Hyvin kasvaa kellarissa

Iris reticulata Katharine Hodgkin

Useimmille on tuttua heti vuodenvaihteen jälkeen iskevä himo rapistella siemenpusseja ja aloittaa kylvöt. Kovin suurta ruuhkaa ei vielä tammikuussa synny, kun kiireisimpiä kylvettäviä ovat lähinnä kelloköynnökset ja paprikat. Tänä vuonna päätin hiukan viivästyttää omia kylvöjä, ettei taimia tarvitsisi pitää kovin kauan sisätiloissa. Enemmänkin olisi voinut kylvöjä siirtää, mutta kylmäksi yltyneen pitkän kevän vuoksi olen tyytyväinen aikatauluuni.

Kylvän siemenet multaan ja laitan potit pesuhuoneen lattialle, kunnes versoja alkaa nousta mullasta. Silloin siirrän taimipotit takkahuoneen ikkunan edustalle, Ukkokullan tätä varten tekemälle pikkupöydälle. Viritän vielä pienen kasvilampun tuomaan lisävaloa.

Kelloköynnökset ja paprikat koulin 10.2.. Tomaatit ja samettikukat 13.3. koulittuani avasin kellarikasvattamon. Tämä tarkoittaa sitä, että taimet siirtyivät kellariin, jossa on kaksi 400-wattista kasvivalaisinta. Aluksi taimia on sen verran vähän, että yksi valaisin riittää. Myöhemmin taimimäärän kasvaessa ajastan myös toisen valaisimen.

Tomaatti Vilma

Kurkut kylvin 1.4. Ne itivät ja kasvoivat nopeasti, joten seuraavalla viikolla koulin ne. Lauantaina 27.4. siirsin tomaatit, kurkut ja paprikat isompiin astioihin. Niihin, joissa ne viettävät kesän kasvihuoneessa. Laitoin kuhunkin astiaan kanankakka-annoksen pohjalle. Suuremmat astiat vievät luonnollisesti enemmän tilaa, joten oli aika ajastaa myös toinen kasvivalaisin. Se on toisessa tilassa kellarissa.

Kurkkuja kylvin neljää lajiketta: Gordoba, Sherba, Beth Alpha ja La Diva. Viimeisin ei itänyt. Paprikaa kylvin tänä vuonna vain kahta: keltaista Zazua ja tuttua California Wonderia.

Tomaatteja on kasvamassa 9 lajiketta: Supersweet, Bumble Bee, Gardener's Delight, Golden Sunrise, Sungold, Yellow Pearshaped, Hundreds&Thousands, Vilma ja Microdwarf Jip and Janneke. Viimeisen eli Jip and Jannekken siemenet sain Kivipellon Sailalta. Lämmin kiitos hänelle. Jännä nähdä, millaisia tomaatteja niistä kasvaa. 

Kennokasvarini on pieni ja lämmittämätön, mistä syystä keskityn kirsikkatomaatteihin. Kokemuksesta tiedän niiden kypsyvän hyvin ja antavan parhaan sadon.

Kelloköynnökset

Kelloköynnöksiä kylvin tapani mukaan runsaasti, mutta jostain syystä vain osa iti. Sain viisi kelloköynnöstä hyvään kasvuun eli puolet vähemmän, mitä olen viime vuosina tottunut kasvattamaan. Eiköhän ne viisi riitä.

Muista kesäkukista keijunmekoista jatkoon selvisi kaksi. Ne ovatkin jo aika vankkoja taimia. Samettikukkia kylvän ja esikasvatan muutamia. Niitä on nyt 15 kpl. Osassa jo nuppujakin.

Minulla on kellarissa kaksi 400-wattista kasvivalaisinta. Ostin ensimmäisen käytettynä ja kunnostettuna Viherpeukaloilta keväällä 2018. Toisen lampun tilasin seuraavana keväänä 2019. Näiden valaisinten hankinta nosti taimikasvatukseni uuteen kukoistukseen. Joka vuosi tuskailin ikkunalautojen täyttymistä ja taistelua taimien kunnon kanssa. Valoisimmat paikat meillä on ikkunalaudoilla, joiden alla on sähköpatterit. Taimikasvatusaikaan ei todellakaan voi nappaista sähköpattereita pois päältä. Taimet tykkäisivät, mutta ihmiset eivät pitkään pysyisi tyytyväisinä koleassa sisäilmassa värjötellessään.

