Oksan hyllyltä

Lyran kirjat -sarja kertoo Pullmanin Universumien tomu -trilogian Lyrasta, ennen ja jälkeen Tomua . Bloggasin aiemmin tänä vuonna sarja-avaus Vedenpaisumuksesta , joka oli miljöön puolesta hieno (luostari, pubit, veden vallassa oleva maaseutu- ja kaupunkitienoot toimivat erinomaisesti) mutta juoni jäi aika keskinkertaisella tasolle. Mietin jopa, viitsinkö enää ollenkaan vaivautua sarjan pariin. Onneksi sentään otin Ruusunmetsästäjät lukupinoon, sillä se piti minut vaivatta otteessaan tiiliskivimäisestä sivumäärästä (himpun yli 900!) huolimatta.  Kirjassa hypätään Lyran aikuisvuosiin, ja siirtymä on äärimmäisen onnistunut. Lyrassa on paljon tuttua, mutta jotain on vuosien mittaan tapahtunut: Lyrasta on tullut analyyttisempi, harkitsevampi, opiskelija - eikä hän enää ole Pantalaimonin kanssa samalla aaltapituudelle. Erkaantuminen Pantalaimonista lähes järkytti minua, sillä kumppanuus daimonin kanssa on ollut Pullmanin kirjojen keskeisimpiä erikoispiirteitä. Toisaalta oli kiehtovaa...

Vuodenvaihteen lukuhaastekoonnit on vihdoin taputeltu, ja blogi palailee arkeen eli kirjajuttuihin. Bloggausjonoon on kertynyt sen verran tavaraa, että niputan pari arvioita samaan postaukseen. Sekalainen sillisalaatti sisältää tällä kertaa Toni Morrisonin hienon esseekirjan Toiseuden synty (Tammi, 2020) ja Philip Pullmanin fantasiakirjan Vedenpaisumus - Lyran kirjat I (Otava, 2018). Toni Morrison: Toiseuden synty - Rodusta, rajoista ja kirjallisuudest a (Tammi 2020, Keltainen kirjasto nro 513; suomennos Koko Hubara ja Astrid Swan) Morrisonin esseekirja on koottu hänen Harvardin yliopistossa vuonna 2016 pitämiensä Norton-luentojen pohjalta. Kirjan alaotsikko kertoo oleellisen: keskiössä ovat rodun käsite, rasismi ja sen ilmiöt ja historia, sekä myös Morrisonin oma kirjallinen tuotanto. Toiseuden synty on lyhyt kirja, vain pienoisromaanin mittainen. Sen aihe on kuitenkin niin väkevä ja Morrisonin tyyli kaikessa yksinkertaisuudessaan ja selkeydessään niin taitavaa, että lukukokemukses...

Huomenna alkaa joulukuu eli hip hei, joulukalenterit esiin! Kirjabloggaajien joulukalenteri alkaa tänä vuonna Luetaanko tämä? -blogista , josta kannattaa huomisaamuna käydä kurkkaamassa ensimmäinen luukku. Itse en ole nyt mukana tässä kalenterissa (ei löytynyt ideoita jouluiseen postaukseen...), mutta päätin kierrättää pari vuotta sitten kokeilemaani joulukalenterikirja-ideaa , jonka löysin alunperin Goodreadsista.  Homman nimi on, että jokin itse valittu kirja luetaan pikku pätkissä 24 päivän aikana. Jouluna 2018 valitsin lukuun Jane Austenin klassikon Järki ja tunteet , joka oli hyvää luettavaa mutta "luukkujen" aukominen meni loppua kohden aivan plörinäksi . Mutta uusi joulu, uusi tilaisuus aukoa kirjallisia luukkuja! Ja tämän joulun joulukalenterikirjani on...  ... Philip Pullmanin Vedenpaisumus (Otava, 2018)! Sivuja on 686 eli noin 28,5 sivua per päivä. Päädyin Pullmanin fantasiajärkäleeseen siksi, että pidin valtavasti Universumien tomu -trilogiasta, ja paluu sen maai...

