Muumimuki Alkuperää kunnioittaen voittajatar!

Arvoin uusimman Muumimukin ja voittajaksi arpoutui,

Mervi.

Onnittelut! Ja suuret kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille.

Huomenna alkaakin uusi arvonta, joten olkaa näppäinten äärellä jo heti aamusta!

Muumimuki Alkuperää kunnioittaen-arvonta

Arvon uusimman Arabian Muumimukin Alkuperää kunnioittaen.

Osallistuminen tapahtuu kertomalla kommenttiboksissa sähköpostiosoitteensa. Arvonta päättyy sunnuntaina 30.9.17 ja voittajaan otetaan henkilökohtaisesti yhteyttä sähköpostin kautta. Onnea kaikille arvontaan!

Ps. Jos olet blogini kirjautunut lukija, niin saat kaksi arpaa.

Kirjautua voit blogisivustoni oikealla puolella olevasta Aloita blogin seuraaminen-painikkeesta.

Julkaisua saa jakaa!

Poutapilven reunalla - pisteitä ja rajanvetoja *

Kuutamo pesi eilen illalla kelmeän vaalealla valollaan parveketta. On kuin olisi ollut toisessa todellisuudessa. Metsän pehmeä sammalhuone, jossa voi kuunnella luontoa. Maisema oli maaginen.

Unen turvaisa utu katosi, valvoin kuutamon kanssa, jonka valo kylpi parvekkeella hipihiljaa. Voisiko siitä riittää valoksi väsyneille.  Kuu kumottaa tumman taivaan kannessa. Kuin kuulisin sen hiljaisen laulun. Huoli kasvaa aivan liki ihoani. Murheen tuuli alkaa kiskoa omia oksistojaan, riepottelee. Kävin saamassa sairaalassa lisähappea kipeille keuhkoilleni. Minä, joka en edes polta tupakkaa. Voi sisäilmaongelmat!

On olemassa piste, jonka jälkeen kaikki on tarkkaa. Jossain kohtaa elämää näkee kaiken tarkemmin. Vaikeus on ymmärtää, milloin on sillä kohdalla, että on parempi antaa olla. Luovuttaa. Rajanvetoja ja pisteitä. Tuulisia säröjä. Syviä tummia onkaloita. Päätän nähdä tärkeimmän. Olla vahva. Jälleen sen tuhannennen kerran. Vaikka välillä polvet verillä ollen.

Matka aamuun jatkuu vierellä unipehmoisen kisun. Inkeri nukkuu pääni vierellä, tuntee hengitykseni. Välillä pukkii kasvoihin kostealla nenällään ♡Pehmeä kosketus pienissä unihetkissä.

Katsahdan tavoittamaan poutapilven reunan ja lupaan luottaa. Kaikelle löytyy uusi alku, kivun jälkeen kiitoksellekin on aikansa.

Päätän löytää tästäkin päivästä sen tärkeimmän!

Jääkarhuja, sankkaa lumisadetta ja täydellisiä säröjä

Eilen tehtiin jälleen historiaa. Historiallisia maailmaa muuttavia päivämääriä: 9.11.1989 Berliinin muuri kaatui ja Donald Trump valittiin eilen 9.11.2016 Yhdysvaltojen presidentiksi.
Hyvä valinta. Vaihtelua. Yhdysvaltojen äänestystuloksen lopputulos.
Kansa on puhunut.  Muuta en kommentoi.

Eilen se taas tapahtui, kuten toissapäivänä jo arvelin. Notkahdus. 10 tuntia töissä meni hyvin. Sitten sain soiton. Sydämeni hyppäsi kurkkuun, heikotti. Suljin hetkeksi silmäni ja sitten katsahdin taivaalle. Lähetin tuulen mukana sinne viestin.

Uskoa ja ajoittain horjuvaa luottamusta.

Välillä ihmettelen, kuinka vähään mahtuukaan elämän runsaus, juuri minulle omistettu. Säröjä, täydellisiä säröjä. Täydellistä elämää ei ole olemassakaan. Ja niistä turhan tärkeistä ja omasta mielestään täydellisistä tyypeistä olen jo hankkiutunut eroon. Energiasyöpöt.

