasainen surina ja pörinä. 

Anemone hupehensis - Syysvuokko 

Syysvuokko on houkutellut kukkakärpäsiä. Yksi amiraali koitti hetken löytää tasapainon tuulen heiluttamalla syysvuokon kukalla. Sitten se lennähti syyshortensian kukalle, jossa pysyttelikin pidemmän aikaa. Siinä vaiheessa olin ehtinyt jo viedä kameran sisälle jatkaakseni pihatöitä. Kuinkas ollakaan, taivaalla kulki iso kurkiparvi kohti etelää lentäen ja samalla hyvästejään äännellen. Tuli haikea olo, kuten aina kurkien muuttoa katsellessa. 

Majalispenkistä otin kaikki kesäkukat pois. Unikot lähtivät jo aiemmin, kun niiden varret olivat menneet ruskeiksi. Leikkasin niistä talteen siemenkodat, jotka tyhjennän myöhemmin. Auringonkukka saa vielä kurkotella korkeuksiin, koska sen alemmissa haaroissa on vielä avautuvia kukkia.
 

Auringonkukka 'Astra Gold'

Tavallisen auringonkukan lisäksi esikasvatin 'Astra Gold'ia, jonka siemenet olen saanut blogiystävä Kivipellon Sailalta. Kuten kuvasta näkyy, 'Astra Gold' on kuin aurinkoinen pehmotyyny kesäisessä puutarhassa. Tätä on hankittava ensi keväänä lisää. 

Clematis 'Pink Fantasy'

Kärhöjen kukinta alkaa olla loppusuoralla. Hiidenkirven puutarhassa -blogin Minnalla on takuulla jokin ihmeellinen taito, sillä hänellä kärhöissä on vielä paljon kukkia. Minulla oikeastaan vain 'Polish Spirit'issä on vielä useita kukkia. Samoin tarhaviinikärhö 'Black Prince'n voi sanoa edelleen kukkivan.

Kuvan 'Pink Fantasy' on jo käytännössä lopettanut, vaan yhden nupun se jostain taikoi avautumaan. 

Clematis 'Princess Kate' 

Tarhalyhtykärhö 'Princess Kate' ilahdutti voimallisella kasvulla ja runsaalla kukinnalla. Nyt se on mielestään tehnyt tämän kesän tehtävänsä. Nuppuja ei enää ole avautumassa ja olemassa olevien kukkien loisto on hiipumassa. 

Rosa rugosa 'Ritausma'

Ritausma on selvästi loppukesän kukkija. Sateista se ei ole tykännyt, kuten ei moni muukaan ruusu. Useita nuppuja on vielä valmiina avautumaan. Taitaa onnistuakin, sillä päivät ovat edelleen varsin lämpimiä. Yöt ovat selvästi viilenneet, mutta +10 asteen tietämillä edelleen mennään.

Rosa Austin 'Carolyn Knight'

 
Austin-ruusuni 'Emily Brontë' ja 'Lady of Shalott' ovat kaikki nuppunsa avanneet, eikä uusia ole ilmestynyt. Sen sijaan valkoinen 'Carolyn Knight' pääsi vauhtiin kesän toisella kukinnalla. Useita nuppuja on valmiina ja yksi kukka jo avoinna.

Tämän 'Carolyn Knight' -ruusun olen ostanut Austin-ruusuna, mutta en ole löytänyt sitä mistään Austin-ruusujen luettelosta. Olisiko taimikauppiaalla käynyt nimilappujen kanssa vahinko? Kasvutavaltaan se muistuttaa vieressä kasvavaa 'Lady of Shalott'ia. Korkeita kumpikin ja muutenkin kuin siskokset. Oli Austin tai ei, tykkään silti.

Rosa 'Sävel'

Tässä kuvassa on jotain viehättävää. Sävel-ruusu tekee tuttavuutta vieressä kasvavan tarhakellokärhö 'Aljonushkan' kanssa. Luultavasti asia on toisinpäin eli 'Aljonushka' haluaisi kaveerata ruusun kanssa. 'Sävel' -ruusun vahva ja kasvuvoimainen olemus ei pienistä hätkähdä. Se kyllä jaksaa toimia tukena yhdelle kärhölle. 

