Tilapäinen viivästys keväässä

Crocus tommasinianus 'Roseus'

 

Viikonloppuna ja tämän viikon parina ensimmäisenä päivänä sää suosi pihatöissä ahertavia. Sadepilvet purjehtivat meidän tontin yli lastiaan laskematta. Aurinkokin näyttäytyi välillä niin, että fleecetakilla tarkeni työskennellä. Kunhan ei alkanut istuskella. Silloin kolea tuuli osui ja laittoi liikettä niveliin.

Maanantaina päivystin pihalla saapuvaksi luvattua multakuormaa. Siinä ohessa innostuin leikkaamaan pensasruusuja, vaikka tarkoitus oli sitä hommaa siirtää vielä viikolla parilla. Meillä on hyvä oksasilppuri, mutta piikikkäiden ruusujen tunkeminen silppurin kitaan on ikävää hommaa. Kunnollisista hanskoista huolimatta piikkejä saa nyppiä sormistaan pitkään työn päätyttyä. Kaatopaikkakäynti häämöttää lähitulevaisuudessa, joten päätimme kuskata ruusurisut samalla keikalla.

Multakuorma saapui sovitusti. Kohta minun on varmaan keitettävä kahvit kuljetusfirman kuskille, kun joka kerran sattuu sama mukava kaveri. Lavallinen Biolanin mustaa multaa eli 65 x 45 litran säkkiä laskeutui varaparkkipaikalle. 

Tällä kertaa sallin kuskin jättää muoviin pakatun säkkitornin keskelle aluetta, koska maa on paikalla pehmeää, eikä mahdollista haarukkatrukin kulkua. Vuosi sitten pino kellahti nurin. Kuskin kanssa keräsimme säkit takaisin pinoon, eikä yhtään säkkiä mennyt rikki. Nyt kärräsimme Ukkokullan kanssa osan säkeistä alapihalle, osan kellariin ja loput pinottiin pressun alle varparkkipaikan sivuun. 

Hankkijalta tilattu kuorma maksoi 299 € sisältäen toimituskulut. Tarjouksesta multasäkkejä saa usein edullisemmin, mutta ei niitä henkilöautoon kovin montaa kerralla mahdu. Emme enää voi tilata kuorma-autolavallista multaa, koska tontilla ei ole kippaus- eikä säilytyspaikkaa.

Kevään edistymisessä on tilapäinen viivästys. Ties kuinka monennen kerran. 10 vuorokauden ennusteessa on muutaman asteen yöpakkasia, eikä lumikaan ole poissuljettua. Ensi viikon lopulla näyttää sentään hiukan toiveikkaammalta. 

Jonkun verran ottaa pattiin tällainen kylmyys, kun olen odottanut kevättä ja elämän siirtymistä pihalle kuin kuuta nousevaksi. En kuitenkaan anna säävastoinkäymisten nujertaa. Lisään vaatetta ja valitsen tehtävistä sellaiset, joissa koleus tai tihkusade ei ole este.

Helleborus 'Double Ellen'

Jouluruusujen nuput nostavat päätään, vaikka kukat eivät kiirehdi avautumistaan. Osassa jouluruusuja lehdet ovat talven jäljiltä repaleiset, osin ruskeita. Siistin niitä jossain välissä. Huonokuntoiset lehdet voivat toimia suojana, jos vaikka sitä lunta sataa.

Omphalodes verna - Kevätkaihonkukka

Kevätkaihonkukka kiirehtii joka vuosi avaamaan nuppunsa ensimmäisten joukossa. Paras sinerrys on vielä edessäpäin. Suurin osa kevätkaihonkukkien lehdistäkin on vasta rullaamassa kääröjään auki. Ovaalipenkki on suojaisa ja lämmin. Siellä kevätkaihonkukka avautui ensimmäisenä. Yleensä näin käy Vasenrinteessä.

