Nimestä viis...

'Coral Charm' - silmäteräni

 

Monille puutarhaihmisille on yksi ja sama, minkä nimisiä kasveja heidän puutarhoissaan kasvaa. Kunhan miellyttävät silmää ja mieltä. Yhtä monille nimet ovat taas hyvinkin tärkeitä. Kuulun jälkimmäiseen porukkaan. Haluan tietää, keitä puutarhassani asustaa. Jos minulla olisi vain yksi pioni tai vain yksi kärhö, voisin puhua pionista tai kärhöstä. Mutta kun vuosien myötä kuhunkin kasviryhmään tutustuessani on syntynyt tarve hankkia yhä uusia ja erilaisia, nimestä onkin muodostunut tärkeä asia. Täytyy tietää, mikä on kenenkin sukulainen.

'Alexander Fleming' - tai sitten ei.

Tieteellisten nimien takana on ruotsalainen Carl von Linné, joka kehitti 1700-luvulla kasveille ja eläimille luokitteluperusteet. Siinä kullakin lajilla on suku- ja lajinimi. Tämä helpottaa myös kasveista puhumista, sillä latinaan ja kreikkaan perustuvat nimet ovat kansainvälisiä. Näin eri maiden ihmiset voivat keskustella kasveista sujuvasti, vaikka heidän omassa kielessään kullekin kasville voi olla useita erilaisia nimiä.

'Mme Emile Debatine' - tämäkin saattaa olla jotain muuta.

Ulkomailla käydessäni vierailen mielelläni kasvitieteellisissä puutarhoissa ja muissakin puistoissa erilaisia kasveja katselemassa. Samoin kotimaisissa puutarhoissa ja myymälöissä kasvit on yleensä nimetty tieteellisillä nimillään. Näin minun on helpompi tunnistaa joku oudolta näyttävä kasvi, kun nimestä saatan päätellä sen suvun. Jos siis haluan hankkia esimerkiksi uusia kurjenpolvia, etsin Geranium-nimellä varustettuja kasveja. 

'Red Charm' - ihan varma ei ole tämäkään nimi.

Olen lähes puutarhani alusta alkaen kirjannut istuttamani kasvit omaan listaansa. Kasvit löytyvät istutusalueittan aakkosjärjestyksessä tieteellisen nimen mukaan. Talvella puutarha-asiat eivät ole päällimmäisenä, jolloin nimetkin painuvat taka-alalle. Kevään tullen joudun toisinaan käynnistämään päässäni hakuprosessin, kun jonkun kasvin nimi ei ihan heti tulekaan mieleen. Tämä ongelma poistuu nopeasti, kunhan pihahommat kevään etenemisen myötä lisääntyvät ja touhuan aktiivisesti puskieni parissa.

Ukkokulta nauraa, kun esittelen jotain kasvia sen oikealla nimellä. Hänestä tällainen kuulostaa varmaan turhalta fiilistelyltä. Hän kun on sitä mieltä, että meillä kasvaa joka nurkalla kirjovehkoja. Kyse ei kuitenkaan ole mistään fiilistelystä tai tarpeesta hienostella. Kasvien nimet ovat juurtuneet päähäni, jolloin minusta on luonnollista niitä käyttää kaikenlaisissa yhteyksissä.  

'Festiva Maxima'

Moni on ehkä kuullut puutarhamessujen sipulibingosta. Ei niillä messuilla mitään bingoja ole järjestetty. Kyse on suurten eurooppalaisten sipuli- ja juurakkokauppiaiden myymistä tuotteista, joiden väristä ja ulkomuodosta ei voi mennä takuuseen. Ostat viinipunaisena kukkivan juurakon ja sitten se nouseekin myöhemmin kotipihaan istutettuna kirkkaankeltaisena. 

Näitä bingotuotteita ei tarvitse käydä kevätmessuilta ostamassa. Niitä saattaa saada näistä omista myymälöistämme. Tämän postauksen kuvissa esiintyvät pionit 'Alexander Fleming' ja 'Mme Emile Debatene' ovat kumpikin kevätostoksia parin vuoden takaa saksalaisesta liiteristä. Olen selannut netissä eri tahojen pionikuvastoja, mutta varmuutta en kummastakaan pionista ole saanut.

'Sarah Bernhardt'

Myös kirkkaanpunainen 'Red Charm' saattaakin olla joku aivan muu. Sen olen ostanut 'Alexander Fleminginä'. Ensimmäisen kukinnan alkaessa näin jo kaukaa, ettei tuo mikään Alexander ole.

