Muistoja sadosta

Ensimmäiseksi haluan kiittää ihan mielettömän upeasta vastaanotosta blogiin palatessani. Ihan huimaa, miten ihanasti toivotitte minut takaisin blogin pariin. Kiitos paljon! Tuli niin hyvä mieli ja hymyilinkin kuin hangonkeksi sen vuoksi. 

Lupasin alkaa käymään kesän muistoja puutarhan osalta läpi ja mikäs sen itselleni rakkaampi aihe kuin sato. Syöminenhän on aina kivaa ja mukavaa. 

Monta kommellusta ja epäonnistumista mahtui kauteen, mutta käydään ensin niitä mukavempia asioita läpi, eli onnistumia ja palataan haasteisiin vähän myöhemmin. 

Melonisato oli tänäkin vuonna herkullinen. Ei iso, mutta erittäin herkullinen. Olin laittanut lajikkeet hyvin esille, mutta loppujen lopuksi piut paut välitin lajikkeista ja vain nautiskelimme meloneista ilman sen suurempia ihmettelyä lajikkeista tai kuvailuita. Ääntä kohti vaan! 

Ensi kesälle harkinnassa on täyttää ainakin Strong 18-kasvihuone nimenomaan meloneilla. Ne ovat melko vaivattomia ja tulevat toimeen ilman jatkuvaa höösäystä. Toki pölyttämisessä on oma hommansa, mutta sitä en miellä isoksi työksi. Oma kasvattamia meloneita tulee syötyä ihan toisella tavalla kuin kaupasta ostettuja. Jokaista suupalaa oikeasti makustelee ja ihmettelee. Siinnä on jotain todella mahtavaa.

Luumu- ja kriikunapuut olivat tänä vuonna todella satoisia. Etenkin luumupuiden satoa on odotettu kieli pitkällä ja aijaij, kyllähän oli ihanaa, kun niitä sai tänä vuonna popsia massun täydeltä. Aivan mahtavaa! 

Päärynäpuu teki täällä "uudessa" kodissa tänä vuonna ensimmäistä kertaa satoa. Saimmekin pienestä puustamme parisen kymmentä päärynää. Melko luksusta! Olimme edellisessä kodissa päärynöitä päässeet jo maistamaan, mutta muuton jälkeen meni pari vuotta ilman satoa. Lohduttauduin sillä, että ehkäpä he halusivat vain juurtua kunnolla. Ihanaa, että odotus palkittiin.

Luonnollisesti kasvihuoneista saimme satoa myös tomaateista, paprikoista ja kurkuista ja puutarhasta marjapensaista. Omenoita sen sijaan saimme tosi vähän ja kasvimaaltakin suurin sato tuli sipuleista ja herneistä.

Kiwanot vielä kypsyttelevät itseään sisällä ja niitä tulikin ihan reilusti. Ihania piikkipalloja!

Tälläisiä satokuulumisia tältä vuodelta.  Mikä oli Sinun paras satomuisto viime kesältä?

Satokausi käynnistyy

Joka vuosi on yhtä sykähdyttävää, kun pääsee hakemaan keittiöpuutarhasta satoa. Kaikki se työ ja vaiva palkitaan niinä hetkinä.

Värikäs sato

Hillevin puutarha-blogissa nautitaan värikkäästä sadosta ja maailman parhaista tortilloista, ja pohditaan, kuinka pienistä asioista loppujen lopuksi onni voikaan koostua. Voinette kuvitella, miten intopiukeena olin, kun kävin noukkimassa näitä herkkuja! HJAM!


Lisää aiheesta löydät täältä: https://jutunjuuri.fi/satokausi-kaynnistyy/

Askel askeleelta kohti omavaraisuutta. Osa 9: Yhteenveto koko kaudesta

Puutarhakausi alkaa olemaan siinnä pisteessä, että on aika kirjoittaa tämän vuoden viimeinen Askel askeleelta kohti omavaraisuutta-postaus. Kyseessä on siis Facebookissa olevan Omavaraisuus blogeissa-ryhmän yhteispostaussarja, jossa jokainen on tehnyt suunnitelmia oman omavaraisuuden kehittämisen suhteen ja kerran kuukaudessa on postattu siitä, miten tavoitteet ovat edistyneet ja nyt tosiaan on aika tehdä kaudesta yhteenveto.  Lopusta löytyy lyhyet koosteet aiemmista postauksistani ja niiden linkeistä pääset lukemaan kyseiset postaukset kokonaisuudessaan.  

Lavakaulus kasvimaa

Ensimmäinen postaus ilmestyi helmikuussa ja olin tehnyt suunnitelman, mitä kasvatuslistaltani löytyy ja minkä verran. Katsotaampa, mitä suunnittelin ja miten todellisuudessa kävikään..

Porkkana 

Suunnitelma: toki kiva olisi, jos kesän aikana popsittavaa riittäisi tuoreeltaan sekä myös ruuanlaittoon käytettäväksi. Suunnitelmissa myös tehdä pakastimeen porkkanasosetta talven varalle.

Todellisuus: Porkkanoita saimme ihan kivasti. Olemme syöneet niitä tuoreeltaan, mutta myös ruuanlaitossa olen porkkanoita hyödyntänyt paljon. Perjantaina nostin loput porkkanat ja tein niistä sosetta yhdessä perunoiden ja punajuurien kanssa. Sen jälkeen pakastin olikin ääriään myöten täynnä. Lisäksi Julia on kouluun ottanut evääksi porkkanoita usein ja porkkanoiden värit ovat herättäneet paljon kiinnostusta luokkatovereissa. Kasvatuksessa oli siis oransseja, valkoisia, keltaisia, vaaleanpunaisia ja erilaisia violetteja lajikkeita. 