Kellarimme on suurimmaksi osaksi maan alla, eikä siellä ole ikkunoita. Kellariin on vain yksi sisäänkäynti ulkokautta. Kuvittelin, ettei taimikasvatus onnistu ilman luonnonvaloa. Tilaa kellarissamme kyllä riittää. Kasvivalaisimen hankinta oli hyppy tuntemattomaan ja oikein onnistunut sellainen. Ensimmäinen lamppu laitettiin kellarin ns. yleiseen tilaan, säädettävillä kettingeilllä kattoon roikkumaan. Alle anopin vanha keittiön pöytä ja taimet siihen. Kellarissa ei myöskään ole mitään lämmitysjärjestelmää. Lämpö pysyy siellä noin +15 asteessa. Kellarin toisessa päässä on porinmatti, jolla ei isoa tilaa saa kovin lämpimäksi. Lisäapua siitä kuitenkin on. Taimet ovat pärjänneet oikein hyvin +15 asteessa. Valaisin nostaa lämpötilaa kasvien läheisyydessä. Myös sään lämpeneminen kevään myötä nostaa kellarissakin lämpötilaa.

Tomaatti Golden Sunrise

 
Ensimmäinen kasvivalaisin osoittautui onnistuneeksi hankinnaksi. Kasvit pärjäsivät hyvin kellarissa. Valo syttyy ajastimella, muuten on pilkkopimeää, ellei kellarissa ole ihmisiä jotain tekemässä tai hakemassa. Lämpötilakaan ei muodostunut ongelmaksi, päinvastoin. Viileässä taimista kasvaa vankkoja ja hyväkuntoisia.

Siksi päätin hankkia toisen kasvivalaisimen, kun niitä edelleen Viherpeukaloilla oli. Kakkoslamppu sijoitettiin omaan huoneeseensa, jonne suunnitelmien mukaan myös ensimmäinen lamppu jossain vaiheessa siirretään. Näin taimia ei tarvitse sijoittaa kahteen eri paikkaan, josta tosin ei ole ollut mitään vaivaa. Sijaitsevat kuitenkin lähellä toisiaan. Toisenkin kasvivalaisimen alla on oma vanha, jatkopalalla varustettu keittiön pöytämme. Sen jatkeena on Lundian pöytälevy pukkijalkojen päälle asetettuna.   

Pian ensimmäisen valaisimen hankinnan jälkeen tilasin myös varapolttimon. Sitä ei ole toistaiseksi tarvittu. Taimiressukat joutuisivat pulaan, jos niiden pitäisi odottaa rikkoutuneen tilalle uutta polttimoa pidempään.

Cosmos atrosanguineus - Suklaakosmos

Samaisessa taimikasvatushuoneessa talvetan myös daaliajuurakoita ja muita kasveja. Olosuhteet eivät lämpötilan vuoksi ole parhaat mahdolliset, mutta aika hyvin olen vuosien mittaan niiden kanssa pärjännyt. Laitoin syksyllä kesän ulkona kasvaneen suklaakosmoksen kellariin talvettumaan. Ostin Helsingin kevätmessuilta kaksi suklaakosmosta jo siinä vaiheessa, kun vanhan suklaakosmoksen tilanne oli auki. Pian osoittautui, ettei siinä henki pihise. Ennakointi kannatti, sillä nyt on kaksi uutta suklaakosmosta hyvän kasvun alussa.

Basilika

Maaliskuun alussa kylvin basilikan, korianterin ja timjamin siemeniä. Kaikki on koulittu ruukkuihin ja hyvässä kasvussa. Saavat toistaiseksi viettää aikaa kellarissa. Päivät ovat nyt lämpimiä, mutta öistä en vielä menisi takuuseen.

Begonia

Begoniat ovat kiitollisia talvetettavia. En edes ottanut niitä pois ruukusta. Toisinaan vaihdan mukuloille kevään tullen uuden mullan. Tällä kertaa rapsutin osan vanhasta mullasta pois ja korvasin sen uudella. Aloitin varovaisen kastelun ja sieltähän se oranssikukkainen mönkii jo esiin. Plantsusta tarttui mukaan toinenkin begonia, vaaleanpunakukkainen Flocence. Sekin alkaa heräilemään.

