Yksi kun jättää niin toinen jo ottaa...

 

Otsikolla viittaan siihen, kuinka kukkaryhmä toisensa jälkeen ilahduttaa meitä kukinnallaan. Yhden kuihtuessa seuraava on jo valmiina aloittamaan. Tänä keväänä monien kasvien kukinta on kestänyt todella pitkään. Tämän vuoksi sellaisiakin lajeja on täydessä kukassa, jotka normikesänä odottavat omaa vuoroaan.

Unikot ovat kyllä aina aloittaneet kukintansa touko-kesäkuun vaihteessa. Kuten tekevät nytkin, tosin huomattavan runsaina.

Narcissus poeticus 'Actaea' - Valkonarsissi

Listakirjaukseni ovat osoittautuneet vähemmän tarkoiksi. Ehdin jo harmitella, etten istuttanut syksyllä yhtään 'Actaea'-narsissia, joista pidän paljon. Yllättäen löysinkin niitä Päivänliljapenkistä.  Aurinkoisena hetkenä en meinannut niitä heti edes huomata, kun vaaleat narsissit häipyivät taustalla - käytännössä ihan joka paikassa kasvaviin lemmikkeihin. Hämärästi muistan napanneeni kaupasta 'Actaea'-pussukan syksyn viimeisillä hetkillä.

Epidemium x youngianum 'Niveum' - Valkovarjohiippa

Lemmikkien varjoon jäivät valkovarjohiippojenkin kukat. Taisin tuijottaa kasvin lehtiä ja lemmikkejä liian intensiivisesti. Huomasin valkovarjohiipan kukat vasta ladatessani kuvia tietokoneelle. Kunhan sade loppuu, on mentävä katsomaan, josko kukat olisivat vielä kuvauskunnossa.

Spiraea 'Double Play Big Bang' - Tarhapensasangervo

Tätä tarhapensasangervoa ei onni ole suosinut. Vuosi sitten joku elukka kävi napostelemassa siitä kaikki tuoreet versot. Loput kuivuivat pystyyn. Paikka on kuiva, minkä ei pitäisi olla angervoille suuri ongelma. Liian moni samanaikainen onnettomuus oli puskalle ilmeisesti liikaa. Leikkasin pienen pensaan matalaksi toivoen sen selviävän. Senhän se sitten tekikin. Tänä keväänä siihen ilmestyi ensi pari punertavaa versoa ja pian jo enemmän. Tämän pikkupensaan paras puoli on sen upeat värit. Syksyllä se on erityisen hieno. Ansaitsisi näkyvämmän paikan puutarhassani, mutta mihin sen taas laittaisi? Ikuisuusongelma, joka ratkeaa vain lisää tilaa hankkimalla. Eli ei koskaan.

Imperata cylindrica 'Red Baron' - Hurmesilkkiheinä

Hätähousu kun olen, ehdin jo murehtia viime vuonna istutetun hurmesilkkiheinän menetystä. Kaikki kolme on kuitenkin noussut ja hyvässä kasvussa. Olipa onni, etten mennyt tätä rikkaheinänä kitkemään. 

Tomaatti 'Vilma'

Toukokuun viimeisellä viikolla tulikin eteen isompi ongelma. Kellarissa oleva pumppu, joka nostaa vettä 64 metriä syvästä kaivosta, ei käynnistynyt. Taloa rakentaessamme alueella ei ollut kunnallistekniikkaa. Sen saapuessa oma kaivo jäi puutarhan kastelukäyttöön. Se on ollut erinomainen ratkaisu myös taloudellisesti. 

Kesäajan kasteluletku kulkee yläpihalta alapihalle. Vettä tarvitessani käyn liittämässä ulkona olevan letkun kellarista tulevaan letkuun ja painan pumpun käyntiin. Täytän kasvihuoneen vieressä olevan 200 litran tynnyrin, jotta aina on vettä ammennettavissa. Kasvihuoneessa on 150 litran tynnyri, johon liitän Blumat-kastelujärjestelmän. Kasvimaata kastelen yleensä suoraan letkuun kiinnitettävällä suuttimella.

Ukkokulta tutki vikaa ja koitti sitä korjata. Ei onnistunut, koska pumppu vaatii sisäänsä uuden "pussin". Tänä päivänä ei niin vain soitetakaan johonkin firmaan apua ja varaosia kysyäkseen. Ei, nettisivuille on kirjoitettava ongelma ja odotettava firman yhteydenottoa. Jota ei koskaan tule. Voi myös yrittää löytää jälleenmyyjiä, joilla on harvoin mitään tuotetta varastossa. Ne pitää tilata. 

Kurkku 'Beith Alpha'

Onneksi lähikunnasta löytyi menneiltä vuosilta tuttu pumppuyritys, joka yhä toimii ja josta löytyi vallan erinomaista asiakaspalvelua. Löytyi myös tarvittava varaosa sekä sen lisäksi runsaasti neuvoja ja vinkkejä pumpun korjaamiseen. Esittivät vielä lopuksi pyynnön ottaa yhteyttä heti, jos ongelma ei heti ratkea.

