Syystöitä jänisverkoista alkaen

Puistopuolen naapurin vaahtera on kaunista katseltavaa.

Kumma juttu, miten sitä tuskailee kaikkia puutarhatöitä ennakkoon niin kamalasti. Lopulta työhön tarttuessaan huomaa, ettei se nyt niin paljon aikaa vienyt, eikä ollut raskastakaan. Ilmeisesti tekemättömät työt tuottavat eniten päänvaivaa seilatessaan pääkopassa sopivaa aloitusajankohtaa etsien.

Rajanaapurin haapa on keltaista kultaa.

Viime aikoina vettä on vihmonut taivaalta harva se päivä. Kylmä ei minua haittaa, eikä moni muukaan sää, mutta sateessa on tosi tylsä tehdä yhtään mitään. Ilman sadetakkia koko ihminen kastuu päästä varpaisiin ja sadetakki taasen hikoiluttaa sisäpuolelta päin ikävästi. Kun silmälaseissakaan ei ole pyyhkijänsulkia, näkyvyys tuppaa sadesäällä sumenemaan liiaksi.

Hosta for. 'Gold standard' - Kuunlilja

Lauantaina aurinko paistoi sopivasti välillä pilvien raosta ja välillä ihan pilvettömältä taivaalta. Vettä ei tullut tippaakaan. Oli hyvä hetki laittaa jänisverkot paikoilleen. Usein odotan, että lehdet ovat pudonneet puista ja pensaista ennen verkkojen asentamista. Nyt totesin, että pudotkoot sinne verkkojen sisälle tuottamaan talvisuojaa puille ja pensaille. 

Ruusuorapihlaja ja syyshortensiat sen takana verkotettu.

Verkkojen asentamisessa on aina omat kiemuransa, kun samalla täytyy varoa vahingoittamasta oksia ja runkoja. Koristeomena Royaltysta ja Aamuruskosta leikkasin elokuussa kummastakin muutamat hennoimmat alaoksat pois, koska ne tarttuivat ikävästi jänisverkkoon. Sama homma täytyy tehdä keväällä Musta Rudolfille. Muissa pikkupuissa alimmat oksat ovat korkeammalla  tai kasvavat enemmän yläviistoon.

Oma, alapihan vaahtera oli myös kullankeltainen. Nyt lehdet jo putoavat.

Kesäkukat on kiikutettu kompostiin, kellariin tai autotalliin, pelaguut sisälle. Ruukut pesty ja laitettu odottamaan uutta kasvukautta. Vain kelloköynnökset ovat yhä pergolassa. Hiukan parin viime yön pikkupakkanen on köynnöksiä purrut, mutta toistaiseksi en ole raaskinut muuten hyväkuntoisia kasveja kiskoa alas. Kukkiakin on yhä runsaasti. Pian kelloköynnösten kompostimatka on edessä.

Clematis Polish Spirit

Perennoista suurin osa alkaa jo päästää otettaan niin kukista kuin väreistäkin. Kärhö Polish Spirit uhmaa yhä syksyä ja availee nuppujaan, joskin kesäistä pienempinä.

Malva moschata - Myskimalva

Myskimalvat ovat koko kesän kukkineet ahkerasti. Loppukesästä ottivat vielä uuden spurtin, mutta nyt niistäkin into näyttää hiipuvan.

Convallaria majalis - Kielo

Lauantaina kannoimme pihakalusteet ja grillin kellariin. Turha niitä on pergolassa seisottaa, kun emme enää tarkene ulkona istuskella. Pergolasta ja terassilta on helpompi lakaista jatkuvasti sinne leijailevia lehtiä, kun ei tarvitse siirrellä kalusteita tieltä pois. Myös lumet olemme kolanneet talvella terassilta, jotta sitä ei keväällä olisi niin paljon. Pihakoristeita, kasvitukia ja muuta talvisäilöön kuuluvaa kannoin kasveista tyhjennettyyn ja siivottuun kasvihuoneeseen.