Daalia

Daalioiden kanssa möhlin ajoituksen joka ikinen vuosi. Vanhoja daaliamukuloita kellarissa tutkiessani päätin laittaa ne samantien isoihin muoviruukkuihin multaan. Tämä tapahtui 17.3. Jätin ruukut kellariin. 12.4. totesin, että siirränpä daaliat autotalliin, jossa mittari näyttänyt noin +8. Siellä on ikkunoita ja siten luonnonvaloa. Aika pian useimmat daaliat heräsivät ja ryhtyivät kasvamaan. Täytynee latvoa daaliat, jotta niistä tulee vahvoja ja tuuheita. Hyvin ehtivät vielä kasvaa ja kehittää kukkia.

Pääsiäiseksi terassille ostamani orvokit näyttivät pakkasöiden ja lumisateiden myötä selkänsä ja mielensä murtaneilta ressukoilta. Harmittelin laiskuuttani ja unohtamistani, kun en siirtänyt orvokki-istutusta vaikkapa autotalliin pahimmiksi takatalvipäiviksi. Eihän orvokit näin keväisin  mitään kalliita ole, mutta sulaa turhuutta kantaa niitä lyhyen ihastelujakson jälkeen kompostin täytteeksi.

Orvokit ovat kuitenkin ihmeen sinnikkäitä. Takatalven kääntyessä jälleen kerran kevääksi, orvokit alkoivat nostaa päätään. Annoin niille janojuomaksi vettä ja sehän virkisti kukat tehokkaasti. Nyt ovat kenties entistäkin ehommat.

Tete-narsisseja ostin tänä vuonna vain viisi purkillista. Ovat vasta näinä aurinkopäivinä parhaimmillaan, vaikka varsin kylmänkestäviä ovatkin. Tapani mukaan istutan tetet myöhemmin puutarhaan. Vuosien iloa niistä en ole onnistunut saamaan. Nousevat parina keväänä ja vähitellen katoavat kokonaan. Niin kauniita kuin tällaiset kausikukat ovatkin, olisi ehkä järkevää sijoittaa nekin roposet ja narsissien kasvattamiseen käytetyt resurssit johonkin kestävämpään.

 Kurpitsat on vielä kylvämättä. Nopeina itäjinä ja kylmänarkoina niillä ei ole vielä kiirettä.

 

 

Yksi perhonen sentään

Nokkosperhonen

Meidän nurkilla perhoset ovat olleet tänä kesänä vähissä. Ei edes lämmin elokuu tuonut niitä punahatuille tai kallionauhuksille. Ilokseni olen saanut sentään ihailla perhosten tulvaa monien bloggareiden postauksissa, joten paitsi en siitäkään ilosta ole jäänyt.

Viikonloppuna jatkoin kasvihuoneen ja kasvimaan tyhjentämistä. Yksi nokkosperhonen saapui katsomaan touhujani. Tai luultavammin sitä kiinnosti enemmän kukista saatava ravinto, kuin minun urakointini. 

Nilalta saatu ruostekukka on kukkinut viikkoja

Olemme monena kesänä saaneet ihailla Saraheinän mökissä ja puutarhassa -blogissa ruostekukkien onnistunutta kukintaa. Monta kertaa olen itsekin ruostekukan mukuloita multaan laittanut, mutta kokeilujen jälkeen olin jo luopunut toivosta, että joskus näkisin ruostekukan omalla pihalla kukkimassa. Niin vain tänä kesänä tämä on tapahtunut.

Crocosmia - Ruostekukka

Ilahduin suuresti Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saadun isokokoisen juurakon yltyessä kukkimaan ruukussa. Vielä ihmeellisempää on omin kätösin lavakaulukseen istutetun mukulan viikkoja kestänyt kukinta. Jo kolmas vana uhmaa kaikkia epäonnistumisen lakeja. Saatanpa kokeilla toistekin.

