Avoimet ovet

Ajaessani musiikkijuhlien (täällä) iltakonserttiin Iitin kirkkoon äkkäsin matkalla kyltin, joka sai minut pysähtymään ”ArtVuorela vinttigalleria to-su klo 12-17”. Konserttia edeltävä taiteilijoiden haastattelu oli alkamassa vasta runsaan puolen tunnin kuluttua, joten ei kun galleriaan :)

Kyltin takaa paljastui vuonna 1840 valmistunut ja 1990-luvulla restauroitu puurakennus pihapiireineen, jonka emäntä Vuokko Salmenkivi kertoili mielellään rakennuksesta ja sen historiasta, tosin pientä maksua vastaan. Olin iloinen, että uteliaana ihmisenä olin taas pysähtynyt :)

Vajaa seitsenkymppinen Vuokko oli neljä vuotta sitten muuttanut Kotkasta Iittiin asuakseen ja maalatakseen tauluja juuri tässä vanhassa hirsirakennuksessa. Joka kesä vuodesta 2022 hän on myös järjestänyt pienen taidenäyttelyn rakennuksen yläkerrassa eli vinttigalleriassa. Salmenkiven omien maalausten lisäksi esillä on aina ollut parin muunkin kuvataiteilijan teoksia.

Kiintoisaa oli nähdä myös kadun puolella oleva erillinen huone, jossa aikoinaan toimi useita vuosia kylän kauppa. Mieleeni tuli elävästi Karkun taatan kauppa, joka tosin oli ollut huomattavasti suurempi (täällä). Samalla tavalla kuin Iitissä myös Karkun kyläkauppa oli ollut lähes kiinni ohi kulkevassa maantiessä :)

Esillä olevaa taidetta enemmän minua Vuorelassa viehätti itse rakennus ja sen ilmava ja ”moderni” sisustus. Silmä ja mieli lepäsivät. Ei ihme, että Vuokko viihtyi Iitin talossaan. Voi vaan kuvitella, että paljon talon ja sen pihapiirin ympärivuotinen hoito ja kunnossapito vaatii jaksamista, aikaa ja ehkä rahaakin…

Entinen kauppahuone, jonka seinillä oli Vuokko Salmenkiven maalauksia.

Liian ruma alttaritauluksi

Jos ihastuin Iitin musiikkipäivien esityksiin (täällä), niin tykästyin myös kirkonkylän vanhaan kirkkoon. Punaiseksi maalattu puukirkko valmistui 1600-luvun lopussa, mutta Iitin punaiseksikin kutsutun värinsä se sai vasta sata vuotta myöhemmin eli 1800-luvun alkuvuosina. 

Kirkko korjattiin perusteellisesti noin sata vuotta sitten, kun kunta päätti että vanha kirkko säilytetään seurakunnan pääkirkkona, vaikka seitsemän kilometrin päässä olevasta Kausalasta tuli pitäjän uusi keskus. Samalla myös kirkon vuonna 1830 maalattu vanha alttaritaulu vaihdettiin nykyiseen Felix Frangin (1862-1932) maalaamaan tauluun.

Entisen, itseoppineen maalarin maalaaman alttaritaulun esittämää Jeesusta pidettiin liian rumana ja mittasuhteiltaan vääränä. Tämän jälkeen taulu oli vuosikausia piilossa varaston perällä, kunnes vuonna 2018 se päätettiin konservoida ja tuoda takaisin kirkkoon. Nykyään se on ripustettu alttarilta katsoen oikealla olevalle sivuseinälle.

Näiden kahden alttaritaulun lisäksi kirkossa ei ollut muita maalauksia lukuunottamatta urkulehterin kaiteeseen maalatut Jeesuksen ja 12 apostolin kuvat. Sen sijaan kirkossa oli 19 lasimaalauksin koristeltua ruutuikkunaa, joista taidokkaimmat löytyivät alttarin molemmin puolilta.

Komean rakennuksen kruunasi vielä viisi upeaa kristallikruunua, jännä teräväharjainen katto ja osin sammaloitunut kiviaita, joka suojasi myös kirkkoa ympäröivää vanhaa hautausmaata. Kaunista ja rauhoittavaa. 

Palasin kirkolle vielä sunnuntaiaamuna, osin koska kaikki muu kirkonkylällä oli vielä kiinni. Kirkossa oli alkamassa nuorten konfirmaatiotilaisuus, joten rakennuksen ovet olivat auki myös aikaiselle vaeltajalle :)

Felix Frangin maalaama alttaritaulu Ristiinnaulitseminen vuodelta 1917.

Vasemmalla entinen, itseoppineen maalarin alttaritaulu vuodelta 1830 ja

oikealla nykyinen, koulutetun taidemaalarin vuonna 1917 maalaama taulu.  

Komea saarnatuoli on vuodelta 1833.

Musiikkia Iitissä

Viikonloppuna ajoin Iitin musiikkijuhlille, joilla Velipoika tänä vuonna esiintyi jo toista kertaa. Satoi ja oli kylmää, mutta kokemus oli elämys. 

Nautin valtavasti pienimuotoisesta musiikkitapahtumasta, joka oli alkanut jo keskiviikkoiltana Iitin kirkonkylän kesäkahvilassa. Idyllisessä kylätalossa näyttelijä Terhi Panula oli lausunut runoja ja tapahtuman taiteellinen johtaja Laura Mikkola ja 18-vuotias Fredrika Mikkola soittaneet - äiti pianoa ja tytär viulua.

Tykkäsin valtavasti lauantaipäivän kesäkonsertista Saukonkallion tanssilavalla, jossa Laura ja Fredrika Mikkolan lisäksi esiintyivät mm. saksalainen pianisti Oliver Trieldl ja tämän ”juuriltaan suomalainen” vaimo viulusti Nina Karmon, huilisti Sami Junnonen sekä sähkökitaraa lavalla soittanut kitaristi Jukka Orma.

Lumouduin etenkin Maurice Ravelin (1875-1937) Ma mere l’Oye (Hanhiemo) -nimisestä esityksestä, jonka taiturimaiset Laura Mikkola ja Oliver Trieldl soittivat nelikätisesti tanssilavan pienelle korokkeelle nostetulla flyygelillä. Heidän yhteissoittonsa oli kuin tanssia :) Samaan hiileen puhaltamista ja tunteellista yhdessä tekemistä. 

Tapani mukaan istuin ensimmäisellä penkkirivillä ja paikalla, josta näin hienosti molempien pianistien kädet. Väliin ne olivat niin solmussa, etten tahtonut erottaa missä olivat Lauran ja missä Oliverin kädet. 

Oikeastaan tykkäsin kaikesta, mitä Saukonkallion tanssilavalla näin, kuulin ja tunsin. Puhumattakaan lauantai-illan parituntisesta konsertista Iitin upeassa puukirkossa, jossa muun kiinnostavan ohjelman lisäksi sopraano Tuuli Lindeberg esitti Hildegard von Bingenin keskiaikaisia kirkkolauluja. Ja jossa myös kantaesitettiin Jukan säveltämä jousikonsertto - ensimmäinen sellainen :) 

Saukonkallion tanssilavalla istuessani päätin, että ensi vuonna uudestaan. Ja päätökseni vain vahvistui, kun illalla istuin tunnelmallisessa kirkossa kuuntelemassa musiikkiesityksiä. Ja miettimässä, mitä kautta iso musta flyygeli oli kannettu alttarin eteen :)