Erivärisiä porkkanoita

Sipuli 

Suunnitelma: ei säilöttäväksi, mutta kesän ja syksyn ruuanlaitto tarpeisiin

Todellisuus: Heinäkuulta alkaen saimme sipulit kaikkeen ruuanlaittoon omalta maalta. Sipulien varret alkoivat aikaisin kaatumaan, joten nostin sipulit hyvissä ajoin. Osan laitoimme pakkaseen valmiiksi paloiteltuna. Tuoreet sipulit on jo syöty ja suurin osa pakastimen sipuleistakin. 

Chili 

Suunnitelma: Chilikastiketta ja paholaisenhilloa olisi tarkoitus tehdä. Chilikastiketta käytämme lähes joka ruokaan ja suunnitelma olisikin, ettei sitä tarvitsisi enää ostaa!

Todellisuus: 

Paholaisenhillosta tuli kiltin tytön litkua, oli siis ohuenlaista ja mietoakin. Kiltin tytön litku on kuitenkin ollut erinomaista erilaisissa ruuissa. Seuraava satsi onnistuikin jo paremmin, joten paholaisenhilloakin saatiin tehtyä. Suurin osa chileistä on edelleen kasvihuoneessa, joten niistä riittää satoa paljon enemmän kuin mitä meillä on tarvetta. Olen chilejä jo antanutkin ystävälleni, joka niistä pitää ja riittää niistä muillekkin vielä. 

Makea paprika 

Suunnitelma: ei säilöttäväksi, mutta tuoreeltaan syötäväksi. Suunnitelmissa kokeilla erivärisiä lajikkeita ja päästä maistelemaan niiden eroja. 

Todellisuus: Paprikoista saatiin hyvä sato ja niitä on edelleen kasvihuoneessa odottelemassa poimintaa. Kaikkia lajikkeita ei vielä olla edes maistettu. Täytetyistä paprikoista tuli meidän perheen herkku. Resepti löytyy klikkaamalla tästä. Kasvatuksessa oli punaisia, valkoisia, keltaisia, violetteja ja mustia lajikkeita. 

Herne 

Suunnitelma: erilaisia lajikkeita kokeilussa. Taika rakastaa tuoreita herneitä ja suunnitelmissa onkin, että tyttö saa suoraan puskasta syödä herneitä niin paljon kuin sielu ja maha kestää! Ei säilöntään.

Todellisuus: Taika sai herneitä syödä runsaasti ja osa jopa kerkesi kuivahtamaan. Violetit herneet tuottivat melko pienen sadon, mutta olivat tosi kauniita ja eksoottisen oloisia. Herneen kuori siis oli violetti, mutta itse herneet vihreitä.

Violetti herne

Kurkku 

Suunnitelma: kurkkua meillä menee paljon. Taika syö sitä isot määrät tuoreeltaan ja suunnitelmissa on sen lisäksi saada kesän ajaksi omat kurkut leivän päälle ja salaattiin. Sekä saada tehtyä omia suolakurkkuja syksyn ja talven varalle!  

Toteutus: Erilaisia kurkkuja tuli kasvatettua ja satoakin saatiin enemmän, mitä kerittiin hyödyntämään. Perjantaina hain viimeiset kurkut maalta. Suolakurkkuja tein muutamia satseja, mutta en niin paljon, kuin olin ajatellut. Lähinnä siksi, että tällä hetkellä suolakurkkujen syönti meidän perheessä on lähes nollissa, niin tuntui turhalle alkaa niitä kauheasti tekemään. Etenkin, kun ensimmäisestä satsista osa suolakurkuista alkoi homehtumaan. Ilmeisesti liian vähäisen suolan vuoksi. Hupsista! 

Peruna 

Suunnitelma: ensimmäinen suunnitelma on saada juhannukseksi omat potut. Ämpäriperunat siis pistän kasvamaan jo keväällä.  Loppukesällä ja syksyn alulla suunnitelmissa olla osittain omavaraisia perunan suhteen. Täysin omavaraisia tuskin tulemaan olemaan, sillä 4 teini-ikäistä, 2 aikuista ja 1 tenava syövät uskomattomat määrät perunaa, eikä tällä hetkellä ole edes paikkaa kasvattaa sellaista määrää pottua. Mutta silti osittainen omavaraisuus perunan suhteen on meille tärkeää. Omat potut ovat niiiiiin hyviä! 

Todellisuus: Toden totta, juhannuksena söimme omia pottuja ja oli kyllä super mahtava hetki. Hiphei! Olemme nyt monta viikkoa syöneet omia pottuja, mutta rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että syömme selvästi vähemmän perunaa nyt, kun ne pitää hakea maalta ja pestä ja puunata, kuin silloin kuin ostamme perunat kaupasta ja ne ovat valmiit kattilaan heitettäväksi. Voi laiskuus, lähinnä minun laiskuus. Osa sadosta meni porkkanan ja punajuuren kanssa soseena pakkaseen, kuten aiemmin jo totesinkin. Nyt meillä lienee vielä pariksi viikoksi omia perunoita, joten ihan tyytyväinen olin perunasatoon. 

Violet Queen peruna

Tomaatti 

Suunnitelma: tomaatin suhteen itselläni on kovat suunnitelmat! Erilaisia lajikkeita ja suunnitelma, että jokainen saa syödä tomaattia suoraan puskasta sen verran kuin lystää, ilman että tarvitsee rajoittaa. Tämä saattaa olla melko hankala toteuttaa ;) Vetoan edelleen perheen kokoon ja siihen, että ruokaa kuuluu reilut määrät :D Myös ruuanlaittoon haluan saada tomaatteja käyttöön. Olisi ihanaa, että paholaisenhillon ainekset, eli tomaatit, paprikat, chilit ja sipulit olisivat kaikki itsekasvatettuja.  