Pulmonaria saccharata - Valkotäpläimikkä

Muutama postaus taaksepäin kerroin istuttaneeni valkotäpläimikkää ns. Makkaripenkkiin, joka on ison osan päivästä varjossa. Tuossa penkissä on yhtä kuivaa kuin kaikkialla muuallakin puutarhassani, mutta aurinko ei sentään porota aamusta iltaan suoraan kasveihin. Istutuksen jälkeen kastelin imiköitäni, mutta sittemmin ovat saaneet olla omassa rauhassaan. Ovat kasvaneet mukavasti ja näyttävät hyvinvoivilta. Tuleva talvi tietenkin asettaa omat haasteensa kasvien selviytymiselle. Joka tapauksessa olen pikkuisen innoissani, josko vuosien räpeltämisen jälkeen keksin vihdoin sopivia kasveja hankalaan paikkaan. Ainakin pari viimeistä kuukautta olen joka kerran ohi kulkiessani pysähtynyt nauttimaan imiköiden rehevyydestä.

Perhoangervo 28.6.2022

Kaikki neljä perhoangervoani ovat "tuon kasvin minäkin hommaan" -ilmiön tulosta. Aikoja sitten törmäsin jossain blogissa kesällä kukkivan perhoangervon kuvaan. Kukkiessaan perhoangervo on kuin kevyesti tanssivien keijukaisten pilvi. Ensimmäisen istutin olopihan Syreenipenkkiin, jossa se on ehtinyt lunastaa paikkansa. Kaksi muuta istutin vasta pari vuotta sitten naapurin aidan viereen. Ne eivät ole vielä kasvaneet kovin suuriksi, mutta ensi kesä saattaa olla jo niiden juhlaa.

Gillenia trifoliata - Perhoangervo

Neljännen istutin vasta viime syksynä lähelle sisäänkäyntiä. Ilahduin, että se oli keväällä ylipäätään hengissä. Aiemmista perhoangervoista olen jo oppinut, että kasvilla menee hetki aikaa röyhähtää täyteen kasvuun ja kukintaan. Tämä neljäs pikkuinen on selvästi myöhäisherännäinen, sillä se päätti ryhtyä kukkimaan vasta elokuun lopussa.

Varjoliljat kukkivat kesällä runsaina. Varsinkin olopihan Syreenipenkissä on viikkokausia sojottanut pitkien varsien päässä rypäs ruskettuvia varjoliljan siemenkotia. Olen vuosien mittaan ripotellut varjoliljan siemeniä pariin paikkaan. Niinpä niitä on alkanut putkahdella mukavasti kyseisistä penkeistä. Nyt laajensin varjoliljojen reviiriä, koska haluan niitä myös Pikkupuutarhaan. Menee varmasti tovi jos toinenkin ennen kuin näen kukkivia varjoliljoja Pikkupuutarhassa. Vaan eipä pääse koskaan perille, ellei matkaa aloita juuri nyt.

Penan begonia

Keikuin pari tuntia korkeilla tikkailla keräämässä alapihan kahdesta puusta kriikunoita. Niitä tulikin 2½ ämpärillistä. Taas on keitetty sosetta ja syöty vatsat täyteen kriikunoita. Veinpä satsin niitä myös naapureille. Samalla ihastelin Penan begoniaa, joka on aina yhtä kaunis. Amppeli on täynnä kerrottuja keltaisia kukkia, joissa on häivähdys punaista ja oranssia. Penan begoniapeukalossa on selvästi taikaa.

Hydrangea paniculata Vanilla Fraise - Syyshortensia

Yksi jos toinenkin hehkuttaa tähän aikaan vuodesta syyshortensioita. Eikä syyttä. Liityn samaan joukkoon, sillä olen vuosi toisensa perään yhtä lumoutunut Vanilla Fraiseni vaaleanpunaisesta kukkapilvestä. Yläpihan grandiflorat kukkivat aivan yhtä valtoimenaan, mutta niiden ulkoasuun tuo häivähdyksen surua kuivuuden vuoksi roikkuvat lehdet. Valkoisiin kukkiinkin on tullut annos ruskeaa tavallista aiemmin. Tuskin maltan odottaa tulevia vuosia, jolloin tänä vuonna istuttamani syyshortensiat ovat yhtä uhkeita ja kauniita.

