Metsän luontoa ihmettelemässä

 Lunta ei ole maassa juuri ollenkaan,  sää on suosiollinen, juuri oikea aika metsäkävelylle.  Metsä on aina kaunis, vuodenajasta huolimatta.  Hiljaista on, kun linnut eivät laula.  Jäljistä päätellen polut ovat kulkijoita täynnä silloin kun me pysymme poissa.  Ojissa on jäätymistä havaittavissa.  Jäissä on kuin helmiä jään pinnassa.

Kaikkea ei kulkija aina havaitsekaan koska on pakko katsoa jalkoihin, ettei ole kohta nenällään sammalikossa.  Pysähdyttävä on katsomaan ympärilleen silloin tällöin.  Hirvi on tuossa kulkenut ja jättänyt jätöksensä maahan maatumaan.  Kääpien valloittamat katkenneet puut.  Niistä riittää pikkulinnuille syötävää.

Kuusen latva on täynnä käpyjä.  Oraville ja tikoille riittää purtavaa.  Metsä ruokkii asukkaansa.  Metsien hoitajille riittää myös puita kaadettavaksi.  Aurinko valaisi kävyt kuin tarjottimelle.

Metsäkävelyn päätteeksi maistui hiilloksella paistettu makkara ja termospullosta nautittu kahvi.  Saunan kiuas lämpeni nopeasti sen verran, että saatiin makkarat mainioiksi ja oli lämmintä.  On aivan hieno keino jos vain piipahtaa mökillä eikä viitsi tupaa lämmittää.

Hiihtolomien aikaan

 Minä en ole vuosikymmeniin viettänyt hiihtolomaa, kuin välillisesti.  Siihen kuuluu tänä vuonna hamsterinhoitoa, lämmitystä, postilaatikon tyhjennystä ja omaa ulkoilua.  Ihan kivaa vaihtelua toimia  apuna lasten matkustaessa.  Me ehdimme matkaillla halumme mukaan koska viitsimme.  Työssä ja koulussa olevilla ei ole vielä sitä mahdollisuutta.  Pienestä marsusta ei ole paljon hoitamista, kunhan muistaa laittaa ruokaa ja vettä tarjolle.   Hamsteri mahtuu omaan ruokakuppiiinsa ihan hyvin.

Puulämmitys onkin tärkeää näin kalliin sähkön aikana.  Liekki lämmittää mukavasti.

On hienoa, kun tuntee kutomista harrastavia tuttavia.  Ilmaiseksi en saanut, mutta hyvästä kannattaa maksaa.  Lämpimät ja mukavat.  Näiden kanssa on mukava köllötellä television tai takan ääressä.

Kaunis päivä sai meidät ajamaan Kalloon, Porin hienoin merenranta.  Vaikka koska sinne menisi niin aina siellä joku patsastelee merelle tuijottamassa.  Kaukokaipuu vai mikä se on.  Kirjoitin siitä joskus runonkin.  Runo on kirjastani Kaipaus 

Rantakivet Kallon

kertovat tarinan

tuulen tuoman aallon

ryöppyävän kuohunnan

pinnat kallioiden

meren silottamien

kaiun askeleiden

kuulen menneisyyden

kaupunki laivojen

merenkävijöiden

meren syvään syliin

hakeutuu kaivaten

Tämän jälkeen onkin aika kääntää katse kevääseen ja kesään.  Siemenliikkeen lehti tupsahti postilaatikkoon ja heti päässä napsahti.  Silmät alkoivat kiilua ja aivot tekivät laskelmia ja suunnitelmia mitä tilaisin ja istuttaisin.  Ainakin pari perennaa ja ehkä jotain siemeniä lisää.  

https://www.korpikangassiemen.fi/

Talvisia kuvia

Ensimmäiset lumet tulivat Poriin ja lähtevät melkein samantien pois.  Täällä suunnalla saa olla nopea, että ehtii tallentamaan talven tunnelmaa.  Viime talvenakin lumet jäivät maahan vasta myöhemmin.  

Läheisen kalliolammen maastot ovat usein kuvauskohteenani.  Sillä on monta nimeä, Ankkalampi ja Laguuni ovat tunnetuimmat.  Talvella se on ulkoilu ja avantopaikka, kesällä uintipaikkana.  Lähdinkin eilen sinne kuvaamaan ja ehdein muutaman kuvan sentään ottaa, ennen kuin lumisade alkoi ja jouduin laittamaan kameran suojaan kastumisen välttämiseksi.  

Paikka on karu, jotkut nimittävät sitä rumaksikin, mutta mielestäni se on vain persoonallinen paikka.  Kallion päällä kulkee kuntopolku, joka on kuntoiselleni ihmiselle tarpeeksi haastava.

 Vettä on tullut viimeaikoina niin paljon, että vesi alkaa hakea uusia reittejä.  Vesi voi kulkeutua alempana olevalle tielle saakka.

Pyörätiet ovat haastavia lumisateen jälkeen,  Vielä saa tulla paljon enemmän lunta, etteikö joku vielä polje menemään.

Viimetalviseen nähden, on lumimäärällä vielä saavutettavaa.  Lunta oli silloin runsaasti näilläkin kulmilla.  Edellisinäkin talvina lumi on tullut vasta kunnolla tammikuussa tai myöhemmin.  

 Lumi saa aikaa erilaisia näkymiä ja muotoja.  Niitä on suorastaan pakko kuvata, vaikka en mikään kuvaustaiteilija olekaan.

