Meikkitutoriaali Angien tapaan

Oletko nähnyt Maria Cyzan Angie Castellano -videoita? Angie on topakka nainen, jonka luomivärisävy on nimeltään Splurge ja lempihuulipuna Stinkin' Rich.

Meikkivoiteen valinta, ja miten se onkaan vaikeaa!

Heti rintaliivien, uimapuvun ja kenkien jälkeen oikeanvärisen meikkivoiteen valinta on sieltä vaikeimmasta päästä valintoja. Kun on saanut valittua tuotteen ja laadun, on vielä värin vuoro. Se mikä kädenselällä näyttää täydelliseltä, voi kasvoille levitettynä osoittautua vaaleaksi naamioksi.  Nenänpäähän kokeilu ei auta paljon sen enempää.

Vasta muutaman vuoden ajan olen älynnyt pyytää myyjää apuun värin valinnassa. Myyjä voi testata voiteita leuan ja kaulan välimaastoon ja nähdä sieltä paljon selvemmin, mikä on sopiva ja mikä ei. Itse sinne on vaikea nähdä. Meikkivoiteen värin pitää nimittäin olla yhtä kaulan, rinnan ja vartalon kanssa, ei kasvojen. Kyllä meni kauan tämän asian oppimiseen! Ja monta hutiostosta tuli tehtyä.

Iän myötä kasvoilta häipyy väriä. Luin tämän jostakin ja vasta sen jälkeen aloin itse kiinnittää siihen huomiota. Ihmettelin, miksi oma äiti on niin valkoinen kasvoiltaan, samoin anoppi. Ja kun tarkemmin katselen, on omakin naamani alkanut olla aika vaalea muuhun ihoon verrattuna varsinkin suun ympäriltä. Leuka jää usein vielä meikkivoiteen jälkeenkin liian vaaleaksi. Punotukset ja kaikki muut ihon virheet sitten oikein korostuvat vaaleassa pohjassa. Toistaiseksi tämä värin katoaminen ei ole koskenut tummia silmäalusia...

Ammattilaisten videoita katsellessa huomaa selvimmin, miten eriväriset ihmisten kasvot voivat joskus olla vartaloon verrattuna. Jos valitsisi värin vain kasvojen perusteella, saisi ihan eriparisen pään ja kropan. Kasvojen iho on vaaleampi tai tummempi ja ehkä hyvinkin punottava vartaloon verrattuna. Kauneusgurujen ykkönen (ainakin omasta mielestäni) Lisa Eldridge näyttää sen kädestä pitäen videollaan:

Raili Hulkkonen neuvoi ennen lehdissä, että vanhemman naisen kannattaa ottaa aina kahdesta meikkivoiteesta tummempi, jos miettii, kumpi on sopiva. Se aavistuksen tummempi tuo kadonnutta väriä takaisin naamalle, ja sen olen huomannut itsekin todeksi. Ei siis tehdä mitään rusketusta, vaan palautetaan elävää väriä.

Onneksi meillä on Lumene, jolla tulee koko ajan erinomaisia värivoiteita. Niistä tiedän aina, ykkönen tekee minut jäätyneen näköiseksi, kakkonen sopii hyvin talveksi ja kolmonen kesäksi.

Chanelia vaihteeksi

Olen käyttänyt vuosien varrella enimmäkseen Chanelin tuoksuja, mutta hyvin harvoin muuta kosmetiikkaa. Jostakin syystä en ole tuntenut vetoa niihin. Tuoksuihin sen sijaan ihastuin jo alle kaksikymppisenä, kun hankin itselleni ruohoisen Chanel 19:n  ja raikkaan tyttömäisen Cristallen. Tuo 19 olikin pitkään lempparini. Joskus myöhemmin sain kierrätyksenä ystävältäni suuren pullon tummanpuhuvaa Cocoa, draamakuningatarta, joka oli ihanan tupakan ja nahansävyinen lumoava tuoksu, mutta aivan liian voimakas käytettäväksi juuri missään. 

Kun Coco Mademoiselle lanseerattiin, tunsin löytäneeni oman nimikkotuoksuni. Paitsi etten ollut neiti enkä enää nuorikaan. Siitä lähtien on aina ollut yksi pullo sitä hyllyssä, ja nyt on toinenkin vartaloöljynä. 

Kesällä halusin kokeilla vaihteeksi Chanelin huulipunaa ja nappasin vähän kiireessä Rouge Coco Shine -sävyn 80 Suspense. Kaunis viileä puna on kyllä ihana, mutta kesällä se näytti aika tummalta huulillani. Ne kun ovat itsessäänkin tummat ja muuttavat aina punan väriä. Nyt syksymmällä se taas näyttää liian kirkkaalta.