Kirjastomäki

Olen lukenut kesän aikana vinon pinon kirjoja. Laitoin joitain uutuuksia varaukseen, mutta pitkän jonon vuoksi joudun niitä vielä odottelemaan. Aina pitää olla joku kirja yöpöydällä ja pari muuta hyllyssä odottamassa vuoroaan. Siksi lähdin reppu selässä kirjastoon. 

Matka meinasi tyssätä heti alkuunsa pääsalin esittelyhyllyyn, johon kirjastoväki oli nostanut tarjolle tuoreita teoksia. Useimmissa oli laina-aika kaksi viikkoa, jonka vuoksi pakotin itseni ohittamaan hyllyn. Jos voisin maata kirja nenän edessä aamusta iltaan, ei kahden viikon laina-aika olisi ongelma. Mutta kun elämässä on muutakin tekemistä ja toimintaa. Hyvin löytyi lukemista, onneksi vähän pidemmällä laina-ajalla.

Puro ilman vettä

Paluumatkalla poikkesin tarkastamaan kylän järvien välisen puron. Tähän aikaan vuodesta ei koskikaroja kannata purossa tähtäillä. Nyt ei kyllä muutenkaan, sillä puro on käytännössä rutikuiva. Ei kivien välissä solisevaa vettä, ei kasvoille pärskähtäviä pisaroita. Meillä on satanut viimeksi 22.8. varhain aamulla. Silloin vettä tuli parin tunnin ajan ihan mukavasti. Sitä edeltävät sateet olivat 6.8. ja 8.8. Kumpikin määrältään sellaisia, ettei niitä voi sateiksi edes kutsua. Muuten aurinko on paistanut täydeltä tai lähes täydeltä taivaalta. Voi luontoa, voi puutarhaa.

Berberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppurahappomarja

Tämä kuva antaa ehkä kalpean aavistuksen siitä, miten hieno purppurahappomarja on auringon osuessa sen lehtiin. Pieni pensas on punainen koko kasvukauden, mutta näin ruskan lähestyessä  ja auringon paistaessa alhaalta sen purppurainen olemus korostuu. Näitä voisi istuttaa useamman samanlaisen porukan ihan vain silmäniloksi.

Illat pimenevät vauhdilla. Nyt on sopiva aika sytyttää kynttilöitä. Laitoin puutarhaan muutamaan lyhtyyn patteritoimiset kynttilät, jotka syttyvät ajastettuina palaen 6 tuntia. Yllättävän pitkään patterit kestävät pakkasillakin ulkona. Kaupoissa on nyt hyllytolkulla kaikenlaisia aurinkokennotoimisia koristelyhtyjä. Muutamia olen joskus ostanut, mutta ilo niistä on ollut aika lyhytaikaista. Tuikkivat hetken, jonka jälkeen saakin kantaa muoviroskaa keräykseen tai sekajätteeseen. 

Vanhassa ladossa ainakin ilmastointi toimii.

 
Sähkön säästäminen on nyt sana jokaisen median otsikoissa.  Vastuulliset ihmiset ovat säästäneet iät ja ajat. Meidän huushollissa veden ja sähkön kulutusta on seurattu jo vuosikausia. Lamputkin vaihdettiin ledeihin pian niiden markkinoille saapumisen jälkeen. Alkaa olla vaikea keksiä, mistä vielä nipistäisi. Pahaa pelkään, että osa ihmisistä tekee kaikkensa sähkön säästämiseksi ja kärsii huonoa omaatuntoa lopusta. Sitten on paljon ihmisiä, jotka eivät tikkua ristiin laita tässäkään tilanteessa.

Taivas täyttyy pilvistä ja tuulee navakasti. Sateita odottaville sää vaikuttaa lupaavalta. Josko viimein pölisevä puutarha saa kaipaamaansa kastelua.

Clematis Ville de Lyon

Syyskuun puoliväli on tuossa tuokiossa. Tintit tepastelevat keittiön ikkunalaudalla vihjailemassa, että täällä taas ollaan. Sanoin niille, ettei vielä ole aika aloittaa talviruokintaa. Syötävää riittää puutarhassa ainakin mustarastaille päätellen kukkapenkeistä kulkuväylille singotuista multapaakuista ja kuorikatteesta.