Todellisuus: Suunnitelma täyttyi. Ketään ei tarvinnut rajoittaa tomaattien syönnin suhteen ja todella paljon olen tehnyt tomaattikeittoa ja  -kastikkeita. Myös paholaisenhillon tein omista aineksista. Lisäksi vein tomaatteja sukulaisille tuliaisiksi kesän aikana. Ainoa pettymys, jonka tomaatit tuottivat, liittyi lajikkeisiin siten, että kaikki eivät olleet sitä, mitä piti. Jos näkee vaivaa sen eteen, että merkitsee taimet hyvin, niin kyllähän se vähän harmittaa, kun todellisuus onkin jotain ihan muuta. Tomaattilajikkeista löytyy postauksia ja niitä on vielä tulossakin syksyn aikana. Postauksissa kerron, mitä itse olin kyseisistä lajikkeista mieltä ja menevätkö ne meillä jatkoon: Tomaattilajikkeet osa 1 ja Tomaattilajikkeet osa 2.

Erilaisia tomaatteja

Salaatti 

Suunnitelma: suunnitelmissa on lisätä ainakin kesän ajaksi ruokavaliossa salaatin määrää ja tietysti omalta maalta! 

Todellisuus: Salaatit kasvoivat hyvin, mutta kuivuus maistui niissä. Eli emme ihan hirveästi niitä loppujen lopuksi syöneet. 

Pavut 

Suunnitelma: rakastuin viime vuonna papuihin ja niitä kasvatan tänä vuonna paljon enemmän. Tuskin säilön niitä, mutta suunitelmissa olisi lisätä niiden käyttöä ruokavaliossa paljon. Härkäpapuja tosin täytyy saada myös pakkaseen soseena, sillä härkäpapupihvit olivat super herkkua! 

Todellisuus: Härkäpapuja ei riittänyt pakkaseen, mutta pihvejä niistä teimme muutamia kertoja. Ihan hirveän suurta satoa emme siis saaneet, mutta eipä aluekkaan hirveän iso ollut. Pensaspapuja riitti muutamia satseja myös pakkaseen.

Kesäkurpitsa 

Suunnitelma: Ilona rakastaa kesäkurpitsaa ja tämä onkin hänen keissi! Jälleen hilloa ja tuoreeltaan syötäväksi. 

Todellisuus: Kas kummaa, itse en ole ollut kesäkurpitsan ystävä, mutta tänä vuonna rakastuin siihen. Teimme niistä paljon ruokaa ja söimme ihan sellaisenaankin. Hilloa ja kesäkurpitsasosetta laitoin pakkaseen paljon. Hilloa annoin myös sukulaisille, mutta en tiedä, mitä he siitä tykkäsivät. Kesäkurpitsoita oli useammanlaisia ja ensi vuonna niiden määrä kasvaa entisestään. Mahtava vihannes!

Mehut 

Suunnitelma: olemme tänä vuonna olleet melko omavaraisia mehujen suhteen (tosin myös anoppi on antanut omia mehujaan paljon, joten sekin on yksi syy, miksi mehuja vielä riittää) ja tarkoitus olisi, että olisimme myös ensi talven omavaraisia mehujen suhteen. Tämä on semmoinen juttu, mistä olen vähän ylpeä. Vaikka mehut eivät ole terveellisiä, niin ei ainakaan ole säilöntä- tai muita lisäaineita mehussa, jota lapsille juotan! 

Todellisuus: Omenamehua keitimme aika paljon, mutta muutoin mehujen teko jäi tosi vähäiseksi. Taisimme herukkamehua keittää vain yhden maijallisen. Lapset rouskuttivat marjapensaat tyhjiksi, enkä heitä alkanut rajoittamaan, sillä parhaimmillaanhan vitamiinit ovatkin juuri noin tuoreeltaan syötynä. 

Omenahillo 

Suunnitelma: viime vuonna puumme eivät tehneet satoa, joten tänä vuonna toiveissa olisi satoa saada. Syksyllä teen omenahilloa reilusti pakastimeen, sillä lapset rakastavat sitä puuron päällä. 

Todellisuus: Omenasato olisi ollut ihan mieletön ilman pihlajamarjakoin toukkien tuhoja. Omenat olivat niin hurjasti rei´itetty, että hilloa en tehnyt niistä ollenkaan. Lukuunottamatta sitä, että johonkin kesäkurpitsahillon satsiin laitoin vähän omenaa. Mehua sen sijaan on keitetty hurjat määrät omenoista, joten sinällään sato ei ihan hukkaan mennyt. Mutta kaiken kaikkiaan omenasato oli tämän vuoden pahin pettymys itselleni. 

Tomaatteja ja paprikoita

Sellaisia olivat suunnitelmat. Näiden lisäksi kasvatin lehtikaalia, maissia, mangoldia, punajuuria ja meloneita. Niiden osalta sato oli ihan hyvä. Meloneissa harmia aiheutti kevään harsosääski hyökkäys, joka vaikutti satoon melkoisesti. Saimme kuitenkin useampia meloneita maistella ja ne olivat ihan sika hyviä. HJAM! 

Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen tämän vuoden satoon. Hyötypuutarhan sadon lisäksi ruokaa olemme saaneet kananmunista ja nyt niitä tuleekin mukavasti, kun Lotta, Hipsu ja Fenix munivat hyvin. Martta sen sijaan viettää lemmikin-päiviä ja munii ehkä kuukauden välein yhden munan. Ihme munanpihtaaja. 

Lapset ovat osallistuneet tosi paljon kasteluun ja muutenkin kasvien hoitoon ja kasvatukseen. Se on itselleni ollut todella tärkeää. Jokainen on oppinut tänä kesänä todella paljon kasvien kasvattamisesta ja innostunut siitä kovasti. Ilona inspiroitui eniten kesäkurpitsoista, "min Julia" meloneista, Taika omasta kasvimaastaan herneineen ja mansikoineen ja lainatytär Julia tomaateista. Lapsilla on vielä niin ihana tapa siihen, että he eivät murehdi yhtäkään epäonnistumista siinnä vaiheessa, kun sato on kourassa. Heillä ei todellakaan ole mitään ajatuksia siitä, että pitäisi saada enemmän tai suurempia tai mitään muutakaan. Lapset osaavat todella nauttia hetkestä ja työnsä tuloksista. Se riemu on myös tarttuvaa <3 Meillä on melonit kourassa tanssittu ympäri pihaa, halailtu kesäkurpitsoita ja hihkuttu hernemaalle kävellessä. Omavaraisuusasteemme ei ole hirveän suuri, mutta onnellisuus ja riemu sen jokaisesta vihanneksesta tai hedelmästä sen sijaan on valtava! 

Väriä lautaselle

Tähän on hyvä päättää ainakin tämän vuoden osalta tämä sarja.  Olisi kiva kuulla, millaisia ajatuksia tämä sarja on teissä lukijoissa herättänyt. 

Laitan loppuun vielä muutamia hyviä ruokaohjeita, jotka on tehty oman maan sadosta: 

Juuressosekeitto ja juureslepuskat

Lehtikaali-pekonipasta

Tomaattikeitto tuoreista tomaateista

Kesäkurpitsakeitto

Aiemmat postaukset pääset kurkkailemaan seuraavista linkeistä:

Osa 1: kerroin, mitä kasvatuslistaltani löytyy, eli porkkanaa, sipulia, chiliä, makeaa paprikaa, herneitä, kurkkua, perunaa, tomaattia, salaattia, papuja ja kesäkurpitsaa.  Tässä postauksessa kerroin myös toiveesta, että juhannuksena pääsisimme maistamaan ekoja omia perunoita.

Osa 2: kerroin siitä, että toistaiseksi eteneminen oli ollut siementen hankintaa sekä paprikoiden ja tomaattien esikasvatusta. Esikasvatuksessa oli tuolloin makeita paprikoita  (seitsemää erilaista), chilejä ja tomaatteja (reilu kymmenkunta  erilaista). Kaikki olivat vielä melko pieniä taimia. 

Osa 3: kerroin, kuinka pahasti tomaatti vinksahdukseni oli päässyt valloilleen ja samanlainen hullaantuminen oli tapahtunut myös paprikoiden osalta. Hupsista! Kurkkujen ja meloneiden suhteen höyrähdys oli havaittavissa myös, mutta niitä ei oltu vielä kylvetty. 

Osa 4:  esittelin lavakaulus-kasvimaan laajennusta ja sen tukikehikoita, jotka olivat tehty "hukkarisuista", kasvimaa suunnitelman, kurkun ja melonien taimet, "juhannuspottujen tilanteen" ja kerroin, kuinka harsosääskien kanssa on tapeltu. Taimien karaisu oli jo aloitettu ja Maatiaiskanasen ihkaensimmäiset tipuset olivat juuri saapumassa kotiin.

Osa 5: Ihmettelin, kuinka paljon kuukauden aikana olikaan tapahtunut, vaikka välillä tuntui, etten edisty missään. Kasvimaat olivat pääsääntöisesti laitettu, muttei vielä kokonaan.  Kerroin, että kesäkurpitsojen, maissien ja melonien suhteen tilanne oli surkea johtuen harsosääskistä. Esittelin myös Maatiaiskanasen ensimmäiset tipuset.  

Osa 6:  Jälleen ihmettelin omaa sokeutumistani kasvulle. Esittelin kasvimaita, ilakoin runsaasta omena- ja marjasadosta ja harmittelin HerraMiehen käden telomista, joka laittoi polttopuu hommat täydelliselle tauolle. 

Osa 7:  Kerroin olevani tyytyväinen siihen, että olimme jo päässeet kivasti sadosta nauttimaan; muun muassa tomaatit, porkkanat, härkäpavut, kesäkurpitsat ja sipulit olivat jo päässeet pöytään. Kuivuuden takia päivittäisiin pakollisiin kasteluihin meni 2,5 tuntia.

Osa 8:  Kerroin, että olemme jo aika paljon satoa syöneetkin ja odottelimme Fenixin ja Hipsun muninnan aloitusta.

Muiden sarjaan osallistuneiden tämän kuun postaukset: 
Korpinkiven tupa
Rakkautta ja maan antimia
Korkeala
Harmaa torppa
Riippumattomammaksi
Mrs Sinn

Kiitos paljon jokaiselle blogiystävälle tästä taipaleesta. Ollut itselleni todella avartava kokemus pohtia tarkemmin omavaraistelua ja seurailla näin tarkemmin kasvua. 

Puutarhan syksy

Tänne on lupailtu ensi yöksi -1 astetta, joten tuli kiire viedä talvetettavia kasveja turvaan kylmältä. Verenpisarat, pelargonit, inkaliljat, jalohortensiat sekä muutamat pienet hedelmäpuut pääsivät jo kellariin turvaan hallalta. Daalioiden juurakot nostan vasta, kun halla on mustuttanut niiden varret.