Vähän myöhemmin katselin Chanelin tarjontaa jossakin ja näin heti yhdessä paletissa omia värejäni. Ja tiedättehän:  kun näkee omia värejään, pitäisi tajuta että niitä on kotona jo monessa muussakin paletissa ihan tarpeeksi. Eikä mitä, kassalle vaan!

Nämä ovat oikeasti ihania. Jokainen on käyttökelpoinen. Sopivat minulle kuin nakutettu. Kiiltoa on vain vähän, juuri sopivasti. Värit sekoittuvat toisiinsa luomilla kuin unelma, sen olen muuten kaikista näistä kalliista paleteista huomannut.

Senkin olen huomannut uusia luomivärejä kokeillessa, niin olisi ihanaa, kun olisi vielä nuoret ja sileät luomet ilman silmälaseja. Te joilla on sellaiset, iloitkaa niistä!

Blurrauspuuteri, onko totta?

Minä vaan halusin sen. Ei mitään järkisyitä eikä tarvetta. Sensain irtopuuteri ja Clarinsin kompakti pitävät kyllä mattana sieltä, mistä haluan, enkä halua kovin puuterista lopputulosta yleensäkään.

Mutta halusin sen silti. Tämä meni ihan tuhlailun puolelle, minähän olen töissä vain puolet viikosta ja siitä maksetaan sen mukaan.

Yves Saint Laurentin Poudre Compacte Radiance Perfectrice Universelle, siinä sen nyt on!

Se on siis tuollainen ohuenohut väritön puuteri, joka kiinnittää meikin ja tuo valoa kasvoille. Samalla sen on tarkoitus saada iho näyttämään virheettömältä.

En harrasta kovin paljon YSL:n meikkejä, vaikka ne ovat superihania ja ylellisiä. No koska hinta. Touche Eclat -meikkivoide kyllä on ollut käytössä jo pitempään. Valokynää en käytä enää ollenkaan. Keväällä hankin tuon hurmaavan poskipunan, jota olen jo kuluttanut aika lailla; se todella imartelee vanhempaakin ihoa. Noita kahta huulipunaa olen käyttänyt myös ahkerasti, ne ovat erikoisella tavalla ohuita ja pigmenttisiä samaan aikaan. 

Tätä häivyttävää ja kirkastavaa puuteria on kehuttu paljon (mm. täällä) ja minulla ei ole laatikossani ollut tällaisia aikaisemmin. Ostin tosin joskus Make Up Foreverin HD-puuteria pienen rasian, ja sitä olen kokeillut pienellä siveltimellä silmien alle peiteaineitten kiinnitykseen. On kyllä toiminut siinä hyvin, mutta ei ole ollut valittamista vakiotuotteissanikaan. 

Itse asiassa Clarinsin kakkupuuteri on superpehmeää ja ohutta ja tekee nättiä jälkeä siveltimen kanssa. Vielä kauniimpaa jälkeä saa Sensain ohuella irtopuuterilla, silloin kun sellaista kaipaa. Sitä ennen käytin vuosikausia YSL:n irtopuuteria, jolla oli maailman käytännöllisin pyörityssysteemi sisällä ja kätevän litteä sivellin mukana. 

Kuvassa on kasvoilla Diorin Star -meikkivoide väri 021. Sen päällä kuvassa vasemmalla puolella on YSL:n valkoinen puuteri ja oikealla Clarinsin Ever Matte -mineraalipuuteri värissä 00 transparent opale, kumpikin siveltimellä levitettynä.

Lämmintä väriä kasvoille tuo sipaus Diorskin Nude Tan -aurinkopuuteria sävyssä 002 Amber. Posket punaa Max Factorin ihana Creme Puff Blush -puuteri, väri 15 Seductive Pink.

Huomaako eroa puutereissa? Itse en näe mitään eroa. Tosin olen vähän huono ottamaan meikkikuvia, enkä saanut tästä edes täysin tarkkaa. Joka tapauksessa en nähnyt peilissäkään mitään eroa. Alkoi jo vähän kaduttaa. Mutta myöhemmin, toisena päivänä, käytin YSL:n Le Teint Touche Eclatia ja Lancomen Rénergie-peiteainetta, jotka ovat vaaleita talveen sopivia sävyjä. Sivelin päälle kevyesti koko kasvoille uutta puuteriani. Ihmettelin vielä tuntien päästä hyvin säilynyttä meikkiä ja raikkaan näköistä ihoa. Silmien allakin oli täysi rauha.

Ehkä siinä sitten on jotakin taikaa!