Harvoin mitään kasvia kaivan pois siksi, että se osoittautuu joksikin muuksi. Puutarhani on muutenkin varsinainen kasvien sillisalaatti, enkä saa väripäänsärkyä yhteensopimattomista lajeista. Vaikka koenkin olevani perfektionisti, kasviasioissa olen oppinut joustamaan vuosi vuodelta enemmän. Ihan kaikkien kukkien en anna kukkia, mutta suurin osa saa porskuttaa meillä varsin vapaasti. 

'Nilan Pioni'

Monien kasvien kohdalla nimi olisi toki toivottava, mutta ilman nimeäkin tulen kasvieni kanssa toimeen oikein hyvin. Joillekin kasveille olen saanut oikean nimen, mutta silti ne elävät puutarhassani antajansa nimellä. Kuvan Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatu pioni on vielä kokonaan nimeämättä. Viime kesänä pohdin, olisiko se Sarah Bernhardt, mutta en sitten tullut varmuutta asiaan hankkineeksi. Minusta tämä kaunis pioni saa elää meillä Nilan Pionina. Näin se tulee aina muistuttamaan minua antajastaan.

Saaripalstan Sailalla on mainio kirjoitus kurjenmiekoista. Saila jos kuka hallitsee kasvien nimet. Kutsunkin häntä nimellä Lady Attenborough juuri hänen ammattitaitonsa ja -tietonsa vuoksi. Hänen kykynsä tunnistaa kasveja jonkun pienen yksityiskohdan perusteella, on ihailtavaa. Olen mielessäni ajatellut, että jos olisi mahdollisuus aloittaa oma elämä uudelleen, opiskelisin jotakin kasveihin perehtymistä vaativaa alaa.

Minulla on muutamia iiriksiä, mutta ei ainuttakaan niin hienoa, kuin esimerkiksi Sailan jutussa kuvattu 'Louvois'. Vähänkin erikoisempia herkkuja täytyy metsästää tai tilata ulkomailta. Tuurilla jonkun hienon joskus löytää. Silloin ei parane kauaa pohtia, vaan tarttua tilaisuuteen heti. Muutamia iriksiä olen tilannut kotimaisesta puutarhamyymälästä. 

Sailan ja monen muun postauksia vuosien varrella seuranneena olen saanut vakaviakin tartuntoja, jotka ilmenevät tarpeena hommata toisten esittelemiä kasveja. Eikä vaan yhtä tai kahta, vaan aina vaan uusia. Vuosien varrella olen läpikäynyt ruusukuumeen, kokenut kärhövillityksen ja pionihorkkakin nosti joskus päätään. Puhumattakaan varjohiipoista, jaloängelmistä, marhanliljoista ja iiriksistä. Pienempiä tautijaksoja mainitakseni. 

Kuvan lilasävyinen iris on erään tautijakson tulos. Eikö olekin selvästi pinkki parrakas saksankurjenmiekka, jollaisena sen tilasin. 

Tämä vaaleansinivalkoinen on pussista, jossa luki sininen. Ostin kaksi muutakin pussia, joissa luki pink. Kumpikaan ei ole kukkinut vielä kertaakaan. Kolme vuotta olen nyt odottanut. Jospa ne jonain päivänä yllättävät minut kukkimalla ja vielä enemmän värillä, joka näin odotellessa on täysi mysteeri.

Lilium martagon 'Claude Shride'

Tämä alkukesä on ollut melkoista haipakkaa isän kuoleman vuoksi. Hautajaiset on ohi, mutta perunkirjoitus kaikkine paperisotineen on oma aikaa vaativa kuvionsa. Syvimmän surun päivinä ei oikein riittänyt energiaa pihapuuhille, vaikka niillä onkin tunnetusti terapeuttinen vaikutus. Isä on edelleen paljon mielessä, sillä on outoa tottua ajatukseen, että ovi lapsuudenaikaiseen elämään on kokonaan suljettu. Molempien vanhempien kuolema merkitsee sitä, ettei ole enää ketään jolta kysyä menneitä asioita. Nyt on muistettava kertoa omille lapsille asioita, joita he ehkä meidän jälkeemme haluavat tietää ja muistaa.

