Rahi

Ostin kesällä tarjouksesta puuvillakudetta virkatakseni maton. Pari kilon kerää jäi yli ja ajattelin, että niistä saisin vanhan pyöreän rahin päälle uuden päälysen.

 No eihän se riittänyt kuin alkuun. Kaivelin sitten jämäkuteita, jotta sain päälysen valmiiksi.

Nyt sitten on itsellän kiva käsityönurkka olohuoneessa. Jossa voin purkaa tuon maton, jonka kesällä kiiruusti tein ja joka ei ollutkaan kiva. Sitä voi sitten jännittää riittääkö kude uusinta versioon matosta vai joudunko kude kierteeseen.

Mosaiikkivirkkaus

Viime talvena tuli monessa paikkaa vastaan sana mosaiikkivirkkaus. Se kiehtoi ja etsiskelin ohjetta, mutta tuolloin ei hakusanat hirveesti tuottaneet tuloksia. Päätin kuitenkin kokeilla yhtä. Ravelrysta löytyi lämpötilapeitto, jossa oli kivan näköisiä neliöitä. Yhden neliön onnistuin virkkaamaan, mutta kyllä oli hankalaa ja siihen se sitten jäi.

Keväällä kuitenkin heräsin siihen, että pitäisi yksi peitto virkata, kun sukulaispoika pääsee ripille ja perinteisesti olen rippilapsille virkannut peiton. Mietiskelin pojalle sopivaa aihetta ja taas törmäsin netissä mosaiikkivirkkaukseen. Nyt syvennyin aiheesees ja löysin hyvän ohjeen, jonka avulla tuo tekniikka aukesi. Aika yksinkertaistahan tuo loppujenlopuksi onkin, taisin vaan aloittaa ekaksi opettelun turhan vaikeasti neliö mallista. Tuo vaakasuora eteneminen on paljon helpompaa.

Etsiskelin netistä erilaisia kaaviokuvia, joita sitten tein pötköön satunnaisessa järjestyksessä, kunnes peitolla oli tarpeeksi kokoa. Kaikki raidat ovat erilaisia.

Lankana tässä oli myhomeliving sukkalangat, vaalean ja tummanharmaat sekä musta ja valkoinen. Sekä pikkuisen jotain vihreetä jämälankaa.

Reunuksen tein  tuon "lämpötilapeiton" ohjeen mukaisesti, vähän suurempana tosin.

Tästä tuli kyllä hieno, en meinannut raaskia luopua koko peitosta. Täytynee teehdä itselle oma joskus.

Tawashi

 Jo joskus aikoja sitten tein ensimmäiset tawashini (astianpesusieni), mutta silloin en oikein tuntenut omakseni tuon käyttöä.

Nyt kun käsinpesee melkein vain paistinpannuja, kun muut tiskit laittaa pesukoneeseen, niin nuo pesusienet aloivat tuntua käytännöllisiltä.

Etsinkin vihonviimeiset bambulanka nöttöset ja virkkasin niistä muutaman uuden tawashin.

Kokeilin kahta ohjetta toinen Punomon sivuilta ja toinen Kanngaskorjaamolla blogista.

Nyt nuo ovat melkein joka päiväisessä käytössa. Näppärä kiepsauttaa paistinpannu puhtaaksi käytön jälkeen ja sitten tiputtaa tawashi pesukoneeseen muun pyykin sekaan.

Pinloom

 Sain joululahjaksi "kudontakehyksen" (pinloom), kun pyysin miestä tekemään sellaisen. Ajattelin, että kokeilen tuollaista itsetehtyä, ennenkuin ostan oikean, jos vaikka ei tämä tekniikka maistukkaan. Idea tähän hommaan syntyi, kun Wellamo-opistolla oli kurssi Neljän tekniikan villatakki. Itse en tuolle kurssille ehtinyt, mutta ig:ssä seurasin kurssin vetäjän Pia Heilän postauksia ja alkoi tuo kudontakehys kiinnostaa. Eipä auttanut muu kuin vähän googlailla.

Etsin netistä kehyksen teko ohjeen ja kuvia (https://adventuresinpinloomweaving.com/2018/08/02/pin-loom-templates/). Tässä meidän kehyksessä nuo naulat eivät ole parhaita mahdollisa, koska niissä on kannat, mutta toimivat kuitenkin.

Pujotteluneulaksi ostin villaneula/päättelyneula paketin. Niissä on isohko siimalenkki, johon on helppo pujottaa lanka ja olivat tarpeeksi pitkiä omaan kehykseeni, jolla saa siis tehtyä 14x14 cm neliöitä.