Villiviinit ovat näin syksyisin kiitettävän villejä. Ainakin väreissä. Aidan villiviini on aloittanut punastumisensa tontin nurkasta alkaen. Toivottavasti se ehtii värittyä puuvajaa kohti kulkiessaan. Eiköhän niin käy.

Auringonpaiste sai villiviinin säihkymään sunnuntaina.

Köynnösnurkkauksen oikean siiven villiviini on päivä päivältä punaisempi. Vasemmassa siivessä punastuminen saattaa jäädä vajaaksi. Veikkaan lehtien putoavan ennen värittymistä.

Köynnösnurkkauksen punaiset villiviinit kurkkivat alapihalle aronioiden ja lumikärhön välistä.

Auringonlaskun värit pe 18.9.

Pimeys laskeutuu iltaisin yhä aikaisemmin. Ehtiipä katsella erikoisia pilvimuodostelmia ja hyvällä tuurilla ihastella auringonlaskun punaamaa maisemaa.

 Mukavia syyspäiviä kaikille!

Mitä ihmettä! Marraskuu jo...

Kellonummen hautausmaa, Espoo

 

Mihin kummaan aika oikein valuu? Viikossa on maanantai ja heti perään perjantai. Kellojen viisarien siirron jälkeen päivät ovat pimeitä aamulla ja pimeitä jo iltapäivällä. Johtunee raskaista pilvistä ja toistuvista sateista. 

Teimme Ukkokullan kanssa hautausmaakierroksen. Veimme kynttilät Helsingin pitäjänkirkolle appiukon haudalle, Honkanummelle isoveljeni haudalle ja Kellonummen hautausmaalle äitini haudalle. Joka paikassa vesi litisi hautojen välissä kulkiessamme.

Kunpa aikaa voisi säilöä, kuten säilöin kurpitsaa pikkelssiksi purkkeihin. Olisi mukava halutessaan tai tarvitessaan hakea sopiva määrä arkea tai pyhää autotallin hyllyssä odottavista säilykepurkeista.

Hyvältä maistuu itse tehty kurpitsapikkelssi. Sain omalta kasvimaalta kolme isoa oranssia Tom Foxia ja useamman spagettikurpitsan. Vielä on jäljellä yksi Tom Fox, josta teen jonain päivänä ehkä kurpitsakeittoa.

Osa puista on jo täysin paljaina. Etenkin haavat ja useimmat koivut ovat pudottaneet lehtensä. Vaahteroissa on vielä vähän lehtiä. Alapihan oman vaahteran lehdet olen silpunnut nurmikolle ruohonleikkurilla. Ylimääräisen silpun olen haravoinut pensaiden alustoille. Yläpihalla vaahterat sijaitsevat kunnan puolella. Niitä on kymmenkunta. Pudottavat melkoisen sulkasadon meidän käytäville ja istutusalueille. Olemme vieneet kaatopaikan puutarhajätepisteeseen 49 tiukkaan ahdettua säkillistä vaahteranlehtiä. Loput lehdet haravoin pensaiden alle odottamaan kevättä.

Aronia

Ruska-aika alkaa olla ohi. Siitä tuli odotettua loistavampi. Aronioista suurin on jo pudottanut punaiset lehtensä. Vuosi sitten leikatut aroniat suorastaan palavat edelleen niin hienoina. Ilo niitä on katsella.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka

Sain vihdoin laitettua jänisverkot paikoilleen. Elän toivossa, että kesän aikana yläpihaa reunustamaan asennetut verkkoaidat pitäisivät peurat paremmin poissa tontiltamme. Alapihalle ne pääsevät suhteellisen helposti rajanaapurin pihan poikki, koska siellä verkkoaita on vain 80-senttinen. Onneksi se suunta ei kuulu peurojen vakioreitteihin, mikä ei suinkaan ole suurikaan helpotus. Yläpihan käytävien kaksi porttia on edelleen "vaiheessa". Ukkokullan vakaa lupaus on, että ne valmistuvat ennen lumia. 