Tuuliset ja lämpimät päivät ovat kuivattaneet kasvimaata ja tuoreita istutuksia tehokkaasti. Muita en pahemmin kastelekaan kuin äärimmäisessä kuivuudessa. Pohdin jo kauhuissani, joudunko kuskaamaan kasvihuoneeseen ja kasvimaalle kallista kunnan vettä. Ainoa reitti olisi vetää vesiletku talon tienpuoleiselta seinältä. Niin pitkää letkua meillä ei olekaan. Onneksi kahdessa 220 litran sadevesitynnyrissä on yhä vettä. Sunnuntaina kannoin kahdeksan 10 litran kannullista sadevettä yläpihalta kasvimaalle. Loput jätin siemeneksi odottamaan maanantaille luvattua vesisadetta. Ja pumpun korjaantumista. 

Majalispenkki eli entinen metsäruusun kasvualue

Majalispenkkiin kylvin pioniunikoita. Ne eivät ole vielä itäneet. Kylväessä kastelin alustan hyvin. Sittemmin kastelu on odottanut vesisadetta ja pumpun korjaantumista. Nurmikollekin olisi hyvä kylvää lisää siemeniä, jotta nurmi joskus vihertäisi. Sen verran runsaasti on tullut penkkiä kohentaessa ympäristöä tallattua, ettei siinä maan tiivistymisen vuoksi mitään ihan heti idäkään.

Ruusua kaivaessa maasta löytyi kuvassa näkyvä iso kivi. Sen allakin on kivi, mutta sen nostamiseen ei kaivurikaan kyennyt. Laitoin kiven päälle nurmijärveläisen ravivalmentajan hevosenkengistä hitsaaman pallon.  

Koristeomenan terälehdet Pikkupuutarhan käytävällä

Koristeomenat Aamurusko ja Royalty pudottavat terälehtiään. Pikkupuutarhan käytävät ovat saaneet uuden pilkullisen kesämeikin. Kaikki kasvitkin ovat saaneet osansa terälehdistä. Käytin sunnuntain Pikkupuutarhan siivoamiseen, mikä tarkoittaa voikukkien ja muiden rikkojen kitkemistä. Tänä vuonna voikukkia riittää käsittämättömän paljon. Niitä ilmestyy mitä kummallisimpiin paikkoihin heti, kun selkänsä kääntää.

Kevätkaihonkukka on rehevöitynyt ja vallannut tilaa sekin kaikkialta. Kitkin sitä joidenkin tärkeimpien kasvien ympäriltä, jotta niille tulisi tilaa hengittää. Ja kotiloilla olisi vähemmän lymypaikkoja. 

Varastossa olisi yksi säkillinen kuorikatetta, jota ajattelin laittaa kitkennällä vapautuneiden kasvien ympärille estämään kevätkaihonkukan intensiivinen leviäminen. Hiukan mietityttää kuorikatteen käyttö, kun se houkuttelee kotiloita. Kumpi siis parempi, tarjota kasveille enemmän ilmavaa tilaa vai kotiloille mieluisa kokoontumispaikka? Suo siellä vetelä täällä. 

Malus purpurea 'Makamik' - Koristeomena

Alapihalla, naapurin aidan läheisyydessä kasvava koristeomena Makamik kukkii kauniisti. Mielessäni puhun koko ajan pari vuotta sitten istutetusta koristeomenasta. Näin se muisti tekee tepposensa. Istutustietojen mukaan Makamik on istutettu keväällä 2020. Sen kukat ovat hyvin kauniit. Onneksi tästä ei tule jättiläispuuta (5-6 m), sillä en halua tuoda naapureiden puutarhaan varjoa. Päinvastoin, toivon puun tuovan heillekin iloa.

Malus purpurea 'Musta Rudolf' - Koriseomena 

Musta Rudolf aloittelee kukintaansa Aamuruskon jo lopettaessa. Tämä pikkupuu (3-6 m) on taas aivan täynnä nuppuja. Puun yksi hienoja ominaisuuksia on sen lehtien tumma puna. Syksyllä väri vain syvenee. 

Clematis alpina 'Willy' - Tarha-alppikärhö

Kärhöjen heräämisestä en ole vielä tehnyt raporttia. Äkkipäätä muistellen kaikki ovat elossa, kuka minkäkin kokoisena. Alppikärhö ja tarha-alppikärhöt jo kukkivat. Pikkupuutarhan sininen alppikärhö on vähän risuinen. Samoin 'Columella'. Olopihalla 'Willy' kukkii runsaana. Sen sijaan tarha-alppikärhö 'Purple Dreamissa' on tavallista vähemmän nuppuja. Se on myös aika risuinen, joten ehkä sitä on jossain välissä leikattava. Parastaan se onkin antanut vuosikausia.

'Willyn' ja 'Columellan' suhteen mietin, olenko sittenkin saanut saman kasvin eri nimisenä? Vai missä ero mahdollisesti piilee? Kukat, lehdet ja kasvutapa ovat minusta aivan samanlaiset. Sinänsä asialla ei ole suurtakaan merkitystä. Kukkivat ja kasvavat eri puolilla taloa eli tarvittaessa voi kärhöjä ihailla vaihtamatta paikkaa.

Convallaria majalis - Kielo 

 Viikonloppuna piti laittaa pioneille tuet. En ehtinyt. Jospa nyt alkuviikosta...

 Paljon aurinkoa ja lämpöä, sopivasti vesisateita eli ihanaa kesäkuuta kaikille!