Ruska-aika

Julia kävi loput pavut noukkimassa kasvimaalta ja keitin ne pakkaseen. Porkkanat nostin ylös eilen ja tänään teen saman lopuille punajuurille ja osalle perunoista. Meinasin tehdä niistä kerralla suuren määrän sosetta, jonka laitan pakkaseen. Alkaa vain pakastin olemaan melkoisen täynnä, mutta ehkäpä vielä vähän mahtuu. 

Loput mangoldit meinasin myös kiehauttaa tänään ja tehdä niistä valmista mössöä pakastimeen. Lehtikaaleista osan jo laitoin pakastimeen, mutta niillä ei niin kiirus ole. Eivät pienestä pakkasesta ota itseensä. Muutoin taitaakin alkaa olemaan sato melkolailla otettu talteen. Isossa kasvihuoneessa on vielä paprikoita ja tomaatteja, mutta luotan siihen, että sielä lämpö vielä pysyy, vaikkei lämmitystä olekaan. Sisällä on kypsymässä yli 6 kiloa tomaattia, joten ison kasvihuoneen tomaatit saavat vielä luvan pärjätä. Kaikki ei vaan millään mahdu sisälle. 

Kukkapenkit alkavat näyttämään jo hyvin syksyisiltä. Ruska alkaa niihinkin hiipimään. Viikonloppuna meinasin kitkeä vielä kertaalleen kaikki kukkapenkit. Helpottaa kovasti ensi kevään puuhia ja näyttäähän puutarha muutenkin sen jälkeen siistimmältä. Samalla voi piilotella vähän kukkasipuleita maahan. Tänä vuonna en ihan niin pahasti höyrähtänyt sipulihankintojen suhteen kuin viime vuonna. Alle tuhanteen sipuliin varmaankin jäädään reippaasti. Ellei nyt sitten satu eteen tulemaan oikein hyviä tarjouksia... Nehän on tottakai pakko hyödyntää. 

Syyshortensia

Risiini 

Istuteltavaa vielä riittää muutenkin kuin kukkasipuleiden osalta. Joka hullu kärhö-hamstraaja on jo aikoja sitten ostanut 12 uutta kärhöjä, jotka vielä odottavat istutusta. Samoin muutamat pensaat. Perennojen taimet sentään sain istutettua viime viikonloppuna, kun laajensimme tyttöjen kanssa puistoalueen kukkapenkkiä. 

Kukkapenkin laajennus

Ehkäpä kuvat kannattaisi ottaa, kun kaaos on siivottu, eikä ennen sitä. Khih! 

Puuhaa siis riittää ja riittäisi paljon enemmänkin. Tänä syksynä menen puutarhan osalta siitä, missä aita on matalin, sillä tuntuu että aika on rajallista ja muut työt vievät nyt niin paljon aikaa, ettei vaan kaikkeen pysty. Onneksi on näitä reippaita apulaisia, joita voi pyytää apureiksi puuhailuihin <3 

Nyt hipsimme Taikan kanssa pihalle niiden punajuurien ja perunoiden nostoon. Ihanaa viikonloppua Sinulle <3

Askel askeleelta kohti omavaraisuutta. Osa 8: Sato

Nyt menee aika ihan käsittämättömällä vauhdilla ja taas on uuden Askel askeleelta kohti omavaraisuutta-postauksen aika.  Kyseessä on siis Facebookissa olevan Omavaraisuus blogeissa-ryhmän yhteispostaussarja, jossa jokainen on tehnyt suunnitelmia oman omavaraisuuden kehittämisen suhteen ja kerran kuukaudessa katsotaan, miten tavoitteet ovat edistyneet. Porukan omavaraisuusaste vaihtelee hyvin suuresta melko pieneen. Itse kuulun tuohon melko pieni omavaraisuusaste porukkaan. Jokaisen kuun ensimmäisenä maanantaina ilmestyy sarjan uusi osa. Vuosi alkaa olemaan niin loppupuolella, että tämä on tämän vuoden toisiksi viimeinen osa tässä sarjassa. Lokakuussa teemme vielä yhteenvedon ja sitten sarja jää tauolle tammikuulle saakka. 

Jos olet hypännyt kelkkaan vasta lähiaikoina, niin postauksen lopusta löydät lyhyet koosteet ja linkit aiempiin postauksiini. Postauksen loppupuolella on linkit myös muiden sarjaan osallistuneiden bloggaajien tämän kuun postauksiin.

Kuukausi on ollut jotenkin todella kiireinen ja kuitenkin ihan käsittämättömän inspiroiva. Tälläinen laiska kokki, joka ruuanlaitossa menee sieltä, missä aita on matalin (tai mieluiten sieltä, missä aitaa ei enää edes ole) on löytänyt ihan uudenlaisen fiiliksen ruuanlaittoon. Parasta on se, kun marssii kasvimaalle ilman hajuakaan siitä, mitä meinaa kokata ja sitten sitä mukaa, kun satoa kerää koriin, hahmottuu se, mitä tänään syödään. Se on niin mahtavaa! Omaan tapaani teen kuitenkin oman maan sadostakin yksinkertaisia, nopeita ruokia, jotka kuitenkin ovat herkullisia. Se onnellisuus, joka niissä hetkissä on läsnä, on jotain ihan käsittämätöntä. Ajatus siitä, että olen itse kasvattanut ruuan, jolla ruokin perheeni, saa kiitolliseksi ja nöyräksi. 