Iris siberica - Siperiankurjenmiekka

Loppukesän aikana olen tehnyt yksin ja yhdessä Ukkokullan kanssa muutaman isomman projektin, joten näille syyspäiville ei mitään erikoistöitä ole tiedossa. Kauan suunnitelmissa olleet Bermudankolmion ja alapihan Majalispenkin (uusi nimi osalle Hortensiapenkkiä) kunnostus on vihdoin hoidettu. Ukkokullan kanssa urakoimme kasvimaan lavakaulukset ympäröistöineen uuteen kuosiin. Siirsin myös alapihalla kasvaneet mustikkapensaat niille parempaan paikkaan yläpihan Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin. Samalla tuli koko Kriikunapenkki myllättyä, mikä sekin on ollut ajatuksissa. Kaikki alapihan istutusalueiden kanttaukset on huollettu, joten nekin ovat valmiina kevääseen.

Colchicum autumnale - Syysmyrkkylilja

Syystöistä jäljellä on perennojen leikkaus. Sen voi toki jättää kevääseenkin, mutta minusta on mukavampi siistiä puutarha mahdollisimman pitkälle syksyllä ja aloittaa keväällä puhtaalta pöydältä. Alapihalla emme talvisin pahemmin käy, joten sinne ei talventörröttäjiä kannata jättää. Yläpihalla taasen lumet kolataan kukkapenkkeihin eli ensimmäisen lumimyräkän jälkeen kaikki peittyy hankeen.

Silppuan perennojen varret murskaavalla oksahakettimella. Kun pehmeävartisten joukkoon laittaa muutaman tanakamman perennan, haketin vetää hyvin, eikä jumitu massasta. Kippaan haketetun massan puiden ja pensaiden tyvelle sekä osittain levitän myös takaisin kukkapenkkeihin. Keväällä sitten ripaus katemultaa päälle ja hyvältä taas näyttää.

Syksyistä "painomustetta" käytävällä.

Olopihan puolen ikkunat on pesty ulkopuolelta. Metsän kaatamisen jälkeen ikkunat ovat aiempaa pölyisemmät. Tuuli pieksää yleensä sateen ikkunoihin ja niinpä ne ovat aina täynnä täpliä ja harmaita rantuja. Kun aurinkokin paistaa nykyisin pihaamme ja ikkunoihimme esteettä, on sitä mukavampi katsella vasta pestyistä ikkunoista..

Hydrangea anomala subs. petiolaris - Köynnöshortensia

Nurmikon ajan vielä kerran pari silputakseni puista pudonneita lehtiä. Käytävät on haravoitava, mutta vielä sillä ei ole kiire, sillä valtaosa lehdistä on yhä puissa. Omenapuutkin ovat yhä vihreinä. Niistä lehdet lähtevät yleensä viimeisten joukossa.

Polygonatum × hybridum - Tarhakalliokielo

Biokompostin tyhjennys kuuluu myös loppusyksyn toimenpiteisiin. Pitää vain muistaa jättää sinne vähän massaa kypsymään. Viime vuonna tyhjensin ennen pakkasia kompostin liian tyhjäksi, jolloin se hurahti jäähän. Syyshommiin kuuluu myös talvivalkosipuleiden istutus, mutta se on Ukkokullan reviiriä. Samoin kuin rännien puhdistus.

Aika hyvällä mallilla hommat siis ovat. Runsasta kuntoliikuntaa syystöiden parissa on tiedossa, mutta ei haittaa. Talven ajan saa taas kiertää kylänraitteja riittävästi raitista ilmaa ja liikuntaa saadakseen. Keväällä on jo täysin valmis aloittamaan pitkään odotetut puutarhatyöt.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Pensaat nurin

Kesämalvikki kosmoskukan katveessa

Taidan toimia aurinkovoimalla, sillä perjantaipäivän paiste sai minuun virtaa viikkojen edestä.  Oli pieni pakkokin, sillä sateiden vuoksi nurmikkoa ei ole päässyt aikoihin leikkaamaan. Siitä oli aloitettava.

