Hommat seisoo - tai pikemminkin kelluu

 
Oikeastaan koko elokuu on vietetty sateisessa säässä. Vähiin ovat jääneet kokonaan sateettomat päivät. Ja kun sadetta on tullut, onkin tullut kunnolla. Välillä tuulen pieksemänä vaakatasossa. Ei siis ole tarvinnut mitään kastella, eikä edes miettiä vesisäiliöiden täyttämistä. Kesä-heinäkuun ennätyshelteiden rutikuiva muisto on tuoreena mielessä, joten en käytä energiaani sadesäistä marmattamiseen. Jollei näillä vesimäärillä kasvien juuret saa tarvitsemaansa kastelua, johan on ihme.  

Muutama vähän pidempi tauko sateissa on ollut. Silloin olen saanut kitkettyä mm. Hedelmätarhan, marjapensaiden ympäristön, Kiemurapenkin, Kurgaanin, Päivänliljapenkin ja Hortensiapenkin. Nurmikonkin olen saanut leikattua kertaviikkoon. Lähes päivittäin olen käynyt keräämässä maahan pudonneet omenat, joista osa on mennyt suoraan kompostiin huonokuntoisina. Kummasti niitä on riittänyt syötäväksikin. Herukat ja karviaiset on mehustettu ja pakastettu. Karviaisista on lisäksi tekeytymässä likööri joulun aikaan maisteltavaksi.

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

Totuttuun tapaan näin loppukesästä ihaillaan syyshortensioiden kukintaa. Tänä vuonna kukinta ei ehkä ole yhtä runsasta ja suurikukkaista kuin vuosi sitten. Kyllä näissä silti riittää katselemista. Mustilanhortensia on kukkinut jo pitkän aikaa. Sisäänkäynnin puolella kahdesta Grandiflora-syyshortensiasta pienempi jo punastelee ja isompi on oikeastaan vasta aloittamassa.

Hydrangea serrata ´Blue Bird´ - Safiirihortensia

Safiirihortensiaa olen  hehkuttanut kaikille ilmeisesti jo kyllästymiseen saakka, mutta on se vaan niin kaunis. Tykkään paljon vaaleanpunaiseksi muuttuvasta Vanille Fraisesta ja viininpunasävyisestä Vim's Redistä. Tällainen sinisävyinen on vallan mainio lisä muiden syyshortensioiden joukossa.

Safiirihortensia 10.8.21

 

Tässä kuva safiirihortensiasta pari viikkoa sitten. Kukat ovat piilossa, sillä ne tulivat viime vuotisiin versoihin. Suurin osa vanhoista versoista osoittautui keväällä kuiviksi ja kuolleiksi. Leikkaamisen jälkeen pieni pensas aloitti hurjan  kasvun. Tämä ei näyttänyt helteissäkään kärsivältä, mutta siitä huolimatta pidin sen tyvellä reikäpohjaista ämpäriä huolehtimassa kastelusta.

Olisipa huikeaa nähdä oma safiirihotensia joskus pullollaan kukkia. Se on aika arka kasvi, joten olen onnellinen ihan vain sen selviytymisestäkin.

Hydrangea paniculata 'Vim's Red'

Vim's Redin punastuminen on tapahtunut huomaamatta. Tosin kaatosateita väistelessä ei ole kovin paljon tullut puutarhassa kuljeksittua. Ei kameran kanssa eikä ilman. Kunhan olen kipaissut kasvihuoneessa hakemassa tomaatteja ja kurkkuja ja omppupuiden alta hedelmiä.

Hydrangea paniculata 'Moonlight'

Kuun alussa istutetuista uusista syyshortensioista eli Vanille Fraisesta ja Moonlightistä kumpikin on kukassa. Itse asiassa pensaiden muut versot ovat huomattavasti näitä kukkivia versoja korkeampia. Ehkä kukat olisi pitänyt leikata pois juurtumisen edistämiseksi, vaan enpä raaskinut.

Clematis vit. 'Madame Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

Useimpien kärhöjen kukinta taisi helteiden ja kuivuuden vuoksi mennä ohi pikakelauksella. Viinikärhöt jaksavat näköjään kukkia täysillä niin helteissä kuin sateissakin. Yläpihan Syreenipolun päässä Madame Julia Correvon on muuten vielä aika hoikka olemukseltaan, mutta kukkia siinä on riittänyt. Osa oli alkuun aika pienikokoisia ja vähän toispuoleisiakin. Nyt avautuneista nupuista on tullut isompia ja ehjempiä.

Clematis vit. 'Madame Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

 

Uudempi, syksyllä 2019 pikkupuutarhaan istutettu Julia Correvon kukki minimaalisen kokoisella kukalla heinäkuun alussa. Kastelin kärhöä hellekaudellakin kohtalaisen ahkerasti pitääkseni sen hengissä. Yllättäen se on tehnyt pari uutta kukkaa. Minun puolestani hänen olisi viisainta keskittää voimansa vartensa ja juurtensa kasvattamiseen. Tärkeintä, että neito on elossa.

