Kuluneen kesän kehuttavat

Vanessa atalanta - Amiraaliperhonen

 

Kesä kaikkine kasveineen on aina yhtä odotettu ja ihana ajanjakso. Joka vuosi kasvien joukosta nousee esille sellaisia, jotka tavalla tai toisella keräävät katseita. Aina en pysty edes sanomaan, mikä erityisesti saa tietyn kasvin kiinnittämään huomiota. Se voi olla terve ulkonäkö, tavallista rehevämpi kasvu ja varsin usein runsas kukinta. Toisinaan jo sekin, että kasvi on selvinnyt talvesta aloittaen kasvukauden tomeran oloisena, on kehujen arvoinen asia.

Anemone hupehensis - Syysvuokko 

Syysvuokko on jo useampana kesänä ihastuttanut minua. Arkistoni paljastavat, että olen sen istuttanut alapihan Kiemurapenkkiin 2015. Siis tämän yksilön, joka monien yritysten jälkeen vihdoin suostui kotiutumaan. Syysvuokkoja on erilaisia, mutta tälle omalleni minulla ei tarkempaa nimeä ole.

Anemone hupehensis - Syysvuokko 

Joka kevät odotan hartaasti ensimmäisten lehtien ilmestymistä penkkiin. Aina ne ovat yhtä sykähdyttävä löytö. Heinäkuussa lehtien keskeltä alkaa työntyä kukkavarsia, joiden päähän tulee useampi pallomainen nuppu. Syysvuokossa on samanaikaisesti nuppuja, avautuneita kukkia ja kuihtuvia kukkia. Kukinta kestää pitkälle syksyyn, aina pakkasiin saakka.

Vanhin ja suurin syysvuokkokeskittymä vie ison osan Kiemurapenkistä, mikä ei haittaa yhtään. Kukkavarret keikkuvat 140 sentin korkuisina. Tapaan kiertää penkkiä myötä- ja vastapäivään nähdäkseni kukat joka puolelta. Tämä toimenpide ei ole välttämätöntä, sillä avautuneet kukat katsovat vähän joka suuntaan. 

Anemone hupehensis - Syysvuokko 

Suuri ilonaihe on lukuisten siementaimien ilmestyminen Kiemurapenkin kanttausuraan. Sieltä olen kaivanut taimia ja purkittanut niitä muualle siirrettäväksi. Niinpä syysvuokkoa on alapihan Päivänliljapenkin naapurin puoleisessa päässä, yläpihalla vastapäätä sisäänkäyntiä ja Pikkupuutarhan Muuripenkissä. Kaikissa näissä paikoissa vuokot kukkivat parhaillaan  virkeinä ja kauniina. Tänä kesänä annoin ensimmäiset siementaimet blogiystävälle. Ehkä pääsen jakamaan niitä jatkossakin.

Clematis 'Hagley Hybrid' - Loistokärhö Viiniportissa

Kaikki kesät eivät ole kärhökesiä. Jotkut kesät taasen ovat joidenkin kärhöjen kesiä. Eli aina on jonkun vuoro loistaa, vaikka toiset viettäisivät vapaata. Tänä vuonna loistokärhö 'Hagley Hybrid' on nimensä mukaisesti loistanut.

Vuosi sitten ostin rimpulakärhön 'Piiluna' edullisesti ja istutin sen alapihan Viiniportin marjapensaiden puoleiselle sivulle. Hyvin lähti kasvuun ja kukkikin ensimmäisenä kesänään muutamin kukin. Aika pian kävi selväksi, ettei kyseessä ollut 'Piilu'. 'Hagley Hybrid'iksi tämä osoittautui. Sinänsä minulla ei ole mitään 'Hagley'ta vastaan, mutta kun sellainen oli jo ennestään.

No, uusi 'Hagley Hybrid' on kiittänyt mahdollisuudesta saada kasvaa puutarhassani runsaalla kukinnalla tänäkin kesänä. 

Clematis 'Hagley Hybrid' - Loistokärhö Syreenipenkissä

Runsaana on kukkinut myös vanhempi 'Hagley Hybrid' Syreenipenkissä, jossa se on asunut vuodesta 2018. Kukintansa tämä aloitti heti heinäkuun alusta. Nyt uusia nuppuja ei enää ole ilmestynyt ja avautuneiden viimeiset terälehdet ovat leijailleet maahan. 