Iris reticulata 'Purple Hill'

Ruusupenkin Purple Hill - kevätkurjenmiekat ovat nyt kaikki auki. Näin viileässä kukkiminen kestää mukavan pitkään.

Iris reticulata 'Pauline'

Näistä kuvan Paulinena istutetuista kevätkurjenmiekoista olen taas hiukan hämilläni. Terälehden kuviossa ei ole keltaista, eikä pitäisikään. Netissä kuvia selaillessa törmäsin sellaisiinkin Pauline-kuviin, joissa terälehdissä on myös keltaista. Ota näistä nyt selvää. Näyttää kuin osaa nupuista ja lehdistä olisi käyty napostelemassa.

Pörriäinen Iris Katharines Goldissa

Maanantaina oli kohtalaisen lämmintä. Pörriäisetkin jaksoivat olla liikkeellä. Katharines Goldit houkuttelivat kimalaisia puoleensa.

Ensimmäiset kirjopkarililjat nousussa.

 
Vasenrinteessä näin ensimmäisen liljakukon. En vaan ehtinyt saada sitä hyppysiini, kun se jo kellahti karikkeen sekaan selälleen. Vasenrinteessä ei kasva ainuttakaan liljaa, eikä oikeastaan ihan lähelläkään. Keisarinpikarililjat ovat jo saaneet mittaa ja muutama kirjopikarililjakin on alapihalla nousussa. On siis tehostettava liljakierroksia, jotta ehdin puuttua kukkoesiintymiin. 

Innokkaimmat punatakit litistän sormilla, jos vain ehdin saada ne kiinni. Kaikki liljat kierrän suihkuttamassa valkosipuliuutteella. Puutarhan parhaaksi -ryhmässä kerrottiin, että liljakukot suunnistavat isäntäkasveihin hajun perusteella. Valkosipuliuute sekoittaa niiden hajuaistin. En tiedä, kuinka tutkittua tietoa tuo on, mutta kaikkia keinoja kannattaa kokeilla. Jos niistä ei ole muille mitään haittaa.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Koiranhampaissa on jo nuppuja näkyvissä. Näitä olen muutaman vuoden ajan istuttanut alapihalle Kiemurapenkkiin ja Päivänliljapenkkiin. Kummassakin paikassa ollaan hereillä. Saattaa olla, että ovat aiempinakin keväinä olleet varhaisia, mutta en vain ole kiinnittänyt niihin erityistä huomiota. Nyt kasvusto on monin paikoin vielä varsin matalaa, joten näkymät eri kasveihin on hyvät.

Dicentra spectabilis - Särkynytsydän

Särkynytsydänkin tunkee punertavia versojaan maan pinnalle. Noista sentin kokoisista kärjistä on vielä matkaa kookkaisiin puskiin. Kiva kuitenkin nähdä, että elossa ovat. Talven jäljiltä sama huoli kunkin selviytymisestä valtaa puutarhurin vuosi toisensa perään.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Punakolmilehtikin on aloittamassa tämän kesän kasvuaan. Viikko sitten tällä samalla paikalla oli vielä jämäkkä kerros jäistä lunta. Kukapa sitä viitsisi päätään jäähän hakata. Parempi odottaa sulamista ja nousta sitten kevein mielin ja vähäisemmin ponnistuksin ylös mullasta.

Scilla bifolia - Pikkusinililja

Pikkusinililjoista pidän eniten tällaisina nuppuina. Eikö olekin söpö! Tykkään minä niistä kukkivinakin, mutta joidenkin kasvien nuppuvaihe vetoaa minuun erityisen paljon. Pikkusinililja kuuluu näihin.

Eranthis hyemalis - Italiantalventähti

Yllättävän paljon pieniä ötököitä lentää ja mönkii, vaikka maakin on varmasti vielä aika kylmää. Näin on hyvä ainakin muuttolintujen kannalta, jotta löytävät luonnosta syötävää. Poistin ruokinta-automaatit yhtä lukuunottamatta. Annan tinttien syödä sen viimeisenkin tyhjäksi. 