Lamium maculatum - Hopeatäpläpeippi

Puutarhasta on nyt pyrittävä löytämään toisenlaisia ilon aiheita verrattuna kesän runsauteen ja kukkaisuuteen. Pieniin yksityiskohtiin kannattaa kiinnittää huomiota, kumartua ja katsella lähempää. Hopeatäpläpeippi on parhaimmillaan näin syksyllä, kun sen lehdet tuovat valon tuntua muuten yhä värittömämpään ympäristöön. Paikoin hopeatäpläpeippi jopa pukkaa muutamia pinkkejä kukkia.

Bellis- Kaunokainen

Kaunokainen ei kukkarunsaudella näin loka-marraskuussa leveile. Aika söpöiltä nämä yksittäiset kukat kuitenkin näyttävät. Kuvaa katsellessa tuli mieleen, että noitahan voisi vielä jakaa ja istuttaa harvempaan tulevaa kesää ajatellen. Maa on täysin muokattavissa, kun pakkasaamuja on ollut vain pari kolme. Olen putsannut osan puutarhavälineistä ja vienyt niitä kellariin talteen. Jaksaisinkohan kaivaa niitä uudelleen esiin?

Colchicum 'Giant' - Syysmyrkkylilja

Aiempina vuosina istutetut syysmyrkkyliljat lojuvat jo reporankoina pitkin pituuttaan istutusalueillaan. Sen sijaan tänä syksynä istutetut Giantit puskevat mullasta topakoina. Olen laittanut pienet metalliset merkit vanhojen syysmyrkkyliljojen paikoille, jotta löydän ne tarvittaessa helposti. Näiden uusien merkitseminen on vielä tekemättä. Laitetaanpa työlistalle.

Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee' - Ruskaheisiangervo

Ruskavärien merkitys syksyn ilahduttajina nousee vuosi vuodelta. Tykkään ruskaheisiangervo Amber Jubileesta aina yhtä paljon. Vaikka se on jo suurimmaksi osaksi lehtensä pudottanut, en voi sen ohi kulkea ihastelematta oranssinpunaista paloa.

Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' - Purppuraheisiangervo Fireside

Purppuraheisiangervo UMNHarpell eli Fireside asustaa Amber Jubileen kaverina. Tämän lehtien tumma väri senkun syvenee lehtisadon lähestyessä. Että olen tyytyväinen, kun tämän pensaan toin kotiin kesän 2019 Puutarha Tahvosen vierailulta.

Berberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppurahappomarja

Happomarjat kiersin vuosia kaukaa. Mistä mahtaa moinen antipatia niihin syntynyt? Nyt tykkään tästä purppurahappomarjasta tosi paljon. Olen miettinyt, että kannattaisi istuttaa pieniä pensaita enemmänkin. Jopa korvaamaan joitakin perennoja. Pensaat ovat helppoja ja niitä löytyy jokaisen makuun.

Berberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppurahappomarja

Purppurahappomarjan syysruskaan sonnustautuneet lehdet ovat nättejä. Kuin oksassa olisi rivissä pikkuruisia kukkia. 

Työhuoneen ikkunanäkymää katselen aamuin illoin. Illalla tosin on jo niin pimeää, että vain pallokentän ja kävelytien valot näkyvät. Sekä kylän S-marketin ruokarobotti, jonka antennipiiskassa vilkkuva valo näkyy pimeydessäkin sen kuskatessa jonkun tilausta perille. Palvelu aloitettiin alueellamme vasta hiljattain. Jännityksellä seuraan mihin lumivalliin robotti kulloinkin jymähtää, mikäli auraus hoidetaan yhtä yliolkaisesti kuten useimpina talvina. Mikäli nyt lunta tulee.

Alapiha 27.10.25

 
Alapihalta olen haravoinut hedelmäpuiden lehtiä lähinnä ulkoilun merkeissä. Nyt omenapuut ovat jo tyhjiä. Kriikunoissa ja lumikärhössä sekä joissakin pensaissa on vielä jonkin verran lehtiä. Samoin yläpihan syreeneissä. Odotan sateissa pidempää taukoa ja auringonpaistetta. Silloin käyn lykkimässä ruohonleikkuria silputakseni lehtiä ravinteeksi nurmikolle. Loput jääköön odottamaan kevättä. Pitäähän silloinkin olla jotain puuhaa kylvöhommia odotellessa. 

