Sunnuntaina laitoin vihdoin valkosipulit maahan, vaikka ilmat ovat edelleen pysytelleet aika lämpöisinä eikä niillä siksi mikään kiire olisi vielä ollut. Viime kesänä kasvatin valkosipulia lavassa ja ne selvästi kärsivät siinä kuivuudesta ja kuumuudesta. Vaikka yritin kastella ja pitää juurella ruohosilppukatetta. Nyt sitten päätin palata vanhaan ja laitoin kynnet ihan kasvimaahan.
Kesällä nostettujen valkosipulien kynnet olivat niin tiukasti toisissaan kiinni, että töitä sai tehdä saadakseen ne irti. Mielestäni tämä johtuu kuivuudesta, mutta tämä on vain oma päätelmäni. Aiemminkin olen huomannut, että kuivina kesinä kynnet ovat olleet todella tiukasti kiinni toisissaan. Mutta vaikka valkosipulit vähän huonosti lavassa kesällä nyt kasvoivatkin, niin ihan nättejä kynsiä niistä silti sain istutettavaksi.
Löysin vuoden 2023 kesältäkin säilyneitä valkosipuleita ja niiden kynnet näyttivät olevan vielä yllättävän hyväkuntoisia. Yhden pienen napsaisin halki ja sieltähän oli jo pukkaamassa uutta kasvua. Näitä kynsiä laitoin tulppaani-istutusten ympärille myyrien karkottamiseksi, vaikka niiden teho onkin ollut olematon. Yhtenä kesänä työsin valkosipulin kynsiä myyrien koloihin ja seuraavana päivänä ne oli työnnetty koloista ulos. Eli eipä paljon tunnu valkosipuli myyriä hidastavan!
Olin myös kesällä nyhtänyt näitä villinä pitkin kukkapenkkejä kasvavia valkosipuleita ylös ja ne olivat unohtuneet kasvihuoneen hyllylle. Mutta eivätpä ne ole pienestä lannistuneet vaan nekin ovat jo kovasti sitä mieltä, että nyt on kevät. On niillä hirvittävä halu kasvaa! Todennäköisesti nämä ovat kasvaneet maahan aikanaan pudonneesta itusilmusta tai maahan tökätystä myyränkarkoituskynnestä.
Minulla oli valkosipuleille jo valmiiksi perustettu penkki kasvimaalla ja tökin kynnet siihen aika tiheään noin 5-10 cm:n syvyyteen. En ole istutussyvyyden kanssa niin kauhean tarkka, kun nämä valkosipulit tuntuvat kasvavan vaikka kynsi olisi näkyvillä maan pinnalla. Olin tehostanut penkkiä kompostilla jo perustamisvaiheessa, mutta ripautin vielä kanankakkaa ennen kuin tasasin pinnan ja lisäsin hiukan multaa päälle.
En valitettavasti tiedä tämän meillä jo vuosia kasvatetun valkosipulin lajiketta. Olen aikanaan saanut pieniä alkuja yhdeltä tuttavaltani, joka ei myöskään tiennyt kasvattamansa sipulin lajiketta. Mutta on lajike sitten mikä hyvänsä, se on hyvin pehmeän makuinen ja helppo kasvatettava. Se riittää minulle.
Kirjanpitoni mukaan olen laittanut valkosipulit maahan viime vuonna 25.10. eli eipä aikataulu viime syksystä kauheasti näköjään heitä, vaikka eivät vuodet koskaan ihan veljiä keskenään olekaan.
Kanankakka näyttää edellisessä kuvassa mullan pinnalle levitettynä aivan lecasoralta, kun se on niin harmaata. Olin ostanut tämän kanankakkasäkin jo edellisenä kesänä ja se oli ilmeisesti kaupassa päässyt kastumaan, sillä avatessani sen luulin ostaneeni vahingossa multasäkin. Mutta kyllä tuoksu sitten paljasti sisällön. Kolmasosa pinnasta oli aivan muhjua. Siirsin osan tavarasta tuohon muoviastiaan ja siinä se on ollut vajassa ilman kantta tähän kesään asti. Kesällä se oli vielä osittain raetta, mutta nyt se oli ilmeisesti homehtunut (tai siltä se ainakin näytti) ja oli aivan harmaata. Nuo pallot tuossa pinnalla olivat kivikovia. Mutta kaipa se asiansa ajaa. Eipä ole tällaistakaan aikaisemmin kanankakan kanssa tapahtunut.
Vähän tuli myös revittyä rikkaruohoja tammen alta kukkapenkistä. Ja näitä pikkuisia tammen alkuja sieltä kyllä löytyy sanoisinko runsaasti. Enkä ihan äkkiä keksi viheliäisempää "rikkaruohoa" kuin tuollainen pieni mokoma taimi on.
Tammella on syvä paalumainen juuri, ja siksi ajattelin, että sen allehan olisi siis hyvä levittää kukkapenkkiä. Penkki ei häiritsisi tammea eikä tammi perennoja. No ei häiritse, ei. Mutta ne tammenterhot! Niitä on noin miljardi ja tuntuu, että kaikista kasvaa puu. Ja kaikilla niillä söpöillä pikkuisilla tammen aluilla on se sama pitkä paalujuuri, joka tarrautuu maahan todella lujasti. Niiden irti saaminen on työn ja tuskan takana. Ja sitten ovat vielä ystävämme oravat, jotka kätkevät terhoja kukkamaahan. Keväällä kukkapenkeistä löytyy isoja kasoja tammenterhoja tai sitten rypäs pikkutammia, jotka kasvavat oravan varastosta.
Kuvassa on tammen taimia, joita kiskoin maasta. Tammen juuri on ihan valtava ja välillä siinä on vielä terhokin kiinni. Oikealla on muutama vaahteran taimi, joita pidetään myös hankalina kitkettävinä. Mutta ne ovat ihan naurettavan helppoja saada irti maasta tammeen verrattuna.
Valmistauduin myös jo kevääseen ja laitoin kasvihuoneen hyllyköihin muovihuput valmiiksi. Ei tarvitse sormet kohmeessa keväällä niitä pujotella paikoilleen, kun on aika viedä pikkutaimia kasvihuoneeseen. Meillä ei ole kasvihuoneessa lämmitystä ja joudunkin turvautumaan tällaisiin vippaskonsteihin. Mutta toimivia nämä hupulliset hyllyt ovat olleet. Lisäksi voi vielä heittää harsoa päälle. Myös tyhjiä talvikylvölaatikoitani käytän monesti lisäsuojina kasvihuoneessa, jos ne eivät ole ulkona käytössä.
Kesältä jäi onneksi muutama säkki multaa, ja ne pääsivät kasvihuoneeseen suojaan. Tarvitsen multaa talvellakin huonekasveille ja talvikylvöihin. Samoin kasvihuoneessa on muutama säkki vanhaa multaa bokashin multatehtaita varten. Osa taimikasvatustarvikkeistanikin on kasvihuoneessa, joten toivottavasti ovi ei jäädy kovin pahasti kiinni.
Kasvihuone on meillä aina tällainen iloinen sekamelska, kun muuta säilytystilaa talveksi kaikille puutarhatarvikkeille ei oikein ole. Ulkovaja on pieni ja talvella tupaten täynnä sekin. Kasvihuone on minulle puhtaasti työ- ja kasvatustila ja erittäin mieluinen sellainen!