Tyylikäs huulipuna- ja kynsilakkasävy syksyyn

Elokuussa sitä alkaa jo odottaa ja syyskuun loppupuolella siihen voi jo upota täysillä: lempiväriini kanervan- ja viininpunaiseen. Malvanväriseksikin noita voisi joku kutsua, mutta ehkä malva on vaaleampaa. Erilaisissa syvyysasteissa nämä vetoavat minuun juuri syksyllä, ja joka syksy ne tulevat yhtä varmasti kuin pimenevät illat ja varisevat vaahteranlehdet. Olen syksyihmisiä, rakastan viileää ilmaa ja rapsakkaa aamupakkasta. Tämä on vuodenaikani. Talvi on toinen.

Ostin jo kesällä Cliniquen Love Pop -sarjasta itselleni syksyä varten värin 13, tuollaisen himmeänpunaisen, joka sopii väreihini, mutta ei pomppaa esiin liian punaisena. Laatu on noissa punissa muuten ihana: pysyvä ja kuitenkin tarpeeksi pehmeä ja voidemainen.

Vähän epäselvää kuvitusta.

Keskellä suurin suosikkini syksyyn, viime vuonna hankkimani ja silloinkin esittelemäni (täällä) Yves Rocherin Grand Rouge -sarjan Mauve Subtil 22. Se on tummempi kuin muut syksypunani, syvä ihana päiväväri, joka ei kuitenkaan ole liian punainen huulilla. Sanoisin tätä väriä hienostuneeksi. Neutraalin silmämeikin kanssa ainakin oma oloni on tässä sellainen;)

Uuden huulipunan osto tulee aina mieleen, kun joku pännii tai on muuten vaan myöhästynyt bussista. Paitsi tunnesyöjä, olen myös samaa luokkaa huulipunan hankkijana. Viimemmäksi ostin Lancomelta ihanan talvisävyn 244 Rose Amnesia. Heti helpotti! Hiukan ruskettuneella iholla se ei näyttänyt miltään, mutta nyt syksyn valon muututtua jo kylmemmäksi ja ihon vaalennuttua se alkaa olla parhaimmillaan neutraalina päiväpunana.

Nämä kolme ovat aivan lähellä toisiaan. Laatikossa saattaa olla muutama muukin vielä samaa väriperhettä, mutta vanhempia. Uudet vaan kiinnostavat enemmän, ei siitä pääse mihinkään. Näistä kolmesta Clinique on kiiltävin, kuten näkyy.

Ostin kesällä Kikolta kaksi kynsilakkaa, hintaan 1.70 € kipale! Tai ostin kolme, mutta tummansininen ei ollut minua varten. Sen sijaan tämä -mikä väri se nyt onkaan, sammutettu viini, paperille kuivahtanut viinitahra vai kanerva?- tämä on loistohankinta. Väri levittyy ihmeekseni täysin peittäväksi jo yhdellä kerroksella. Kuvaa varten olen kuitenkin lisännyt toisen kerroksen, koska muutaman työpäivän jälkeen kärjissä oli jo kulumaa. Ihan täysi kymppi kynsilakkana!

Molemmissa kuvissa on kynsillä kuitenkin sama lakka:)

Toinenkin ihan kiva sävy löytyi, neutraalimpi ja aavistuksen helmiäishiukkasia sisältävä taupe. Se ei ole yhtä peittävä, vaan tarvitaan ainakin kaksi kerrosta. Ihan normaalia siis. Tämän kestävyyskään ei ole toisen luokkaa, vaan kynnenpäistä lakka kuluu pois jo päivässä, vaikka olisi päällyslakkaakin. Joka päivä saa siis lisätä yhden kerroksen. Annan sen sille anteeksi, koska väri on kiva käytössä.

Viisi ripsiväriä ja yksi yllättäjä ylitse muiden

Keräsin esille kaikki tällä hetkellä käytössä olevat ripsivärini, kun huomasin niitä olevan enemmän kuin koskaan ennen. Tavallisesti olen pitänyt käytössä yhtä kotona ja yhtä töissä. Olen herkkä vuodattamaan kyyneliä tuulessa, joten niinä aamuina kun kävelen osan matkasta, teen silmämeikin vasta töissä. 

Tähän yhteyteen on varmaan paikallaan lisätä, että ilman Shiseidojani ei tule mistään mitään. Nuo taivuttajat ovat jotenkin vaan ihan täydelliset tarpeisiini, joten olen hyvillä mielin voinut kävellä ulkomailla Shu Uemuran tiskin ohitse. Niitä ennen kaikki härvelit nipistivät jostakin nurkasta, noitten muoto on sopiva. Töihin olen vienyt Mariela Sarkimat, jotka saattoivat tulla Livboxista tai sitten ostin ne. Niittenkin muoto on hyvä, mutta tyyny on kummallisen kova. Vähän sellainen halpa tuntu.