Kanttausurat kuntoon

 
Vapaa-aika on kulunut näppärästi kanttausuria kunnostaessa ja kitkiessä. Pakko todeta, että kanttausurat on yksi parhaita valintojani nurmikon ja istutusalueiden erottamisessa. Pari ensimmäistä vuotta vaati vähän enemmän ja useampia huoltokertoja. Nyt pärjää jo vähemmällä työllä. Olen huomannut, että urien siistimistä helpottaa, jos käy ne läpi myöhään syksyllä, ennen lumien tuloa. Näin ei keväällä ole tulenpalavaa kiirettä. Sateiden ja viileyden vuoksi maa on nyt märkää, mikä tekee kitkemisestä tavallista helpompaa.

Voikukkia meillä on runsaasti. Viereisen puistoalueen nurmikko leikattiin viime vuonnakin ensimmäisen kerran vasta, kun voikukat lennättelivät siemenhahtuviaan ilma sakeana. Nurmikolla voikukat eivät liiemmin häiritse. Sen sijaan istutusalueille en niitä haluaisi. Miksi ihmeessä voikukan pitää aina ryhtyä kasvamaan keskelle jotain mieluista perennaa? Nyhdä siinä sitten voikukkaa pois, kun samalla olet vaarassa kitkeä koko perennan.

Kuvassa voikukka on aloittanut elämäntaipaleensa Pikkupuutarhan ison kiven päällä. Yleensä tuottaa suurta nautintoa saada voikukka ylös kokonaisen juurensa kera. Se on harvinaista herkkua, josta viime päivinä on saanut nauttia usein. Kiven päällä kasvavalla voikukalla oli minimaalinen juuri, joka luonnollisesti irtosi lähes itsestään. Ei ne voikukatkaan omaa voimia, joilla halkaisisi kiviä ja kantoja.

Kanttausurien huollon yhteydessä laitoin puille ja pensaille kanankakka+merilevä -rakeita. Omenapuiden ja marjapensaiden ympärille tein useamman kolon, johon pudotin raesatsin. Muille kasveille sekotin rakeet multaan, jota sitten sirottelin sopiviin paikkoihin.

Rinteiden alaosan kanttausuria en käynyt nyt läpi. Teen sen vasta ensi viikolla. Yläpihalla ei ole kanttausuria, mutta muuten sielläkin on tehtävä kitkemis- ja lannoituskierros. Kertaalleen olen yläpihalta jo voikukkia nyhtänyt pois. Uutta kitkettävää on ilmestynyt. Lisäksi scillojen ja muiden pikkusipulien lehdet ovat lakoontumisen lisäksi alkaneet kuihtumaan. Laitan niiden päälle kevyen kerroksen multaa, jolloin yleisilme on taas siisti.

Metsäruusun poistoprojekti etenee. Paikallinen yrittäjä tulee kaivamaan juurakot minikaivurillaan. Isolle kaivurille ei ole reittiä alapihallemme. Kaivoin metsäruusun oikealla puolella kasvaneet perennat pois. Viimeisenä lähtivät kuvassa vihreänä pehkona näkyvät tulppaanit. 

Tällä hetkellä jokaikinen muovipurkki on täytetty mullalla ja ylöskaivetuilla perennoilla. Ne odottavat uusia sijoituspaikkoja joko omalla tai jonkun toisen pihalla. On kuunliljaa, iristä, arovuokkoa, soihtunauhusta, komeamaksaruohoa, kultapalloa, jaloangervoa. Hyasinttien ja marhanliljojen sipulit istutin jo uusiin paikkoihin. Niiden kukinta jäänee tältä vuodelta väliin.

Rajauksena käyttämäni turveharkot olen nostanut pois. Osa niistä hajosi noston yhteydessä. Tosi hyvin ovat kuitenkin kestäneet neljän vuoden ajan ottaen huomioon, kuinka paljon olen harkkoja häirinnyt kiskomalla metsäruusun juuria pois. 

Hiukan pelottaa, kuinka käy runkotuijien ja kartiokuusten juurille. Osa juurista vaurioituu väkisinkin, koska ruusunjuuret kiemurtelevat myös havujen juuriston lähellä. Polun kohdalle olen laittanut juuriestekankaan, jonka metsäruusu on paikoin onnistuneesti lävistänyt. Polkukin siis menee uusiksi.

Malus 'Huvitus' - Omenapuu

Huvitus-omena on pian valmiina kukkimaan. Toivotaan siis aurinkoa ja lämpöä, jotta pörriäiset jaksavat kulkea kukasta kukkaan hoitamassa töitään. Tuskin viime vuoden kaltaista omenapaljoutta tänä vuonna saamme. Jos edes muutaman voisi käydä poimimassa loppukesästä.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Myös ruusuorapihlajassa alkaa näkyä nuppuja. Vielä menee hetki, kunnes se kukkii sadoin pikkuisin ruusuin. Jaksan kyllä odottaa.