 Syysmetsään hiljaa keiju kulkee, 
sammaleiseen syliinsä hänet sulkee, 
usvaan utuiseen kietoo maan, 
rauhaan ja puiden havinaan. 
Askel on keveä, ei jälkiä jää, 
niittyvillain taipuu hiljaa pää. 
Sieni hattunsa laskee maahan.

Millainen on ollut tämä kesäkukkakesä?

Dahlia Cafe au Lait

Kesä ei suinkaan ole vielä ohi, mutta nyt on hyvä hetki tehdä yhteenvetoa tämän kauden kesäkukista. Ihan ei mennyt toiveiden mukaisesti, mutta koitetaan ottaa opiksi.

Daalioita oli talvetuksessa vain muutamia. Niistä Cafe au Lait aloitti kukkimisen jokin aika sitten. Ensimmäinen jättikokoinen kukka oli enemmänkin vaaleanpunainen. Nämä jälkimmäiset tuovat selvästi maitokahvin mieleen. Kenties jopa mieto kahvi tuoksuu mielessä näitä katsellessa.

Dahlia Sneezy

Laitoin daalioiden juurakot edellisvuosien tapaan ruukkuihin, jotka sijoitin kellarin kasvilamppujen vaikutuspiiriin. Daaliat itivät nopeasti ja aloittivat hontelon kasvunsa. Kun kevät ei sitten millään alkanut lämmetä, leikkasin pitkiksi venähtäneitä daalioita matalammiksi. Ulos siirrettäessä ne olivat rumia räpellyksiä, mutta ulkonäkö koheni kiitettävää tahtia.

Daalioiden kukinta ei ole ollut kovin runsasta. Joka kesäiseen tapaan ne asustavat isoissa ruukuissa. Joka vuosi arvon, istutanko ruukkuihin vai maahan. Yleensä ruukut voittavat, kuten nytkin. Olisiko ensi keväänä vaihteeksi vuoro kokeilla vapaata maata?

Krassi

Krassi kuuluu jokavuotisiin kesäkukkiin sekin. Kylvin siemeniä isoon rautapataan, jonka pohjassa ei ole reikiä. Ja kahteen metrin pituiseen kukkalaatikkoon. Unohdin siirtää rautapadan sateelta suojaan ja niinpä se on ääriään myöten täynnä vettä. Ihmekös, kun krassit näyttävät padassa huonovointisilta.

Kukkalaatikoissa krassit voivat hyvin. Joku vihreäraitainen toukka on tänäkin kesänä löytänyt krassit, mutta kaatosateet ovat ilmeisesti pyyhkineet isoimman toukkapopulaation lehdiltä alla oleviin puskiin.

Olen aina ohikulkiessani nyppinyt krasseista siemeniä talteen. Kaupan pusseissa on nykyisin tosi vähän siemeniä, joten omat ovat varmasti taas ensi keväänä tarpeen.

Kerrottu petunia

Pergolan, terassin ja työhuoneen ikkunan alla oleviin laatikoihin hain tutulta kesäkukkakasvattajalta petunioita. Tarkoitus oli laittaa edelliskesän lailla vaaleanpunaista ja valkoista petuniaa. Päädyin kuitenkin yksinkertaisiin valkoisiin ja kerrottuihin värillisiin petunioihin. Ostoksilla käydessäni petuniat eivät olleet vielä kukassa, joten kukkia istuttaessa värit eivät menneet suunnitelmien mukaisesti. Valkoisia petunioita piti tulla väleihin, eipä sitten tullutkaan.

Kerrotut petuniat ovat kuin prinsessoja. Niiden kasvutapa näyttää olevan tavallista petuniaa hillitympi, vai johtuuko kesän säistä? Olisin toivonut vyöryvää runsautta. Taidan palata takaisin yksinkertaiseen petuniaan.

Verenpisara

Plantsusta ostetut verenpisarapistokkaat ovat voineet hyvin. Niiltä meni hetki päästä alkuun kukkimisessa, mutta sitten sitä onkin riittänyt. Toisen ruukun sijoitin terassille, jossa se on sopivasti ihailtavissa mennen tullen ja siinä välissäkin. Muuten paahteista paikkaa varjostaa hiukan terassin kaide.

Verenpisaroita olen saanut talvetettua vaihtelevalla menestyksellä. Tämäkin rinsessa siirtyy aluksi autotalliin syyssäiden viiletessä. Myöhemmin sitten autotallista kellariin.