Malus 'Musta Rudolf' - Koristeomena

Näin loppusyksystä puutarhaihmiseenkin iskee terveellinen annos laiskuutta. Vuosi vuodelta osaan olla yhä suurpiirteisempi puutarhan syyspuunaamisessa. Pimeä ilta ei houkuttele pihalle rapsuttamaan, eikä viikonloppujen sateiset säät. Kirja toisensa jälkeen sen sijaan on tullut luetuksi. Samoin sukkaa pukkaa tasaiseen tahtiin.

Siis terveuloa marraskuu ja kynttilöiden valo. 

Leppoisaa marraskuuta ja hyvää pyhäinpäivää kaikille! 

Syyslehtien seassa

 
Paljon on lehtiä vielä puissa. Osa vaahteroista on jo ihan tyhjiä, osassa oransseja lehtiä on vielä runsaasti. Yhdessä tonttimme vieressä, puiston puolella kasvavassa vaahterassa, on lehdet vielä vihreinä.

Paljon lehtiä on tullut alas. Haravoin tontin puistopäädystä yhdeksän säkillistä vaahteranlehtiä. ja lisää on vielä tiedossa. Muiden puiden ja pensaiden lehdet haravoin puutarhassa sopiviin paikkoihin maatumaan tai jätän sijoilleen. Tai silppuan ne nurmikolle. Mikäli nurmikolle kertyy paksuja silppukertymiä, haravoin osan pensaiden tyvelle.

Vaahteranlehdet maatuvat tosi hitaasti. Niitä ei voi jättää istutusalueille, vielä vähemmän kulkuväylille. Paksu lehtikerros jäätyy talvella ja sulaa hitaasti keväällä. Se on kuin peltinen laatta kaiken päällä. En myöskään halua katsoa kuukausitolkulla maatumista odottavia vaahteralehtisäkkejä jossain tontin nurkassa. Siksi kuskaamme syksyisin vaahteranlehdet kaatopaikalle, jossa niistä valmistetaan multaa. 

Ruskaväriset lehdet ovat kauniita maassakin. Aroniat hehkuivat punaisina. Pakkasyön jälkeen aronioiden sulka- eikun lehtisato sai vauhtia. Kohta aroniat ovat aivan paljaita.

Hedelmäpuut pudottavat lehtensä eri tahtiin. Punakaneli ja valkeakuulas tyhjensivät oksansa vauhdilla. Huvitus ja syysomena vielä miettivät, liittyisivätkö riisuutujien seuraan.

Syyshortensioillakin näyttää olevan erilaisia tapoja syysasujensa kanssa. Bermudan Grandiflora on enemmän ruskea kuin oranssinkeltainen. Hortensiapenkin Vanille Fraise ja Vim's Red ovat olleet viime viikot kullankeltaisia - tai kullanpunaisia. Kuinka vaan. Ihania pensaita. 

Tuurenpihlaja ei sitten pettänyt tänäkään syksynä. Tykkään tästä pohjolan palmusta erityisen paljon. Koristeomena Musta Rudolf sen oikealla puolella ei kalpene syysruskassaan lainkaan. Kaikki ratkaisut puutarhassani eivät ole niitä fiksuimpia. Tuurenpihlajan ja Musta Rudolfin kaltaiset ilon aiheet saavat hölmöydet unohtumaan.

Syysvuokot ovat olleet tämän kesän primadonnia. Niiden kukinta on kestänyt hyvin pitkään. Kiemurapenkin suureksi kasvanut puska aloitti kukinnan heinä-elokuun vaihteessa. Yhä siinä on muutama kukka. Pikkupuutarhan Muuripenkkiin, Bermudaan ja alapihan Päivänliljapenkkiin istutetut siementaimet ovat kukkineet upeasti nekin. 

Berliinin Kärten der Welt'issä elokuussa 2016 syntynyt unelmani syysvuokkojen runsausta puutarhassani on toteutunut. Siellä näin upean syysvuokkokeskittymän. Näkymä jäi pysyvästi mieleeni. Tänä kesänä olen saanut ihailla sellaista omassa pihassa. 