Innostuin tilaamaan viime talvena tuon kullanvärisessä putkilossa olevan Stilan mustan ripsivärin, kun joku kehui sitä videollaan. Missään ei sanottu, että se olisi vedenkestävä, mutta se todellakin on: sitä on suorastaan vaikea saada pois. Mistä seuraa tietysti, että se on hyvin mustaa ja hyvin pysyvää. Harja on minun ripsilleni harvahko, ja luulenkin että tämä on omiaan jonkun jo valmiiksi tuuheille ripsille. Muhkeaa jälkeä tulee amerikkalaiseen tapaan!

Lancômen Hypnôse on ollut lempiripsarini ties kuinka kauan. En tiedä mitään muuta sen parempaa. (-tai siis voi olla, että jutun lopussa löydän yhtä hyvän:). Ostin sitten joskus alennusmyynnistä tuon kuvassa takana olevan Hypnôsen kokeeksi vedenkestävänä. Ajattelin sen pitävän taivutuksen paremmin ripsissä, etteivät ne koskettaisi linsseihin. Se on kuitenkin kummallisen kuivaa ja ohutta! Tarvitsen ainakin kaksi kerrosta, kun tavallisella riittää yksi. Miksi ihmeessä pitää koko ajan kokeilla uusia, kun entinenkin on hyvä...

Grandiosen ostin jossakin mielenhäiriössä, taisi olla -20% kaikesta Sokoksella, tai jotain. Violetti väri herätti myös kiinnostukseni, sellaista ei ole ollut käytössä herran vuosiin. Olen nyt ihmetellyt tuota käyrää vartta, ja lukuisien käyttökertojen jälkeen ihmettelen vieläkin: en kertakaikkiaan ymmärrä, mitä hyötyä siitä on. En ole koskaan levittänyt oikealla kädellä väriä vasempaan silmään nenän yli, vaan kääntänyt käden toiselle puolelle. Nyt käyrästä varresta on lähinnä haittaa, ja värikin on vielä uutuuttaan turhan kosteaa. Pieni pettymys siis sekin, vaikka tiedän monen pitävän sitä loistotuotteena.

Rénergie-silmänympärysvoidetta en ostaisi koskaan sen oikeaan 73 euron hintaan, mutta löysin sen -70% alennuksella yhdellä reissullani. Ihan kelpo tuote se on, mutta ei mitenkään ihastusta herättävä. Kannessa oleva peiteaine sen sijaan herättää uteliaisuutta, se vaikuttaa tehokkaalta, mutta on vielä nyt kovin vaaleaa väriltään. Pitää odottaa talveen.

Kuvassa keskellä olevan Benefitin Roller Lash saattaa olla Rooman hankintojani, ja on muuten yksi parhaista ripsiväreistä, mitä olen käyttänyt. On myös kalleimmasta päästä, muistaakseni vähän alle neljäkymppiä. Pahvipakkauksessa on kuva, jossa on ruksit ripsentaivuttajien päällä, mutta sellaista ihmeainetta ja harjaa ei ole vielä vastaan tullut, joka taivuttaisi suorat ripset kaareviksi! Nostaa kyllä suorat ripset suoriksi ylös, mikä ei ole kovin imartelevaa.

Benefitin harja on kuitenkin melko pieni ja hiukan kaareva, joten sillä on äärimmäisen helppo levittää ripsiväri tasaisesti ja kauniisti ripsien juuresta lähtien. Se ei myöskään jätä paakkuja eikä liian suurta määrää massaa kerrallaan, ei siis ole vaaraa tönkköripsistä, kuten Stilan kanssa usein. Tämän kanssa olen aina tyytyväinen ripsiini, joista tulee pitkät ja kaarevat!

Näissä kaikissa on tuota vedenkestävää Hypnôsea lukuunottamatta muuten muovinen harja. Pidän niistä kovasti, kyse on kuitenkin muotoilun ja aineen yhteisvaikutuksesta. 

Avatuista puteleista tuli mieleen, kun jotkut suosittelevat ripsivärin vaihtoa kolmen kuukauden välein. C'mon, kuka niin oikeasti tekee? Hirveää tuhlausta. Minä olen aina käyttänyt omani loppuun, enkä ole huomannut sen enempää hajua kuin ärsytystäkään ikinä. Joko mainitsin, että kokemusta on pitkältä ajalta, siis pitkältä, kuusikymmentäluvun lopusta lähtien. Pesen kyllä harjan vedellä aina kun se alkaa olla kökköisen näköinen tai alkaa tehdä paakkuja.