Clematis vit. 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

 

Niinikään yläpihalla asuva Polish Spirit on tänäkin vuonna täynnä kukkia. Sateissa avonaiset kukat ovat hiukan kärsineet. Myöhemmin syksyllä on tarkoitus leikata tämän kärhön takana kasvavista syreeneistä matalampia ja pisimpiä oksia, jotta kärhöllä olisi enemmän valoa. Muutenkin syreenipuskat vuosikausia kunnan metsikön varjossa eläneinä ovat kallistuneet olopihan puolelle. Vihdoin metsän ikeestä päästyään ne ovat alkaneet selvästi muuttua tasapuolisemmiksi.

Clematis 'Paul Farges' - Lumikärhö

Lumikärhö ei näköjään petä kukkia odottavaa omistajaansa. Se on suorastaan ylitsevuotava kasvussaan ja kukinnassaan. Keväällä pohdin, uskaltaako tätä kärhöä leikata. Sain rohkaisevia kommentteja, joiden perusteella lyhensin jonkin verran sen pitkiä versoja ja leikkasin sinne tänne rönöttäviä oksia. Ei näy eikä tunnu missään. Uskallan väittää, että kärhön olisi voinut laittaa poikki paljon matalammalta ja silti se kurkottaisi taas taivaita. Todennäköisesti teen kunnollisen nuorennusleikkauksen ensi keväänä, sillä en ole korkeilla tikkailla keikkumallakaan saanut sidottua sojottavia versoja kunnolla tukiverkkoon. Nyt pitää kulkiessa kumarrella ja väistellä.

Clematis 'Paul Farges' - Lumikärhö

Tumma oksa lumikärhön latvuksissa on koreanköynnöskuusama, jonka hölmöyksissäni vuosia sitten istutin kärhön kanssa samaan tukeen. Sitä on vaikea tässä vaiheessa kaivaa pois vahingoittamatta kärhön juuria, joten olkoon. Viime kesänä koreanköynnöskuusama kukkikin. Joskin kaikki kukat ilmestyivät niin ylös, että ilman tikkaita niitä oli vaikea havaita.

Clematis 'Paul Farges' - Lumikärhö

Tässä lumikärhö koko komeudessaan. Kuvasta ei selviä, kuinka osa versoista vyöryy vasemmalla puolella istutusalueelle muiden kasvien päälle. Taitaa olla viistasta kaivaa metsätyräkki keväällä turvaan, koska ei sen olo taida erityisen valoisa tuolla vasemmassa kainalossa olla.

Clematis Dr. Ruppel - luultavasti

Olopihan syreenien yläoksille kasvanut kärhö, josta aiemmin kerroin, on vihdoin avaamassa toista nuppuaan. Muitakin nuppuja on näkyvissä. Ajattelin ensin antaa kärhön kukkia korkeuksissaan. En sitten malttanutkaan, vaan tikkaiden avulla leikkasin syreenistä oksia siten, että sain kärhön versot siirrettyä suurella hellyydellä köynnöstukeen. Siinä sen kukkaa pääsi helpommin ihastelemaan. Veikkasin kyseessä olevan Dr. Ruppel, jossa kannassa pysyn edelleen. Näistä halpiskärhöistä ei aina voi olla varma. Useamman kerran olen saanut ihan muuta, kuin mitä lapussa lukee.

Uutisissa kerrottiin runsaiden sateiden laittaneen sienet kasvamaan. Sen huomaa omassakin pihassa. Makkarikäytävällä kulkiessani huomasin pensaiden alla runsaan määrän valkoisia sieniä. Taitavat olla jotain kantosieniä. Kuvassa huomaan, että taustalla näkyy jotain pienempiäkin sieniä. Kantarellirisotto tai -muhennos maistuisi. Ehkä en näistä kotipihan sienistä ryhdy ruokaa valmistamaan.

Vasemmalla nokkosperhonen, oikealla amiraali

Sateella ei ole tullut perhosia seurattua. Tuskin ovat silloin edes lennelleet. Heti auringon ilmestyessä näkyviin nokkosperhoset ja amiraalit ilmestyvät kukkasille. Syysleimut eivät ole parhaita mahdollisia perhoskasveja, mutta sattumalta nokkosperhonen istahti leimulle ohi kulkiessani. Amiraali taasen levähti yksittäisen nurinpäin kiepsahtaneen taponlehden päällä.

Phlox paniculata 'Creme de Menthe - Syysleimu kirjavaleht.

Pikkupuutarhan uusia oikopolkuja viime kuussa rakentaessani jouduin siirtämään vuosi sitten Mustilasta ostettua kirjavalehtistä syysleimua hieman parempaan paikkaan. Jännäsin sen selviytymistä. Syysleimut eivät taida olla kovin herkkiä ja tämäkin päätti ryhtyä kukkimaan.