Rosa Hurdal

Tämän alkukesän aikana olen manannut kerran jos toisenkin pensasruusujen ärsyttävää tapaa tehdä juurivesoja. Ruusujen maailmassa on myös positiivisia yksilöitä, joista Norjanruusu loistaa juuri nyt parhaimmillaan. Tämä roteva ruusupuska kukkii kuin jossain kauniissa sadussa. Lukuisia vaaleanpunaisia hörsylöitä, joiden ohi ei voi hymyilemättä kulkea.

Kesäkuu vetelee viimeisiään. Vielä viikonloppu ja pari päivää päälle. Sitten onkin jo heinäkuu. Eipä menne asioiden edelle, vaan vietetään kiva kesäkuinen viikonloppu.  

Joulukuun pajunkissat ja piipot

Mehitähdet kylpevät lauantain auringonpaisteessa.

 

Joulunpyhistä ollaan jo vauhdilla siirtymässä nakki-perunasalaatti -juhlaan eli uuteenvuoteen. Meillä tuskin syödään kumpaakaan, kun joulupöytään tuli hankittua kystä kyllä. Jatkamme siten rosolli-lanttulaatikko-graavikala-linjalla vielä päivän pari muita särpimiä lautasen reunalle kasaten. 

En ahtanut itseäni joulupöydässäkään aivan täyteen. Tein jo Tapaninpäivän iltana päätöksen, että lähden lauantaina kunnon lenkille. Oli helppo pysyä päätöksessä, kun aurinko nousi lauantaiaamuna ilahduttamaan harmauteen tottuneita ihmisiä. 

Teimme Ukkokullan kanssa puolentoista tunnin kyläkierroksen. Mediassa on ollut kuvia pajunkissoista, joita leuto sää on houkutellut esille. Nyt näin niitä itsekin. En taittanut ainuttakaan oksaa luodakseni kotiin pääsiäistunnelmaa. Sille ei ole vielä tarvetta. Kunhan ensin siivoan joulunkin pois.

Galanthuksia eli lumikelloja Huvitus-omenan juurella.

Kotipihaan saavuttuamme noukin pihalyhdyistä sammuneet öljykynttilöiden kuoret pois. Sitten lähdin puutarhakierrokselle kameran kanssa. Itse asiassa en edes yllättynyt löytäessäni Huvitus-omenan alta pintaan nousseita lumikellopiippoja. Hain puuvajasta palan verkkoa, jolla suojasin piipot vierailulle tulevilta jäniksiltä. Esitin piipoille toiveen pysytellä vielä matalina. Luvassa on kylmempiä säitä. Niin kivaa kuin kukkivia lumikelloja olisikin katsella, on niiden parempi odotella mullan suojassa vielä jokunen viikko.

Krookuksia marjapensaspenkissä.

Krookuksetkin ovat nousseet marjapensaspenkissä. Näillekin laitoin verkkoa suojaksi. Nyt huomaan unohtaneeni Vapaapenkin tsekkauksen. Sinnekin olen istuttanut krookuksia, jotka nousevat keväisin ensimmäisten joukossa. Kirjoitan tätä postausta illan pimeydessä. Huomenna on käytävä kiertämässä unohtuneet paikat.

Nämä piipot kuuluvat todennäköisesti kevätkurjenmiekka Katharine Hodgkinille.

Oikearinteestä löysin iriksiä. Niillekin on laitettava verkko suojaksi. Sen hämmennyksissäni unohdin. Vaikka tulisi luntakin, rinne lämpiää auringonpaisteessa nopeasti ja sopivalla säällä lumet kaikkoavat. Silloin vihreät piipot houkuttelevat talttahampaita.

Komeamaksaruoho

Nämä vihreät pylpyrät kuuluvat komeamaksaruoholle. Se on keväälläkin aika virkku. Nyt sen kelloa pitäisi siirtää parilla-kolmella kuukaudella eteenpäin. Näitä en verkota.

Näitä vihreitä narrinhattuja veikkaan keltapäivänliljoiksi. Piti sitten niidenkin maailmankirjojen mennä sekaisin herättäen kasvit nousemaan kohti valoa ja lämpöä. Valoa on varmasti tarjossa tulevinakin päivinä. Lämpöä ei ole odotettavissa. Ei ainakaan niin paljon, että kasvien kannattaisi hosua heräämisensä kanssa.