Malus purpurrea 'Royalty' - Koristeomenapuu

Kaikki kuusi koristeomenapuutani ovat selvinneet talvesta. 2015 istutetussa Royaltyssa on jo siinäkin nuppuja. Punasävyiset lehdet loistavat kauniina aamuauringon paistaessa Pikkupuutarhaan. Vieressä kasvava 'Aamurusko' tulee vähän hitaammin Royaltyn perässä. Tuleepa kuitenkin.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka

Koristekirsikka 'Kevätsuudelman' runsas kukinta jatkuu edelleen. Jonkun verran terälehtiä on jo pudonnut nurmikolle, mutta valtaosa on edelleen puussa. Viileyden ansiosta kirsikan kukinta on kestänyt kohta kaksi viikkoa. Harvinaisen pitkään. Hanamin juhliminen 'Accoladen' alla on jäänyt, kun lapiohommat ovat vieneet minut muualle.

Oxalis 'Iron Cross' - Onnenkäenkaali

Kellarissa käenkaalit nousevat hissukseen mullasta. Viime vuotisissa on jo purppuraiset lehdet. Tänä keväänä ostamani pussillisen laitoin multaan 25.4. Nyt sen viehättävät karvavartiset koukut kumartavat minulle kohteliaasti kellariin mennessäni.

Helleborus 'Pretty Ellen' - Jouluruusu

Sunnuntaina on äitienpäivä. Oman äidin kuolemasta on neljä vuotta. Anopin runsas kaksi vuotta. En ole vieläkään täysin tottunut, etten tee korttia äideille. Tai osta heille kukkia. Aina voin heitä ajatuksissani muistaa, kuten usein teenkin. 

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Hyvää viikonloppua ihan kaikille!

Terveisiä kanttauksen, kitkennän ja kattilan välistä

Dahlia Cafe au Lait

 

Laatimani työlista on pitänyt meikäläisen kiireisenä. Tuskin vapaa-ajanongelmia ilman listaakaan olisi, mutta onpa kiva ruksata suunniteltuja töitä tehdyiksi. Sateita on tullut sopivasti siinä mielessä, ettei kesäkukkia ja kasvariasukkaita lukuunottamatta muuta ole tarvinnut kastella. Lämpöä on riittänyt ihan shortsikeleiksi saakka. Sen verran yleensäkin olen lämminverinen, että mieluummin liian vähissä vaatteissa työn pariin. Muuten saisi ensimmäisen vartin jälkeen kipaista sisälle vähentämään varustusta.

Muutama vesisade on tullut hurjalla voimalla. Pergolan kaiteen petuniat ovat onneksi osittain sateelta suojassa, mutta kyllä niitä onkin saanut nyppiä jokaisen sateen jälkeen. Toki petuniaa on nypittävä säännöllisesti muutenkin, jotta se jaksaisi kukkia ilman ennenaikaista ränsistymistä.

Lilium lancifolium 'Flore Pleno' - Kerrottu tiikerililja

Kesällä 2018 istutettu kerrottu tiikerililja Flore Pleno on vihdoin avannut ensimmäiset nuppunsa. Tämä kukkii aina vähän tavallista tiikerililjaa myöhemmin. Ehdin siis tänäkin kesänä jo etukäteen murehtimaan Flore Plenon mahdollista poislähtöä. Sieltä se pari päivää sitten nousi alkuun vähän matalampana. Varret ovat kasvaneet ja kirineet muiden tiikerililjojen korkuisiksi. Useampi Flore Pleno on vielä nupullaan.

Lilium lancifolium - Tiikerililja

Olen istuttanut tiikerililjoja olopihan Allaspenkkiin. Siinä niitä onkin suurin keskittymä. Muualle en ole tietoisesti istuttanut ainuttakaan tiikerililjaa, mutta siitä huolimatta niitä kasvaa myös Pikkupuutarhan Kivi- ja Kriikunapenkeissä. Myös pari yksilöä on pompannut olopihan käytävän yli terassin kaiteen vieressä kasvavien lumimarjojen joukkoon. 

Allaspenkin reunimmaisista putoaa joka kesä itusilmuja käytävällekin. Siitä niitä poimin ja heitän takaisin penkkiin. Luultavasti itusilmuja on kulkeutunut mullan ja istutusten myötä puutarhan muille alueille. Tykkään tiikerililjoista, joten niiden leviäminen ei haittaa tippaakaan.

Hemerocallis fulva - Rusopäivänlilja

Aika pian iristen kukinnan päättymisen jälkeen alkoi päivänliljojen vuoro. Ensimmäisenä kukkii aina keltapäivänälilja (Hemerocallis lilio-asphodelus), joka on jo lopettanutkin, aikaa sitten. Keltapäivänlilja on kestävä ja varma kukkija. Niinpä olen istuttanut jakotaimia myös sisäänkäynnin viereen Bermudaan, joka paikkana kärsii kesä toisensa jälkeen kuivuudesta. Keltapäivänliljat eivät ole sateettomuudesta moksiskaan.

Hemerocallis 'Pink Damask'

Rusopäivänliljat ovat kukkineet alapihan Päivänliljapenkissä jo pitkään. Jostain syystä olen sekoittanut ne aiemmin Pink Damaskiin, jota kasvaa samaisen penkin toisessä päässä. Kuten kuvat osoittavat, väriero rusopäivänliljan ja Pink Damaskin välillä on selvä.

Hemerocallis 'Stella d'Oro

Suurikukkaisen päivänlilja Stella d'Oron nupuista minulle tulee aina mieleen banaani. Stella d'Oro on nimensä mukaisesti täydellinen yhden päivän lilja. Yksittäinen kukka ei kahta päivää kestä, mutta onneksi yhdessä varressa on useampi nuppu ja varsiakin monta. Kukintaa riittää pitkäksi aikaa.