Seuraavaksi siirsin keväällä pikkupuutarhaan istuttamani kolme tuijaa alapihalle. Ja niiden seuraksi kaksi kesän ruukuissa viettänyttä tuijaa niinikään. Keväällä pikkupuutarha näytti kovin alastomalta, kuten kaikki muutkin paikat. Mitähän olin oikein ajatellut tuijia pikkupuutarhaan istuttaessani, sillä kesäisen kasvun myötä ne näyttivät suorastaan onnettomilta jäädessään syyshortensian ja norjanangervojen ahdistamiksi. 

Tuijien on tarkoitus muodostaa näköeste kompostilaatikoiden rivistölle ja alueelle, jossa haketamme oksia ja joka ei muutenkaan tule koskaan olemaan mikään paraatinähtävyys. Näitä työskentelyalueita on vaan pakko puutarhassakin olla. 

Kompostit ovat harvoin noin tyhjiä, kuin nyt. Sain niiden multaisan sisällön vihdoinkin kärrättyä yhtenä tihkusateisena päivänä sinne sun tänne. On muuten huomattavasti helpompi kääntää ja tyhjentää komposteja keväällä. Tuoreen mullan lisäys kukkapenkkeihin sujuu helposti ja sieltä ne kasvit sitten ponnistavat mullan keskeltä. Vaan kukapa raaskii peitellä kesken kasvukauden kasvavia kukkia mullalla? Aikamoista taiteilua tunkea kompostimultaa tässä vaiheessa kasvustojen keskelle.

Kauimpana oleva laatikko on täynnä tämän kesän ainesta ja se saa nyt muhia ensi kevääseen. Viime syksynä en saanut komposteja ajoissa käännettyä ja tyhjennettyä ja silloin olikin tekemistä, mihin sai kaikki puutarhasta tuleva kasvijäte ja haravoidut lehdet mahtumaan. Nyt päätin olla ajoissa liikkeellä ja varmistaa, ettei samanlaista sijoitusongelmaa tänä syksynä olisi.

  
Seuraavaksi sitten kaivoin esiin arvonnassa voittamani raivaussakset ja jatkoin työpäivää leikkaamalla lumimarjoja ja norjanangervoita. Terassin kupeessa ja työhuonepäädyssä kasvaa lumimarjaa ja norjanangervoja, joista olen pisimpiä oksia leikannut ja tasannut parikin kertaa kesässä (kuva on otettu 26.6., jolloin olen tasannut kulkuväylälle vyöryneitä oksia). Aukkokohdan norjanangervo kärsi ensimmäisen kerran olemassa olonsa aikana talvesta ja sen leikkasin tapille heti alkukesästä huomattuani, etteivät oksat ala vihertämään. 

Olen huomannut, että niin norjanangervo kuin lumimarjakin on leikattava matalaksi viiden-kuuden vuoden välein. Päällisin puolin pensas näyttää ihan hienolta, mutta sisältä se on täynnä kuivunutta oksistoa. Viherrys on lähinnä latvustossa, eikä yksittäisten oksien poistaminen juurikaan paranna näkymää. Yritin etsiä tietoa edellisestä leikkauksesta, jota en kuitenkaan löytänyt. Pelkäänpä, että vuosia on vierähtänyt enemmän kuin viisi tai kuusi. Sen huomasin ryhtyessäni leikkaustyöhön. Pensaat olivat aika kurjassa kunnossa. 

Perjantaina en saanut työrupeamaa kerralla loppuun saakka, sillä ystävä tuli yllätyskäynnille. Samaan syssyyn alkoi myös sataa ja sitä riittikin sitten loppupäiväksi. Lauantaiaamuna lähdin jatkamaan hommaa. Pensaat notkuivat vesipisaroista ja kosteudesta, joten aika roskainen urakka siitä tuli. Eikä riitä, että pensaat saa leikattua nurin, vaan oksat on myös rahdattava pois käytäviltä ja jäljet siistittävä. Onneksi tuota hommaa ei ihan joka vuosi tarvitse tehdä.

Piha on nyt kyllä todella autio ja paljas. Kuvasta näkee, millaisen alueen norjanangervot ovat kulkuväylästä valloittaneet. Rapskulaatoissa on pensasrivistöjen reuna sijainnut. Kasvit kasvavat jotenkin huomaamatta ja yllättäen valtaviksi. Jo viime kesänä huomasin työhuoneen ikkunan alle sijoitetun kesäkukkalaatikon kastelun vähän vaikeaksi, mutta tänä kesänä siitä ei tahtonut tulla enää mitään. Tiiviisti kasvavien pensaiden väliin ei vaan tahtonut enää päästä kastelukannun kanssa ja laatikon kesäkukat ovatkin olleet luvattoman huonolla hoidolla. 