Lauantain auringonpaiste oli niin hurmaavaa ja erikoista, että unohdin säätää kameran nappulat oikeisiin asentoihin. Talon pääty ei sentään kuvassa täysin "palanut puhki". Nurmikon ja havujen vihreys hivelee katsojan silmää kerta toisensa jälkeen. Eipä ole ihan tavallista joulun aikaan tällaisia näkymiä katsella. Ei edes näinä ilmastomuutoksen aikoina.

Luoteistuuli puhalsi iltapäivällä puuskissa melko navakasti. Ajoittain pilvet peittivät auringon. Hetken kuluttua taivas oli taas likimain kokonaan sininen. Mitä nyt pilvimöykkyjä purjehti taivaankannen yli tasaiseen tahtiin. Illaksi on luvattu kohtalaista räntäsadetta. Seuraavina päivinä siirrytäänkin pikkupakkaselle. Mikäli ennusteet pitävät paikkansa.

Vielä viimeinen vilkaisu aurinkoiseen puutarhaan ennen paluuta sisälle. Omat siemenvarastot on inventoitu. Seuraavaksi on tarkoitus miettiä, mitä siemeniä on tilattava. Sitten vain tilaus vetämään.

Sisällä odottaa iltapäiväkahvin kanssa puolikas Charlotte Russe. (Charlotte russe on hyvin perinteinen leipomus, joka on alunperin kehitetty jo 1800 -luvulla Venäjän keisarin ranskalaisen kokin toimesta). Ensimmäinen puolikas syötiin Tapaninpäivän vieraiden kanssa.

Kuvassa olen juuri keikauttanut Charlotte Russen kulhosta lautaselle. Minun Charlotteni rakentuu kaupan unelmakääretortusta. Täytteeksi laitan rahkaa, vaahdotettua kermaa, pakastimesta menneen kesän mansikoita, vaniljasokeria ja hyydytystä varten liivatelehtiä. 

Kalenterin mukaan sunnuntai 28.12. on Viattomien lasten päivä. Sopii olla kiltisti, vaikka lahjat onkin tältä vuodelta jaettu. Koitetaan olla kiltisti lahjomattominakin vuoden jokaisena päivänä.

Leppoisaa sunnuntaita ihan jokaiselle! 

Kimalaiset heränneet

 
Lämpö ja aurinko on herättänyt  myös erilaisia pörriäisiä. Kimalaisia lentää kukasta kukkaan. Krookukset ovat suosittuja. Tämä kaveri ei osannut heti päättää, mikä olisi paras laskeutumispaikka. Lopulta se kävi kaikki kukat kertaalleen läpi. Osan toisenkin kerran.

Viime vuonna blogeissa keskusteltiin, kuinka pörriäiset tykkäävät enemmän sinisistä krookuksista. Minulla on paljon myös keltaisia krookuksia. Jos vain muistan ja ehdin, aion tarkkailla värien suosiota.

Leppäkerttujakin näkyy jo siellä täällä mönkimässä. Vaikka ovia ja ikkunoita ei vielä suuressa määrin pidetä talossa auki, myös lattioilla vipeltää silloin tällöin hämähäkkejä. En kärsi araknofobiasta (hämähäkkien pelko), mutta silti saisivat pysytellä mieluummin ulkosalla.

Vasenrinteessä on jo kivasti väriä ja vasta krookukset ja irikset kukkivat. Muutama kirjokevättähti ja idänsinililja on jo avannut nuppunsa. Pian koko rinne on täynnä niiden sinisiä kukkia. Hyasintitkin ovat hyvässä kasvussa.

Kurgaanissa hallitsevat kevätkurjenmiekat. Näkymättömiin jää kuvan oikealla puolella kasvavat Clairettet. Taustallakin pilkottaa hieman alemman kuvan Rejoicet.

Iris ret. 'Rejoice'

Istuttaessani syyssipuleita ja kasveja, yritän kirjata kasviluetteloon kasvien sijainnin mahdollisimman tarkasti. Toisinaan laitan istutettaville nimilaputkin, mutta eivät ne välttämättä vuosikausia paikoillaan pysy. Kuvia nimetessäni joudun seikkailemaan netissä, jotta nimet osuisivat kullekin kasville oikein. Usein kasvit näyttävät hyvin samanlaisilta ja vain pieni yksityiskohta erottaa ne toisistaan.

Iris ret. 'Pauline'   - Pahoittelut huonosta kuvasta.