Aikamoinen lintujen vilske käy pihassa. Eniten on punarintoja, vihervarpusia, viherpeippoja, keltasirkkuja, pikkuvarpusia ja peipposia sekä tali- ja sinitiaisia. Muutama mustarastaskin tepastelee marjakuusen alla siemeniä etsien. Muut lajitoverit lurittelevat puiden latvuksissa. Kaksi pyrstötiaista on vieraillut säännöllisesti marjakuusen talipötkössä. Tiistaina viimeksi. Nyt talipötkö on pois nokittu, joten pyrstötiaiset taitavat muuttaa muualle.

Tavanomaisten kevättöiden ohessa pihassa on muutama isompi urakka. Ukkokulta on purkanut huonokuntoisesta leikkimökistä lähes kaiken irrallisen. Seuraavaksi on vuorossa itse rakennuksen purkaminen ja pois kuskaaminen. Vapautuvalle paikalle on hapuilevia suunnitelmia, mutta mitään ei ole vielä lukkoon lyöty. 

Leikkimökissä ei enää vuosiin kukaan ole käynyt leikkimässä. Rakennus on toiminut hyvin näkösuojana rajanaapuriin päin ja samalla myös kotoisana pihaelementtinä. Varsinaista näkösuojatarvetta ei ole, koska niin meidän kuin naapurinkin oleskelualueet ovat muualla.

Pajuangervoaidanne leikattu

 
Oikearinteeseen on tulossa joitakin uusia kasveja. Kunhan osaan päättää, mitä hankin. Puutarhamyymälät avaavat vasta oviaan eli kiirettä ei toistaiseksi ole. Myös kasvimaan päädyn vattupenkki on saanut lähtökäskyn. Se vaatii ankaraa lapiointia, johon kerään voimia. Tiistaina käytin muutaman ylimääräisen voimalatauksen leikkaamalla matalaksi noin 20 metrin pajuangervoaidanteen. Risut piti vielä kuskata poiskin odottamaan hakettamista. Ja alue siivottava urakan jäljiltä. Tiesinpä taas töitä tehneeni. 

Marketin pionikimppu on kestänyt viikon. Pionit uuvahtavat ennen neilikoita, jotka jaksavat kukkia maljakossa pitkään. Tällä kertaa valitsin valkoisia neilikoita, jotka eivät näköjään avaudu yhtä tehokkaasti, kuin edelliset keltaoranssit. 

Pari scillaa tulossa Huvituksen alle.

 
Vielä menee heti siihen, että pääsee omasta pihasta pioneja maljakkoon poimimaan. Sitä odotellessa nautitaan pihan piippoesiintymistä.

Ahkerointiputki päällä

Pioni 'Jan van Leeuwen'

Mitäpä sitä puutarhaihminen kauniilla ilmalla muuta tekisi kuin ahkeroisi. Toki joskus mielessä välähtää, että kesälomalla on tapana ottaa lungisti, istua auringossa kirjaa lukien ja paljaita varpaita heilutellen. Sattumoisin olen sellainen tyyppi, joka viihtyy paremmin touhuten ja mielellään vieläpä jotain näkyvää aikaansaaden.

Pioni 'Sarah Bernhardt'

Eilen kävin pesemässä muutaman maton ja sängynpeitteet. Muut vuodevaatteet ehdin pestä jo alkukesästä. Missään järven tai meren rannassa en ollut pyykillä, enkä edes matonpesupaikalla. Kävin Espoon puolella naapurin vinkkaamassa itsepalvelupesulassa lykkäämässä pyykit koneeseen ja sitten istuskelin tabletilta lehtiä lukien odottamassa pesun päättymistä. Eipä tarvinnut edes pesuainetta itse laittaa, eikä konetta käynnistää. Sen hoiti pesulan työntekijä. Aika helppoa itsepalvelua.