Hydrangea anomala subsp. petiolaris - Köynnöshortensia

Sateiden lisäksi pihahommat seisovat muistakin syistä. Suunnittelemme keittiöremonttia, jonka vuoksi on tullut tutkittua materiaalia ja käytyä jopa yhdessä suunnittelukokouksessa. Kaikki on vielä aivan alkutekijöissään, eikä todennäköisesti tämän vuoden puolella toteudukaan. Keittiöremontti on sen verran mittava ja kauaskantoinen hankinta, että sen suunnitteluun on hyvä aikaa käyttääkin.

Myös talon katto- ja ränniremontti on lähiaikoina ajankohtaista. Projekti on jo keittiöremppaa pidemmällä. Uusien syöksytorvien asennuksen vuoksi talon päädyn köynnöshortensiaa on leikattava rajulla kädellä. Varsinkin kulmasta köynnös on leikattava tyveen saakka, jotta uusi syöksytorvi saadaan asennettua. 

Talon seinustan kasvillisuus on ollut muutenkin suurennuslasin alla. Päätyä lukuunottamatta aivan kiinni talossa kasvillisuus ei ole. Toisesta päädystä poistin seinustan tuntumassa olevan istutusalueen jo toissakesänä. Sisäänkäynnin puolella sama on työlistalla.

Toivon seuraaville viikoille enemmän reikiä pilvimassaan, jotta pääsisi vaihteeksi viemään pihaprojekteja eteenpäin. Kovin pitkiä työlistoja ei tällä hetkellä ole. Pari siirtourakkaa, kitkemistä, kanttaamista ja tietenkin myös uhkaavasti lähestyvä syksy tuo monenlaista vuodenaikaan liittyvää tehtävää.

Thalictrum delavayi - Jaloängelmä - vaan mikä niistä?

Rimpsis rompsis dimdamdoi,
vettä sataa niin, että korvissa soi.
Nautin silloin pisaroista kauniista,
tai ehkä kukikkaista saappaista.
Haalin itselleni hyvää mieltä,
suunnittelemalla päiviä joina
pilvet väistyy auringon tieltä.

 Valoisaa viikonloppua kaikille!

Johonkin se kaikki aika katoaa

Elokuuta eletään ja kesä jatkuu. Sää on ollut vaihteleva. Vettä sataa harva se päivä, mutta myös lämpöä riittää. Vihdoin multa on kostunut syvemmältä, josta kasvit kiittävät. Hellekesän kuivuuden ruskettamia näkymiä nämäkään sateet eivät enää poista tai kohenna. Uskon ja toivon sateiden kuitenkin tuovan virkistystä sinnitteleville kasveille. Kenties jopa elvyttävän jonkun jo mullan syvyyksiin vaipuneen siinä määrin, että se jaksaa taas ensi keväänä nousta ilahduttamaan.

Osa sadekuuroista on saapunut ennusteiden mukaan. Osa taasen yllättänyt likimain kirkkaalta taivaalta. Kertaakaan en ole läpimäräksi kastunut. Sadekuurot ovat enimmäkseen olleet nopeasti ohi meneviä. Hetken seisominen puuvajassa tai pergolassa sadepilvien taivaalla purjehtimista katsellen on riittänyt. Tahi tomaateille ja kurkuille seuraa kasvihuoneessa pitäen.

Amiraali

Sain tsempattua itseni kitkentähommiin. Kovin paljon ei puutarhassa ole rikkaruohoja. Ilmeisesti nekin ovat vetkutelleet maan sisässä kosteutta odottelemassa. Miten hienosti rikat irtoavatkaan märästä maasta. Kun joku vielä kehittäisi oikeakätiselle kestävämpiä hanskoja. Oli vaikea löytää omista varastoista hanskoja, joissa oikea etusormi ja peukalo olisivat ehjiä. Yritin kiskoa vasemman käden hanskaa oikeaan käteen, sillä niitä löytyy ehjinä liikaakin.Valitettavasti se ei oikein toiminut.

"Ilmastoidut työhanskat"

Tänä kesänä ratamo suorastaan juhlii ympäri puutarhaani. Sen sanotaan olevan merkki tiivistyneestä maasta. Se viihtyy valoisassa paikassa, mutta ei halua kilpailla paikasta muiden kasvien kanssa. Ratamoa on ilmestynyt runsaasti kanttausuriin, joissa säännöllisen huollon vuoksi maa ei ole kovin tiivistä. Toisaalta kun yksi piharatamo saattaa tuottaa jopa 10 000 siementä, ei ratamoiden paljous ihmetytä.

Amiraali ja kultakuoriainen Vim's Redillä

Kitkemisen ohessa on ollut ilo seurata perhosten runsauden jatkumista. Eniten nyt taitaa lennellä amiraaleja, neitoperhosia ja nokkosperhosia. Myös kultakuoriaiset ovat ilmaantuneet kukkiin. Usein ne ovat suosineet pioni Jan van Leeuweniä. Nyt syyshortensiat tuntuvat kutsuvan niitä luokseen.