Voittaja tässä skabassa on Max Factorin Masterpiece Transform. Sillä saan kaikista parhaimmat ripset tällä hetkellä, ja silti siistit. Hintaa oli 12 euroa Tallinnan laivalla. Pieni ja taipuisa harja yltää joka paikkaan ja tekee upeaa jälkeä. Ripsistä tulee runsaat, pitkän ja siistit, taivutus pysyy eikä mitään varise pitkänkään päivän jälkeen.

Ripsiväri on hyvin yksilöllinen asia, koska jokaisen ripset, toiveet ja käyttötottumukset ovat erilaisia. Minä en esimerkiksi välittänyt suuremmin Benefitin They're Real -mascarasta, vaikka miniäni ja lukemattomat muut pitävät sitä kaikkein mieluisimpana ripsarinaan. Näissä ei myöskään raha ratkaise, vaan enemmän oma mieltymys. Halvemmat ovat kyllä kiivenneet hinnoissa pikkuhiljaa ylemmäksi, samalla kun monesta kalliimmasta on tullut turhan kallista.

Ripsiväri on monelle tärkein meikeistä, minulle se taitaa silti olla huulipuna.

Luomivärikynä sopii ladyluomillekin

Kaivoin tiistaina pitkästä aikaa Nikonin järkkärin vermeineen kaapista ja puhaltelin pölyt jalustasta. Hyvä että muistin vielä, mistä säätää mitäkin, ja loppujen lopuksi otin suurimman osan kuvista kuitenkin Olympuksella. Sain nimittäin lopultakin inspiksen ruveta kuvaamaan uusia meikkejä! Niitä onkin kertynyt. Olen antanut itselleni luvan törsätä (kevyesti) meikkeihin, kun kerran niin paljon tunnen niihin vetoa. Lähes puoli vuosisataa sainkin pidettyä itseäni aika tiukalla ja hankin käyttöön kerralla vain yhden tai korkeintaan kaksi kappaletta kutakin, siis värivoidetta, ripsiväriä, poskipunaa jne. kerrallaan. Huulipunia ja erilaisia kyniä ei laskettu silloinkaan. Nyt on ollut pari vuotta iloinen meininki, kun saan itseltäni luvan hankkia, mitä haluan. Jos siis raskin maksaa siitä.

Luomivärikyniä olen katsellut pitkään ja ajatellut, että kiiltävät värit eivät sovi ryppyisille luomille. Suurin osahan niistä on hyvinkin kiiltäviä. Mutta niin vaan vanhemmatkin tädit amerikkalaisissa meikkivideoissa levittelevät iloisena kynistä väriä ryppyisille luomilleen ja vannovat niiden nimeen. Nuoremmat näyttävän käyttävän paljon kuparisen ruskeita, lämpimiä sävyjä ja niitä minä vältän kuin ruttoa. Näytän niissä huonovointiselta.

Annoin tässä taannoin ystävälleni lahjaksi Chanelin luomivärikynän. Testailin silloin kädelleni eri merkkejä enkä havainnut niissä suuria eroja. Lancomen uudet kynät olivat ehdottomasti pysyvimpiä, niitä sai hangata vedenkestävän meikin poistoaineellakin hyvän aikaa, ennen kuin sai irti kädeltä. Chanel taas tuntui voidemaiselta ehkä liikaakin, mutta siitä löytyi upein väri. Silloinkin ajattelin, etten omille rypyille noita voisi levittää.

Ostin sitten kuitenkin Tallinnasta Artdecon kivan ruskean kynän, ja varsin edullisen. Ruskeahan ei alkuunkaan kuulu mieliväreihini, mutta tämä numero 16 todella toimii: se on mukavan harmahtava, vedenkestävä meikki, joka asettuu melko nopeasti paikoilleen. Vähän aikaa voi sormella tai siveltimellä pehmennellä reunoja.

Kuvassa on kyllä täysi meikki, vaikka taas näkyy pisamat ja silmänalusten väri läpi. En vieläkään osaa tehdä peittävämpää meikkiä kuvaa varten. Silmienkin alla on sentään kahta peiteainetta, vaikka ei uskoisi. Luomilla on siis Artdecon kynää, ihan nätisti levitettynä, mutta rypyt ja luomien laskeutuminen saavat muuten tasaisen värin näyttämään epämääräiseltä. Ulkonurkissa ja alaluomen rajauksena Lumenen harmaata kynää. Luomivaon yläpuolelle olen levitellyt mattaisia pehmeitä värejä parista paletista.