Rejoice ja Pauline ovat pääväriltään aika samanlaisia. Terälehden kärjissä Paulinella ei ole keltaista. Ja onhan tuo kuviokin erilainen. Nyt huomaan myös terälehtien kärkien erilaisen muodon.

Enkä yhtään loukkaannu, vaikka joku korjaa virheitäni. Tykkään tietää kasvieni nimet, mutta erehdykset eivät niiden kauneutta himmennä. On täysin mahdollista, että olen sekoittanut nämäkin kaksi iristä totaalisesti.

Nämä Vasenrinteen krookusten viereen nousevat irikset olen istuttanut Harmony-nimisinä syksyllä 2019. Sittemmin nälkä on kasvanut syödessä eli tänä päivänä haluan yhä uusia ja erilaisia iriksiä. Vanhojen lisäksi. En harrasta oikeastaan minkään keräilyä, mutta kasvien suhteen joudun tekemään poikkeuksen. Yhden kasviryhmän löytäessäni, herää nopeasti halu istuttaa muitakin ryhmään kuuluvia. Kunnes löytyy jokin uusi kiinnostava kasvikohde.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Pikkuisia karvakavereita on alkanut nousta mullasta. Tarhakylmänkukat kuuluvat suosikkeihini. Olen siis iloinen jokaisen heräämisestä. Pikkupuutarhassa ei vielä maanantaina näkynyt eloa pulsatilloissa. Seuraavalla kierroksella voivat jo hyvinkin olla hereillä.

Syreenipenkin tulppaanit.

Syreenipenkin muutosta lopputalven kohmeisesta värittömyydestä päivä päivältä vihertyvään ja värittyvään kukkamereen on joka vuosi yhtä kiva seurata. Ennen tulppaanien kukkimista kaikki kolot täyttyvät sinisillä scilloilla. Vielä ei  kannata multaa rapsuttaa siinä toivossa, että löytäisi pionien punaisia piippoja. Sekin päivä koittaa ajallaan.

Chionodoxa siehei - Kirjokevättähti

Ensimmäiset kirjokevättähdet ovat avautuneet. Pian niitä on kaikkialla. Jopa kulkuväylien kivituhkasta näitä nousee. Sellaista paikkaa ei olekaan, missä ne häiritsisivät minua. 

Scilla siberica - Idänsinililja

Aiemmin kutsuin sekä kirjokevättähtiä että idänsinililjoja scilloiksi. Sitten minua valistettiin ja neuvottiin tunnistamisessa, että idänsinililjan kukka nuokkuu alaspäin ja kirjokevättähti taasen katselee suoraan kohti taivasta. Meillä ne kukkivat sikinsokin toistensa kanssa. Äkkipäätä katsoen näyttävät yhtenäiseltä scillamereltä. Ennen omaa pihaa ihastelin vanhoissa puutarhoissa aaltoilevaa sinistä merta. Unelmoin joskus saavani sellaisen. Toive on toteutunut. Sinisiä kukkia on keväisin pihassani kaikkialla.

Eranthis cilicica - Turkintalventähti

Tsinniat on kylvetty. Niiden itämistä odotellessa nautiskelen sipulikukkien ihastelusta.

Leskenlehtiä nähty

 
Leskenlehtiä kasvaa tienpientareilla lähes joka paikassa. Meidän tontin lähistöllä niitä ei ole ollut. Ehkä se johtuu muutaman vuoden takaisesta alueremontista, jolloin tiet ja monet muutkin paikat myllerrettiin perusteellisesti. Jospa siinä yhteydessä kaivurit kaivoivat leskenlehtien asuinpaikatkin niin tehokkaasti, että niillä on mennyt aikaa kasvattaa uusia juuria.

Tilasin talvirenkaiden vaihdon kotipihalle. Meidän kylällä on kaksikin nuorten perustamaa porukkaa, jotka tulevat asiakkaan kotipihalle vaihtamaan renkaita niin keväällä kuin syksyllä. Saatuani oman autoni alle kesärenkaat, siirsin sen varaparkkipaikalle tehdäkseni tilaa Ukkokullan auton renkaiden vaihdolle. 

Silloin tällöin ohikulkijat heittävät roskia tienvarren ojiin. Silmäkulmastani näin jotain keltaista, jota lähdin muoviroskana pois korjaamaan. Eivätpä olleekaan roskia, eivät ollenkaan. Kevään pieniä aurinkoja kukkii nyt pientareella. Ja katsokaa, miten hedelmättömän näköisessä maasta ne ponnistavat ilmoille. Ihan on hiekkaa ja soraa.