Sunnuntaina 12.10. blogissaan Ylistyksen kehäkukalle. Anun ylistykseen on helppo yhtyä. Omassakin pihassa suorakylvetyt kehäkukat kukkivat edelleen Majalispenkissä. Tänäänkin, vaikka aamukahdeksalta pakkasta oli yhä -3℃. Kehäkukka 'Bronzed Beauty' on yksi lempikesäkukistani. Etenkin avautumaisillaan olevana sen terälehdet ovat niin hienoja. 

Syysmyrkkyliljat olivat tänään perjantaina pitkin pituuttaan. Ehkä ne halusivat kaivautua muiden kasvien lehtien suojaan lämmittelemään yöpakkasen kylmyydeltä. Auringon voima on ihmeellinen. Niin vain nämä alastomat immet nousivat auringon paisteessa suoriksi. 

Osa syysasteri 'Patricia Ballard'eista ei ehdi avaamaan nuppujaan. Ilahduttavasti osa niin kuitenkin teki. Poimin viluisia nuppuisia syysastereita sisälle maljakkoon. Sepä olikin hyvä toimenpide. Nuput avautuvat vikkelästi huoneenlämmössä.

Tänä syksynä ei ole kovin montaa pelaguuta pelastettavaksi sisälle talvehtimaan. Yksi muutama vuosi sitten Plantagenin pistokkeesta kasvatettu pelaguu kukkii nyt takkahuoneen ikkunalla. Kolme halpakaupan pihamyymälästä alkukesällä ostettua pelaguuta koittaa selviytyä työhuoneen ikkunalla.

Television meteorologi lupaa parhaillaan lauantaiaamuksi pakkasta. Ja liukkautta. Päivällä sentään aurinko paistaa ja lämpöäkin ennustetaan +8℃. Ja pohjoiseen lunta, hui.

Nautitaan viikonlopusta!

Kyl' se on syksy nyt!

Hosta - Kuunlilja

 

Viime viikon alkupuolella yölämpötilat laskivat lähelle nollaa. Yhden kerran pakkasen puolelle. Sitten tulikin niin lämmintä, että aamuisinkin mittari näyttää +8℃. Ehdin jo miettiä, saammeko ollenkaan ruskaa. Kyllä saimme. Ehkä veteläksi mennyttä kuunliljaa ei voi parhaaksi ruskakasviksi kutsua. Selvä syksyn merkki se kyllä on. Etenkin kuvan muita suurilehtisempi malli. Se lötsähtää ja muuttuu keltaiseksi aina ensimmäisenä.

Cotoneaster - Tuhkapensas

Ruska on tietenkin parhaimmillaan silloin, kun aurinko kirkastaa värit. Tuhkapensaan punaiseksi, oranssiksi ja keltaiseksi rävähtäneet värit näyttävät upeilta myös harmaassa säässä. 

Tuhkapensaita meillä oli aikanaan muutamia kadun varressa, tontin rajalla. Luovuin tuhkapensaista jo ennen tuijien istuttamista. Pari tuhkapensasta siirsin tontin uloimpaan nurkkaan, kun en muutakaan paikkaa niille keksinyt. Nyt kiitän tuolloista ajattelemattomuutta. Sopivat oikein hyvin paikkaansa.

Tuhkapensas on ennen ruskaakin kaunis pensas. Sen lehdet ovat kiiltävän vihreät. Pienistä kukista muodostuu loppukesästä mustia marjoja. Tuhkapensas sopii hyvin aitapensaaksi. Se kestää myös leikkausta.

Villiviini puistolaidan aidalla

Villiviini on sekin oivallinen ruskakasvi. Istutin sitä aidan tyvelle, koska mielestäni köynnös sopii hyvin koristamaan aitaa. Villiviini on kasvanut niin, että kesäisin kuljen puiston puolella keräämässä pitkälle luikertelevia varsia takaisin aidalle. Lavakaulusten kohdalla villiviiniä on aidalla paikoin jo kolmessa kerroksessa eli se tuo tuulisuojaa hyötyvihanneksilleni.