Tässä on toinen uusi hankinta, Lancomen kulmakynä. Kulutin puolessa vuodessa loppuun Anastasia Beverly Hillsin Brow Wizin, josta pidin kovasti. Minulla oli väri Taupe ja se sopi hyvin, mutta sitä tai Ash Blondea ei ollut Kick'sissä saatavilla. Kyselin sitten paikallisella Sokoksella myyjältä vinkkiä. Hän näytti erilaisia vaihtoehtoja ja olin yllättynyt, että monelta merkiltä löytyi ihan samanlaisia kovia ohutkärkisiä kyniä, ne vaan eivät mainosta niitä! Lancomen kynä 04 Chatâin osoittautui parhaimman väriseksi minun naamalleni (sana tarkoittaa kastanjanruskeaa, mutta on minusta lähinnä harmahtavan ruskea). Laatu on juuri oikeanlainen, ohut ja kova. Sillä on helppo piirtää kevyitä lyhyitä vetoja. Toisessa päässä on tuollainen huvittava pikku kampa.

Rupesi sitten oikein kismittämään: selektiivisen kosmetiikan kalliit mainokset painottuvat voiteisiin ja filmitähtiin, monisivuisina ja ärsyttävinä, kuten Gloriassa. Niitä kalliita voiteita minä en osta, vaan panostan halvempiin ja silti myös tehokkaisiin tuotteisiin. Tieto näistä meikkipuolen uutuuksista taas ei leviä kunnolla, lehdissä se on ihan satunnaista. Lehtijutut tuntuvat nykyisin muutenkin pinnallisilta, kuten hajuvesihoroskooppi. Tai sitten minusta on tullut huumorintajuton ja pahansisuinen akka.

Blogeista ja videoista saan suurimman osan (kosmetikka)tiedoistani. On ihan eri juttu lukea jonkun omia kokemuksia, vaikka ymmärrän toki sen, että voimme olla kaikki käyttäjät ihan eri mieltä samasta tuotteesta. Ripsivärit on tästä paras esimerkki. Silti toivon enemmän myös keski-ikäisiä ja vanhempia tiedonjakajia verkkoon. Kyllä mummotkin meikkaa!

YSL-himotuksia

Voiko olla keväisempää näkyä! Raikas ja ihana puna, joka hehkuu uutuutta ja valoa, lupausta ilosta ja kaikesta kesäisestä äksönistä. YSL:n Rouge Volupté Shine värissä 28 myi itsensä minulle ja olen enemmän kuin tyytyväinen. Tässä on kaiken lisäksi niin ylellinen pakkaus, että silmän saama mielihyvä moninkertaistuu tätä käyttäessä. Ja käyttöön tämä tulee, ei juhlaan vaan arkeen. Ainakin aurinkoisiin päiviin, tämähän on täynnä kevääntulon riemua.

Siinä kävi niin, että ystäväni T. oli käymässä muutama viikko sitten ja osti itselleen tuo poskipunan Blush Volupté 4. Katselin sitä hänen poskillaan ja totesin, että pakko saada. Kupongin kanssa sitten kauneusviikolta sen kotiutin kohtuulliseen alle neljänkympin hintaan. Niitä kevätuutuuksia katsellessa huomasin himon alkavan yltyä. Toppuuttelin jonkin aikaa, kunnes näin yhden vaarallisen blogipostauksen Päivin uusista suosikeista.

Vaarallisia tuollaiset julkaisut ovat siksi, että vaikka ei itse edes muista lukeneensa, himo iskee yllättäen. Esimerkiksi tänään olin vapaapäivänä viattomasti kaupungilla leikkauttamassa tukkaa. Sen jälkeen lähdin vielä kiertelemään ja katselemaan kävelyyn sopivia kenkiä. Jotenkin löysin itseni kuitenkin taas Sokoksen meikkiosastolta, tällä kertaa kyselemässä YSL:n uusia kiiltopunia. Olin jostakin saanut päähäni, että YSL:ää tekee mieli ja siellä voisi olla jotakin minulle.

Niin olikin: maailman ihanin hiukan läpikuultava ja aivan täydellinen kevätpuna. Myyjän kanssa olimme samaa mieltä siitä, että tästä ei väri parane! Jostakin syystä en pidä mattaisista punista enkä runsaspigmenttisistä. Kevyet ja kiiltävät ovat minua varten, ja ne sopivat muutenkin ehkä vanhemmalle naiselle paremmin kuin kuivat mattapunat.