Kovin pitkään angervojen kasvua ei tarvitse odotella, sillä tämän puskanurkan kaikki pensaat leikkasin tapille vapun tienoilla. ja nyt ne ovat kasvaneet jo melkoisesti. Vaan mitä tehdä naapurista vyöryvälle idänvirpiangervolle, joka näyttää olevan aikamoinen leviäjä? Naapurin purettua aitansa tuosta meidän välistä, idänvirpiangervo on vain entisestään villiintynyt. Sitä on jopa vaikeampi saada kuriin, kuin niin ikään naapurista tuohon puskanurkkaukseen tullutta kurttulehtiruusua. Kurtturuusu jää vähitellen angervojen tukehduttamaksi, mutta idänvirpiangervolle kakkoseksi tuntuu jäävän norjanangervokin.

Harva puutarhatyö on kertaheitolla loppuunsaatettu. Sen lisäksi, että tämän syksyn ohjelmistossa on lisääkin pensaiden leikkaamista, ne leikatut oksat täytyy myös hakettaa. Alapihan pajuangervot ja tuoksuvatukat laitan matalaksi myöhemmin. Suunnittelin hinaavani oksasilppurin pensaiden viereen ja laitan leikatut oksat saman tien hakettimeen ja hakkeen jätän pensaiden kasvupaikalle. Niin pajuangervo kuin tuoksuvatukkakin näyttävät kasvavan vaikka läpi harmaan kiven. Miksei siis läpi haketetun kasvustonsakin.

Pieni polku metsän halki vie...

Metsän sijasta tämä polku kulkee Pikkupuutarhaan. Polkua ei kuitenkaan juurikaan näy, sillä talvio kumppaneineen on ryhtynyt kasvattamaan siltaa yli synkän polun. Syvemmällä Pikkupuutarhassa ahomansikka ja maahumala ovat niinikään käyttäneet sateisia säitä ja muita kiireitäni hyväkseen lähettämällä etäpesäkkeitään pitkin poikin istutuksia. Puoli ämpärillistä punaisia herukoita pois räkättien ruokalistalta kerättyäni ja hiekkakäytävät haravoituani iskin hansikoidut kynteni Pikkupuutarhaan. Kylmästi leikkasin  polun reunoilta ylimääräisiä talvioita ja  kevätkaihonkukkia kiikutettavaksi kompostiin. Ahomansikoita kiskoin juurineen pois. Kivojahan ne olisivat pysyessään omassa paikassaan, mutta kun niiden pitää lähettää pitkiä sateliittejään ympäri Pikkupuutarhaa. Eikä punaisia marjoja viitsi niin läheltä tietä poimia syötäväksikään. 

Ai, että tuntui hyvältä saada polku näkyviin ja aina ohi kävellessä silmänurkkaan pistäneet rikkaruohot kuriin. Pikkupuutarhan kulmassa Pajuangervo, Metsäruusu ja Töyhtöangervo ovat myös muutamassa vuodessa rehevöityneet ja laajentaneet reviiriään. Olisi iso urakka ryhtyä kaivamaan niitä maasta ja rajoittamaan kasvualaa. Niinpä sitten käytin taikasaksiani ja kiikutin oksia kottikärryihin odottamaan siirtoa haketettavien paikalle. Eivät ne hukkaan mene hakkeenakaan, päinvastoin, haketta tarvittaisiin taas yhteen jos toiseenkin paikkaan.