Keskittyvät kaikkeen muuhun kuin tässä hetkessä olevaan elämään ja sen kauneuteen.

Pienet pehmoiset tassut vierelläni.

Uskallan elää täysillä.

Katukuvasta puuttuvat enää iglut ja jääkarhut. Tulee mieleen Pohjois-Karjalan talvet lapsuudessa. Suurena eroavaisuutena se, ettei mun tartte enää päivittäin köryyttää 100km suuntaansa työmatkaa omalla autolla. Hikikarpalot otsalla, kun näkyvyys on heikko ja urat vetävät koko ajan autoa metsähallituksen puolelle. Kyllä tää julkisilla kulkeminen on mukavaa. Helpottaa elämää suuresti. Mun Stadi, hima ja megamesta ♡

Ja jos maisemointia ajatellaan, niin tähän lumimäärään sopisi hyvin vuoristonäkymä. Sehän tekisi tästä idyllisemmän ja kauniimman. Lumivuoret siintäisivät horisontissa,ah! Tämän pilvisen, kylmän ja pimeän ajan jaksaa jotenkuten, kun tietää pääsevänsä vuoden alkupuolella lämpöön. Voi kaivaa flipflopit matkalaukusta ja relata turkoosinsinisen meren äärellä kookosjuoma kädessä. Huojua palmujen tahdissa.

Mutta on tässä loputtomassa lumisateessa sekin hyvä puoli, että voi käpertyä kotipesän lämpöön viltin alle ja syödä ruokakaappia tyhjemmäksi. Josko lumi vallan saartaisi vielä meidät. Ei haittaisi. Olisi ruokavarastot jo täynnä apetta. Voisin jäädä aamuisin nukkumaan ja kehrätä kuin kissa. Elää kissan elämää talven ajan. Olen hyvn lahjakas, nimittäin unilahjojen osalta. Voisin nukkua päivät pääksytystään ja elää öisin lukien ja kirjoitellen. Ripaus taiteilijasielua. Mutta jos minusta ei kuulu vähään aikaan mitään, niin olen kadonnut lumeen.

Sitä pystyy mihin vain, jos vain kuuntelee sydäntään, uskoo, luottaa, pysyy vahvana ja ennen kaikkea rakastaa.

Rakkauden valaisemassa huoneessa varjotkin ovat turvallisia ♡

Täällä on taas kerinnyt tapahtua vaikka ja mitä. Matkapostauksen pariin palaan ensi viikolla. Nyt sormeni on paketissa ja kirjoittaminen on ajoittain kivuliasta. Heti kotiin tullessani viilsin sormeeni veitsellä ison loven. Mutta tästä ja muista jutuista kerron enemmän tulevissa postauksissani. Tekevälle sattuu.

Tänään olin iloisissa eläkejuhlissa YNKissä. Oli laatu seuraa, juomaa ja kakkua sekä upeita musiikkiesityksiä ♡ Harmaankin päivän pelasti ihana työyhteisö ja kuplivan makoisa juhla! Rakkauden valaisemassa huoneessa varjotkin ovat turvallisia ♡ Kun katsoo asioiden valoisaa puolta, vaikka on kylmää ja tuulista voi istua sisällä lukemassa, nappailla antibioottia tulehtuneeseen sormen haavaan, kuunnella kehräystä ja voi pitää suloisia villasukkia! Syksy. Suuri viha/rakkaussuhde. Huomasin tänään, että on ilo omistaa lähellään samanhenkisiä ihmisiä. Juuri edellisenä iltana keskustelin mielen ja ajatusten vaikutuksesta kehoon. Ei ole yhdentekevää, mitä ajattelemme ja on tärkeätä tiedostaa omat ajatukset. Missä ne nytkin viipottavat?

Ajatus pakkasista ja kinoksista saa tämän vilukissan lisäämään

uuden kerroksen villaa päällensä. Onneksi lunta ei ole vielä satanut näille konnuille. Nyt padat porisemaan ja lisää

kynttilöitä ja vielä kerran kynttilöitä. Pysytään lämpiminä.

Viikonloppuna kannattaa piipahtaa Viini- ja ruokamessuilla sekä kirjamessuilla.