Kyllä se väri vaan kummasti piristää tällaisen ikääntyvän rouvashenkilönkin naamataulua. Ja siinä naamataulussa on nyt sitten YSL:n Le Teint Touche Éclat No B40 pohjana sekä yllämainittu poskipuna ja huulipuna. Kolmen muun huulipunan lisäksi minulla ei muuten mitään muuta YSL:ltä olekaan. On siis tilaa vielä uusillekin himotuksille, jos ei järki tule jossain vaiheessa mukaan tähän touhuun. Mites se uusi blurrausjuttu, jota voi lisätä meikin päälle..?

Vaikkei uskoisi, niin olen tuossa ennen kuvanottoa pöyhinyt käsillä vielä juurileikattua tukkaani, vaikka se näyttää nyt olevan ihan päätä myöten.

Vaikka selvisin flunssastani viidessä päivässä, se jäi ilmeisesti jotenkin jäytämään, sillä koko mennyt viikko meni jotenkin harvinaisen nuutuneissa tunnelmissa. Eilen illalla sitten huomasin yhtäkkiä, että NYT se on ohi, aivan kuin olisin herännyt unesta. Yhtäkkiä oli taas virtaa normaalisti.

Se nyt ei ole kovin paljon, mutta onpahan enemmän. Jaksoin yhtäkkiä taas tarttua asioihin. Ja tänään on todella ollut ihana päivä, onneksi töistä vapaa!

Uusi pikkumustani

Mietin tätä pitkään. Kiertelin ja kaartelin peräti puolitoista vuotta. Houkuttelevan kirpakka, hiukan makea, aavistuksen saippuainen, erikoinen ja kiehtova. Mutta onko liian karkkinen, onko liian nuorekas, onko vielä liian jotakin? Sitten tarvittiin ystävänpäivä, kahdenkymmenen prosentin alennus kaikesta ja kosmetiikkahullu ystävä käsikynkkään, niin johan lähti! Guerlainin La petite Robe noir on minun.

Ostin tuoksun Eau de Toilette -vahvuisena, pidin siitä testaillessa enemmän kuin muista versioista. Se on kukkais-hedelmäinen ja siinä on kuitenkin kunnon särmää, kuten on monissa chypre-tuoksuissa, joista niin kovasti pidän. Itse erotan selvästi kirsikan, en oikeastaan muuta. Jälkituoksu takinhihassakin on kuitenkin ihana, ja se on aina hyvä merkki.

Neiti Kameleontti kuvaili tätä tuoksua blogissaan osuvasti: makean kirpeä ja aavistuksen mausteinen tuoksu, josta löytyy reilusti tummuutta ja syvyyttä. Hän kirjoitti kuitenkin Eau de Parfum -vahvuudesta, joka on vähän erilaisista aineksista tehty ja minusta aika lailla vahvempi. Mutta ei tämäkään mikään kevyttuoksu ole, ei Guerlainilla sellaisia olekaan! 

Fragrantican mukaan alkutuoksussa on ruusua, jasmiinia ja vihreyttä, sydäntuoksuna kirsikkaa, appelsiininkukkaa ja omenaa. Pohjanuotteina on valkoinen ambra ja myski sekä patsuli. Ei erota meikäläisen nenä näitä, ja outoa kyllä tässä on esimerkiksi jasmiinia ja appelsiininkukkaa, joita yleensä vieroksun tuoksuissa. (Vieroksun myös karkkisia, makeita tai voimakkaan itämaisia tuoksuja. Aivan erityisesti inhoan jostakin syystä lämpimiä tuoksuja, kauhistus omalla iholla on esimerkiksi monen suosikki Lancômen La Vie est belle.)

No mutta tämä on siis IHANA!

Guerlainin pullot ovat niin omaa luokkaansa, että haluaisin pitää enemmän myös tuoksuista. Olisi ihana käyttää Shalimaria tai vanhaa Mitsoukoa ihan jo upeitten pullojen takia, mutta en kerta kaikkiaan kestä niitä. Aqua Allegoria -sarjaan taas en ole jostakin syystä koskaan tutustunut syvemmin, vaikka sieltä voisi hyvinkin löytyä kesätuoksuja.

P.S. Taustalla on äitini tekemä vesivärimaalaus.

Mac-paletti ja uurteinen todellisuus

Tiedätte että rakastan violettia silmissä. Jos näen luomiväripaletissa vaaleanpunaista ja violettia, minun on hyvin vaikea ohittaa sitä välinpitämättömästi. Ei yhtään auta kertoa, kuinka monessa muussa paletissa niitä jo on. Eniten pidän sinivioletista, muuta myös luumu kaikissa sävyissään on ihan ohittamaton. Ennen joulua katselin näennäisen välinpitämättömästi Stockmannin verkkokaupan sivujen MACin valikoimaa, kun kuulin että niitä saa nyt sieltäkin.