Clematis 'Pink Fantasy' - Loistokärhö

Pikkupuutarhan 'Pink Fantasy' alkoi työntää nuppuja esille kesäkuun loppupuolella. Sen jälkeen avautuneita kukkia on tullut aina vain lisää. Poistin lähellä kasvavista kahdesta koristeompusta muutaman alimman oksan lisätäkseni valoa kärhölle. Kunnan puolella kasvaville vaahteroille en voi mitään. Ehkä napsin niistäkin muutaman alaoksan kevättalvesta pois, koska roikkuvat jo vahvasti meidän puolella. 

Clematis 'Princess Kate' - Tarhalyhtykärhö

Tarhalyhtykärhö 'Princess Kate' on silmäteräni. Tämä on toinen 'Kate', jonka sain lopulta kotiutumaan. Ensimmäisen ostin Puutarha Tahvosten vierailulla 2019. Se heräsi seuraavana keväänä, mutta ei jaksanut kasvaa ja kukkia. Kun se ei keväällä 2021 enää noussut, hankin tilalle uuden. Tämä on viihtynyt.

Clematis 'Princess Kate' - Tarhalyhtykärhö

'Princess Kate'ssa on hillittyä tyylikkyyttä ja herkkää kauneutta. Se kasvaa korkeaksi ja kukkienkin painopiste on yläosassa. Tänä vuonna 'Kate' on kasvanut korkeaksi ja monihaaraisemmaksi, jolloin versoja roikkuu alempana. Näin kärhöä on helpompi ihailla ja kuvata lähietäisyydeltä. 

Tämän kuvan otin terassilta sateensuojassa seisoessani. Sijaintini muutama porras maata ylempänä takasi uuden ja paremman kuvakulman. 

Clematis viticella 'Black Prince' - Tarhaviinikärhö 

Viinikärhöt ovat oivallisia kärhöjä tarha-alppikärhöjen tapaan. Ensimmäiset tarjoavat kukintaa alkukesään ja viinikärhöt taasen loppukesään. 'Black Prince'n olen hankkinut laputtomana. Miksiköhän minulle kertyy näitä nimettömiä kasveja niin usein? No, kun edullisesti saa, voi vähän joustaa periaatteista.

Nimeä kärhölle kuuluttaessani, sain täällä blogistaniassa sille ehdotuksen, joten nyt se kulkee listoissani 'Black Prince'nä. Se se varmaan onkin, mitä netissä seikkailu antaa ymmärtää. 

Clematis viticella 'Black Prince' - Tarhaviinikärhö 

'Black Prince' on rotevakasvuinen kärhö, joten ihan pieneen tilaan sitä ei kannata laittaa. Minulla tämä prinssi löysi paikkansa alapihan Kiemurapenkin päästä, johon Ukkokulta pystytti kahden kakkoskakkosen väliin pingotetun raudoitusverkon. Takana kasvaa Muumipeikko-tuija, jonka laen prinssi tapaa valloittaa. Leikkasin Muumin kolmisen viikkoa sitten. Leikkaamista varten onnistuin irrottamaan prinssin versot niin nätisti, etteivät ne katkeilleet.

Clematis viticella 'Black Prince' - Tarhaviinikärhö 

'Black Prince'n yksittäinen kukka on vaatimaton. Mutta kun kukkia on satoja, onkin kärhö oikein hienoa katseltavaa.

Tämä kärhö tekee lehtiä ja kukkii vanhoillakin versoilla. Yleensä se on talven jäljiltä yksi risukasa, jonka vuoksi leikkaan sen joka kevät matalaksi. Kasvaa tuollaiseksi korkeaksi pöheiköksi joka kesä ongelmitta.

Clematis viticella 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

Viinikärhö tämäkin eli 'Polish Spirit'. Minusta yksi kestävimpiä ja helpoimpia kärhöjä, joka kukkii vuodesta toiseen runsaana. Tämän leikkasin keväällä kokonaan alas, mitä en ole tehnyt vuosiin. Kasvoi nopeasti täyttämään koko tukensa, jossa aloitti kukinnan tapansa mukaan heinäkuun lopulla. 