Vasemmassa yläkulmassa näkyy alapihan tuurenpihlaja, joka ei pidä mitään kiirettä punastumisella. Yläpihan huoltopihalla kasvava toinen tuure on jo aivan oranssinpunainen. Osa sen lehdistä on varissut maahan. 

Aronia

Tänä syksynä Oikearinteessä, portaita alaspäin laskeutuessa vasemmalle jää suurin aroniamme. Sitä ei ole leikattu muutamaan vuoteen lainkaan alas. Muille aronioille niin tehtiin vuosi sitten, koska ne olivat osittain alaosistaan paljaita. Ihmeen nopeasti ne ovat kasvaneet korkeutta, mutta marjoja niihin ei nyt tullut. Eikä myöskään ruskaa. Ensi vuonna tilanne on luultavasti jo toinen.

Epäilen vahvasti, että kuvan aronia on ihkaoikea marja-aronia. Muut valtaosin koristearoniaa. Ostimme aroniat nipussa aitataimina, koska niistä oli tarkoitus tehdä aidanne rinteen reunaan. Koristearonia tekee marjoja sekin, mutta marja-aroniaa pienempiä ja happamampia.  

Spiraea chamaedryfolia - Idänvirpiangervo

Idänvirpiangervosta olen kertonut aiemminkin. Sitä en ole meille istuttanut, vaan se on ujuttanut itsensä naapurin puolelta. Aluksi asia ärsytti minua. Enää ei yhtään. Se täyttää erinomaisesti meidän ja naapurin välisen ongelmallisen notkelman. Talvella tuohon puskanurkkaan on kolattava lumia pihalta. Idänvirpiangervo ei ole lumitaakasta moksiskaan. Siellä se makaa välillä jäisenkin lumikuorman alla nousten taas kevätauringon lämmittäessä yhtä ehona pystyyn. Idänvirpiangervo kukkii kuin sen yllä olisi kimaltavaa lunta. Pörriäisetkin tykkäävät kukista. Syksyllä puskat syttyvät ruskaiseen tuleen.

Leikkaamme idänvirpiangervot muutaman vuoden välein mataliksi. Pian se taas venyy entisiin mittoihinsa. 

Kotikadun vaahtera

Tonttimme rajalla, puiston puolella kasvavat vaahterat ovat edelleen lähes kokonaan vihreitä. Lehtisatoakaan niillä ei vielä ole pahemmin ollut. Kun lehtisato alkaa, hukun vaahteranlehtiin. Ja keväällä vaahteravauvoihin, kuten joka kevät täällä manaan.

Sen sijaan tien toisella puolella, naapurin pihalla kasvava vaahtera on huikean hienoon ruska-asuun pukeutunut. Puun nähdäkseni minun on mentävä pihalle. Tai vaihtoehtoisesti on roikuttava varaston ikkunassa, jossa näkymän peittää autotallipäädyn puumaiseksi  kasvanut siperianhernepensas. 

Matteuccia struthiopteris - Kotkansiipi

Vain pari päivää ennen näiden kotkansiipien kuvaamista katselin niiden lakoamista maata kohden. Harkitsin jo hetken hakevani sakset ja leikkaavani kotkansiivet kokonaan pois. Se on kohta edessä, jotta lumen tullessa pääsemme kolaamaan käytävää. En sitten niitä saksia hakenut. Hyvä niin, koska minusta nämä ovat kellastuneinakin kauniita. Melkein kuin palmuja jossain etelämeren saarella - ehkä ei väriltään, mutta ketä se haittaa? Näiden palmujen alle varjosta nauttimaan en taida mahtua. Ellen sitten kutista itseäni merkittävästi.

Parthenocissus - Villiviini

Minulla on jonkinlainen fiksaatio (= pakkomielle, idean tai tunteen liiallinen korostaminen) kuvata kasveja sinitaivasta vasten. Värit ja muodot tulevat siten paremmin esiin. Kuvattava kohde kaipaa mielestäni rauhallista taustaa. Omassa pihassa tällainen järjestely ei kovin usein onnistu. 