Keepsakes-sarjan Plum Eyes -paletti alkoi melko pian näyttää aivan minun näköiseltäni. Päätin siis korjata sen pois kuljeksimasta. Kahdenkymmenen prosentin alennuskupongin kanssa hintaa jäi vain 36 e ja paletti tuli postilaatikkoon parissa päivässä. Se oli sellainen joulunaluslahja itselleni.

Kaunista on ja huokaus! Tätähän nyt voi ihan vaan katsellakin, mutta olen toki kokeillut silmiin jo useamman kerran. Yllättäen olen suosinut eniten alemman rivin toista vasemmalta eli Subtly elegant -ruskeaa, tai harmaanbeigeä, jossa on yllättävän paljon pigmenttiä. Se sopii mattaisena luomivaon varjostukseen erinomaisen hyvin vaaleitten ja tummien seuraksi, eikä ole liian punertavaa. Paletista katsomalla ei uskoisi toisaalta, kuinka tummaa se on, eikä kuitenkaan liian tummaa arkipäivään.

Värit näyttävät tältä käsivarrella, sormenpäällä levitettynä. 

Ja sitten vielä käytäntöön silmillä: pohjalla vaalea Sensibility, liikkuvalla luomella Plum Grand, Nocturnelle ja Shadowy Lady. Luomivaossa ja sen yläpuolella mattainen Subtly Elegant ja häivytysvärinä Tarten poskipunaa. Nestemäinen rajaus Sensain.

Tervetuloa vanhenevan, turhamaisen leidin uurteiseen todellisuuteen. Joka puolelta laskeutuu, rutistuu, vetäytyy tai pullottaa, varsinkin kun valo tulee vain yhdestä suunnasta, mutta pieni tasoittelu siellä ja väripläjäys täällä parantaa silti kummasti mielialaa.

Olen vaalentanut kuvaa, koska valoa tuli ikkunasta keskipäivälläkin liian vähän. Siitä johtunee, että luomivaon varjostus näyttää aika vaalealta. Oikeasti se oli kyllä tummempi eikä yläpuolella peilissä näkynyt tuollaista tummaa rengasta. Outoa!

Meikillä ei saa vanhenemista piiloon millään, ja naururypyt pysyvät paikoillaan jo ilman hymyäkin, mutta ihon väriä voi aina tasoitella seerumeilla ja naamioilla, ja tässä kuvassa vielä Lumenen BB-voiteella. Tähän  kun vielä heittää iloisen violetit rillit päälle, niin lähtee heti viisi vuotta silmäpusseista!

Huulille vetäisin kuvaan Lumenen kynää viime kesältä. En käytä talvella näin sinertävää pinkkiä, koska se näyttää vähän höhlältä tammikuun kylmässä valossa. Arkikäytössä on hillitty nudempi väri, kuten Aerinin Liebling, jota varsin ahkerasti olen levitellyt; nyt vaan vetäisin pinkin puseron seuraksi kesäisen punan.

Mutta ei siis ollut turha ostos tämäkään. Kaikki värit ovat käyttökelposia, jotkut enemmän kuin toiset. Laatu ei petä, jos nyt ei herätä erikoisempaa ihastustaankaan. Pysyvää jälkeä näillä saa, se on sanottava, mutta niin saa kaikilla käytössäni olevilla luomiväriellä. Ihan ilman pohjustajaakin useimmat pysyvät kuosissa iltaan asti. Kermamaisempia ja paremmin levittyviäkin olen käyttänyt (Guerlain, YSL, Urban Decay), ja isompi nappi olisi tietenkin helpompi siveltimelle. Mutta minä halusin nämä värit.

Sanoisin että on aika monikäyttöinen paletti tällaiselle vanhemmallekin naiselle. Sali Hughes muuten sanoo kirjassaan Pretty Honest, että "Lilac should be banned on everyone over nine!" 

Sali on ihan kiva ja suorasanainen nainen ja kirja on mukavaa luettavaa, mutta tässä hän nyt vaan on väärässsä!

Toivottavasti ette ole kyllästyneet kosmetiikkapostauksiini. En ole pitkään aikaan ollut innostunut kuvaamaan ruoanlaittoa tai sisustamaan. En ole nyt millään valokuvauskurssillakaan. En halua kirjoittaa kirjoista, koska se tuntuisi työltä. vaikka ei leipätyötäni olekaan. Kulttuurin harrastaminen taas on jäänyt muutenkin vähäiseksi tänä talvena.