Verenpisara

Toiseen ruukkuun istutin riippuvakasvuisia verenpisaroita. Ajattelin näiden viihtyvän paremmin varjoisemmassa paikassa ja laitoin ruukun sisäänkäynnin eteen. Ei sielläkään valosta ole ollut puutetta, mutta kasvi selvästi kaipasi lämpimämpään. Kiikutin ruukun terassilla, jossa se on ollut täydessä paahteessa. Hyvin on voinut.

Vieressä on yksi kolmesta oxalis-ruukusta. Niitäkin pitää joka kesä olla.

Kelloköynnös

Kelloköynnöksiä tuli esikasvatettua toistakymmentä kappaletta. Isoihin ulkoruukkuihin siirtämisen jälkeen köynnöksiltä otti aikaa kotiutua ja ryhtyä kasvamaan kohti korkeuksia. Aivan yhtä runsaita eivät ole, kuten edelliskesinä. Ensimmäisen nupun avautumista sai odottaa iäisyyden ja sitten onnistuin missaamaan sen täyden sinisyyden. Uusia nuppuja on kehittymässä eri vaiheissaan. Pitääkin olla tarkkana, että ehdin nähdä ja kuvata edes osan niistä parhaimmassa asussaan.

Aion kasvattaa kelloköynnöksiä myös ensi kesänä. Jospa malttaisin tyytyä pienempään määrään, kun kuitenkin haluan jokaisen itäneen ja kasvuun lähteneen jonnekin puutarhassani tyrkätä. Olisi ainakin vähemmän kasteltavaa. Kelloköynnökset ovat varsin janoista porukkaa.

Begonia

En voinut keväällä vastustaa oranssisävyistä begoniamukulapussia. Aivoissani taisi väikkyä Pena-naapurin jokakesäiset upeat begoniat. Hyvin tämä minunkin yksilöni kasvaa amppelissaan, mutta aika laiska hän on kukkimaan. Vaikka amppeli roikkuu pergolan katon suojassa, sunnuntainen rankkasade puuskaisine tuulineen onnistui katkaisemaan begoniasta ison oksan. Sellaisen, jossa oli nuppu poikineen. Pikkuisen harmitti.

Tämän begonian aion talvettaa kellarissa. Niin olen tehnyt onnistuneesti ennenkin.

Keijunmekko

Keijunmekkoja kasvatin siemenestä. Istutin kahteen amppeliin kolme tainta kumpaankin. Hyvin ovat kukkineet. Aion olla tarkkana, jos vaikka onnistuisin saamaan näistä siemeniä ensi kesää varten.

Pelargonia 'Divas Rasberry Ripple'

Niinikään siemenistä kasvatin kahta eri pelargonia. Inspire Pinkiä sain itämään kaksi kappaletta ja kuvan Divas Rasberry Rippleä kolme kappaletta. Nämä viisi pelaguuruukkua ovat olleet kesän terassilla, talon seinustaan nojaavassa porrasmaisessa hyllykössä.

Sisäänkäynnin kahteen isoon ruukkuun ostiin heinäkuussa 50 centin mummonpunaiset pelaguut, kun esikasvattamani purppurarevonhännät eivät suostuneet komistumaan, ei sitten millään. Pääsivät - tai joutuivat kompostiin.

Riippapelargonia

Jalalliseen metallitelineeseen ostin riippapelargonian, joka onkin jaksanut kukkia kiitettävästi. Tämän jos saisin talvetettua, hyvä olisi. Riippapelaguita on kyllä vähän hankala kokonsa ja kasvutapansa vuoksi sisätiloissa talvettaa. 

Koitan jatkaa pelaguukuumeen vastustamista, jotta talvettamisesta ei tulisi liian suurta ongelmaa. Ja keväistä kasvisurua, kun joutuu kuolleita pelaguita kompostiin kantamaan.