Neitoperhonen ja nokkosperhonen

Ilmeisesti jonkun kasvin istutuspaikalla on merkitystä perhosten houkuttelevuuteen. Kiemurapenkin punahatut ovat aika varma paikka tavata perhosia. Sen sijaan Syyspenkin punahatut eivät niitä tunnu houkuttelevan. Kummassakin paikassa punahatut ovat auringossa. Ehkä paikan muilla kasveilla on merkitystä.

Clematis 'Princess Kate' - Tarhalyhtykärhö

Alkukesästä ostin kaksi muutaman eruon kärhöä. Istutin ne ruukkuihin kasvattamaan juuriaan. Samalla sain aikaa miettiä kärhöille sopivia istutuspaikkoja. Pikkupuutarhan oikopolkuja tehdessäni katse etsi mahdollisia aukkoja ja uusille istutuksille sopivia paikkoja. Princess Katelle paikka löytyikin helposti. Edellinen, elokuussa 2019 hankittu Kate oli jo ostohetkellä kovin huonovointinen, eikä se lähtenyt kasvuun ollenkaan. Hetken mietin, olisiko istutuspaikassa jokin kasvuun lähtöä haittaava tekijä. Sellaista en keksinyt, joten siihen istutin uuden Katen. Hän oli jo ehtinyt kehittää muutaman nupun ruukussa asuessaan. Ne avautuivat pian maahan pääsyn jälkeen. Princess Kate on mielestäni niin suloinen. Sen menestymistä toivon kovasti.

Sain istutettua myös toisen alkukesän edullisista kärhöistä eli punakukkaisen tarhalyhtykärhö Princess Dianan. Sen sanotaan olevan helppohoitoinen kärhö ja siksi soveltuvan hyvin myös vasta-alkajille. Katsotaan nyt, miten sen kanssa pärjään.

Hemerocallis Agnes Elpers

Vihdoin myös päivänlilja Agnes Elpers avasi nuppunsa. Tämä on totisesti päivänlilja-nimensä veroinen, sillä kukka ei kahta päivää hyväkuntoisena kestä. Kameran kanssa on oltava vikkelästi paikalla nupun avautuessa, jos haluaa sen parhaimmillaan kuvata.

Keltapäivänlilja ja Pink Damask ovat kukkineet jo pidemmän aikaa. Tämän kesän viimeiset kukat alkavat olla nyt näytillä.

Clematis Aljonushka Sävel-ruusun sylissä

Kuluneen kesän ylenmääräisestä laiskottelustako johtuu, mutta yhä on vaikea motivoida itsensä puutarhahommiin. Tekemisestä ei ole puutetta. Nyt ei sentään tarvitse selkä vääränä puutarhaa kastella, eikä nurmikkokaan hurjaa vauhtia kasva. Kitkemisen sentään sain jo alulle, kun päätin urakoida alueen kerrallaan. Ei siis kaikkien istutusalueiden kanttausurien kunnostusta yhden päivän aikana.

Eräs syyskesälle suunniteltu isompi urakka on kärhö Aljonushkan siirto pois Sävel-ruusun takaa.Se on istutettu aikana, jolloin ruuspensaat olivat pieniä. Nyt sekä kärhö että ruusupuska ovat komistuneet ja kumpikin vaatii enemmän tilaa. Osa Aljonushkan versoista on kasvanut Sävelen syliin, jolloin kukintaa on mahdollista katsella myös omasta pihasta. Valtaosa Aljonushkasta tarjoaa kauneuttaan tällä hetkellä naapureille. Aion kyllä ruusupensastakin ensi keväänä leikata, mutta se ei yksinään ratkaise kärhön näkyvyyttä. Siis lapiohommia edessä.

Viiniköynnös Zilga

Viinirypäleitä on kypsymässä runsaasti. Jonkin verran linnut ovat niitä käyneet napsimassa. Viime vuonna sato oli vaatimaton. Tein muutamista kypsyneistä rypäleistä hillokkeen joulupöytään laitettavaksi. Josko tänä kesänä pesisi varpaat kunnolla ja ryhtyisi polkemaan satoa sammiossa. 

Kosmoskukat

Tässäpä nämä laiskanpulskeat jorinat tältä erää.
Mukavaa viikonloppua kaikille!

Heinäkuun loppu häämöttää

Hydrangea serrata ´Blue Bird´ - Safiirihortensia

Eräässä blogissa kehuttiin hortensioita. Yhdyn kehuihin täydestä sydämestä. Syyshortensiat ovat kauniita, kestäviä, helppohoitoisia ja pitkään kukkivia. Jopa vaikeaksi kasvatettavaksi mainittu safiirihortensia on selvinnyt tämän kesän kuivuudesta esimerkillisesti. Se aikoo jopa kukkia parin kukkarykelmän voimin.