Opettelin kehyksen käytön kuvista (https://www.mielkesfiberarts.com/pin-loom-weaving-a-photo-tutorial/). Jo heti ensimmäisellä kokeilulla jäin koukkuun. Käytin villasukkien jämälankoja. Kun olin muutaman palan kutonut, niin piti etsiä kaikki harmaat, beiget ja muut hillityt jämälankani, sillä halusin niistä neuletakin. 

Palojen ympärille virkkasin kerroksen ketjusilmukoita ja kiinteitä silmukoita.Palat kiinnitin toisiinsa etupuolelta ketjusilmukoilla. (https://www.cherryheartcrochet.co.uk/2014/09/crochet-joining.html)

Olin vähän tylsä, enkä muotoillut takkiani mitenkään ihmeellisesti, vain palarivejä kiinni toisiinsa ja hihatkin tasapötkylöitä. Tuli vähän sellainen "kimono".

Helman, etureunan ja kauluksen ympäri virkkasin seitsemän kerrosta kiinteillä, silmukan takareunaan.

Tästä tuli kivan hillitty ja mukavan ohutkin.

Väriä kevääseen

 

Jo viime keväänä tein itselleni tämän värikkään takin. Nyt odottelen vaan että kevät lämpenisi, jotta taas tarkenisi kulkea tämä aurinkoinen takki päällä.

Tämä on virkattu Novitan Cotton soft langasta ja tuon kukkaneliön ohjeen löysin Ihan Oikea Blog:sta jo kauan sitten. Aluksi olin ajatellut tehdä tuon takin isoäidin neliöistä, mutta halusin kuitenkin jotain muuta ja tuo kukkaneliö tuntui kivalta. Lankojen värit valikoituivat, kun ne löytyivät alennuslaarista ja mustalla halusin hieman hillitä tuota liiallista kirkkautta.

Kun meinasin kyllästyä noiden neliöiden virkkaamiseen, niin selkään ilmestyikin tuommoinen isompi spiraalineliö. Ja takkihan kaipaa aina taskuja, niin noista spiraaliympyröistähän sai mukavat taskut. Pidän huppareista, niin tähänkin vielä lisäsin hupun.

Aurinkoa tiedossa

Meillä nuori harrastaa cosplaytä, tai harrastaisi mutta viimeisen vuoden aikana on kaikki con-tapahtumat peruttu.

Minä kuitenkin virkkasin auringonvarjon, jota voisi jonkun asun kera ehkä käyttää sitten tulevaisuuudessa.

Rungon otin vanhasta  lasten sateenvarjosta ja "kankaaksi" virkkasin sitten puuvillalangasta pitsiliinan. Ohje liinaan oli jossain vanhassa lehdessä, ihan tavallinen pyöreä liina, jota virkkasin kunnes se oli sopivankokonen sateenvarjon runkoon.

Kivahan siitä tuli.

 

Kesän muisto

Meillä oli kesällä rippijuhlat. Kesän kuumimpana päivänä. Siinä ei kauheasti naurattanut, kun yritti pitää tarjottavia viileenä ja vieraiden nestetasapainon kunnossa. Ei vaiskaan, kyllä se oli mukava päivä, kun kuopus pääsi ripille.
Ei löytynyt neidille sopivaa mekkoa kaupasta ja lupasin yrittää ommella hälle haluamansa. En ole ommellut pitkään aikaa vaatteita. Eikä nyt löytynyt ihan oikeaa kaavaa, vaan ajattelin että kyllähän tuosta melkein oikeasta kaavasta saa muokattua toivotunlaisen. Ei ehkä olisi pitänyt olla niin optimistinen. Kyllä sain muutamaan kertaan purkaa saumoja ja leikellä uutta muotoa. No loppujen lopuksi mekko kelpasi käyttäjälleen, mutta ehkä ei kannata tutkia lopputulosta liian läheltä.

Lahjaksi tein peiton. Tyttö pitää mangasta ja animesta ja siitä maailmasta löysin kuvan peittoon.

Tein sen taas c2c-tekniikalla, villalangoista. 

Täällä taas

Tämän vuoden teemana minulla on ollut tuhota kaappien sisältöä. Elikkä tehdä kaikesta hamstraamastani materiaalista jotain. Kaikilla meillä käsitöihin hurahtaneilla on vissiinkin synnynäinen ominaisuus tallettaa kaikki mahdollinen tavara ja materiaali, jos siitä vaikka voisi tehdä jotain ja eihän tätä nyt roskiin voi laittaa. Ja kaappitilahan on rajallinen. Ei teemavuosi kauhen hyvin ole mennyt. Kaapit pursuaa yhä.