Kylläpä tuntui hyvältä olla vauhdissa jälleen. Ilmeisesti en ole saanut tarpeeksi kiskoa rikkaruohoja ja siistiä vanhempia kasvustoja, kun ihan huomaamatta kului tunti jos toinenkin. Havahduin ajatuksistani ja työn tuoksinasta Pojan saapumiseen. Hän oli tullut viettämään Ukkokullan kanssa saunasessiota. Siinä hän vierelläni kummasteli, miksi olen rakentanut polkuja, jotka eivät johda mihinkään. No, olihan minulla jossain vaiheessa ajatus tehdä Pikkupuutarhan polusta ympäri käveltävä ja parikin uloskäyntiä sisältävä reitti. Koskaan ei kuitenkaan saa aliarvioida luonnon valintaa ja kasvien mittasuhteita. Ennen kuin huomasinkaan, oli yksi reittivaihtoehto umpeenkasvanut ja toisen taas totesin muuten epäkäytännölliseksi. Pikkupuutarhallahan ei ole sinänsä mitään tarkoitusta. Se vain syntyi nurmikon hävityksen tuloksena ja hiukan ehkä myös muualta poistettujen kasvien kaatopaikkana, tai välivarastona, tai tai tai... 

Siinä vaiheessa, kun Pikkupuutarhassa alkoi olla enemmän pensaita ja kukkia, kuin nurmikkoa, huomasin myös rikkaruohojen viihtyvän siellä erinomaisesti. Helpottaakseni liikkumista ja kasvien hoitamista, rakensin polun huoltokäytäväksi mutta myös tieksi kukkien luo. Pitäähän niitä päästä ihan läheltä ihailemaan, haistelemaan, nyppimään. Pikkupuutarha ei ole laisinkaan valmis alue. Ei, kaukana siitä. Sieltä poistuu ja sinne muuttaa varmasti tänä kesänäkin yhtä sun toista. Eikä mikään ihme olisi, jos nuo huoltopolut jossain vaiheessa kohtaisivatkin toisensa ja Pikkupuutarhan poluista muodostuisi ympäri käveltävä reitti. Kissan ja Pojan iloksi.

Ihanan lämmin ja aurinkoinen päivä oli kulkenut iltapäiväkahviaikaan. Kippasin rikkaämpärin kottikärryihin ja suunnistin kohti kompostia. Ajatus oli vielä illan aikana haravoida Pikkupuutarhasta kunnostetut osuudet, kunhan kävisin juomassa kupposen kahvia Ukkokullan ja Pojan kanssa. Eihän sitä heinäkuussa yleensä iltaviideltä tarvitse keittiöön valoja sytytellä, vaan nyt meni niin pimeäksi, että vesisade olisi vain muutamasta minuutista kiinni. Sade tuli ja ukkonenkin alkoi jyrähdellä. Sadetta tuli itse asiassa kaatamalla ja sen verran pitkään, ettei enää tehnyt mieli mennä märkään puutarhaan. Vaan sainpa hyvän mielen ja huomenissa on jälleen luvassa sen verran aurinkoista, että voin siivota Pikkupuutarhasta loputkin polkuosuudet.

Jokunen viikko sitten tein näitä rapskulehti-betoni -linnunjuoma-astioita useamman kappaleen. Tähän yksilöön sain vihdoin liimattua tuon pienen linnun ja kiikutin lehden nimipäivälahjaksi naapurilleni. Vielä on yksi tallella, mutta siihen en ole saanut riittävästi kulhomaista syvyyttä. Se saanee jossain vaiheessa paikan jossain päin omaa puutarhaa.

Älä nuoruuden ruusuja kauniita

sinä maailman turmella anna.

Muuten kadotat helmen kalleimman,

jota muistojen ketjussa kannat.

Kiiltokuvakirjastani 9.10.1965

Tuulisena päivänä

Tänään aloitin puutarhapäivän haravoimalla kolme ämpärillistä koivunkukintoja kompostiin ja navakka lounaistuuli toi niitä maahan koko ajan lisää. Ei ole ihme, jos allergikot niiskuttavat. Iso pihakoivumme on mestari roskaamaan, mutta tällaista kukintomäärää en kyllä ole aiempina vuosina nähnyt. Meillä oli joitakin vuosia sitten koivun lähistöllä piha-allas. Kyllästyin sen jatkuvaan siivoamiseen; koivunoksia, kukintoja, siitepölyä, siemeniä ja lehtiä. Pumppu tukkeutui ja vesi piti vaihtaa, jotta se ei alkaisi haista. Lopulta kaivoin altaan pois. Veden solina oli mukavan rauhoittava ääni ja vesiallas houkutteli pihalle sammakoita. Lopulta altaasta oli kuitenkin enemmän työtä ja harmia kuin iloa, joten se sai mennä. Olisin jo kypsä kaatamaan tuon koivun, sillä rännit ovat aina täynnä moskaa ja tiilikattoakin roskamäärä sammaloittaa. Idea pitäisi vielä myydä Ukkokullalle. 