Hydrangea serrata ´Blue Bird´ - Safiirihortensia

Toki olen safiirihortensiaani auttanut pitkien helleviikkojen ja sateettomuuden yli. Sen vieressä on reikäpohjainen ämpäri, jonka täytän säännöllisesti. Safiirihortensia on pieni, eikä siitä jättiä koskaan tulekaan. Sen kasvukorkeudeksi mainitaan 50-100 cm ja parhaiten se viihtyy puolivarjossa. 

Osa tämän hortensian oksista kuoli talvella, joten jouduin leikkaamaan sitä. Parhaiten se kukkii vanhoilla versoilla ja epäilenkin nuppujen tulleen  muutamiin edellisvuodesta selvinneisiin versoihin.

Hydrangea pan. 'Vanille Fraise' - Syyshortensia

Vuodesta 2013 puutarhassani asunut syyshortensia Vanille Fraise on kukkinut uskollisesti joka vuosi. Se on kasvattanut pitkän huiskeat oksat, jotka olivat alaosastaan varsin paljaat. Syyshortensiat kestävät leikkausta, joten päätin kokeilla, haaroittuuko Vanille Fraiseni enemmän leikkaamalla sen oksia matalammiksi. Kyllä haaroittuu. Jätin kokeeksi kaksi oksaa vähemmälle leikkaamiselle. Onnistuneeksi osoittautuneen kokeilun tuloksena hoidan ne ensi keväänä.

Kukintaan leikkaaminen ei vaikuttanut ollenkaan vähentävästi. Päinvastoin. Nuppuja on ihan jokaisen oksan kärjessä. Yleensäkin leikkaan syyshortensioitani aina varhaiskeväällä. Kukkivat kyllä leikkaamattakin, mutta kokemukseni mukaan leikkaamisen ansiosta kookkaammilla kukilla.

Echinacea purpurea - Punahattu ja nokkosperhonen

Perhosten runsaslukuinen lentely on jatkunut. Punahatulla vierailleen repalesiipisen nokkosperhosen lisäksi niitä on näkynyt joka päivä useita. Myös amiraalit ovat liittyneet joukkoon keveään. Kasvihuoneesta pelastin varovaisesti ulos neitoperhon. Ja edellisviikkojen tapaan sisältä on haavin avulla siirretty takaisin ulkoilmaan nokkosperhosia.

Anemone hupehensis - Syysvuokko

Syysvuokoissa on runsaasti nuppuja. Ensimmäinen kukkakin avautui viikonloppuna. Pullistuneista nupuista päätellen useat seuraavat ensimmäistä.

Anemone hupehensis - Syysvuokko

Kesäkuun alussa löysin Kiemurapenkistä syysvuokon siementaimen. Se oli vaarassa joutua kompostiin kanttausurkan melskeissä, joten kaivoin sen varovasti ylös ja siirsin väljempään paikkaan. En ole Kiemurapenkkiä kastellut käytännössä ollenkaan. Pikkuiselle taimelle annoin sentään alussa kasvuvettä. Ihmeen hyvin syysvuokot ovat jaksaneet. Ehkä apuna on penkin tiivis kasvusto. Väriminttu, syysasteri ja nuokkuluppiokin ovat rehevöityneet. Varmasti ne imevät maasta kosteutta, mutta myös suovat varjoa toinen toisilleen.

Viikonloppuna aurinko paistoi ja mittari näytti +23 astetta eli sää oli inhimmillinen ulkohommiin. Pergolan ja olopihan puupatiot öljysin jo toukokuussa. Sisäänkäynnin puutasojen ulkoasu on ollut parempi, mutta päätin vihdoin öljytä nekin. Nostin trallit kokonaan pois ja jätin ne vuorokaudeksi kuivumaan pystyasentoon. Samalla harjasin ja pesin pölyt pois niin lattialta kuin sisäänkäynnin terassilla olevasta tuoli-pöytä -ryhmästä. 

Vauhtiin päästyäni sidoin irikset lyhteiksi. Luvassa on sateita ja silloin irikset hakkautuvat käytäville. Kapeimmissa paikoissa ne myös lätsähtävät märkinä ohikulkijan säärille. Lyhteinä ne pysyvät pystyssä, kunnes myöhäissyksyllä leikkaan ne syötettäväksi hakettimen kitaan.

Viikolla ehdin putsata osan taloa kiertävistä kivituhkakäytävistä. Lauantaina ja sunnuntaina jatkoin hommaa. Ensin talon toinen pääty ja myöhemmin ns. makkarikäytävä ja sisäänkäynnin edusta. Laskin, että edellisestä kivituhkapinnoitteen uusimista on jo kymmenisen vuotta aikaa. Pian se on jälleen edessä, sillä paikoitellen maanrakennuskankaan päällä ei enää paljon kivituhkaa ole. 