Pioni 'Duchesse de Nemours'

Maanantaina ei aamupäivällä satanut ja niinpä menin pihalle toteuttamaan jo jonkin aikaa päässä muhinutta muutosta Pikkupuutarhaan. Siellä olevan ison kiven ympärillä on kasvanut vuorenkilpiä. Sinänsä minulla ei ole mitään vuorenkilpiä vastaan, mutta jotenkin ne ovat kaiken aikaa tökkineet juuri tuossa paikassa. Lapio kouraan ja hommiin. Vuorenkilvet saivat kyytiä.

Samalla levensin Pikkupuutarhan tuossa osiossa olevia polkuja, sillä niin se vain on, että kottikärryjen kanssa tulee päästä mahdollisimman lähelle sellaisia paikkoja, joissa joutuu vähänkin jotain kuskaamaan. Multaa tuossa kiven juurella on todella hyvin, sillä Pikkupuutarhan rakentamiseen saakka kaikki tilatut multakuormat kipattiin noille sijoille ja aina niistä jäi osa odottamaan aikoja parempia.

Tuo vihreä muovinen reunanauha ei ole niitä kaikkein kauneimpia virityksiä, mutta jollain oli pakko erottaa kivituhkapintainen polku ja multatila. Kasvien rehevöidyttyä reunanauha peittyy. Reunanauhaa on myös ruskeanmustana, mutta eipä nyt kellarista ensimmäiseen hätään sopivia sävyjä löytynyt, joten hyödynsin tuossa kivipenkin reunassa aiemmin olleet materiaalit. Kyllä sitä puutarhaan saa rahaa hukkumaan ihan riittävästi muutenkin, joten välillä on pieni pakko nuukailla.

Mitäkö kasveja penkkiin istutin. Siirsin toukokuisen Marketanpuiston tuliaisen eli ruusuherukan kiven viereen ja sen toiselle puolelle viljaminkeltaruusun. Lisäksi istutin kasvihuoneeseen jokin aika sitten huonosta paikasta pelastetut pionit kiven toiselle reunalle. Ja lopuksi vielä kahdessa saviruukussa kesäänsä viettävät kruunuvuokot ja anopilta saadun äitienpäiväruusun. Tähän hätään ne saavat kelvata, kunnes keksin penkkiin muuta. 

Alimman kuvan alareunasta lähti siis viljaminkeltaruusu ja samalla siirsin myös pensashanhikit riviin polun reunaan. Niitä ressukoita on tässä pihassa riepoteltu sinne tänne, eivätkä oikein mistään löydä sopivaa sijaa. Ilmankos ovat aikamoisia ruppanoita, mutta ihan vielä en niitä kompostiinkaan raaskinut nakata. Kevätkaihonkukkien päällä on nyt sitten tepasteltu oikein urakalla, mutta kokemuksesta tiedän niiden kummasti virkistyvän. Jos ehtivät, sillä kuvan alalaitaan olisi tarkoitus hankkia pari ruusua.

Tämän päivän urakkana olikin sitten Ukkokullan rakentaman puuvajan edusta. Pitkään olen miettinyt, mihin sijoittaisin vuosikausia toimettomana lojuneet seitsemän harmaata betonilaattaa. Nyt niille löytyi käyttöä. Nehän painoivat aivan tajuttoman paljon ja kärräsin ne lehtikompostin takaa sellaisella vironlaivaviinakärryllä. Mistä meille sellainenkin on tullut, sillä enpä juuri harrasta kalja- sen enempää kuin viinalaatikoidenkaan rahtaamista. Viiniä olen tuonut, mutta ei siihen mitään kärryjä tarvita. Joka tapauksessa kärryt säästivät niin selkää kuin käsiäkin. Yksinään betonilaatat olisivat olleet hiukan tylsät, joten väleihin laitoin aiemmin kesällä jäätelölaatikoilla tekemiäni pitkulaisia betonikiviä ja somisteeksi vielä muutama pikkuinen kivenmurikka. Väleihin kivituhkaa, jota luultavasti pitää vielä vähän tuoda lisää.