Oman maan satoa

Tomaatteja meillä syödään päivittäin tuoreena ja on niistä useampaan kertaan tehty ruokaakin; tomaattikeittoa ja -kastiketta. Tomaattikeiton ohje löytyy klikkaamalla tästä. Yhtenä päivänä ajattelin tehdä paholaisenhilloa omista tomaateista ja paprikoista. Ei siitä nyt paholaisenhilloa kyllä tullut, mutta oikein mainiota Kiltin tytön litkua. Nimensä kyseinen lopputuote saa siitä, että koostumus ei ole ollenkaan hillomainen, vaan lähinnä litkumainen ja poltekin on hyvin mieto. Vaikka ei (taaskaan) mennyt kuin Strömsössä, on Kiltin tytön litku todella herkullista erilaisissa ruuissa käytettynä. Hjam! 

Kesäkurpitsa on ollut lähes yhtä käytetty ainesosa meidän keittiössä kuin tomaattikin. Rakastuimme super hyvään Koskenlaskija-kesäkurpitsakeittoon (resepti tästä klik klik) ja sitä on tehty moneen kertaan. Olen myös tehnyt moneen kertaan Kesäkurpitsahilloa, jota olen maustanut eri tavoin. Näistä on tulossa jossakin vaiheessa oma postauksensa. Lapset rakastavat kesäkurpitsahilloa leivän päällä ja yllätys yllätys, leivän kulutuksemme on noussut ihan käsittämättömiin mittoihin lähiviikkojen aikana. Mutta annetaan lasten nauttia. Ei ehkä kauhean terveellistä, mutta onnellisuus korvaa sen puutteen.  Kesäkurpitsaa olen pakastanut valmiina soseena ajatellen tekeväni siitä talvella sosekeittoa. 

Kesäkurpitsa

Paprikoista tein ihania täytettyjä paprikoita ja yllätin jälleen itseni. En ole yleensä tykännyt kypsennetystä paprikasta, mutta kas kummaa, miten hyvältä se maistui, kun paprikat oli itse kasvattanut. 

Sipulit nostettiin jo ajoissa. Osan pakastimme, mutta suurin osa sipuleista on käytetty jo. 

Punajuuria on käytetty erilaisissa padoissa, mutta parhaimmillaan punajuuri oli Punaisessa sadonkorjuu-keitossa (resepti klik klik). Ehkä kauneinta keittoa, jota olen nähnyt ja maistui koko perheelle hyvin. 

Porkkanoita lapset popsivat suoraan maasta ja on niitä toki ruuanlaitossakin käytetty. Keväinen väri-intoiluni porkkanoiden suhteen on johtanut siihen, ettei meillä juurikaan ole oransseja porkkanoita, vaan punaisia, keltaisia, valkoisia ja pääsääntöisesti erilaisia liloja. Rakastan niin paljon värikkyyttä, myös lautasella! 

Omenoista olemme tehneet mehua. Mehuksi päätyivät myös osa karviaisista ja herukoista. Muutoin lapset ovat marjat syöneet suoraan puskasta. Vitamiinit ovat silloin parhaimmillaan, joten minusta se on ihan jees. Ei kaikkea tarvitsekkaan säilöä.  Omenasadon keräämiseen saimme helpotusta Fruit Collectorista, josta löytyy esittelypostaus tästä klikkaamalla.  Tykästyin Fruit Collectoriin paljon, sillä sato pysyy hyvänä ja on tosiaan helposti kerättävissä. 

Kurkuista tein suolakurkkuja ensimmäistä kertaa itse. Puolet kerkisimme syömään ja toiseen purkkiin oli iskenyt home. Voi kökkö! Olin kerinnyt purkista jo maistamaan ja totesin, että sen suolapitoisuus oli todella pieni. Hölmöyksissäni olin lisännyt purkkiin vettä, kun neste ei riittänyt. Olin lisäävinäni vähän suolaakin, mutten selvästikkään tarpeeksi. Nooh, purkki ei onneksi ollut iso, joten hirveän suurta harmitusta en asiasta ota. Vielä riittää kurkkuja, joten ehdin hyvin tekemään uusia. Tämä satsi oli muutenkin pieni, kun en ollut varma, tykkäämmekö kyseisistä kurkuista. 

Nyt odottelemme, että Ladyt Hipsu ja Fenix alkavat munimaan. Martta on lopettanut munimisen kokonaan ja ainoana meillä munii nyt Lotta. Oli jännä juttu, kun Martta keväällä alkoi munintaa lopettamaan  ja sen jälkeen on muutamia munia tehnyt, mutta ne eivät enää olekkaan ruskeita, kuten aiemmin, vaan selvästi vaaleampia. En ollut edes tiennyt, että munien väri voi vaihtua, mutta ilmeisesti näin kuitenkin voi tapahtua. Joka tapauksessa, nyt Martta ei enää muni, vaan elelee ihan lemmikkinä. En tiedä, miksi se on munimisen lopettanut, kun kuitenkin se on vielä nuori. Joku häikkä hällä lienee. 

Fenix - maatiaiskana

Tälläisiä kuulumisia tässä kuussa. Aiemmat postaukset pääset kurkkailemaan seuraavista linkeistä:

Osa 1: kerroin, mitä kasvatuslistaltani löytyy, eli porkkanaa, sipulia, chiliä, makeaa paprikaa, herneitä, kurkkua, perunaa, tomaattia, salaattia, papuja ja kesäkurpitsaa.  Tässä postauksessa kerroin myös toiveesta, että juhannuksena pääsisimme maistamaan ekoja omia perunoita.