Clematis viticella 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

Muistelen, että 'Polish Spirit'in ensimmäisenä kesänä kukkia oli aika vähän ja kooltaan pieniä. Seuraavina kesinä kukkapaljous on ollut taattu. Myös kukkien koko on ensimmäistä kesää isompi. Saman olen huomannut muidenkin kärhöjen kohdalla. Viinikärhöjen kukat eivät tietenkään loistokärhöjen kukkien kokoisia ole, mutta kukapa sellaista odottaisikaan. Jokaisella on hyvät puolensa.

Clematis 'Dr. Ruppel' - Loistokärhö

Olen jo aiemmin kertonut istuttaneeni 'Polish Spirit'in kanssa samaan tukeen loistokärhö 'Dr. Ruppel'in. Kenties muut eivät moisia hölmöyksiä tee. Minulle näitä aina välillä sattuu. Eipä ole tullut mieleenikään ryhtyä kaivamaan tohtoria pois viinikärhön kupeesta. Mieluummin hankkisin kokonaan uuden 'Dr. Ruppel'in, jos vain keksisin sille sopivan istutuspaikan. Sitä odotellessa, kasvakoon ja kukkikoon kimpassa. 

Clematis viticella ' Madame Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

Myös tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon' päätti tänä vuonna kukkia yltäkylläisesti. Tarkoitus on poistaa sen takaa yksi vanha syreeni, jonka kaltevan olemuksen painavampi lumitaakka taatusti romahduttaa pitkin pituuttaan. Syreenin lähtiessä madamekin saa valoa tasaisemmin. Syreenejäkin jää, vaikka yksi poistuu. Ei siis huolta niiden puolesta.

Clematis 'Princess Diana' - Tarhalyhtykärhö

Kylläpä näitä kehuttavia kärhöjä kertyykin tähän juttuun useita. Joukkoon on kuitenkin nostettava myös tarhalyhtykärhö 'Princess Diana', joka on yllättänyt minut tänäkin kesänä positiivisesti. Tämän prinsessan istutin halpana rimpulana Ruusupenkin päähän 2021. Pari kesää se näytti siltä, ettei osaa päättää, ottaako vai jättääkö. Päätti jäädä ja ryhtyi kasvamaan ja kukkimaan. Jo viime kesänä kiittelin sen kukkien runsautta ja kauneutta. Tänä kesänä vielä enemmän. Ensimmäiset nuput huomasin juhannuksen aikaan. Sitten kukintaa onkin riittänyt aina näihin päiviin saakka.

Lumikärhö oikealla puolella

 
Ensimmäisen lumikärhön istutin 2015 Päivänliljapenkin päähän. Varmaan olin lukenut sen ominaisuuksista, mutta silti en ollut varautunut tämän kärhön valtavaan kasvuvoimaan. Varautumattomuudesta ei sinänsä ole ollut mitään haittaa, sillä kärhölle laitettu raudoitusverkkotuki kyllä kestää ja riittää.

Clematis 'Paul Farges' (Summer Snow) - Lumikärhö

Lumikärhö on kasvanut vuosi vuodelta suuremmaksi ja leveämmäksi. Tänä kesänä se on ulottanut versonsa kulkuväylän vastakkaisella puolella kasvaan koristekirsikkaan. Tuskin kirsikka siitä kovin pahoillaan olen, mutta varmuuden vuoksi olen erottanut saksilla rakastavaiset toisistaan. Tulevien vuosien keväiset hanamijuhlat varmistaakseni yritän suojella koristekirsikka 'Kevätsuudelma'a lumikärhö 'Paul Farges'in liialta kosiskelulta.

Oikearinteen lumikärhö

Toisen lumikärhön istutin Oikearinteeseen kesällä 2024. Tarkoitus oli, että kärhö naamioisi pitkiksi honkkeleiksi venyneiden vuorimäntyjen rungot. Sen se on tehnyt yli odotusten. Itse asiassa puoli mäkeä on yhtä lumikärhöä. Poistimme muutaman vuorimännyn vuosi sitten ja tänä kesänä kaksi lisää. Jäljellä on vielä kaksi, joita saa kohta etsimällä etsiä.