Hemerocallis 'Frans Hals'

Keväällä ostin Liiteristä kolme päivänliljan juurakkoa. Yhden piti olla Crimson Pirate ja kaksi Frans Halsia. Juurakot olivat ensin ruukuissa juurtumassa, kunnes ensimmäisten lehtien kasvettua istutin ne kesäkuun alussa Ovaalipenkkiin. Kaikki kolme näyttää olevan Frans Halseja.

Hemerocallis 'Agnes Elpers'

Heinäkuussa 2016 sain mahdollisuuden vierailla Päivölän ruusujen koetilalla. Sieltä meille kotiutui mm. kuvan päivänlilja, jonka nimestä en ole aivan varma. Kutsun sitä nimellä Agnes Elpers, mutta se voi olla myös Klaus Hadaschik. Tai sitten joku muu.

Sen asuinpaikka on Päivänliljapenkin naapurin puoleisessa päässä. Lähellä asuvat ruusupensaat ovat kasvaneet korkeiksi tuoden nykyisin jo enemmän varjoa myös Päivänliljapenkkiin. Siksi ehkä Agnes aloittaa kukinnan muita päivänliljoja myöhemmin. Olen kahden vaiheilla, siirtäisinkö Agneksen lähemmäs muita päivänliljoja. Odottakoon ainakin siihen, kunnes kukinta on ohi.

Austin-ruusu 'Carolyn Knight'

En ole vielä tointunut ensimmäisen Austin-ruusuni, Lady of Shalottin, kukkien lumouksesta. Niinhän siinä huumassani sitten kävi, että poikkesin sunnuntaina Lommilan Puutarhanikkareille. Ostin Lady of Shalottin sieltä toukokuussa ja uskoin heiltä yhä löytyvän muitakin Austin-ruusuja. Ja olihan siellä niin monta erilaista, että maahan syntyi polku ruusujen ympärillä pyöriessäni.

Punasävyisiä Austin-ruusuja oli lukuisia. Ja yksi kerman värinen. Keltainen Pilgrim oli jo hyppysissäni, kunnes huomasin aprikoosinvärisen Carolyn Knightin. Sen valitsin ja jo istutinkin Lady of Shalottin lähelle. Täytyyhän ruusuillakin olla lajikumppaninsa.

Carolyn Knightistä sanotaan seuraavaa:  "Carolyn Knight on ylpeä ja upea floribundaruusu, jonka herkät silmut aprikoosioranssin ja vaaleanpunaisen sävyissä avautuvat lempeiksi vaaleankeltaisiksi kukiksi. Sen kukilla on hunajamakea monimutkainen tuoksu ja ne kukkivat toistuvasti läpi kauden. Se voi kasvaa 110-120 cm korkeaksi."

Hedelmätarha alkaa olla kuosissaan.

Puutarha on tänä kesänä suorastaan huutanut ihmiskäsien kosketusta ja kohennusta olemukseensa. Vihdoin olen löytänyt sopivasti aikaa ja itsestäni virtaa tarttua rikkaruohohommiin ja kanttausurien huoltoon. Ymmärsin sentään, ettei joka nurkkaa tarvitse yhden päivän puitteissa saada kuntoon. Pala palalta olen ottanut puutarhan jälleen haltuun. Viime sunnuntaina meni useampi tunti hedelmätarhassa. Nyt se alkaa olla kuosissaan.

Kriikunapolkukin on siistitty.

Kitkemisen ohessa olen jakanut kasveja ja istuttanut kesän aikana ruukuissa asustaneita uusille paikoilleen. Siirtojakin on tullut tehtyä ehkä tavallista enemmän. Kasveilla on tapana levitä vähän joka suuntaan. Joitakin on jo heti alkuun tullut istutettua liian lähekkäin tai muuten ahtaisiin paikkoihin. Lisää muuttoja on vielä suunnitelmissa. Valmiissa puutarhassa yksittäisen kasvin muutto merkitsee siirtoja myös muille. Tai jonkun kasvin lähtöä kokonaan pois; joko jonkun toisen puutarhaan tai kompostiin.

Oikearinteen vuorimäntyjen alueella on menossa muutosprosessi. Pari korkeimmaksi kasvanutta vuorimäntyä sahattiin jo kokonaan pois. Juhannusviikon vuosiversojen typistys ei enää onnistunut ilman korkeita tikkaita. Täältä vinkkelistä vuorimännyt näyttävät hauskoilta palluroilta, mutta läheltä katsottuna ne ovat erinomainen esimerkki siitä, millaisiksi risukasoiksi vuorimännyt alkuvuosien typistämättömyydessä kasvavat.

Kokonaan vuorimäntykasvustoa ei poisteta. Korkeimmat jo lähtivät ja muutama muu seuraa perässä, kunhan keritään. Koska olemassa olevat vuorimännyt tulevat varjostamaan jatkossakin osaa alueesta ja koska vuosikausien neulaskertymän vuoksi maa lienee varsin hapanta, istutan todennäköisesti tilalle uusia havukasveja. Suunnitelma elää edelleen.