Iris ret. 'Katharine's Gold'

Kevätkurjenmiekkoja putkahtaa mullasta kiihtyvällä vauhdilla. Tiistaina en ehtinyt pihakierrokselle kameran kanssa. Uusia nousijoita olikin sitten ilmaantunut monen monta. Olen tyytyväinen, että olen istuttanut kevätkurjenmiekkoja yhä enemmän. Alkaa vähitellen hahmottua, missä ne tontillamme viihtyvät.

Iris ret. 'Frozen Planet'

Tämän iriksen on pakko olla 'Frozen Planet'. Istutin sitä Oikearinteeseen syksyllä 2020. Seuraavana keväänä se nousi, mutta sen jälkeen emme olekaan tavanneet. Nyt niitä kukkii kaksi kappaletta lamohietakirsikan välissä. Saattaapa tulla vielä pari kukkaa lisää.

Helleborus - Jouluruusu

Toistaiseksi olen antanut jänisverkkojen olla paikoillaan. Usein tähän aikaan keväästä on vielä luntakin. Nyt maa on ojia lukuunottamatta aivan paljas. Parista paikasta täytyy ottaa verkko pois nyt, koska myöhemmin verkkoja poistaessa on vaara vahingoittaa muita kasveja. Kuvassa jouluruusu kasvaa verkon molemmin puolin pikkupuutarhassa. Tämän verkon otin jo pois. Toivon, että muut alueelle viritetyt verkot torjuisivat jäniksiä edes vähän.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Talon päädyssä kulkiessani tuli yhtäkkiä mieleen, että kurkkaanpas punakolmilehden asuinpaikkaa. Hyvä, että kurkkasin. Siellä se on jo nousemassa. Keräsin mullasta nousevien kärkien päälle kuivia lehtiä ja merkkasin paikan tikulla. Minä kyllä muistan varoa astumasta aarteideni päälle, mutta Ukkokullasta en mene niin takuuseen.

Vaahteravauva

Siistin istutusalueita ripottelemalla niille multaa, johon sekoitin kanankakkarakeita. Ihmeen pienelläkin multamäärällä näkymä muuttui oitis paremmaksi. Nyt tuuli ei pääse kaikkia kuivuneita lehtiä pyörittämään ympäri pihaa. Siellä ne maatuvat uuden mullan alla. Enää on jäljellä kaksi multasäkkiä, joten siistimistouhuun tulee pakollinen tauko. Lavallinen mustaa multaa on jo tilattu.

Näköjään yksi tai kaksi lämmintä päivää riittää herättämään vaahteranenät, joita on pihassamme kaikkialla. Sunnuntaina en vielä hennon vihreitä koukkuja nähnyt, mutta keskiviikkona nypin niitä jo kymmenkunta. Tässä vaiheessa pieni taimi lähtee melkeinpä henkäisemällä. Se ei ole vielä ehtinyt kasvattaa pitkää juurta. Pelkäänpä, että tänä(kin) keväänä edessä on miljoonan vaahteravauvan kitkentätalkoot.

Narsissit 'Westward' ja 'Apricot Whirl'

Kauppareissulla hain pari pussillista kanankakkaa. Tiirailin hyllyjä sillä silmällä, että löytäisin sinisiä helmililjoja. Valkoisia oli kahdessakin kaupassa, mutta sinisiä vain isoissa istutuksissa. Olisin ostanut muutaman ihan tavallisen potin. Kun en saanut helmililjoja, ostin kaksi ruukullista narsisseja. Toisessa on viisi 'Westward'-narsissia ja toisessa viisi 'Apricot Whil'-narsissia. Laitoin narsissit koriin terassin pöydälle. Koristeeksi lisäsin muutaman pienen marjakuusen oksan, kun narskut näyttivät niin viluisilta. Näitä narsisseja olen ostanut purkeissa aiemminkin. Myöhemmin istutan nämäkin puutarhaan.

Crocus species '¨Fuscotinctus'

 

Aurinkoisia kevätpäiviä ihan jokaiselle!