Tulipa oikein konkreettisesti todistettua, että kärhöistäkin on maanpeitekasviksi. Sekatöörit on hyvä pitää esillä, jotta lumikärhö ei peitä koko puutarhaa. Tai taloa...

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Tarha-alppikärhö 'Purple Dream' yllätti tekemällä muutaman kukan näin elokuussa. Sen pääasiallinen kukinta-aika on touko-kesäkuu.

Kärhöjä meillä kasvaa muitakin, mutta tulipa nyt keskityttyä näihin tänä kesänä huomiota eniten herättäneisiin. Painotus näyttää olleen vieläpä keski- ja loppukesän kärhöihin. Myös muita kehuttavia riittää, joita kaikkia ei hyvällä tahdollakaan ole tarkoitus laittaa teitä katselemaan.

Hydrangea serrata 'Blue Bird' - Safiirihortensia

Safiirihortensiaa pitää kehua siitäkin huolimatta, ettei se tänäkään kesänä aio kukkia. Olen istuttanut sen 2019 ja siirtänyt nykyiselle, Kaivoruusupenkin paikalle 2023. Tässä sillä on suojaisempi paikka. Lisäksi magnolian viereinen sijainti helpottaa talvisuojausta. Voin verkottaa ja suojata molemmat samanaikaisesti. 

Safiirihortensia kukki istutusvuotenaan ja seuraavan kerran parilla kukalla elokuussa 2021. Safiirihortensia kukkii edellisen vuoden versoilla. Koska valtaosa versoista paleltuu talvella, ei siis kukintaa ole odotettavissa. 

Niin toivottuja kuin kukat ovatkin, moni kasvi ansaitsee kehut myös muista ominaisuuksista. Safiirihortensia on kauniin vihreä ja vehreä terveine lehtineen. Erityiskiitoksen se saa myös siitä, että on pysynyt elossa näin monta vuotta.

Aglais urticae - Nokkosperhonen

Loppukesän odotettuja perhosia on lennellyt puutarhassa ilahduttavan paljon. Eniten amiraaleja, muutamia neitoperhosia ja nyt myös nokkosperhosia. 

Toivon aurinkoisia ja lämpimiä päiviä, jotta siirtyminen syyskuuhun sujuisi kevyemmissä puitteissa.

Vappuihmeitä

Muscari armeniacum - Helmililja 

Vappu oli ihmeitä täynnä. Muitakin kuin harvinaisen kesäinen sää, jonka ansiosta pihatyöt sujuivat t-paidassa ja shortseissa. Ateriatkin syötiin pergolassa ilman vilunväristyksiä. Viime aikojen pohjoistuuli ei enää puhaltanut luihin ja ytimiin. Tuulen pihalle tuivertamat roskatkin on jo siivottu. Mittari näytti toukokuun 1. eli vappupäivänä +21℃ ja lauantaina vähän enemmän eli +22.4℃.

Epimedium x rubrum - Tarhavarjohiippa

 
Joidenkin kasvien heräämistä olen jännittänyt sydän syrjällään. Sain vuosi sitten Sarin satoa -blogin Sarilta jättimäisen tarhavarjohiipan, jonka jaoin kahteen osaan. Meidän tontilla varjopaikat ovat kortilla. Puolivarjoisiakaan paikkoja ei ylenmäärin ole, kun on huomioitava myös kasvien muita vaatimuksia. Istutin toisen varjohiipan puolikkaan Pikkupuutarhan Harkkopenkin kulmaukseen, jossa varjoa antavat pensaat ja pikkupuutarhaa kotitiestä rajaava tuija-aita. Ilta-aurinko penkkiin osuu.

Toisen varjohiipan laitoin alapihan Syyspenkkiin. Siellä varjoa tuovat tuurenpihlaja, jalosyreeni 'Ludwig Späth', ruskaheisiangervo 'Amber Jubilee' ja purppuraheisiangervo 'Fireside'. 

Alapihan varjohiippa näyttää yhä uinuvan talviuntaan, ellei ole peräti kuollut. Sen sijaan pikkupuutarhan tarhavarjohiippa työntää maasta söpöjä karvaisia versoja. Eikä vaan yhtä, vaan monta erikokoista pikkuista puskee kohti uutta taivalta. 
 