Normaalisti haluan pitää käytävät siisteinä ja niitä tulee haravoitua useaan kertaan kesäkauden aikana. Tänä kesänä haravointi on jäänyt vähiin. Osin kuivuuden aiheuttaman pölyämisen ja osin laiskuuden vuoksi. Siksi myös rikat ja ruohot ovat päässeet ihan liikaa valtaamaan alaa.

Käytävien siistiminen oli hurjan pölyistä työtä. Pieni siivu jäi vielä myöhempään ajankohtaan. Lopputulosta katsellessa mieli oli tavattoman hyvä. Jälleen kerran tuli todistettua, että tekemättömät työt stressaavat suhteessa työn määrään huomattavan paljon. Kun sitten ryhtyy työsarkaa purkamaan, se käykin käden käänteessä.

Eryngium planum - Sinipiikkiputki

Edellisinä kesinä minulla on kasvanut sinipiikkiputkea parissa kolmessa eri paikassa. Tänä kesänä niitä ei näy. Paitsi yksi varsi ilmestyi punaherukkapensaan viereen, johon en taatusti ole sitä istuttanut. Taidan kaivaa kasvin ylös ja siirtää sen kukkapenkkiin, kunhan luvatut sateet ovat kostuttaneet maata riittävästi.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Löysin kelloköynnöksestä ensimmäiset nuput. Vielä menee tovi niiden aukeamiseen. Istutin kolmeen ruukkuun kolme kelloköynnöksen tainta kuhunkin. Kahdessa ruukussa kasvu on ollut rehevää, joskin korkeutta on tullut oudon hitaasti. Tai sitten pitkän kesän vuoksi olen itse kuukauden etuajassa ja kiirehdin mielessäni kelloköynnöksetkin jo elokuun lopun mittoihin. 

Kolmas ruukullinen kelloköynnöksiä asustaa talon seinustalla, kuten aiempinakin kesinä. Siinä kasvusto on yhtä hujoppia lukuunottamatta huomattavan matalaa. Osa lehdistä on myös kellastunut. Olisiko paahtavalla auringolla osuutensa?

Dahlia Cafe au Lait

Daalioista valkoinen Sneezy on kukkinut jo pidemmän aikaa. Vihdoin muhkea Cafe au Lait aukaisi ensimmäisen nuppunsa. Toinenkin on jo odottamassa vuoroaan. Kolmas, jonka nimi on juuri nyt kadoksissa, antaa odotuttaa itseään.

Loppuviikolle on luvattu sadetta, useammalle päivälle. Saatan käydä kuristamassa pari meteorologia, mikäli lupaukset eivät toteudu. 

Heinäkuu on hiipumassa kohti elokuuta. Eletään siis yhä kesässä.

Herätty kuumuuskoomasta

Salkoruusu on pörriäisten suosiossa

Tainnuttavat helteet hellittivät ja tilalle tuli virkistävä viileys. Iltaisin olen jopa kaivanut viikkojen paljasjalkaisuuden jälkeen sukat varpaita lämmittämään. Koen heränneeni kuumuuskoomasta, joka turrutti puutarhurin työhalut ja tainnutti hänet sohvannurkkaan dekkarin kera.

Puutarhan työvelka on lyhentynyt lähinnä kastelun osalta. Kaikki muu on saanut jäädä odottamaan viileämpiä säitä ja erityisesti kosteampia hetkiä. Ei siis minkäänlaisia uusien kasvien istutuksia eikä vanhojen siirtämistä. Mitäpä sitä kiduttaa kasveja, jotka jo muutenkin ovat henkitoreissaan.

Vasemmalla putsattu hiekkakäytävä, alaoikealla putsaamaton, yläoikealla heilurihara.

Talon ympäri kulkevat hiekkakäytävät ovat olleet luokattoman surkeassa kunnossa. Olen odottanut sateita, jotka kastelisivat niin käytävät kuin ympäristönkin. Silloin voisi kulkea tohottamassa hiekalla kasvavat rikat. Kukapa haluaisi sytyttää talonsa ja puutarhansa tuleen, eikä tulen käyttö metsäpalovaroituksen vuoksi ole luvallistakaan. Niinpä sateiden antaessa odottaa itseään kaivoin heiluriharan esiin ja lähdin käytäviä putsaamaan.

Parin tunnin aherruksella sain isohkon olopihalta talon päädyssä sijaitsevalle mattotelineelle ulottuvan alueen putsattua. Ensin muutaman neliön käsittely heiluriharalla, sitten rikkojen haravointi ja siirtäminen kottikärryihin. Sen jälkeen sama uudelleen. Näin etenin neliö neliöltä, kunnes mielestäni päivän urakka sai riittää ja loput jäädä seuraavaan kertaan. Ja  jäihän sitä, vaikka toisille jaettavaksi.