Jokunen kukka ja yksi kissa

Iris sibirica

 

Sinikukkainen siperiankurjenmiekka kukki tänä kesänä valtoimenaan. Se on kukintansa lähestulkoon jo lopettanut. Kuvan iris on tavallista siperiankurjenmiekkaa lilampi. Nimeä en tiedä, sillä tilasin joitakin vuosia sitten Viherpeukaloilta ihan muuta ja tämän sain. Ei haittaa, koska pidän tästä kovasti. Myös sen myöhäisempi kukinta on hyvä ominaisuus.

Iris sibirica-ryhmä - Loistokurjenmiekka

Sinililan siperiankurjenmiekan kaverina kasvaa valkoinen loistokurjenmiekka. Meikäläisen huolella laadittu lista pettää nyt pahan kerran. Ei hajua, milloin ja millä nimellä olen tämän istuttanut. Muistaisinkohan jonain talvipäivänä käydä paperit kunnolla läpi?

Kurjenmiekat ovat itse asiassa helppoja puutarhakasveja. Niitä ei tarvitse tukea. Viihtyessään ne myös lisääntyvät kivasti. Vihreät lehdet ovat koristeellisia ja täyttävät paikan ennen kukkimista ja kukinnan jälkeen.

Iris graminea - Mätäskurjenmiekka

Mätäskurjenmiekan kukinta meinaa joka vuosi jäädä näkemättä. Sen matala kukka jää pahasti lehtien varjoon. Muutenkin paikka reheväksi kasvaneen Päivänliljapenkin päässä on muuttunut mätäskurjenmiekalle liian ahtaaksi. Jospa vain keksisin sille hyvän paikan.

Saksalaisesta liiteristä ostetulla saksankurjenmiekalla ei ollut nimeä. Se on yksinkertaisesti sininen saksankurjenmiekka. Tämä on melkoisen sievään sinivalkoiseen röyhelöön pukeutunut mimmi. Tulee mieleen flamencotanssija tätä katsellessa. Viime päivien helteet kiihdyttävät kukintaa, mutta onneksi kaikki nuput eivät aukea samanaikaisesti.

Tämän kurjenmiekan sain toissa kesänä Lappalainen etelässä -blogin Nilalta. Tätä kutsun taivaansiniseksi kurjenmiekaksi. Viime kesänä se ei kukkinut vielä ollenkaan. Tänä vuonna kukkiikin sitten useamman kukan voimalla.

Syyspenkki on värejä täynnä. Taka-alalla koristeomena Musta Rudolt hehkuu punaisena. Sen edessä kääpiöhopeakuusi rauhoittaa loistetta ja Musta Rudolfin vasemmalla puolella villiviini on vielä kirkkaan vihreä. Etualan tummahipiäinen pensas on Puutarha Tahvosilta ostettu purppuraheisiangervo 'UMNHarpell'. Sen takana ruskaheisiangervo 'Amber Jubilee'. Välissä kohoavat keijunkukka Hansin vaaleanpunaiset kukat (joiden kukinta on jo hiipumassa). Ja kaikki muu värikäs onkin sitten erivärisiä harjaneilikoita, joita tänä kesänä tupsahtelee ihan kaikkialla.

Achillea millefolium - Kärsämö

Pidän kovasti kärsämöistä. Erityisen paljon tykkäsin punakukkaisesta 'Cerise Queen'ista, joka kuitenkin otti ja lähti. Syyspenkkiin yrittää soluttautua puiston puolelta tavallista siankärsämöä. Soisin sen pysyvän kunnan puolella, joten olen koittanut penkkiin saapuneet kitkeä. Nippanappa, etten kitkenyt myös kuvan vaaleanpunaista kärsämöä. Tämä on kolmen vuoden takainen kolme kympillä ostos entisestä Honkkarista. Luulin sen jo kuolleen, mutta niin vain nousi ja ryhtyi kukkimaan. Onneksi en kitkenyt.

Scabiosa atroburpurea 'Oxford Blue' - Törmäkukka

Oxford Blue -törmäkukkaa kasvatin siemenestä parinakin keväänä. Viime kesänä se kukki vaisusti. Nyt on sentään jonossa useampi nuppu valmiina avautumaan.

Harjaneilikoita ehdin jo tuossa aiempana hehkuttaa. Monelle harjaneilikka on muisto mummolan tai lapsuuden kukkapenkistä. Myös minulle. Isänäidillä näitä kasvoi puutarhassa. Samoin Raumalla asuvalla tädilläni harjaneilikka oli kukkapenkin vakioasukas. Kasvatin näitä siemenestä 2019. Sen jälkeen olen ollut omavarainen niiden suhteen. Tänä kesänä harjaneilikoita on siellä ja täällä. Eniten ehkä voimakasta pinkkiä, mutta runsaasti myös muita värejä. Minua ei yhtään haittaa tällainen seikkailija. Olenhan jo tottunut samanlaisiin vaeltajiin, kuten sormustinkukkiin ja akileijoihin.