Köynnösnurkkauksen oikean siiven villiviini on täysin punastunut ja lehdistä on pian suurin osa maassa. Vasemman siiven villiviini vasta miettii, punastuako vaiko ei? Näiden välissä kasvavat ruotsinköynnöskuusama Serotinat eivät ota kumpaankaan siipeen kantaa. Ihan ovat vihreitä edelleen.

Parthenocissus - Villiviini

Terassinurkan villiviini on kasvanut tänä kesänä aivan vallattomasti. Mielellään se varmaan muuraisi koko terassin umpeen versoillaan. En anna tämän villiviinin kasvaa kattorakenteisiin. Siksi ohjaan sen versot kaartumaan tietyn pisteen jälkeen takaisin maata kohden. En halua tästä villiviinistä luopuakaan. Ensi kesänä aion miettiä, millaisen ratkaisun sen kohdalla teen.

Alapihan aidalla kasvavat villiviinit eivät ole kertaakaan tehneet sinisiä marjoja. Tämä terassin villiviini on niitä muodostanut ihan alusta saakka. Nyt marjoja on jo vähemmän, koska mustarastaat käyvät niitä napsimassa. Sallin sen heille. Kunhan eivät vain ruiskisi peräpäästään sinimustia täpliä pitkin terassia. 

Bergenia - Vuorenkilpi

Vuorenkilpi ei ole mitenkään erityinen ruskakasvi. Hauskan näköinen se on joka tapauksessa, kun siihen ilmestyy kirkkaanpunaisia lehtiä. Vihreäksi nuo punaiset lehdet eivät enää muutu. Keväällä ne ovat todennäköisesti mustia limanuljaskoja vihreiden joukossa. Tai kuivia ruskeita käppänöitä, joita murennan toisten väleihin lannoitteeksi.

Puuvajarinne

Puuvajarinne ei ruskaväreissä loista. Lähinnä se on kuorrutettu haavanlehdillä. Muurilla kyllä pilkistää punertava villiviini, joka on kasvanut syreenin oksille maisemia uteliaana kurkkimaan. Villiviinejä olen monistanut talon seinustalla kasvavasta kaverista. Talon nurkkaan alkuvuosina istutettu villiviini sai jäädä paikalleen, kun rakensimme pation. Olisi varmaan kannattanut kaivaa pois, mutta jälkiviisaanahan näitä töitä on helppo keksiä. 

Leikkaan villiviinin joka syksy alas ja keväällä se taas aloittaa uuden kasvun kohti kattoa. Silloin tällöin leikkaan villiviinistä kesälläkin pitkäksi venähtäneitä versoja. Muutaman laitan veteen tekemään juuria. Niitä olen istuttanut muutamiin paikkoihin ja jakanut tutuille. 

Rinteen yläpäässä on yksi tämän kesän rakennelmista eli peuraportti. Ensimmäinen niistä, muut kaksi ovat vielä vaiheessa. Eikä tämäkään täysin valmis ole. Siitä puuttuu sulkusysteemi, joka on vielä mietinnässä. Nyt portti suljetaan rautalangan pätkällä. Portti on kyllä sen verran tiukka, että tuskin sitä peurat avaavat. Tuijien takaa vasemmalla kulkee verkkoaita reunustamaan tonttia. 

Geranium cantabrigiense - Peittokurjenpolvi

Etupihan Bermudan peittokurjenpolvet on ihan pakko esitellä. Ei noiden muutamien ruskasävyjen vuoksi, vaan lehdistä muodostuva kuvio on minusta hieno. Tällaisia yksityiskohtia on hauska bongata ja kuvata. Niiden arvoa on vaikea toiselle ihmiselle selittää. Eikä varmaan tarvitsekaan. Jos tykkää, niin tykkää. Ei sen kummempaa.

Colchicum autumnale 'Waterlily' - Syysmyrkkylilja

Koska tässä nyt syksystä puhutaan, laitetaan mukaan kunnon syyskuvakin. Eli syysmyrkkylilja Waterlily, joka työntää Kiemurapenkin mullasta aivan ihania kukkia enemmän kuin toivoa saattaa. Kevät- ja kesäihmiselle ei sentään ihan kaikki syksyssä ole myrkkyä. Ei ainakaan syysmyrkkylilja.