Clematis viticella Polis Spirit

Viime syksynä rakensimme Ukkokullan kanssa useimmille kärhöille uudet telineet. Silloin jouduin leikkaamaan isoksi kasvaneen Polish Spiritin matalaksi saadakseni sille telineen pystytettyä. Köynnös ei loukkaantunut, vaan venyy taas joka suuntaan.

Istutin kesällä 2017 Polish Spiritin viereen toisen kärhön, joka saattaa olla Dr. Ruppel. Luulin jo sen menettäneeni, sillä hänestä ei ole eloa näkynyt ei kuulunut. Muutama päivä sitten Polish Spiritiä tutkiessani huomasin tuen oikeassa reunassa isolehtisen kärhön, joka oli jo kiivennyt syreeniä pitkin korkealle. 

Syreeneistä on ollut tarkoitus leikata joitakin oksia, jotka ovat vuosia vyöryneet valoa kohti olopihan puolelle. Metsikön kaaduttua syreeneillä on nyt valoa myös toisella puolella ja ne ovatkin vähitellen alkaneet tuuheutua tasaisemmin.

 
Käytävähuollon jälkeen pysähdyin tiirailemaan, mitä oksia olisi syytä leikata. Huomasin ylhäällä jotain vaaleanpunaista ja hain tikkaat nähdäkseni paremmin. Voi olla Dr. Ruppel, tai sitten joku muu. Kukka on vielä sen verran supussa, enkä tikkailla keikkuen päässyt edes kovin lähelle nähdäkseni terälehtien sisälle. Nyt on ainakin varma, etten ihan lähiaikoina ryhdy syreeninoksia  napsimaan. En vaikka, kärhön ihaileminen on varsin vaikeaa pää kenossa tai 3-metristen tikkaiden nenästä käsin.

Kun oikein sopivasti itseni syreenipuskaan asettelin, löysin raon, josta saatoin nähdä kärhökukan maasta katsoen. Onko kenties muitakin kukkia tulossa? Saa nähdä. 

Joskus suunnittelin istuttavani kärhöjä omenapuiden alle, jotta ne kiipeilisivät värittämään hedelmäpuun oksistoa. Luovuin ajatuksesta, koska en halunnut ryhtyä kaivamaan istutuskuoppia omenapuiden juuristoon. Syreenissä kiipeilevää kärhöä katsellessani voin todeta, etten jatkossakaan suunnittele köynnöksiä lehteviin puihin. Kärhöt ansaitsevat ihan oman tukensa, jotta niitä pääsee ihailemaan ilman tikkaita ja viidakkotunnelmaa.

Neitoperho vatukassa

Useimpina vuosina perhosia saa odotella aivan kesän loppumetreille. Tänä vuonna perhosista on saanut nauttia aivan varhaiskeväästä alkaen. Perhosten runsaudesta on uutisoitu ja moni bloggaajakin on esitellyt lukuisia upeita perhoskuvia. Keltaisten ja valkoisten perhosten tankkaustaukoja liljoilla saan ihailla päivittäin keittiön pöydän ääressä itsekin ruokaillessa.

Nokkosperhosen mesitauko liljassa.

Nokkosperhosten joukkoon on viime aikoina liittynyt neitoperhoset ja herukkaperhoset. Keisarinviitta on vakiovieras jättiverbenalla. Suruvaipan olen nähnyt muutaman kerran illalla pyykkejä narulta hakiessani. Eipä ole ollut kameraa mukana, enkä tuskin olisi suruvaipan nopeaa paikasta toiseen siirtymistä ehtinyt kuvaamaankaan.

Metsänokiperhonen?

 

Ehdin jo jokin aika sitten Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan perhosjuttuun kommentoida, etten ole metsänokiperhosta nähnyt. Sitten sellainen lennähti oman pihan pallerolaukalle. Tovin jouduin kameran kanssa vierellä päivystämään saadakseni kuvan avonaisista siivistä. 

Minulla on jokunen luontokirja, myös kirja perhosista. Niistä on ollut paljon iloa lajien tunnistamisessa. Näin tietokoneen äärellä istuessa hyvä paikka lajitunnistamisessa on myös Luontoportti, jossa perhosistakin on erinomaisia kuvia ja runsaasti tietoa.

Picea glauca - Kartiovalkokuusi

Kuten kuvasta näkyy, kartiovalkokuuseni on hätää kärsimässä. Jouduin siirtämään sen parikymmentä vuotta sitten kunnallistekniikan saapumisen vuoksi. Silloin se selvisi siirrosta hyvin. Kuusessa on puolivälistä alkaen kaksi runkoa. Olen sitonut rungot kevyesti yhteen, sillä lumisateessa latvat ovat taipuneet vaarallisesti erilleen. Viikko sitten huomasin toisen puolikkaan menneen aivan ruskeaksi. Vaikea uskoa, että kuusi tuosta selviäisi. 