Arvatkaapas, mitä laitoin tuonne alle, kun kellarissa ei ollut palaakaan maanrakennuskangasta? Siellä uinuu tummansininen parisängyn patjansuojus. Pehmoista froteeta, joka oli pesuissa nukkaantunut ja odotti kohtaloaan. Nytpä sen sitten kohtasi. Ehkä upotan vielä tuohon etureunaan muutamia kivenmurikoita, jotta kivituhka olisi paremman näköinen ja ruohonleikkuri ei veisi sitä mennessään.

Ukkokulta on koko päivän korjannut leikkimökin kattoa. Viimeiset huopaviipaleet alkavat kohta olla naulaamista vaille. Onhan sitä näiden isompien touhujen lomassa tullut tehtyä monenlaista pientäkin, mutta sellaiset puuhat kuuluvat jokapäiväiseen elämään. Eilen illalla sentään muistin käydä sitomassa irikset lyhteiksi, kun sateiden jäljiltä rojottivat kulkuväylillä. 

Tänään on ollut siitä merkillinen päivä, että aurinko on paistanut taivaan täydeltä lämmittäen kesäiseen malliin. Eikä ole satanut laisinkaan. Ei pisaaraakaan. Matot ovat viittä vaille kuivat ja kohta käyn hakemassa ne sisälle yöksi, sillä ei mannaa mahan täydeltä eli en luota siihen, etteikö myöhemmin illalla tahi yöllä sataisi.

Juuso oli aamupäivän kanssani alapihalla, mutta sitä ärsytti silmin nähden metsikön takaa kuuluva naapurin kattoremontista johtuva pauke ja meteli. Siirsin Juuson yläpihalle ja sieltä se löysikin sopivan varjoisan nukkumapaikan. Ukkokulta joutui kyllä omalla kattotyömaallaan väistelemään Juuson flexiä ja juoksunarua, mutta sellainen on meillä arkista touhua.
 

Aikuista leikittää

Pikkuisen olen ehkä höynähtänyt, sillä viime päivät olen touhunnut leikkimökin parissa. Meillä kun ei ole lapsenlapsia, ei edes lupausta sellaisista. En ole halunnut leikkimökkiä pihapiiristä hävittää, enkä muuttaa sitä Ukkokullan ehdotuksesta puuvajaksi. Hetken mietin mökin muuttamista vaikkapa jonkinlaiseksi kesämajaksi, mutta kalustaminen muodostui vaikeaksi. Kun en osaa itse mitään huonekaluja rakentaa, eikä valmiina kohtuuhintaan minimittaista mistään löytynyt.

Leikkimökki kaipasi kuitenkin maalia niin ulko- kuin sisänpintaankin. Ulkoseinät laitoin entiseen tapaan punamullalla, mutta sisälle tuli enemmän valkoista. Lattia oli aiemmin punainen ja nyt se virkistyi valkoisella. Heitin rikkinäisiä leluja pois ja osan vein kellariin. Ostin uudet verhotangot ja ompelin vattuverhot.

Nukensänkyynkin olisi vielä tarkoitus laittaa uudet petivaatteet. Lisäksi näissä kuvissa häiritsee ikkunaristikot, jotka ulospäin uudelleen maalattuina näyttävät ihan siisteiltä, mutta sisälle päin maalaamaton pinta näyttää tosi törkyiseltä. Ehkä nappaan ristikot kokonaan pois. Ne on aika höllästi kiinnitetty. 

Nyt onkin hetken aikaa paimentamista, kun mökkiin saapuu lapsivieraita. Ajatus on, ettei sinne kannettaisi altaasta vettä, eikä keitettäisi risusoppaa. Onkohan se liikaa vaadittu?  Lapsia vartenhan leikkimökit yleensä ovat. Niin, ja katto odottaa edelleen uutta huopakatetta.