Kirjallinen vuosi 2017 on hyvä päättää viiden tähden kirjaan. Tällä viikolla olen osallistunut Superlukumaratoniin , mutta kovin superia oma lukemiseni ei varsinkaan viikon loppupuolella ole ollut (jonkinmoinen maratonkooste ilmestyy ensi viikolla). Lukuviikkoni kirkas valopilkku ajoittuikin alkuviikkoon, jolloin sain päätökseen Philip Pullmanin Universumien Tomu -fantasiatrilogian kolmannen osan Maaginen kaukoputki (Tammi, 2003). Kirja tuntui heti ensimmäisiltä sivuilta juuri sellaiselta kuin hyvän fantasiaromaanin pitääkin: päähenkilöt olivat sympaattisia ja heidän kohtaloissaan halusi elää täysillä mukana. Ja jännitystä ja seikkailuja oli, paljon! Maaginen kaukoputki alkaa tilanteesta, jossa rouva Coulter on vanginnut tyttärensä Lyran Himalajan vuoristossa sijaitsevaan luolaan. Yrttien avulla hän pitää Lyran unessa. Unissaan Lyra vaeltaa aiemmissa osissa kuolleen ystävänsä luo, Kuolleiden maahan, ja lupaa herättyään palata pelastamaan ystävänsä. Lyran lupaus ja sen seuraukset ...

Philip Pullmanin Kultainen kompassi oli minulle todella hyvä lukuelämys, taikaa täynnä ja eläydyin täysillä mukaan Lyran ja Panin salaperäisiin seikkailuihin. Alkuvuodesta sain vihdoin ja viimein luetuksi Universumien Tomu -sarjan kakkososan Salaperäinen veitsi (Tammi, 2003). Odotin tietysti saman tasoista kirjaa kuin Kultainen kompassi, sillä tästä fantasiasarjasta olen lukenut hurjasti kehuja. Mutta niin siinä vain kävi, etten tavoittanut Kultaisen kompassin maagisia lukufiiliksiä. Olisiko syynä ollut toisen keskeisen päähenkilön mukaantulo? Olin harmissani, kun Salaperäinen veitsi tuntui "vain" keskinkertaisen hyvältä fantasiatarinalta, joka vei juonta eteenpäin ja antoi paljon lisää tietoa Tomuun liittyvistä kuvioista ja eri maailmoista. "Kaupungin keskustan tuntumassa, kymmenen minuutin kävelymatkan päässä, oli elokuvateatteri. Will maksoi molemmat sisään, osti nakkisämpylöitä ja popcorneja ja Coca-Colaa. He ottivat ruoat mukaansa ja asettuivat paikoil...

Seitsemännen taiteen tarinat -lukuhaasteeni päättyy ensi keskiviikkona, ja oman haastetaipaleeni päättää Philip Pullmanin Universumien tomu -fantasiatrilogian avausosa Kultainen kompassi (Tammi, 2008), josta nautin sekä kirjallisena että elokuvallisena versiona. Pullmanin trilogia on ollut pitkään tutustu joskus -listallani, sillä olen kuullut siitä kehuja sieltä ja täältä. Onneksi ymmärsin lukuhaasteen myötä viimein tutustua sarjaan, sillä ainakin avausosa oli todella hyvä ja elokuvaversio tarjosi visuaalisesti näyttävän version Lyran seikkailuista. Kultaisen kompassin päähenkilönä on nuori Lyra Belacqua, joka on menettänyt vanhempansa ja asuu Oxfordissa, Jordan Collegessa. Hänen tiedemies-tutkimusmatkailija setänsä lordi Asriel on ulkoistanut Lyran kasvatuksen collegen väelle, ja Lyrasta on kasvanut omapäinen ja oma-aloitteinen rohkea tyttö. Varsin sopivia ominaisuuksia seikkailuun, johon hänet kirjan alussa tempaistaan mukaan. Tapahtumat käynnistyvät siitä, kun Lyra vahin...