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Puutarhurin mieli ja muisti on kummallinen. Jos yksikin kasvi nousee ajoissa, oitis sitä kuvittelee kaikkien muiden tulevan perässä. Jollei näin tapahdu, pelko iskee puseroon "onko se kuollut"? Kuinkahan monta kertaa olen käynyt Pikkupuutarhan Harkkopenkin sinikämmenen oletettua asuinpaikkaa tuijottamassa? Ikäänkuin tulisella tuijotuksella olisi kasvia herättävä vaikutus. Voi sillä ollakin. Nimittäin lauantaina 2.5. huomasin ensimmäisen kämmenkääryleen oikovan itseään. On siellä muitakin, kun tarkemmin katsoin. Helpotuksen huokaus saattoi kuulua puistoalueen toiselle puolelle saakka.
 

Hydrangea arborescens 'NCHA2' Pink Annabelle - Vaaleanpunainen pallohortensia

Sinikämmenen löytöreissulla huomasin eloa myös Pink Ananbellen tyvellä. Kaikenlaisten kasvien nuput ovat aina viehättäneet minua. Esimerkiksi tähtitulppaani 'Persian Pearl'in nuppu on miltei kauneinta koko kasvissa. Sööttejä ovat nuo pallohortensian vauvaversotkin. Taisivat poksautella pallojaan vapun kunniaksi.
 

Rosa Austin 'Emily Brontë' - Austinruusu

Austinruusujani olen tietenkin käynyt ihmettelemässä lukuisia kertoja. Suojasin niiden tyven talvensuojaturpeella. Vasta muutama päivä sitten kävin rapsuttamassa turpeita sivummalle. Vappuna leikkasin Austineilta kuivuneet varret pois. 

'Emily Brontë' näyttää kaikkein virkeimmältä. Se pukkaa ruusunpunaisia lehtiversoja. Pikkupuutarhan 'Lady of Shalott'in varsissa on vihreää alaosassa, mutta silmuja ei näy. Samoin vieressä kasvava 'Carolyn Knight' (joka ei ole Carolyn Knight) on kyllä hengissä, mutta enempää en uskalla näistä kahdesta vielä sanoa.
 

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Vasenrinteessä kasvaa vanhimmat tarhakylmänkukkani. Ensimmäisen pehkon istutin 2014. Se on tänä vuonna kaikkein hitain, sillä se on vasta kukkimisensa alkuvaiheessa. Aika lähelle vanhinta istutin valkoisen tarhakylmänkukan, joka kukkii parhaillaan.

Pulsatilla vulgaris 'Alba'

 
Ilon aihe löytyy näistä vanhuksista ylöspäin, josta löysin kaksi siementainta. En nimittäin ole tuonne tarhakylmänkukkia istuttanut. Monet kertovat tarhakylmänkukkien siementävän tehokkaasti ympärilleen. Jotain olen jättänyt tekemättä tai tehnyt liikaa, sillä siementaimia ei minulle ole aiemmin tullut. Siellä se lila kukka kurkkii varovasti scillojen välistä. Älä suotta ujostele äläkä pelkää. En sinua sieltä mihinkään kitke. Pikkutalviota taidan raivata tieltäsi pois. Samoin tuossa oikeassa alanurkassa näkyvän keltamon.

Tarhakylmänkukista tykkään paljon. Nyt niitä kasvaa vanhimpien lisäksi Vasenrinteen vasemmassa päässä ja kasvimaan laidan Vattupenkissä. Kiitoksen tästä runsaudesta lähetän Lappalainen etelässä -blogin Nilalle, joka on jakanut anteliaasti omiaan. Tulen aina muistamaan Nilaa lämmöllä katsellessani karvaisia kylmänkukkiani.

Liljakukko

Kaikki ihmeet eivät suinkaan ole iloisia. Ainakaan minun ja liljojeni kannalta. Lauantaina löysin neljä liljakukkoa, joista jokaisen nitistin hengiltä. En nyt ihan hirveästi pelkää ötököitä, mutta en myöskään mielelläni niitä paljain sormin koskettele. Paitsi liljakukot litistän sormieni välissä nopeasti ja tehokkaasti. Lauantaina maltoin lähestyä niitä rauhallisesti koura avoinna alasuunnasta, jolloin kukot eivät ehtineet pudottautua selälleen maahan. Silloin niiden mustamahaista olemusta on vaikea erottaa mustasta mullasta.