Jos on koivu tänä vuonna tuottelias niin sitä on myös vaahtera. Viime vuonna maahan pudonneet siemenet ovat itäneet erinomaisesti ja pieniä vaahteralapsia on puutarhassa ihan kaikkialla. Käytin pelkästään niiden nyppimiseen tänään tunnin ja vain muutaman päivän päästä niitä jälleen kurkottaa kukkapenkeissä perennojen keskellä. Yhtään enempää en enää kaipaa vaahteroita, sillä nuo olemassa olevat pitävät kyllä huolen syksyisen keltaisesta pihasta. Mielenkiintoista, miten tanakasti pienet vaahteranalut ovat kiinnittyneet maahan. Joitakin piti oikein voimallisesta nyhtäistä saadakseen ne juurineen ylös. Ja harvinaisen hyviä naamioitujia ne myös ovat. Aina vain löytyi lisää, vaikka jo kuvittelin muutaman paikan täysin läpikäyneeni.

Voikukkien lisäksi myös Ahomansikka on kukassa. Niitä pihallamme on siellä täällä ja aika hyvän marjasadon keräsin viime kesän aikana. Jossain puutarhaohjelmassa sanottiin kerran, että ahomansikka on erinomainen maanpeitekasvi. Niin on. Se lähettää sateliittejaan pitkiä lankamaisen ohuita "rihmoja" myöten uusiin paikkoihin.

Parhaillaan joku naapuri kuuluu leikkaavan nurmikkoa. Totesin myös meidän nurmemme kaipaavan jo leikkaamista, mutta ruohonleikkuri ei toimi. Jo syksyllä se osoitti uupumisen merkkejä, mutta silloin Ukkokulta sai sen toimimaan. Talvi lienee ollut leikkurille rankka, kun se ei inahtanutkaan kellarin pimeydestä ulos kannettuna. Ukkokultakin näyttää siltä, ettei häntä tänään kiinnosta laisinkaan mekaanikon hommat. Makaa sohvalla dekkariin uppoutuneena. En taida tänään asiasta sanoa mitään, mutta ehkä huomenna... Ajatus on jollain aikavälillä vähentää nurmikon määrää merkittävästi, sillä se kaipaisi ilmeisesti perusteellista kunnostusta. Sammaloituminen on lisääntynyt ja rentoakankaali pyrkii valloittamaan omaa lohkoaan nurmikosta.

Eilen Juuson kanssa metsässä kävellessäni huomasin Ketunleivänkin jo kukkivan. Siitä tulee aina lapsuus mieleen

Juuso inhoaa tuulista säätä ja niinpä se tulikin heti aamu-ulkoilun jälkeen takaisin sisälle ja tassutteli perähuoneeseen nokosille. Kävin sitä rapsuttamassa ennen ulos menoa ja sen verran katti nosti päätään pielukselta, että saattoi haukotella oikein leveästi. Sitten taas uni maistui. 

Puutarhaportti kaksi päivää sitten eli keskiviikkona 16.5. Vaikka silmin katsoen luonto näyttää jo hyvin vihreältä, kameran objektiivin kautta on vielä paljon paljasta. Tuota vasemmalla olevaa yksilöä lukuunottamatta muissa Aronioissa lehti on vielä aika pientä. Jalopähkämötkin kasvavat pituutta niin kuin monet muutkin kukat. Humala on jo hurahtanut miltei puolimetriseksi

Ja tästä työhuoneen ikkunasta ulos katsoessani huomaan auringon jälleen paistavan. Samoin keksin, mitä seuraavaksi pihalla teen. Löysin yllättäen paikan etupihan vesipisteen edestä poistetuille Vuorenkilville. Se urakka jääköön kuitenkin toiselle päivällä.