Osa 2: kerroin siitä, että toistaiseksi eteneminen oli ollut siementen hankintaa sekä paprikoiden ja tomaattien esikasvatusta. Esikasvatuksessa oli tuolloin makeita paprikoita  (seitsemää erilaista), chilejä ja tomaatteja (reilu kymmenkunta  erilaista). Kaikki olivat vielä melko pieniä taimia. 

Osa 3: kerroin, kuinka pahasti tomaatti vinksahdukseni oli päässyt valloilleen ja samanlainen hullaantuminen oli tapahtunut myös paprikoiden osalta. Hupsista! Kurkkujen ja meloneiden suhteen höyrähdys oli havaittavissa myös, mutta niitä ei oltu vielä kylvetty. 

Osa 4:  esittelin lavakaulus-kasvimaan laajennusta ja sen tukikehikoita, jotka olivat tehty "hukkarisuista", kasvimaa suunnitelman, kurkun ja melonien taimet, "juhannuspottujen tilanteen" ja kerroin, kuinka harsosääskien kanssa on tapeltu. Taimien karaisu oli jo aloitettu ja Maatiaiskanasen ihkaensimmäiset tipuset olivat juuri saapumassa kotiin.

Osa 5: Ihmettelin, kuinka paljon kuukauden aikana olikaan tapahtunut, vaikka välillä tuntui, etten edisty missään. Kasvimaat olivat pääsääntöisesti laitettu, muttei vielä kokonaan.  Kerroin, että kesäkurpitsojen, maissien ja melonien suhteen tilanne oli surkea johtuen harsosääskistä. Esittelin myös Maatiaiskanasen ensimmäiset tipuset.  

Osa 6:  Jälleen ihmettelin omaa sokeutumistani kasvulle. Esittelin kasvimaita, ilakoin runsaasta omena- ja marjasadosta ja harmittelin HerraMiehen käden telomista, joka laittoi polttopuu hommat täydelliselle tauolle. 

Osa 7:  Kerroin olevani tyytyväinen siihen, että olimme jo päässeet kivasti sadosta nauttimaan; muun muassa tomaatit, porkkanat, härkäpavut, kesäkurpitsat ja sipulit olivat jo päässeet pöytään. Kuivuuden takia päivittäisiin pakollisiin kasteluihin meni 2,5 tuntia.

Muiden sarjaan osallistuneiden kuulumiset:
Korkeala
Riippumattomammaksi
Korpinkiven tupa
Rakkautta ja maan antimia
Harmaa torppa

Viimeisiä sadonkorjuita ja muistutus arvonnoista

Niin se vaan alkaa vuosi olemaan niin pitkällä, että sadonkorjuu on tosiaan loppu suoralla. Eilen Ilona kävi viimeiset paprikat noukkimassa kasvihuoneesta ja tänään minä hain pavut. Enää olisi osa porkkanoista maalla, mutta nekin pääsevät ruokaan piakkoin. Sitten kausi on oikeasti ohi meidän osalta. 

Yin Yang pensaspavut ovat hauskan näköisiä. En taida malttaa näitä ruokaan laittaa, vaan käytän johonkin koriste tarkoitukseen. Pohdin kyllä, että kuivatuksen jälkeen näistä voisi tehdä vaikka koruja, kun ovat niin sieviä.

Pensaspapu Borlotto Foretonguen ulkokuori antoi ymmärtää papujen tulevan tummemmiksi. Laittelin jo viestiä eräälle ihmiselle, jonka tiesin papuja kasvattaneen, että voikohan näitä syödä, kun ovat niin vaaleita. Nyt vasta tätä kirjoittaessani ja lajikenimeä tarkistaessani tajusin, että ovat ihan oikean näköisiä.  Ne jäävät melko vaaleiksi. Osa tosin oli vielä ihan vihreitä. Oppia ikä kaikki ja blondiviive ;)

Nämä päätyivät tämän päivän ruokaan. Jauheliha-riisi-papupataa... HerraMies varmasti ilahtuu ;)

Tuuleentuneet härkäpavun siemenet otin talteen. Toivottavasti kuivuuvat hyvin ja lähteevät ensi kesänä tekemään uutta satoa. 

Loput paprikat ovat nyt sitten tässä. Tehdään näistä paprika-tuorejuustokolmioita. Aiemmin tehtiin kinkku-tuorejuustokolmioita ja nyt kokeillaan paprika versiota samasta ohjeesta, joka löytyy täältä.

Meillä oli tarkoitus tänään lähteä ajelemaan Savitaipaleelle mummolaan, mutta sen verran valkoiselta näyttivät tiet, että päädyttiin jäämään kotiin, kun itselläni on vielä kesärenkaat. Kävin ottamassa muutaman kuvan kuuraisista kasveista. 

Jackmannii jaksaa kukkia vieläkin. Aika hienoa, kun ajattelee, että marraskuu kolkuttelee jo ovella ja tämä vain jaksaa ilahduttaa!

Tänne on luvattu huomiselle 10 senttiä lunta, mutta viikonlopuksi jo plussakelejä. Syyssipuleita voi vielä hyvin istutella ja tänään vielä kerkiää osallistumaan arvontoihin, joissa olisi palkintoina ihania kevään ilahduttajia! Kilpailuihin pääset osallistumaan täältä (palkintona syyssipuleita, TEE ITSE Inspiroivat lahjaideat-kirja ja suklaata) sekä täältä (palkintoina syyssipuleita). Voit osallistua siis jokaiseen kilpailuun vielä tänään!