Fritillaria imp. 'Rubra' - Keisarinpikarililja

En järjestänyt hautajaisia, vaan kipaisin hakemaan kellarista suihkupullon. Olin sekoittanut siihen jo valmiiksi valkosipulinesteen. Kiersin suihkimassa kaikki mahdolliset keisarit, kirjopikarililjat ja marhanliljatkin. Välillä piti vaihtaa suihkupulloa, kun ne tuppaavat lopettamaan toimintansa sopivasti kriittisellä hetkellä. Yksi valkosipulin tuoksuinen marinoitikierros ei välttämättä auta. Niitä on uusittava säännöllisin välein.  

Ihmettelijöille kerron, miksi maustan liljani valkosipulinesteellä. Liljakukot suunnistavat hajun perusteella mielikasviensa luo. Valkosipuli sekoittaa niiden suunnistamista, jolloin liljat jäävät löytymättä. 

Puutarhassa kulkiessa kukilla käy melkoinen vilinä ja pörinä. Kimalaisia on runsaasti. En ole pysähtynyt pohtimaan, kuka niistä on kukakin. Tärkeintä, että niitä on ja että niille riittää ruokaa. Sitruunaperhosia saattaa nähdä lukuisia samanaikaisesti. Kuin ne tanssisivat ilmassa toistensa kanssa. Yhden nokkosperhosenkin taas näin. Edellisen kerran niitä lenteli meillä huhtikuun alkupuolella. 

Vappuaattona iltapäiväkahvia pergolassa nauttiessamme ohitse suhahti suruvaippa. Sen näkemisestä onkin jo useampi vuosi aikaa. 

Näin keväällä äänimaailma ulkona on erityisen hienoa koettavaa. Kauempaa kuuluu joutsenten huutelua, syreeneissä laulavat peipot ja lähimetsässä kyyhkyset huhuilevat. Illemmalla mustarastaiden huilut soivat ympäristön puissa. Kuin konsertissa olisi kuivumassa olleita pyykkejä ennen yötä sisälle hakiessa. 

Corylus maxima purpurea - Veripähkinäpensas

Vappu ja toukokuun ensimmäinen viikonloppu meni rattoisasti pihatöiden merkeissä. En kaivannut kaupungin melkeisiin. Katselin aamun lehtikuvissa Kaivopuiston vapun juhlinnan jätemäärää. Vapun siivous maksaa Helsingin kaupungille 800.000 euroa. Luulisi, että sille rahalle olisi parempiakin kohteita. Jos siis ihmiset kantaisivat roskansa vartavasten paikalle tuotuihin säiliöihin. Mitäpä sitä turhaan jälkiään siivoaa, kun joku muu sen hoitaa... 

Öljysin terassin ja sisäänkäynnin puulattian. Nyt voi pääovesta sisään tullessa pyyhkiä jalat uuteen kynnysmattoon. Kesä mielessä olla pitää, vaikka alaviistoon katsoessa.

Toukokuu alkoi enemmän kuin hienosti. Toivottavasti niin kävi sinullekin. 

Säilömistä ja siistimistä

Ei taida olla helosurri

 

Liisa/Liisan kasvit kuvasi puutarhansa kasveille lentäneitä helosurreja. Aurinkoisena päivänä minunkin kukissani pörrää jos jonkinlaisia ötököitä. Useimpien nimiä en tiedä. Intoa kyllä löytyy tehdä tuttavuutta pörräisten kanssa. Ainakin nimitasolla. Selasin Ötökkätieto.fi:tä löytääkseni syysasterin kukkakärpäselle nimen. En saanut nimestä varmuutta. Ei taida olla kuitenkaan helosurri.