Tässä eräänä aamuna heräsin täyteen hiljaisuuteen ja ensimmäinen ajatus oli, minne istuttaisin toiveissa olevan Rosa Hurdalin. Siitä oli muutama päivä sitten parikin postausta ja hetihän moinen kauneus alkoi mielessä kaihertaa. Heräämisen hetkellä kello oli aika vähän ja yritin nukahtaa uudelleen. Mutta siitä ei tullut yhtään mitään, kun mielessä pyöri ruusut ja kukat ja kaikki puskat. Pyörittelin puutarhani eri paikkoja ajatuksissani ja yritin sijoittaa ruusupuskaa milloin ylä- milloin alapihalle. Lopulta tuntui, että pää on kuin puskakaruselli ja nousin ylös.

Tänään menin aamusta siivoamaan Pikkupuutarhaa, jonka poluille kevätkaihonkukat, pikkutalviot ja metsäruusun oksat tekivät valloitusretkiään. Kaikista kasvien sekaan ujuttautunieista rikkaruohoista puhumattakaan.

Polut ovat jo muutenkin melko kapeat ja kasvien ryhdyttyä kättelemään toisiaan kulkuväylän ylitse, alkaa kulkeminen etenkin sateella olla varsinaista rämpimistä. Enkä myöskään pidä ajatuksesta, että Pikkupuutarhassa kulkiessani paljaihin kinttuihini ottaisi punkki tai pari kärsillään kiinni. Tämä taisi nyt olla kolmas kerta tänä kesänä, mutta hetken on taas siistiä.

Kärhö Multi Blue Pikkupuutarhan kriikunassa

Siellä Pikkupuutarhan poluilla hikisenä rikkaruohojen parissa ähkiessäni tajusin, että täällähän on parikin hyvää sijoituspaikkaa ruusuehdokkaille. On suojaa, lämpöä ja riittävästi tilaa kasvua varten. Ja vieläpä paikka, joka on jo pitkään kaivannut kohennusta. Näin ne palaset aina loksahtavat paikoilleen, kunhan vain malttaisi antaa ideoiden muhia. Suurin ongelmani puutarhan rakentamisessa taitaakin olla turha hosuminen, joka sitten johtaa kasvien pyörittämiseen ympäri tonttia, kunnes ne vihdoin joko löytävät paikkansa tai heittävät epätoivoisena henkensä.

Nukkapähkämö - Stachys byzantina

Pikkupuutarhassa on Nukkapähkämö vihdoin ryhtynyt kasvamaan ja näyttäisi olevan nupullaankin. Se ei ehkä ole niitä näyttävimpiä kasveja, mutta kokeilkaapa, miten ihanat lehdet sillä ovat. Pehmeitä, kuin Juuson turkki. Ja nimi Nukkapähkämö on miltei yhtä mukava kuin Helminukkajäkkärä - jota minulla ei vielä ole.

Kuvaaminen normiobjektiivillakin oli tänään erittäin hankalaa, sillä tuuli puhaltaa vieläkin puita vaakatasoon. Eikä tuosta kuvasta edes näy, että lehti ja oikeastaan koko kasvi varsineen todellakin on kuin pehmeän karvan peittämä. Aivan ihanan tuntuinen. Jos olisin aikeissa rakentaa aistipuutarhaa, tämä kasvi kuuluisi kyllä aivan ehdottomasti sellaiseen.

Oli ihan pakko ikuistaa lämpömittari - siis perjantaina. Lukema +32 on silkkaa aurinkolämpöä, kuin etelämerensaarilla ikään. Niin ihanasti lämpö helli paljaita käsivarsia vielä illan varjossakin. Tänä aamuna mittari näyttikin sitten +15, mutta koska olin lähdössä pihahommiin, ei se haitannut laisinkaan. Ja tulihan aurinkokin lopulta esiin lämmittäen ilmaa ihan hyväksyttäväksi kesäsääksi. Kunnes sitten iltapäivän aikaan taivas vetäytyi jälleen pilveen, tuuli alkoi ujeltaa nurkissa ja nyt sitten tuoksuu saapuvalta sateelta.