Tunnelmallisia lokakuun viimeisiä päiviä 

R, niinkuin sunnuntai*

R, niinkuin sunnuntai!

Sunnuntai on rentopäivä isolla R:llä. Piipahdin eilen ajan kanssa kaupungilla ystävän kanssa ♡ Palkitsin itseni pitkästä aikaa. Piipahdin eilen kaupungilla ja löysin Gantin lahjakortilleni viimeinkin käyttöä. Ostin uuden collegen. Ihastuin sen väreihin. 

 Tänään onkin ollut harmaan kaunista, silloin voi hyvällä omallatunnolla olla loppupäivän sisällä, kuunnella tuulen huminaa kattopelleissä ja hieman lueskella. Ihanaa kun on lauantai, ei ole mitään velvoitteita voi vaan olla, jos ei keksi muuta. Tosin tänään sunnuntaina olen jälleen kerran tavoilleni uskollisena töissä muutaman tunnin.

Rakastan myös sohvannurkkaa, rakastan torkkupeittoon kääriytymistä, rakastan kynttilöitä, rakastan kuutamoiltoja, rakastan villasukkien jalkaan vetämistä ja rakastan tavallista hyvää arkea. Rakastan kotia, vaikka välillä on mukava käydä hieman viihteellä ja tavata ihania ystäviä :)

Ligne Rosetia lainatakseni: Staying home is the new going out to a fancy place. Kaupungilla oli eilen mielenosoituksia. Kotona kukaan ei osoita mieltään. Täällä kehrätään. Kotona on ihanan hiljaista ♡

Pidä itseäsi tänä iltana oikein hyvänä ❤️ Päivä kerrallaan juuri oman tuntuista elämää.

Ilo syntyy syvissä vesissä*

Elämä on omistajansa käsissä, niinhän sitä sanotaan ja jonkun mielestä jopa liian arvokas jätettäväksi oman onnensa nojaan ajelehtimaan.Mutta mistä sen sitten tietää? Milloin pitää olla tyytyväinen siihen mitä itsellä on, milloin hypätä haaveiden perään? Ehkä sen vaan tietää. Pitää vaan uskaltaa silloin kun siltä tuntuu. On oltava haaveita ja tavoitteita ja niitä täytyy muistaa toteuttaakin. Jotenkin olen oppinut elämään "nytku" enkä "sitku". Sitä helposti jumiutuu odottamaan jotain; työpäivän päättymistä, viikonloppua, matkaa, terveellisempää ruokavaliota, mitä tahansa. Ajattelee, että "olen niin onnellinen sitten kun". Hankalaa se välillä on, mutta harjoitus tekee mestarin - tässäkin.

Ilo syntyy välillä hyvinkin syvissä vesissä.

En halua hukata tätä päivää odottamalla huomista. Olen jalat maassa, pää pilvissä- tyyppi. Vakavasti valoisa, väkevästi herkkä tunneihminen. Koen, että ajatuksillamme ja haaveillamme on vissi merkitys elämäämme. Ne vaikuttavat valintoihimme, päätöksiimme, polkuihimme. Tämäkin päivä viikataan elämänpinoon. Minulle kirjoihin uppoaminen tarkoittaa laatuaikaa, kirjoja ei voi koskaan olla liikaa. En voisi kuvitellakaan vaihtavani oikeita kirjoja virtuaalikirjallisuuteen.

Eilen pienellä kävelyllä mietin niitä tarinoita, joita talojen puutarhat kätkevät vanhojen tammien ja vaahteroiden uumeniin. Tarunhohtoisen taikapiirin kudelma verkkokalvollani. En osaa kirjoittaa onnesta enempää. Se on hetkiä, vahvan ja lempeän onnekkaita, yllättäviä kohtaamisia hyvän äärellä ja arkisia hetkiä. Ihan ikiomia. Lähelläni on aitoja ja hyväntahtoisia sieluja. Jos toivot toiselle ikäviä asioita töksäytellen,siinä satuttaa eniten vain omaa sieluaan. Toivo mieluummin tällaiselle tyypille ymmärryksen lisääntymistä kuin pahaa tai töksäytteleviä asioita.

Hymyn helmeilyä, ilon pirskahtelua, toivon tuulahduksia torstaihisi ja huolenpitoa ystäväiset !