Purppurapunalatvassa kaksi amiraalia ja yksi nokkosperhonen

Auringolla ja lämmöllä on kutsuva vaikutus perhosiin. Perjantai-iltapäivällä purppurapunalatvoissa oli suorastaan tungosta. Kimalaisten ja kukkakärpästen lisäksi amiraaleja lepatti samanaikaisesti useita ja aina joukkoon mahtui myös yksi nokkosperhonen. Meinasi iltapäiväkahvi mennä väärään kurkkuun, kun innostuin kurkkimaan ikkunasta perhosten kokoontumista. Viittä vaille, etten - taas - rynnännyt kameran kanssa Bermudan reunalle tähtäilemään. Totesin, että paras suoristaa pää kahvin alasmenon edistämiseksi ja  taltioida näkymiä välillä kameran sijasta aivopoimuihin.

Tällainen siipirikko pysähtyi lumimarjapensaisiin. Ei ole niissä kukkia, joista mettä löytyisi. Ehkä perhonen halusi leputtaa särkyneitä siipiään auringon lämmössä.

Tekemättömiä töitä ei nyt ole kovin paljon jonossa. Toki syksy edistyessään tietää monenlaista siivottavaa ja rapsuteltavaa, mutta kaikki aikanaan. Eletään nyt sovinnolla loppukesää, eikä kiirehditä vielä syksyyn. Varsinkin, kun aurinko saapui kuivattamaan litimärkää puutarhaa.

Yksi homma on odottanut jo jonkin aikaa kohennusta. Kyse on Pikkupuutarhan Kivi- ja Kriikunapenkeistä. Ne olen rajannut käytävistä turveharkoilla. Osa harkoista on sammaloitunut ja murentunut. Pikkulinnut käyvät niitä nokkimassa. Minulla oli tallessa pussillinen eli neljä turveharkkoa. Halkaisin harkot, jolloin sain kahdeksan sopivan kokoista osaa. Poistin pahimmin kärsineet harkot korvaten ne uusilla. Kivipenkkiin upposi kuusi harkkoa ja Kriikunapenkkiin kaksi. Muutama vanha olisi kaivannut vaihtamista, mutta jääköön vaikka ensi kesään. 

Samalla harasin käytävien kivituhkasta pois rikkoja. Tilalle toin kivituhkaa, jolla tiivistin myös harkot paikoilleen. Uusi kivituhka on sekaväristä, vanha tummanharmaata. Kuvassa värieroa ei huomaa, mutta todellisuudessa kyllä. Kunhan ehdin ja jaksan, kärrään uutta kivituhkaa käytäville lisää.  

Sateet ja tuulet ovat tuoneet yläpihan käytäville ja hiekka-alueille ties minkälaista oksaa ja kuivuneita lehtiä. Syreenit varsinkin ovat varistaneet käppyräisiä lehtiään ahkerasti. Käytin muutaman tunnin siistimällä Olopihan ja talon päätyjen kivituhka-alueet. Hetken on siistin näköistä. Kunnes taas uusi sadekuuro palauttaa epäjärjestyksen. Siitä ei kannata ongelmaa itselleen ottaa. 

Kurkut olin poistanut kasvarista jo aiemmin. Nyt myös paprikat ja tomaatit saivat mennä. Tomaatit kypsyivät kiitettävästi tänä kesänä. Ennen varsien poistamista keräsin kypsät syötäväksi. Montaa raakiletta ei tullut sisälle kypsytettäväksi. Kerrankin näin. Pesen kasvarin jonain lämpimänä päivänä. 

Kasvimaasta sipulit ja valkosipulit on jo nostettu. Ne viettivät aikansa puuvajassa kuivumassa, jonka jälkeen sipulit on viety kellariin.

Porkkanoita oli vielä muutama nostamatta, joten ylös vaan. Samoin punajuuret, jotka olivatkin komeita. Jäi hyvistä aikomuksista huolimatta kuvaamatta. Mangoldia on vielä kasvimaalla runsaasti. Olen poiminut sieltä lehtiä, ryöpännyt ne ja laittanut pakastimeen. Käytän niitä myöhemmin pinaatin lailla vaikka suolaisissa piiraissa, sosekeitoissa tai pataruoissa. 

Paprikat säilöin mausteliemeen, jota olen tehnyt parina aiempanakin syksynä. Hyvän makuista lisuketta muun ruoan kaverina. Punajuuret pääsivät lohkoina perinteiseen etikkaliemeen. Muutama lohko jäi yli, kun eivät enää purkkiin mahtuneet. Söin ne illalla kylmänä. Että voikin keitetty punajuuri maistua hyvältä ihan sellaisenaan. Jälleen kerran muistin, miten hyvää ja edullista syötävää tavalliset juureksemme ovat. Viikonloppuna aion tehdä jälleen uunijuureksia, mutta punajuuria ei siihen nyt riitä. Sen sijaan aion korkata ensimmäisen spagettikurpitsan. Kaksi on vielä kasvimaalla.

