Kuka repi tuolia?
Sofi kertoo:
Mulle tulee iltavillin aikaan usein sisäinen pakko hypätä mamin luku/telkkarituolin selkänojalle.
Siitä näkee hyvin joka paikkaan ja voi rynnätä Olgan perään. Mä olen siinä aina ihan nätisti enkä ollenkaan revi sitä. Mut minkäs sille voi, että on pakko ottaa kynsillä vauhtia. Ja ne kankaat on kyllä niin huonoa tekoa, ei ne kestä mitään!
 | ||
| Tässä vaan lepäilen, trallallaa! (huom! kiltti kissa taustalla. t. Olga) |
 |
| Mikä tuolla on |
 | ||
| Nää kynnenjäljet ei oo sit mun tekosia, ei oo! |
Mami:
Sofi tietää ihan hyvin, että tuolia ei saa repiä. Siihen neiti kuitenkin iltavillikoinnin tuoksinassa usein hyppää, teroittaa kynsiä ja katsoo, että näenkö minä. Kun sanon kovaan ääneen "EI" ja menen lähemmäs, niin kynsiminen loppuu. Ilmeily ja korvien luimistelu kuitenkin jatkuu ja joskus myös kynsiminen. Sitten tarvitaan toinenkin tiukka "ei" ennenkuin hänen villiytensä hyppää pois hirveällä vauhdilla. Joskus on jopa tuoli kaatunut selälleen, kun hypyn suunta on ollut eteenpäin. Niin ja tuo ei ole mikään kevyt tuoli, painaa n.25 kg.
Kuvat on otettu illalla ilman salamaa, siksi vähän oudot värit.