Sadepäivän iloja ja kirjavinkkejä

Sadepäivä. Mutta olipa kiva työpäivä. Iloa, kun huomaa uuden oppimista. Loppuillan luen kirjoja viltin mutkassa, nukun päikkärit ja murehdin kadonnutta asiaa. En kuntoile muuta kuin jääkaapille ja takaisin.

Pidä mielessäsi, että kaikki kuntoasi koskevat skeptiset huomautukset ovat valtion tukemaa terveysterroriaa! ;D

"Onko Nipsu herännyt? Tuskin, arveli 

Muumipeikko. Hänhän nukkuu aina viikkoa kauemmin kuin muut."

Rakkautta ensisilmäyksellä ja Taiteiden Yö*

Piipahdin eilen ystävän kanssa Taiteiden yössä ja Marimekolla. Ihastuin Samovaari-mekkoon niin lujaa, että se oli menoa! Rakkautta ensisilmäyksellä ♡ Klassisen kaunis mekkoni! Kyllä, mekko suorastaan kiljui minulle rekistä:"osta minut."

Onhan siitä jo aikaakin, kun olen ostanut viimeksi uuden koltun.

Melkein kaikki kaappini mekot ovat Marimekkoa. Toinen myyjä pyysi toisen myyjän katsomaan päällä olevaa mekkoani. Toinen kiljahteli, ettei ole vielä kenellekään nähnyt sopivan tämän mekon kuin minulle. Minulla on yleensä aina tummat vaatteet ja yhdistän huivien, kenkien tai laukun muodossa väriä tumman rinnalle. Yleensä punaista.

Hengailimme Stadissa, nautimme hyvää naposteltavaa ja pari pikarillista skumppaa. Sellaista kiireetöntä ystävyysaikaa. Juuri sellaista aikaa, jota sielu välillä kaipaa.

Hetkessä elämistä ja unelmien toteuttamista.

*

Tämä tapahtuu minulle aivan joka syksy, sydämeni rikotaan, tuuli paiskataan vasten kasvojani ja kengät kastellaan lätäköissä. Vaikka kuinka osoitan omistautumista ja luottamusta suurta rakkauttani kohtaan, niin sillä ei loppujen lopuksi ole kumminkaan yhtään mitään merkitystä. Marraskuussa minut valtaa suuri epätoivo, ikävä ja pienoinen epätoivo. Jättiköhän se kesä minut ihan kokonaan? Kuitenkin heti jo ensimmäisten alkuvuoden valonpilkahdusten näyttäytyessä sydämeni valtaa toivo ja se ihana tunne kun minulla on tieto siitä, että kohta se rakkaani on taas täällä minun luonani.

Kesällä elellään kuherruskuukausia jolloin ei nukuta ja vatsanpohjassa leijailee perhosia. Makoillaan rannalla javnurmikolla, katsellaan sinistä taivasta ja sitä maagista valoa pursuavaa palloa. Kasvoni täyttyvät auringon suukoista, mieleni ihanista hetkistä ja kamerani kesäkuvista. 

Kesä, minä pidän sinusta niin ♡ Rakastan meren ja järven tuoksua ja ääntä.Kunpa ne saisi kesäisiin kuviin mukaan. Voisin istua tuntikausia sileällä, lämpimällä rantakalliolla ja vain kuunnella ja hengittää keuhkot täyteen meri/järvi-ilmaa. Parasta kun on olla nimenomaan siellä järvessä/meressä.Kellua ja sukeltaa ja pullikoida. Eväät tietenkin kassissa. Oleilla mahdollisimman paljon vaakatasossa evääkään liikauttamatta rannalla.

Matkakuume kasvaa kasvamistaan onhan tässä kohtapuoliin syysloma ja pidempi joululomakin, tämä matami löytyy matkoilta kaukana näiltä kotikulmilta :) siellä, jossa aurinko lämmittää ja on vehreää. Vaikka on leuto talvikin ihan kiva. Mutta se on jo sitten toinen juttu.

Stockmannin kulmalla on Gastrobar Bar Smörre, josta saa todella herkullisia leipiä. Suosittelen koko sydämestäni näitä sydämen vievä herkkuleipiä.