Kompostin tyhjennystä

Äitienpäivänä sää helli meitä kaikkia. Auringon lämpö salli ruokailun ulkona ja ajoittain pärjäsi ihan lyhythihaisessa. Koska kävimme lasten ja vanhempieni kanssa äitienpäivälounaalla jo lauantaina, jäi sunnuntai oikeastaan ihan itselle. Ukkokulta keskittyi veneen myyntiin, mutta ehti toki pyynnöstäni teroittaa lempioksasakseni. Kiersin puutarhassa napsimassa kuivia oksia ihan siitä ilosta, että sakset taas toimivat kiitettävästi. Paljon aikaa tuli kuitenkin käytettyä ihan istumiseen ja miettimiseen. Pohdin erilaisten ongelmapaikkojen kasvivalintoja ja korjausideoita. 

Aikani istuttuani ja lähdin hommiin. Ihan ensimmäiseksi tyhjensin kaksi lehtikompostia. Ensimmäisen olin kääntänyt syksyllä ja siinä olikin jo käyttökelpoista multaa, jota lapioin puistonpuolen tukimuurin täytteeksi. Ja siitä toisesta puolet siirtyi tyhjennettyyn kompostiin muhimaan, se toinen puolisko päätyi jälleen tukimuuriin. Vielä on yksi lehtikomposti käännettävänä ja viimeisenä biojätekomposti. 

Vaikka tuossa kuvassa näyttäisi multa olevan karkeaa ja epätasaista, se ei pidä paikkaansa, sillä samaan paikkaan olen kerännyt myös risuja ja muuta kasvijätettä pihamaalta. Uusi kompostimulta täytti kuopat ja koloset ja päällikerros on ihan kaunista mustaa multaa. Toki karkeampaa kuin se, mitä kaupasta säkeissä ostetaan, mutta taatusti käyttökelpoista. Kunpa ihmiset ymmärtäisivät, miten hyvää maa-ainesta syntyy syksyn lehdistä ja puutarhajätteistä. Eikä se ole mitenkään vaivalloista tai epämiellyttävää. Itse käännän kompostini näin keväällä ja toisen kerran useimmiten myös syksyllä. Komposti ei haise ja jos sen sijoittaa oikeaan paikkaan, se ei välttämättä edes näy.

Teroitettujen oksasaksien testausmatkalla tuli puutarhan ilmiöt tarkastettua. Alppikärhöstä löytyi jo nuppuja, joka tietenkin ilahduttaa kovasti.

Äkkiä pihalle

Syyshortensia on saanut kauniin värin kukinnoilleen. Niitä kelpaa aina ohikulkiessaan ihastella.

Sadetta on piisannut tällekin päivälle. Tuossa iltapäivällä kolmen aikaan tuli selkeästi kuivempi jakso ja minä laitoin äkkiä saappaat jalkaan ja kiiruhdin pihalle. Istutin kesän ruukuissa olleet timanttituijat maahan kasvamaan. Josko niistä kasvaisi sellaiset joulukuuset, joihin voisi ajatella laittavansa valot - sitten hamassa tulevaisuudessa. Kaivoin entisen vesialtaan paikalta isot kivet pois ja samalla myös jonkin verran tarha-alpia. Paikalla on jo ennestään hiukan pitkäraajaiseksi venähtänyt vuorimänty ja lukuisia erilaisia perennoja. Penkkiä hallitsee iso kotikoivu. Lisäksi maa on lähinnä täytteeksi rakennusaikana tuotua hiekkaa. Istutuskuoppia kaivaessani löytyi yllättävän pitkälle myös multaa, jota olen paikalle tuonut niin multana kuin kompostinakin. Timanttituijat siis  löysivät uuden kotinsa. Tarkoitus oli jatkaa puutarhassa puuhaamista, mutta taivas tummeni uhkaavasti ja niinhän se taas repesi. Ehdin siirtää työvälineet suojaan, kun vettä tuli jälleen kaatamalla. Ehkä taas jonain päivänä saan työnnettyä lapion maahan...