Heinäkuun puolivälissä alkaneet sateet ovat virkistäneet kiitettävästi alkukesän kuivuudesta kärsinyttä puutarhaa. Aukkopaikkoja on edelleen, mutta moni elokuun kukkija on täyttänyt ja viherryttänyt penkkejä mukavasti.

Keskiviikkona heräsin aamuvarhaisella kaatosateeseen. Tyytyväisenä käänsin kylkeäni, sillä tuntuu hyvältä tietää viime päivinä siirrettyjen kasvien saavan tarpeellista kastelua.

Uusi kivituhkapinta pihan kulkuväylillä on tiivistynyt erinomaisesti, eikä se pölyä ollenkaan. Tuuliset säät ovat tuoneet käytäville jos jonkinlaista lehteä ja roskaa. Niiden haravoiminen sujuu hyvin ilman, että kivituhkaa merkittävästi irtoaisi samalla. On se vaan suuri ilo katsella, kun pitkään suunnitelmissa olleet projektit ovat edistyneet.

Sipulit ja valkosipulit on nostettu ja laitettu puuvajaan kuivumaan. Kummastakin tuli oikein hyvä sato. Pienen istutusalueen vuoksi sipulit eivät kevääseen saakka riitä. Sen sijaan valkosipulien suhteen olemme omavaraisia. 

Raidallinen Barbietola ja punainen Moulin Rouge

 
Hyötyviljely lavakauluksissa sujuu hyvin. Meillä lavakaulukset tai tutummin kutsuttuna kasvimaa sijaitsee varsin aurinkoisessa ja tuulisessa paikassa. Parin viime vuoden kokemus osoittaa, että parhaiten onnistuvat erilaiset juurekset ja sipulit. Eli mullan sisään "hedelmänsä" kasvattavat syötävät. Niinpä jo syksyllä päätin jatkossa lehtivihannesten sijaan panostaa enemmän esimerkiksi porkkanoihin, punajuuriin ja sipuleihin. Se oli oikea päätös, jota on ensi vuonna jalostettava entisestään.

Kylvin keväällä porkkanoiden lisäksi kahta erilaista punajuurta: punaista Moulin Rougea ja raidallista Barbietolaa.

Maanantaina nostin punajuuret, joista olikin kasvanut melkoisia mollukoita. Suurin painoi 469 g. Muut olivat maltillisemman kokoisia. Säilöin suurimman osan etikkapunajuuriksi. Muutaman jätin säilömättä ja tein niistä sosekeittoa, johon lisäsin oman maan porkkanoita, kesäkurpitsaa ja sipulia. Hyvää tuli.

Omena valkeakuulas

Omenasato on tänä vuonna meillä varsin vaisu. Kukinnan aikaan oli kylmää, eikä pölyttäjiä näkynyt. Lisäksi hedelmäpuissa on ollut monenmoista ötökkää. Omenankehrääjäkoi ilmestyi nyt toista kertaa ja aika isona määränä. Ehkä omenapuut pitävät välillä myös lepovuoden. Monta hyvää hedelmävuotta onkin ollut peräkkäin. 

Valkeakuulaasta löysin peräti kaksi omppua, jotka syötiin iltauutisten aikaan. Huvituksessa on hedelmiä enemmän, joskin iso osa niistä on ötököiden runtelemia. Pilkon käyttökelpoiset osat pakastimeen vaikkapa talven piirakkaa varten.

Clematis Princess Diana (Clematis Texensis-ryhmä) - Tarhalyhtykärhö

Keväällä 2021 istutettu tarhalyhtykärhö Princess Diana on avannut yhden nuppunsa. Näyttää siltä, että useampia nuppuja olisi tulossa, mutta aika näyttää, kuivuvatko viime kesäiseen tapaan avautumatta? Netistä luin Princess Dianan olevan niin helppohoitoinen, että sitä suositellaan vasta-alkajille. Se heräsi tosi myöhään, jonka vuoksi epäilin koko köynnöksen olevan vainaa. Kukkimisajaksi on mainittu elo-syyskuu eli ihan on aikataulussa.

Koko kärhö on vasta hyvin hoikka ja hentoinen. Yksi ainoa varsi, josta on hissukseen eroamassa muutamia yhtä hentoisia sivuversoja. Tuskin olisin ensimmäistäkään kukkaa huomannut, ellen olisi ryhtynyt siivoamaan edestä kuihtuneita sormustinkukkia pois. Saattaa olla, että tämä prinsessa muuttaa johonkin edullisempaan paikkaan. Kunhan nyt kukkii kukkimisensa ja kunhan keksin sen uuden paikan.

Clematis alpina - Alppikärhö avaa muutamia loppukesän kukkia.

Hento haikeus on jo valtaamassa mieltä elokuun kääntyessä loppupuolelle. Ei anneta lähestyvän syksyn meitä masentaa, vaan nautitaan näistä upeista loppukesän päivistä. Ja toivotaan sen jälkeen saapuvaksi lämmin ja värikäs syksy.