Zilga-rypäleet ovat alkaneet saada väriä. Ihan vielä ei ole niiden korjuuaika. Jo perinteeksi muodostuneen tavan mukaan keitän rypäleet mehuksi, josta osan valmistan hyytelöksi. Se on todella hyvää suolaisten ruokien kyytipoikana ja vaikkapa juustojen kanssa nautiskeltuna. Jotain muutakin voisin rypäleistä tehdä. Onhan tässä vielä aikaa tutkia mahdollisuuksia. Zilga on ihan hyvän makuinenkin, mutta kivi pienen rypäleen sisällä tekee syömisestä vaivalloista. 

Omenasato jää tänä vuonna vaatimattomaksi. Sallin heille lepovuoron viime kesäisen mahtisadon jälkeen. Huvituksessa on joitakin omppuja, samoin punakanelilla. Syysomenassa enemmän ja isoja. Valkeakuulaassa ei ainuttakaan. Omenien laatu ei nyt ole paras mahdollinen. Jonkun verran on muumiotautia ja ötököiden puremia. Maahan pudonneet on paras käydä nopeasti korjaamassa talteen. Muuten muurahaiset ja linnut napostelevat ne rangoiksi. 

Aronian kuva kolmen viikon takaa. Nyt marjat ovat jo kypsiä.

Aronioita olisi paljon, mutta leikkasimme viime syksynä suurimman osan pensaista mataliksi. Ovat kyllä kasvaneet kokoa reippaasti, mutta luonnollisesti eivät anna satoa. Yksi pensaista on aina ollut muita suurempi. Sitä en ole hetkeen leikannut, en nytkään. Siinä on runsaasti marjoja. Aion kerätä tämän pensaan marjat talteen ja tehdä niistä hilloketta, johon lisään omenaa. Jos vain ehdin marjatalkoisiin ennen mustarastaita. 

Mahonia

Mahonioihin tuli tänä kesänä runsaasti marjoja. Vihdoin huomasin selvittää, ovatko mahonian marjat syötäviä. Ovat, tosin kirpeitä ja happamia. Kivet saattavat olla lievästi myrkyllisiä, jonka vuoksi ne suositellaan poistettavan. Parhaimmillaan mahonian marjojen sanotaan olevan muihin marjoihin yhdistettynä. 

Enää minun ei tarvitse pahemmin mahonioiden syömistä mietiskellä. Mustarastaat ovat hoitaneet maistelun ja syömisen puolestani. Mahonioiden lähellä oleva kellarin kaide on kivasti pilkutettu tummanpuhuvalla rastaan kakalla. 

Syyshortensia 'Vanille Fraise', sen takana 'Vim's Red'

Syyshortensiat punastelevat kauniisti. 'Vanille Fraisen' isot kukkatertut pysyvät melko hyvin pystyssä. Pääsen kävelemään pensaan ympäri ja samalla voin ravistella liikoja sadevesiä pois, mikä auttaa oksien nousemiseen pystyyn. Sisäänkäynnin 'Grandiflorasta' on moni hennompi oksa kokonaan katkennut. Vankemmat oksat ovat taipuneet niin pahasti, etteivät taida enää ravistelemalla nousta. Keväällä leikkaan taas 'Grandifloraa', kuten joka vuosi. Ei siis hätää.

Olen myllännyt puutarhassa viime viikkoina niin paljon, että monessa paikassa on hyviä sipuli-istutuspaikkoja. Viikonloppuna voinkin kiertää suunnittelemassa, mitä minnekin laitan. Kovin paljon ei ollut tarkoitus sipuleja istuttaa peurojen napsittavaksi. Niin vain mopo taas kaupoissa karkasi. Niistä sitten toiste lisää.

Viikonlopuksi on luvassa kivaa säätä. Samoin seuraavalle viikolle. 
Hyvää viikonloppua kaikille!