Tuoksuherneet

Tuoksuherneiden kasvattaminen sujui Cecilia Wingårdin opeilla toistamiseen nappiin. Isoon ruukkuun päästyään kasvoivat reippaasti. Eivät vain tainneet tykätä viikkojen helteistä, vaikka koitin olla huolellinen niiden kastelemisessa. Toisen ruukun tuoksuherneet alkoivat jossain vaiheessa mennä ihan keltaisiksi ja ne heitin pari päivää sitten kompostiin. Kasvarin kulmalla olevassa toisessa ruukussa tuoksuherneet ovat alkaneet uudelleen tehdä nuppuja ja kukkia. Kasvusto ei myöskään yläpihan ruukun tavoin ole muuttunut kellanruskeaksi. Jotain olen tehnyt joko oikein tai väärin. Riippuen, kumpaa ruukunsisältöä katsoo.

Kosmoskukat

Tapani mukaan kylvin yhden kasvimaan laatikoista täyteen kosmoskukkaa: Early Summeria, Sensationia ja kerrottua Double Clickiä. Kosmoksille on tullut korkeutta melkoisesti. Ihan yläviistoon saan niitä katsella ja koittaa kameralla tähtäillä. 

Samaisen laatikon yhdessä kulmassa on myös pussillinen kesämalvikkia, jotka aloittivat kukinnan ennen kosmoksia ja ovat jo kaikki kukkineet.

 
Kasvimaan reunalla on ns. vapaapenkki, johon kylvin kehäkukkaa, ruiskukkaa, pioniunikoita ja samettikukkia. Sekalainen seurakunta on kukkinut kiitettävästi. Viime kesänä kylvin ruiskukkaa myös puiston puoleisen aidan kupeeseen. Siellä kasvaa nyt edelliskesän ruiskukkien siemenjälkeläisiä.

Samettikukka Kees Orange

 Samettikukat kuuluvat minun jokakesäiseen kasvimaavalikoimaani. Kylvin Kees Orange -samettikukkia parsojen naapuriksi, sillä parsat eivät täytä koko laatikkoa. Raikkaita ilopilkkuja muuten aika vihreävoittoisessa värimaailmassa.

Daucus carota - Villiporkkana

Viime kesänä osin esikasvatetut ja osin suorakylvetyt villiporkkanat ne vasta tänä kesänä villejä ovat olleekin. Aidan reunusta pursuaa valkoisia pitsipilviä. Nämä pysyvät yllättävän hyvin pystyssä. Toisaalta aitaan on helppo virittää narutukia, joilla saa sidottua kaatuilemisesta innostuneet yksilöt pysymään pystyssä.

Kylvin yhteen laatikkoon keväällä muutaman villiporkkana Daran, jotka eivät kuki tänä kesänä. Aion siirtää ne lähiaikoina maahan jatkamaan eloaan. Kukkivat varmasti ensi kesänä.

Daucus carota 'Dara' - Villiporkkana

Muutaman esikasvatetun Daran laitoin jättiverbenan kumppaniksi terassin isoon ruukkuun. Niiden kukinta alkaa olla ohitse, joten pian nämäkin pääsevät kukkapenkkiin juurtumaan. Nyt penkeissä onkin sopivia aukkopaikkoja kuivan kesän jäljiltä.Toivottavasti Darat nousevat ensi kesänä pitämään seuraa muille kukille valitsemissani paikoissa.

Jättiverbena

Tuli sitten jättiverbenaakin esikasvatettua, vaikka olin sen suhteen kahden vaiheilla. Olisi pitänyt istuttaa nämä maahan, jossa ne olisivat päässeet paremmin oikeuksiinsa. Ruukkuistutus ei ole niille paras mahdollinen paikka. Jokunen perhonen on löytänyt tiensä terassin jättiverbenoihin aurinkoisina päivinä.

Kosmoskukka

Ruukuissa asustaneiden kesäkukkien kesä ei ollut paras mahdollinen. Ensin oli lämpöä yli toiveiden ja sen jälkeen toistuvat rankkasateet ovat riepotelleet kukkia. Kesä tuli vietettyä tiiviisti omissa nurkissa, joten kastelu kyllä hoitui. Vaan sai niitä kannuja täyttää ja kantaa tasaiseen tahtiin. Yleensä tässä vaiheessa vuotta päätän, että ensi keväänä laitan paljon vähemmän ruukkukukkia. Kummasti tällaiset päätökset haihtuvat kaus pois talven aikana. Eli ensi keväänä taas uudet kujeet kesäkukkien kanssa.

Mukavaa puolivälin elokuuta kaikille!