Meri vie kauan jäätyäkseen, metsässä talven näkee heti.

Kissani Vilperi

Kissani on aina mukana kaikissa puuhissa mitä teenkin.  Tietysti sillä on sisäkissana tylsää ja kaikki, mikä poikkeaa tavallisesta puuhasta, on hienoa.  Aina se ei ole meikäläisestä mukavaa jos on leipomassa tai jotain muuta, mihin kissankarvat eivät sovi.  

Olen koittanut keksiä sille mielenkiintoista tekemistä silloin tällöin.  Sille on jätetty pahvilaatikoita rikottavaksi, nakin palasia jahdattavaksi ja paljon muuta.  Omista leluistaan se ei oikein välitä.  Kun heittää pallon, se juoksee sen perään ja odottaa, että minä tulen heittämään pallon uudestaan.  Kissa ei ole siis tyhmä, ihminen on kissan palvelija.

Kissani, joka nimi on Vilperi, nukkuu suuren osan ajastaan, mutta kaipaa hereillä ollessaan leikittäjää ja hyvän pitäjää.

Makuualustana olen myös hyvä.  En tiedä hakeeko se lämpöä vai läheisyyttä.  Televisioita katsoessa se retkottaa sylissäni autuaana ja on närkästynyt jos nostan sen pois.  Television edessä saatetaan viettää aika paljon aikaa yhdessä.

Vilperi ulkoileekin kyllä, taluttimen kanssa ja häkissä.  Mieluusti se ulkoilisi enemmänkin, mutta emännän laiskuuden takia harvemmin.




Ei se minun mielestäni ole kärsinyt muuten sisällä olosta.  Painoa voi olla liikaa.  Kyllä kai kissankin voi lihottaa liian lihavaksi, varsinkin, kun se on perso makupaloille.

Selällään olo ilmentää mielestäni rentoutta ja hyvää oloa.  Vatsan näyttäminen on kissalta luottamuksen osoitus.

Toisinaan se seuraa televisiota jos siellä näytetään eläimiä.

Varsinaisesta lenkistä ei voi puhua kissan kanssa.  Se on nuuhkimista ja puskissa kaivautumista.  Taluttimet voisivat olla helpommin puettavissa.  Vilperi antaa hyvin laittaa taluttimet päälleen, mutta pois ottaminen on välillä hankalaa.  Useampi raapale on tullut käsiin.  Täytyy antaa kissan rauhoittua vähän ja houkutella makupaloilla, niin se onnistuu.

https://www.mustijamirri.fi/kissat-ulkoilevalle-kissalle

Eri mallisia valjaita löytyy. Ehkä helpompia kuin tämä, mikä meillä on käytössä.

Pakkaspäivien kuvasatoa

Pakkaspäivinä, aurinkoisina sellaisina, voi lähteä lähiluontoon kameran kanssa.  Nuuhkia lumen ja talven tuoksuja, siristellä silmiään auringon paisteessa ja antaa kameran laulaa.  Kunto kasvaa kohisten, kun kapuaa rinteitä lumessa.  Kuvaamiseen innostuu niin paljon, ettei huomaa muiden kulkijoiden ihmetteleviä katseita.

Lumipäinen kalliokotka valvoo maastoa.  Lähiluonnossakin löytää uusia kuvakulmia, kun vielä lisää ripauksen mielikuvitusta. 

 Pieni joki, Varvourinjuopa, on jäätynyt ja siihen on voitu tehdä latuja sunnuntaihiihtäjien iloksi.













Kirjurinluodosta otettuja kuvia.  Kirjurista on tullut kaupunkilaisten ulkoilupuisto.  Siellä pääsee mm. hiihtämään ja luistelemaan.  #kansallinenkaupunkipuisto

Väriterapiaa luonnosta

En kaipaa revontulia, kun ruskan värit valtaavat luonnon ja pihan.  Kävely- ja pyöräretkillä saa ilmaista väriterapiaa.  Puut ja pensaat liekehtivät kirkkaissa väreissä.  Välillä täytyy oikein pysähtyä katsomaan ja ihailemaan väriloistetta.  Ohikulkevista ihmisistä vaikutan varmaan ihan pöljältä.  Onneksi otan toisinaan kameran mukaan rekvisiitaksi. 

 

Aina eivät ruskan värit pääse näyttäytymään.  Wikipediasta piti taas opetella ruskan syntyminen.

 

"Valon väheneminen ja lämpötilan aleneminen aiheuttavat yhteyttämisen loppumisen, jolloin lehtivihreä alkaa hajota ja lehden sisältämät muut väriaineet, kuten oranssinpunaiset karotenoidit ja keltaiset ksantofyllit, pääsevät näkyviin.
Lehtivihreän muodostaneet molekyylit siirtyvät hajottuaan kasvin monivuotisiin elimiin, puilla runkoon, sillä niiden valmistamiseen kuluu puulta paljon energiaa ja mineraaleja. Tämä mahdollistaa niiden käyttämisen uudestaan. Kuitenkin esimerkiksi tervaleppä pudottaa lehtensä vihreinä, koska sillä ei ole tarvetta säästää mineraaleja juuriston ravinnonottoa helpottavien bakteerien vuoksi. Samalla kun puut ottavat lehtivihreänsä lehdistä runkoon, ne myös ”puhdistautuvat” työntämällä kesän aikana kasvin sisään kerääntyneet mahdolliset epäpuhtaudet lehtiin."