Alkuvuosi meni tuhotessa lankavarastoja (jotka yhä täyttää monen monta laatikkoa). Mutta tyytyväisin olen, että sain käytettyä yhden lankapussukan, joka sisälsi kaikenlaisia omituisia lankoja, paksuja , ohkaisia, akryylia ja sekoitelankoja... En edes tienyt mistä ne kaikki langat olivat meille pesiytyneet ja mitä niistä oli alunperin tehty. Nyt oli vain jäljellä epämääräisiä langan loppuja ja kerän puolikkaita. Kun aloin tätä pussia virkkaamaan peitoksi, ajattelin, että piilotan sen sitten jonnekin pois silmistä ja pois mielestä.

Virkkasin peiton c2c-tekniikalla, ja lankoja virkkasin kerä kerältä ilman suunnitelmaa. Vähän valikoin värien järjestystä niin että siitä tulisi mahdollisimman sekainen. Ohuemmat virkkasin kaksin- tai kolminkertaisena ja koukku oli kasin koukku.

Mutta lopputulos yllätti täysin. Peitto on mukavan pehmeä ja värityskin hauskan rouhea. Siinä se kököttää sohvan kulmalla ihan näkyvillä ja on käytössäkin nyt viileiden iltojen turvana. On niin mukava käpertyä pehmeän ja lämpimän peiton alle lukemaan.

Mandala Madness

Jämälanka tammikuu taitaa jatkua vähän pitempään. Lankoja kun tuntuu sikiävän tuolta komeroista.
Aloitin jo kauan ajattelemani projektin. Oikeastaan jo siitä asti, kun näin ensimmäisiä  Helen Shrimptonin Mandala Madness virkkauksia mietin ,että joskus pitää yrittää tuotakin. Ja nyt olisi aikaa ja nähtävästi materiaaliakin tuohon.
Suomenkielisetkin ohjeet löytyy googlettamalla Mandala Madness Osa 1.

Yritän siis tuhlata tähän peittoon jämälankojani.

Osa 1

Näihin alkukerroksiin riittä nuo vähän pienemmätkin jämät. Mutta kerroskerrokselta tarvitsee enemmän ja enemmän lankaa. Saas nähdä kuinka omat jämät riittävät.

Osa2

Osa 3

Olen nähnyt monta niin hienoa mandalaa, sävyvävyyn tehtynä, mustavalkoisia, värikkäitä. Omista jämistä ei nyt kovin tyylikästä saa, mutta värejä ainakin riittää.

Osa 4

Osa 5

Osa 6

Nyt olen saanut osan 7 valmiiksi ja lankoja riittää vielä.

Osa 7

Jämät

Ajattelin, että tammikuu olisi jämälankakuukausi. Yrittäisin tuhota pois kaikki hillotut jämät. Eipä noita kauheasti olekkaan tuumasin, kun katselin jämälaatikkoani.

Virkkaaminenhan on se minun juttu ja monasti olin haaveillut tekeväni mandalaa. Katselin noita valmiita mandala ohjeita. Valitsin toteutettavaksi Christine Batemanin Jackfield Tile Square ja toiseksi vaihtoehdoksi The Lavender Chair-blogista Lotus Flower Mandala. Näitä sitten virkkailin kumpaakin pari kappaletta, isonsin niitä vähän lisäämälla kerroksia oman maun mukaan.

Mitä näistä neliöistä lopulta tulee, siitä sitten kun suunnitelmat ovat hahmottuneet pitemmälle.

Kun neliöt olivat valmiit, ajattelin että alkavat langanloput olla vähissä. 

Ja jämäkerät muuttuneet vielä pienemmiksi jämiksi.

Mutta sitten jostain jemmasta löytyi pussillinen lisää jämäkeriä, niinpä saan aloittaa alusta jämien tuhoamisen. Onneksi tammikuuta on vielä jäljellä.

Vuoden eka

Vuoden ensimmäinen käsityö tuli tarpeeseen ja itselle. Olen huono pipojen käyttäjä. Useimmat tekeleet on jääneet kaappiin pyörimään. Useimmiten vetäisen hupun vain päähäni, kun talvella ulos  joutuu lähtemään. Saapa nähdä miten tälle käy.
Lanka on miehen siskolta saatua lankaa. Heillä on lammasfarmi, jonka omista lampaanvilloista lanka on tehty. Mukavan pehmeää villaa. Eikä ainakaan vielä ole alkanut kutittaa otsalla.

Malli on taas ihan omasta päästä. Halusin virkata, koska ajattelin pipon olevan näin tiiviimpi ja lämpöisempi. Virkkauksen aloitin päälaelta. Kuvioita tein kohopuolipylväillä  ja vaakaraidat syntyvät, kun virkkaa puolipylvään varteen takaapäin.