Mikä siinä muuten on, että aina kun olen siivonnut yläpihan hiekkakäytävät, tulee aivan mahdoton tuuli ja heittelee kaikenlaista sälää pitkin pihaa. Siivottu piha on kyllä todellinen hetken ihme.

Kurkut kukkivat kasvarissa ja muutenkin on kaikkea kivaa tiedossa. Huomenna veljentytttö tulee meille ja keskiviikkoaamuna lähdemme kaksin hänen kanssaan Tallinaan. Tarkoitus on mennä katsomaan Kardiorgin linnaa, jonne olen ollut menossa ties kuinka monta kertaa aiemminkin, mutten ole tullut sittenkään menneeksi. Siirin kanssa olemme tavanneet käydä joka kesä Suomenlinnan kesäteatterissa, mutta tänä vuonna näytelmä on vähän liian aikuismainen. Onhan Siiri jo 13-vuotias, mutta 1700-luvun ranskalaisen aateliston valheet ja viettelykset eivät nyt oikein houkutelleet. Ja tämä näytelmä olikin suunnattu enemmän aikuisille, eikä koko perheelle, kuten aiempien kesien näytelmät.

Ja tottahan käymme Siirin kanssa syömässä oikein tuhdit mansikkaleivokset. Se kuuluu jokakesäiseen repertuaariimme.

Clematis Multi Blue

Toinenkin kutkuttava juttu on ilmaantunut kalenteriin. Eli lähdemme syyskuun puolivälissä tyttären kanssa muutaman päivän reissulle Lontooseen. En ole koskaan Lontoossa käynyt, enkä muuallakaan Englannissa, joten hiukan jännittää. Tytär oli vuosia sitten Ukkokullan kanssa Lontoossa ja on innostunut lähtemään uudelleen. Odotan matkaa jo kovasti ja ainoa, mikä vähän huolestuttaa, on se, ettei muutamassa päivässä ehdi kuin päältä raapaista tuollaista kaupungilegendaa.

Kuva netistä - kenen lie

Ja seuraavaksi sohvalle oikaisemaan työtupeamasta jäykkää selkää. Huomenna pidänkin vapaata ihan kaikista hommista - tai niin nyt tällä hetkellä väitän. Kokemus on tupannut osoittamaan ihan muuta. Yllä oleva kuva on siinä mielessä ajankohtainen, että vanha kännyni alkaa olla väsähtänyt ja tulevaisuudessa lienee uuden hankinta.
 

Ruusuja, ruusuja, ruusuja

Suviruusu - Rosa poppius

Voi, mikä ihana lämpö meitä helliikään - jo toista päivää. Hikoilen helposti, enkä todellakaan ole mikään intohimoinen auringonpalvoja, mutta kyllä kesällä saa olla lämmintä, jopa helteistä. Etenkin kolean ja kostean kesäkuun jälkeen kroppa suorastaan huutaa paljaita jalkoja ja hihattomia käsiä. Miten olikaan suurenmoista eilen illalla istua pihalla ilman, että olisi pitänyt kiskoa pitkähihaista päälle ja sukkia jalkaan. Poskilla tuntui lempeän lämmin tuulahdus, kuin jossain etelän illassa konsanaan. Nautinnollista.

Valamonruusu - Rosa francofurtana 'Splenderns'

Ruusupensaat puhkeavat kukkaan toinen toisensa jälkeen. Valamonruusu naapurin aidan luona luona on kasvanut pitkänhuiskeaksi ja oksien päissä on kussakin monen monta nuppua. Kaksi niistä on tänään avautunut. 