Pihatöitä ajankuluksi

 
Kuura-aamuja ei montaa ole vielä tänä syksynä ollut. Maanantain -4.5℃ asteen pakkanen taitaa olla vasta kolmas meidän nurkilla. Aurinkoiset ja lämpimät päivät ovat poistaneet lähestyvän talven kokonaan mielestä. Siellä ne kuitenkin vaanivat aivan nurkan takana; liukkaat tiet, pimeys ja toistuvat lumityöt.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Komeat ruskavärit ovat ilahduttaneet pitkään. Vieläkin ikkunasta katsoessa jokunen koivu loistaa kullankeltaisena. Tuurenpihlajan oranssinpunaista syysasua olen hehkuttanut kerta toisensa jälkeen. On se vaan niin hieno ruskapuu. Sitä katsellessa kiitän itseäni, että monen vuoden himmailun jälkeen olen ymmärtänyt panostaa myös puutarhan syksyisen olemuksen esille tuomiseen. Ruskaväreihin sonnustautuneita kasveja istuttamalla kasvukausi venyy loppupäästään samoin kuin sipulikasvien avulla alku varhaistuu.

Kotipihan tuurenpihlajista alapihan kaveri on pudottanut kaikki lehtensä. Viikonloppuna myös huoltopihan Tuure päätti ryhtyä samaan operaatioon. Pian puu on täysin alaston, vaan ehtipä se paistatella huomioni kohteena pitkän aikaa. Uudelleen sitten taas ensi vuonna.

Minun on ollut kohtuullisen helppo tarttua ikäviinkin tehtäviin. Jotkut hommat on vaan tehtävä. Mitä nopeammin ne saa pois päiväjärjestyksestä, sen parempi. Tänä syksynä laiskuus tai aloitekyvyttömyys on ollut kuitenkin ennenkuulumattoman voimakasta. Olen toki siivonnut pihaa ja puutarhaa säälliseen malliin. Mutta muuten olen sulkenut silmäni monilta toimenpiteiltä. Sunnuntaina joku kummallinen aktiivisuuspiikki iski yllättäen. Sen seurauksena lähdin alapihalle kitkemään rikkaruohoja. Runsaan kahden tunnin aikana sain kitkettyä Kiemurapenkin, Hortensiapenkin, Ovaalipenkin sekä marjapensaiden ja hedelmäpuiden alustat. Kuskasin monta ämpärillistä rikkoja kompostiin.

Työ jäi kesken, mutta olin erittäin tyytyväinen työni tuloksiin. Tulipa oltua ulkona hyötyliikunnan merkeissä. Sääennusteissa luvataan tämän yhden pakkasyön jälkeen taas lämpötiloja +10℃ asteen molemmin puolin, joten hyviä kitkemishetkiä on edelleen tarjolla.

Anemone tomentosa Ropustissima - Hopeasyysvuokko

Istutusalueilta en kovin paljon mitään pois nyhtänyt. Lähinnä nurmelta eksyneet apilat ja ruohotuppaat ja voikukat. Lemmikin lehtiä ja sormustinkukan ruusukkeita on paljon, mutta niistä jätin suurimman osan. Vain kanttausurista otin pois.

Jo loppukesästä huomasin Kiemurapenkin syysvuokon olevan sittenkin elossa. Se ei keväällä ilmestynyt tavalliseen tapaan. Eikä myöskään kukkinut tänä vuonna. Ehdin olla hyvin pahoillani menetyksestä, sillä monen monta syysvuokkoa istutin ennen kuin sain tämän yhden menestymään. Nyt toivon tulevan talven olevan hellä syysvuokolleni, jotta saisin sen kukintaa jälleen ihailla.

Vuosi sitten huomasin syysvuokon tehneen siementaimia. Yhden siirsinkin väljempään tilaan, mutta tänä kesänä ei sekään herännyt. Nyt löysin uuden taimen. Se kasvaa likimain kanttausurassa, mutta en lähtenyt sitä nyt kaivamaan ylös ja siirtämään jonnekin toisaalle. Olkoon tuossa. Jos se ilmestyy esille ensi keväänä, paikan vaihto on ajankohtainen.

Colchicum cilicicum 'Purpureum' - Turkinmyrkkylilja

Syyspenkin turkinmyrkkyliljatkin ovat vihdoin ponnistaneet mullan pinnalle. Aika moni myrkkylilja jäi tänä syksynä nousematta. Siksi näiden turkinmyrkkyliljojen kohtaaminen tuntuu mukavalta. Ne ovat jopa lisääntyneet.

Viola odorata - Tuoksuorvokki

Tuoksuorvokit kukkivat varsin vaisusti tällä kasvukaudella. Nyt löytyi muutama sininen kukka. Ehkä niiden kukintavoima hupeni aluevaltauksiin. Aika väljästi istuttamani taimituppaat ovat kasvaneet toisiinsa kiinni ja kurottavat ympärille. Toiveissani onkin tuoksuorvokkien matto omenapuun alle.

Hydrangea arborescens 'Annabelle' - Pallohortensia

Pallohortensiat kukkivat kauniisti ja pitkään. Nyt niiden kukinnot ovat jo muuttuneet ruskeiksi ja osa painaa päänsä kohti maata. Paitsi tämä yksi, joka mattimyöhäisenä kukkii vasta nyt.

Vinca minor - Pikkutalvio

Muitakin myöhäisherännäisiä puutarhasta näköjään löytyy. Makkaripenkin pikkutalvio vähät välittää lähestyvästä talvesta. Ei sentään muut, vain tämä yksi.