Kuusen sijainnin vuoksi puskanurkaksi nimeämäni alue on odottanut kohennusta. Siellä kasvaa pari norjanangervoa, juhannusruusu ja naapurista vyöryvää idänvirpiangervoa. Puskanurkkaa raivaamalla saisi tilaa vierasautopaikalle. Muutenkin paikka ansaitsisi päivitystä, mutta kuusen keskeisen sijainnin vuoksi olen antanut ideoiden muhia. Ehkä niiden kypsyminen on pian ajankohtaista.

Päivänpesän elämää -Katjan ämpärivinkki ahkerassa käytössä.

Kuivuudessa kärvistely alkaa jo olla loppuun kaluttu aihe. Minulle ja puutarhalleni tämän kesän ennätyspitkät helteet ja sateettomuus tulevat jäämään lujasti mieleen. Toukokuussa istuttamani revontuliatsalea (kuvassa ämpärin takana) on pysynyt hengissä pitkälti Päivänpesän elämää -blogin Katjan ämpärivinkin ansiosta. Samoin sen etupuolella olevan safiirihortensian reipas olemus. Kasteluletku jatko-osineenkaan ei kunnolla ylety alapihan takalaitaan. Ämpärivinkin löytymiseen saakka kannoin joka päivä 10 litran kannullisen vettä atsalealle. Silti se lotkotti lehtiään jo iltapäivällä. Reikäpohjaisen ämpärin ja vihdoin myös viilenneiden säiden johdosta atsalea näyttää jo huomattavasti kuvan olemusta pirteämmältä.

Kellarista löytyi valmiiksi pari reikäpohjaista ämpäriä. Tarvetta oli enemmänkin, joten pyysin Ukkokultaa poraamaan reikiä pariin muuhunkin ämpäriin. Rei'istä tuli vähän liian suuria. Viiden sijaan riittää varmasti kolme reikää ja kooltaan melko pieniä. Muuten ämpäri tyhjenee liian vauhdikkaasti, eikä vesi siten imeydy kasvin juurille vaan valuu kuivaa maan pintaa pitkin jonnekin kauemmas. 

Kriikunan nilaus

Kuva ei ole rusakkojen ruokailun jälkitilanteesta. Ihan itse kuorin pikkupuutarhan kriikunaa, sillä puu tekee tolkuttomasti juurivesoja laajalle alueelle. Olen läpeensä kyllästynyt nyhtämään pieniä taimia ympäri istutusalueita. Vahtikierroksia saa tehdä usein, sillä vähänkin suuremmaksi kasvettuaan juurivesan poistaminen vaatii lapiota. Aion käydä vielä tehostamassa kuorimista, sillä puukolla oli vaikea saada tyvestä asti kolmiosaista runkoa ympäriinsä paljaaksi. 

Kuoren poisto tulee tehdä puun kaatamista edeltävänä vuonna kesäkuun lopulla tai heinäkuussa. Kuorimisen pitäisi heikentää huomattavasti juurien kykyä tuottaa vesoja.

Pikkupuutarhan kriikuna on ollut kaunis keväällä kukkiessaan. Hedelmien poimiminen on hankalaa, sillä ahtaan paikan vuoksi tikkaita ei tahdo järkevästi saada pystytettyä ympäristön istutuksia vahingoittamatta. Lisäksi istutin kriikunan lähelle magnolian, joka ansaitsee tulla kunnolla nähdyksi. Lisäksi pikkupuutarhassa on ison marjakuusen lisäksi kaksi koristeomenapuuta, jotka ovat jo kasvaneet mukavasti ja tarjoavat lehvästöllään sopivaa varjostusta.

Alapihalla kasvaa kaksi kriikunaa, jotka nekin tuottavat juurivesoja. Siellä puiden ympärystän pääsee ajamaan ruohonleikkurilla, joten ongelma on tähän saakka hoitunut sillä.

Clematis Ville de Lyon

 
Ei tämä elämä ole pelkkää synkistelyä, vaikka puutarhani ränsistynyttä olemusta murheellisena katselenkin. Ilonaiheita löytyy. Yksi niistä on halvalla hankittu kärhö Ville de Lyon, joka on vakaasti päättänyt ryhtyä kukkimaan. Minulla oli Ville jo aiemmin, mutta se muutti pari vuotta sitten jonnekin muualle. Ei jättänyt osoitetta. Tämä kärhö asustaa lähellä sisäänkäyntiä ja saa porttiruukkuihin istutettujen kesäkukkien ansiosta riittävästi kastelua osakseen.

Markettipihalta tarttui mukaan 50 centin pelaguita. Eiköhän nuo ehdi vielä pulskistua.

Ehkä suomalaista ihmistä ei ole tarkoitettu toimimaan helteessä. Ainakin oma kroppa tuntuu vetristyneen ja ajatuskin kulkee taas vilkkaammin, kun mittarilukema pyörii +20 asteen molemmin puolin. Jatkaisikohan lauantaina käytäväputsausprojektia...

Mukavaa viikonloppua kaikille!