Huomenna päästetään onnettaret töihin!   Viisi onnekas saa itselleen ihanat paketit :) Mukavaa keskiviikkoa Sinulle! Huomiseen <3

Satokauden suuret tunteet

Tänä kesänä olen käynyt suurimmat tunnemyllerrykset hyötypuutarhan suhteen kuin koskaan aiemmin. Suurista odotuksista valtaviin pettymyksiin ja taas uusiin odotuksiin, välillä höystettynä upeilla onnistumisen kokemuksilla.  Luulen, etten ole ainoa tarhuri, joka on myllerryksiä tuntenut. 

Tänään siivosimme Ilonan kanssa kasvihuoneista tomaatinraadot. Puolen vuoden odotukset, työt ja lopulta myöntäminen, ettei homma ihan onnistunut, tuntui kieltämättä vähän pahalta. Mutta siitä mentiin yli, kun oli aika tehdä ruokaa. Jotenkin se hetki, kun ruuaksi on pääsääntöisesti omakasvattamia tuotteita, saa tämän ihmisen tuntemaan niin suurta onnea, ettei siihen hetkeen mahdu yksikään epäonnistumisen murhe.

Lihapullat olivat ihan eineksiä, mutta muutoin lautanen koostui itse kasvattamista tuotteista. Hjam! Ja niin rakastan tuota värienkirjoa! Sinisistä perunoista tuli hauskan väristä muussia. Huiman värisiä olivat perunat myös sisältä.

Siinnä on tämän kauden loput kurkut ja kesäkurpitsat. Paprikoita jäi vielä muutama.

Tomaateista vielä osa jäi kasvihuoneeseen odottelemaan, jospa kerkiäisivät kypsymään ja saisin niistä siemenet talteen. Hyvin harvassa on tänä vuonna olleet omat tomaatit. Jos tämä olisi ensimmäinen tomaattivuoteni, niin saattaisi jopa jäädä viimeiseksi. Onneksi ei ole. Ja katseet on tomaattien suhteen täysin jo ensi vuodessa <3 Osa tomaateista kerättiin raakana ja tuotiin sisälle kypsymään.

Vesimelonien suhteen myös koin pettymyksen. Kasvatin itse taimet siemenestä ja lähtivät hyvin kasvuun. Kesäkuun alussa vein taimet pieneen kasvihuoneeseen, kun näytti, että kelit suosivat. Sen jälkeen alkanut kylmyys romahdutti kasvun pitkäksi aikaa. Sitten kun kasvu alkoi ja vesimelonit alkoivat kukkimaan, pölytys onnistui hyvin. Ja kuitenkin kausi loppui kesken. Kaksi vesimelonia odotin saavani. Toinen halkesi ja toisen otin tänään sisälle tarkoituksena, että maistamme koko porukka siitä pienet palat. Noh, kuinkas paljon pistetään kellekkin?

Viime vuonna saimme suunnilleen samankokoisen melonin ja siinnä oli jopa jotain syötävää sisällä. Ei mennyt nyt ihan homma putkeen. Mutta ensi kesänä onnistutaan jo lähes tulkoon varmasti, eikö niin? ;)

Herneistä saatiin paljon satoa ja Taika rakasti omakasvattamia herneitä ihan valtavasti. Torin eikä kaupan herneet kelvanneet juuri ollenkaan, mutta omia piti käydä napsimassa aina kun ulos mentiin. Myös kesäkurpitsasta saatiin tehdä hilloa ja lapset söivätkin niitä jonkin verran. Kesäkurpitsa onnistumisista ja hernemaisteluista löytyy postaus täältä. Tuolta löytyy myös ohje kesäkurpitsa-sitruunahillon tekoon. Suosittelen kokeilemaan! 

Omalta kohdaltani parhaat onnistumiset koin mehunteosta ja härkäpavuista. Uusia juttuja itselleni molemmat <3 Härkäpapupihvien ihan mielettömän hyvän ohjeen löydät täältä. Tuolta löytyy myös tosi näppärä keino kerätä karviaiset talteen.  Tein myös karviaisista mehua, joka oli myös tosi hyvää! Siitä lisää täältä. 

Perunoita saatiin monelle aterialle ja osa on vielä maassakin. Useampia lajeja ja tarkoitus olisi pitää pienet pottu-maistiaiset vielä syksyn aikana oman perheen kesken. Jännä nähdä, löytyykö mausta kuinka paljon eroavaisuuksia. 

Sipuleita myös kasvatettiin itse ja onnistuivat hyvin kosteasta kesästä huolimatta. Samoin erilaisia porkkanoita ollaan maisteltu. Hjam. Ja edelleen, tykkään noista väreistä:

Lilat ovat mielestäni herkullisimman makuisia kypsentämättömänä. Valkoiset olivat melko mietoja maultaan. Keltaiset ja oranssit olivat melko samankaltaisia. Lapsia nämä vähän kummastuttivat karjalanpaistin joukossa ;) 

Punajuuret vielä odottavat maassa. Niiden suhteen olen melko skeptinen. Pieneltä näyttää. Sen sijaan pensaspavut näyttävät onnistuvan. Yin Yang ja Borlotto firetogue näyttävät mielenkiintoisilta. En tiedä, osaanko alkaa niistä ruokaa laittamaan, mutta ehkäpä kuivaan muuhun käyttöön. Niistä lisää myöhemmin :)

Ensi vuonna sitten uusia yrityksiä. Vaikka välillä on harmittanut ja suorastaan itkettänyt, niin silti on semmoinen olo, että tätä lisää ja aina vaan enemmän. Jokainen pienikin onnistuminen on korvannut useamman epäonnistumisen! 

Makoisaa satokautta Sinulle <3