Ritausma - Rosa rugosa 'Ritausma'

Lähipäivinä ruusunkukkaonnea on tiedossa lisääkin, sillä Ritausma, Sävel, Sointu ja Sammalruusu ovat siinä hilkulla avautua. Niin ja Pohjantähti talon seinustalla on jo ensimmäiset valkeat kukkansa avannut. Kirjoapteekkarinruusun unohdin äskeisellä pihakieroksella tyystin katsastaa.

Pionien nuput niin ala- kuin yläpihalla ovat pientä poksahdusta vaille valmiita. Väriä oli jo näkyvissä. Uskallanpa väittää, että pionien varret ovat pidempiä, kuin koskaan aiemmin. Laitoin tuet jo ajat sitten ja silloin useimmissa kärjet olivat juuri ja juuri tavoittaneet tukien yläosan. Nyt täytyy käydä nostamassa tukia, jotta painavat kukinnot eivät katkaise varsia. Yleensä pionien kukkiessa tulee yksi tai useampi kunnon rankkasade, mutta toivotaan, ettei nyt niin kävisi.

Eilen maalasin leikkimökin punamultaosuudet. Tänään oli tarkoitus jatkaa kunnostusta valkoisten osien maalaamisella, mutta enpä tuolla paahteessa viitsi maalihöyryjä haistella. Huomasin, että huopakatto oli auringonpuolelta revennyt ja sen alla oleva tukipuu kostuessaan lahonnut. Nyt siis leikkimökkiä odottaa myös pieni kattoremontti. Puuvajan rakentamista varten hankittua huopakatetta on sopivasti jäljellä, mutta se on vihertävää. Niinpä leikkimökin huopakate täytyy uusia kokonaan. Ukkokulta kyllä ehdotti, että laitettaisiin vain uusimista kaipaava puoli, mutta kyllä minua häiritsisi katon erivärisyys.

Haluaisin sisustaa leikkimökin jotenkin entistä nätimmäksi. Toisaalta tiedän, ettei meidän aikuisporukka siellä aikaansa viettäisi kuitenkaan ja mökissä leikkimässä käyvät lapset taasen tykkäävät kantaa mökkiin käpyjä ja milloin mitäkin ja kulkea siellä kenkäsillään. Uudet verhot kuitenkin aion ommella ja ehkä kuitenkin vähän tuunata myös sisälle kannettavia tavaroita.

Keskiviikkona teimme päiväretken synnyinsijoilleni Satakuntaan. Veimme vanhempani omien vanhempiensa haudoille laskemaan kukkakimppunsa. Kävimme myös Lapissa, Eskimon tehtaanmyymälässä ostoksilla. Sieltä kannattaa ostaa kilohintaan myytäviä II-laadun tuotteita, kuten kahvisuodatinpusseja, leivinpaperia, foliovuokia ja aivan erinomaista, paksuissa rullissa myytävää siivousliinaa. 

Euran pirtti - nuorisoseurantalo, otettu käyttöön 1908

Mielessäni olin ajatellut, että ottaisin muutamia kuvia synnyinseudustani, mutta olimme kuitenkin lähteneet matkaan vanhusten ehdoilla ja siihen ei kuvaaminen oikein tällä reissulla mahtunut. Niinpä hautausmaakäynnin ja ostosretken jälkeen ajoimme sovitusti serkkuni luokse vierailulle. Siellä jo odottivat kummivanhempani ja myöhemmin seuraan liittyi isän serkku vaimonsa kanssa. Tuskin näitä kasi- ja ysikymppisiä kovin montaa kertaa enää pääsee tapaamaan.

Päivänkakkarakaksoset

Kunhan sää viilenee illan myötä ja kirkkain auringonpaiste väistyy metsikön taakse, on aika mennä räpsimään puutarhaan kameran kanssa. Nyt varjot ovat liian jyrkkiä ja kovia, eikä kameran näytöltä tahdo edes mitään nähdä. 

Viettäkäähän leppoisa kesäinen viikonvaihde!

PS. Ariel, olet lämpimästi tervetullut blogini pariin.