Physocarcarpus opulifolius ' Amber Jubilee' - Ruskaheisiangervo

Ruskaheisiangervo Amber Jubilee on peräisin Puutarha Tahvosille suuntautuneesta tutustumisretkestä kesällä 2019. Tämän pensaan lehtien väri vaihtelee koko kasvukauden. Siitä on siis väri-iloa muulloinkin kuin syysruskassa. Kukkakin on kaunis.

Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' - Purppuraheisiangervo

Samaiselta Puutarha Tahvosten retkeltä meille kotiutui Purppuraheisiangervo 'UMNHarpell', jonka toinen nimi lienee Fireside. Pensaan lehdet ovat tummat. Auringon paisteessa väri suorastaan hehkuu. Ruskaheisiangervon kumppanina kasvaessa kumpikin pensas korostaa toinen toistaan. Olen iloinen, että olen löytänyt tällaiset lehdiltään eri väriset puut, pensaat ja perennat. Väriensä ansiosta kasvi kerää katseita koko kasvukauden.

Pilosella aurantiana - Oranssikeltano, takana Veronica austriaca - Loistotädyke

Oranssikeltano on hupsu vinoilija. Sen lehdet ovat maan tasalla. Kukkavarsi nousee ylös ja huipulle avautuu pienten oranssien kukkien rykelmä. Oranssikeltanon kasvutapa on turhan rento ja siksi se makailee joissain paikoissa pitkin pituuttaan. Se kannattaa istuttaa kauemmas istutusalueen reunasta tai käytävien laidoilta. Silloin makuuasento ei niin paljon haittaa, ainakaan puutarhurin kulkemista. 

Oranssikeltano leviää siemenistä ja rönsyillä. En ole kokenut sitä erityisen agressiiviseksi leviäjäksi. Oranssikeltano on hyvä pörriäiskasvi. Se menestyy myös kuivassa paikassa.

Campanula patula - Harakankello

Harakankellot ovat löytäneet tiensä puutarhaamme. Tänä kesänä niitä putkahtelee monista paikoista. Olen innokas kitkijä, mutta nämä saavat kasvaa missä haluavat. Lapsena sanottiin miltei kaikkia luonnossa näkyviä sinisiä kellokukkia kissankelloiksi. Se oli luultavasti lapsesta hauskempi nimi kuin harakankello.

Yksi kissankello sentään puutarhastamme löytyy. Tosin karvainen sellainen eli naapurin Mamis, joka käy säännöllisesti kiertämässä pihaamme. Toisinaan se tepastelee avoimesta ovesta sisälle tupakierrokselle. Annamme sen tehdä kierroksensa rauhassa. Mamis on aika arka kissa. Joskus se sentään antaa rapsuttaa itseään ja kertoo naukuen kuulumisiaan.

Mamiksen omistaja tietää, että kissa saa olla meidän pihassa rauhassa. Hän tulee meiltä kysymään, jos Mamis ei ole vähään aikaan käynyt kotosalla. Mamiksella on muutama mieluisa varjoinen tarkkailupaikka meidän pihassa. Emme ruoki Mamista, koska sillä on hyvä koti ja siellä ravintoa ja hoitoa tarjolla. Alueellamme asuu ihmisiä, jotka inhoavat miltei kaikkia eläimiä, linnuista kissoihin ja koiriin. Itse en täällä kissaa vapaana pitäisi, mutta se ei ole syy vainota jonkun toisen lemmikkiä.

Mamis on nyt päivittäisen pihakierroksensa tehnyt. Kenties se on samalla verottanut pihamme hiiripopulaatiota. Sillä on selvästi suunta kohti omaa kotia ja sieltä saatavia rapsutuksia.

Tämä raportti päättyköön tuoksuherneiden ensimmäisiin kukkiin. Ajastan postauksen, suljen tietokoneen ja lähden virittämään kasvimaalle sadetinta. Lähes kolmenkympin lämpötila hoitaa maan kuivumisen ennätysnopeasti, joten yötä vasten kastelu hyödyttää kasveja enemmän.