Silene uniflora 'Weisskehlchen' - Merikohokki

Kuvan merikohokki on asustanut Vasenrinteen yläosassa, aivan portaiden vieressä muutaman vuoden. Se on jäänyt verikurjenpolven alle ja maanpeiteruusu Sommerwindin jalkoihin. Kesällä kaivoin merikohokin pois, jaoin sen kahtia ja istutin taimet syysomenan alle. Kylläpä kasvi on virkistynyt saatuaan tilaa ja valoa ympärilleen. Kukkiikin parhaillaan. Pitäisi enemmänkin harrastaa tällaisia pelastustoimia, eikä vain olkia kohautellen kävellä kasvien kärsimysten ohi.

Fragaria x Comagaria 'Pink Panda' - Koristemansikka (meniköhän uusi nimi oikein?)

Koristemansikka on kovasti levinnyt. Olen istuttanut taimia useampaan paikkaan. Enimmäkseen se tekee pitkiä rönsyjä, joiden avulla kasvi kurkottaa valtaamaan uusia asuinsijoja. En ole kokenut kasvia millään tavoin haitaksi, sillä vääristä paikoista rönsyt on helppo kiskaista pois. Mieluummin tällainen nättinä kukkiva kasvi, kuin joku muu riesaksi yltyvä hömelö.

Saaripalstan Sailan alkusyksyn postauksessa (tai oikeastaan postauksen kommentissa) oli maininta koristemansikan uudesta nimestä. Koitin googlettaa enemmän tietoa, mutta köyhin tuloksin. Saa siis korjata, jos kirjoitin nimen väärin.

Polemonium caeruleum - Lehtosinilatva

Jostain syystä en ole koskaan saanut lehtosinilatvan sinistä versiota menestymään. Valkoinen sen sijaan on aivan villinä valkeakuulaan alla. Vaikka sanoin, että rikkaruohoja kitkiessäni jätin istutusalueet melko lailla rauhaan, oli näitä lehtosinilatvan taimia pakko väkisinkin jokunen kuskata kompostiin. Ovat kukkineet koko kesän ja kukkivat yhä.

Pari viikkoa sitten kaupassa käydessäni näin käytävällä lähinnä tyhjiä syyssipulien myyntilaatikoita. Ymmärrän, että olivat tyhjiä. Punaiset alelaput näkyivät jo kauas. Vaihtoehdot olivat vähissä. Otin pussilliset Carnaval de Rio- ja Purple Dream -tulppaaneja sekä yhden pussin pallerolaukkaa. Ne ovat olleet maassa jo runsaan viikon.

Campanula patula - Harakankello

Harakankellot ovat kukkineet puutarhassani siellä täällä iloisesti koko kesän. Eräs kylmyyttä uhmaava harakankello kukkii edelleen naapurin aidan kupeessa. Näiden seuraavan kesän asuinpaikkaa näyttää olevan mahdoton ennustaa. Nousevat mistä lystäävät, mutta se ei minua haittaa. Kiva, että tällaiset luonnonkukat tulevat puutarhaani ihan omin avuin.

Clematis alpina Purple Dream - Tarha-alppikärhö

Tarha-alppikärhö Purple Dream kukki kesällä runsaammin kuin koskaan. Pidän paljon sen pörröisistä siemenhahtuvapalloista. Hiidenkiven puutarhassa -blogin jutun luettuani pohdin, josko kokeilisin kärhön siemenkasvatusta. Yhden hahtuvapallon jo riivin auki nähdäkseni, onko siellä siemeniä. Olihan siellä, joskin niiden kypsyysasteesta en osaa sanoa mitään. Aina voi kokeilla. Parhaassa tapauksessa saan uusia tarha-alppikärhöjä.

Omenapuiden alla pikkuiset orvokit ovat kukkineet koko kesän. Rikkaruohoja kitkiessäni löysin Huvituksen alta muita isomman orvokin eli tämä on luultavasti jonkun kesäkukkaostokseni jälkeläisiä.

Pari viikkoa sitten sain vihdoin hankittua kanervat näihin korkeisiin sisäänkäynnin ruukkuihin. Kaivoin verililjapuut pois kanervien tieltä ja vein ne autotalliin. Saavat olla siellä, kunnes tulee oikein kunnon pakkasia. Silloin lämmittämättömässä autotallissa mittari painuu nollaan ja verililjapuut saavat muuttaa kellariin. Nämä muratit jätin ruukkuihin. Muut olen kaivanut lavakaulukseen, josko siellä talvehtisivat. Leutoina talvina muratit ovat pysyneet noissa ruukuissa hengissä ja lähteneet kevään tullen uuteen kasvuun.

Kuura-aamuja ei vähään aikaan täällä etelässä ole odotettavissa. Vesisateita sen sijaan usealle päivälle. Onneksi puutarha on jo päällisin puolin valmistettu kohtaamaan talvi. Peurat ovat jälleen aktivoituneet vierailemaan pihapiirissä. Niinpä käyn vielä jokusen verkon virittämässä, kun vihdoin pari rullaa rautakaupasta löysin (tosin vain 100-senttisiä, mutta ovat nekin avuksi).

Kuura-aamu 19.10.2022

Lokakuu lähenee loppuaan ja viikonloppuna siirrymme jälleen talviaikaan. Mukavaa viikon jatkoa kaikille!